Tere Sammallahti

Energiapoliittisessa keskustelussa tyhjät iskulauseet ja tunteisiin vetoavat fraasit ovat nousseet faktojen yläpuolelle. Ympäristöidealistit ehdottavat sellaista energiapolitiikan toimintamallia, että otetaan veronmaksajan taskusta aimo tukku rahaa ja poltetaan se aattellisen vihreyden polttouunissa puhtaaksi omaksitunnoksi. Kun yhtälöön lisätään ydinvoiman aatteellinen vastustaminen, tämän mekanismin sivutuotteena suomalaisten veroaste nousee, ostovoima laskee ja kilpailukyky heikkenee samalla, kun riippuvuus ympäristöämme pilaavista fossiilisista polttoaineista ei vähenny tai pahimmillaan jopa kasvaa.

Uusiutuvan energian puolestapuhujat maalaavat skenaarioita päästöttömästä yhteiskunnasta, jossa on kaikille yllin kyllin puhdastaenergiaa. Eikä tämä maksa meille mitään, itse asiassa se luo lisää työpaikkoja siivittäen koko taloutemme uuteen kasvuun. Mielikuva on todella lumoava enkä siksi ihmettelekään, miksi monet ovat valmiita kannattamaan sitä suuremmitta varauksitta. Minäkin haluaisin elää siinä todellisuudessa, missä kaikki nuo lupaukset ovat totta. Mutta kun jokin on liian hyvää ollakseen totta…

Kun puhutaan Suomen siirtymisestä kokonaan uusiutuvaan energiantuotantoon, on tiedettävä, että Suomen kokonaisenergiankäyttö vuonna 2013 oli n. 386 TWh, josta muilla kuin uusiutuvilla tuotettiin 274 TWh . Tästä saadaan skaala, johon uuden energiantuotannon on venyttävä.

Tuulivoima

Vuonna 2013 Suomen 209:stä tuulivoimalasta saatava kokonaisteho oli 447 MW ja toteutunut tuotanto 771 GWh, jolloin suomalaisen tuulivoiman vuosihyötysuhde on 19,7 %. Jos edes 10 % maan kokonaisenergiantarpeesta haluttaisiin kattaa tuulivoimalla, tulisi meidän nostaa tuulivoiman kokonaisteho 22 379 MW:iin, mikä vaatisi n. 10 300 uutta tuulivoimalaa. 2 MW tuulivoimala [url=http://www.vindkraft.fi/~medvind/public/index.php?cmd=smarty&id=37_lfi&PHPSESSID=47tqi2fkbec8ptnvd6vh48k2h7]maksaa n. 1,2 M€[/url], joten pelkästään investointikustannus olisi 13,4 miljardia euroa. Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, jos laskua ei yritettäisi maksattaa veronmaksajilla. Tuulivoiman epäluotettavasta tuotantoprofiilista johtuen sitä jouduttaisiin vieläpä tukemaan rakentamalla uutta säätövoimaa.

Anekdoottien toistelu Saksan tai Tanskan asennetusta tuulivoimakapasiteetista on epäolennaista, kun energiantuotannossa on olennaista huomioida myös tuotetun energian määrä, hyötysuhteet sekä tuotantoprofiilit.

Aurinkoenergia

Hyvä esimerkki aurinkoenergian kannattavuudesta on HELENin (Helsingin Energia) uusi 3 000 neliömetrin aurinkovoimala Helsingin Suvilahdessa, jonka kokonsa puolesta pitäisi olla kannattavammasta päästä näitä laitoksia. Aurinkopaneelin vuokraaminen maksaa kuluttajalle 3,40 €/kk, joten HELENin arvioimalla 230 kWh:n vuosituotannolla paneelin tuottaman sähkön kuluttajahinnaksi muodostuu 177,4 €/MWh sähkön kuluttajahinnan ollessa Eurostatin mukaan 156 €/MWh. Ei ihme, että HELEN suunnittelee uutta voimalaitosta, kun propagandakoneiston uhrien hyväntahtoisuus näkyy 9 %:n korotuksena katteessa. Teollisuus ja isot yritykset tosin ostavat sähköä huomattavasti kuluttajia halvemmalla, mikä selittää yritysten heikon halun investoida tuulivoimaan.

Jos Suomen energiantarpeesta haluttaisiin kattaa 10 % aurinkopaneeleilla, pitäisi samanlaisia 3 000 neliömetrin laitoksia rakentaa n. 141 300 kpl, jotka kattaisivat 423,8 neliökilometriä katto- tai maapinta-alaa. Vertailun vuoksi, Helsingin kattojen paneelirakentamiseen soveltuva kattopinta-ala on n. 17,6 neliökilometriä. Kun yhtälöön lasketaan mukaan sen fakta, että yhteiskunta ei voi pysähtyä öisin, pilvisinä päivinä tai talven pimeinä kuukausina, on selvää, että idealistien aurinkoenergialle asettamat odotukset ovat epärealistisia. Kaikista suitsutuksista huolimatta Saksassakin aurinkoenergialla tuotetaan vuosittain vain 6,8 % sähköstä ja 0,9 % kokonaisenergiantarpeesta.

Bioenergia

Ympäristöministeriön tilaaman ja [url=http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/D63221D46DD9F4CCC22572B100424FE9/$file/284642006.pdf]vuonna 2007 julkaistun raportin[/url] mukaan bioenergian lisäysmahdollisuudet energiantuotannossa ovat teoriassa n. 201 TWh. . Vaikuttaa lupaavalta, mutta tuon kapasiteetin hyödyntäminen vaatisi kaikkien Suomessa syntyvien lantojen, maatalousjätteiden, biojätteiden ja hakkuutähteiden, kuten oksien ja kantojen hyödyntämistä. Myös biomassan tuontia pitäisi kasvattaa, metsiemme koko ylimääräinen vuosikasvu pitäisi viedä polttolaitoksille, peltoja pitäisi metsittää ja siirtää biopolttoainekasvien viljelyyn, sekä metsienhoitoa pitäisi optimoida puumassan kasvun kiihdyttämiseksi.

Näihin toimiin kuluneen fossiilisen polttoaineen ja rahallisten investointien määrää voi vain arvailla, mutta jos se olisi taloudellisesti kannattavaa, niin näitä keinoja hyödynnettäisiin jo nyt. Veikkaan, että taloudellisesti kannattavat keinot rajoittuvat lähinnä runkopuun ja hakkuutähteiden polton lisäämiseen, mutta esimerkiksi WWF:n mukaan metsien hakkuita ei kuitenkaan voida enää lisätä vaarantamatta metsäluontomme monimuotoisuutta. Suo siellä, vetelä täällä.

Vesivoima

Suomessa tuotetaan jo nyt n. 29 % kaikesta tarvittavasta energiasta uusiutuvilla energiamuodoilla, pääosin puulla ja vesivoimalla. Vesivoiman potentiaali on käytännössä loppuun rakennettu ja sen seuraus on lähes kaikkien Suomen jokien ekosysteemien tuhoutuminen. Kollajan ja Vuotoksen tekoaltaat, investoinnit olemassa oleviin voimaloihin sekä Suomen viimeisten koskien patoaminen voisivat tuoda marginaalista lisäystä vesivoiman kapasiteettiin, mutta toistaiseksi ympäristötuhoista sekä investoinneista vastuun ottavia tahoja on ilmoittautunut harvinaisen vähän.

Työpaikat

Uusiutuvien energiamuotojen rahallisen tukemisen perusteluksi tarjotaan yleisesti uusien työpaikkojen luomista. Valtion ohjatessa pääomia markkinaehtoisesti toimivilta aloilta kannattamattomille aloille, ei työpaikkoja synny ainuttakaan, vaan niitä vain siirtyy kannattavalta alalta kannattamattomalle alalle.

Muutenkin puheet cleantech-työpaikkojen määrästä kielivät joko ymmärryksen puutteesta tai tahallisesta harhaanjohtamisesta. Esimerkiksi Vaconin taajuusmuuttajien säästämä energiamäärä valjastettiin propagandatarkoituksiin vaikka taajuusmuuttajat eivät ole mitään uutta cleantechia, vaan ne ovat olleet markkinoilla jo vuosikymmeniä ja täysin markkinaehtoinen ratkaisu modernissa rakentamisessa. Samalla verukkeella esimerkiksi rakennusten seinien eristeitä tai ulko-ovia voisi väittää cleantechiksi.

Tuet ja kannattavuus

Uusiutuvien investointi- ja tuotantotukia perustellaan sillä, että kyseisten energiamuotojen kehitys vauhdittuu. Jos kehitystä halutaan vauhdittaa, niin panostukset tulisi tehdä suoraan T&K-toimintaan eikä tuulivoimayhtiöiden katteisiin investointi- ja tariffitukien kautta. Nykyinen tukijärjestelmä ei vauhdita muuta kuin tuulivoimayhtiöiden osakkeenomistajien siirtymistä varhaiseläkkeelle.

Usein myös kuulee, että aurinko- ja tuulivoiman rakentaminen on jo nyt kannattavaa. Jos näiden energiamuotojen rakentaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, niin niitä rakennettaisiin ilman tukeakin. Mutta kun ei rakenneta. Eräät vetoavat hintojen kehitykseen ulkomailla, mutta esimerkiksi Saksan tai Tanskan harjoittamaan energiapolitiikkaan vetoaminen asettuu perspektiiviin, kun ymmärtää, että molemmissa maissa sähkön hinta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Kuluttahinnoissa ei tietenkään näy investointi- ja tuotantotukien osuutta, jotka eivät näy sähkölaskussa, vaan verotuksessa.

Johtopäätös

Faktojen valossa ikävä tosiasia on se, että uusiutuvat energiamuodot eivät pysty lunastamaan niitä lupauksia, joita Vihreät, Energiaremontit, Peterlundit, Anterovartiat, Satuhassit, Tuulivoimayhdistykset ja muut eturyhmilleen lobbaajat niiden puolesta antavat. Nämä tahot kuitenkin kirjoittavat ja levittävät pamflettejaan työkseen, joten tavallisella työssä käyvällä kansalaisella ei välttämättä ole aikaa saati uskallusta kyseenalaistaa tätä valtavaa tarkasti rajattujen puolitotuuksien ja väärinymmärrysten vyörytystä.

Energiapolitiikka on yksi merkittävimpiä kokonaisuuksia Suomen tulevaisuuden kannalta. Iso osa ympäristöidealistien esittämistä keinoista ei lukujen valossa täytä näitä kriteereitä ja siksi jääräpäinen tavoite nimenomaan uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisestä onkin lähinnä aatteellisesti sokeaa vouhotusta. Uusiutuvat energiamuodot toivottavasti kehittyvät ja nousevat tulevaisuudessa varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi joskus tulevaisuudessa. Hyödynnetään niitä sitten, kun ne ovat järkeviä vaihtoehtoja.

On äärimmäisen tärkeää, että energiapolitiikkamme antaa luotettaville, tehokkaille, taloudellisesti kannattaville ja ympäristöystävällisille energiantuotantomuodoille ja energiansäästömetodeille tilaa kukoistaa. Tämän päivän energiapolitiikan tulee perustua teknologioihin, jotka täyttävät nuo kriteerit.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146

Vaalit ovat parin päivän päässä ja kilpailu äänestäjien liehittelemiseksi kiihtyy. Ikävä kyllä monet ovat valmiita kalastelemaan suosiota muuttamalla mielipidettään aina sen mukaan, mitä kulloinkin kuulolla oleva yleisö haluaa kuulla. Ehdokkaat joiden sanomiset ja tekemiset ovat ristiriidassa keskenään, eivät todennäköisesti ole parhaita valintoja päättäjiksi. Alla muutama esimerkki:

Keskustan Juha Sipilä sanoi viime vuoden alussa, että kokonaisveroastetta ei ole varaa kiristää ja vuoden lopussa, että haluaa kiristää ylempien tuloluokkien verotusta. EK:n vaalitentissä tammikuussa Sipilä sanoi, ettei tuloverotusta ole varaa laskea ja heti perään YLEn vaalikoneessa, että tuloverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa. Sipilä haluaa myös lisätä puurakentamista, puun teollista käyttöä ja puun polttamista energiaksi siitä huolimatta, että puun arvioidun kestävän maksimikäytön ja nykyisten hakkuumäärien väliin ei jää varaa kaikkien tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisähakkuut myös loogisesti johtaisivat metsien biodiversiteetin kapenemiseen, joten sitä ei kannata vaalimateriaalissa mainita. Mutta mitäs näistä, uppoaa äänestäjiin kuin häkä.

Perussuomalaiset jaksoivat pitkään kehua sillä, ettei puolueessaan ole puoluekuria, kunnes eduskunnassa oltiin päättämässä tasavertaisesta avioliittolaista. Perussuomalaisten yksinvaltiaan, Timo Soinin, aatemaailmaan tämä ei sopinut ja niinpä Soinin vallanhimo ja henkilökohtainen arvomaailma ottivat niskalenkin demokratiasta.

Vasemmistoliitto haluaa kieltää nollatuntisopimukset työntekijän oikeuksia polkevana riistona. Vasemmistonuorten Keski-Suomen konttorille haetaan kuitenkin piirisihteeriä määräaikaiseen työhön kymmenellä viikkotunnilla. Eihän se tietysti nollatuntisopimus ole, mutta puheet pienten palkkojen riittämättömyydestä ja pätkätöistä näyttävät lähinnä kaksinaismoraalilta. Vasemmistoliitto on tullut tunnetuksi julkishallinnon, suomalaisen virkamiesarmeijan ja byrokratiakoneistomme vankkana kannattajana. Vaalien alla puoluetoimistolla oli todennäköisesti kuitenkin laskettu, että sääntelyn vastaista trendiä kannattaa käyttää vaalimainonnassa ja ottaa kantaa hallintorakenteiden purkamisen puolesta.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun pitkän linjan AY-jyrä ja yrittäjän vihollinen numero 1, Antti Rinne, lanseerasi puolueineen taannoin ”Suklaata yrittäjälle”-kampanjan ja jälkikäteen hämmästeli, kun yrittäjät kimpaantuivat populistisesta kampanjasta. Viime vuoden lopulla Rinne sanoi, ettei Kreikan velkoja anneta anteeksi, mutta jo paria kuukautta myöhemmin totesi, että on valmis antamaan Kreikan velkoja anteeksi.

Kokoomus äänesti lähes yksimielisesti alkoholilain kiristämisen puolesta, mutta se ei estänyt tekemästä vaalimainosta, jossa vaaditaan näpit irti keppanasta ja holhousta kuriin. Kokoomuksen ykkösmies Alexander Stubb soitti taannoin yllätyspuhelun Radio Suomipopin aamulähetykseen lehdessä julkaistujen vakuuttavien selitysten kera. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli lavastettu promotempaus. Stubb myös julisti konservatiivisen ”koti uskonto, isänmaa”-mantran olevan pohja Kokoomuksen politiikalle. Vaikeaa kuvitella, etteikö kyseessä olisi ollut varsin laskelmoitu temppu Kokoomuksen liberaaleimmalta ykkösvitjan pelaajalta.

Vihreiden harmaan talouden työryhmässä istunut kehitysministeri Heidi Hautala pohti työkseen keinoja harmaan talouden kitkemiseksi, mutta käytti itse pimeää urakoitsijaa kotinsa remontoinnissa. Keskustan lisäksi myös Vihreät haaveilevat biopolttoaineiden käytön lisäämisestä. Vihreidenkin arvostama järjestö WWF Suomi ilmoitti juuri tutkimuksessaan, ettei metsäluonnon hyödyntämistä teollisuudessa voida enää kasvattaa olennaisesti biodiversiteetin kärsimättä. Puolueen johtohahmot ovat toistaiseksi välttäneet vastaamasta sosiaalisessa mediassa aiheesta esitettyihin kysymyksiin.

Mielipidettään pitää voida tietysti muuttaa, mutta jos niin tehdessään täytyy myös perustella miksi näin tapahtui. Meidän on myös perusteltua odottaa poliitikoiltamme luotettavaa ja johdonmukaista käytöstä. Takin jatkuva kääntäminen ei murenna ihmisten uskoa pelkästään takinkääntäjään, vaan kaikkiin poliitikoihin ja mahdollisuuteen vaikuttaa maamme asioihin poliittisen päätöksenteon kautta. Jokainen poliitikko ja puolue, joka muotoilee mielipiteensä aina tapauskohtaisesti kuulijakunnan mukaan, on liikaa. Heidän kohtalonsa näissä vaaleissa ovat onneksi meidän äänioikeutettujen käsissä.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146

Eduskuntavaalien alla olemme taas saaneet kuulla eri puoluejohtajilta mitä villeimpiä visioita siitä, kuinka monta työpaikkaa Suomeen luodaan, kunhan muistaa äänestää sitä samaa porukkaa, jonka valtakaudella Suomessa työttömyys ja veroaste on räjähtänyt käsiin. Äänestäjänä ja erityisesti yksityisen sektorin työntekijänä sinun tulisi karttaa kuin ruttoa jokaista puoluetta ja kansanedustajaehdokasta, joka lupaa luoda Suomeen uusia työpaikkoja. Työpaikkojen luomisesta puhuva poliitikko osoittaa puheillaan vain sen, ettei ymmärrä miten työ ja työpaikat syntyvät.

Näiden vaalien hurjimmista katteettomista lupauksista vastaavat Keskusta 200 000 uudella mielikuvitustyöpaikalla, sekä Vihreät, jotka niinikään bluffaavat 200 000 uuden työpaikan panoksella. Maltillisempaa, mutta silti täysin hatusta vedettyä, linjaa edustaa SDP:n Antti Rinteen 100 000 tukityöpaikkaa. Myös Perussuomalaisissa tapaillaan rahannälkäisiltä etujärjestöiltä opittuja iskulauseita ilman lähdekritiikin hiventäkään.

Keskustan tavoite pohjaa siihen toiveeseen, että puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla Suomeen syntyy "yhteiskuntasopimus", ja että talous kääntyy kahden prosentin nousuun. Tästä "yhteiskuntasopimuksesta" olisivat neuvottelemassa kaikki poliittiset vastustajat AY-jyriä myöten siinä, missä ylioptimistiset talousennusteet ovat murskautuneet yksi toisensa jälkeen talouskriisin alettua. Vihreident vaaliohjelmassa puhutaan esimerkiksi kotitalousvähennyksen kasvattamisesta, rahan ohjaamisesta valtion taseesta uusiutuvan energian rahastoon, syöttötariffien laajentamisesta sekä muista tulonsiirtomekanismeista. Antti Rinteen johtama SDP verottaisi keski- ja hyvätuloisia enemmän ja velvoittaisi 100 000 pitkäaikaistyötöntä matalapalkka-aloille töihin. Rinnettä ei näytä huolettavan se, että sadantuhannen TES:n minimipalkalla pakkotyöntekijän ilmaantuminen työmarkkinoille aiheuttaisi massairtisanomisia matalapalkka-aloilla.

Nämä lupaukset eivät ole työpaikkojen luontia, vaan kuluttajien rahojen siirtämistä poliitikon valitsemille eturyhmille. Sitä voi sitten jokainen tykönään miettiä, miltä aloilta näiden puolueiden puheenjohtajat ovat tukea saaneet ja mille alalle he haluavat lisää rahoitusta.

Todellisuudessa työ muodostuu siitä, että yksityishenkilö X tarvitsee tuotetta tai palvelua. Työtä voi olla esimerkiksi tarve ikkunan pesemiseen, moottorilohkon CNC-jyrsintään tai kirjanpitoon. Työpaikka kuitenkin syntyy vasta, kun työntekijän ja työn teettäjän välille syntyy yhteisymmärrys siitä, millaista korvausta vastaan työ voidaan tehdä. Jos työntekijän pyytämä korvaus työstä on isompi kuin se arvo, jonka asiakas kokee työn teettämisestä saavansa, ei työpaikkaa synny vaikka työ on edelleen olemassa.

Tästä seurauksena on se, että työn tai työllistämisen korkea hinta estää työpaikkoja syntymästä vaikka työlle olisikin tarvetta. Vastavuoroisesti esimerkiksi ministeriön pumpatessa rahaa yritystukiin tai tuulivoimakuplaan, syntyy näille aloille työpaikkoja, joiden säilymisen ehto on tukien jatkuminen.

Kuvitteellinen esimerkki: Tienaat nettona 2 000 €/kk, josta pakollisten menojen jälkeen jää 700 €/kk vapaasti kulutettavaksesi. Työtä olet luonut päättämällä, että hiuksesi pitää leikata toisinaan. Työpaikan olet luonut sillä, että olet ostanut parturi-kampaajalta hiustenleikkuun kerran parissa viikossa. Vaalien jälkeen suurilla lupauksilla ääniä ostanut poliitikko tulee kukkarollesi ja nettotulosi tipahtavat 100 euroa. Joudut leikkaamaan menojasi, joten karsit käyttämistäsi kampaamopalveluista, jolloin parturi-kampaajan mahdollisuus työllistyä heikkenee. Kun sama tehdään kymmenilletuhansille veronmaksajille, kertautuu palveluyrityksiin kohdistuva vaikutus miljooniin euroihin aiheuttaen väistämättä irtisanomisia. Näin tuhoutuu työpaikka alalta, jolla olisi töitä.

Kun koventuneen verotuksen myötä sinulta ja kampaajaltasi verotettu raha siirretään esimerkiksi tuulivoiman tukemiseen, syntyy uusi työpaikka alalle, jolla ei ole työtä, tai jolla työstä ei oltu valmiita maksamaan niin korkeaa hintaa kuin nyt tukieurojen myötä on varaa. Pahimmassa tapauksessa sinulta verotettu raha siirtyy vain yrityksen katteeseen tuottamatta sen enempää työtä kuin työpaikkaakaan.

Poliitikot eivät siis luo työtä eivätkä työpaikkoja, vaan ne syntyvät yksityishenkilöiden tarpeista ja mahdollisuuksista kuluttaa. Poliitikkojen ainoa kestävä työkalu työttömyyden hoidossa on siis vaikuttaa työllistämisen kannustimiin, joista tärkein on työn hinta ja verotus.

Tässä maailmassa on yllin kyllin työtä, mutta se pitää saada realisoitua työpaikoiksi. Valtiovallan ainoa keino tukea tällaista kehitystä on laskea työn hintaa keventämällä työn verotusta, oli se sitten tuloverotusta, työn sivukuluja tai työnantamaksuja. Rahaa pitää kierrättää vähemmän poliitikkojen käsien kautta luomassa kuplataloutta, ja palauttaa se kiertämään kuluttajalta toiselle. Vain aito markkinaehtoinen kysyntä synnyttää työpaikkoja, joiden olemassaolo ei riipu poliitikkojen kannustimista ostaa verorahoilla itselleen kannatusta.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146

Suomalaiset ovat vinkeitä otuksia. Ne matkustelevat paljon ympäri maailmaa etsimässä uusia kokemuksia ja avartamassa maailmankuvaansa. Lähipubissa, illanistujaisissa, kahvipöydissä ja nettipalstoilla ylistetään, aivan aiheesta, kuinka hienoa ulkomailla on käydä katsomassa eri kulttuureita. Samalla manataan sitä, kun Suomessa kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Siitä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.

Ulkomailla käydessään suomalaiset ovat nauttineet ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua tai mojiton rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä, kyllä kelpasi rentoutua. Tippiäkin antoi ihan mielellään, kun palvelu oli niin hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.

Hotellissa ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin humalassa sunnuntaiaamulle asti ja sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.

Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa rumpu-, torvi- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette uskokaan.

Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi. Kaikkia edellä mainittuja asioita säännellään, kielletään, rajoitetaan tai pakotetaan Suomessa. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kaduilla saisikin myydä vapaasti ruokaa, terassilla istua myöhään yöllä, käydä hiustenleikkuulla, kaupassa tai kaljalla silloin kun haluaa, myydä panimolta olutta tai kananmunia kanalasta suoraan asiakkaalle.

Myös turistit ja muut ulkomaalaiset ymmärtävät, että tämä poliitikkojen ja virkamiesten kakkumuotista puristama, elämäniloa rotan lailla järsivä, harmaa ja tasapaksu yhteiskunta on itse asiassa paras paikka tässä maailmassa. Niin, ei se tietysti katukuvassa, kulttuurissa saati palvelu- tai vientiyritysten katteissa näy, mutta pakkohan sen on olla totta, kun lakitiukennuksia puoltanut kansanedustaja TV:ssä sanoi tämän olevan meidän omaksi parhaaksemme.

Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.

Vaalien alla eduskuntapuolueet sekä ammattipoliitikot jälleen markkinoivat itseään norminpurkajina ja tarpeettoman sääntelyn vastustajina. Me kaikki olemme nähneet, kuinka nämä vaalipuheet ovat unohtuneet joka kerta viimeistään hallitusohjelmaa sorvattaessa ja niin tulee käymään tälläkin kerralla. Nykyiset eduskuntapuolueet ovat näyttäneet meille kerta toisensa jälkeen, että ne ovat valmiita myymään minkä tahansa periaatteensa pitääkseen saavutetuista eduistaan kiinni.

Haluatko vähemmän holhousta?

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

146, Uusimaa

Suomalaisessa politiikassa yhdistyy puolitotuuksista rakennetut mielikuvat, korruptio, omien virheiden kieltäminen, epärehellisyys ja mustasukkainen omista etuoikeuksista kiinnipitäminen. Meillä on poliittisia virkanimityksiä, puoluetukea jaetaan vähintäänkin kyseenalaisin perustein, vaalitapamme suosii jo vallassa olevia puolueita, julkisrahoitteinen YLE on jälleen antanut eduskuntapuolueille huomattavasti enemmän palstatilaa ja ruutuaikaa kuin eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja ehdokkaille, gallupeissa tilan vievät eduskuntapuolueet. Istuvat kansanedustajat saavat meidän eduskunnan ulkopuolistenkin haastajien maksamana pitkän vaaliloman sekä kulukorvauksia maakuntakierroksilleen.

Viimeisin osoitus harkitusti rajatusta totuudesta on Vihreiden julkistama vaalirahoitusilmoituksia kuvaava graafi, jossa Vihreiden ehdokkaat esitettiin ainoina vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset kokonaisuudessaan täyttäneenä joukkona. Kuin alleviivatakseen alentuvaa asennettaan eduskunnan ulkopuolisiin vaikuttajiin, jo 31.3.2015 kaikki vaalirahoitusilmoitukset palauttanut Piraattipuolue sai ”kunniamaininnan”, kun oli tehnyt saman kuin Vihreät vain puolisentoista viikkoa aikaisemmin. Ilmeisesti Vihreiden viestintäosaston mielestä heidän peräänkuuluttamansa avoimuus on on aidosti noteeraamisen arvoista vain heidän itsensä toteuttamana. Vain totuutta sopivasti rajaamalla kuvalla pystyi antamaan vaikutelman, että nimenomaan Vihreät ovat palauttaneet vaalirahoituksen ennakkoilmoituksensa, tosin hekin vasta ennakkovaalien alkamisen jälkeen.

Vihreiden viestintä kertoi, että ”Kaikkien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja vaalilistojen sisällyttäminen ei ole mitenkään mahdollista niin, että samalla kuvan luettavuus säilyy”. En suostunut uskomaan, että maailmasta olisivat pikselit loppuneet kesken ja niinpä tartuin haasteeseen. Kuvankäsittelytaidoillani en koskaan uskaltaisi kehuskella, mutta ainakaan digitaalinen kanvaasi ei vielä ollut Photoshopista loppunut toisin kuin Vihreistä annettiin ymmärtää.

En hoksannut, että vaalirahoituksia käsittelevällä nettisivustolla on ihan dataakin jaossa, joten minun graafissani ei näy muiden pienten puolueiden tai valitsijayhdistysten ehdokkaiden ilmoitusprosentteja. Onneksi on minua nokkelampiakin ihmisiä, jotka tekevät parempia kuvia kuin minä. Tässä Jasmin Syrjälän tyylinäyte.

Kuten näemme, ei sellaisten varsin universaalisti kannatettavien arvojen kuin avoimuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kannattaminen ja toteuttaminen ole kiinni pikseleiden määrästä, vaan nimenomaan viitseliäisyydestä ja vilpittömästä halusta toimia oikein. Ennen niin puhtoisella ja vilpittömällä imagolla edenneistä Vihreistäkin näyttää viimein kuoriutuneen poliittinen termiitti, joka oman kannatuksensa eteen on valmis nakertamaan kansalaisten uskoa suomalaiseen politiikkaan ja poliitikoihin.

”Maan tapaa” ja häikäilemätöntä oman edun tavoittelua edustavien pyrkyrien sijaan Suomeen tarvitaan aidosti avoimia, rehellisiä ja oikeudenmukaisia poliitikkoja. He kannattavat vaalitavan muuttamista paremmaksi ja vastustavat poliitikoille ja virkamiehille myönnettyjä erityisoikeuksia, puoluetukijärjestelmää, poliittisia virkanimityksiä, julkisen palvelutuotannon valjastamista ammattipoliitikkojen sanansaattajiksi sekä kaikkea muuta epäoikeudenmukaisuutta.

Eduskuntapuolueet, ja varsinkin nykyiset kansanedustajat, lähtevät näihin vaaleihin sellaisella etumatkalla, ettei sitä voi aivan sisäistää ennen kuin asettuu itse kilpailemaan puoluekoneistojen, eturyhmäpoliitikkojen ja kymmenientuhansien eurojen vaalibudjettien kanssa. Mikä vetoapu vaalityölleni olisi ollutkaan, kun olisin saanut naamani pariksi tunniksi YLEn suoraan lähetykseen. Kuinka paljon mille tahansa eduskunnan ulkopuoliselle taholle olisi ollut apua siitä, että olisimme saaneet satojatuhansia tai miljoonia euroja toimintamme pyörittämiseksi. Kuinka paljon helpompaa vaaleihin olisi lähteä vajaalla ehdokaslistalla ja ilman julkkisehdokkaita, jos käytössä olisi mikä tahansa muu kuin suhteellinen vaalitapa.

Älkää ymmärtäkö väärin, en halua Piraattipuolueelle miljoonia veroeuroja, vaalibusseja ja TV-mainoksia. Toivon ennemminkin, ettei kukaan pääsisi eturyhmänsä tai veronmaksajien kustannuksella ostamaan itselleen julkisuutta, ääniä ja vaikutusvaltaa. Toivon, että jokainen ehdokas kilpailisi aidosti osaamisellaan ja käytännössä antamillaan esimerkeillä siitä, että hän osaa olla avoin, rehellinen ja oikeudenmukainen. Se muutos voidaan kuitenkin tulla näkemään vain äänestäjien valintojen kautta.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-
146, Uusimaa

Yksi pahimpia uhkia Suomen taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on suomalainen ammattiyhdistysliike. Se on mm. jäsenmaksujensa verovähennysoikeuksilla ja työttömyyskassamaksuilla lihotettu, saavutettuja etujaan mustasukkaisesti puolustava hyvä veli-kerho, jonka toiminta vaikeuttaa kansantaloutemme kehitystä ja aiheutta näin valtavan määrän inhimillistä kärsimystä kasvaneena työttömyytenä.

AY-pösöjen uusin älynväläys on pysäyttää suomalainen laivaliikenne käskyttämällä Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton tukilakkoon juuri ennen pääsiäistä painostaakseen työnantajia jäänmurtajien työehtosopimuksesta, jonka yleissitovuutta yritetään laajentaa kaikkiin alalla työskenteleviin henkilöihin. Toteutuessaan TES:n muutos koskisi n. 20-30 henkilöä, jotka eivät ole ainoankaan asiasta lukemani uutisen perusteella edes vaatineet alan TES:n ulottamista omiin työsopimuksiinsa. Itse asiassa työtaistelun tarkoitus on pakolla hakkauttaa alan palkat kiveen, jolloin työnantajalla ei ole enää mahdollisuutta kilpailla palkoilla. Tästä seuraa väistämättä suomalaisten yritysten kilpailuedellytysten heikkeneminen.

Suomen lipun alla toimivien laivojen kuljettamien tavaroiden arvo on n. 80 miljoonaa, ja kaikkien laivojen n. 240 miljoonaa, euroa päivässä. Laivaliikenteen pysähtymisen seurauksena olisi raskaat, kymmenienmiljoonien eurojen, menetykset mm. vientiteollisuudellemme, varustamoille ja niiden tukitoiminnoille. Pitkällä aikajänteellä varustamot siirtäisivät laivoja Viron ja Ruotsin lippujen alle minimoidakseen jatkuvien lakkojen haittavaikutuksen ulottumisen omaan liiketoimintaansa ja osa suomalaisyritysten liiketoiminnasta siirtyisi työmarkkinoiltaan stabiileimpiin maihin. Monien yritysten kannattavuus heikkenisi johtaen väistämättä YT-neuvotteluihin tilanteessa, jossa Suomeen ei tarvita enää ainuttakaan uuta työtöntä.

AY-pamput siis aikovat aiheuttaa massiivista vahinkoa eritoten vientiteollisuudellemme ja varustamoille, joilla ei ole osaa eikä arpaa jäämurtajien työehtosopimuksiin. Silti AY-liike pitää nimenomaan yrittäjiä ja yrityksiä syyllisinä , kun ne yrittävät suojella liiketoimintansa edellytyksiä muuttamalla ulkomaille, tai joutuvat irtisanomaan ihmisiä pystyäkseen pitämään liikentoimintansa kannattavana ja työllistämään edes osan entisistä työntekijöistään.

Kun jäänmurtajien työntekijöitä on n. 200, ja jos lakon potentiaaliseksi haitaksi oletetaan hyvin varovaisesti vaikkapa 20 miljoonaa euroa, tarkoittaisi se sadantuhannen euron kustannusta per työntekijä. Summa on niin suuri, että työnantajien kannattaisi irtisanoa nämä lakkoilijat vaikka laittomasti, kuitata sakot hävikkiin ja palkata tilalle uudet työntekijät, jotka pystyvät arvostamaan työpaikkaansa näinä vaikeina aikoina. Samaa menettelytapaa olisi tässä tapauksessa syytä käyttää erityisesti Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton lakkoileviin jäseniin. Vaihtoehtoisesti voimme odottaa, että AY-pösöt ajavat suuruudenhulluudessaan koko taloutemme romahdukseen, jolloin AY-liike ja työehtosopimukset menettävät merkityksensä.

Taloudellisia menetyksiä tässä lakossa kärsivät lakkoilijat, palveluita ostaneet kuluttajat, vientiteollisuus ja muut laivaliikenteestä riippuvaiset alat samalla, kun kansantalous heikkenee ja verotulot pienenevät. Vain lakkokäskyn antaneet AY-politrukit eivät kärsi lakosta millään tavalla, se kannattaisi lakkoilijoidenkin ymmärtää. Päinvastoin, norsunluutorneissaan istuvien ”edunvalvojien” asema hyvä veli-kerhossa paranee joka kerta, kun he onnistuvat aiheuttamaan kansantaloudellisen katastrofin tai heikentämään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia työllistää ja tehdä tulosta. Ainoankaan AY-pösön ei tarvitse miettiä asuntolainansa lyhentämistä, ensi kuun kauppalaskua tai lastensa harrastuksista tinkimistä vaikka kaikki muut kärsivät.

Haluaisin vilpittömästi tietää, millä AY-patruunat ja lakkoilijat perustelevat itselleen moraalisesti tällaisen vahingon aiheuttamisen koko Suomelle ja kaikille suomalaisille? Onko viimeinenkin AY-liikkeen suhteellisuudentajun ripe kuollut häikäilemättömän oman edun tavoittelun ja suuruudenhullujen ideoiden puristuksessa? AY-liike on viime vuosina demonstroinut, että mitä isompi taloudellinen katastrofi on käsillä, sitä tiukemmin se vetäytyy poteroonsa vaalimaan omia etujaan muiden suomalaisten kustannuksella. AY-liike elää vielä esiteollistumisen aikaa jäykkine mielikuvineen proletariaattia sortavista patruunoista, kun me muut elämme dynaamisessa ja nopeasti muuttuvassa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa.

Minusta AY-liikkeellä ei tule olla oikeutta ottaa kaikkien suomalaisten hyvinvointia panttivangiksi varsinkaan talouskriisin ja kasvavan työttömyyden jatkuessa jo kuudetta vuotta. Meidän pitäisi ennemminkin olla valmiita tinkimään jo saavutetuista eduista, jos aiomme saada yskivän kansantaloutemme kuntoon ja kasvattaa työllisyysastetta. Siksi työnantajille tulee antaa oikeus reagoida lakkoiluun erottamalla osa lakkoilijoista ja palkata tilalle motivoituneempia työtenkijöitä, jotta yritykset voivat huolehtia edellytyksistään pitää liiketoimintansa kannattavana ja työllistää sellaisia suomalaisia, jotka vielä haluavat tehdä töitä oman elintasonsa ja kansakuntamme paremman tulevaisuuden puolesta.

Muista äänestää viisaasti.