Keskustan kansanedustaja Pekka Puska ja muut kepulaisen pirtinpöydän raittiusritarit ovat kerta toisensa jälkeen saaneet nenilleen rynnättyään faktojen falangiin, mutta Kepussa on näköjään ymmärretty, että suuret johtajat eivät ole päässeet historiankirjojen lehdille tekemättä suuria uhrauksia. Uhrauksia, jotka tässä tapauksessa maksaa tavallinen suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja. Iso osa suomalaisista varmaankin oletti nähneensä kotimaisen alkoholipolitiikan nöyryyttävimmän alennustilan, kun alkoholilakia käsiteltiin taannoin eduskunnan täysistunnossa. Vaan eipä ole hurjassa gallup-deliriumissa resuavan Keskustan kiljuämpärissä pohja vielä tullut vastaan, kuten pari viime viikkoa on meille osoittanut.

Esimerkiksi Pekka Puska vuodatti pari viikkoa sitten Maaseudun Tulevaisuuteen kirjoittamassaan artikkelissa krokotiilinkyyneleitä siitä, kuinka ravitsemusliikkeiden kannattavuus heikkenee, jos kaupoissa myytävien oluiden prosenttirajaa nostetaan. Aika paksua ihmiseltä, joka on tehnyt härkäpäisesti ravintolayrittäjien toimintaedellytyksiä heikentävää politiikkaa vuosien ajan niin virkamiehenä kuin kansanedustajanakin. Samassa vuodatuksessa Puska käy läpi myös kaikki ne samat vanhat lätinät siitä, kuinka taivas tippuu niskaan, jos ihmisiä ei enää kohdellakaan valtiovallan orjina, vaan yksilönvapauksiin oikeutettuina täysivaltaisina aikuisina.

Puska valjastaa työkalukseen myös perinteisen alkiolaisen taantumuksellisuuden eli agraarikommunistisen maatalousprotektionismin. Tällä kertaa kuluttajia yritetään varjella markkinataloudelta ja halvemmilta hinnoilta seuraavalla logiikalla:

Maksimissaan 5,5 %:en, eli suomalaisittain vahvojen, oluiden salliminen ruokakauppaan toisi ulkomaiset panimot kilpailemaan Suomen markkinoille. Tyhmät kuluttajat sitten mahdollisesti ostaisivat vääriä oluita, mikä veisi leivän (pun intended) suomalaisen ohranviljelijän suusta. Jos vielä viinit tulisivat ruokakauppoihin, olisi hallintoalamaisella entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa yksilönvapauttaan, ja se on neuroottisen holhoajan mielestä paha juttu se.

Puskan maailmassa viinien tuominen ruokakauppoihin siirtäisi kulutusta oluista viineihin, mikä saattaa jopa osaksi olla tottakin. Mutta sellaista tämä meidän ajatusten Tonavamme ei vaivaudu pohtimaan, että oluiden ja viinien vapauttaminen ruokakauppoihin voisi siirtää kulutusta kirkkaista viinoista miedompiin juomiin. Ja miksipä pohtisi, kun Kepun johdolla hallitus on esittämässä alkoholiveroihin korotuksia, jotka nostavat nimenomaan mietojen juomien verotusta moninkertaisesti väkeviin alkoholijuomiin verrattuna!

Ei markkinatalouden, vero-ohjauksen ja yksilönvapauksien konseptit ole vaikeita asioita, joten ihmettelen, miten hallitukselta voi tulla näin älyvapaita aloitteita, kun toiminnan keskiössä oli vielä hallituskauden alussa normien purkaminen ja kansalaisten ostovoiman parantaminen? Jos olisikin jokin hyvä syy korottaa alkoholiveroja, eikä todellakaan ole, niin silloinkin nimenomaan väkevien alkoholien verotusta pitäisi korottaa enemmän kuin miedompien alkoholien verotusta, jotta kulutus suuntautuisi mietojen suuntaan. Onko tämän logiikan seuraaminen todella näin vaikeaa vai onko minulla jäänyt jotain huomaamatta?

Jakovarapoliitikot ja riistoverottajat ehtivät jo juhlia Viron ja Latvian alkoholiverojen korotuksia, viinaralli kuulemma hiipuisi niiden myötä aivan itsekseen. Ja niinhän se varmasti hiipuisikin, jos suomalaisen alkoholiturismin kannustimia heikennettäisiin esimerkiksi tuplaamalla olutvero Virossa ja Latvian olutveroa nostettaisiin yli seitsenkertaiseksi nykyisestä. Todellisuus kuitenkin on se, että Suomessa korotetaan alkoholiveroa niin rajua tahtia, että Latvian ja Viron veronkorotuksista huolimatta kotimaassa myydyn alkoholin hinta kasvaa etelänaapureita nopeammin, lisäten viinarallin kannattavuutta entisestään!

Virossa muuten tajuttiin verokilpailun ja laskevan rajahyödyn merkitys muutamassa kuukaudessa siinä, missä useimmat suomalaiset poliitikot ja virkamiehet eivät ole tajunneet sitä vielä vuosikymmenienkään rimpuilun jälkeen. Viro korotti alkoholiveroja viime heinäkuussa helposti ennustettavissa olevin seurauksin; Viron verottajalla alkoi tulla takkiin virolaisten suunnatessa ostoksille Latviaan. Tämä johti parissa kuukaudessa vaatimukseen alkoholiveron noston perumisesta ja loppujen lopuksi Viron hallitus päätti leikata aiottuja veronkorotuksia saatteenaan valtiovarainministerinsä kuolematon lause: “Haluamme vähentää verovarojen virtaamista eteläiselle rajallemme, ja toisaalta emme halua, että suomalaismatkailijoiden määrä pohjoisella rajalla vähenee”.

Olisipa Suomessa tarpeeksi monella poliitikolla kykyä ajatella noin järkevästi, mutta kiireellisten reformien sijaan Suomen eduskunta, sen hallitus, ja erityisesti Keskusta-puolue, näyttävät vuodesta toiseen, kuinka Suomen kansantalouden kannalta elintärkeää kehitystä voidaan jarruttaa ja uudistus toisensa jälkeen vesittää tekemällä jopa hallituspuolueiden aikaisemmin yksimielisesti sopimista uudistuksista poliittista kauppatavaraa. Sotesta, maakuntahallinnosta ja valinnanvapaudesta voisi tietysti puhua paljonkin, mutta tässä alkoholilain tapauksessa Kepu on härskisti tehnyt veronkorotuksista ja prosenttirajoista itselleen työkalun hallituskumppaneiden kiristämiseksi.

Ihmettelen erityisesti sitä, että eräät kokoomuslaiset ja siniset paukuttelevat somessa henkseleitään, kuinka Kepun on pakko suostua prosenttirajan nostoon tai sen vaatimat alkoholiveronkorotukset jäävät toteutumatta. Aivan niin kuin porukka ei tajuaisi, että Kepu on jo voittanut taistelunsa yksilönvapauksia vastaan, kun hallituskumppanit ovat kerta toisensa jälkeen perääntyneet uudistuksesta, joka sovittiin astuvaksi voimaan alun perin vuonna 2016. Nyt, vuosien vitkuttelun jälkeen, pöydällä on kaksi vaihtoehtoa, joista toisessa prosenttiraja ei nouse ja toisessa alkoholivero nousee. Ja molemmissa tapauksissa tietysti pidetään kiinni EU-lakien vastaisesta laintulkinnasta, jonka mukaan suomalainen ei saa ostaa alkoholia ulkomailta edes täältä vapaakauppa-alueemme sisältä, joutumatta kansalaistenkyttäyskoneiston kyykytettäväksi. Vaikka lakimuutoksessa on joitain positiivisiakin muutoksia, niin näillä vaihtoehdoilla kuluttaja, kansantalous, tavan veronmaksaja, järki ja oikeudenmukaisuus joutuvat silti taipumaan taantumuksellisen raittiusliikkeen mielivallan edessä.

Minusta Kokoomuksen tulisi pistää nyt stoppi tälle naurettavalle itsestäänselvyyksillä politikoinnille ja pakottaa Kepu taipumaan prosenttirajan nostoon ilman veronkorotuksia. Itse asiassa samaan pakettiin voisi leipoa jopa oluiden ja viinien veronalennukset, koska niiden kautta niin verokertymää, suomalaisten ostovoimaa kuin työllisyysastettakin saadaan kasvatettua vaivattomasti. Jos kannatuksen tippumisen takia panikoiva Keskusta haluaa hajottaa hallituksen vain käydäkseen kauppaa suomalaisten kauppojen ja ravintoloiden kilpailukyvyllä tai parista prosentin kymmenyksestä, niin onnea ja menestystä uuden tynkähallituksen kasaamiseen opposition ei-puolueiden kanssa.

Toivon todella, että edes Kokoomus, pystyy nousemaan tämän pelleilyn yläpuolelle ja ottaa rohkeasti alkoholilain uudistukseen, ja niin moneen muuhunkin teemaan, suomalaisten yksilönvapauksia ja markkinatalouden toimintaedellytyksiä edistävän kannan. Jos kukaan ei nouse pikkumaisen politikoinnin yläpuolelle näyttämään suoraselkäisesti suuntaa, jää vuosikymmenien paras tilaisuus suomalaisen politiikan ja yhteiskunnan reformoimiseksi käyttämättä. Siihen meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/artikkeli-1.213163
http://vm.fi/paatos?decisionId=0900908f805667d8
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005462127.html
https://www.verkkouutiset.fi/terveen-jarjen-vastaista-suomesta-ainoa-eu-maa-joka-kieltaa-viinin-tilaamisen/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235568-nyt-se-sanotaan-suoraan-kokoomus-jos-iv-olutta-ei-tule-veronkorotus-perutaan
https://www.verkkouutiset.fi/analyysi-alkoholilain-valmistelija-ei-puhu-totta-nettimyyntikiellosta/