Elina Lepomäen ilmoittautuminen Kokoomuksen puheenjohtajakisaan nosti populistisen öyhötyksen ”oikeistolaisesta markkinaliberalismista” jälleen muotiin. Suomessa ollaan oltu viime aikoina kovasti huolissaan siitä, miten toisten perusteeton leimaaminen voi johtaa jopa väkivaltaan arvosteltua ihmisryhmää kohtaan. Tämä huoli tuntuu kuitenkin unohtuvan aina, kun omaa pahaa oloa päästään purkamaan lyömällä ”oikeistolaisia” tai ”markkinaliberaaleja” leimakirveellä.
Vasemmistohenkinen bloggaaja ja armoton nationalistisen retoriikan kriitikko, Saku ”Uuninpankkopoika” Timonen, valotti ajatuksiaan Lepomäestä ja hänen politiikastaan blogissaan. Tekstissä ei ollut ensimmäistäkään lähdeviitettä, joilla hän olisi voinut perustella lohduttoman negatiivista analyysiään Lepomäen tavoitteista ja motiiveista todeksi. Kirjoitus onkin Timosen henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin pohjautuvaa yleistävää populistista ja uhkakuvia luovaa propagandaa eli juuri sitä, mistä hän on aktiivisesti kritisoinut äärikansallismielisiä, viimeksi perussuomalaisten Terhi Kiemunkia.
”Suomeen ja koko Eurooppaan rantautuu kulttuuri, uskonto ja laki jolle julmuus vääräuskoisia kohtaan on itsestäänselvyys. Se alistaa häikäilemättömästi kaiken alleen. Se vaatii vaan ei suvaitse. Ei ole maltillista islamia, on vain yksi islam. On vain yksi Koraani jonka mukaan jokaisen muslimin tulee elää.” – Terhi Kiemunki (ps.) MV-lehden blogissa
”Jos teidän mielestänne suurin itsekkyys ja ahneus ovat suurinta vapautta, niin Lepomäen johtama kokoomus on teidän puolueenne. Se valtio [missä Lepomäki on valtiovarainministeri] sitten olisikin yövartijavaltio, jossa valtion tehtäviin kuuluisi vain armeija, poliisi ja tuomioistuinlaitos. Kun sosiaalipolitiikka on ajettu alas, niin niitä kaikkia varmasti tarvitaan suojelemaan vähälukuista pärjääjien joukkoa osattomien massoilta.” – Saku Timonen Imagen blogissa
Yritin herätellä Timosen Facebook-julkaisun kommenttikentässä kirjoittajaa huomaamaan kaksoisstandardinsa, enkä ollut ainoa. Timonen ei kuitenkaan alentunut dialogiin vastaamalla kritiikkiin, vaan poisti kommenttini ja sen alle kertyneen keskustelun, sekä blokkasi minut. Toki hänellä on moiseen täysi oikeus ja ymmärrän kyllä, että selkääntaputukset ovat kritiikkiä mieluisampaa palautetta. Mutta on Timoselta aika paksua esiintyä jonain erehtymättömänä faktiseen tiedonvälitykseen vihkiytyneenä solidaarisuuden messiaana ja kansalaiskeskustelun tulkkina, kun toivottaa alla olevan kaltaiset viestit tervetulleiksi keskusteluun samalla, kun vaientaa asiallisen kritiikin delete-napilla.
Jääkin nähtäväksi tekeekö esimerkiksi Imagen päätoimitus bloggaajansa Timosen kirjoituksesta mitään johtopäätöksiä vai jyrääkö päätoimituksen ideologinen linja yli niiden faktojen, joita Lepomäki ehti vastineessaan Timoselle täsmentää. Timosen lukuisia perusteettomia väittämiä on oiottu niin Facebookin keskustelussa kuin itse blogauksen allakin, mutta hyvin argumentoidun kritiikin kohdalla hän vaikenee tai yrittää siirtää tolppia saadakseen alkuperäisen tekstinsä näyttämään muka asialliselta kritiikiltä.
Kun vahinko Lepomäen imagolle oli jo tehty, kopioi Timonen Lepomäen vastineen blogiinsa. Oikaisu tosin oli lähinnä symbolinen ele; mustamaalaavaa blogausta on jaettu ja tykätty Facebookissa yli 3000 kertaa siinä, missä Timonen ei postannut alle sata jakoa saanutta oikaisua ehdottomasti tärkeimmässä jakelukanavassaan eli Facebook-seinällään. Näyttää siltä, ettei kritiikkiä delete-napilla vaientava Uuninpankkopoika kykene edes myöntämään olleensa väärässä saati, että yrittäisi korjata virhettään suoraselkäisesti.
Julkisesta keskustelusta päätellen moni suomalainen kuvittelee, että kokoomuslaiset ja markkinaliberaalit ovat häikäilemättömiä ihmishirviöitä, joiden suurin unelmien täyttymys on kyykyttää vähäosaisia. Markkinaliberaalina kokoomuslaisena kerron teille nyt salaisuuden.
Minä en talousliberaalina ja kokoomuslaisena halua:
1. Kenenkään kuolevan nälkään tai parannettavissa oleviin tauteihin, tai kenenkään jäävän ilman hoivaa ja huolenpitoa, vaikka kannatankin SoTe-palveluiden järjestämistä eri tavalla.
2. Kenenkään jäävän ilman koulutusta, vaikken kannatakaan ihmisten kouluttamista aloille, joilla ei ole töitä.
Kenenkään elävän köyhyydessä, vaikken vastustakaan tuloeroja tai jopa niiden maltillista kasvua.
3. Antaa kenenkään tuhota biodiversiteettiä tai vaarantaa luonnon kantokykyä voitontavoittelun nimissä, sitä varten meillä on jopa termi ”negatiivinen ulkoishaitta”.
4. Kenenkään olevan työtön, syrjäytynyt tai yksinäinen, vaikken pidäkään verotuksen nostamista ja tulonsiirtojen lisäämistä ratkaisuna kyseisiin ongelmiin.
5. Korporatistista suuryritysten tai muiden vastaavien eturyhmien vahvassa ohjauksessa tehtyä politiikkaa.
Eikä moista halua kukaan muukaan tuntemani kokoomuslainen tai talousliberaali. Ei kai kukaan mene iltaisin nukkumaan miettien, miten voisin tehdä jonkun toisen elämästä kurjaa tai kurjempaa, kuului mihin tahansa puolueeseen?
Minä ajattelen, paljon pelättynä ja vihattuna talousliberaalina, että paras keino hoitaa työttömyyttä on antaa työmarkkinoiden toimia vapaammin sen sijaan, että fokus olisi työttömyyden lieveilmiöiden hoidossa sosiaalipolitiikalla. Minä haluaisin, että asiansa huonosti hoitaneiden pankkien, yritysten ja jopa valtioiden annettaisiin mennä konkurssiin jatkuvan velkaelvytyksen, tulonsiirtojen ja lainantakauksien sijaan. Ja minä uskon aivan vilpittömästi siihen, että suomalaisen julkisen sektorin tulot ja menot voidaan tasapainottaa järkevillä leikkauksilla tärkeiden palveluiden samalla tehostuessa ja parantuessa.
Se, että me kokoomuslaiset tai talousliberaalit olemme monien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisukeinoista eri mieltä kuin vaikkapa vasemmistoliittolaiset sosialistit, ei tee meistä mitään empatiaan kykenemättömiä ihmishirviöitä, vaikka moista valheellista stereotypiaa jaksetaan ylläpitää varsinkin poliittisen spektrin vasemmanpuoleisilla aallonpituuksilla.