Tere Sammallahti

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen järjesti pari päivää sitten pienen shown Finnairin Berliiniin lennolla. Pennasen oman kuvauksen mukaan hän näki ulkona poliisisaattueen ja lentohenkilökunnalta kysyttyään oli saanut tietää, että kyseessä on käännytystilanne. Näillä tiedoilla Pennanen teki muutamassa sekunnissa äärimmäisen pitkälle viedyt johtopäätökset varmaan kuolemaan käännytettävästä turvapaikanhakijasta ja antoi selkäydinreaktion viedä mukanaan, niin kuin ideologiansa sokaisemille fundamentalisteille on tyypillistä.

Kyseessä olisi tietysti voinut olla vangin siirto tai luovutus ulkomaille, tai kenties Dublin-sopimuksen velvoittama turvapaikanhakijan palautus Saksaan, minne lento oli menossa. Ehkäpä meneillään oli entisen ISISin kurkunleikkaajan tai vauvojen räjäyttelijän karkotus? Olisin Pennasena varmaankin miettinyt, että miksiköhän kyseisellä henkilöllä oli neljä saattajaa, raajat nippusiteissä ja kuljetusasento sellainen, että siitä on mahdollisimman vaikeaa vahingoittaa vieressä olevia vartijoita? Yleensä käännytyksiä ei tehdä tällaisin turvatoimin, mutta nyt Hannibal Lecter-kohtelusta ei puuttunut enää kuin kuonokoppa ja nokkakärryt. Ehkei tuo käännytettävä olekaan paennut väkivaltaa, vaan onkin se henkilö, jonka väkivaltaa joku täällä Suomessa on joutunut pakenemaan?

Dublin-sopimuksesta puheenollen muistuttaisin, että Vihreät muiden vasemmistopuolueiden kanssa ovat olleet äänekkäimmin vaatimassa kansainvälisiin pakolaissopimuksiin sitoutumista. Nyt, kun Suomi on niihin sitoutunut ja toimii sovituissa raameissa, vertaa vasemmistoaktivistit hallituksen toimia apartheidiin ja natsi-Saksaan. Kahden viime hallituskauden perusteella Vihreiden maahanmuuttopoliittinen linja vaikuttaisi olevan se, että hallituksessa ollessaan he ymmärtävät maahanmuuttopolitiikan realiteetit, mutta oppositiossa sitten huudetaan avoimia rajoja ottamatta kantaa kysymyksiin sisäisestä turvallisuudesta, kustannuksista tai niistä pakolaissopimuksista, joihin vielä hetki sitten oli tärkeää sitoutua.

Oma lukunsa on sitten Vihreiden puoluejohtaja ja valtakunnantuuliviiri Touko Aalto, jolla on aikamoisia ongelmia olla edes itsensä kanssa samaa mieltä. Aalto ylisti Pennasen rohkeutta ja puolusti tämän toimintaa, vaikkei ollut sen paremmin tietoinen palautuksen taustoista kuin puoluetoverinsakaan. Maailmanmestaruustason jossittelun päätteeksi Aalto kuitenkin loihe lausumahan, että Pennanen yritti estää “virhettä tapahtumasta”. Erittelemättä vain jäi, mikä se virhe tässä tapauksessa mahtoi olla?

Aallon mukaan Pennasen temppu oli ihailtavaa kansalaistottelemattomuutta, mutta tässä asiassa eduskunnan olutkerhon entisellä puheenjohtajalla takki kääntyy alkoholilain käsittelyn tuomalla rutiinilla. Vuonna 2013, silloinen sisäministeri ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Päivi Räsänen sanoi omantunnon voivan mennä maallisen lain edelle. Aalto ripitti blogissaan Räsästä fundamentalistien kanssa flirttailijaksi ja sanoi modernin demokratian olevan uhattuna, jos tällaisella kansalaistottelemattomuudella rikotaan lakeja uskontoon, kulttuuriseen taustaan tai poliittiseen mielipiteeseen vedoten. Don’t you say?

Aallon mielestä Räsäsen filosofia toteutuessaan tarkoittaisi, “että kuka tahansa voisi poimia raamatusta mitä tahansa ja toimia sen mukaisesti piittaamatta lainsäädännöstä”. Siis vähän niin kuin Aallon ylistämä Pennanen nyt pohjasi oman kapinansa vasemmistofundamentalistien ja maahanmuuttoidealistien uskonkappaleille, ei suinkaan faktoille saati yhdessä sovituille säännöille.

Jos Touko “politiikan sillanrakentaja” Aalto ei olisi jo blokannut minua kaikissa sosiaalisissa medioissa, niin kysyisin häneltä, että miksi vielä viisi vuotta sitten lainsäädäntömme noudattamatta jättäminen oli ehdoitta demokratiaa murentava asia, mutta nykyään oikein kansalaisvelvollisuus? Näin heikoilla eväilläkö gallupien neljänneksi suurinta puoluetta oikeasti johdetaan?

Paljon Aaltoa puhtaampia papereita ei saa myöskään Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jonka mielestä suomalaiset eivät voi enää luottaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen. Sinisen Tulevaisuuden Tiina Elovaara sanoi jotain, mikä ei oikeastaan edes kiinnosta ketään ja RKP:n Adlercreutz totesi, ettei tiedä asian taustoja, mutta on silti hakannut näkemyksensä kiveen. Näistä puheista päätellen maailman koulutetuimpiin, onnellisimpiin, vähiten korruptoituneisiin ja vapaimpiin kuuluva kansa, eli me suomalaiset, elämmekin totalitaristisessa diktatuurissa. Tai sitten kyse on vain poliittisten irtopisteiden kalastelusta, mene ja tiedä

Näiden draaman kaarien myötä Stop deportations-porukka on jälleen keskittynyt vaatimaan palautusten keskeyttämistä, kunnes maahanmuuttoviraston menetelmät saadaan aukottomiksi. Samalla logiikalla voisimme keskeyttää Poliisin ja tuomioistuinten toiminnan, kunnes virkavirheiden tai väärien tuomioiden mahdollisuus on poistettu. Ehkä sairaalat on syytä pitää suljettuina, kunnes valelääkärit ja hoitovirheet on varmasti saatu seulottua pois? Ja tietysti Rajat kiinni-porukka voisi samaan argumenttiin vedoten vaatia rajojen sulkemista, kunnes rikollisten ja muiden integroitumishaluttomien ulkomaalaisten tulo maahan loppuu.

On selvää, että maahanmuuttovirastonkin toimintaa pitää jatkuvasti hioa paremmaksi, mutta jos vain jäämme odottamaan tuollaisen lapsellisen utopian valmistumista, niin odottaminen ei lopu koskaan. Puhumattakaan nyt siitä, että palautusten keskeyttäminen loisi käytännössä tilanteen, jossa kuka tahansa rajojemme sisäpuolelle päässyt lunastaisi itselleen oikeuden jäädä pysyvästi maahan. Tällainen skenaario ei maahanmuuttoidealistien piireissä tietenkään nostata kulmakarvoja, mutta laskutaitoisten keskuudessa kyllä.

Pennasen puolustajat, Aalto mukaan lukien, ovat perustelleet kantaansa vetoamalla myös siihen, että Apartheid, holokausti ja orjuus olivat aikoinaan laillisia. (Natsi-kortti) Jos nyt unohdamme Godwinin lain, niin tarkoitus lienee muistuttaa, ettei kaikki lakikirjaan kirjoitettu ole automaattisesti oikeudenmukaista. Siitä on tietysti äärimmäisen helppoa olla samaa mieltä. Pitää kuitenkin muistaa, että protestit rotuerottelua, juutalaisvainoja ja orjuutta vastaan ovat olleet helposti perusteltavissa, koska todisteet niiden epäoikeudenmukaisuudesta ovat olleet näkyvästi esillä. Tässä Pennasen tapauksessa moista mielivallan ja epäoikeudenmukaisuuden osoittavaa faktatietoa ei ollut, vaan koko hässäkkä perustui pelkkiin ideologiasta kumpuaviin ennakko-oletuksiin vähän samaan tapaan kuin kuin myös natsien teoriat juutalaisten salaliitosta arjalaisen herrakansan pään menoksi.

Tällainen arvailujen varaan rakentuva törttöily ei ole mitään Rosa Parksin tyylistä uraa uurtavaa kansalaistottelemattomuutta, vaan ideologiansa sokaisemien ihmisten huonosti perusteltua perseilyä. Se on juuri sellaista henkisestä kypsymättömyydestä kumpuavaa räyhäämistä, joka toteutuu näyteikkunoihin lentävinä pyörätelineinä, poliisihevosen hakkaamiseen jääkiekkomailalla ja ulkopuolisten ihmisten omaisuuden tuhoamiseen vain siksi, että itsellä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan paha mieli. Aino Pennasta tukijoineen ei tulevaisuudessa juhlita ihmisoikeussankareina, vaan heidät kirjoitetaan historiaan omien ennakkoluulojensa vangeiksi jääneinä hyödyttöminä hölmöinä, aivan niin kuin ne Rautatientorilla aikoinaan häiriköineet Suomi Ensin-ääliötkin.

Tapauksen ympärillä pyörineestä epälogiikasta huolimatta haluan silti puolustaa kansalaistottelemattomuutta poliittisena työkaluna. Mielestäni vastuullisella kansalaisella on velvollisuus suhtautua valtiovaltaan lähtökohtaisesti epäillen ja kriittisesti, jotta vallanpitäjät pysyvät jatkuvasti varpaillaan ja punnitsevat päätöstensä seurauksia tarkasti. Niinpä kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävä poliittisen protestoinnin muoto silloin, kun julkishallinto käyttää todistettavasti valtaansa esimerkiksi rajoittaen ihmisten vapauksia mielivaltaisesti tai kohdellen ihmisiä muuten epäoikeudenmukaisella tavalla.

Kansalaistottelemattomuuteen turvautuvan yksilön täytyy kuitenkin pystyä perustelemaan toimintansa uskottavasti saadakseen oikeutuksen toiminnalleen, sekä sen moraalisen vipuvarren, jolla vallanpitäjien päät saadaan kääntymään. Tässä tapauksessa toiminta ei selkeästikään ollut perusteltua.

Erityistä ihmetystä minussa herättää se, että yleensä lisää valtiota vaativat vasemmistolaiset eivät tunnu koskaan olevan tyytyväisiä, kun saavat lisää valtiota. Julkishallinnon kuulemma pitäisi kieltää milloin minkäkin poliittisen vastustajan sananvapaus, työllistää tyhjänpäiväisiä kynänpyörittäjiäihan työllistämisen takia ja hoitaa kaikki hommat kansalaisen pyllyn pyyhinnästä pianon virittämiseen. Ja sitten kun tämä verorahoilla lihotettu hirviö vääjäämättä talloo myös valtiouskovaisten varpaille, niin välittömästi alkaa narina epäinhimillisyydestä ja fasismista. Milloinkohan vasemmistolle valkenee, että jatkuvasti kasvava valtio päätyy poliittisen ja taloudellisen epästabiiliuden kasvaessa väkisin totalitarismiin ennemmin tai myöhemmin, kuten historia on meille niin monesti näyttänyt? Monesti tuntuu, että vasemmiston ainoa ongelma tällaisessa kehityksessä on mahdollinen päätyminen tuijottelemaan asetta etutähtäimen puolelta.

Kansallisvaltion oikeutus valvoa sisäistä turvallisuuttaan verrattuna korruptoituneen julkishallinnon vastustamiseen on yksi vapausaatteen kannattajan isommista dilemmoista: Milloin ylitetään raja, jolloin kansalaistottelemattomuus on moraalisesti hyväksyttyä? Ja erityisen iso kysymys on se, milloin ylitetään se raja, jolloin väkivalta vallanpitäjiä kohtaan muuttuu perustelluksi? Tämän asian filosofinen puiminen julkisen keskustelun kautta olisi aivan oikeasti tärkeä asia, toisin kuin tällaiset omien harhakäsitysten pohjalta toteutetut lapselliset protestit.

https://www.facebook.com/aino.pennanen?hc_ref=ARTSarFBlUKdURtuHFJwRA794MPFZ3NF0G1dkkeFzS8u-4JNFfoIbRl2_AnavELd9OU
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005775585.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005775661.html
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005768909.html
https://yle.fi/uutiset/3-10330803
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/vihreiden-poliitkko-poistettiin-lentokoneesta-touko-aalto-pitaa-pennasen-toimintaa-perusteltuna-kunnioitettavaa-rohkeutta/7013918#gs.8EkhV9A
http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255184-kova-ulostulo-pakkopalautuksista-suomalaiset-eivat-enaa-voi-luottaa
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomessakin-syyton-voi-saada-oikeudessa-tuomion-niin-kavi-mikolle/?shared=929390-e98525eb-999
https://twitter.com/ToukoAalto/status/1024245622424129536

Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.

Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.

Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.

Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.

Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.

Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.

Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.

Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?

Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.

Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.

Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.

Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.

Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.

Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.

Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553

Itse asiassa melkeinpä mikä tahansa hetki on paras aika erota järjestäytyneestä uskonnollisesta liikkeestä, mutta eroamalla ennen vuodenvaihdetta vältyt ensi vuoden kirkollisverolta. Jos taas eroat vasta ensi vuonna, maksat kirkollisveroa sen vuoden loppuun asti.

Merkittävän rahasumman säästäminen on tietysti se ilmiselvin syy, mutta mitä hyötyä kirkosta eroamisessa sitten on? Asiaa voidaan lähestyä analogian kautta:

Kuvittele Suomi, jonka julkisrahoitteisissa kouluissa opetettaisiin saatananpalvontaa oppiaineena. Vanhempiensa Saatnan seurakuntaan liittämät alakoululaiset olisivat velvoitettuja käymään kuusi tuntia viikossa läpi saatananpalvonnan oppirakennelmaa ja historiaa. Perjantaiaamuisin piltit vietäisiin koulun liikuntasaliin aamunavaukseen kuulemaan paikallisesta seurakunnasta tulleen noidan tai nekromancerin ilosanomaa Saatanan ylivertaisuudesta. Yläkouluissa ja lukioissa keskusradiosta kuuluisi Luciferin ylipapin tai maguksen tulkintoja Mustaan Raamattuun kätketyistä viisauksista.

Juhlapäivisin lapset vietäisiin mustaan temppeliin tai uhrilehtoon kuuntelemaan myyttejä Valontuojasta, ylistämään Saatanaa sekä laulamaan ylistyslauluja herrallemme Perkeleelle. Opetushallituksen avulla peruskouluihin lanseerattaisiin "Sielunvihollisvisa", jonka myötä äidinkielentunneilla kirjoitettaisiin runoja Perkeleestä, kuvaamataidossa piirrettäisiin kuvia demonien riivaamista sieluista ja liikuntatunneilla harjoiteltaisiin vuohiaskellusta black metallin tahtiin. Ensimmäisistä kesätöistään lähtien lapset ja nuoret olisivat velvollisia tilittämään Saatanan seurakunnalle veroja, joilla maksettaisiin ammatti-saatananpalvojille leveä elämä.

Voit vapaasti vaihtaa ajatusleikissäsi saatananpalvonnan tilalle minkä tahansa aatteen tai uskonnon. Kokeilkaa vaikka kommunismia, islamia, aatteellista vihreyttä tai kapitalismia.

Ei varmaankaan tarvitse taivutella enempää rautalankaa?

1. Kirkkolaitoksella on lakiin kirjattuja erityisoikeuksia, joita sillä ei tulisi olla. Esimerkiksi vastasyntynyt lapsi voidaan liittää kirkon juridiseksi jäseneksi vanhempien päätöksellä, jonka seurauksena lapsi on lain mukaan velvoitettu maksamaan kirkolle veroja ja osallistumaan peruskoulussa aatteelliseen opetukseen. Edes lasten vanhemmilla ei ole oikeutta lastensa omaisuuteen, mutta kirkkolaitoksella on.
2. Kirkkolaitos vastustaa uskonnonvapauden toteutumista mm. tunkeutumalla julkisiin oppilaitoksiin ja julkishallinnon toimintaan. Esimerkiksi Ylen taannoin tekemässä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että lakiin kirjattua oikeutta kieltäytyä osallistumasta uskonnon harjoittamiseen ei kunnioiteta isossa osassa maamme kouluja. Aito uskonnonvapaus tarkoittaisi sitä, että kaikki yhdistykset saatettaisiin lain edessä tasavertaiseen asemaan ja kirkkolaitoksen yhteiskunnallisten erioikeuksien pitkä jatkumo lopetettaisiin.
3. Järjestäytyneet uskonnot, eli myös evankelisluterilainen kirkko, ovat yhteiskuntamme laajuisia kiusaamiskoneistoja. Autoritääriset, ylhäältä johdetut uskonnolliset yhteisöt ovat vuosituhansia ylläpitäneet sosiokulttuurista pelon ilmapiiriä, joka on luotu puhumalla kadotuksesta ja Jumalan vihasta sekä sallimalla sosiaalinen eristäminen ja kiusaaminen psykologisina painostuskeinoina.

Jos vaikkapa jossain ministeriössä johtajat yksikantaan ilmoittaisivat, että meillehän ei sitten naisia tänne oteta töihin eikä varsinkaan johtajiksi, niin raastuvassa oltaisiin alta aikayksikön. Yksikään uskonnollinen johtaja ei varmasti kehtaisi julkisesti puoltaa sukupuolisyrjintää saati muuta koulu- tai työpaikkakiusaajien toimintaa. Paitsi tietysti silloin, kun puhutaan seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallisista oikeuksista, naispappeudesta, muista uskontokunnista tai taistellaan muuten vain oman perusteettoman yhteiskunnallisen erityisaseman puolesta. Silloin valehtelu, mustamaalaaminen, kiusaaminen ja sosiaalinen eristäminen muuttuvatkin hyväksyttäviksi keinoiksi pitää omasta ideologiasta kiinni.

Kaikista naurettavin on väite, jonka mukaan Suomessa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Valtiossa, jossa uskonmenot ovat näkyvä osa julkishallinnon toimintaa, jossa valtio on vain uskontokunnille verorahaa keräävä välikäsi, ja jossa yhdelle uskontokunnalle on annettu erioikeuksia laatimallasille aivan omat lait, ei kirkkoa ja valtiota ole erotettu. Tässä valossa Suomi muistuttaa enemmän teokratiaa kuin sekulaaria demokratiaa.

Julkishallinnon tietyille uskontokunnille ojentamat erioikeudet niin julkisrahoitteisissa kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa ovat eettisesti äärimmäisen ongelmallisia ja niistä tulisikin luopua välittömästi. Tämä ei ikävä kyllä tapahdu ennen kuin eri uskontokuntien jäsenmäärä tippuu merkittävästi.

Kun meitä suomalaisia on lapsuudesta asti aivopesty kirkon jäsenyyden autuaaksi tekevään voimaan, niin monen on varmasti vaikeaa päästää ajatuksesta irti. Omaa erohakemustani vuonna 2005 lähettäessäni temppu tuntui isolta hypyltä tyhjän päälle, mutta aika todisti huoleni täysin turhiksi.

Kirkosta tai muusta organisoidusta uskonnosta eroaminen ei tarkoita…

…uskostasi, hengellisyydestäsi tai jumalasuhteestasi luopumista. Miksi uskossa oleva ihminen tarvitsisi pappeja tai uskonnollisen pyramidiorganisaation neuvoja hengellisyytensä tai jumalasuhteensa määrittelemiseksi?
… auttamisesta tai hyväntekeväisyydestä luopumista. Itse asiassa voit valita apusi kohteet huomattavasti paremmin lahjoittamalla oikealle hyväntekeväisyysorganisaatiolle kirkon sijaan. Monesti kuulee, että kirkollisveroa kannattaa maksaa, koska kirkko tekee niin paljon hyväntekeväisyyttä. Tosiasiassa kirkon n. Miljardin euron vuosittaisesta budjetista pelkästään henkilöstökuluihin ja ostopalveluihin menee yli 800 miljoonaa euroa. Vain n. 40 miljoonaa euroa menee ns. Avustustyöhön, josta siitäkin suurin osa on uskonnollista käännytystyötä, kuten lähetystyötä ja diakoniatyötä.
…suomalaisuudestasi tai suomalaisesta kulttuurista luopumista. Kulttuurimme ja identiteettimme muodostuvat kaikkien meidän suomalaisten arvostamista asioista ja käyttäytymismalleista. Suomalaisten muuttuessa kulttuurimme ei lakkaa olemasta, vaan se vain muuttuu heijastelemaan uuden sukupolven asenteita ja mieltymyksiä.
…häistä, hautajaisista, joulusta, muista juhlapyhistä, kummeudesta, kummeista, tai mistään muustakaan suomalaisesta perinteestä luopumista. Voit viettää kaikkia itsellesi tärkeitä juhlia, vaalia ihmissuhteitasi ja kohdata elämäsi ilot, surut ja virstanpylväät aivan mainiosti ilman kirkkolaitostakin.

En ole kirkosta eroamisen seurauksena jäänyt mistään paitsi. Rauhoitun edelleen jouluisin perheeni ja ystävieni kanssa, käyn häissä ja hautajaisissa, ja kohtaan kaiken elämän raadollisuuden ja gloorian läheisimpieni tukena ja tuella. Uskonnolliset auktoriteetit eivät heiluttele moraalisen kompassini neulaa, vaan minun täytyy itse tietää minne se osoittaa ja miksi. Jos johonkin Jumalaan uskoisinkin, kuvittelisin pystyväni siihen antamatta rahaa maalliselle auktoriteetille, kuten kirkkolaitokselle.
Kirkosta eroaminen käy vaivattomasti ja nopeasti eroakirkosta.fi:n nettilomakkeen kautta. Muistutan vielä, että ennen vuodenvaihdetta eronneet eivät maksa ensi vuodelta kirkollisveroa, joka yleisesti ottaen on n. 1-2 % vuosipalkastasi riippuen kuitenkin paikkakunnasta. Jo 2000 euron kuukausituloilla maksat kirkolle karkeasti arvioiden 200-400 euroa vuodessa. Muut aikaisemmin luetellut edut realisoituvat tulevaisuudessa riippuen siitä, kuinka nopeasti suomalaiset vetävät tukensa kirkon erityisasemalta, toivottavasti mahdollisimman pian.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P6
http://www.virsivisa.fi/virsipuuhaa
http://yle.fi/uutiset/3-7252972
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
http://evl.fi/documents/1327140/4629794/Seurakuntien+talous+2015+ja+2014/5faac764-ef3a-4429-e1d5-3d15bed20629
https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/erolomake
http://eroakirkosta.fi/verolaskuri