Tere Sammallahti

Video on pidempi, mutta leikkasin enimmät tekstistä pois, koska haluan alleviivata kahta viimeistä kappalettani. Politiikkaan ja julkiseen keskusteluun tarvitaan vähemmän toisten demonisointia ja väärinymmärtämistä, eikä se onnistu, ellemme pidä toisiamme lähtökohtaisesti aivan normaaleina ja itsemme kaltaisina ihmisinä.

"Mutta ehkä tärkeimpänä pointtina on sanottava, että kun olen pikkuhiljaa päässyt tutustumaan ihmisiin politiikan ja journalismin kulissien takana, niin toivoisin suomalaisten näkevän politiikasta myös sen puolen. Tällä hetkellä tavan kansalainen ei näe politiiikasta muuta kuin sen median osaltaan ruokkiman riitelyn ja nokittelun. Moni on kysynyt TV-esiintymisteni jälkeen, että millaisia ihmisiä ne muut olivat? Olen joka kerta vastannut todenmukaisesti, että aivan jokainen, myös Li Andersson, Johanna Vehkoo, Silvia Modig ja Ozan Yanar, ovat olleet aivan mukavia, tykötulevia ja yleisesti ottaen miellyttäviä ihmisiä. Sama koskee myös monia niitä poliittisen spektrin muita sävyjä edustavia tyyppejä, esimerkiksi Laura Huhtasaarta, joita taas moni vasemmalle kallistuva haukkuu täysin estoitta.

Joten vaikka joku toinen olisi mielestäsi väärässä, ei kannata maalata heistä mielikuvaa lähtökohtaisesti pahoina tai ilkeinä ihmisinä, koska olet todennäköisesti väärässä. Toivoisinkin monen äänestäjän ja aktiivisen poliittisen keskustelijan näkevän tuonne kulissien taakse, koska todellisuuden näkeminen saattaisi hioa terävimpiä särmiä myös kansalaiskeskusteluun osallistujilta. Tiedän, että minullakin on varsin terävä kieli, mutta yritän jatkuvasti olla hieman varovaisempi sanomisteni suhteen koska ymmärrän jatkuvasti paremmin, että vastaanottajana on samanlainen ihminen kuin minäkin."

Hyvää viikonloppua kaikille:) #terestroika

https://areena.yle.fi/1-50008746

Yle on päättänyt lopettaa suositun Herra Heinämäki-lastenohjelman esittämisen Yle Areenassa ja arkistoida kaikki jaksot, koska Twitterissä joku väitti ohjelman olevan rasistinen Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjä kohtaan. Näin, verorahoin kustannettu Suomen suurin mediakolossi taipuu parin some-kiukuttelijan edessä, joiden tärkein argumentti on se, että jonkun sukulaiset olivat asiasta jotain mieltä!

Kritiikin kirjoitti saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti, joka on tullut tunnetuksi siitä, että hän löytää syyn loukkaantua asiasta kuin asiasta, ja saa journalistien lempisaamelaisena pähkähulluimmatkin ajatuksensa jakeluun valtavirtamedian kautta. Laiti puhuu natiiviamerikkalaisten äänellä, vaikka yhdeltäkään niin sanotulta intiaanilta asiaa ei ole kysytty. Mutta sillähän ei jo totutun kaavan mukaisesti ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on päästä luomaan draaman kaarta.

Ehkäpä eniten minua huolestuttava asia tässä koko tapauksessa on se, että tiedonvälityksen avoimuutta ja kansalaiskeskustelua edistävä Yle teki hätiköidyt johtopäätökset ilman syvempää kriittistä analyysiä saati minkäänlaista kansalaiskeskustelua. Avoimuuden nimissä poliittisesti aktiivinen ja selkeästi ääriajattelua edustava Laiti on itse muuttanut Twitter-profiilinsa yksityiseksi niin, ettei kukaan pääse seuraamaan hänen twiittailujaan ilman hänen erillistä hyväksyntäänsä. Laiti siis käsin valitsee samanmielisiä vahvistamaan kuplaansa ja sulkee kategorisesti kaikki muut, erityisesti erimieliset, ulos keskustelusta.

Päätöksellään siirtää kyseinen lastenohjelma pois Areenasta yhden ihmisen valituksen seurauksena, Yle antoi vahvan symbolisen signaalin siitä, että Suomen suurin mediatalo on valmis sensuuriin vain siksi, että joku on päättänyt loukkaantua. En minä sitä sano, että jokaista palautetta tai päätöstä pitäisi julkisesti puida, mutta nyt kyseessä on vakiintuneiden journalististen käytäntöjen, sekä koko kulttuurimme, alistamisesta hyvin perustavanlaatuiselle muutokselle, jonka ajava voima on äärimmäisen kiistanalaista aatetta kannattava, pieni radikalistien, vähemmistö.

Minä en verorahoitteista ja valtiollisessa ohjauksessa olevan median tarpeellistuutta ymmärrä muutenkaan. Mutta jos verorahoitteisesta, Suomen suurimmasta mediakolossista, tehdään tällaisen kulttuuritotalitarismin työkalu, niin Ylen lakkauttamisella on paljon isompi kiire kuin aikaisemmin on ymmärretty.

Ylen vastaus päätöstä seuranneeseen kritiikkiin on vähintään yhtä typerryttävä kuin itse päätöskin. Aivoon sattuu aivan erityisellä tavalla, kun julkisrahoitteisen ja Suomen suurimman mediatalon johtaja tiedotteessaan selkeästi tiedostaa rasismin olevan väärin, mutta heti seuraavassa lauseessa kertoo, ettei suurimmalla osalla suomalaisista tule olla ääntä vähemmistöjä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ETNISYYTEMME TAKIA.

Laitin ja muiden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien vakiovastaus tässä kohtaa on, ettei valkoisia kohtaan voi olla rasisti, mikä ei väitteenä kestä loogista tarkastelua. Rasismin määritelmä ei sulje ulos ainuttakaan etnistä ryhmää missään sopimuksessa, laissa tai sanakirjamääritelmässä. Sen sanominen, ettei johonkin etniseen ryhmään voi kohdistua rasismia, on kuitenkin itsessään rasistinen lausunto, koska sillä yritetään riisua toisilta ihmisoikeuksia nimenomaan etnisyyteen perustuen.

Toisekseen, Ylen Areenassa ohjelman kotisivuilla lukee nyt, että ohjelma on poistettu, koska “ohjelman alkuperäiskansaa edustavan sivuroolin hahmoa voidaan pitää loukkaavana”. Voidaan pitää loukkaavana! Mitä tahansa voidaan pitää loukkaavana, kun tahtotila on olemassa!

Esimerkiksi CNN:n toimittaja otti pari kuukautta sitten väitti Ryhmä Haun ja Tuomas Veturin olevan fasistisia lastenohjelmia. Toimittaja summasi Tuomas Veturin yhteiskunnan olevan seksistinen luokkayhteiskunta ja korporatistis-totalitaristinen dystopia. Ryhmä Hau on kuulemma myös seksistinen siinä, missä sarjan ihmishahmoa, Rikua, toimittaja piti jumaluuskompleksisena hahmona, jolta lapset oppivat valkoista ylivaltaa hänen delegoidessaan tehtäviä muka alempiarvoisilleen.

Nyt sitten kaikki kuulolla olevat aikuisen, kättä ylös, jos tällainen kritiikki tuntuu kohtuulliselta eikä pikemminkin täysin harhaiselta ylianalysoinnilta? Sattumoisin Ryhmä Hau löytyy Yle Areenasta edelleen, ja fasistinen Tuomas Veturi ainakin Ruudun ja Katsomon nettipalveluista, vaikka niiden muka ongelmallisesta luonteesta on huomautettu jo kuukausia sitten. Eikö suomalaisella mediakentällä ajatella yhtään, mitä lapset näistä sarjoista oppivat?

Jos lastenohjelmien hahmojen pitää todellakin olla irrallaan kaikista mahdollisista pahantahtoisista tulkinnoista, niin vaihtoehto loogisesti on olla brutaalin todenmukainen. Tässä tapauksessa Herra Heinämäen orkesterin intiaanista olisi kenties pitänyt tuoda ilmi, että hän on työtön ja sosiaalisten ongelmien riskiryhmässä, ovathan jenkkilän natiivit kaikista vähemmistöryhmistä huonoiten työllistyneitä, mikä tietysti altistaa heidät myös muille sosiaalisille ongelmilla. Tai ehkäpä intiaanihahmo oltaisiin voitu esittää rikkaana kasinon omistajana, onhan natiivi-amerikkalaisille myönnetty erivapauksia uhkapelien pyörittämisen suhteen. Tai sitten voisimme, kypsien ja henkisesti vakaiden aikuisten tavoin todeta, että kyseessä on lastenohjelma, joka ei oikeasti loukannut yhtään ketään.

Minuun on näiden sulkapäähine- ja muiden kohujen tiimoilta ottanut useampikin saamelainen yhteyttä ja selittänyt, kuinka heitä ärsyttää, että käytännössä kaksi stadilaistunutta saamelaista ovat saaneet jo vuosia puhua mediassa kaikkien, myös edelleen pohjoisessa asuvien sekä erimielisten, saamelaisten äänellä. Saamani palautteen ja julkisesta keskustelusta muodostamani empirian perusteella uskallan sanoa, että suurinta osaa saamelaisista ei kiinnosta pätkän vertaa jotkut pilailupuoti-rääsyt, sulkapäähineet lastenohjelmissa tai 80-luvun sketsiohjelmat. Jossain Pulttiboisissa esitetyt saamelaiskarikatyyrit eivät näiden kuluneiden vuosikymmenien aikana ole luoneet lähellekään niin haitallisia stereotypioita saamelaisista kuin nämä pari helsinkiläistynyttä saamelaista ovat parin viime vuoden aikana onnistuneet räyhäämisellään rakentamaan.

Jos mediakenttämme polvistuu parin rasistileimaa heiluttavan häirikön edessä, niin kohta meillä ei ole sitä vapaata mediaa, jota vielä toistaiseksi Suomessa on pidetty yhtenä ylpeyden aiheena ja yhteiskunnan tukipilarina. Jos parin kiukuttelijan tarkkaan valituilla avainsanoilla höystetty, perusteeton ja loogisen tarkastelun edessä murentuva, kritiikki saa suomalaiset journalistit peloteltua näin hätiköityyn sensuuriin, niin on turha ihmetellä, miksi osa suomalaisista etsii vaihtoehtoa valemedioista. Jos edes Ylen kaltaisen instituution ei voida luottaa tekevän loogisesti perusteltuja ja hätiköimättömiä päätöksiä, niin mikä sen arvo meille enää on?

Jos kaikki, mitä voidaan pitää loukkaavana, kielletään, niin lopputulos on, että kaikki kielletään. Koska pakonomaisesti elämäänsä draamaa etsivät ihmiset kyllä pystyvät loukkaantumaan aivan mistä tahansa, kuten nämäkin esimerkit osoittavat. Minusta meidän ei tule alistua tällaiseen taantumuksellisuuteen, vaan meidän tulee päättäväisesti pysäyttää Suomen luisuminen kohti kulttuuritotalitarismia ja tehdä Suomesta jälleen kypsien aikuisten hallitsema yhteiskunta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005660030.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/28/yle-vastaa-miksi-herra-heinamaen-lato-orkesteri-siirtyy-ylen-elavaan-arkistoon
https://twitter.com/samipkoivisto/status/990157222280822784
https://en.oxforddictionaries.com/definition/racism
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700037
https://www.eirasismille.fi/mita-on-rasismi
https://areena.yle.fi/1-3823283
https://edition.cnn.com/2017/12/22/health/thomas-tank-engine-paw-patrol-fascist-cartoon-strauss/index.html
https://areena.yle.fi/1-2213829
https://www.usnews.com/news/articles/2014/11/27/native-americans-left-behind-in-the-economic-recovery

Pöly Sipilä-Terrafame-salaliittoteorian ympärillä on hieman laskeutunut. Käteen meille jäi Ylen ja Suomen Kuvalehden vihjailevat ja osin epätodet uutisartikkelit sekä Sipilän perusteetta mustattu maine. Muistutan, että ensimmäistäkään todistetta väitetystä korruptiosta tai Ylen vaientamisesta ei ole vieläkään esitetty.

Vaikka Sipilän reaktio kohuun oli naurettava, niin vielä naurettavampana pidän eräiden journalistien aloittamaa noitajahtia ja myöhemmin vuodatettuja krokotiilinkyyneleitä lehdistönvapaudesta. Niihin journalistisiin ohjeisiin kuuluu muutakin kuin ne kaksi ensimmäistä kohtaa, joita tämän tapauksen tiimoilta on innolla siteerattu, sopii käydä lukemassa.

Ylen poliittisiin kytköksiin ja journalistisiin harha-askeliin voidaan tehokkaimmin puuttua leikkaamalla Ylen rahoitusta tai lakkauttamalla se kokonaan.

PS. !HUOMIO! teille, jotka syystä tai toisesta mieluummin luette kuin kuuntelette/katselette. Liitin vlogauksen käsikirjoituksen mukaan, jotta lukeminen olisi myös optio. Kässäri ja video eivät ole peilitarkkoja kopioita toisistaan ,mutta asian ydin tulee molemmista selville.

Vaikka minä pidän kepulaista rehellisyyttä vähän samanlaisena myyttinä kuin Jeesuksen ylösnousemusta tai Natsien salaista kuuasemaa, niin pääministeri Juha Sipilä vaikuttaa joutuneen syyttömänä suomalaisten journalistien sytyttämälle noitaroviolle. Nuo “puoleettomina tiedonvälittäjinä” esiintyvät inkvisiittorit ovat ilman ensimmäistäkään todistetta maalanneet Sipilästä kuvan valtion rahaa lapsillensa kanavoivana ja Ylen riippumattomuutta uhkaavana noitana. Toistan vielä, ilman ensimmäistäkään todistetta. Koko tämä kohu perustuu rivien välissä esitetyille vihjauksille ja pahantahtoisille tulkinnoille.

Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset kertoi viikko sitten, että pääministeri Juha Sipilä on taannoin omistanut osuuden Terrafamen kaivokselle konepajatuotteita toimittaneen Katera Steelin osakekannasta. Näistä osakkeista Sipilä on luopunut vuonna 2014 sijoitusyhtiönsä Fortel Investin siirryttyä Sipilän lasten omistukseen. Tämä uutinen vaikutti sinällään asialliselta neutraaliudessaan ja samaa mieltä oli myös Sipilä.

Seuraavana päivänä Yle tarttui täkyyn ja meno muuttui Ylelle, tuolle kansallisten yleisradioiden Seiskalle, niin nykyään tutuksi noitavainoksi. Ylen toimittaja antoi pääministerille ruhtinaallisen puolitoista tuntia aikaa kommentoida sähköpostitse selkeän vihjailevaa artikkelia, jonka sisältö paljastui osittain virheelliseksi. Sipilä reagoi kirjoittamalla asiasta blogiinsa oikaisun ja lähettämällä Ylen journalisteille haukut sekä tapauksen tiimoilta saamaansa vihapostia. Lisää vettä myllyyn heitti Suomen Kuvalehti, jonka journalisti hyppäsi johtopäätöksiin ja uutisoi Sipilän "vaientaneen Ylen".

Sipilän reaktio tapahtumiin oli tietysti aivan luokattoman kehno, kuten tunnereaktioilla on politiikassa tapana olla. Hän olisi voinut vain toistaa, ettei hänellä ole tietoa Kateran bisneksistä eikä ole mielestään ollut esteellinen, eikä hän kommentoi asiaa sen enempää ennen kuin oikeuskanslerilta pyytämänsä selvitys esteellisyydestä on valmis.

Toisaalta Sipilän tuohtumus oli, ainakin saamansa palautteen perusteella, aivan inhimillinen ja perusteltu. Ylen uutisten sisältö vihjailee valtavan luokan salaliittoteoriasta, jonka siteeksi journalistit eivät ole esittäneet ensimmäistäkään todistetta, vaan kaikki perustuu mustamaalaavalle vihjailulle. Sipilän Ylen toimitukseen lähettämät sähköpostit eivät myöskään sisällä vaatimuksia vaikenemisesta eivätkä edes diskreettejä uhkauksia, vaan ne ovat selkeästi vain epäoikeudenmukaiseen kohteluun pettyneen ihmisen katkeraa tilitystä.

En tiedä teistä, mutta jos joku mediatalo vihjailisi minun ottaneet luottamustehtävässä lahjuksia ja vetäisi lapsenikin julkiseen häpeäpaaluun, niin en todennäköisesti epäilisi todeta ääneen, että kyseisen mediatalon kunnioitus minua kohtaan on nolla ja tunteen olevan molemminpuolinen.

En varsinaisesti ihmettele, jos Sipilä on kokenut Ylen toiminnan vakavana henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ylen päätoimittajan Jääskeläisen mukaan Sipilä-kohu oli ollut jo neljänä iltana illan uutislähetyksen pääuutinen TV:ssä ja myllytys jatkui Ylen radiokanavilla ja nettiuutisissa. Ilmeisesti Ylen formaatit aina Pikku Kakkosesta Ruben Stilleriin olivat liittymässä lynkkauspartioon. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että Sipilä oli jo useampi päivä aikaisemmin itse pyytänyt oikeuskansleria selvitystä esteellisyydestään.

Jos Sipilän todetaan olleen esteellinen näin hatarin perustein, niin sillä suljetaan ovet politiikkaan liike-elämän menestyjiltä, heillä kun on laajat verkostot yksityisellä sektorilla. Tällainen linjaus syrjäyttäisi asiantuntijat politiikasta ja suistaisi suomalaisen politiikan lopullisesti broilerikasvattamoissa haudottujen siltarumpu- ja eturyhmäpoliitikkojen hallintaan, jotka avoimesti lupaavat vaalikampanjoissaan omille paikkakunnilleen valtion rahaa, josta heidän vaalirahoittajiensa yritykset sitten kilpailevat osuuksia. Tällaiseen Suomella ei ole varaa.

Nyt osa soihtuja ja talikoita heiluttavista journalisteista sitten itkee krokotiilinkyyneleitään lehdistönvapauden rajoittamisesta. Useat toimittajat ovat katsoneet asialliseksi siteerata journalististen ohjeiden ensimmäistä kohtaa:
"1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.". En ole nähnyt yhdenkään journalistin katsoneen asiakseen siteerata esimerkiksi seuraavia kohtia:
"10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu." Tätä ei selkeästikään noudatettu, puolentoistatunnin marginaalia ei missään tapauksessa voida pitää mahdollisimman hyvänä, kun kommunikoidaan sähköpostilla näin tärkeässä asiassa näin kiireiselle ihmiselle.
"11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti." Kun katsoo vaikka Sipilän saamaa kansalaispalautetta ja julkista keskustelua aiheesta, on ilmiselvää, että iso osa Suomen Kuvalehden ja Ylen juttujen lukijoista ei ole erottanut totuutta sepitteestä ja johdattelusta. Paljon on puhuttu siitä, että Sipilän pitäisi ymmärtää miltä asiat näyttävät, mutta eikö sama velvollisuus koske myös journalisteja?
"15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate." Suomen Kuvalehden artikkelin otsikko on edelleen "Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen" vaikka moisesta ei ole ollut missään vaiheessa näyttöä.

Vaikuttaa aikamoiselta kirsikanpoiminnalta ja kykenemättömyydeltä itsekritiikkiin mediakentän edustajilta.

Olisi ollut uskottavampaa, jos Suomen Kuvalehti tai Yle olisi julkaissut jotain muutakin pohdintaa kuin vihjailuja tai suoranaisia perättömiä väitteitä. Katsotaan asiaa vaikka numeroiden kautta: Katera Steelin tilauksen arvo on enintään 500 000 euroa. Nykyisellä 10 %:n liikevoittoprosentilla siitä jäisi 50 000 euroa pekonia yhtiön kassaan ja siitä 5 %:n osuudella Fortel investille menisi 2 500 euroa olettaen, että kaikki pääoma jaettaisiin ulos. Verojen ja muun tauhkan jälkeen summa on todennäköisesti merkittävästi pienempi.

Onko tällainen salaliittoteoria todellakin uskottava ottaen huomioon, että palkintona on muutama euro miljonäärin lapsille ja parille yritysjohtajalle? Se, ettei "vallan vahtikoirilla" ollut kykyä tällaiseen pohdintaan antaa ymmärtää, että itsenä jalustalle nostaneet sensaatio- ja klikkijournalistit näkivät mahdollisuuden noitavainojen käynnistämiseen ja myös härskisti käyttivät sen.

Tiedättehän, sillä on kuulemma väliä miltä asiat näyttävät.
Nyt Sipilän maine on jo mustattu ja mennyt lopullisesti monen silmissä vaikkei ensimmäistäkään todistetta sen enempää korruptiosta kuin median vaientamisestakaan ole esitetty. Samalla tavalla kävi Matti Vanhaselle lautakasajupakassa: Vaikka miehen syyttömyys käytiin toteamassa oikeusasteissa asti, on Vanhanen monen silmissä edelleen syyllinen. Minkäänlaista itsekritiikkiä tai reflektiota tästä asiasta on mediakentältä vaikeaa löytää.

Olen tietysti periaatteellisesti sitä mieltä, että sananvapautta ja lehdistönvapautta tulee puolustaa poliittiselta ohjaukselta. Mutta toisaalta journalisteilla ei myöskään tule olla oikeutta käyttää asemaansa tällaiseen räikeään politikointiin. Näin eritoten silloin, kun läpipolitisoituneita artikkeleita julkaisevat ja ajojahteja käynnistelevät "journalistit" väittävät olevansa sitoutumattomia "vallan vahtikoiria". Eivät journalistit voi hypätä poliittiseen kehään hakkaamaan poliitikkoja, mutta heti hypätä lehdistönvapauden taakse äkisemään lehdistönvapaudesta, kun joku kehtaa vähän nostaa suojausta ylös.

Suomessa on rakennettu ja aktiivisesti ylläpidetty massiivisen rahoituksen ja poliittisten virkanimitysten kautta "puolueetonta mediaa" Yleä, jolla on viime vuosina ollut isoja vaikeuksia noudattaa journalistista etiikkaa ja pysyä poliittisesti sitoutumattomana. Miksi luulette, että Yle on näiden tapausten keskiössä jatkuvasti eikä yksityiset mediatalot? No tietysti siksi, että Yle on poliittisten kuin taloudellistenkin kytkösten takia ainoa mediatalo, jota poliitikot edes voivat ohjailla. Suomalaiset suurin joukoin kannattavat tämän mädän järjestelmän ylläpitämistä, mutta aina märisevät, kun se ilmiselvien valuvikojensa takia pettää sille asetetut epärealistiset odotukset.

Näitä ongelmia saataisiin ratkottua tehokkaimmin lopettamalla Yle-vero ja leikkaamalla Ylen rahoitusta saman verran eli lähes 480 miljoonaa euroa vuodessa. Luovan tuhon raunioille voitaisiin enintään jättää yksi julkisrahoitteinen TV-kanava, yksi radiokanava ja kotimaisen TV- ja radioviihteen konservointi. Näin katkaistaisiin vahvat poliittiset siteet mediaan eikä enää olisi naurettavaa kauhun tasapainoa ruokkivaa kättä purevien suojatyöläisten ja laskunmaksajan välillä. Ja mikä parasta, suomalaisten verotus laskisi, ja ostovoima vastaavasti paranisi, tuon lähes puoli miljardia euroa.
Pidän myös aika huvittavana, että oppositio on ollut viisastelemassa julkisen rahan kaatamisesta Terrafameen, kun oppositiossa istuvien vasemmistopuolueiden olemassaolo perustuu täysin verorahojen jakamiseen erilaisille eturyhmille, vaatimuksiin valtion puuttumisesta markkinoihin ja erilaisten liiketoimintamuotojen kansallistamisesta. Sama koskee kaikkia teitä, jotka nau'utte valtionyhtiöiden ja valtion monopolien perään mutta nyt yskitte, kun valtio JÄLLEEN näyttää liiketoimintaosaamisensa todellisen luonteen. Itse te halusitte lisää valtiota ja nyt kun sitä annetaan oikein sadanmiljoonan euron voimalla, niin sepä ei sitten kelpaakaan. Kyse on lähinnä kaksinaismoraalista, populismista ja poliittisesta opportunismista.

Jos te haluatte vähemmän poliittista korruptiota, vähemmän poliittista ohjausta ja vähemmän verorahojen tuhlausta, niin silloin kannattaa vaatia vähemmän sääntelyä, vähemmän valtaa poliitikoille ja vähemmän julkista sektoria. Niin helppoa se on.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3637546-sipila-piti-kansan-uutisten-toimintaa-reiluna-kritisoi-vain-ylea
http://yle.fi/uutiset/3-9315671
http://www.juhasipila.fi/blogi/2016/11/25/14141
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensi-ylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jutut-ruben-stiller-sai-varoituksen/
https://www.facebook.com/salla.vuorikoski/posts/10154511647352529
http://yle.fi/uutiset/3-9326751
http://yle.fi/uutiset/3-9324583
http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/FI/katera-steel-oy/24330813/yleiskuva
http://yle.fi/uutiset/3-9318841

Tiedättekö, kun on sanonta, että politiikka on rikki? Viime viikon lopulla nähtiin ainakin kolme malliesimerkkiä siitä, miksi näin on. Helsingin Vihreät ja SDP:n ykkösketju demonstroivat, miten vallanhimo, pyrkyryys ja niistä seuraava moraalittomuus voi rikkoa politiikan. Samoin YLE Kioski näytti meille, miten journalistisen etiikan unohtavat toimittajat voivat osallistua politiikan rikkomiseen käyttämällä media oman ideologiansa levittämiseen.

Kävin kaikki keissit läpi ja esitän muutaman keinon, joilla tätä politiikkaa vaivaavaa ongelmaa voidaan lieventää.