Tere Sammallahti

Panimoliitto uuden toimitusjohtajansa Riikka Pakarisen suulla näyttää suomalaisille alkoholilain keventämistä ajaneille aktiiveille selkäänpuukottamisen mallia. Vuosikausia me alkoholilain vapautusta ajaneet aktiivit käytimme resurssejamme ajaaksemme myös Panimoliiton etua, yhteistyössä heidän kanssaan. Kun isojen bulkkijuomia valmistavien panimojen etu saavutettiin, niin Pakarinen toteaa, että kiitosta vaan ja iskee meille vapaudenkaipuuta poteville suomalaisille puukon selkään.

”No mutta Tere, näin ne lobbausjärjestöt toimivat”, herää joku näsäviisastelemaan, mutta tosiasia on, ettei lobbausjärjestöjenkään tarvitse toimia moraalittomasti ja pro business-periaatteella. Näin erityisesti silloin, kun lobbari siirtyy vuodessa jankuttamaan samoja hömppäargumentteja, joita vastaan se on taistellut vuosien ajan. Pakarisen logiikka kun on samanlaista valheilla kuorrutettua huttua, mitä raittiusliikkeeltä on viime vuodet kuultu, eikä värisuorasta puutu enää kuin jankutus limuviinoista.

Aivan ensimmäisenä Pakarinen muistuttaa, että ”Suomi eroaa Etelä- ja Keski-Euroopan maista”, eli klassinen Ei toimi Suomessa™. Aivan niin tämä nolla-argumentti olisi kuultu joskus aikaisemminkin….

Pakarisen näkemyksen mukaan Suomessa ei ole viininviljelyä, mikä saattaa sinällään olla totta, mutta mitä sitten? Kymmenet viiniköynnöslajikkeet menestyvät Suomessa aivan hyvin ja viinejä voidaan valmistaa muustakin kuin rypäleistä. Esimerkiksi marja- ja hedelmäviinien tekemisestä Suomessa on vuosisataiset perinteet, ja jokaisen suomalaisen tuntemaa Elysee-kuohuviiniä on valmistettu valkoherukoista jo lähes 70 vuotta.

Haluaisin myös mitä kohteliaimmin huomauttaa, että vertikaaliviljelyn kaltaiset uudet teknologiat ja viinin tekemiseen sopivien kasvien geenimanipulointi mahdollistavat tulevaisuudessa myös suomalaisen viiniteollisuuden kasvamisen ennen näkemättömillä tavoilla, ellei tietysti luddiitit ja muut taantumukselliset voimat halua seistä kehityksen jarruna. Meillä ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä seistä kehityksen jarruna ja estää kaupallista toimintaa suomalaisilta yrittäjiltä. Erityisesti Panimoliitossa pitäisi ymmärtää alkoholilain vapautuksen hyödyt, kun niistä on nyt vuosi ehditty juhlia.

Pakarinen vetoaa myös työllisyyteen todetessaan, että viinit ovat tuontituotteita, joten viinien parempi saatavuus johtaisi työpaikkojen menetykseen kotimaisen oluen tuotantoketjussa. Tämäkin argumentti on aivan silkkaa folköliä. Suomessa kyllä tehdään viinejä, ja esimerkiksi Viinitilat.net-sivuston mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä 25 viinitilaa. Toki kotimaiset viinimarkkinat ovat kehittymättömät, se on totta, mutta se ei johdu rypäleistä tai yrittämisen puutteesta, vaan tästä valtiojohtoisesta monopolijärjestelmästämme, jonka puolustajaksi Panimoliitto Pakarisen suulla on nyt siirtymässä. Suomessa ei ole laajamittaista viinintuotantoa, koska suomalaisella viinin valmistajalla ole käytännössä mitään keinoa saada tuotteitaan kotimaisille markkinoille, ellei Alkon hankintaosasto päätä, että juuri tämä suomalainen viinivalmistaja saa menestyä.

Toisekseen, alkoholilain muutoksen vastustajatkin yrittivät ahkerasti väittää tuotannon siirtyvän ulkomaille, jos lainsäädäntöä vapautetaan. Ehkäisevän päihdetyön Ehyt Ry, perussuomalaisten Arja Juvonen ja Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi taistelivat uutta alkoholilakia vastaan väittäen, että se avaisi liikaa ovia ulkomaisille tuotteille aiheuttaen mm. työpaikkojen menetyksiä ja kotimaisten palveluiden heikkenemistä.

Huomauttaisin myös, että kun Pakarinen sanoo, ettei Suomessa ole rypäleitä, niin eipä Suomessa ole tarpeeksi myöskään humalaa suurpanimoiden oluentuotantoa varten. Ja sitä paitsi, jos suomalaiset panimot oikeasti olisivat huolissaan alansa työllisyydestä, niin eivät ne kilpaa automatisoisi tuotantoketjujaan. Nyt työllisyysvaikutuksista krokotiilinkyyneleitä vuodattava Pakarinen tuskin lähtee markkinoimaan isojen panimoiden automatisointiprojekteja vedoten työllisyysvaikutuksiin?

Aivan niin kuin Panimoliitossa olisi unohdettu, että vielä reilu vuosi sitten se taisteli Suomeen rakennettua eturyhmäorganisaatioiden verkostoa vastaan, jonka tehtävä on rajoittaa suomalaisten itsemääräämisoikeutta ja heittää hiekkaa liike-elämän sekä panimoyrittäjien rattaisiin. Ajatelkaa, vain vuosi sitten Panimoliitto oli ylpeänä taistelemassa suomalaisen elinkeinoelämän, vapaan markkinatalouden ja yksilönvapauksen puolesta. Nyt se on ilmeisesti valinnut puolensa ankeuttajien, raittiusliikkeen ja korporatismin etujärjestönä.

Tajunnan räjäyttävää on myös Pakarisen intopiukea suitsutus siitä, kuinka alkoholilain muutoksen myötä Alkon myymien, jopa 8-9 prosenttisten oluiden menekki on hyytynyt ja ihmiset ovat siirtyneet enenevissä määrin kuluttamaan ruokakaupoista löytyviä A-oluita. Eipä paljon suoremmin voisi sanoa, että Panimoliiton tähtäimessä on kampittaa kansainvälisesti erittäin menestyneitä suomalaisia pienpanimoita vaikeuttamalla erikoisoluiden myyntiä ja markkinointia.

Ja jos jätetään faktat sikseen ja puhutaan ihan arvoista ja aatteesta, niin henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, ettei kyse tällä kertaa ole pelkästään Panimoliiton toimista meidän vastuullisten suomalaisten vapauksien kaventamiseksi. Kyse on siitä yleismaailmallisesti halveksuttavana pidetystä tavasta, kun joku käyttää toisia hyväkseen ajaakseen omia etujaan, mutta heittää toiset susille heti, kun ei pysty näkemään yhteistyöstä itselle välitöntä etua. Alkoholilain höllentäminen kyllä kelpasi Panimoliitolle ja isoille panimoille, kun olivat itse edunsaajina, mutta vapauden kaipuu ei kuitenkaan yllä muidenkin vapauksien puolustamiseen.

Tulee mieleen sellaisia sanoja kuin häikäilemätön, epäluotettava, luopio, halveksuttava, petturi ja kunniaton. Sanoja, jotka toivottavasti viestivät, mitä tästä Pakarisen linjauksesta ajattelen. Kyseessä on jo niin henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu, etten kykene tuntemaan muuta kuin äärimmäistä halveksuntaa Panimoliittoa, sen toimitusjohtajaa ja kaikkia niitä panimoita kohtaan, jotka hyväksyvät edunvalvojaltaan tällaisen käytöksen.

Jos tästä tapauksesta jonkin hopeareunuksen voi löytää, niin ehkä sitten sen, että se alleviivaa hienosti sitä suomalaiseen politiikkaan juurtunutta eturyhmäsuhmurointia, joka pitäisi hävittää tahraamasta demokratiaamme ja parlamentarismiamme. Asiaan voi onneksi vaikuttaa tulevissa vaaleissa äänestämällä. Esimerkiksi Päivän Byrokraatti julkaisee ehdokassuosituksensa vaalien alla, jotta valistunut äänestäjä voi olla varma siitä, että antaa äänensä suoraselkäiselle ja suomalaisten vapauksia ajavalle ehdokkaalle. Siitä kaikille hyvä vinkki vaalien alle, muistakaa äänestää viisaasti.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/parjattu-viinalaki-ei-syossyt-kansaa-nelosoluen-orjaksi-viinien-tulo-ruokakauppaan-veisi-tyopaikkoja-suomesta-sanoo-panimoliiton-tuore-johtaja-riikka-pakarinen/813209/
http://www.ehyt.fi/fi/pienpanimot-alkoholilain-uudistus-hyodytaisi-eniten-ulkomaisia-yrityksia
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230627-uusi-huoli-alkoholilaista-55-loisi-ruokakauppaan-ulkomaisen-oluen-markkinat
https://twitter.com/frankares/status/1082512241054937088
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinintuotanto_Suomessa
https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/
http://paivanbyrokraatti.com/

Ammattiyhdistysliike sekä sen eduskunnassa majailevat kätyrit ovat viime vuosina äänekkäästi valittaneet, kuinka moraalitonta on kuitata isoja osinkoja tai varjella omaisuuttaan verosuunnittelulla. On oltu niin huolissaan korruptiosta ja eritoten siitä, millaiseen pimeyteen Suomi vajoaisi, jos joku yksityisen sektorin edustaja voisi tehdä vähänkin voittoa sosiaali- ja terveyspalveluilla. Eikä mielikuvitusta ole säästelty, kun nämä moraalisaarnaajat ovat yrittäneet keksiä nykyiselle hallitukselle hurjia piilomotiiveja häikäilemättömänä suuryritysten, sukulaistensa ja veroparatiisiyhtiöiden edunvalvojana.

Mediassa näihin epäilyihin on tartuttu herkästi, toki ihan hyvästä syystäkin. Mutta toisaalta, kun ammattiyhdistysjärjestöjen nukkemestarit poliittisine marionetteineen suhmuroivat veronmaksajien rahoja omiin taskuihinsa, ja vieläpä täysin avoimesti, ei se tunnu kiinnostavan oikein ketään. Silloin ei näy päiväkausia raivoavia mediakohuja, puhumattakaan mielenosoituksista, joihin kärrätään maakunnista bussilasteittain ammattiyhdistysaktiiveja rähisemään kameroiden eteen.

Esimerkiksi AY-liikkeen lypsylehmäksi muodostuneen kiinteistöyhtiö VVO:n ällistyttäviä talouslukuja ja kytköksiä vasemmistopuolueisiin pohdittiin vuosi sitten, mutta nopeasti kuollut kansalaiskeskustelu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Toki VVO:n ryvettynyt maine pestiin muuttamalla yhtiön nimi Kojamoksi, mutta muuten touhu jatkuu entiseen malliin.

Tämä yrittäjiä ja hyvätuloisia halveksuvan sosialistiklikin kupletti toimii seuraavalla tavalla: Muka “sosiaalista asuntotuotantoa” tekevä Kojamo kiristävää vuokriaan jatkuvasti. Näin vasemmistopoliitikot saavat syyn vaatia korotuksia asumistukeen pienituloisten taloudelliseen hätään vedoten. Samalla eduskunnassa vasemmistopuolueet puolustavat niin AY-liikkeen kuin Kojamonkin asemaa verovapauksista nauttivina yleishyödyllisinä järjestöinä. Kojamo tilittää voittojaan omistajilleen AY-järjestöissä, jotka taas siirtävät rahat verovapaina eri vippaskonstein vasemmistopuolueille ja -poliitikoille. Korruptiorahoilla vasemmisto ostaa itselleen lisää näkyvyyttä sekä vaikutusvaltaa, ja niin korruptio kierre on valmis.

Korruptiolle tyypilliseen tapaan ilmaisia lounaita ja hallituspalkkioita pääsee kuittaamaan oikealla puoluekirjalla sekä oikeaa väriä tunnustamalla, kuten esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ovat aktiivisesti tehneet. Aatteelleen uskollisena Aalto vielä vuonna 2015 ehdotti yritysten johtajien bonusten jäädyttämistä sekä yhtiöiden hallitusten palkkioiden puolittamista. Ääni kellossa on sittemmin vaihtanut nuottia, aivan niin kuin jotain olisi muuttunut. Olisiko Aallon mielipiteeseen voinut vaikuttaa esimerkiksi pesti juurikin Kojamon hallituksen puheenjohtajan, sekä luottamustehtävän mukanaan tuoma 60 000 euron vuosipalkkio? Aalto ja Lehtonen saivat myös kuin ihmeen kaupalla hillittyä ahneiden porvareiden kritisointiaan vuoden 2017 lopulla, kun Teollisuusliitto korotti molempien palkkioita tuhansilla euroilla. Jännä juttu.

“Sosiaalinen asuntotuotantohan on köyhiä varten, ja valtion tukemana varmasti halvempaa kuin vapaiden markkinoiden tarjonta?”, aprikoi valistunut kansalainen. Ei välttämättä. Sattumoisin juuri VVO, eli nykyinen Kojamo, jäi vuonna 2012 kiinni vuokrien törkeästä ylihinnoittelusta siinä, missä Kuluttajaliiton vuonna 2016 julkaisemassa vuokra-asuntovertailussa monissa vertailutapauksissa ARA-asuntojen vuokrat olivat korkeampia kuin vapaarahoitteisesti rakennetuissa asunnoissa.

Kirsikkana korruptiokakussa on Kojamon uskomattoman hyvä kannattavuus ja liikevoittoprosentti, jollaiset ovat Suomen kymmenilletuhansille yrityksille ja yrittäjille yhtä realistisia tavoitteita kuin kävellä hengitystä pidättäen Kuuhun ja takaisin. Mutta korruptio se on mikä kannattaa, ja niinpä jättiosingoista ja epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta huolissaan olevan vasemmiston lemppariyrityksen liikevoitto on ollut säännönmukaisesti yli 30 %, kasvaen viime vuodet hurjin harppauksin.

Vuositasolla puhutaan kymmenienmiljoonien eurojen siirtämisestä jo valmiiksi miljardiomaisuuden päällä istuvien AY-järjestöille sekä kätyreilleen vasemmistopuolueissa. Ei siis liene vaikeaa arvata, miksi ehdotukset AY-järjestöille myönnetyn yleishyödyllisyyden purkamisesta tai kahden miljardin euron vuotuisten asumistukien vähentämisestä torjutaan vasemmiston suunnalta aina ääriretoriikkaan perustuvalla vastahyökkäyksellä? Kuvottavinta tässä teatterissa on se, että nämä täysin moraalittomat huijarit jaksavat naukua tuloerojen kasvamisesta, eriarvoistumisesta, veronkierrosta ja riistoyrittäjien ahneudesta samalla, kun kuppaavat rahansa nimenomaan muka puolustamiltaan duunareilta, köyhiltä ja vähäosaisilta.

Toinen vähälle huomiolle jäänyt tapaus on vasemmistopoliitikkojen ja osuuskunta Tradekan väliset kytkökset. Käytännössä Tradekassa vaikuttaa kolme poliittista ryhmittymää: SDP, Vasemmistoliitto ja kommunistit, joista demareita ja vasemmistoliittoa Tradeka tukee vaalirahoituksella. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii SDP:n entinen puoluesihteeri Markku Hyvärinen, joka oikean puoluekirjan omaavana luonnontieteiden ylioppilaana on eittämättä ollut pätevyydeltään juuri oikea valinta myös Eläke-Sampon toimitusjohtajaksi sekä valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hallitukseen. Tradekan hallituksessa istuu myös Paavo Lipposen EU-asiantuntijana ja Antti Rinteen valtiosihteerinä aikoinaan toiminut Markku Luoma, sekä sellainen pehmeiden arvojen kova puolustaja, kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo.

Tradekan edustajistossa taas vaikuttaa varsin mielenkiintoisia nimiä, kuten Li Andersson, Antti Rinne, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Aino-Kaisa Pekonen, Jukka Gustafsson, Sirpa Paatero ja pitkä, pitkä liuta muita vasemmistovaikuttajia. Kaikkien Tradekan luottamustehtävissä toimivien henkilöhistoriaa on turha penkoa, jokainen heistä kun on jäsenkirjalla edustava demari tai vasemmistoliittolainen, muiden puolueiden edustajilla ei näihin suhmurointikarkeloihin ole asiaa.

Nimenomaan vasemmistopoliitikot ovat kyllästymiseen asti jankuttaneet siitä, millaiseen dystopiaan sote-markkinoiden pienikin avaaminen johtaa, mutta kaikista näistä tuomiopäivän visioista huolimatta Tradeka hyppäsi kaikessa hiljaisuudessa sote-bisnekseen mukaan ostamalla Med Groupin koko osakekannan. Juhlapuheissaan kapitalismin pahuudesta huolissaan olevien vasemmistolaisten hallinnoima Tradeka on aikaisemmin tehnyt edustajiensa kavahtamaa bisnestä mm. hotelli- ja pikaruokabisneksessä sekä osakemarkkinoilla. Yritysoston myötä valikoimaan on tulossa myös vanhus- ja lääkäripalveluita, sekä liuta muita sote-palveluita, joilla on ilmeisesti tarkoitus tehdä voittoa ja näin riistää vähäosaisia, kuten vasemmistoretoriikka on meille vuosikausia opettanut.

Huomasiko kukaan tämän tapauksen tiimoilta päiväkausien some- ja mediakohuja, mielenosoituksia tai mitään muutakaan dramaattista julkisuudessa? Ei tietenkään, koska tällainen selkärangaton kaksinaismoraali ei ole Suomessa mikään uutinen, ja se on itse asiassa oikeiden puolueiden edustajille jopa täysin hyväksyttyä. Propsit tosin Li Anderssonille, joka sentään myönsi olevansa pettynyt Tradekan hallituksen päätökseen. Aivan niin paljoa ei kuitenkaan harmittanut, että olisi seissyt selkä suorana kapitalistisen sortokoneiston edessä ja irtisanoutunut koko puljusta. Tosin eipä spolioosin, eli poliittisen skolioosin, korkkiruuviksi runnoma selkä taipunut suoraksi muillakaan ahneutta ja voitontavoittelua vastustavilla tradekalaisilla.

Ja nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu poliittiseen järjestelmäämme pesiytyneestä korruptiosta ja moraalisesta selkärangattomuudesta. Jos Suomessa olisi kunnollista tutkivaa journalismia, niin saisimme lukea joka viikko, tai todennäköisemmin lähes joka päivä, erilaisten yhdistysten, liittojen ja muiden hömppäprojektien kytköksistä eri puolueisiin ja niissä vaikuttaviin poliitikkoihin.

Suomalaisten yhdistysten ja järjestöjen hallitukset ovat täynnä tällaisia veronmaksajien rahoilla loisivia samppanjasosialisteja, joiden huoli johtajien epäoikeudenmukaisista palkkioista ja ylisuurista osingoista lähtee kuin kulakki kuopan reunalta heti, kun rahaa alkaa kilistä omalle tilille. Eikä pidä erehtyä, tämä maan tapa läpäisee takuuvarmasti koko puoluekentän, vaikka nämä ajankohtaiset esimerkit keskittyivätkin vain vasemmistopuolueisiin.

On sanomattakin selvää, että tällainen korruptioon taivuteltu järjestelmä rakentajineen tulee murskata armottomasti, eikä siihen ole muuta keinoa kuin paljastaa väärinkäytöksiä sekä äänestää vaaleissa ehdokkaita, joiden tekemiset kestävät päivänvalon. Vain niin voidaan vähentää suomalaista korruptiota, palauttaa veronmaksajille heille kuuluvaa omaisuutta sekä vahvistaa äänestäjien luottamusta poliittisen järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen.

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html
https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk
https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/
https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf
https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy
https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto
https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd
https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/
https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/
https://yle.fi/uutiset/3-7267588
http://www.saramo.net/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html
https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut
https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/
https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f
https://yle.fi/uutiset/3-9252179

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa työmarkkinajärjestöjen edunvalvojat löytävät niin suloisella tavalla sovun yhdistäen voimansa koko muuta yhteiskuntaa vastaan. Kirjoituksen rivien välistä pystyi näkemään kuinka SAK:n entinen puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja, Lauri Ihalainen potkii maassa makaavaa suomalaista parlamentarismia munuaisiin samalla, kun EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen repii uhrilta kelloa kädestä ja lompakkoa taskusta.

Ihalainen ja Laatunen muistuttavat näennäisen sovittelevasti, että tiukalla sääntelyllä, yleissitovuudella, kolmikannalla ja muilla työmarkkinajärjestöjen sanelemissa raameissa tehdyillä päätöksillä hallitus on lunastanut itselleen työrauhan. Suomeksi tulkattuna tämä passiivisaggressiivinen uhkaus tarkoittaa sitä, että muutoksia voidaan tehdä, kunhan ne eivät heikennä työmarkkinajärjestöjen valtaa. Monen korvaan tämä kuulostanee pirujen seinille maalailulta. Mutta katsokaapa mitä tapahtui, kun hallituksessa pohdiskeltiin ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan laajentamista myös ammattiliittojen ja työttömyyskassojen ulkopuolisille jäsenille.

Näitä asioita ei tietysti ammattiliittojen markkinointimateriaaleista löydy, mutta työntekijän ei esimerkiksi tarvitse kuulua liittoon saadakseen ansiosidonnaista työttömyystukea, pelkän työttömyyskassan jäsenyys riittää. Ammattiliittojen kyljessä toimivat työttömyyskassat maksavat vain 5,5 % ansiosidonnaisen työttömyysturvan kokonaiskuluista. Loput 94,5 % tulee veronmaksajien kukkaroista, eli myös liittoihin ja kassoihin kuulumattomilta. Tätä taustaa vasten olisi oikeudenmukaista ulottaa ansiosidonnainen koskemaan kaikkia suomalaisia. Mutta juhlapuheissa muka työntekijöiden oikeuksia ajaville ammattiliitoille tämä ei tietenkään sovi, koska se veisi niiltä yhden suurimmista propaganda-aseistaan ja murentaisi niiden valtaa merkittävällä tavalla.

Ammattiliittojen likaisten temppujen osasto tulkitsikin tällaisen, veroja maksavan työntekijän aseman parantamisen, ja minä siteeraan SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutolaa, “hyökkäykseksi AY-liikettä kohtaan”. SAK myös vaatii, siis ei pyydä, vaan vaatii, Suomen hallitukselta selvitystä asiaan liittyvistä yksityiskohdista. Huutola vieläpä uhkaa, että AY-liike on valmis työtaistelutoimiin, toisin sanoen uusiin lakkoihin ja koko kansantalouden päälle paskantamiseen, jos hallitus yrittää tehdä työmarkkinauudistuksia ilman AY-liikkeen antamaa lupaa.

Toisin sanoen, demokraattisesti valittua eduskuntaamme yritetään uhkailla ja kiristää taipumaan ammattiliittopomojen antamiin käskyihin. Puhe työrauhasta siis tarkoittaa sitä, että ongelmia ei tule niin kauan kuin kulloinenkin hallitus nöyrästi hyppii Hakaniemen veroparatiisipomojen pillin tahtiin ja ojentaa työmarkkinajärjestöille vallan päättää kaikkia kansalaisia koskevista asioista. Hallituksen työrauhaa uhkaa vain se, että hallitus yrittäisi vahvistaa suomalaista demokratiaa palauttamalla eduskunnalle oikeuden itsenäiseen päätöksentekoon.

Laatunen ja Ihalainen ovat kyllä huolissaan Suomen pärjäämisestä taloudellisessa kilpailussa, mutta keinot asiaintilan parantamiseksi ovat sitä samaa työmarkkinajargonia, johon takertumalla Suomi on rimpuillut taloudellisesti jo vuosikymmeniä, eritoten viimeisen kymmenen vuoden talouskurimuksen ajan. Puhutaan maltillisista palkkaratkaisuista, työelämän sääntöjen kehittämisestä ja vientialojen tukemisesta, mutta mitään normista poikkeavaa tai konkreettista kumpikaan ei ehdota.

Kirjoituksessa puhutaan myös luottamuksen tärkeydestä. Vaade luottamuksesta tosin on tässä tapauksessa yksisuuntaista ja tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen luottavan siihen, ettei laillisesti valittu eduskuntamme kyseenalaista työmarkkinajärjestöille luovutettua valtaa. Ihalaisen ja Laatusen mielestä on huono asia, että hallitus on palauttanut työmarkkina-, perhe- ja sosiaalipoliittisen valmistelun eduskuntaan. Siinä on nimittäin sellainen riski, että kulloinenkin eduskunta ja hallitus heijastelisikin kansalaisten haluja eikä työmarkkinapolitrukkien päähänpistoja! Kaupantekijäisiksi nämä parlamentaarisesti lukutaidottomat vielä syyttävät hallitusta vallanhimosta, koska se on halunnut palauttaa päätösvaltaa takaisin demokraattisesti valitulle eduskunnalle!

Työmarkkinajärjestöjen strategiaan siis kuuluu uhkailu, kiristys, pelottelu, korruptio ja valheellinen propaganda. Nämä eivät ole tavallisten kansalaisjärjestöille, vaan mafialle ja muille rikollisjärjestöille tyypillisiä toimintatapoja tyyliin: “Onpa sinulla siinä kivasti rullaava kansantalous. Olisi sääli, jos sille sattuisi jotain”.

Viimeaikaisten lausuntojen perusteella äärimmäisen autoritäärisesti liittojaan johtavilta työmarkkina-kummisediltä on suuruudenhulluudessaan päässyt unohtumaan, ettei tätä maata johdeta Hakaniemestä tai Etelärannasta. Ylin lainsäädäntövalta kuuluu Suomen demokraattisesti valitulle eduskunnalle, se tulisi kaikkien pitää mielessä.

Työmarkkinajärjestöt eivät ole muuta kuin yhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä, joilla tulee olla lainvalmistelussa rooli korkeintaan asiantuntijalausuntojen antajana. Äänestäjät eivät yksinkertaisesti ole antaneet työmarkkinajärjestöille lupaa päättää kaikkien suomalaisten asioista, vaikka eri puolueissa vaikuttavien korruptoituneiden eturyhmäpoliitikkojen siunauksella niin on annettu tapahtua jo vuosikymmenien ajan.

Se on sama kuin minä masinoisin vaikkapa Suomen Ekomodernistit ja Haukilahden urheiluampujat neuvottelemaan Suomen ympäristö- ja aselainsäädäntöä muutoksista. Yhdenkään demokratian luonnetta ymmärtävän kansalaisen ei tulisi moista hyväksyä, koska olisi moraalitonta ja demokratiaa rapauttavaa ojentaa eduskunnalle kuuluva valta demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Silti, iso osa suomalaisista ei osaa kyseenalaistaa työmarkkinamafian valta-asemaa ja vaikutusvaltaa jopa puolueiden sisällä.

Saamme joka viikko lukea toinen toistaan ylimielisempiä lausuntoja työmarkkinajärjestöiltä, aivan niin kuin ne olisivat ylin hallinnollinen elin Suomessa. On korkea aika kitkeä nämä suuruudenhullut visiot pois työmarkkinajärjestöistä, hyvällä tai pahalla. Kaikkeen työmarkkinacapojen ärhentelyyn pitää jatkossa reagoida nopeasti ja armottomasti, jotta suomalainen parlamentarismi ei enää koskaan joudu työmarkkinamafian panttivangiksi.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005598062.html
https://yle.fi/uutiset/3-10110442

Ennen joulua mediassa saattoi törmätä uutisiin siitä, kuinka pohjattoman sydämetön hallitus vie joulun alla köyhiltä leivän suusta leikkaamalla ruoka-apujärjestöjen tukia. Ei ollut vaikeaa arvata, että asia herätti tunteita keltaisen lehdistön lukijoissa, mutta huomiota herättävää oli se, millaisella innolla oppositiossa vaikuttavat pyrkyrit tätä valeuutiskampanjaa masinoivat.

Todellisuudessa kyse on vuosittaisesta lisämäärärahasta, n 40. miljoonan euron niin sanotusta joululahjarahasta. Se on käytännössä kulloisenkin hallituksen omille eturyhmilleen antama lahjus, jonka myötä saa näkyvyyttä järjestökentällä seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Perinteisesti opposition esitykset joululahjarahan käyttökohteiksi on torpattu, mikä antaa oppositiolle mahdollisuuden uhriutua köyhien ja muiden jalojen vaalivankkureiden vetäjiensä kustannuksella. Kyseessä siis on alusta loppuun asti poliittinen teatteri, jota kaikki osapuolet yrittävät valjastaa oman kannatuksen kasvattamiseen.

Vuonna 2016 tästä korruptiopotista jaettiin peräti 765 000 euroa Samaria rf-nimiselle yhdistykselle, jonka ydintoimintaan kuuluu kiinteistösijoitus, päihdehoito, konservatiivikristillisen propagandan levittäminen sekä muu vastaava toiminta, johon eittämättä saadaan muutenkin niin kirkolta, valtiolta kuin kunniltakin mittavia tukia. Vastoin myyviä otsikoita, tuolla kertaluonteisella avustuksella ei koskaan ollut tarkoituskaan ostaa ruokaa, vaan jakeluautoja, kylmiöitä ja muuta elintarvikejakeluun tarvittavaa kalustoa.

Innokkaimmin asiasta irtopisteitä keräilivät perussuomalaisten Mika Niikko sekä Kristillisdemokraattien Antero laukkanen ja Toimi Kankaanniemi, jotka olivat vuonna 2016 näitä korruptiorahoja masinoimassa. Sama sakki on tunnetusti myös laitakonservatiivisia kristittyjä, kuten myös lahjuksia saaneet eturyhmänsä. Näiden jumalan karitsojen rehellisyys asettuu puntariin, kun tiedämme, että jo lokakuussa Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 790 000 euron tuen juurikin näille etujärjestöille. Väite, jonka mukaan ensi vuodelta olisi viety rahoitusta, ei siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa, vaan laupiaat samarialaiset olivat tinkaamassa omille eturyhmilleen lisää miljoonia jo edellistenkin avustustensa päälle.

Toisekseen, esimerkiksi Antero Laukkanen on Samarian jäsenjärjestön, Hyvä Arki Ry:n hallituksessa, jolle kanavoitiin 47 000 euroa Samarian saamaa korruptiorahaa. Kyselin Laukkaselta Facebookissa, että näkeekö hän mitään ongelmaa rakentaessaan veronmaksajien rahoilla tukihimmeliä järjestölle, jossa itse toimii luottamustehtävässä? Vastauksensa kysymykseen oli lähinnä naiivia viisastelua siitä, kuinka luottamustehtävä tukea saavissa järjestöissä ei ole ongelma, koska juuri Samarian saama rahallinen tuki olisi “oikein ja kohtuullista”. Puhuisin moraalikadosta, mutta tässä tapauksessa en ole varma, onko sitä moraalia koskaan ollutkaan.

Mika Niikko taas on perustanut 52 000 euroa korruptiorahaa saaneen Samarian jäsenyhdistyksen, Takaisin Elämään ry:n, jossa Niikon poika toimi apulaistoiminnanohjaajana tuen myöntämisen aikaan. Saman yhdistyksen toiminnanohjaajana työskenteli tuolloin Nina Havia, joka oli myöhemmin löydetty kiittelemään saamastaan rahallisesta tuesta Perussuomalaisia heidän äänenkannattajansa Suomen Uutisten haastattelussa.

Vuosi sitten, kun näitä tukia myönnettiin, Vihreiden kansanedustaja ja köyhyystutkija Maria Ohisalo kirjoitti tämän samaisen aiheen kattavasti auki blogissaan. Esimerkiksi Nina Havia on myös ollut perustamassa Ruoka-apuyhdistysten liitto ry:tä, joka sattumoisin rekisteröitiin vain kahta päivää ennen STM:n tuen hakemisen takarajaa. Ruoka-apuyhdistysten liiton nettisivuista ei ole vaikeaa nähdä järjestön todellista luonnetta: Se on olemassa, jotta sen kautta voitaisiin ohjata julkiselta sektorilta saatavaa rahaa sen jäsenjärjestöille. Tällaisia pumppuja kolmannella sektorilla on vähintään satoja, todennäköisesti tuhansia.

Jeesus on ilmeisesti antanut Samarian julkaiseman lehden toimitukselle ennalta näkemisen lahjan, koska se tiesi kertoa tuen saamisesta viikkoa ennen STM:n aiheesta antamaa tiedotetta. Olipa Niikko ehtinyt jo ehtinyt paukuttelemaan henkseleitä myönnetystä tuesta saman julkaisun vieläkin aikaisemmassa numerossa. Näin siitä huolimatta, että ennen tuen myöntämistä Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi kilpailevan ruoka-apuhankkeen merkittävästi paremmaksi avustuskohteeksi. Silti rahat annettiin Samarialle. Kun kaiken käytettävissä olevan tiedon vetää yhteen, niin Niikon, Laukkasen ja muiden laupeiden samarialaisten tekemästä vaikutustyöstä ei ikävä kyllä jää kovinkaan pyyteetön kuva.

Sen verran toki ruoskaisen myös Ohisalon suuntaan, että ehdotuksensa tuon rahan käyttämisestä parinkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen on aivan luokattoman huono. Kyseessä on edelleen projektiluonteinen raha, ei jatkuva budjettirahoitus, jollaista pysyvät julkisen sektorin työsuhteet vaativat. Toisekseen, kenenkään ongelmien juurisyy ei ole se, että meillä on liian vähän julkista sektoria tai sosiaalityöntekijöitä. Uskallan väittää, että isoimmat sosiaalisia ongelmia aiheuttavat syyt löytyvät työttömyydestä. Siksipä sosiaalialaa auttaisikin valtavasti sellaiset työllisyysastetta nostavat toimet, kuten TES:n yleissitovuuden purkaminen, perustulo ja veroasteen, erityisesti tuloveron, alentaminen. Toivoisinkin Suomen tunnetuimman köyhyystutkijan ajavan omassa puolueessaan aktiivisesti tuon suuntaista politiikkaa sen sijaan, että Vihreissä haihatellaan kasvavien tulonsiirtojen ja kasvavan julkisen sektorin perään.

Tiedän, että monella tätä katsovalla perussuomalaisella menee intuitiivisesti alkkarit vakoseen, kohdistuuhan kritiikki oman puolueen politrukkeihin. Minun politiikkaani ei kuitenkaan kahlitse puoluerajat, vaan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden rajat. Eivät nämä konservatiivipoliitikkojen omille eturyhmilleen ohjaamat miljoonat ole sen kummoisempi juttu, kuin vaikkapa Tunna Milonoffin ja Riku Rantalan pystyyn polkaiseman Phoenix Ry:n Startup Refugees-projektille hamutut rahat. Edelliseltä tilikaudelta Startup Refugees näyttää tilinpäätöksessään saavuttaneen 135 000 euron tukirahabudjetilla vaivaiset 1 570 euroa myyntituloja. Silti ensi vuotta varten hakusassa on 180 000 lisäeuroa projektille, joka ei tuota kuin lisätaakkaa veronmaksajien harteille. Kun ilmaista rahaa on tarjolla, niin ottajia on takuuvarmasti ja käyttökohde tietysti aina se maailman paras juttu.

Tämä ruoka-apujärjestöjen rahoituksesta noussut kohu myös osoittaa, kuinka surkeaa hallituksen imago- ja PR-työ oikeasti on. Tällaisissa keisseissä on helppoa nähdä etukäteen, mistä kohtaa niitä irtopisteitä aiotaan lypsää, koska oppositiohan voi tehdä millaisia menonlisäysehdotuksia tahansa ja sitten uhriutua, kun hallitus ei lunnaita maksamalla vapauttanutkaan opposition vaalivankkureidensa eteen valjastamia köyhiä.

Kolmas sektori on isoimpia suomalaisen veronmaksajan lompakossa kiinni olevia iilimatoja, eikä avustusjärjestöt näennäisesti jalosta tehtävästään huolimatta tee asiassa poikkeusta. Kun niiden hierarkiaa rupeaa perkaamaan, löytyy yhtäkkiä satoja pieniä yhdistyksiä, järjestöjä, kattojärjestöjä ja muita iltapäiväkerhoja hallituksineen, toiminnanohjaajineen, projektikoordinaattoreineen, viestintävastaavineen ja muine työntekijöineen. Osa heistä varmasti tekee pyyteetöntä työtä, mutta kyllä Tereminaattorin sensorit haistavat jonkin olevan pielessä, kun kolmannelle sektorille menevät avustussummat ovat paljolti tuollaisia yhden tai kahden järjestötyöntekijän vuotuisten palkkakulujen suuruisia könttejä.

Käytännössä kaikki julkisen sektorin jakamat tuet toimivat samalla periaatteella: Ensin kokeillaan hyvässä uskossa vähän verosubventiota tänne ja tulonsiirtoja tuonne. Muutamassa vuodessa tuo raha betonoituu olennaiseksi osaksi tuensaajan kulurakennetta, minkä jälkeen tuen leikkaamisesta tulee ääniä epätoivoisesti kalasteleville poliitikoille mahdottomuus, koska köyhiltä, vähäosaisilta, sairailta, lapsilta, eläkeläisiltä, naisilta, työttömiltä, työssäkäyviltä ja milloin miltäkin uhridemografilta leikkaaminen on poliittinen itsemurha. Siis huolimatta siitä, pystyykö kukaan todistamaan, että kyseinen tukimuoto auttaa ketään tai tuottaa mitään hyödyllistä.

Ja vaikka mieli tekisi, niin en aio nyt pureutua maataloustukiin, yritystukiin, romutuspalkkioihin, Veikkauksen poliittisin perustein jaettuihin miljooniin ja muuhun maan tavaksi muodostuneeseen suhmurointiin. Kunhan tiedätte, että näitä korruptiorahoja jaetaan vuositasolla miljardeja, ja niistä elää todennäköisesti tuhansia julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin edunsaajia, jotka antavat tukia jakaneille poliitikoille palkkioksi ääniä, näkyvyyttä ja mahdollisuuden suojatyöpaikkaan, jos seuraavissa vaaleissa ei luotto riitäkään kansanedustajan paikkaan. On sanomattakin selvää, että tämäkin veronmaksajille kalliiksi käyvä korruption muoto on lopetettava välittömästi.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_146+2017+3.3.aspx
https://www.suomenuutiset.fi/hallitus-leikkasi-ruoka-avun-tuen-nolliin-sata-ruoka-apupistetta-jaa-kokonaan-vaille-tukea/
http://www.samaria.fi/akatemia/
http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-jakoi-valtionavustuksia-ruoka-apuun-ja-paihderiippuvaisten-tukemiseen
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml
http://www.hyva-arki.fi/yhteystiedot
https://www.facebook.com/samariarf/posts/1189711301099663
https://www.facebook.com/simon.elo.77/posts/10155859363942822?comment_id=10155859466657822
https://www.suomenuutiset.fi/eduskunta-antaa-ainutkertaista-tukea-kaikkein-koyhimmille-perussuomalaiset/
http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224333-eriskummallinen-karkkiraha?ref=poiminnat
http://www.ruoka-apuliitto.fi/
http://ruoka-apuliitto.fi/1_3_yhteystiedot.html
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002925610.html
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml
https://www.facebook.com/groups/857603197617575/1773500149361204/
https://www.suomenuutiset.fi/startup-refugees-miehet-taas-kerjuulla-pyytavat-yhdistykselleen-180-404-e-avustusta/