Tere Sammallahti

Pari päivää sitten Elinkeinoelämän keskusliitto järjesti eduskuntavaalipaneelin, jossa vieraana oli kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Keskustelu ei tarjonnut suurempia yllätyksiä, paitsi sen yhden, josta joudun nyt ruoskimaan omaa puoluettani Kokoomusta.

Minulle ei nimittäin mene millään tajuntaan, että miksi Kokoomus puheenjohtajamme Petteri Orpon suulla irtisanoutuu kaikesta yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa jo viisi kuukautta ennen vaaleja? Mitä tarkoitusta tällainen julistus oikein palvelee, kun emme edes tiedä, montako Perussuomalaista vaaleissa menee läpi ja keitä he ovat?

Yritin kysellä asiaa sosiaalisen median kautta, mutta koska vastausta ei tullut, niin joudun tulkitsemaan Petteri Orpon asiaa käsittelevää puhetta vuodelta 2017. Siinä todettiin, että persujen äänestettyä Jussi Halla-ahon puheenjohtajaksi, ei Perussuomalaiset enää ole se puolue, jonka kanssa hallitus muodostettiin. Mutta kun se on edelleen aivan se sama Perussuomalaiset, joista on kohuttu jo yli kymmenen vuotta. Soini ratsasti ihan samoilla konservatiivisillä ja maahanmuuttovastaisilla näkemyksillä vuosikaudet, eikä Perussuomalaisten PJ-äänestys muuttanut muuta kuin sen, että yksinvaltias Tim Il Soinilla alkoi lipsua ote hillotolpasta. Mikä hallitusohjelmassa muuttui persujen hajoamisen jälkeen? Mikä persujen retoriikassa muuttui? Ei yhtään mikään.

Ja kyllä minusta on ihan oiva kysymys, että miksi Kokoomukselle kelpaa europarlamentissa sellaisten herrojen kuin Unkarin Viktor Orbanin ja Itävallan Sebastian Kurzin seura, muttei verrattain maltillisemman Halla-ahon seura kotiparlamentissa? Toki, kokoomuslaiset mepit kuuluvat Orbanin kritisoijiin, mutta jos Kokoomus olisi lähtenyt hallituksesta Halla-ahon persujen takia, niin miksei sitten EPP:stä Orbanin takia?

Haluaisin myös huomauttaa, että moni kokoomuslainen ei näe Perussuomalaisten virallisia maahanmuuttolinjauksia aivan sellaisena mörkönä kuin nyt maalaillaan, vaan moni aktiivi ajattelee tiukan ja resurssiviisaan pakolaispolitiikan olevan edellytys sille, että kansantaloutemme on jatkossakin kunnossa ja mahdollisuus auttaa apua tarvitsevia. Eroja persuihin löytyy suhtautumisesta työperäiseen maahanmuuttoon, mutta toisaalta myös SDP AY-veljineen vastustaa työperäisen maahanmuuton helpottamista, sama koskee montaa Vasemmistoliiton AY-aktiivia. Samalla vasemmistopuolueet haluaisivat kiristää työmarkkinasääntelyä ja verottaa yrittäjät henkihieveriin. Silti yhteistyötä sosialistien kanssa ei kuitenkaan ole julistettu pannaan arvopohjaan vedoten. Minusta tämä on vähintäänkin ristiriitaista.

Mutta mitä perussuomalaisten salonkikelpoisuuteen tulee, niin onhan se selvää, että moni kansanedustajistaan kannattajineen ovat tehneet itsestään poliittisesti mahdollisimman ei-pidettäviä. Eiköhän jokainen ole kuullut kaiken maailman mikaniikkojen ja teuvohakkaraisten verbaalioksennuksia aivan tarpeeksi viime vuosien aikana, ja useimmat meistä julkiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneista on saanut osansa anonyymien tai vähemmän anonyymien persukannattajien raivosta netissä.

Viimeisin oiva esimerkki nähtiin, kun Kokoomusnuorten liitto päätti kannattavansa subsidiariteettiperiaatetta, eli läheisyysperiaatetta, kunnioittavaa EU-liittovaltiota. Twitteriin kerääntyi välittömästi raivostunut persulauma, joka ihan puolueen virkailijoiden ja ehdokkaiden äänillä syytti Kokoomusnuoria maanpettureiksi ja langetti kuolemantuomioita tulevaa sisällissotaa silmällä pitäen. Vaikka EU-päättäjien vallanhimoa ja jatkuvaa EU-kansalaisten arjen mikromanagerointia katsellessa itsekin suhtaudun skeptisesti Kokoomusnuorten tavoitteeseen, niin joku hyvän maun raja se on kritiikilläkin.

Tämä on vain yksi lukuisista esimerkeistä , jotka todistavat, että Halla-aho tekisi valtavan palveluksen sille avoimeen ja älykkääseen keskusteluun kykenevälle perussuomalaisten enemmistölle, jos ottaisi selkeästi kantaa puolueaktiivien räyhäämiseen. Aktiivijäsenistönsä keskuudesta kuuluva tappouhkauksin ja maanpetturisyytöksin ryyditetty räkyttäminen kun syö persuilta aivan valtavasti sitä uskottavuutta yhteistyökykyisenä puolueena, jota suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä väistämättä tarvitaan.

Mutta kaikesta tästä huolimatta, etukäteen kieltäytyminen yhteistyöstä yhden puolueen kanssa on strategisesti äärimmäisen huono liikku, enkä ymmärrä, mitä hyötyä tällaisesta linjauksesta voisi olla? Kokoomus ei takuuvarmasti saa lisää ääniä sillä, että liitymme kuunatsijahtiin Antifan, kommunistien ja muiden äärijärjestöjen kanssa veljeilevien Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa.

Päin vastoin, mehän maalaamme itsemme tällä tempulla nurkkaan. Ajatellaanpa, että näillä gallup-luvuilla mennään maaliin asti ja SDP alkaa muodostaa hallitusta. Ottaako demarit Kokoomuksen hallitukseen, kun ovat neljä vuotta räkyttäneet epäinhimillisestä äärioikeistohallituksesta, joka vihaa kuulemma niin naisia, lapsia, vanhuksia, perheitä, työntekijöitä ja aivan kaikkia muita paitsi rikkaita kokoomuslaisia? Ja oikeastaan tärkeämpi kysymys on, että haluammeko hallitukseen tuollaisten kuola suupielestä roiskuen räkyttävien selkäänpuukottajien kanssa? Menemmekö hallitukseen avittamaan SDP:tä, joka juuri vaihtoehtobudjetissaan lupasi paskoa yrittäjien ja vielä koulussa olevien sukupolvien päälle?

Kyllä minulla kyllä hampaat narskahtivat irvistäessä, kun Petteri Orpo ilmoittaa ehdottoman ein yhteistyölle Perussuomalaisten kanssa samalla, kun Vasemmistoliiton Li Andersson toppuuttelee, että eipäs nyt demonisoida muita puolueita. Toki rehellisyyden nimissä mainittakoon, että vaikka Anderssonin näkemys sinällään on oikea, niin onhan se silti aivan äärimmäisen tekopyhä. Vasemmistoliitto kun on jo kuukausia aikaisemmin linjannut, Vihreiden tavoin, ettei se mene samaan hallitukseen persujen kanssa. Että se siitä hurskastelusta.

Eniten minua huolettaa, että millaiseen umpikujaan suomalainen parlamentarismi ajautuu, jos tästä tulee tapa? Viitteitä tästä voinee saada Ruotsista, missä vaalit pidettiin jo lähes kolme kuukautta sitten, mutta hallitusta ei ole onnistuttu vieläkään kokoamaan. Vuosien ajan Ruotsidemokraatteja yritettiin eristää kaikesta parlamentaarisesta päätöksenteosta ja nyt he ovat kolmanneksi suurin puolue. Samalla Ruotsin päätöksentekokoneisto on ajautunut kriisiin, kun yksi hallitustunnustelija toisensa jälkeen epäonnistuu hallituksen kokoamisessa ja Ruotsidemokraatteja edelleen väistellessä. Tilanne on typerä ja kaikille haitallinen, muttei ollenkaan mahdoton myös Suomessa.

Kun tilanne vieläpä on se, että ilman Kokoomusta, Keskustaa tai Perussuomalaisia vasemmistopuolueilla ei gallupien valossa riitä kannatusta muodostamaan enemmistöhallitusta, niin nyt olisi oivallinen tilaisuus Kokoomukselle, Keskustalle, persuille ja pienpuolueille neuvotella kassakaappisopimus, jolla vasemmistohallitus voidaan pakottaa neuvottelupöytään koko hallituskauden ajan. Suoraan sanottuna se voisi olla kotimaiselle parlamentarismille jopa eheyttävä nelivuotiskausi, kun hallitus joutuisi oikeasti neuvottelemaan opposition kanssa tehtävistä uudistuksista.

Juuri tällaisten vielä auki olevien mahdollisuuksien takia on puolueelta kuin puolueelta huonoa taktiikkaa sulkea muita puolueita yhteistyön ulkopuolelle. Tällaisella manööverillä voi korkeintaan sitoa omat kätensä muiden puolueiden käsien jäädessä edelleen vapaaksi tulevia hallitusneuvotteluita varten. Sen enempää Kokoomuksella kuin Suomellakaan ei ole varaa sosialistihallitukseen, joten Kokoomuksen puoluejohdon on nyt pidettävä pää kylmänä ja keskityttävä vaalityöhön. Hallitusohjelmaa ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita kyllä ehditään miettiä sitten vaalien jälkeen.

https://www.petteriorpo.fi/2017/06/puhe-kokoomuksen-periaateohjelmaseminaarissa-20-6-2017/
https://twitter.com/Kokoomusnuoret/status/1066323430969098240
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/265373-andersson-ja-sipila-varoittavat-perussuomalaisten-demonisoinnista-orpo-ja-rinne
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258720-halla-ahon-perussuomalaisten-kanssa-hallitukseen-2-puolueelta-suora-ei-2-voisi
https://yle.fi/uutiset/3-10519541
https://twitter.com/carlbildt/status/1065657112347463680?s=19
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005901149.html

Nuoret! Vasemmistopuolueet ovat työntämässä kätensä syvälle taskuihinne, nyt on aika herätä puolustamaan omia oikeuksianne!

Oppositiopuolueet julkaisivat juuri vaihtoehtobudjettinsa, ja varsinkin poliittisen kentän vasen laita markkinoi nyt antavansa kaikille kaikkea kivaa. Ehdotetut menot katettaisiin korottamalla yrittäjien verotusta ja jakamalla etupainoisesti nuorempien sukupolvien rahoja eläkeikäisille.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, vasemmiston esityksissä on hyvätkin puolensa. Seassa on yritystukien leikkauksia, panostuksia koulutuksen määrärahoihin, haittaveroja ympäristöpäästöille ja sen sellaista. Ne ovat yleisesti ottaen kannatettavia asioita, mutta kun loput 95 % esityksistä aiheuttaa lisäverotusta, työttömyyttä, kannustinloukkuja ja kansantalouden hyytymisen, niin jokaisen äänestäjän tulisi olla asiasta kiinnostuneita.

SDP leikkaisi työllisyyden parantumista arviolta muutamilla tuhansilla työpaikoilla, mutta koska esityksensä perustuu Itsenäisyyden juhlarahaston ja Suomen pankin kertaluontoiseen ryöstämiseen, olisi jo vuonna 2020 luvassa jälleen massiivisia verojen korotuksia ja työpaikkojen katoamista. Vasemmistoliiton malli taas tuhoaisi pahimmillaan lähes 30 000 työpaikkaa ja Vihreiden malli 40 000 työpaikkaa. Vasemmistopuolueiden keinoilla siis tuhottaisiin yhdessä vuodessa pahimmillaan jopa kolmannes viimeisen neljän vuoden aikana luoduista työpaikoista, tulevina vuosina tietysti vielä enemmän.

Vasemmiston mainosmateriaaleissa nuorten ja yrittäjien ryöstämistä väitetään innovaatioksi ja oikeudenmukaiseksi uudistamiseksi. Jos et ole seurannut politiikkaa aikaisemmin, niin nuo myyntipuheet voivat tuntua luottamusta herättäviltä, mutta tosiasiassa kyseessä jo vuosikymmeniä vanha rekkamiehenpastilli samassa kulahtaneessa kiiltopaperissa. Luvassa on vasemmistopuolueille tuttuun tyyliin syveneviä kannustinloukkuja, riistoverotusta, julkisen sektorin kasvattamista ja velkaantumista. siis kaikkea sitä, mikä murentaa Suomen kansantalouden kivijalkaa ja nuorempien sukupolvien mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa.

Nämä tosiasiat eivät muutu sillä, että puolueiden mainosmateriaaleihin on kirjoitettu ulkokullattuja fraaseja tulevaisuusohjelmista, tuloerojen tasaamisesta ja köyhyyden poistamisesta. Päin vastoin, vasemmistopuolueiden työllisyyttä heikentävä politiikka nimenomaan lisää köyhyyttä, kun yhä useampi tippuu työelämästä yhteiskunnan tukiverkkoihin ja tulee riippuvaiseksi kasvavista tulonsiirroista. Tämä luo viheliäisen noidankehän: Kun verorahat yhä enenevissä määrin menevät työttömyyden ja sen aiheuttamien lieveilmiöiden, kuten syrjäytymisen, päihdeongelmien ja mielenterveysongelmien hoitoon, joudutaan veroja taas korottamaan, mikä edelleen leikkaa palkansaajien käytettävissä olevaa rahaa ja näin kiihdyttää työttömyyden pahentumista.

Ja miksi nostin erikseen esiin eläkkkeet? Jos et ole perehtynyt eläkejärjestelmämme yksityiskohtiin, niin tässä sinulle oikeastaan yksi tärkeimmistä knopeista. Eläkejärjestelmämme on rakennettu sen oletuksen varaan, että uusi sukupolvi on aina edeltävää lukumäärältään isompi ja paremmin toimeentuleva. Vastoin tuota ennakko-oletusta, eläkeläisten määrä kasvaa samalla, kun maksajien määrä vähenee. Samalla kansantaloutemme velkaantuu hurjaa vauhtia.

Niinpä nyt eläkkeellä oleva sukupolvi maksoi työuransa alussa eläkemaksuja n. 5-10 %, siinä, missä tänä päivänä työuransa aloittavan palkasta menee jo 25 %, ja paine eläkemaksujen korottamiseen kasvaa entisestään näiden eläkelupausten myötä. Näin ollen on odotettavissa, että eläkejärjestelmä kaatuu ennen kuin edes meidän vajaa nelikymppisten ikäpolvi on eläkeiässä, puhumattakaan teistä paljon nuoremmista. Suomalaisten tulisi ymmärtää, että jokainen meidän nuorempien sukupolvien eläkemaksuihin maksama euro on menetettyä rahaa ja pois mahdollisuuksistamme pärjätä taloudellisesti tulevaisuudessa.

Niinpä erityisesti nuorten sukupolvien kannattaa viimeistään nyt nousta puolustamaan omaa tulevaisuuttaan. Monien puolueiden vaalipuheet höystetään kivoilla lupauksilla eläkeläisten, köyhien ja vähäosaisten lisätukemisesta, ja myös nuorille vilautellaan porkkanaa lupauksin opintorahan nostamisesta. Se tuntuu takuuvarmasti houkuttelevalta, mikä on ymmärrettävää, sillä houkuttelevaksi se on budjetin laatijoiden toimesta tarkoitettukin.

Mutta kuten edellä jo todettiin, kasvavien tulonsiirtojen haittapuolena on korkeampi verotus ja vähemmän työpaikkoja. On aivan selvää, miksei SDP suitsuta markkinointimateriaaleissaan sitä, että heidän mallissaan nimenomaan nuoremmat sukupolvet joutuisivat kasvavien eläkemaksujen maksajiksi. Samasta syystä Vihreät tai Vasemmistoliitto esiintyvät mielellään nuorten ja vähäosaisten puolustajina, mutta eivät vahingossakaan mainitse, että heidän budjeteillaan kymmenettuhannet suomalaiset jäisivät ilman työtä nyt ja tulevaisuudessa.

Nuorille tähän kakkuun tarjotaan vielä sellaista kirsikkaa, että jos vasemmistopuolueiden vaalirahoittajina tunnettu ammattiliitto SAK saa tavoitteensa läpi, niin tulevaisuudessa yritysten olisi irtisanoessa pakko nuorempia työntekijöitä. Silloin seurauksena on kasvava nuorisotyöttömyys, lisääntyvä nuorten pitkäaikaistyöttömyys ja niihin liittyvät syrjäytymiskehitys. Sellaista kakkua nuorille ollaan vasemmistokabineteissa nyt leipomassa..

Niinpä erityisesti teidän nuorten pitää kysyä itseltänne, onko parin euron korotus opintotukeen sopiva hinta riskistä jäädä tulevaisuudessa ilman työpaikkaa tai joutua esimerkiksi ottamaan neljänkymmenen vuoden laina asunnon hankkimista varten? Vertailun vuoksi, minun sukupolveni vanhemmat tekivät lapsensa reilu parikymppisinä ja maksoivat asuntolainansa pois alle parikymppisinä. Minun sukupolveni tekee lapsensa keskimäärin kolmikymppisinä ja joutuu siitä huolimatta ottamaan 25 vuoden asuntolainoja. Huomannette, mihin suuntaan trendi näyttää?

Oletko kertonut itsellesi, ettei politiikka kiinnosta, eikä vaaliuurnillekaan oikein jaksaisi lähteä? Ei se mitään, se on hyvin ymmärrettävää, muistan kyllä, mitkä asiat itseäni kiinnostivat parikymppisenä. Mutta en silti malta olla kannustamatta erityisesti teitä nuoria ottamaan politiikan perusasioista selvää ja äänestämään vaaleissa. Jos ette aja omia etujanne, niin vanhemmat sukupolvet kyllä ajavat omiansa. Minun kaltaisiani nuorempien sukupolvien oikeuksien puolustajia eduskunnasta ei aivan oikeasti löydy kovin montaa, ja juuri nuorilla on mahdollisuus keikauttaa sitä tasapainoa oikeudenmukaisempaan suuntaan.

En halua pelotella tai kylvää epätoivoa, mutta mitä nuorempi olet, sitä lyhyempi tikku sinulle on jäämässä kouraan näissä arpajaisissa. Onneksi ei ole myöhäistä vaikuttaa ja muutoksia ehditään vielä tehdä, kunhan porukka vain aktivoituu vähintäänkin äänestämään. Ja jos yhtään innostut selvittämään asiaa enemmän, niin selvitä itsellesi sopivin puolue ja ota yhteyttä sen nuorisojärjestöön, jonka virkailijat opastavat mielellään sinua eteenpäin. Vaihtoehtoisesti voit lukea netistä tai vaikka kysyä meikäläiseltä jeesiä somen kautta. Asiat kyllä järjestyvät, mutta se vaatii hieman vaivannäköä. Nyt on niin isot asiat kyseessä, että kannattaa jaksaa tsempata!

https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tulevaisuuden-toivoa-ja-turvaa/
https://drive.google.com/file/d/1uq_ePJg8BuK70gP6snh8Umxlw4fn-Hky/view
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005890426.html
http://www.vasemmisto.fi/yleinen/tasa-arvo-sivistys-ymparisto-vasemmistoliiton-vaihtoehtobudjetti-2019/
https://www.vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2018/11/VAS_Vaihtoehtobudjetti_2019_tietopalvelun_laskelmat.pdf
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/vihreiden-vaihtoehtobudjetti-2018.pdf
https://www.vihreat.fi/sites/default/files/attachments/page/97111e5d-439e-48e4-b639-038e11e9dbf8/vaihtoehtobudjetti2019vihreat20181016.pdf
http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182593-elakevarat-ovat-kertyneet-vasta-viime-vuosina
https://www.stat.fi/til/kvaa/2017/05/kvaa_2017_05_2017-05-05_kat_001_fi.html
http://tilastokeskus.fi/til/synt/2016/02/synt_2016_02_2017-12-04_tie_001_fi.html?ad=notify
https://twitter.com/OlliKarkkainen/status/1064091258283528193?s=19

Muistatteko, kun viime viikolla Helsingin Sanomien artikkelissa Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen ylenkatsoi huolia miesten sananvapauden kaventumisesta leimaamalla ne "miesjurnutukseksi"? Sanomattakin oli selvää, että niin moni oman elämänstä tasa-arvoaktiivi riemuitsi uudesta seksistisestä ja alentuvasta sanasta, ja yltyi ivallisesti kyselemään, että missä sitä miesten sananvapautta muka olisi kavennettu? Kuka muka on estänyt miehiä sanomasta mitään?

Ja pari päivää myöhemmin Åbo Akademi sitten tarttui tuumasta toimeen näyttäen esimerkkiä siitä, miten tämä akatemian eräillä osa-alueilla muhiva totalitaristinen liikehdintä todella uhkaa tuhota kampuksilta niin sananvapauden kuin akateemisen vapaudenkin, erityisesti miehiltä.

Kyse on Åbo Akademin kampuksella kansallisena miestenpäivänä järjestettävästä seminaarista nimeltään Tasa-arvo miesnäkökulmasta – provosoiva itsestäänselvyys. Seminaarin nimen todenperäisyyttä ei olisi voinut paljon räikeämmin alleviivata kuin kieltämällä miesten tasa-arvoseminaari liian provosoivana ja laitoksen arvojen vastaisena. Tapahtumaan oli kutsuttu laajalla skaalalla väkeä mm. feministijärjestöistä sekä yksi männävuosien kuumimmista homoikoneista, Army of Loversin Alexander Bard. Samassa tapahtumassa aiottiin näyttää Cassie Jayen dokumenttielokuva, The Red Pill movie, joka kertoo miesten tasa-arvoliikkeestä Yhdysvalloissa.

Muutaman opiskelijan ja henkilökunnan edustajan muodostama porukka vaati tilavuokran ja tapahtuman peruuttamista. Syinä oli mm. se, että Bard on vaatinut #metoo-kampanjan aktiiveja noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta, jottei syyttömiä miehiä tuomittaisi ilman todisteita. Samoin karvoja oli nostattanut Red Pill-elokuvan väitetty feminismivastaisuus ja rahoituskytkökset äärioikeistoon, vaikka Jaye itse on tunnustava feministi ja maksoi projektinsa omista rahoistaan sekä joukkorahoituksella.

Seminaarin juontajaksi ja moderaattoriksi oli kutsuttu Yle Svenskan toimittaja Bettina Sågbom, joka ei ottanut uutista peruutuksesta ilomielin vastaan. Itse asiassa Sågbom paljasti, että tähän miesten tasa-arvoa käsittelevään tapahtumaan oli kutsuttu keskustelijoiksi myös feministejä, joista maltillisimmat olivat luvanneet osallistua, mutta sittemmin peruuttaneet tulonsa, kun äärifeministinen Geheime Campuspolizei oli herännyt ja alkanut masinoida tapahtuman kieltämistä. Sågbomin mukaan Åbo Akademin ajatuspoliiseille ei kuitenkaan ollut ongelma esittää miesten tasa-arvoa käsittelevän paneelin osallistujaksi ruotsalaista äärifeministiä, joka on julkisesti sanonut miesten olevan sairaus. Sågbom myös sanoi, että Ylen journalisteja on häiriköity feministiaktivistien toimesta. Aika erikoista ottaen huomioon, että nettihäiriköintiä on kolmannen aallon feministien juhlapuheissa pidetty yhtenä patriarkaalisen sorron julmimmista työkaluista.

Ajallemme tyypillisesti Åbo Akademin johto alistui näiden parin äänekkään valehtelijan edessä lähettäen ympäri maailmaa signaalin, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, akateeminen väittely sekä tutkiva journalismi ovat niin suuria uhkatekijöitä, että niiden pääsy oppilaitoksen tiloihin on estettävä. Toki, yksityisellä toimijalla tulee edelleenkin olla oikeus valita, millaiseen toimintaan tilojaan antaa käyttöön, mutta Åbo Akademi on julkista rahoitusta saava oppilaitos. Sillä ei tule olla oikeutta estää akateemista keskustelua tiloissaan nyt esitetyillä perusteilla. Toki, jos Åbo Akademilta vedetään kaikki julkinen rahoitus pois, niin siinäpähän sitten syrjivät sukupuolen perusteella sen minkä haluavat.

Tiedän, että näiden aktivistien joukko on marginaalisen pieni ja niinpä toivonkin, että akatemian edustajat ottavat nyt näkyvästi kantaa tähän asiaan. Åbo Akademin johdolta voisi esimerkiksi vaatia täsmennystä siitä, mikä miesten tasa-arvossa on niin halventavaa ja loukkaavaa, että asiasta keskusteleminenkin pitää kieltää kampusalueella?

Sen valtavan akateemisen enemmistön, joka vielä arvostaa totuuden etsimistä avoimen keskustelun kautta, on nyt viimeistään herättävä todellisuuteen ja estää akatemian valuminen näiden kolmannen aallon feministiaktivistien ja muiden fasistien käsiin. Koska jos asialle ei tehdä mitään, ja akatemia politisoituu Yhdysvalloista nähdyllä tavalla, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään muuta kuin ajatuspoliisi, joka tuhoaa akateemisen vapauden ja sananvapauden. #terestroika

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005885577.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005890098.html?ref=rss
https://minedu.fi/documents/1410845/3992590/%C3%85bo+Akademi+avtal+2017-2020
https://minedu.fi/yliopistot-sopimukset
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005890343.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005890784.html?ref=rss

Koulujen alettua me suomalaiset olemme jälleen heränneet vastustamaan koululaisten elämää varjostavaa kiusaamisongelmaa. Nähdäkseni tyypillinen hyvää tarkoittava aikuinen aktivoituu sosiaalisessa mediassa jakamalla kiusaamisen vastaisia kampanjoita, jotka tuovat esille rujoja tarinoita henkisesti murretuista lapsista ja nuorista. Tarinoita, jotka saavat varsinkin meidät entiset koulukiusatut miettimään, miksei vuosikymmenien yrittämisestä huolimatta syrjäytymiseen, masennukseen ja jopa itsemurhiin johtavaa toimintaa ole saatu kitkettyä maamme oppilaitoksista pois?

Syy löytyy uutisia tai sosiaalista mediaa hetken selailemalla. Ajatelkaa, millaisia vaihtoehtoja me somessa toisiamme nälvivät aikuiset tarjoamme nuorille, jotka oppivat sosiaaliset taitonsa edeltäviltä sukupolvilta?

Niin peruskoulujen pihoilla kuin julkisessa keskustelussakin kiusaamisen mahdollistaa saman sosiaalinen mekanismi: Uhria kiusataan, koska on yhdessä päätetty sen olevan moraalisesti hyväksyttävää, ei rangaistavaa. Ja kun uhrin piinaaminen on sosiaalinen normi, muuttuu oikeudenmukaisuuden vaatiminen riskiksi, joka vaientaa heidätkin, jotka haluaisivat puuttua kiusaamiseen. Siksi suurin osa ihmisistä hiljaa hyväksyy kiusaamisen niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa.

Uskoisin tulehtuneen keskustelukulttuurimme viimeisimmän uhrin olleen juuri työuupumuksen takia puheenjohtajan pestistään eronnut vihreiden Touko Aalto. Isoin kohu syntyi, kun hän koetteli moraalinvartijoiden, noiden julkisen keskustelun koulukiusaajien, kärsivällisyyttä juhlimalla lomallaan ilman paitaa tukholmalaisessa yökerhossa. Moraalipaniikki levisi erityisesti median ja poliittisten vastustajien keskuudessa nopeasti ja yhtäkkiä Aalto löysi itsensä selittelemästä paljasta yläkroppaansa sekä mahdollista päihtymystilaansa, aivan niin kuin kummallakaan niistä olisi mitään vaikutusta hänen pätevyyteensä lainsäätäjänä.

Kun Aallon soppaan lisätään ripaus avioeron julkista puimista, puolueen sukeltavasta kannatuksesta koituvat paineet sekä muut puheenjohtajan vastuut, niin ei ihme, että jaksamisen rajat alkavat tulla vastaan. Samoja rajoja ovat koetelleet kuluvalla vaalikaudella myös ainakin kansanedustaja Jani Toivola sekä työministeri Jari Lindström,

Tosiasia kuitenkin on, että vaikka tukholmalaisten homojen pakarat olisivat Aallon käsittelyssä soineet ylä-C:ssä, on uskottavuusongelmalla hekumointi vain poliittista opportunismia ja henkistä kiusaamista.

Poliitikon yksityiselämän valjastaminen aseeksi puolueiden väliseen kannatustaisteluun on tökerö yritys luoda hänestä kuva politiikan spitaalisena, jonka seurassa hengailu johtaa imagohaittaan. Tällaista sosiaalista eristämistä pidettäisiin missä tahansa työ- tai kouluyhteisössä brutaalina henkisen väkivallan muotona, mutta varsinkin politiikassa ihmisen henkisen jaksamisen rajoja koetteleva kiusaaminen on edelleen laajasti hyväksyttyä. Miksi?

Ilkka tekstiviestitteli aikuisen naisen kanssa, Alex oli lasten liikuntapuiston avajaisissa tikkatauluna, Martilla oli laastari otsassa, Teuvo oli päissään, Li kavereiden kanssa terassilla juhlimassa ja Touko yökerhossa ilman paitaa. Suurin osa opiskelijaelämää täysillä elänyt on tehnyt kaiken tuon useampaankin kertaan, mutta silti kohuun riitti, että jonkun mielestä sellainen nyt vain ei ole sopivaa. Miksei edes sellaisesta hienosta jutusta, kuin pääministerin vierailusta lasten liikuntapuiston avajaisissa, voi olla vilpittömästi iloinen, vaan tapaus pitää valjastaa ilkkumisen ja politikoinnin välineeksi?

Kun omaa huonoa käytöstä ei voi muuten perustella, on kohtuuttoman kriitikon viimeinen oljenkorsi vedota yhteiseen hyvään: Ilman moraalinvartijoita politiikalta muka menee uskottavuus. Mutta mikä sitten on uskottavaa ja onko sellaista politiikkaa enää edes olemassa? Minusta ne politiikan uskottavuusongelmat näkyvät vaikkapa nyt vaalien alla annetuissa lupauksissa kuin poliitikkojen yksityiselämässä.

Koulutusleikkauksia aggressiivisesti puolustanut Kokoomus on vaalien alla huolestunut koulutuksen rahoituspohjasta. Vihreät ovat lyöneet hallitusta metsien hakkuukiintiöistä, vaikka ovat keränneet kaiken kunnian Helsinkiin rakennettavasta pellettivoimalaitoksesta. Vinkiksi Vihreille, pelletti on puuta. Keskusta on vuosikaudet puoltanut turpeen ja metsien polttamiseen johtavia verotukia, mutta lähtee vaaleihin kirkkain silmin nimenomaan ilmastoteemalla.

Vasemmistoliitto vaatii verojen korottamista ja julkisten menojen paisuttamista velaksi, oli menossa nousu- tai laskusuhdanne. SDP ruoskii hallitusta tulevien sukupolvien ahdingosta ja samalla lupailee miljardien eurojen tulonsiirtoja vielä peruskoulussa olevilta sukupolvilta vauhdilla eläköityvälle äänestäjäkunnalleen. Perussuomalaiset vakuuttavat olevansa vaihtoehto, vaikka poliittisissa ohjelmissaan kuvatut varallisuus- ja omaisuuverojen korotukset, eläkkeiden korotukset ja verosuunnittelun rajoitukset löytynevät myös vasemmistopuolueiden poliittisista ohjelmista.

Että kyllä sitä uskottavuusongelmaa on politiikassa ihan kaikilla, eikä se liity erityisesti vapaa-ajalla juhlimiseen. Ja vaikka aina ja kaikkialla selvinpäin oleminen olisi jokin uskottavuuden mittari, niin väitän Touko Aallon Tukholma-performanssin kalpenevan eduskunnan pikkujouluille tai useimmille kesän Suomi Areenassa vierailleille poliitikoille, toimittajille ja kansalaisjärjestöaktiiveille.

Sen enempää eduskunnan pikkujouluista kuin Porin bakkanaaleistakaan ei kuitenkaan kuulu paljoa muuta kuin selkiin taputtelevien käsien läpsähdyksiä, koska sikäläisissä juottoloissa ja kabineteissa vallitsee kauhun tasapaino. Jos joku painasikin punaista nappia vuotaen raskauttavia tietoja julkisuuteen, niin jokaisella on tarpeeksi ammuksia kaikkien suomalaisten puolueiden sekä sanomalehtien tuhoamiseksi ainakin kolmeen kertaan. Touko Aallon virhe oli, että hän eksyi kotimaisten poliitikkojen laumasta ja joutui hyeenojen raatelemaksi. Siksi häneltä tingattiin raporttia päihtymystilastaan Tukholmassa, mutta Porissa viikon päissään resunneilta kollegoiltaan ei.

Ja mitä tulee meihin poliitikkoja moralisoiviin tavallisiin sukankuluttajiin, niin eiköhän suurin osa meistä ole vetänyt menneenä kesänä ainakin parit hyvät lärvit ja pyörinyt vähissä vaatteissa pitkin omaa tonttiaan? Ja hyvä niin, pitäähän sitä lomalla juhlia. Mutta kun kukaan meistä ei pitäisi kohtuullisena joutua selittämään moista vapaailtaa kansalliselle lehdistölle, saati menettämään työtään moisen takia, niin ei sellaista pidä vaatia poliitikoiltakaan. Se on sitten eri asia, jos on töissä päissään tai esimerkiksi rikkoo lakeja, silloin kritiikki on paikallaan ja poliitikon uskottavuus koetuksella.

Väkisin rakennettujen kohujen kulttuuri on myös äärimmäisen epäoikeudenmukainen politiikan uutta sukupolvea kohtaan, se kun on kasvanut kamera taskussaan sosiaalisen median aikakaudella. Iso osa meistä 80-luvun lapsistakin hautoo nuoruudestaan digikuvia, joiden päätyminen julkisiksi veisi näinä poliittisten ajojahtien kulta-aikoina kenet tahansa suoraan roviolle.

Siksi onkin syytä kysyä, onko käsitys poliitikkojen yksityiselämästä julkisena kansallisomaisuutena enää tätä päivää? Mielestäni ei, ja siksi aion jatkossa asettua aina syytetyn puolelle, kun kohu keskittyy uhrin yksityiselämään eikä poliittiseen substanssiin.

Arkisessa puheenparressa kuulee monesti väitteen siitä, kuinka mikäkin poliitikko on kuulemma täysin vieraantunut tavallisen kansalaisen arjesta. Mutta mitä muita vaihtoehtoja keskusteluilmapiirimme muka poliitikoille jättää? Miten voimme vaatia tavallisuutta ja maanläheisyyttä ihmiseltä, jonka suljetuimpaankin yksityiselämään ventovieraat ihmiset haluavat tunkeutua seurauksista välittämättä? Kenen tavallisen ihmisen tarvitsee jatkuvasti, jopa lomallaan, vahtia sanojaan ja tekojaan, ettei vain altistaisi itseään riskille joutua miljoonien ihmisten sylkykupiksi ja samalla jopa työttömäksi?

“Ne ovat poliitikkoja ja niiden pitää kestää tiukkaakin arvostelua”, muistuttaa valistunut kansalainen. Näinhän se tietysti on, mutta kaikella on rajansa. Nyt kohujen kulta-aikana arvostelu ylittää helposti kaikki hyvän maun rajat ja silloin kuka tahansa normaali ihminen vetäytyy kauemmas hyökkäävistä ihmisistä. Muistuttaisin kaikkia siitä, että kautta historian niitä huonoimpia vallanpitäjiä ovat olleet kultaiseen häkkiinsä suljetut reppanat.

Me tavan kansalaiset saamme puhua julkisesti melkein mitä hyvänsä, purkaa pahaa oloamme nettiin ja haukkua kenet haluamme ilman erityisiä riskejä. Jaamme koulukiusattujen tarinoita somessa ja samalla haukumme ventovieraita ihmisiä, joiden tekemiset eivät millään tavalla liity omaan hyvinvointiimme. Onko meillä oikeus loukkaantua asiasta, joka ei todellisuudessa loukkaa ketään? Ei ole. Ja muutenkin suomalainen avoin luottamusyhteiskuntana lakkaa olemasta, jos totumme ajatukseen siitä, että jokainen ympärillä oleva ihminen on jatkuva riski, jonka takia voimme joutua sosiaaliseksi hylkiöksi.

Kenelläkään ei ole moraalista oikeutta viedä toistaan julkiseen häpeäpaaluun, jos emme riko lakeja tai rajoita aiheetta toistemme vapauksia. Tämä koskee jokaista meistä, aina politiikan huipulle asti.

Joten kun näet seuraavan julkkiksen yksityiselämää koskevan kohun, kannattaa pohtia, kuuluuko asia sinulle alkuunkaan? Vaikuttaako tapahtunut niin merkittävästi omaan elämääsi, että suuttuminen on hyvin perusteltua, vai kirjoittaako asiaa koskevan some-viestin se meissä jokaisessa asuva alakouluikäinen, joka ei vielä ymmärrä tekojensa seurauksia?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005778887.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/224948-7-kkn-masennuksen-jalkeen-toihin-palannut-jani-toivola-aloin-pelata-eduskunnan
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ministeri-lindstrom-sairauslomalle-us-taustalla-tyouupumus/d0b7d09e-1800-35cd-8e47-6809b295ec51