Tere Sammallahti

Yksi julkisista suomalaisen korruption muodoista on eduskunnan vuosittain jakamat "joululahjarahat". On vaikeaa ottaa vakavasti huolestuneita puheita kestävyysvajeesta, kun viime vuonna kansanedustajat jakoivat eturyhmilleen joululahjoja ennätyksellisen 60 miljoonan euron edestä.

Nämä joululahjarahat toimivat niin, että kansanedustajat jättävät valtiovarainvaliokunnalle esityksiä mm. omista siltarumpuhankkeistaan, jotka valiokunta suuressa viisaudessaan hyväksyy tai on hyväksymättä. Ja tiedoksi teille, joille poliittinen slangi ei ole tuttua: Siltarumpupolitiikalla viitataan sellaiseen maan tapaan, jossa kansanedustaja yrittää junailla veronmaksajien rahoja vaalipiiriissään tapahtuviin projekteihin parantaakseen omaa näkyvyyttään ja kannatustaan. Tyypillisesti tällaisia ovat olleet erilaiset infrastruktuurihankkeet, kuten teiden, erilaisten urheiluun liittyvien projektien tai vaikkapa siltojen rahoittaminen, mistä siis nimi “siltarumpupolitiikka”.

Esimerkkejä härskistä kotiinpäinvedosta löytyy tänäkin vuonna pilvin pimein. Sinisten Kimmo Kivelä ehdotti 110 miljoonan euron määrärahaa omassa vaalipiirissään sijaitsevalle tiehankkeelle. Keskustan Seppo Kääriäinen ehdotti niinikään 110 miljoonan euron rahoitusta oman vaalipiirinsä raidehankkeelle. Keskustan Mikko Alatalo esitti kahden miljoonan euron määrärahaa tekijänoikeuden haltijoiden lisämaksuihin, eli artistina hän olisi suora edunsaaja. Keskustan Katri Kulmuni taas halusi johtamalleen Suomi-Venäjä-Seuralle reilun miljoonan euron joululahjaa.

Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen esitti, yhdessä Toimi Kankaanniemen kanssa, 200 000 euron määrärahaa kalastuksen edistämiseen kotikunnassaan Viitasaarella. Vastineeksi puoluetoverinsa tuesta, Hakkarainen tuki Kankaanniemen esitystä kotikaupunkiinsa Jyväskylään kahdella miljoonalla eurolla rakennettavasta gondolihissistä. Ja näitä esimerkkejä on satoja, joka vuosi. Tänä vuonna joululahja-aloitteita jätettiin 630 kappaletta ja niiden kokonaissumma lasketaan miljardeissa. Siihen nähden 60 miljoonan euron loppusumma on pieni, mutta suhteellinen pienuus ei tee vääryydestä moraalisesti oikeutettua.

Ongelman laajuudesta kertoo esimerkiksi SDP:n, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän tekemät 64 aloitetta, joiden loppusummaksi saadaan yli miljardi euroa. Kysyttäessä hän ei edes näe mitään pahaa siltarumpupolitikoinnissa. Minusta taas tällainen ajattelutapa osoittaa perustavanlaatuista kykenemättömyyttä moraalifilosofiseen pohdintaan tai ymmärryksen puutetta siitä, että kansanedustajan on tittelinsä mukaisesti kaikkien suomalaisten edustaja, ei veronmaksajilta omille äänestäjilleen rahaa kuppaava rotta. Ajatella, millainen kehitysmaa Suomi olisi, jos yhä useampi poliitikko hyväksyisi tällaisen korruption muodon ja alkaisi kulisseissa tehdä kauppaa veronmaksajien selkänahoista ruoskituilla euroilla? Tällaisessa Suomessa mikään ei estäisi vuosittaisten joululahjarahojen paisumista satoihinmiljooniin, tai jopa miljardeihin, euroihin.

Yksi isoimmista menoeristä listassa on yleiskirjaus 45:stä tiehankkeesta, joiden määrärahat nousevat yli 25 miljoonan euron. Mukana on Harjumaa-Luusniemi välinen kahdeksan kilometrin tienpätkä, jolle osoitettiin puoli miljoonaa euroa kunnostukseen. Kyseinen järvi-Suomen maaseudulla sijaitseva soratie on kunnostettu pari vuotta sitten, eikä se ole sen enempää kuntien kuin ELY-keskuksenkaan kunnostuslistalla. Tarina kuitenkin kertoo, että erään kansanedustajan mökki sijaitsisi saman tien varrella. Kuinkas muutenkaan…

Muutenkin on hämmästeltävä, millä perusteella sadoista esityksistä valitaan juuri ne tietyt? Miksi esimerkiksi Espanjan Fuengirolassa sijaitseva Sofian kannatusyhdistys Ry saa 40 000 euroa? Miksi naisjärjestöt saavat jo edellistenkin, miljoonia maksavien feminististen hömppäkerhojen lisäksi 450 000 euroa, mutta miesjärjestöt eivät penniäkään? Satahäme soi-festari, yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut, runkovesijohdon rakentaminen Haapavedellä, Sastamalassa sijaitsevan yrityspuiston kehittäminen, Hetan musiikkipäivät Enontekiöllä ja kymmenet muut siltarumpuhankkeet vievät tänä vuonna 60 miljoonaa euroa, eikä ketään vaikuta kiinnostavan, vähiten rahoja jakamassa olevia kansanedustajia. Miten tällaista veronmaksajien rahojen tuhlaamista voi kukaan katsoa sormiensa läpi?

Toki, listalla on myös sellaisia lahjoituskohteita, joiden kritisointi lienee poliittinen itsemurha eduskuntavaaliehdokkaalle, mutta sanonpa silti, ettei niitäkään pitäisi tällä joululahjalistalla olla. Itse asiassa koko joululahjalistaa ei pitäisi olla olemassakaan. Jos vähävaraisten lasten liikunnan tukeminen, sopimussotilaiden palkkaaminen, rajavalvonta ja Saimaannorpan suojelu kuuluvat valtion tehtäviin, ja mielestäni ne kuuluvatkin, niin silloin niiden kulut tulee sisällyttää suoraan budjettiin sen sijaan, että ne annetaan kansanedustajille äänestäjilleen lahjapaperiin käärittäviksi.

Ja ne siltarumpu- ja eturyhmäprojektit, jotka eivät ole valtion ydintehtäviin kuuluvia toimintoja, kuten “Sorin sirkuksen toiminnan turvaaminen” 150 000:lla eurolla, joutavat hankkia rahoituksensa jostain muualta kuin veronmaksajan taskusta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siltarumpupolitiikka
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/68341319-e821-42b3-a5da-e44e31e58348
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4c86bab1-5762-4752-b020-12f3fbb387b5
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8eb48c04-dbd6-40a9-98ca-f7577610708d
https://www.verkkouutiset.fi/kahdeksan-kilometrin-mysteeri-eduskunnassa-mista-tulivat-tierahat/
https://www.sofiaopisto.net/sofiaopisto/sofian-kannatusyhdistys-ry/
http://www.hetanmusiikkipaivat.fi/

Panimoliitto uuden toimitusjohtajansa Riikka Pakarisen suulla näyttää suomalaisille alkoholilain keventämistä ajaneille aktiiveille selkäänpuukottamisen mallia. Vuosikausia me alkoholilain vapautusta ajaneet aktiivit käytimme resurssejamme ajaaksemme myös Panimoliiton etua, yhteistyössä heidän kanssaan. Kun isojen bulkkijuomia valmistavien panimojen etu saavutettiin, niin Pakarinen toteaa, että kiitosta vaan ja iskee meille vapaudenkaipuuta poteville suomalaisille puukon selkään.

”No mutta Tere, näin ne lobbausjärjestöt toimivat”, herää joku näsäviisastelemaan, mutta tosiasia on, ettei lobbausjärjestöjenkään tarvitse toimia moraalittomasti ja pro business-periaatteella. Näin erityisesti silloin, kun lobbari siirtyy vuodessa jankuttamaan samoja hömppäargumentteja, joita vastaan se on taistellut vuosien ajan. Pakarisen logiikka kun on samanlaista valheilla kuorrutettua huttua, mitä raittiusliikkeeltä on viime vuodet kuultu, eikä värisuorasta puutu enää kuin jankutus limuviinoista.

Aivan ensimmäisenä Pakarinen muistuttaa, että ”Suomi eroaa Etelä- ja Keski-Euroopan maista”, eli klassinen Ei toimi Suomessa™. Aivan niin tämä nolla-argumentti olisi kuultu joskus aikaisemminkin….

Pakarisen näkemyksen mukaan Suomessa ei ole viininviljelyä, mikä saattaa sinällään olla totta, mutta mitä sitten? Kymmenet viiniköynnöslajikkeet menestyvät Suomessa aivan hyvin ja viinejä voidaan valmistaa muustakin kuin rypäleistä. Esimerkiksi marja- ja hedelmäviinien tekemisestä Suomessa on vuosisataiset perinteet, ja jokaisen suomalaisen tuntemaa Elysee-kuohuviiniä on valmistettu valkoherukoista jo lähes 70 vuotta.

Haluaisin myös mitä kohteliaimmin huomauttaa, että vertikaaliviljelyn kaltaiset uudet teknologiat ja viinin tekemiseen sopivien kasvien geenimanipulointi mahdollistavat tulevaisuudessa myös suomalaisen viiniteollisuuden kasvamisen ennen näkemättömillä tavoilla, ellei tietysti luddiitit ja muut taantumukselliset voimat halua seistä kehityksen jarruna. Meillä ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä seistä kehityksen jarruna ja estää kaupallista toimintaa suomalaisilta yrittäjiltä. Erityisesti Panimoliitossa pitäisi ymmärtää alkoholilain vapautuksen hyödyt, kun niistä on nyt vuosi ehditty juhlia.

Pakarinen vetoaa myös työllisyyteen todetessaan, että viinit ovat tuontituotteita, joten viinien parempi saatavuus johtaisi työpaikkojen menetykseen kotimaisen oluen tuotantoketjussa. Tämäkin argumentti on aivan silkkaa folköliä. Suomessa kyllä tehdään viinejä, ja esimerkiksi Viinitilat.net-sivuston mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä 25 viinitilaa. Toki kotimaiset viinimarkkinat ovat kehittymättömät, se on totta, mutta se ei johdu rypäleistä tai yrittämisen puutteesta, vaan tästä valtiojohtoisesta monopolijärjestelmästämme, jonka puolustajaksi Panimoliitto Pakarisen suulla on nyt siirtymässä. Suomessa ei ole laajamittaista viinintuotantoa, koska suomalaisella viinin valmistajalla ole käytännössä mitään keinoa saada tuotteitaan kotimaisille markkinoille, ellei Alkon hankintaosasto päätä, että juuri tämä suomalainen viinivalmistaja saa menestyä.

Toisekseen, alkoholilain muutoksen vastustajatkin yrittivät ahkerasti väittää tuotannon siirtyvän ulkomaille, jos lainsäädäntöä vapautetaan. Ehkäisevän päihdetyön Ehyt Ry, perussuomalaisten Arja Juvonen ja Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi taistelivat uutta alkoholilakia vastaan väittäen, että se avaisi liikaa ovia ulkomaisille tuotteille aiheuttaen mm. työpaikkojen menetyksiä ja kotimaisten palveluiden heikkenemistä.

Huomauttaisin myös, että kun Pakarinen sanoo, ettei Suomessa ole rypäleitä, niin eipä Suomessa ole tarpeeksi myöskään humalaa suurpanimoiden oluentuotantoa varten. Ja sitä paitsi, jos suomalaiset panimot oikeasti olisivat huolissaan alansa työllisyydestä, niin eivät ne kilpaa automatisoisi tuotantoketjujaan. Nyt työllisyysvaikutuksista krokotiilinkyyneleitä vuodattava Pakarinen tuskin lähtee markkinoimaan isojen panimoiden automatisointiprojekteja vedoten työllisyysvaikutuksiin?

Aivan niin kuin Panimoliitossa olisi unohdettu, että vielä reilu vuosi sitten se taisteli Suomeen rakennettua eturyhmäorganisaatioiden verkostoa vastaan, jonka tehtävä on rajoittaa suomalaisten itsemääräämisoikeutta ja heittää hiekkaa liike-elämän sekä panimoyrittäjien rattaisiin. Ajatelkaa, vain vuosi sitten Panimoliitto oli ylpeänä taistelemassa suomalaisen elinkeinoelämän, vapaan markkinatalouden ja yksilönvapauksen puolesta. Nyt se on ilmeisesti valinnut puolensa ankeuttajien, raittiusliikkeen ja korporatismin etujärjestönä.

Tajunnan räjäyttävää on myös Pakarisen intopiukea suitsutus siitä, kuinka alkoholilain muutoksen myötä Alkon myymien, jopa 8-9 prosenttisten oluiden menekki on hyytynyt ja ihmiset ovat siirtyneet enenevissä määrin kuluttamaan ruokakaupoista löytyviä A-oluita. Eipä paljon suoremmin voisi sanoa, että Panimoliiton tähtäimessä on kampittaa kansainvälisesti erittäin menestyneitä suomalaisia pienpanimoita vaikeuttamalla erikoisoluiden myyntiä ja markkinointia.

Ja jos jätetään faktat sikseen ja puhutaan ihan arvoista ja aatteesta, niin henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, ettei kyse tällä kertaa ole pelkästään Panimoliiton toimista meidän vastuullisten suomalaisten vapauksien kaventamiseksi. Kyse on siitä yleismaailmallisesti halveksuttavana pidetystä tavasta, kun joku käyttää toisia hyväkseen ajaakseen omia etujaan, mutta heittää toiset susille heti, kun ei pysty näkemään yhteistyöstä itselle välitöntä etua. Alkoholilain höllentäminen kyllä kelpasi Panimoliitolle ja isoille panimoille, kun olivat itse edunsaajina, mutta vapauden kaipuu ei kuitenkaan yllä muidenkin vapauksien puolustamiseen.

Tulee mieleen sellaisia sanoja kuin häikäilemätön, epäluotettava, luopio, halveksuttava, petturi ja kunniaton. Sanoja, jotka toivottavasti viestivät, mitä tästä Pakarisen linjauksesta ajattelen. Kyseessä on jo niin henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu, etten kykene tuntemaan muuta kuin äärimmäistä halveksuntaa Panimoliittoa, sen toimitusjohtajaa ja kaikkia niitä panimoita kohtaan, jotka hyväksyvät edunvalvojaltaan tällaisen käytöksen.

Jos tästä tapauksesta jonkin hopeareunuksen voi löytää, niin ehkä sitten sen, että se alleviivaa hienosti sitä suomalaiseen politiikkaan juurtunutta eturyhmäsuhmurointia, joka pitäisi hävittää tahraamasta demokratiaamme ja parlamentarismiamme. Asiaan voi onneksi vaikuttaa tulevissa vaaleissa äänestämällä. Esimerkiksi Päivän Byrokraatti julkaisee ehdokassuosituksensa vaalien alla, jotta valistunut äänestäjä voi olla varma siitä, että antaa äänensä suoraselkäiselle ja suomalaisten vapauksia ajavalle ehdokkaalle. Siitä kaikille hyvä vinkki vaalien alle, muistakaa äänestää viisaasti.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/parjattu-viinalaki-ei-syossyt-kansaa-nelosoluen-orjaksi-viinien-tulo-ruokakauppaan-veisi-tyopaikkoja-suomesta-sanoo-panimoliiton-tuore-johtaja-riikka-pakarinen/813209/
http://www.ehyt.fi/fi/pienpanimot-alkoholilain-uudistus-hyodytaisi-eniten-ulkomaisia-yrityksia
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230627-uusi-huoli-alkoholilaista-55-loisi-ruokakauppaan-ulkomaisen-oluen-markkinat
https://twitter.com/frankares/status/1082512241054937088
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinintuotanto_Suomessa
https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/
http://paivanbyrokraatti.com/