Tere Sammallahti

Kun alkoholilakia alettiin tämän hallituskauden alussa järkeistää, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) pesiytyneet raittiusaktivistit aloittivat raivokkaan vaikuttamiskampanjan kaikilla mediarintamilla.

Minä, ja niin monet muut alkoholilainsäädännön vapauttamista ajaneet poliitikot, yritimme tilastoihin ja logiikkaan vedoten taistella THL:stä vyöryneitä valheita vastaan, mutta raittiusliike oli järkähtämätön: Pienikin myönnytys lakiin tarkoittaisi heidän mielestään kulutuksen räjähdysmäistä kasvua, valtavia alkoholiongelmia ja jopa satoja kuolleita vuosittain.

Nyt, kun Suomi on nähnyt ensimmäisen vuoden kevyempää alkoholisääntelyä, on THL:n ja muiden raittiusaktivistien propagandakoneisto vaiennut. Johtunee siitä, että arviot esimerkiksi kulutuksen kasvusta menivät odotetusti täysin pieleen. THL:n arvioi kulutuksen kasvavan 4 %, mutta kasvu näyttää jääneen 0,5 %:iin. Myös alkoholiin liittyvien poliisitehtävien määrä on laskenut lähes prosentilla.

Yllättäen myös heinäsirkat, rutto ja verisateet jäivät tapahtumatta, eikä Suomi muuttunutkaan niittinahkanomadien tyrannisoimaksi säteilyerämaaksi.

Näin radikaali epäonnistuminen asiantuntijaorganisaation luomassa ennusteessa ei selity enää tilastovirheellä tai sattumalla. Se on merkki koko instituution läpäisevästä korruptiosta, jonka sokaisemat viranomaiset ovat hylänneet tehtävänsä kuuliaina kansalaisten palvelijoina ja lahjomattomina totuuden etsijöinä.

Niinpä kysynkin teiltä, rakkaat ystävät: Jos julkisrahoitteinen tutkimuslaitos alkaa tuottaa sen työnteköiden ideologiaa tukevaa poliittista propagandaa, tulisiko laitoksen rahoitus lakkauttaa kokonaan vai riittääkö vain korruptoituneiden osien leikkaaminen? (Äänestä alla)

Minusta THL tuottaa tärkeää tietoa mm. liittyen rokottamiseen ja ravintoon. Siihen nähden koen, että leikkaustalkoot THL:n osalta on syytä aloittaa hallitusti niistä osista, jotka ovat sortuneet poliittisen propagandan tuottamiseen. Veronmaksajilla ei ole velvollisuutta nyt nähdyn toiminnan tukemiseen. #terestroika

- Tere Sammallahti, eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa

PS. Tsekkaa myös mun Youtube-video aiheesta: https://youtu.be/fMZckv_jIB0?t=20

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3bce3216-5837-4c05-83b4-80504922778d
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/599fd9e8-00c3-4d19-88e7-0ac4bba5fe55

Panimoliitto uuden toimitusjohtajansa Riikka Pakarisen suulla näyttää suomalaisille alkoholilain keventämistä ajaneille aktiiveille selkäänpuukottamisen mallia. Vuosikausia me alkoholilain vapautusta ajaneet aktiivit käytimme resurssejamme ajaaksemme myös Panimoliiton etua, yhteistyössä heidän kanssaan. Kun isojen bulkkijuomia valmistavien panimojen etu saavutettiin, niin Pakarinen toteaa, että kiitosta vaan ja iskee meille vapaudenkaipuuta poteville suomalaisille puukon selkään.

”No mutta Tere, näin ne lobbausjärjestöt toimivat”, herää joku näsäviisastelemaan, mutta tosiasia on, ettei lobbausjärjestöjenkään tarvitse toimia moraalittomasti ja pro business-periaatteella. Näin erityisesti silloin, kun lobbari siirtyy vuodessa jankuttamaan samoja hömppäargumentteja, joita vastaan se on taistellut vuosien ajan. Pakarisen logiikka kun on samanlaista valheilla kuorrutettua huttua, mitä raittiusliikkeeltä on viime vuodet kuultu, eikä värisuorasta puutu enää kuin jankutus limuviinoista.

Aivan ensimmäisenä Pakarinen muistuttaa, että ”Suomi eroaa Etelä- ja Keski-Euroopan maista”, eli klassinen Ei toimi Suomessa™. Aivan niin tämä nolla-argumentti olisi kuultu joskus aikaisemminkin….

Pakarisen näkemyksen mukaan Suomessa ei ole viininviljelyä, mikä saattaa sinällään olla totta, mutta mitä sitten? Kymmenet viiniköynnöslajikkeet menestyvät Suomessa aivan hyvin ja viinejä voidaan valmistaa muustakin kuin rypäleistä. Esimerkiksi marja- ja hedelmäviinien tekemisestä Suomessa on vuosisataiset perinteet, ja jokaisen suomalaisen tuntemaa Elysee-kuohuviiniä on valmistettu valkoherukoista jo lähes 70 vuotta.

Haluaisin myös mitä kohteliaimmin huomauttaa, että vertikaaliviljelyn kaltaiset uudet teknologiat ja viinin tekemiseen sopivien kasvien geenimanipulointi mahdollistavat tulevaisuudessa myös suomalaisen viiniteollisuuden kasvamisen ennen näkemättömillä tavoilla, ellei tietysti luddiitit ja muut taantumukselliset voimat halua seistä kehityksen jarruna. Meillä ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä seistä kehityksen jarruna ja estää kaupallista toimintaa suomalaisilta yrittäjiltä. Erityisesti Panimoliitossa pitäisi ymmärtää alkoholilain vapautuksen hyödyt, kun niistä on nyt vuosi ehditty juhlia.

Pakarinen vetoaa myös työllisyyteen todetessaan, että viinit ovat tuontituotteita, joten viinien parempi saatavuus johtaisi työpaikkojen menetykseen kotimaisen oluen tuotantoketjussa. Tämäkin argumentti on aivan silkkaa folköliä. Suomessa kyllä tehdään viinejä, ja esimerkiksi Viinitilat.net-sivuston mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä 25 viinitilaa. Toki kotimaiset viinimarkkinat ovat kehittymättömät, se on totta, mutta se ei johdu rypäleistä tai yrittämisen puutteesta, vaan tästä valtiojohtoisesta monopolijärjestelmästämme, jonka puolustajaksi Panimoliitto Pakarisen suulla on nyt siirtymässä. Suomessa ei ole laajamittaista viinintuotantoa, koska suomalaisella viinin valmistajalla ole käytännössä mitään keinoa saada tuotteitaan kotimaisille markkinoille, ellei Alkon hankintaosasto päätä, että juuri tämä suomalainen viinivalmistaja saa menestyä.

Toisekseen, alkoholilain muutoksen vastustajatkin yrittivät ahkerasti väittää tuotannon siirtyvän ulkomaille, jos lainsäädäntöä vapautetaan. Ehkäisevän päihdetyön Ehyt Ry, perussuomalaisten Arja Juvonen ja Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi taistelivat uutta alkoholilakia vastaan väittäen, että se avaisi liikaa ovia ulkomaisille tuotteille aiheuttaen mm. työpaikkojen menetyksiä ja kotimaisten palveluiden heikkenemistä.

Huomauttaisin myös, että kun Pakarinen sanoo, ettei Suomessa ole rypäleitä, niin eipä Suomessa ole tarpeeksi myöskään humalaa suurpanimoiden oluentuotantoa varten. Ja sitä paitsi, jos suomalaiset panimot oikeasti olisivat huolissaan alansa työllisyydestä, niin eivät ne kilpaa automatisoisi tuotantoketjujaan. Nyt työllisyysvaikutuksista krokotiilinkyyneleitä vuodattava Pakarinen tuskin lähtee markkinoimaan isojen panimoiden automatisointiprojekteja vedoten työllisyysvaikutuksiin?

Aivan niin kuin Panimoliitossa olisi unohdettu, että vielä reilu vuosi sitten se taisteli Suomeen rakennettua eturyhmäorganisaatioiden verkostoa vastaan, jonka tehtävä on rajoittaa suomalaisten itsemääräämisoikeutta ja heittää hiekkaa liike-elämän sekä panimoyrittäjien rattaisiin. Ajatelkaa, vain vuosi sitten Panimoliitto oli ylpeänä taistelemassa suomalaisen elinkeinoelämän, vapaan markkinatalouden ja yksilönvapauksen puolesta. Nyt se on ilmeisesti valinnut puolensa ankeuttajien, raittiusliikkeen ja korporatismin etujärjestönä.

Tajunnan räjäyttävää on myös Pakarisen intopiukea suitsutus siitä, kuinka alkoholilain muutoksen myötä Alkon myymien, jopa 8-9 prosenttisten oluiden menekki on hyytynyt ja ihmiset ovat siirtyneet enenevissä määrin kuluttamaan ruokakaupoista löytyviä A-oluita. Eipä paljon suoremmin voisi sanoa, että Panimoliiton tähtäimessä on kampittaa kansainvälisesti erittäin menestyneitä suomalaisia pienpanimoita vaikeuttamalla erikoisoluiden myyntiä ja markkinointia.

Ja jos jätetään faktat sikseen ja puhutaan ihan arvoista ja aatteesta, niin henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, ettei kyse tällä kertaa ole pelkästään Panimoliiton toimista meidän vastuullisten suomalaisten vapauksien kaventamiseksi. Kyse on siitä yleismaailmallisesti halveksuttavana pidetystä tavasta, kun joku käyttää toisia hyväkseen ajaakseen omia etujaan, mutta heittää toiset susille heti, kun ei pysty näkemään yhteistyöstä itselle välitöntä etua. Alkoholilain höllentäminen kyllä kelpasi Panimoliitolle ja isoille panimoille, kun olivat itse edunsaajina, mutta vapauden kaipuu ei kuitenkaan yllä muidenkin vapauksien puolustamiseen.

Tulee mieleen sellaisia sanoja kuin häikäilemätön, epäluotettava, luopio, halveksuttava, petturi ja kunniaton. Sanoja, jotka toivottavasti viestivät, mitä tästä Pakarisen linjauksesta ajattelen. Kyseessä on jo niin henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu, etten kykene tuntemaan muuta kuin äärimmäistä halveksuntaa Panimoliittoa, sen toimitusjohtajaa ja kaikkia niitä panimoita kohtaan, jotka hyväksyvät edunvalvojaltaan tällaisen käytöksen.

Jos tästä tapauksesta jonkin hopeareunuksen voi löytää, niin ehkä sitten sen, että se alleviivaa hienosti sitä suomalaiseen politiikkaan juurtunutta eturyhmäsuhmurointia, joka pitäisi hävittää tahraamasta demokratiaamme ja parlamentarismiamme. Asiaan voi onneksi vaikuttaa tulevissa vaaleissa äänestämällä. Esimerkiksi Päivän Byrokraatti julkaisee ehdokassuosituksensa vaalien alla, jotta valistunut äänestäjä voi olla varma siitä, että antaa äänensä suoraselkäiselle ja suomalaisten vapauksia ajavalle ehdokkaalle. Siitä kaikille hyvä vinkki vaalien alle, muistakaa äänestää viisaasti.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/parjattu-viinalaki-ei-syossyt-kansaa-nelosoluen-orjaksi-viinien-tulo-ruokakauppaan-veisi-tyopaikkoja-suomesta-sanoo-panimoliiton-tuore-johtaja-riikka-pakarinen/813209/
http://www.ehyt.fi/fi/pienpanimot-alkoholilain-uudistus-hyodytaisi-eniten-ulkomaisia-yrityksia
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230627-uusi-huoli-alkoholilaista-55-loisi-ruokakauppaan-ulkomaisen-oluen-markkinat
https://twitter.com/frankares/status/1082512241054937088
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinintuotanto_Suomessa
https://www.facebook.com/PaivanByrokraatti/
http://paivanbyrokraatti.com/

Ensimmäinen kuukausi limuviinaholokaustia on takana ja tulokset ovat maltillisen positiivisia. Mutta tosiasia on se, että norminpurussa on vasta raapaistu kevyesti pintaa ja työtä on vielä reilusti jäljellä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisartikkelissa haastateltiin virolaisia Veikoa ja Tarmoa, jotka trokaavat pääkaupunkiseudulla Latviasta kärrättyä alkoholia janoisimmille yön kähmyssä taivaltajille. Yksilönvapauksien perusteeton rajoittaminen luo taloudelliset kannustimet pimeiden markkinoiden syntymiseksi? Kuka olisi uskonut? Toivotan Veikolle ja Tarmolle mitä parhainta menestystä liike-elämässä, heidän työnsä osaltaan vapauttaa suomalaisia keskushallinnon kahleista, asiakas kerrallaan.

Monissa maissa, joissa ihmiset eivät vapaaehtoisesti anna poliitikkojen kääriä sieluaan piikkilankaan, olisi tällaisen sääntelyn ehdottaminenkin poliittinen itsemurha. Suomessa lisärajoituksien vaatiminen vain sementoi politbyroon pyrkyreiden aseman puoluekoneistonsa turvaamissa ja poliittisin perustein jaetuissa viroissa, kuten THL:n ja muiden raittiusseurojen kohdalla on jo nähty.

Alkoholipolitiikassa, ja monessa muussa asiassa, meidän suomalaisten pitäisi kuunnella enemmän sitä sisäisen vapaudenkaipuumme ääntä, jonka niin moni on onnistunut kahlitsemaan alitajuntansa itävaltalaiseen kellariin. Jokaisessa meissä asuu vapausaatetta rakastava liberaali, joka yleensä päästetään kahleista vasta Suomesta poistuessa.

Me suomalaiset olemme loppujen lopuksi aika vinkeitä otuksia. Olemme kansaivälisiä ja matkustelemme paljon ympäri maailmaa etsimässä uusia kokemuksia ja avartamassa maailmankuvaamme. Kantakapakassa, illanistujaisissa, kahvipöydissä ja nettipalstoilla ylistämme, aivan aiheellisesti, kuinka hienoa on käydä ulkomailla katsomassa eri kulttuureita. Samalla manaamme, kuinka kotona kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Tästä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen valtaan niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.

Ulkomailla käydessä me nautimme ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä. Lähikaupassa hinnat olivat kohtuulliset ja illallisviinitkin sai lähikaupasta. Kyllä kelpasi rentoutua ja lapsetkin tykkäsivät olla. Tippiäkin ostovoimaköyhä suomalainen antaa aivan mielellään, kun palvelu on hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.

Hotellissa tosin ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin sunnuntaiaamulle asti, sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä, ja muutenkin asiat tehtiin eri tavalla kuin kotona. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.

Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa soitto- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin hotellin, rantabaarin tai bulevardin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät tavalla, joka saisi kotimaan museo- ja kaavoitusviranomaiset laskemaan alleen. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa vapaana kukkivaa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette kuule uskokaan.

Näitä lomatarinoita suomalaiset kertovat satojatuhansia joka vuosi. Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan liian monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi, jolle kieltäminen, rajoittaminen ja pakottaminen ovatkin elämää ohjaavia jakamattomia arvoja. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kotimaassa saisi toteuttaa yksilönvapauksiaan tavalla, joka ulkomailla nosti onnenkyyneleet silmiin.

Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.

Ennustin viime eduskuntavaalien paljon heikompaa norminpurkukehitystä, mutta ilahduttavasti kaupan aukioloaikojen ja alkoholilain suhteen hallitus on lunastanut pitkän liudan lupauksia. Kerrankin on ollut kivaa olla edes hieman väärässä. Mutta tämä norminpurkutalkoot ovat vasta alussa ja miljoonat suomalaiset odottavat edelleen vapautusta kahleistaan.

Tietysti joku hairahtuu polulta, tekee hölmöyksiä tai esimerkiksi kehittää itselleen tuhoisan addiktion. Se on ikävä kyllä vapauden hinta, aivan samoin kuin vuolentaa opetteleva lapsi viiltää varmasti jossain vaiheessa sormeensa, kalastamaan opetteleva oppii nopeasti irroittamaan koukun nahastaan ja laskettelun harrastajalla saattaa joskus käydä polvilumpio pois paikoiltaan.

Nämä tapaukset ovat valitettavia, mutta osa oppii virheistään ja heitä, jotka eivät opi, tulee tietysti auttaa, jos he apua tarvitsevat. Vähemmistön aiheuttamat ongelmat eivät kuitenkaan voi tällä tavalla toimia perusteena valtavan enemmistön yksilönvapauksien rajoittamiselle.

Vaikka alkoholilain muutos oli ihan kiva juttu, niin se oli silti pientä näpertelyä siihen nähden, kuinka paljon työtä on vielä jäljellä niin alkoholilaissa kuin niin monella muullakin yhteiskuntamme osa-alueella. Esimerkiksi elintarvikkeita myyvän liikkeen tulisi voida myydä mitä tahansa alkoholituotteita haluavat. Anniskelu- ja myyntiajat tulisi poistaa niin kaupoilta kuin ravintoloiltakin, Alko pitäisi lakkauttaa, ja kotona pitäisi saada tehdä omaan käyttöön juuri sellaista alkoholia kuin haluaa. Työmarkkinapolitiikkaan, verotukseen, laillistettuihin kartelleihin ja niin moneen muuhun asiaan ei lyhyellä videolla edes ehdi pureutua.

Oli miten oli, suomalaiset elävät maltillisesta alkoholilain vapautuksesta huolimatta tiukasti säännellyssä työleirissä. Nämä olut-gulagien aidat on kaadettava ja aikuisia ihmisiä on Suomessakin alettava kohtelemaan aikuisina, täysivaltaisina oman onnensa seppinä.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005525899.html
https://blogbook.fi/helenaeronen/alkoholipolitiikan-taustapirut/

Keskustan kansanedustaja Pekka Puska ja muut kepulaisen pirtinpöydän raittiusritarit ovat kerta toisensa jälkeen saaneet nenilleen rynnättyään faktojen falangiin, mutta Kepussa on näköjään ymmärretty, että suuret johtajat eivät ole päässeet historiankirjojen lehdille tekemättä suuria uhrauksia. Uhrauksia, jotka tässä tapauksessa maksaa tavallinen suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja. Iso osa suomalaisista varmaankin oletti nähneensä kotimaisen alkoholipolitiikan nöyryyttävimmän alennustilan, kun alkoholilakia käsiteltiin taannoin eduskunnan täysistunnossa. Vaan eipä ole hurjassa gallup-deliriumissa resuavan Keskustan kiljuämpärissä pohja vielä tullut vastaan, kuten pari viime viikkoa on meille osoittanut.

Esimerkiksi Pekka Puska vuodatti pari viikkoa sitten Maaseudun Tulevaisuuteen kirjoittamassaan artikkelissa krokotiilinkyyneleitä siitä, kuinka ravitsemusliikkeiden kannattavuus heikkenee, jos kaupoissa myytävien oluiden prosenttirajaa nostetaan. Aika paksua ihmiseltä, joka on tehnyt härkäpäisesti ravintolayrittäjien toimintaedellytyksiä heikentävää politiikkaa vuosien ajan niin virkamiehenä kuin kansanedustajanakin. Samassa vuodatuksessa Puska käy läpi myös kaikki ne samat vanhat lätinät siitä, kuinka taivas tippuu niskaan, jos ihmisiä ei enää kohdellakaan valtiovallan orjina, vaan yksilönvapauksiin oikeutettuina täysivaltaisina aikuisina.

Puska valjastaa työkalukseen myös perinteisen alkiolaisen taantumuksellisuuden eli agraarikommunistisen maatalousprotektionismin. Tällä kertaa kuluttajia yritetään varjella markkinataloudelta ja halvemmilta hinnoilta seuraavalla logiikalla:

Maksimissaan 5,5 %:en, eli suomalaisittain vahvojen, oluiden salliminen ruokakauppaan toisi ulkomaiset panimot kilpailemaan Suomen markkinoille. Tyhmät kuluttajat sitten mahdollisesti ostaisivat vääriä oluita, mikä veisi leivän (pun intended) suomalaisen ohranviljelijän suusta. Jos vielä viinit tulisivat ruokakauppoihin, olisi hallintoalamaisella entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa yksilönvapauttaan, ja se on neuroottisen holhoajan mielestä paha juttu se.

Puskan maailmassa viinien tuominen ruokakauppoihin siirtäisi kulutusta oluista viineihin, mikä saattaa jopa osaksi olla tottakin. Mutta sellaista tämä meidän ajatusten Tonavamme ei vaivaudu pohtimaan, että oluiden ja viinien vapauttaminen ruokakauppoihin voisi siirtää kulutusta kirkkaista viinoista miedompiin juomiin. Ja miksipä pohtisi, kun Kepun johdolla hallitus on esittämässä alkoholiveroihin korotuksia, jotka nostavat nimenomaan mietojen juomien verotusta moninkertaisesti väkeviin alkoholijuomiin verrattuna!

Ei markkinatalouden, vero-ohjauksen ja yksilönvapauksien konseptit ole vaikeita asioita, joten ihmettelen, miten hallitukselta voi tulla näin älyvapaita aloitteita, kun toiminnan keskiössä oli vielä hallituskauden alussa normien purkaminen ja kansalaisten ostovoiman parantaminen? Jos olisikin jokin hyvä syy korottaa alkoholiveroja, eikä todellakaan ole, niin silloinkin nimenomaan väkevien alkoholien verotusta pitäisi korottaa enemmän kuin miedompien alkoholien verotusta, jotta kulutus suuntautuisi mietojen suuntaan. Onko tämän logiikan seuraaminen todella näin vaikeaa vai onko minulla jäänyt jotain huomaamatta?

Jakovarapoliitikot ja riistoverottajat ehtivät jo juhlia Viron ja Latvian alkoholiverojen korotuksia, viinaralli kuulemma hiipuisi niiden myötä aivan itsekseen. Ja niinhän se varmasti hiipuisikin, jos suomalaisen alkoholiturismin kannustimia heikennettäisiin esimerkiksi tuplaamalla olutvero Virossa ja Latvian olutveroa nostettaisiin yli seitsenkertaiseksi nykyisestä. Todellisuus kuitenkin on se, että Suomessa korotetaan alkoholiveroa niin rajua tahtia, että Latvian ja Viron veronkorotuksista huolimatta kotimaassa myydyn alkoholin hinta kasvaa etelänaapureita nopeammin, lisäten viinarallin kannattavuutta entisestään!

Virossa muuten tajuttiin verokilpailun ja laskevan rajahyödyn merkitys muutamassa kuukaudessa siinä, missä useimmat suomalaiset poliitikot ja virkamiehet eivät ole tajunneet sitä vielä vuosikymmenienkään rimpuilun jälkeen. Viro korotti alkoholiveroja viime heinäkuussa helposti ennustettavissa olevin seurauksin; Viron verottajalla alkoi tulla takkiin virolaisten suunnatessa ostoksille Latviaan. Tämä johti parissa kuukaudessa vaatimukseen alkoholiveron noston perumisesta ja loppujen lopuksi Viron hallitus päätti leikata aiottuja veronkorotuksia saatteenaan valtiovarainministerinsä kuolematon lause: “Haluamme vähentää verovarojen virtaamista eteläiselle rajallemme, ja toisaalta emme halua, että suomalaismatkailijoiden määrä pohjoisella rajalla vähenee”.

Olisipa Suomessa tarpeeksi monella poliitikolla kykyä ajatella noin järkevästi, mutta kiireellisten reformien sijaan Suomen eduskunta, sen hallitus, ja erityisesti Keskusta-puolue, näyttävät vuodesta toiseen, kuinka Suomen kansantalouden kannalta elintärkeää kehitystä voidaan jarruttaa ja uudistus toisensa jälkeen vesittää tekemällä jopa hallituspuolueiden aikaisemmin yksimielisesti sopimista uudistuksista poliittista kauppatavaraa. Sotesta, maakuntahallinnosta ja valinnanvapaudesta voisi tietysti puhua paljonkin, mutta tässä alkoholilain tapauksessa Kepu on härskisti tehnyt veronkorotuksista ja prosenttirajoista itselleen työkalun hallituskumppaneiden kiristämiseksi.

Ihmettelen erityisesti sitä, että eräät kokoomuslaiset ja siniset paukuttelevat somessa henkseleitään, kuinka Kepun on pakko suostua prosenttirajan nostoon tai sen vaatimat alkoholiveronkorotukset jäävät toteutumatta. Aivan niin kuin porukka ei tajuaisi, että Kepu on jo voittanut taistelunsa yksilönvapauksia vastaan, kun hallituskumppanit ovat kerta toisensa jälkeen perääntyneet uudistuksesta, joka sovittiin astuvaksi voimaan alun perin vuonna 2016. Nyt, vuosien vitkuttelun jälkeen, pöydällä on kaksi vaihtoehtoa, joista toisessa prosenttiraja ei nouse ja toisessa alkoholivero nousee. Ja molemmissa tapauksissa tietysti pidetään kiinni EU-lakien vastaisesta laintulkinnasta, jonka mukaan suomalainen ei saa ostaa alkoholia ulkomailta edes täältä vapaakauppa-alueemme sisältä, joutumatta kansalaistenkyttäyskoneiston kyykytettäväksi. Vaikka lakimuutoksessa on joitain positiivisiakin muutoksia, niin näillä vaihtoehdoilla kuluttaja, kansantalous, tavan veronmaksaja, järki ja oikeudenmukaisuus joutuvat silti taipumaan taantumuksellisen raittiusliikkeen mielivallan edessä.

Minusta Kokoomuksen tulisi pistää nyt stoppi tälle naurettavalle itsestäänselvyyksillä politikoinnille ja pakottaa Kepu taipumaan prosenttirajan nostoon ilman veronkorotuksia. Itse asiassa samaan pakettiin voisi leipoa jopa oluiden ja viinien veronalennukset, koska niiden kautta niin verokertymää, suomalaisten ostovoimaa kuin työllisyysastettakin saadaan kasvatettua vaivattomasti. Jos kannatuksen tippumisen takia panikoiva Keskusta haluaa hajottaa hallituksen vain käydäkseen kauppaa suomalaisten kauppojen ja ravintoloiden kilpailukyvyllä tai parista prosentin kymmenyksestä, niin onnea ja menestystä uuden tynkähallituksen kasaamiseen opposition ei-puolueiden kanssa.

Toivon todella, että edes Kokoomus, pystyy nousemaan tämän pelleilyn yläpuolelle ja ottaa rohkeasti alkoholilain uudistukseen, ja niin moneen muuhunkin teemaan, suomalaisten yksilönvapauksia ja markkinatalouden toimintaedellytyksiä edistävän kannan. Jos kukaan ei nouse pikkumaisen politikoinnin yläpuolelle näyttämään suoraselkäisesti suuntaa, jää vuosikymmenien paras tilaisuus suomalaisen politiikan ja yhteiskunnan reformoimiseksi käyttämättä. Siihen meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/artikkeli-1.213163
http://vm.fi/paatos?decisionId=0900908f805667d8
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005462127.html
https://www.verkkouutiset.fi/terveen-jarjen-vastaista-suomesta-ainoa-eu-maa-joka-kieltaa-viinin-tilaamisen/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235568-nyt-se-sanotaan-suoraan-kokoomus-jos-iv-olutta-ei-tule-veronkorotus-perutaan
https://www.verkkouutiset.fi/analyysi-alkoholilain-valmistelija-ei-puhu-totta-nettimyyntikiellosta/

Eduskunnan alkoholilakia käsitelleen täysistunnon jälkeen on kysyttävä, että millaisia ajatuksia pitää liikkua siinä päässä, joka haluaa pikkutarkasti säädellä itselleen tuntemattomien ihmisten ainutkertaista elämää kuvitellen tietävänsä paremmin kuin yksilö itse? Millaisessa pimeässä mielessä ihminen nähdään valtiovaltaa palvelevana resurssina, tuotantoeläimenä, jolle kansanedustajien enemmistö ei halua antaa oikeutta päättää omista asioistaan?

Mutta eipä eturyhmäpoliitikkojen ja holhoajien sanomisilla ole mitään merkitystä, kun edes hallitus ei tunnu kannattavan prosenttirajan nostoa. Edes Kokoomuksen Sari Sarkomaa ei puhunut todellisen vapauttamisen puolesta, vaan tyytyi vain kehumaan naurettavan 0,8 prosenttiyksikön nostoa siinä, missä Kokoomuksen Pauli Kiuru juuttui prosenttilaskujen alkeisiin.

Todettakoon samalla myös se, että jokainen “limuviina”-termiä alkoholipoliittisessa keskustelussa vakavissaan käyttävä on täydellinen riemuidiootti, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa suureen saliin käyttämään ylintä lainsäädäntövaltaa.

Käymisteitse valmistettujen juomien ja juomasekoituksien ero on se, että käymisteitse valmistettu kiljunlitku pistetään suoraan tölkkiin siinä, missä juomasekoitusten kohdalla se kiljunlitku ensin tislataan ja sitten lantrataan esanssilla takaisin kiljuksi. Jos ei perkele limuviinoista houriva kansanedustaja tämän vertaa viitsi ottaa asioista selvää, niin ei ole mitään uskottavuutta puhua mistään asiantuntijoista, tieteestä tai tutkimuksesta. Turpa kiinni kaikki, jotka ei tällaisia perusasioita tajua.

Surkuhupaisinta on ollut seurata Vihreiden rimpuilua alkoholilain suhteen. Monet Vihreiden kansanedustjaat ilmoittivat vaalikoneissa kannattavansa alkoholilain merkittävää liberalisointia, mutta lain muutoksen alla mielipiteet muuttuivat. Selityksenä tälle äänestäjien kusettamiselle Vihreiden kansanedustajat tarjosivat puolueensa nykyistä markkinointistrategiaa, eli asiantuntijatietoon vetoamista, aivan niin kuin alkoholipolitiikassa olisi julkaistu merkittävää uutta tietoa viime vaalien ja tämän täysistunnon välillä.

Kyseessä onkin populisti- ja opportunistipoliitikoille ominainen silmänkääntötemppu. Ensin vaalien alla suitsutetaan liberaaliutta äänten kalastelemiseksi, mutta vaalien jälkeen yritetään saada kannatusta vastustamalla kategorisesti hallituksen tekemiä esityksiä vaikka sitten asettumalla omia vaaliteemoja vastaan. Ainuttakaan alkoholilain merkittävää liberalisointia kannattanutta puheenvuoroa ei Vihreiden edustajilta kuultu. Paljon puhuvaa on se, että esimerkiksi Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ei pitänyt näin merkittävää asiaa käsitelleessä täysistunnossa puheenvuoroa vaikka on eduskunnan olutkerhon perustajajäsen ja vaalien alla kalasteli äänet kannattamalla prosenttirajojen nostoa.

Touko Aalto ja Outi Alanko-Kahiluoto ovatkin, monien muiden Vihreiden tavoin, pesunkestäviä kvasiliberaaleja, joiden mielestä riittää, että heillä itsellään on helppo pääsy laadukkaiden oluiden kuluttajiksi sekä tarpeeksi rahaa niiden ostamiseen. Tyhmiä hallintoalamaisia ei kvasiliberaalin mielestä kuitenkaan sovi päästää rikastumaan ja nauttimaan länsimaisista vapauksista, rahvas kun ei osaa hänen korkeutensa mielestä käyttäytyä kunnolla.

Jos ei logiikka pidä vettä oppositiossa, niin eipä pidä hallituksessakaan, kuten äskeisistä puheenvuoroista nähtiin. Hallitushan päätti nostaa alkoholiveroa huolimatta siitä, että sen kanssa ollaan painuttu jo kauas yli hyvän maun rajojen kohti laskevaa rajahyötyä. On erittäin epätodennäköistä, että hallitus saisi alkoholiveroa nostamalla kasaan kaavailemansa 100 miljoonaa euroa, kun alkoholin kokonaiskulutus vähenee ja kiristyvän verotuksen luomat kannustimet suuntaavat suomalaisten alkoholiostoja ulkomaille sekä kulutusta pois kotimaisista ravitsemusliikkeistä.

Mitä muuta tästä asiasta enää voi sanoa? Alkoholiveron nostosta koituva haitta kansantaloudelle ja kotimaiselle ravintola- ja panimoalalle on ilmiselvä, mutta se ei vain mene Arkadianmäellä ymmärrykseen. Mihin tarvitaan yksilönvapauksien päälle kusevaa vasemmisto-oppositiota, kun hallituskin on fiskaalisesti sisälukutaidoton?

Toki pitää muistaa, että uusi alkoholilaki typerine prosenttirajoineekin on selkeä parannus vallitsevaan tilanteeseen, mutta se olisi voinut olla niin paljon parempikin, jos kansanedustajiemme enemmistö ymmärtäisi vapauden olemuksesta yhtään mitään. Uusi laki ylläpitää edelleen merkittävän määrän tarpeetonta sääntelyä ja suojelee valtion alkoholimonopolia, josta niin moni entinen, nykyinen ja tulevakin kansanedustaja tulee saamaan merkittävät tulot eläkevirkojen, hallituspaikkojen ja suojatyöpaikkojen muodossa. Hinnan tästä näkyvästä ja häpeilemättömästä korruptiosta maksaa veronmaksaja eli me, joita eduskunnassa huseeraavat verenimijät väittävät holhoamisella suojelevansa.

Keskustelussa hoettiin aktiivisesti mantraa alkoholin tai liberaalimman alkoholilain aiheuttamista kuolemista ja vedottiin siksi tiukkojen prosenttirajojen tarpeellisuuteen. Tuo mantra on vahingollinen eritoten alkoholin ongelmakäyttäjille, koska sillä siirretään vastuu yksilöltä kemialliseen yhdisteeseen ja sitten lainsäädännön kautta kollektiivisesti meidän kaikkien syyksi. Samalla suomalaisen alkoholikulttuurin ei anneta tervehtyä vaikka tilastot näyttävät eritoten nuorempien sukupolvien osaavan elää vapauden tuoman vastuun kanssa.

Alkoholi on neste, se ei aiheuta yhtään mitään, vaan syyt kaikkiin päihdeongelmiin ovat muualla kuin itse päihteessä. Monestako kuolemasta veronkorotuksia, työmarkkinakiristyksiä, älyvapaita tulonsiirtohimmeleitä ja laajaa julkista sektoria kannattavat kansanedustajat ottavat vastuun, kun nuo kaikki aiheuttavat taloudellista haittaa, työttömyyttä ja syrjäytymistä?

Muutenkin vetoaminen kollektiiviseen kansanterveyteen ja julkishallinnon kustannuksiin voidaan argumenttina hyväksyä vasta sitten, kun hyväksymme sen premissin, etteivät suomalaiset ole itsestään vastuussa olevia vapaita yksilöitä, vaan valtio-nimisen kollektiivin omaisuutta, joita vallanpitäjä voi mielivaltaisesti kyykyttää yksilönvapauteen kajoavin rajoittein. Minä en sellaista premissiä hyväksy, eikä pitäisi sinunkaan.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_100+2017.aspx
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_89+2017+3.aspx
https://twitter.com/panimoliitto/status/910131097295577088
https://www.alko.fi/alko-oy/yritys/hallinto-ja-johto/hallintoneuvosto
https://www.alko.fi/vuosikertomus/hallinnointi/johdon-palkitseminen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
http://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_2016/Myymalamaarat_myymalatyypin_mukaan_2016.pdf
http://www.oil.fi/fi/tilastot-4-huoltoasemat/41-huoltoasemien-maara
https://mara.fi/toimiala/tilastoja-ja-tutkimuksia/yrittamista-koskevat-tilastot/ravintoloiden-maaran-kehittyminen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230606-timo-heinonen-aikamoista-aanestajien-sumuttamista-alkoholikelkka-kaantyi-monella
https://www.verkkouutiset.fi/nama-vihreat-vaihtoivat-taysin-kantansa-alkoholilaista/
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155858629022427
https://www.facebook.com/touko.aalto/photos/a.10152048298747427.1073741825.56139632426/10153289228302427/?type=3&theater
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/561492-sari-tanus-ehdottaa-lisaa-alkoholittomia-juomia-ravintoloihin
https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/paihteet-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholijuomien-kulutus
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/228862-nyt-se-varmaa-alkoholivero-kiristyy-100-miljoonalla
https://twitter.com/panimoliitto/status/910109949644218370

Suomessa on tämän hallituskauden aikana puhuttu poikkeuksellisen paljon alkoholista, koska hallituksella on ainakin juhlapuheissa ollut vakaa aikomus vapauttaa alkoholilainsäädäntöä. Aiheesta käyty keskustelu kuitenkin on todistanut oivasti, kuinka Suomessa kansalaisia ei pidetä vapautensa ansainneina täysivaltaisina yksilöinä, vaan tilastojen kautta jäsenneltynä kasvottomana resurssina, jonka elämäntehtävä on työllään ja kuuliaisuudellaan maksaa syntymässään automaattisesti ottama kiitollisuudenvelka valtiovallalle. Useiden keskushallintofetisistien mielestä tuo jalo tavoite oikeuttaa rajoittamaan meidän tuotantoeläimiksi alistettujen villi-ihmisten vapauksia ja oikeuksia aina, kun niiden vapaus ja henkilökohtaiset valinnat uhkaavat julkishallinnon niille asettamia tuotantotavoitteita.

Tuttu mantra alkoholilainsäädännön vapauttamista vastustavien suusta on, että hinnan halventuessa ja saatavuuden parantuessa kulutus, ja sitä myöten haitat, kasvavat. Siltä se varmasti näyttää tässä körttikepulaisten, pekkapuskien ja THL:n terveysfasistien ylläpitämässä yksisilmäisessä narratiivissa, jossa alkoholitutkimus ja alkoholipolitiikka keskittyy vain ja ainoastaan alkoholihaittojen neuroottiseen ylikorostamiseen samalla, kun kaikki muut alkoholipolitiikan nyanssit unohdetaan aktiivisesti. Vai milloin olette nähneet alkoholin sosiaalisiin hyötyihin, vaikutuksiin turismin suhteen tai kansalaisen vapauden tuottamaan onnellisuuskokemukseen keskittyvän alkoholitutkimuksen?

En hetkeäkään epäile, etteikö hinta ja saatavuus vaikuttaisi alkoholin kulutukseen, mutta raittiusliikkeen edustajat unohtavat aina mainita, etteivät ne ole ainoita tekijöitä. Ja vaikka Suomessa ylläpidetyt tilastot osoittavat korrelaatioita, ehkä jopa kausaliteetteja, niin ne eivät ole läheskään niin yksiselitteiset ja vahvat, kuin propaganda antaa ymmärtää.

Tarkastellaan esimerkiksi kulutustilastoja, joiden sisältöä ei hämmästyttävää kyllä tunnu kukaan analysoineen muutoin kuin raittiusliikkeen antamissa raameissa. Esimerkiksi vuonna 1995 sallittiin mietojen alkoholijuomien mainostaminen, tuontirajoituksia purettiin maltillisesti ja lonkerot sekä siiderit tuotiin päivittäistavarakauppoihin. Käppyröiden mukaan näillä muutoksilla ei ollut käytännössä mitään vaikutusta tilastoituun kulutukseen, mutta helpompi saatavuus kotimaasta räjäytti tilastoimattoman kulutuksen, eli kotivalmistuksen ja matkustajatuonnin valtavaan nousuun!

Vuonna 2004 alkoholiveroa laskettiin, mikä näkyi tilastoidun kulutuksen kasvuna, mutta myös samansuuruisena tilastoimattoman kulutuksen nousuna. Tilastoitu kulutus laski vuoden 2003 tasolle vasta nostamalla alkoholiverotusta merkittävästi enemmän kuin veroja aikoinaan alennettiin. Toisaalta tilastoimaton kulutus laski heti veronalennuksen jälkeen tasolle, jolla se on pysynyt sitkeästi jatkuvista veronkorotuksista huolimatta.

Kertokaapa minulle miten voi olla mahdollista, että saatavuuden parantuessa ja hinnan laskiessa kotimaassa tilastoimaton kulutus, eli tässä tapauksessa kotipolttaminen ja matkustajatuonti, räjähtävät käsiin? Miten voi olla, että veronalennus kasvattaa matkustajatuontia, mutta veronkorotus ei vaikuta siihen mitenkään? En näissä puitteissa näe mitään syytä pitää tilastoimatonta kulutusta muuna kuin äärimmäisen epäluotettavana ja tilastotieteellisesti epärelevanttina mittarina.

Tarkastelua voidaan jatkaa myös pidemmälle, päihdetilastollisen vuosikirjan esittämään dataan. Alkoholin käyttöön liittyvien kuolemien taulukosta voidaan katsoa, että kaikissa muissa kuolinsyissä ollaan alitettu vuoden 2000 taso jopa 50 %:lla, paitsi maksasairauksissa, jotka ovat nimenomaan alkoholin pitkäaikaisten ongelmakäyttäjien sairauksia. Myös monilla muilla mittareilla mitattuna korrelaatio alkoholiverotuksen ja alkoholihaittojen välillä ei ole suora tai itsestään selvä.

Nuorilla on käytössään rahaa todennäköisesti enemmän kuin koskaan, mutta heidän humalahakuinen juomisensa sekä heille aiheutuneet alkoholihaitat ovat marginaalisia. Ongelmat ovat selkeästi kasautuneet keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien pitkäaikaisille ongelmakäyttäjille.

Tilastoheittoja ei voida selittää pelkästään hinnalla ja saatavuudella, vaan merkittävä tekijä on muuttunut alkoholikulttuuri, jonka veturina toimivat nuoremmat sukupolvet siinä, missä pääosin vanhempien sukupolvien päihdeongelmaiset vastaavat saatavuuden ja hintatason aiheuttamista tilastoheilahteluista. Siksi ihmettelen, miksi alkoholipoliittisessa tutkimusessa käsitellään saatavuutta ja hintaa, niin kuin ne olisivat ainoat tai edes merkittävimmät tekijät.

Ja toisekseen, vaikka olisivatkin, niin mitä sitten? Yksilönvapauden vinkkelistä vänkääminen alkoholisääntelyn ja alkoholihaittojen välisestä suhteesta on merkityksetöntä, koska ei ole oikein rangaista nuhteettomia kansalaisia ongelmia aiheuttavan vähemmistön takia. Tämä logiikka kyllä tunnustetaan esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa, mutta kollektiivinen vastuu ja rangaistukset jostain syystä katsotaan perustelluksi lähtökohdaksi alkoholipolitiikassa, miksi? Miksi nuoria ja fiksuja sukupolvia tulisi rangaista heitä 40-50 vuotta vanhempien sukupolvien päihdeaddiktien takia? Miksi maltillinen alkoholinkäyttäjä alistetaan raittiusliikkeen orjaksi, kun se ei kuitenkaan ole oikea tapa ratkaista päihdeongelmia?

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa on myös muita outoja piirteitä. Suomen esimerkiksi valitetaan kulkevan väärään suuntaan alkoholipolitiikassa, jos verotusta lasketaan ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi hesarissa haastatellut pohjoismaiset viranomaiset pitävät Suomea varoittavana esimerkkinä vaikka esimerkiksi Ruotsin olutvero on yli 30 % Suomea matalampi ja Tanskassa vain viidesosan Suomen vastaavasta. Tanskassa ei myöskään ole alkoholimonopolia, kuten ei Saksassakaan, johon verrattuna Suomen olutvero on n. 17-kertainen, ja silti molemmat kansat osaavat elää aivan ihmisiksi.

Alkoholilainsäädäntöömme liittyy myös erikoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Alkon toivotaan keräävän mahdollisimman paljon veroja ja sääntelyn toivotaan rajoittavan myyntiä haittojen minimoimiseksi. Kuitenkin yksinkertaiset poliitikkomme ovat vielä yksinkertaisempien virkamiesten suosituksella päätyneet rakentamaan täysin päinvastaisen järjestelmän, jossa alkoholihaitat jäävät Suomeen, mutta verotuotto valuu enenevissä määrin ulkomaille. Samat ääliöt juhlivat Viron alkoholiveron korotusta, mutta analyysistä tuntuu unohtuvan se, että esimerkiksi nelosolut on veronkorotusten jälkeenkin Virossa puolet halvempaa ja lonkero vieläkin halvempaa kuin Suomessa. Kannustin alkoholiturismille ei ole kadonnut minnekään, sen toteaminen ei vaadi kuin peruskoulumatematiikan ymmärtämistä.

Raittiusliike myös hirttäytyy suosikketermiinsä “limuviina”, tuohon alkoholikeskustelun diskreettiin “eikö kukaan ajattele lapsia?”-hömppäargumettiin.

Yksinkertaisesti ei ole olemassa mitään mystistä “limuviinaa”, jonka alkoholilain muutos toisi kauppojen hyllyille, vaan käymisteitse valmistettuja lonkeroita, siidereitä ja muita makeita juomasekoituksia on myyty kaupoissa jo vuosikymmeniä. On olemassa eri tavalla valmistettuja ja erimakuisia alkoholijuomia, joiden sisältämä alkoholi on sitä samaa kemiallista yhdistettä huolimatta siitä, onko se päätynyt pulloon käymissammiosta vai tislaamon kautta.

Holhoavat virkamiehet, poliitikot ja muut oman elämänsä pikku Idi Aminit eivät tunnu tajuavan, etteivät varsinkaan alkoholihaitoista enimmäkseen vastaavat suomalaiset juo siksi, että viina olisi halpaa. Viina ei Suomessa todellakaan ole halpaa, vaan ihan saatanallisen absurdin kallista.

No miksi se Jeppe sitten juo? Ehkäpä siksi, koska tämä suomalainen kyttäys-, verotus- ja sääntelyhelvetti vituttaa aivan äärettömästi?

Jos olet keskituloinen palkkatyöntekijä, on työlläsi tuottamasta lisäarvosta verotettu yli puolet pois ennen kuin tilillä näkyy mitään. Kiitoksena kuuliaisuudesta keskushallinnolle saat Euroopan surkeimpiin kuuluvalla ostovoimallasi maksaa riistoverotuksen ja sääntelyn takia järjettömän kokoista auto- ja asuntolainaasi. Kaupantekijäisiksi sinulta riistetyillä rahoilla palkataan julkishallinnon virkoihin lisää ihmisiä, jotka eivät tuota mitään, vaan itse asiassa monen työnä on perustella sinulle kuinka kelvoton kansalainen olet, ja millaisilla itsemääräämisoikeuteesi kajoavilla uusilla rajoitteilla sinusta aiotaan luoda keskushallinnon visioiden mukainen ihannekansalainen. Raitis, nuhteeton ja kivulla kuulaiseksi piinattu, rodunjalostuskelpoinen työmuurahainen, joka onnen kyynel silmässä huutaa “KIITOS HYVINVOINTIVALTIO” aina, kun jonkun keskushallintofetisistin piiska läsähtää perseelle.

Onko se nyt kauhea ihme, että tällaisella oman tahdon omaavalla valtion vihollisella pullo saattaa nousta huulille ihan silkan vitutuksen takia? Koska alkoholi on kuin onkin portti rinnakkaistodellisuuteen, missä suomalaisen annetaan olla vapaa ja onnellinen.

Kaiken maailman pekkapuskat, kepun körttiläiset ja muut kukkahattutädit haluavat kitkeä pois kansalaisten itsemääräämisoikeuden, koska se johtaa potentiaalisesti liian aikaiseen kuolemaan. Ja ennenaikainen kuolemahan on kansalaistenkiusaamiskoneiston byrokraattien mielestä pahin mahdollinen synti, koska silloin voi käydä niin, että hallintoalamainen ei ehdi maksaa takaisin sitä kiitollisuudenvelkaa, johon jokainen suomalainen kysymättä asetetaan syntymästään lähtien.

Suurin osa meistä alkoholin kuluttajista on aivan kunnollisia ja normaalia arkeaan pyörittäviä ihmisiä, joilla ei ole aikaa juopotella yhtään määräänsä enempää vaikka alkoholi olisi ilmaista. Tietysti meillä on myös alkoholiongelmaisia ihmisiä, mutta moniko sairas ihminen paranee sillä, että terveitä kuritetaan? Uskallan väittää, ettei yksikään.

Minusta suomalaisten on aika alkaa arvostamaan itseään ja yksilönvapauksiaan. Alkoholipolitiikassa se tarkoittaa sitä, että keskustelu päivittäistavarakaupan myymien alkoholijuomien prosenteista, alkoholimonopolin suojelemisesta ja naurettavista anniskeluravintoloiden arkaaisista säännöistä tulee luopua. Ainoa oikea tapa siirtää suomalainen alkoholipolitiikka yksilönvapautta kunnioittavalle linjalle on purkaa Alkon monopoli, lopettaa myynti- ja anniskeluaikarajoitteet, antaa kaikille elintarvikkeita myyville yrityksille vapaus myydä haluamiaan alkoholijuomia, alentaa alkoholin verotus kilpailukykyiselle tasolle ja liberalisoida koko alkoholipolitiikka muutenkin kauttaaltaan.

Kukaan ei sano, että ensimmäiset askeleet olisivat kivuttomia, mutta ne pakko ottaa, jotta Suomi ja suomalaiset siirtyvät kohti terveemmäksi kehittyvää ja yksilönvapauksia kunnioittavaa alkoholikulttuuria.

http://www.laakarilehti.fi/site/assets/files/411663/33823-46001.1920x0.jpg
http://raitis.fi/raittiudenystavat2/wp-content/uploads/2017/03/alkoholin-juominen-suomessa-tilasto-1024x728.jpg
https://www.thl.fi/tilastoliite/paihdetilastollinen/Paihdetilastollinen_kuvina_2016.ppt
http://vm.fi/alkoholiverotus
https://www.facebook.com/panimoliitto/photos/a.708384972507650.1073741827.701891343157013/1589584814387657/?type=3&theater
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005265168.html
http://www.panimoliitto.fi/app/uploads/2017/04/panimoliitto-ilmoitus-web.jpg
https://www.slideshare.net/Panimoliitto/olutvero-taustafaktat