Tere Sammallahti

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa edelleen romantisoidaan kommunismia, tuota maailman murhaavimpiin kuuluvaa ideologiaa? Neuvostoliittoa, Karl Marxia, Che Guevaraa ja muita reaalisosialismin airueita täällä ihaillaan kritiikittä, vaikka niihin liittyy hirvittävä määrä samoja piirteitä, ja vielä enemmän väkivaltaa, kuin vaikkapa kansallissosialismiin, tuohon täysin aiheellisesti halveksittuun aatesuuntaukseen.

Ei kansallissosialismia, kommunismia, sosialismia tai muitakaan kollektivistisia aatteita tulisi erityisemmin helliä tai katsella hiljaa vierestä, jos arvostaa vapautta tai demokratiaa. Siksi julkisessa keskustelussa kaikille tulee olla samat säännöt: Jos fiilistelet ja symppailet totalitarismia, niin tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole.

Huvfudstadsbladetin haastattelussa Vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson tiesi kertoa olevansa marxilainen, kun analysoidaan työn ja pääoman ristiriitaa, joka kuulemma määrittää nykyajankin työmarkkinoita. Tämä reilun sadan vuoden takaa pölähtänyt raikas tuulahdus ei herättänyt sen enempää lehdistössä kuin muuallakaan käytännössä minkäänlaisia väreitä.

Vain kaksi päivää Anderssonin jälkeen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että “Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita” ja yritti heti seuraavassa lauseessa tehdä pesäeroa reaalisosialismin uhrien ja itse ideologian välille. Vapaasti mukaillen Aallon logiikka kuuluu, että “kommunismi on hyvä juttu, mutta jätkät pilas”, aivan niin kuin reaalisosialistiset kokeilut eivät olisi joka kerta päätyneet joukkomurhiin, totalitarismiin ja mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Moni tätä lausuntoa parhain päin itselleen ja muille selitellyt sanoi, että Aaltohan on aikoinaan hypännyt pois kommunistisen nuorisoliiton järjestötoiminnasta tajuttuaan kommunismin käytännön sovellusten ongelmat, eikä näin ollen enää symppaisi kommunismia. Mutta jos Aallon sanomisia luetaan ihan tarkasti, niin Aalto vain irtisanoutui itselleen assosiaatioriskin aiheuttavista väkivalta- ja vallankumousfantasioissa piehtaroivista räyhääjistä, mutta pitää edelleen kommunismin aatetta kauniina. Se on sanatarkka sitaatti, jota on mielestäni syytä toistaa sen uskomattoman luonteen takia.

Mutta mitä se Aallon kauniina pitämä kommunistinen aate tai Anderssonin fiilistelemä marxilainen työn ja pääoman ristiriita sitten on?

Jos katsotaan esimerkiksi Karl Marxin kirjoittaman Kommunistisen manifestin toista osaa, niin siinä proletariaatin poliittisiksi tavoitteiksi asetetaan mm. maaomaisuuden pakkoluovutus, korkea progressiivinen vero, perintöoikeuden lakkauttaminen, maastamuuttajien ja hallintoa vastaan kapinoivien ihmisten omaisuuden takavarikointi, tuotantovälineiden ja kulkulaitosten sosialisointi valtion hallintaan, työvelvollisuus kansalaisille sekä tuotannon keskusohjaus valtion toimesta.

Marxilainen työn ja pääoman ristiriita tarkoittaa typistettynä pelkoa siitä, että pääoman keskittyminen veisi työläiseltä mahdollisuuden elättää itsensä palkkatyöllä sekä mahdollisuuden vapauttaa itsensä palkkatyöstä ahneen kapitalistin hallitessa pääomia. Suomalaisiin vasemmistopuolueisiin, eli Vihreisiin, demareihin ja Vasemmistoliittoon, tiukasti kytkeytyvän marxilaisen talousteorian suurin ristiriita onkin mielestäni se, että siinä ajatellaan kaiken työllä tuotetun lisäarvon kuuluvan työntekijälle.

Iloinen poikkeus työläisen oikeuksiin tehdään vain, kun valtiokoneisto tarvitsee rahaa ja alkaa verottaa sitä työläisen tuottamaa lisäarvoa. Silloin työläisen, ja kaikkien muidenkin, oikeudet lakkaavat painamasta vaakakupissa. Muistutan vielä, että suomalaiset sosialistit, eritoten Anderssonin johtama Vasemmistoliitto, kannattavat korkeampaa verotusta keskushallintoihanteensa toteuttamiseksi. Nämä puolueet ja poliitikot löydät sieltä, mistä kuuluu isoin mölinä eriarvoisuudesta, epäinhimillisestä oikeistolaispolitiikasta, uusliberalismista tai aina, kun julkisen sektorin kulurakennetta halutaan tervehdyttää.

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina mainittakoon, että Karl Marxin kirjoittamassa “Palkkatyö ja pääoma”-kirjasessa ainoa maininta verotuksesta on se kohta, jossa verotusta verrataan orjuuteen.

Jos haluatte piinata itseänne, niin lukekaa alla olevasta linkistä Friedrich Engelsin ja Karl Marxin järkeilyä työn ja pääoman ristiriidasta, jossa pelätään kehruu-Jennyä, tehdään kaikki väärät oletukset tuottavuuden nousun seurauksista, eikä oteta huomioon edes työmarkkinoilla toimivaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Teksti vaikuttaa lähinnä alakouluikäisen aivoituksilta, jotka ovat varmaankin vedonneet lähes kaksisataa vuotta sitten teollistumisen ajan alun kouluttamattomiin työläisiin. Se, miten tällainen aapistason epäfilosofia voi edes etäisesti vedota maailman parhaaksi mainostetusta peruskoulusta valmistuneeseen ihmiseen, puhumattakaan modernin ajan tietotyöläisistä, on minulle täysi mysteeri. Mutta silti moni puolue elää toistelemalla näitä pian kaksisataa vuotta vanhoja epätosia kliseitä.

Kommunismiin siis kuuluu olennaisena osana markkinatalouden vastustaminen sekä luopuminen niin omistusoikeudesta kuin muistakin keskushallinnon haitallisiksi katsomista yksilönvapauksista, jotka taas on länsimaisten vapaiden ja liberaalien demokratioiden vankimpia aatteellisia kivijalkoja. Vaikka sosialistit ja kommunistit yrittävätkin pukea aatteilleen vapauden kaapua, on molemmissa kyse ihmisten henkisestä ja fyysisestä orjuuttamisesta.

Vaikka niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin puheenjohtajiensa suulla markkinoivat väitettyä liberaaliuttaan, ovat marxilaisuus ja kommunismi, kaikkien sosialististen keskushallintoutopioiden tavoin, yksilönvapauden vankimpia vihollisia. Niihin molempiin kuuluu hatara, kuperkeikkaa pyörivä teoria, tavan kansalaisen mahdollisuudesta lunastaa itselleen todellinen vapaus vain alistumalla keskushallintojärjestelmän kuuliaiseksi orjaksi.

Vaikken minä usko Aallon tai Anderssonin haaveilevan porvarin taluttamisesta kuopan reunalle tai vankileirien saaristosta, niin kommunismin tai marxilaisuuden aatteellinen ihannointi ei voi olla vaikuttamasta kannattajiensa politiikkaan. Näitä aatteita seuratessa lopputulos on joka ikinen kerta ollut tismalleen sama, eikä se fakta muutu vaikka kuinka etukäteen irtisanoutuisit reaalisosialismin eriarvoistavasta politiikasta, vähemmistöryhmien sortamisesta, vankileirien saaristoista ja keskushallinnon aiheuttamista nälänhädistä.

Vaan näkyykö paheksuvia kolumneja lehdissä, "järkyttyneitä" lausuntoja Aallon ja Anderssonin "kylmäävistä ja ihmisyydelle vieraista" ajatuksista, tai somessa raivoavien vasemmistoaktiivien kolonnia? Näkyykö räikeää tekopyhyyttä analysoivia kolumneja siitä, kuinka eriarvoisuudesta ja vähemmistöistä poliittisen markkinointikärjen tehneen puolueen PJ:t symppailevat ideologiaa, jonka saavutukset eriarvoisuuden kasvattajana ja vähemmistöjen sortajana ovat aivan omassa luokassaan? Ei näy, koska jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa kommunismia pidetään edelleen vain harmittomana ja väärin ymmärrettynä halipusipörröpupu-ideologiana.

On aivan päivänselvää, mitä tapahtuisi, jos joku puoluejohtaja toteaisi kansallissosialistisen aatteen ja utopian olevan kauniita, tai kehuisi olevansa Adolf Hitlerin kehittämien filosofisten houreiden päälinjoista samaa mieltä. Millainen poliittinen myrsky nousisi, jos jonkun kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa laulettaisiin reippaita Sturmabteilungin marssilauluja, vähän niin kuin Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronica Honkasalon vaalitilaisuudessa vuonna 2015 laulettiin stalinistien omakseen ottamia taistolaisralleja?

Kuvitelkaapa sitä hulabaloota, jos persunuoret olisivat lanseeranneet Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa varten paidan, johon olisi sommiteltu Huhtasaaren kuva tyylillisesti mukaillen jonkun kuolleen fasistijohtajan ikonista kuvaa. Siis aivan kuten demarinuoret tekivät Tarja Halosesta Che-paidan vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Entä, jos jonkun oikeistopuolueen kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa soittaisi Joseph Göbbels-niminen bändi, kuten Vasemmistoliiton puolueaktiivin, Dan Koivulaakson, vaalitilaisuudessa vuonna 2011 soitti Che Guevara-niminen yhtye?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa voi huoletta fanittaa viime vuosisadan verisintä ideologiaa tuosta noin vain, palkinnoksi erityisesti medialta tulee hiljainen hyväksyntä tai selkääntaputuksia. Mutta auta armias, jos haluaisit purkaa kotimaisia kartelleja ja monopoleja, tasapainottaa julkisen sektorin budjettia tai vapauttaa työmarkkinoita keskussääntelyn ikeestä, niin saat kuulla olevasi epäinhimillinen, kylmä ja eriarvoistava köyhien vihaaja, naisvihamielinen äärioikeistolainen ja kaikki ne muut kliseet, joita vasemmistopuolueiden some-tileiltä voi käydä ihastelemassa.

Jotta se nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin kommunismi, marxilaisuus ja kansallissosialismi ovat totalitaristisia ja äärimmäisen murhaavia ideologioita. Kaikki ne ovat kahlanneet historiankirjojen sivut läpi kädet veressä, mutta vain yhtä niistä pidetään Suomessa haitallisena, muita enemmänkin kannattajansa kunniamerkkeinä. Näitä kaikkia totalitarismiin vääjäämättä johtavia aatteita tulisi vastustaa aktiivisesti, ja niin vapauksiaan arvostavan kansalaisen kuin mediankin tulisi haastaa niiden puolestapuhujat julkisessa keskustelussa aina tilaisuuden tullen.

Näin tekemällä Suomi-neito voisi vihdoin astua vapauden valoon totalitarismin varjoista, ja pääsisimme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, jossa vapaus on jakamaton, yhteiskuntamme tärkein, arvo.

https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-kylla-olen-marxilainen/
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200847525_u0.shtml
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.230613
https://www.verkkouutiset.fi/tarja-halonen-verot-pitaa-kerata-elina-lepomaki-leipa-pitaa-saada-poytaan/
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4076244/Distressing-photos-1920s-Russian-famine-turned-hopeless-peasants-cannibals-five-million-people-starved-death.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2008/08/manifestiwww.pdf
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1849/palkkatyo-ja-paaoma.htm

Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat tehneet työtä rakentaakseen lapsilleen paremman maailman kuin mihin itse syntyivät. Niin suomalaisissa toimistoissa ja tehdashalleissa kuin kolmannen maailman maiden hikipajoissakin työskentelee miljardeja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka haluavat omalla työllään antaa lapsilleen mahdollisuuden elää parempaa elämää. Lapsilleen paremman tulevaisuuden luomista pidetään universaalisti vanhempien moraalisena velvollisuutena ja tinkimättömänä hyveenä, paitsi tietysti Suomessa, missä varhaiskasvatus- ja perintöverokeskustelusta päätellen jälkikasvustaan huolehtivia vanhempia pidetään yhteiskunnan pahimpina vihollisina.

Keskustelu perintöverotuksesta sai jälleen tuulta allensa taannoin, kun perintöveron poistoa ajava kansalaisaloite sai vaadittavat allekirjoitukset täyteen. Yllätyksettömästi puoluekentän vasen laita heräsi huutamaan eriarvoisuudesta ja vaatimaan tuloerojen tasaamista. Tälläkin kertaa vuoden tai parin välein framille nouseva perintöverokeskustelu oli sitä saman vanhan jankuttamista, jota se on aina ollut.

Perintöveron kannattajat esimerkiksi vetoavat perinteisesti siihen, että perintö on ansiotta saatua tuloa, mikä saattaa hyvinkin olla totta, jos ajattelee, ettei lapsista ole vanhemmilleen ja perheelleen muuta kuin haittaa. Onneksi sain itse kasvaa perheessä perheessä, jossa meitä lapsia ei pidetty hyödyttöminä, vaan meitä opetettiin ja kannustettiin esimerkiksi tekemään töitä perheyrityksen ja perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Ja jos ansiottomuutta käytetään argumenttina perintöverotuksen puolesta, niin muistuttaisin, että myös valtion perintöveroista saamat verotulot ovat ansiottomia, samoin sosiaalituet ja muut vastaavat tulonsiirrot. Saadun hyödyn näennäinen ansiottomuus voi toki olla verotuksen peruste esimerkiksi silloin, kun veronmaksajien rahoilla rakennettu infrastruktuuri nostaa vieressä olevan maan ja kiinteistöjen arvoa. Mutta perintöverokeskustelussa se ei ole alkuunkaan kestävä argumentti, koska perillinen ei ole taakka muille veronmaksajille, vaan lienee useimmissa tapauksissa jopa itse työskennellyt kertyneen omaisuuden eteen.

Sinällään ymmärrän korkean verotuksen kannattajien huolen liiasta eriarvoistumisesta ja hyväksyn maltillisen tuloerojen tasaamisen. Mutta kaikkien tulisi pitää mielessä, että vähäosaisten kyykytyksestä, työttömien kurittamisesta ja muusta tunteisiin vetoavasta ontosta jankuttamisesta huolimatta, Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita ja täällä ilmeisesti asuu planeetan onnellisin kansa. Meillä siis on varaa löysätä nyöriä veronmaksajien kaulojen ympärillä luisumatta mekanisoitujen nahkaniittinomadien hallitsemaksi, orjien ja orjakauppiaiden, yhteiskunnaksi.

Perintöveron höhlimpiin klassikoihin kuuluu tietysti ikivihreä: “No mutta sinä olet saanut tarhat, koulut, terveydenhuollon ja kaiken muunkin merkityksellisen elämässäsi valtiolta”. Toki verorahalla tehdään myös paljon hyvää, josta kaikesta minäkään en haluaisi luopua.

Silti, on mielestäni keneltä tahansa aikuiselta on äärimmäisen vastenmielistä esittää, että Suomeen syntyvän lapsen tulisi alistua julkishallinnon ja vanhempiensa panttivangiksi hänelle annettujen hyvinvointipalveluiden takia, aivan niin kuin lapsemme olisivat päättäneet syntyä tänne ja pakottaa meidät vanhemmat kustantamaan itselleen palveluita. En minä ainakaan katso oman lapseni olevan minulle mitään velkaa siitä hyvästä, että hänet on tähän maailmaan tehty ja hänestä on pidetty huolta, kuten vanhempien tehtävä oletusarvoisesti on.

Vastoin yleistä luuloa, suomalaisen sielunmaiseman synkimmät sopukat eivät näyttäydy melankoliana, mustana huumorina ja viinanjuontina lieveilmiöineen, vaan niin, että täällä nuoremman sukupolven ajatellaan olevan velvollisia vetämään nurisematta vanhempiensa täyteen lastaamaat kivireet. Meidän nuorempien sukupolvien maksettavaksi on jätetty romahtava eläkejärjestelmä ja kasvava eläkeverotus, valtava infrastruktuurin korjausvelka, liitoksissaan natiseva sote-järjestelmä sekä ennätyksellinen julkinen velka. Tuota karhunpalvelusta ei todellakaan kuitata toteamalla, että "Me ollaan teidän koulut maksettu”, enkä ainakaan minä aio olla tuota epätervettä perinnettä jatkamassa.

Ja kirsikkana perintöverokakussa, tälläkin kertaa kuultiin puheenvuoro perintöveron nostamisesta sataan prosenttiin. Sinällään kirjoituksessa esitettiin aivan perustellusti, että ideaali mahdollisuuksien tasa-arvosta riitelee perimisen kanssa, koska osalle ihmisistä jää perintöjen myötä enemmän varallisuutta ja näin paremmat mahdollisuudet selvitä itsestään riippumattomien elämänpolun töyssyjen yli. Näin toki on, mutta ajatus siitä, että jokaisen suomalaisen olisi jotenkin hyvä aloittaa mahdollisimman pohjalta ja persaukisena, on aivan älyvapaa ja haitallinen meille kaikille.

Mahdollisuuksien tasa-arvo muutenkin tarkoittaa mielestäni ennemminkin sitä, että kaikilla on mahdollisuus yrittää ja niin tehdessään vieläpä epäonnistua joutumatta lohduttomaan velkaloukkuun, katuojaan tai muuten vain yhteiskunnan ulkopuolelle. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ainakaan minulle ole mikään kommunistinen visio siitä, kuinka jokaisen kolhoosiasukkaan yllään pitämässä juuttisäkissä on yhtä monta reikää ja kaikilla keripukki. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmilta tulisi evätä oikeus ja velvollisuus auttaa tekemään lastensa elämästä parempaa.

Mutta leikitäänpä, että perintövero nostettaisiin 100 %:iin. Silloin verosuunnittelun ehkäisemiseksi myös lahjavero pitäisi asettaa samaan tasoon ja suomalaiset pitäisi eristää niin fyysisesti kuin digitaalisestikin kaikista niistä maista, esimerkiksi Ruotsista ja Virosta, joihin meillä on edes teoriassa mahdollista siirtää pääomia verokarhulta piiloon. Pitäkää mielessä, että ensimmäinen itseään kunnioittavaan dystopiaan rakennettava asia on muurit, joiden yli verellään, hiellään ja kyyneleillään ihannevaltion rattaita voiteleva työmuurahainen ei pääse karkaamaan.

Iso osa varallisuudesta, koulutetusta väestöstä ja yritystoiminnasta siirtyisi ulkomaille heti, kun tällaista lainsäädäntöä alettaisiin valmistella, minä ja perheeni mukaan lukien. Ne onnettomat, jotka eivät pääsisi uljaasta, ja eittämättä väkivallattomasta, vero-dystopiastamme karkuun, joutuisivat luovuttamaan koko omaisuutensa valtiolle viimeistään elämänlankansa katkettua. Asunnot, yritykset, pankkitilit ja kaikki muukin yksityinen omaisuus sosialisoitaisiin valtiolle, ja hyvää tarkoittavat poliitikot sitten tuhlaisivat “jakovaran” ennätysvauhtia erilaisiin tuikitarpeellisiksi mainostettuihin eturyhmähankkeisiin.
Ja kuten olemme Venezuelan, Zimbabwen, Kuuban sekä muiden sosialistisen kärkihankkeiden kohdalla nähneet, ennen pitkää hupenevia resursseja aletaan investoida sisältä käsin romahtavan sosialistisen järjestelmän kulissien ylläpitämiseen. Tässä vaiheessa yleensä ollaan jo hyperinflaatiossa, poliitikot asuvat korkeiden muurien takana ja mielenosoituksissa yleensä kuolee ihmisiä.

Hopeareunuksena voitaisiin varmaankin nähdä se, että Suomi lakkaisi olemasta EU:n nettomaksaja samalla, kun Unicefin, Punaisen Ristin, Lääkärit Ilman rajoja-järjestön ja muiden kehitysmaahankkeiden kassavirta kääntyisi Suomelle positiiviseksi. Saisimme myös elintasosairauksien tilalle nälkää, länsimaista jo hävitettyjä sairauksia sekä köyhyyttä, jollaista näkee enää historiankirjoissa tai maailman kurjimmissa kehitysmaissa.

Samalla loppuisivat narinat tietokonepelien ja kännyköiden laiskistamista nuorista, kun iso osa mökkisaunassa syntyneistä lapsista kuolisi jo ennen tarhaikää. Vain kovimmat, luonnonvalinnan kautta karaistuneet lapset, kasvaisivat aikuisiksi, joiden aika menisikin sitten päivisin perunapellolla tai kaatopaikoilla poliojaloilla kinkatessa. Iltaisin aika kuluisi leikkimällä sosialismia. Siinä pelissä muita kyttäämällä varmistetaan, ettei kukaan muu ole varastanut kolhoosin pellolta perunaa henkensä pitimiksi, löytänyt mistään kenkiä jalkoihinsa tai parsinut juuttisäkistään reikiä umpeen. Tuloerojen tasaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen, nääs. Sosialismi-pelin voittaa se, joka saa viran Puolueen sisältä, tai nälkään kuollessaan muistaa kirota porvarin ahneutta.

Mutta fantasiointi sikseen! Ajatus perintöveron säilyttämisestä tai jopa nostamisesta tuntuu perustuvan masentavalle ajatukselle siitä, että me suomalaiset kilpailisimme toisiamme vastaan tässä globalisoituvassa maailmassa. Tosiasiassa tilanne on se, että valtiovallan pitäisi antaa suomalaisille mahdollisuus kerätä pääomia ja vaurastua nimenomaan verrattuna niihin muihin, yli 7 miljardiin ihmiseen, jotka eivät asu täällä. Tähän tavoitteeseen päästään leikkaamalla tarpeetonta julkishallintoa, järkeistämällä hallintojärjestelmäämme ja poistamalla niin perintövero kuin muutenkin madaltamalla tulojen hankkimiseen tai omistamiseen liittyvää verotusta.

Vastoin yleistä luuloa, perintöveron poisto ei jätä budjettiin perintöveron tuoton kokoista aukkoa, vaan dynaamiset vaikutukset paikkaavat osan laskennallisesta, noin 700 miljoonan euron, alijäämästä. Esimerkiksi luovutusvoittoveron kertymä paisuisi ja kansalaisten lisääntyneen vaurauden myötä myös ostovoima, kulutus ja työpaikkojen määrä kasvaisi. Tästä seuraa korkeampi verokertymä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kulujen pieneneminen. Jos perintöveron poistosta jääkin aukko budjettiin, niin meillä on edelleen rajusti velkaantuva julkinen sektori, joka kustantaa miljardeilla euroilla vuosittain esimerkiksi yritystukia, turhia TE-toimistoja ja sitä rataa.

Perintöjen verottamisen kannattajat ovat yrittäneet jankuttaa jankuttamasta päästyään, kuinka perintöveron poistaminen kasvattaa eriarvoisuutta ja sellaiseen johtopäätökseen on toki intuitiivisesti helppoa päätyä. Mutta ainakaan Ruotsissa vuonna 2016 julkaistu perintöverotusta koskeva tutkimus ei anna tukea moiselle hypoteesille. Tutkimuksessa esitetty analyysi pohjautui Ruotsin julkisen sektorin koko kansasta keräämään dataan ja johtopäätökseksi saatiin, että perintöveron poisto itse asiassa laski tulonjaon epätasaisuutta mittaavaa gini-kerrointa 5-10 %, sekä nosti perillisten liikkuvuutta tuloluokkien välillä.

Eli perintöveron poisto ei pelkästään kavenna taloudellista epätasa-arvoa, vaan parempi mahdollisuus varallisuuden kasautumiselle myös vähentää todennäköisyyttä köyhyyden periytymiselle. Tässä valossa eriarvoisuuden kasvamisesta neuroottisesti jankuttavan poliittisen vasemmiston pitäisi kampanjoida äänekkäästi nimenomaan perintöveron poistamiseksi, sen vaikutus kun olisi eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi dramaattisesti positiivisempi kuin mitään, mitä esimerkiksi vasemmistopuolueilta on kuultu viimeisen useamman vuosikymmenen aikana.

Vapaisiin demokratioihin ja ihmisoikeuksiin leimallisesti kuuluvan omistusoikeuden keskeinen ajatus on juuri se, että yksilöllä tulee olla oikeus päättää omaisuudestaan, jolla hänen odotetaan mm. huolehtivan itsestään ja perheestään. Jos lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen taas katsotaan ensisijaisesti julkishallinnon tehtäväksi, voidaan yksilön edellytyksiä huolehtia perheestään toki rajoittaa, mutta silloin erkaannumme vapaan demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteesta. Toivoisin vero-dystopiaa ja holhousvaltiopainajaista lobbaavien poliitikkojen pohtivan tätä asiaa samalla innolla kuin he jaksavat muistuttaa meitä liberalisteja esimerkiksi perinnön ja mahdollisuuksien tasa-arvon välisestä suhteesta.

Ikävä kyllä, tässä fiskaalisesti lukutaidottomien vasemmistofilosofien ylläpitämässä ummehtuneessa ilmapiirissä suomalaiset on onnistuttu vakuuttamaan siitä, että toisen suomalaisen vauraus on suoraan itseltä pois. Se ajatus on yksinkertaisesti väärin. Meidän suomalaisten pitäisi kannustaa toisiamme menestymään ja iloita vilpittömästi toistemme onnistumisista. Sellaisessa ilmapiirissä ei kasvaa toinen toistaan tukevia, menestystä, ahkeruutta ja kekseliäisyyttä arvostavia yksilöitä, jotka ymmärtävät, että kansakuntaa ei voi verottaa vauraaksi.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-perintovero-lepomaki-kllle-aiheuttaa-lahinna-kaytannon
https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistuttaa-ketka-hyotyisivat-perintoveron-poistamisesta/
https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Korjausvelka/
http://www.findikaattori.fi/fi/44
http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf
https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elakevaroja-on-181-miljardia-euroa-vastuita-639-miljardia-63967/
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html
https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191
http://ftp.iza.org/dp9839.pdf

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi Ylen Ykkösaamussa, että haluaisi nostaa Suomen suosta laajentamalla maksutonta varhaiskasvatusta. Hintalappu uudistukselle olisi 70 miljoonaa euroa ja ilmeisesti sellaisiin menonlisäyksiin on varaa, vaikka Orpo kuitenkin suoraselkäisesti muistuttaa, että velkaantuvassa kansantaloudessa ei ole mitään jakovaraa. Heitetään siihen vielä se Kokoomuksenkin vaatima harrastustakuu vielä kaupantekijäisiksi, niin avot!

Ja toisekseen, ei varhaiskasvatukseen panostaminen pelasta meitä nykyisestä suosta mitenkään, sen tulokset kun alkavat realisoitua aikaisintaan joskus 20-25 vuoden kuluttua. Ei meillä yksinkertaisesti ole aikaa odottaa niin pitkään, eikä ole muutenkaan reilua lyödä taakkaa kansantalouden pelastamisesta nyt tarhassa olevien tai jopa syntymättömien ikäluokkien harteille. Pahimmassa tapauksessa seuraava lama iskee juuri sopivaan paikkaan, jolloin isona riskinä on taas yksi laman syrjäyttämä sukupolvi, kuten viimeisen kymmenen vuoden aikana työelämään siirtyvälle sukupolvelle kävi.

Nyt pitää, eritoten valtionhoitaja- ja talouskuripuoleena tunnetun Kokoomuksen nousta johtajaksi taluttamaan sokeita ja lopettaa kaikki flirttailu julkisten menojen kasvattamisella. Kokoomuksen kohdalla tiukan talouskuripolitiikan pitää olla lähtökohta, sellainen poliittinen fysiikan laki, jota ei voi horjuttaa matemaattisesti lahjattomien sosialistien hypoteeseilla loputtomasta velkaelvytyksestä ja julkisen sektorin perässään vetämästä kansantaloudesta.

Julkisen talouden tasapainottamisen pitää olla Kokoomuksen ensimmäinen ja tärkein teema, aatteellinen kruununjalokivi, jonka painolasti kannetaan ylpeinä ja selkä suorana vaikka se näkyisikin kannatuksen väliaikaisena laskuna. Jonkun se on tehtävä, muuten tämä homma menee aivan läskiksi ja kohta ollaan kansainvälisen valuuttarahaston talutusnuorassa. Kyllä varmaan tulevat sukupolvet sitten muistelevat hyvällä, vähän niin kuin Kreikan nuoriso varmasti kiittelee oman poliittisen johtonsa viisautta ja kaukonäköisyyttä, vai mitä luulette? Kun kukaan ei kuitenkaan halua tällaista perintöä jälkeensä jättää, niin miksi kaikki kuitenkin tekevät politiikkaa, joka realistisesti ei muuhun lopputulokseen voi johtaa?

Ne on veronmaksajien rahoja, ei valtion rahoja. Voi Jeesus, että olin onnesta soikeana, kun Orpo tokaisi näin eduskunnassa pari kuukautta sitten. Ohikiitävän hetken meinasi aivan sydän pakahtua, kun puoluejohtomme tekee julkisesti realistisen ja vapausaatetta syleilevän talouspoliittisen lausunnon. Ja nyt alkaa taas näyttää sille, että vaalivuoteen valmistautuminen tarkoittaa kaiken vetämiseen vessanpöntöstä alas yhdellä huuhtaisulla. Vips vaan, sinne meni niin kuin mummovainaan talkkunapuurot.

Minulla ei sinällään ole mitään sitä vastaan, että varhaiskasvatuksen maksuttomuutta laajennetaan, mutta jos sellaista ehdottaa varsinkin julkisen sektorin edelleen velkaantuessa rajusti, niin sitten pitää kyllä kertoa, että mistä muualta säästetään?

Vaikka tämä on vanhan toistamista, niin muistutan silti kaikkia, että talous kasvaa ennätysvauhtia, mutta silti tulee turskaa kolme miljardia euroa ensi vuonnakin. Miettikää nyt oikeasti, nyt on taloudellisesti tämän lopuillaan olevan vuosikymmenen paras vuosi, eikä velkaantumista saada edes merkittävästi hidastettua! Ja silti juuri kukaan ei tunnu uskaltavan sanoa ääneen, että meidän julkinen sektori on liian iso ja sitä pitää karsia merkittävästi, miksi ei? Eikö niitä äänestäjien sieluja todella saa muuten kuin ostamalla ne tulevien sukupolvien piikkiin otetulla velalla? En suostu uskomaan.

Ei voi olla niin, että tätä vaalipeliä aletaan pelaamaan jo nyt ja ainoana pelivälineenä on taas kerran veronmaksajan lompakko, se ei ole oikeudenmukaista eikä vastuullista. Tätä taktiikkaan on kuitenkin suomalaisessa politiikassa käytetty vuosikymmeniä ja osaksi myös sen takia julkisen sektorin velka on kymmenessä vuodessa tuplaantunut 65:stä miljardista eurosta 136:een miljardiin euroon. Samalla verojen määrä on räjähtänyt käsiin; vuonna 2000 suomalaisilta verotettiin 62 miljardia euroa, laman alkaessa vuonna 2009 74 miljardia euroa ja viime vuonna huimat 95 miljardia euroa.

Suomen kokonaisveroaste on n. 10 prosenttiyksikköä OECD-maiden keskiarvoa ylempänä ja esimerkiksi suomalaisen vasemmiston ihailemassa Justin Trudeaun Kanadassa kokonaisveroaste on yli 12 prosenttiyksikköä Suomea pienempi. Meillä tultaisiin aivan helposti vähemmälläkin verotuksella toimeen, jos tästä maasta löytyisi poliitikoilta vain tarpeeksi rohkeutta vaatia tuhlaamisen lopettamista ja omille eturyhmille suunniteltujen tulonsiirtohimmeleiden purkamista.

Äänestäjien on kerta kaikkiaan ruvettava vaatimaan menonlisäyksiä ehdottavilta politiikoilta yksityiskohtaisia ja aukottomia selvityksiä siitä, mistä ne rahat revitään ja saadaanko niillä oikeasti aikaan sellaista hyvää, että ehdotus voidaan perustellusti hyväksyä? Ja jokainen, joka ei pysty kantaansa kunnolla perustelemaan, valellaan tervalla ja höyhenillä, ja viedään kotikylän torille häpeäpaaluun.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005484054.html
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sipila-ja-orpo-uutta-velkaa-vain-2-96-miljardia---kevaalla-tarve-oli-viela-2-miljardia-enemman/jGEGqSi6
http://www.tilastokeskus.fi/til/jali/2016/jali_2016_2017-10-23_kuv_001_fi.html
http://www.tilastokeskus.fi/til/jali/2016/jali_2016_2017-10-23_tie_001_fi.html
http://tilastokeskus.fi/til/vermak/2016/vermak_2016_2017-07-13_tau_002_fi.html
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/
http://tilastokeskus.fi/til/vermak/2016/vermak_2016_2017-07-13_tau_002_fi.html

Keskustelu perintöverotuksen nostamisesta herää Suomessa kerran tai pari vuodessa. Aina mukana on samat lätinät perintöjen ansiottomuudesta ja muusta tauhkasta vaikka kyse on nimenomaan omistusoikeuteen nojaavasta periaatteesta saada päättää omasta omaisuudestaan.

Ajatus 100 %:n perintöverosta on harkitsematon ja täysin älytön, video puhukoon puolestaan. Lopun kevennyksen on tarkoitus ilmaista, että me emme poikani kanssa tarvitse valtiota jakamaan perintöäni puolestamme. Ja vielä tärkeämpää on se, ettemme tarvitse valtiota rajoittamaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia lapsistaan parhaan kykynsä mukaan.

Minun perintöni tullaan jakamaan mahdollisuuksien puitteissa ilman valtion väliintuloa.

Viime aikoina erilaiset sosialistiset ryhmittymät ovat olleet kovasti tukkanuottasilla ja varsinkin poliittinen vasemmisto on tehnyt kovasti pesäeroa sisaraatteeseensa yrittämällä vyöryttää tämän nationalismilla ja patriotismilla kuorrutetun vasemmistoaatteen, jota myös kansallissosialismiksi kutsutaan, aikaansaannokset jopa meidän arvo- ja markkinaliberaalien niskoille.

Tosiasia kuitenkin on se, että kansallissosialismikin on sosialismia, eikä se edusta yksilönvapauksia ja -vastuuta, kuten liberalismi eli vapausaate edustaa.

Sanottakoon vielä, etten tietenkään sano kaikkia sosialismiin liitettyjä teemoja automaattisesti huonoiksi, vaan tarkoitus oli nyt vain tuoda esille kansallissosialismin nimenomaan sosialistinen, pelkistetyn kaksiulotteiseisti tarkasteltuna vasemmistolainen, luonne.

Meitä liberaaleja ja suomalaista vasemmistoa kuitenkin yhdistää esimerkiksi monet arvoliberaalit teemat, toivottavasti niitä pystytään ajamaan yhdessä tuumin ilman sitä jatkuvaa natsittelua ja muuta populistista mesoamista, joka on niin tyypillistä nykyiselle oppositiopolitiikalle.

Facebook https://www.facebook.com/tere.sammallahti
Twitter https://twitter.com/TereSammallahti
Blogi http://blogbook.fi/teresammallahti/

Poliittinen manifesti

“Me olemme sosialisteja, me olemme nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia, joka riistää taloudellisesti heikkoja epäreilulla palkoilla, ja arvioi sopimattomasti ihmishenkiä vaurauden ja omaisuuden perusteella vastuuntunnon ja suorituksen sijaan. Me olemme päättäneet tuhota tämän talousjärjestelmän kaikissa olosuhteissa!”

Suomalainen yhteiskunta on ikävällä tavalla oikeistolaistunut viimeisimpinä vuosina. Tästä osoituksena Sauli Niinistön valinta Tasavallan presidentiksi, viimeisten hallitusten leikkauspolitiikka sekä talouskasvuajattelu, joka on tärkein pankkikriisin johtanut yksittäinen syy. Talousjärjestelmän tulisi olla riippumaton suuryrityksistä ja talouskasvuajattelusta!

Finanssieliitille kenkää!

Koko globaalia rahatalouden infrastruktuuria kontrolloi tänä päivänä suhteellisen pieni joukko ihmisiä. Nämä henkilöt eivät ole millään tavoin kansan valitsemia, vaan heidän valtansa on periytyvää. He pyrkivät säilyttämään tämän vallan hinnalla millä hyvänsä saman piirin sisällä. Yksinkertaistaen voi todeta, että maailmaamme hallitsevat näkymättömät vallanpitäjät, joita emme ole valinneet ja jotka eivät toivo parastamme.

On otettava etäisyyttä porvarilliseen yhteiskuntaan! Kansainvälisen finanssikapitalismin aiheuttama luonnonresurssien riisto ovat rikoksia luonnon järjestystä vastaan. Valta finanssieliitiltä on tuotava takaisin kansalle. Valtio-omisteinen pankki kykenisi tarjoamaan korotonta lainaa kansalaisille.

Kohti sosialismia!

Historiankirjoitus kertoo, että sosialistinen kehitys toi lopulta kansalaisille monia yleissivistäviä mahdollisuuksia, joihin kansalaisten ei oltu aikaisemmin haluttu pääsevän käsiksi, koska valtaapitävät – usein monarkit – pitivät kansan yleissivistämistä vaarallisena tekijänä omalle vallalle. Luku- ja kirjoitustaito ja niiden oppiminen olivat vuosisatojen ajan vain harvojen ja valittujen etu. Kouluttautumatonta ja ajattelematonta kansaa valtion johtajien oli helpompi pitää hallinnassa.

Kuten huomaamme, sosialismi elää kansan keskuudessa, olimmepa tiedostaneet sitä tai emme. Vaikkei asiasta puhuttaisikaan ääneen, se ei tarkoita, etteikö asia olisi olemassa. Juuri siksi tämän liikkeen juuret ovat sosialismissa. Jokaista vasemmistolaista yhdistää aina hoivaushuoli heikommasta.

Tavoittelemassamme yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus hyödyntää vahvuuksiaan. Resurssit jaetaan niin, että niitä riittää koko kansalle, sekä heikoille että vahvoille. Valtion tehtävä on vaalia työntekijöiden perusoikeuksia. Valtion velvollisuus on varmistaa, ettei kukaan jää toimettomaksi, ja tarvittaessa julkinen valta kouluttaa ja perehdyttää ihmisiä uusiin työtehtäviin.

Tavoittelemme kuuden tunnin työpäivää. Lyhyemmät työpäivät mahdollistaisivat sen, että kansalaisilla jäisi enemmän aikaa perhe-elämään sekä toimintaan esimerkiksi erilaisissa yhdistyksissä. Samoin aikaa jäisi nykyistä enemmän myös kulttuurille.

Aivan kuten valtiolla on velvollisuus tarjota työtä kaikille työkykyisille, sen täytyy myös huolehtia niistä, jotka eivät ole työhön kykeneviä. Yhteiskunnan on tuettava henkilöitä, jotka ovat niin vakavasti sairaita tai vammaisia, etteivät he voi tehdä mitään työtä.

Ekologisuus ja eläinten oikeudet

Liikkeellemme tärkeitä asioita ovat eläinten oikeudet ja luomu-ruoka. Tahdomme luoda modernin yhteiskunnan, jossa ihminen elää sovussa luonnon kanssa. Eläinsuojelulaeissamme painottuu etiikka taloudellisen hyödyn sijaan. Luontoa ja sen resursseja tulee käyttää viisaasti ja tulevaisuutta ajatellen. Vastustamme vallitsevaa maailmankuvaa, jonka mukaan eläimillä on vain välinearvoa.

Tulevat sukupolvet kärsivät muun muassa romahtaneista ekosysteemeistä, ylikansoituksesta ja nälästä sekä loppuun kulutetuista luonnonvaroista. Siksi liikkeemme tukee ekologisia, lähellä tuotettuja ja ympäristöystävällisiä projekteja.

Näiden arvojen pohjalta voimme rakentaa uuden sosialistisen maailman!