Lapsuudessani, 1980- ja 1990-luvuilla, minulle ja ikätovereilleni opetettiin, ettei hätänumeroon soitella pilapuheluita, tai muuten vain tyhjän takia, koska juuri sillä hetkellä joku toinen voi olla todellisessa pulassa ja ne varatulla linjalla vietetyt sekunnit saattavat ratkaista elämän ja kuoleman välillä. Vuoteen 2015 mennessä ihmishengen arvo, verorahoilla rakennetun hätäkeskusjärjestelmän tarkoitus ja poliisin rooli siviilien oikeuksien turvaajana ovat kaikesta päätellen muuttuneet radikaalisti. Helsingin poliisi ilmoitti Twitterissä, että taksipalvelu Uberin kuljettajat tulee ilmiantaa poliisille, tarvittaessa soittamalla yleiseen hätänumeroon. Käytännössä jokainen ilman Taksi-kylttiä ajava auto on potentiaalisesti Uber-kuski ja näin ollen ilmeisesti ilmiantoa vaativa yhteiskunnan vihollinen.
Tavallista erikoisemman Helsingin poliisin lausunnosta tekee se, että Uber-taksien laittomuudesta on olemassa vain epäilys, ei suinkaan minkäänlaista varmuutta. HS:n juttuun haastateltu ylikomisario Pekka Höök itse asiassa toteaa, että neljä kuukautta jatkunut tutkinta ei ole tuonut ratkaisua kysymykseen siitä, voidaanko Uber-kuskeja edes syyttää mistään. Tosin heti perään Höök antaa itseään toteuttavaa ennustusta muistuttavan lausunnon: "Poliisi tutkii parhaillaan, mitkä Uberin taustat ovat ja mihin kuljettajat ovat syyllistyneet. Sen jälkeen asia menee todennäköisesti ja varmastikin syyttäjälle syyteharkintaan". Ei tarvitse edes vilkuilla rivien väliin ymmärtääkseen, että ainakin haastateltu ylikomisario on jo päättänyt Uberin ja sen kuskien olevan syyllisiä johonkin rikokseen. Nyt täytyy enää arpoa rikosnimikkeet ja sitten ollaankin jo valmiita raastupaan.
Kohun noustua poliisista kyllä seliteltiin outoa lausuntoa paremmin päin ja kerrottiin, ettei hätäkeskukseen kaikista Ubereista tarvitse soittaa. Silti ainakin minulle jäi edelleen epäselväksi, mikä on se nimenomaan Uberiin liittyvä poikkeuksellinen hätä, jonka takia poliisin pitää erikseen muistuttaa kansalaisia pitämään hätäkeskus mielessä? Ja siis ihan oikeastiko paskat siitä, että joku saattaa olla saamassa sydäninfarktia, tulossa pahoinpidellyksi, ryöstetyksi tai raiskatuksi, kuolemassa tulipalossa tai vuotamassa kuiviin kolaroidussa autossaan? Kuuluuko hätäkeskuksen toimenkuvaan oikeasti puuttua tilanteisiin, joissa kaksi oikeustoimikelpoista henkilöä sopivat keskenään, että toinen heistä ajaa pientä korvausta vastaan toisen paikasta A paikkaan B?
Ainakaan minun silmissäni tällainen toimintamalli ei nosta luottamusta sen enempää viranomaisiin kuin oikeusjärjestelmäämmekään. Se, että Suomessa elinkeinovapauden harjoittaminen, loukkaamatta kenenkään muun vapauksia tai oikeuksia, voi johtaa jopa vankeusrangaistukseen, murskaa luottamuksen kansanedustajiemme ja ministeriöidemme ymmärrykseen siitä, mitä vapaus ja oikeudenmukaisuus tarkoittavat.
Aidosti itsemääräämisoikeutta, sopimusvapautta ja elinkeinovapautta syleilevässä rinnakkaistodellisuus-Suomessa ei edes mietittäisi, miten muiden ihmisten oikeutta elinkeinovapauteen saataisiin rajoitettua pienten eturyhmien suojelemiseksi, vaan ihmisille annettaisiin enemmän vapauksia luoda itselleen hyvinvointia omalla työllään ja ahkeruudellaan. Sellaisessa Suomessa ei virkamiespäätöksellä kiellettäisi Onnibusseja liikennöimästä Lapissa muiden bussiyrittäjien suojelemiseksi, ja ahkera yrittäjä saisi myydä ruokaa ulkona muulloinkin kuin Ravintolapäivänä tai vasta massiivisen byrokratialabyrintin läpäistyään. Vauraaseen ja hyvinvoivaan tulevaisuuteen tähyilevässä Suomessa yrittäjät saisivat itse päättää milloin haluavat tarjota palveluitaan asiakkailleen sen sijaan, että viranomaiset yllyttävät kansalaisia ilmiantamaan toisiaan uhrittomista "rikoksista", joiden ei edes tiedetä olevan rikoksia.
Iso osa läntisestä maailmasta toipuu kovaa kyytiä jo lähes vuosikymmen sitten alkaneesta talouskriisistä, mutta ei Suomi, eikä perkele haluttaisikaan. Tämän kärsimyskultin riivaaman maan kansanedustajista ja viranomaisista iso osa keskittyy lähinnä miettimään, miten valtiokoneistolle riistoverotetuilla resursseilla voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti rajoittaa suomalaisten mahdollisuuksia tulla toimeen omalla työllään. Meiltä veronmaksajilta otetuilla rahoilla kansanedustajamme rakentavat barrikadeja, joilla estetään meitä olemasta onnellisia ja kulkemasta eteenpäin elämänpoluillamme.
PS. Koska tunnen pitkän liudan taksikuskeja, on aiheesta kirjoittaminen erityisen vaikeaa ja olen koittanutkin vältellä sitä mahdollisimman pitkään. Huolimatta mahdollisista iskuista sosiaalisiin suhteisiini on kuitenkin rehellistä todeta myös ääneen, että uusi teknologia mahdollistaa Suomea eteenpäin vieviä muutoksia, joita meidän on syleiltävä ettemme tipahda kehitksen kärryiltä. Taksisääntelylle ei ole koskaan ollut kestäviä perusteita, ei sen enempää kuin muillekaan kartelleille tai monopoleille.