Tere Sammallahti

Kilpailu Suomen haitallisimman ammattiliiton tittelistä on raivonnut kiivaana jo vuosikymmeniä. Huolimatta muiden ammattiliittojen laittomista lakoista, uhkauksista pysäyttää koko yhteiskunta ja mielipuolisista etujen vaatimisesta, Palvelualojen Ammattiliitto, PAM, on hallinnut tätä kilpailua suvereenisti. PAM on onnistunut ennen näkemättömällä tavalla yhdistämään perinteiset ammattiyhdistysteemat, kuten saavutettujen etujen puolustamisen, jämähtämisen teollistumisen ajan työmarkkinapolitiikkaan, työttömien työmarkkinoille pääsyn estämisen ja yleissitovuuteen takertumisen.

Toki juhlapuheet kaikilla työmarkkinajärjestöillä ovat hienoja, mutta todellisuus sitten aivan jotain muuta, sama on totta myös PAM:n kohdalla. Niinpä suurin osa PAM:n julkisista keskustelunavauksista sattuvatkin eniten juuri palvelualojen työntekijöihin, vaikka markkinoinnissa kaikki maailman kurjuus on onnistuttukin leimaamaan markkinaliberaalien viaksi.

Viime talven kynnyksellä turistisesongin alkaessa PAM ilmoitti kieltävänsä sesonkityöntekijöiltä jo neuvotellun oikeuden tehdä töitä yli 150 tuntia kolmiviikkoisjaksolla. Sesonkityön luonteeseen kuulu lyhyt, mutta intensiivinen työjakso, josta saaduilla tuloilla voi elää sesonkien välisenkin ajan. Mutta PAM:lle se ei kelvannut, vaikka työntekijät olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen elättää itsensä omalla työllään. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että matkailuyrittäjien täytyy palkata pitkä liuta kokematonta työvoimaa samalla, kun kokeneempien sesonkityöntekijöiden tulotaso alenee merkittävästi. Jälleen on suomalainen työmarkkina muuttunut hieman jäykemmäksi samalla, kun on saatu aiheutettua haittaa palvelualalle ja turismille, sekä heikennettyä yhden alan tuottavuutta, siitä kiitos PAM:n edunvalvontakoneistolle.

Viime vappuna PAM:n Facebook-ryhmässä julkaistiin kuva, jossa ongelmaksi noustettiin työnteko vappuna. Satojentuhansien suomalaisten ollessa kroonisen työttömyyden uhreja, tämä “edunvalvontajärjestö” yrittää esittää pyhänä töissä käyvät joinain marttyyreina. Se PAM:n työntekijä, joka photoshoppasi kuvaan tuon ilmapallon, olisi voinut samalla shopata noille ukoille kivekset, että pärjäisivät kahdeksan tuntia kotona ilman pyllynpyyhkijää.

PAM on myös muistuttanut meitä siitä hotellisiivoojien ahdingosta, jossa “asiakkaiden arvostama mukavuus, kuten paksut patjat ja tyynypinot todellisuudessa vaikeuttavat kerroshoitajan työtä”. On tietysti ikävää, että esimerkiksi asiakkaiden viihtyminen aiheuttaa vaivaa palvelutyön tekijälle, mutta millaisen kuvan PAM lähettää tällaisella kampanjalla meille kaikille? Ehkä olisi parempi, jos hotelliasiakkaat nukkuisivat karsinoissa, joista kerrossiivooja voisi kätevästi talikolla ja painepesurilla siivota oljet ja ulosteet pois?

Viime vapun alla villit tarinat orjatyöstä ja fantasiat myyttisten oikeistovoimien halusta lopettaa ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo ryydittivät juhlintaa kaikkien muiden vähintään sata vuotta vanhojen AY-kliseiden kanssa. PAM:n järjestöjohtaja Niina Koivuniemi antoi kritiikkiä sai niin osa-aikatyö kuin nollatuntisopimustenkin suuntaan samalla osoittaen, että ymmärtää työmarkkinoiden toiminnasta ja työntekijöiden yksilöllisistä tarpeista jotakuinkin yhtä paljon kuin sika satelliiteista.

Epäsäännöllisten työsuhteiden ja osa-aikatyön vaihtoehto ei monessa tapauksessa ole kokopäiväiset työsuhteet ja säännölliset kahdeksantuntiset työpäivät, vaan työn luonteen takia nimenomaan työttömyys. Tällaisesta esimerkkinä on vaikkapa kesäsesongin jäätelömyyjät, joita ei ole mitään itua istuttaa jätskikojuissa myös sadepäivinä, vaan tulos on hyvin pitkälti sidoksissa aurinkoiseen säähän. Jos näille työntekijöille pakotetaan kiinteä kuukausipalkka, niin tuloksena ei ole paremmin palkatut jäätelönmyyjät vaan työttömät jäätelönmyyjät.

Koivuniemi vaati vappupuheessan myös, että "veroparatiisien toimintaan, aggressiiviseen verosuunnitteluun, veronkiertoon ja muuhun porsasteluun on puututtava kaikin mahdollisin keinoin". Kuinka uskottavia nuo vaatimukset ovat, kun AY-liikkeen vuokra-asuntokeinottelulla sekä verosubventioilla paisutettu omaisuus on verottajalta piilossa? Tämä kaksinaismoraalin leimaama AY-retoriikka ei ole sinällään uutta, mutta yllättävää on se, että niin moni valitsee katsoa tätä räikeää kaksinaismoraalia läpi sormiensa.

Keskon ostettua Suomen Lähikaupan liiketoiminnan ja muutettua Siwat sekä Valintatalot K-marketeiksi, ymmärrettiin työntekijäpuolella nopeasti, että muutos on loistava mahdollisuus asiakasmäärien ja myynnin lisääntyessä. Mutta poteronsa pohjalla lymyilevässä PAM:ssa ei annettu elämän realiteettien taaskaan häiritä aatteelista työtä.

PAM:n neuvontapäällikkö Juha Ojala sanoi olevansa huolissaan siitä, että kauppiasvetoisessa liiketoiminnassa yrittäjä tekee itse töitä omassa kaupassaan, työllistää mahdollisesti perheenjäseniään ja näin muka tuhoaa työpaikkoja. Mihin niitä työpaikkoja katoaa, jos yritystoiminnasta omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan vastaava yrittäjä perheineen työskentelee yrityksensä hyväksi? Ja millä logiikalla PAM:n politrukin mielestä parhaat yrittäjät ovat heitä, jotka kohtelevat työntekijöitä kuin perheenjäseniään, mutta huonoimpia he, joiden perheenjäsenet työskentelevät samassa yrityksessä?

On aivan selvää, ettei PAM:n johdolle jäsentenstä etu merkitse mitään, vaan AY-eliitti on valmis murskaamaan jalkoihinsa armotta niin työntekijät, yrittäjät kuin työttömätkin, kunhan järjestön hallintokoneisto voi hyvin. Viimeisin tyylinäyte tuli, yllätys yllätys, Ann Seliniltä nyt palkkaneuvottelujen alla, kun hän totesi, että palkkojen pitää nousta vaikka yrityksiä menisi konkurssiin. PAM:n liittojohto on siis valmis jopa syrjäyttämään palvelualojen työntekijöitä työelämästä, jos neuvotteluissa saadaan nostettua omaa häntää edes vähän! Tämä todistaa vain sen, ettei Ann Selin ymmärrä kysynnän ja tarjonnan lakiin nojaavasta markkinamekanismista tuon taivaallista, eikä hänellä näin ollen tulisi olla mitään roolia missään työmarkkinoita tai elinkeinoelämää koskevissa neuvotteluissa.

AY-johtajien tilanne on tietysti tukala tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa. PAM:n johtajat esimerkiksi istuvat lähes sata vuotta vanhoissa teollistumisen ajan työmarkkinapoteroissa kusemassa matalapalkkaisten työntekijöiden kulhoihin samalla uskotellen heille, että kohta on tarjolla maukkaita muroja. Ihmettelenkin, miksi palvelualojen työntekijät laittavat luottonsa vuosikausia liittonsa johdossa epäonnistuneeseen Ann Seliniin ja kätyreihinsä? Enkä toisaalta uskokaan PAM:n jäsenten varsinaisesti luottavan liittojohtoonsa, mutta puoluekirjan ja poliittisten suhteiden perusteella valtansa betonoineen AY-eliitin vaihtaminen liittokokouksissa lienee yhtä helppoa kuin Kim Jong-Unin syrjäyttäminen Korean Työväenpuolueen johdosta.

Haluan vielä tehdä selväksi sen, etten vastusta työntekijöiden tai työnantajien järjestäytymistä, molemmilla kun on perusteltu syy valvoa etujaan ja oikeuksiaan työmarkkinoilla. Mutta vastustan sitä, että työmarkkinajärjestöt elävät räikeästä valheesta, ja ulkoparlamentaarisina toimijoina tekevät kaikkia suomalaisia koskevia sopimuksia ilman vaaleissa lunastettua mandaattia. Näin eritoten tilanteissa, joissa työmarkkinapolitrukit muka työntekijöitä suojellessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä kaikkine negatiivisen lieveilmiöineen ja jarruttavat koko kansantaloutemme positiivista kehitystä.

http://yle.fi/uutiset/3-9294666
https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10154115211453704/?type=3&theater
https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10153683399373704/?type=3&theater
http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-suomi-palautuu-orjatyon-aikaan-6645465
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilalle-valistavetajat-kuriin
https://yle.fi/uutiset/3-9090488
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html

Ei auta kuin toivoa, että Suomen 100-vuotisjuhlat olisivat kohta ohi, niin helvetin kalliiksi tämä pelleily veronmaksajille on käynyt. Jo tuhlattujen kymmenienmiljoonien eurojen lisäksi Suomi100-hömppätoimikunta esittää, että juhlia jatkettaisiin siirtämällä 50 miljoonaa veronmaksajilta ryöstettyä euroa 30 vuotta sitten perustetulle toiselle hömppätoimikunnalle. Oletteko koskaan kuulleet Itsenäisyyden juhlavuoden Lastenrahaston säätiöstä, ITLAsta? Niin, en minäkään.

ITLAn sivuilta löytyvien julkaisujen perustella koko pumppu pyörii veronmaksajien rahoilla ja sen tehtävä on ristiintyöllistää THL:n, Ensi- ja turvakotien liiton, Ehyt Ry:n ja monien muiden julkisen- sekä kolmannen sektorin työntekijöitä. Tuotoksena on sidosryhmien kanssa julkisen sektorin työntekijöille tuotettuja pamfletteja, "työkalupakkeja" ja "inspiraatio-oppaita", joita varmasti kulutetaan yhtä ahkerasti kuin ITLAn juhlavuodeksi tekemää Youtube-videota. Tällä vuoden vanhalla ja vajaan 50 henkilön sekä sidosryhmän yhteistyöllä tuotetulla mestariteoksella on tällä hetkellä 316 näyttökertaa.

ITLAn toiminta on kotisivujen ja hakukoneiden mukaan käytännössä olematonta, joten sopiikin kysyä, mitä siellä on puuhattu viimeiset 30 vuotta? Parin viime vuoden ajalta tapahtumakalenterista pari seminaaria, jotka arkipäivisin toimistoaikana järjestettyinä kielivät siitä, että niissä ei käy kuin poliitikkoja, virkamiehiä ja kolmannen sektorin tukityöllistettyjä kuuntelemassa kavereidensa jorinoita. Kalenterissa on myös koululaisille suunnattu “lauluskaba” Suomi100-hengessä. Facebook-eventissä osallistujiksi tähän tapahtumaan oli ilmoittautunut seitsemän ihmistä siinä, missä ITLAn Facebook-ryhmällä tykkääjiä on 250 kappaletta.

Ei maailmaa tietysti some-tykkäysten kautta voi hahmottaa kovinkaan pitkälle. Mutta kun kukaan ei ole koskaan kuullutkaan koko 30-vuotiaasta ITLAsta, ja sillä on vähemmän näkyvyyttä kuin yhdellä vapaa-ajallaan politiikkaa harrastavalla Sammallahdella, niin herää kysymys, että miksi se on ansainnut saada 50 miljoonaa euroa meidän kaikkien selkänahasta revittyä rahaa?

Veikkaan, että asiasta päättävät poliitikot, muiden julkisella rahalla elävien edunsaajien suosituksesta, todennäköisesti siirtävät ITLAlle tuon 50 miljoonaa euroa, koska se luo uusia suojatyöpaikkoja seuraavissa vaaleissa eduskunnasta tippuville pyrkyreille. 50 miljoonan säätiöidyn varallisuuden turvin voidaan pelkillä pääomatuotoilla työllistää 10-20 kepulaista tai demaria konferenssimatkoineen, kilometrikorvauksineen ja muine poliittisesti korruptoituneelta kolmannelta sektorilta tuttuine etuineen.

Tällainen haaskaaminen on aivan käsittämättömän perseestä ja se pitäisi saada loppumaan välittömästi. Jos meillä on 50 miljoonaa joutilasta rahaa, niin miksei kevennettäisi palkansaajien ja yrittäjien verokuormaa samalla summalla? Tällä keinolla suomalaisten ostovoima paranisi, vaikutus työllisyyteen olisi positiivinen ja kansantalous elpyisi nopeammin.

Liian harvalla suomalaisella poliitikolla on selkärankaa myöntää itselleen, etteivät pysty eduskunnasta tippuessaan tuottamaan työllään mitään oikeaa lisäarvoa ja siksi he keskittyvät hautaamaan eduskunnan ulkopuolelle näitä hunajapurkkeja siltä varalta, että äänestäjät tajuavat kuinka typeriä ihmisiä ovat äänestäneet. Tälle maan tavalle täytyy ehdottomasti laittaa piste mahdollisimman nopeasti, viedä rahoitus jo luoduilta suojatyöpaikoilta ja palauttaa rahat työntekijöille, joille ne kuuluvatkin.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005416615.html
http://itla.fi/100-vuotisohjelma/
https://www.youtube.com/watch?v=DuwHNAQZxeA
https://www.facebook.com/events/1860476464168292/
https://www.facebook.com/itla100/

Vaikka se ei suomalaisessa politiikassa kovin muodikasta olekaan, niin mielestäni asiat pitäisi ottaa asioina ja argumentit argumentteina, tuli aloite mistä tahansa puolueesta. Mielestäni monet vasemmiston arvoliberaalit ajatukset ovat hyvinkin kannatettavia siinä, missä olen toisinaan symppaillut median riepottelemia Perussuomalaisia jo ihan siksikin, että yritän katsoa politiikkaa tämän perinteisen puoluehegemonian ulkopuolelta. Ja tietysti myös siksi, että persujen politiikassa on herravihaisen ja työväenluokkaisen populismin lisäksi ollut paljon hyvin perusteltua konkretiaakin, ei vähiten nykyisen puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon ansiosta.

Mutta nyt vetää Halla-aho ja persut kyllä sen verran alta riman, kun omaa jäsenrekisteriä lähdetään käyttämään sisäisten puhdistusten työkaluna. Millaisen viestin tämä lähettää perussuomalaisten kentälle, kun puolueen puheenjohtajisto seuloo jäsenrekisteriä “pettureiden” löytämiseksi puolueesta.

En minä siitä vasemmisto-opposition natsin ja rasistin rääkymisestä ole erityisen innoissani ollut, mutta ei Perussuomalaisille myöskään aina voi tuolla yllätyksenä, miksi tuollaiset stigmat tarttuvat teihin niin tiukasti. Vai millaiseen yhteiskuntaan tällainen omien joukosta pettureiden seulominen ja oman puolueen riveissä tehdyt puhdistukset oikein mielestänne voisivat viitata?

Viimeisen vuoden ajan minua on kosiskeltu Perussuomalaisiin monta kertaa ja aina olen sanonut, etten aio moista edes harkita ennen kuin älyvapaimmat agitaattorit, kuten Hakkaraiset, Niikot ja Kiemungit ovat kasvaneet aikuisiksi tai lähteneet puolueesta. Mutta nyt Persujen puheenjohtaja väläyttelee sellaisia otteita, ettei minua kannata enää kysellä edes vitsillä. Vai mikä ihmeen kannustin yksityisyyttään ja vapauttaan arvostavalla ihmisellä olisi sitoutua puolueeseen, joka rahoittaa jäsenmaksuilla puoluetoimistolla harrastetun Stasi-larppauksen?

Minä olen allekirjoittanut ainakin Piraattipuolueen ja Liberaalipuolueen kannattajakortit, muistaakseni myös Feministisen puolueen kortin. Tieteessä ei ole parempaa tapaa löytää totuuksia kuin ravistella luutuneita asenteita ja ajatuksia alistamalla ne kritiikille ja kilpailulle, sama koskee luonnollisesti myös politiikkaa.

Ymmärtäisin erottamisen tilanteessa, jossa puolueen jäsen aiheuttaisi puolueelle taloudellista vahinkoa tai vaikkapa yrittäisi mustamaalata puoluettaan tekaistuin syytöksin. Jos jäsen kuitenkin tulee erotetuksi puolueesta siksi, että yrittää ylläpitää persujenkin ahkerasti promotoimaa kansanvaltaa tukemalla pienpuolueiden mahdollisuutta nousta haastamaan vallanpitäjiä, niin ehkä se vasemmistopuolueiden märkä unelma persujen rautasaappaiden kopseesta ei olekaan aivan pelkkää mielikuvitusta?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005410769.html

Viime viikon perjantaina olin Pressiklubissa vieraana Talouselämän päätoimittajan Matti Virtasen ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kanssa. Paskamyrskyksihän se sitten meni ja leimallista heränneelle kritiikille on ollut Saara Särmän antaman esimerkin mukaisesti se, ettei siinä ole asiallista sisältöä, vaan se on ollut lähinnä “Vesa ei vaan tajuu”-tyylistä narinaa.

Esimerkiksi Suomen Kuvalehden toimittaja Aurora Rämö väitti artikkelissaan minun sanoneen, että “on Brunbergin tehtaan ansiota, että Suukkojen nimi vaihdettiin”, ja että ainakaan minulla ei ollut kokemusta kulttuurisesta omimisesta. Ilmeisesti hyvä kaksoisveljeni on ollut esiintymässä siinä Rämön katsomassa ohjelmassa, koska Pressiklubissa sanoin nimenomaan kuluttajien ja markkinamekanismin luoneen Brunbergille kannustimen tuotteen nimen vaihtamiseen. Ja toisekseen, mistäs Rämö tietää mitään identiteettiäni muokanneesta kulttuuriperinnöstä , kun ei viitsinyt vaivautua minulta edes kysymään?

Rämölle myös tiedoksi, että ohjelman aiheena ei ollut vähemmistöjen ohi puhuminen tai se, miksi saamelaiset ovat loukkaantuneet päähineistä. Ei, kyse on filosofisesta keskustelusta siitä, onko kulttuurien edustajilla yksinoikeutta muotoihin, väreihin tai muuhun estetiikkaan? Vastaus on yksiselitteinen “ei”, eikä sen toteaminen vaadi ihmiseltä vähemmistötaustaa.

Ensimmäinen tekosyy kulttuurisesta omimisesta valittamiselle on, että sulkapäähine muistuttaa liikaa intiaanien sotapäähinettä tai pilailupuotirääsy saamenpukua. Saanko minä karjalaisia sukujuuria omaavana suuttua siitä, että joku stadilainen leipoo karjalanpiirakoita, tai herra paratkoon, myy niitä tilittämättä kymmenyksiä minulle, viipurilaisen sotaorvon ja sorretun karjalaisevakon lapsenlapselle? Ilakoiko ei-karjalainen piirakanleipoja meidän karjalaissukujen kokemilla vääryyksillä? Ei, ajatuskin on pähkähullu. Isoäitini olisi nauranut tällaisille houreille, että leipokoot mitä lystäävät, hänen karjalanpiirakoidensa veroisia ne eivät kuitenkaan ole.

Se, että jokin muistuttaa jotain, ei vielä tarkoita yhtään mitään. Ja juuri siksi kreikkalaiset eivät itke verta nähdessään Eduskuntatalon korinttilaispylväät, suomenruotsalaiset eivät pistä pahakseen suomalaisen viettämiä rapujuhlia eikä pohjalaaset valita Jussi-paidasta tutun timanttikuvion eksymisestä ulkomailla valmistettuihin vaatekuoseihin. Minun sulkapäähineeni muistuttaa yhtä paljon natiiviamerikkalaisten kotkansulkapäähinettä kuin burqa muistuttaa roskasäkkiä tai pilailupuotiasuste aitoa saamenpukua. Saat toki itse valita, mutta jos luot kopion ja aidon välille yhteyden, jota niillä ei ole, niin se on sinun ongelmasi. Paskasta ei tule konvehtia vaikka sen käärisi kuinka hienoon kiiltopaperiin.

Toinen feministien argumentti on se, kuinka vähemmistöjä sorretaan ja loukataan “valtakulttuurin” ottaessa vaikutteita muista kulttuureista. Loukkaisiko japanilaisia, ja mistä ihmeen syystä, jos minä kävelisin ympäriinsä Geta-puukengissä? Pitäisikö mongolin repiä herneet nenään, jos seuraavan Pressiklubin alussa Ukkola vetää insertissä eeppiset kurkkulaulut?

Ihmettelen muutenkin tätä feminististä logiikkaa, jonka mukaan naisia alistavan patriarkaalisen kulttuurin ilmentymänä niqab tai burqa ei sorra suomalaista musliminaista, mutta sulkapäähine minun päässäni automaattisesti sortaa jollain toisella mantereella asuvaa ihmistä?

Entäs me armeijan käyneiden miesten vähemmistö, pitäisikö meidän suuttua niille naisille, jotka ovat tulleet vapaaehtoisesti inttiin ja käyttävät tätä etuoikeutettua asemaansa hankkiakseen niitä arvomerkkejä, mitaleita ja muita asepalveluksen symboleita, jotka ovat vuosikymmeniä, jos ei vuosisatoja, kuuluneet miehille? Puhumattakaan nyt naisista, jotka voivat tilata nämä samat symbolit netistä ja käyttää niitä ilman ymmärrystä siitä, mitä asepalvelus oikeasti tarkoittaa ja millainen rasite vähintään puolen vuoden pakkotyö suomalaiselle miehelle on? Rehellisesti sanottuna, aivan se ja sama, minun puolestani voitte vaikka rakentaa talonne ruusukkeista ja kulmaraudoista.

Sama koskee mustaa homo-Mannerheimia, Suomen lippua, etnistä ruokaa, itämaisia taistelulajeja, rastoja tai vaikkapa tätä sinibarettiystäväni Eritreasta minulle tuomaa Afar-kansan puukkoa, guilea, jolla ei kyllä kiehisiä vuole, mutta jonka kanssa varmasti pärjää aavikolla paimentolaishommissa. Minkään kulttuurille tyypillisen symbolin pitäminen tai esitteleminen sen enempää Youtubessa kuin televisiossakaan ei todellisuudessa sorra ketään tai ole keneltäkään muulta pois.

Kolmas puolestaloukkaantujan nolla-argumentti on se, kuinka puheena oleva kulttuurin ilmentymä X on niin kovin tärkeä ja jopa pyhä. Tässä asiassa kristilliskonservatiivisuuden kehitys Suomessa osoittaa oivasti, mikä arvo subjektiivisella kokemuksella pyhyydestä tulee olla.

Esimerkiksi katoliselle kirkolle miehen ja naisen välinen avioliitto on sakramentti, pyhä toimitus, jota säätelevää lakia muutettiin tänä vuonna vedoten nimenomaan kansalaisten tasavertaisiin oikeuksiin. Mitkään vetoomukset avioliiton pyhyydestä, kristittyjä loukkavista homoliitoista, perinteisistä arvoista, miesten ja naisten rooleista tai ydinperhemallin tärkeydestä eivät käyneet argumenteista, vaan konservatiivikristittyjen narinoille naurettiin avoimesti ja niitä pilkattiin häpeilemättä, kuten oikein onkin.

Suomessa uskonnot ovat maallistuneet ja yhteiskunta muuttunut paremmaksi juuri sen takia, että ihmisten pyhyyskäsityksiä on kritisoitu avoimesti välittämättä siitä, millaisia pukamia kritiikki on kulloinkin aiheuttanut. Jos yhdessä asiassa ihmisten pyhinä pitämille asioille voi vapaasti irvailla ja toisessa se johtaa häpeä-, tai jopa vankeusrangaistukseen, niin länsimaisille demokratioille tyypillinen periaate kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta on hävinnyt, ja totalitaristisille yhteiskunnille tyypillinen eugeniikkaan sekä rotuerotteluun perustuva identiteettipolitikointi on voittanut. Siinä maailmassa Helsingin Sanomat voi, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista, toimia äänitorvena fantasialle valkoisten heteromiesten tuhosta samalla, kun natsismista, rasismista ja alkuperäiskansojen sorrosta niin huolissaan olevat vasemmistofeministit hurraavat vieressä kuola suupielistä roiskuen.

Ja mihin asti historiaan kulttuurisen omimisen kanssa palataan ja millä perusteella? Riittääkö viimeinen sata vuotta vai mennäänkö aivan kampakeraamiselle kaudelle asti? Voimmeko syyttää filippiiniläistä savenvalajaa kulttuurisesta omimisesta ja haukkua hänet suomalaisten sortohistoriaa ymmärtämättömäksi kusipääriistäjäksi, jos hän koristelee tekemänsä astiat pistoilla, vetää niiden kylkiin viiruja pienellä kammalla tai valaa tekemänsä ruukun suippopohjaiseksi?

Muutenkin saamelaisten ja suomalaisten välinen suhde on vähintäänkin outo. Saamelaisilla on sinällään perusteltu huoli oman kulttuurinsa ja perinteidensä säilymisestä, mutta lääkkeenä tähän ongelmaan he eristäytyvät kulttuurisesti. Suomalaisille on jäänyt enää rooli maksaa alkukantaisten elinkeinojen tekohengittäminen ja kuunnella loputonta jankuttamista menneisyydessä tapahtuneesta sorrosta, johon varsinkaan nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät missään tapauksessa ole kollektiivisesti syyllisiä.

Muutenkin tämä vasemmistolaisten ja feministien huoli kulttuurisesta omimisesta osoittaa lähinnä kaksinaismoraali. Esimerkiksi vapaan markkinatalouden luomassa yltäkylläisyydessä kylpevät vasemmistolaiset kantavat rasistisen ja homofobisen murhaajan, Che Guevaran naamalla koristeltuja paitoja, neukkulippuja ja muuta kommunisti-sosialisti-memorabiliaa noteeraamatta millään tavalla näiden aatteiden kymmeniämiljoonia uhreja ja tragedioita, joista viimeisimpinä öljyrikkaan teollisuusvaltion, Venezuelan, totaalinen romahtaminen sosialistisen reformin seurauksena. Li Andersson voi käydä televisiossa valittamassa sulkapäähineistä ja saamenpuvuista, mutta ei noteeraa kollegansa Hanna Sarkkisen rastoista tai vasemmistoräppäri Palefacen musiikkityylistä, joista molempia pidetään feministisessä filosofiassa malliesimerkkeinä kulttuurisesta omimisesta.

Se Ukkolan pitämä ja puolestaloukkaantujien kuplassa kohun nostanut, sulkapäähine muuten oli tämä sama, joka on tilattu balilaisilta natiivikäsityöläisiltä. Balin bruttokansantuote on vain 9 % Suomen vastaavasta ja se kasvoi viime vuonna reilun 6 %, kiitos vapaan markkinatalouden. Olenko siis häpeissäni kulttuurisen omimisen, eksotisoinnin, kolonialismin tai rasismin takia? En todellakaan. Mutta olen kyllä turhautunut siitä, että minun täytyy selittää maailman korkeimmin koulutetu vasemmistointelligentsialle, miksi markkinatalous vahvistaa kulttuureja ja nostaa ihmisiä köyhyydestä, mutta kulttuurinen eristäytyminen ja puolestaloukkaantuminen taas ei.

Kyse kulttuurisen omimisen konseptin kritisoinnissa on siitä, ettei yhdelläkään kulttuurilla tule olla yksinoikeutta sanoihin, muotoihin, väreihin, ääniin, kuviin tai muuhunkaan immateriaaliin. Jos minä olisin kulttuuristani huolissaan oleva saamelainen, niin haluaisin, että mahdollisimman moni pitäisi kansani päähinettä ja perinnepukuja levittäen samalla kansani tarinaa ja pitäen kulttuuriani hengissä. Ne nunnuka-höpötykset ja muut saamelaisille naureskelut loppuisivat sillä sekunnilla, kun Helsingin katukuvassa näkisi yhtä usein pohjolan vähemmistökulttuurien luomia kuoseja kuin ulkomaisten vaateketjujen sieluttomia rättejä.

Vaihtoehtona on tietysti rakentaa nationalistien ja konservatiivien hengessä muurit kulttuurinsa ympärille, loukkaantua jokaisesta pienestäkin rasauksesta ja katsoa, kun oma kulttuuri pikkuhiljaa näivettyy muun maailman mennessä eteenpäin. Minä en sellaista halua, mutta siihen alkuperäiskansoilla tietysti on oikeus.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/inkkariraivoa-sananvapautta-ja-eri-keeperia-pressiklubi-kohu-paisui-kuin-aasinhattu/
https://twitter.com/EvaBiaudet/status/916352804675117056
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154997151335949
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalanpiirakka
https://fi-seiska-cdn-prod.seiska.fi/files/styles/article_page_image_770px_wide/s3/styles/web/2013/03/11/1362986249_0.jpg?itok=v4LDaRkj
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0c/Jussipaita.svg/350px-Jussipaita.svg.png
http://www.freakingnews.com/pictures/14000/Geronimo-George-14302.jpg
http://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/c0.135.1080.1080/13741496_1148715415200082_433483144_n.jpg?ig_cache_key=MTI5NTAyMTExMjEyODUwMjYwOA%3D%3D.2.c
http://s.newsweek.com/sites/www.newsweek.com/files/styles/full/public/2014/07/30/1280px-groupofwomenwearingburkas.jpg
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/46/Niqab.jpg/1200px-Niqab.jpg
https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/sajoksessa_vierekkain_feikkitakki_ja_oikea_saamenpuku/7320627
https://en.wikipedia.org/wiki/Geta_(footwear)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afarit
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/02/12/article-2555821-1B5A59C600000578-803_964x638.jpg
http://katolinen.fi/?page_id=420
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005395907.html
https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m2/2_3.htm
https://www.ouka.fi/oulu/luuppi/kierikkikeskus
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Ceramic_from_Kierikki.jpg/1200px-Ceramic_from_Kierikki.jpg
https://demokraatti.fi/wp-content/uploads/2016/01/J101582Y-1200x675.jpg
http://www.tamperelainen.fi/sites/default/files/styles/article/public/neo/files/1010242.JPG?itok=1460UsIG
http://www.antaranews.com/en/news/109277/balis-economy-grew-by-624-percent-in-2016
https://tradingeconomics.com/indonesia/gdp-per-capita
https://data.oecd.org/finland.htm
https://www.youtube.com/watch?v=DY1pcEtHI_w

Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.

Käytännössä “valta-asema” tarkoittaa yksiselitteisesti valkoisia ihmisiä ja “alisteisuus” kaikkia muita etnisyyksiä. Esimerkiksi rastat, rap- ja rock-musiikin tekeminen, kimonon, intiaanien sotapäähineen ja ponchon käyttö, pikkuletit, tietyt kasvomalaukset, tatuoinnit, erilaiset naamiaisasut, aasialaisten taistelulajien harrastaminen ja jopa mustasta ihmisestä kuvan maalaaminen valkoisen ihmisen toimesta on keksitty leimata kulttuuriseksi omimiseksi feministi-ideologien toimesta.

Viimeisimmät “kohut” pyörivät Miss Suomi-kandidaattien ja Postin mainosvideon ympärillä. Missifinalistit pitivät lehtikuvauksissa “natiiviamerikkalaisten sotapäähinettä”, eli kansankielisesti “inkkaripäähinettä”. Asiasta raportoi luonnollisesti kolmannen aallon feministisen filosofian pää-äänenkannattaja, Helsingin Sanomien Nyt-liite, joka heti seuraavana päivänä raportoi myös Postin “rasistisesta” mainoskampanjasta.

Todellisuudessa kyseessä oli vain mainos, jossa tutkimusmatkailija etsi viisauksia ympäri maailmaa ymmärtäen, että kaikki vain haluavat olla lunkisti ja elää helpompaa elämää. Epäilen, että Posti osui, tahallaan tai tahattomasti, mainoksensa sisällöllä maaliin ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Mutta rasismia ja rotuerottelua vastustavat feministit eivät ajatelleet mainoksessa esiintyneiden ihonväriä pidemmälle ja niinpä asiaa päiviteltiin somessa sellaisten saatesanojen, kuin “kulttuurinen appropriaatio”, “kolonialismi”, “eksotisointi” ja “rasismi”, kanssa. Todellisuudessa kyseessä oli parin hengen feministiklikin Twitter-kerho, jonka kommenttien, tykkäysten ja jakojen määrän perusteella kohu oli korkeintaan artikkelin kirjoittaneiden toimittajien lähipiirissä.

Mitä tulee suomalaisen missin, tai vaikkapa minun, pitämään intiaanipäähineeseen, niin millä logiikalla suomalainen olisi sortavassa asemassa jenkkinatiiveihin nähden ja millä ihmeen oikeudella Suomen Saamelaisnuoret Ry puhuu Pohjois-Amerikan natiiviheimojen suulla?

Kun tiedämme, että feministisen teorian mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, eikä esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä tai sukuelimistä voi päätellä hänen sukupuoltaan, jos yksilö on toisin päättänyt. Jos hylkäämme ajatuksen siitä, että sukuelimet tai kromosomisto kuvastaisi kantajansa sukupuolta, eikä asialla sinällään ole minulle mitään väliä, niin miten ihmeessä päähineelle voidaan antaa asema pyhänä ikonina vain siksi, että se sattuu näyttämään sellaiselta? Tai miten jostain pilailupuodista ostettu paska kansallispuvun kopio voisi edustaa saamelaista kulttuuria?

Tämä minun päähineeni ehkä näyttää intiaanien sotapäähineeltä, mutta ehkä se onkin perinteinen sammallahtelainen jekunjuontimyssy? Ja jos näin on, niin millä logiikalla minua voidaan syyttää minkään kulttuurin halventamisesta tai omimisesta sen enempää kuin transsukupuolista voidaan sanoa sukupuolihuijariksi, eikö vain?

Entäs sitten, jos valkoinen heteromies meikkaa tai käyttää hametta? Entä lyhyet hiukset naisella tai nainen ilman hametta. Eikö tuollainenkin käytös riko perinteisiä kulttuurisia tabuja tavalla, joka loukkaa konservatiivia aivan samalla tavalla kuin kulttuurinen omiminen ehkä jotakuta feministiä?

Ihmettelen muutenkin tällaiseen pyhyyskokemukseen ja muihin vastaaviin abstraktioihin vetoamista. Se on yhtä älyvapaata kuin jonkin profeetan kuvan piirtämisestä, Jumalan nimen ääneen sanomisesta, kansallisvaltion lipun pyyhkeenä käyttämisestä, mustasta Mannerheimista tai muusta vastaavasta pillastuminen. Pyhyyden kokemus on subjektiivista, yksilökohtaisesta tulkinnasta kumpuavaa. Siihen vedoten on luotu esimerkiksi sananvapautta rajoittavat jumalanpilkkalait  ja käytännössä kaikkien maailmanhistorian hirmuvaltojen lainsäädäntö on perustunut ajatukselle jonkin eturyhmän suojelemisesta mielipahalta vankeusrangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla.

Tämän modernin feministisen näennäisfilosofian ydinajatus on se, että uskonnon tai kultin  oppijärjestelmän kritisoiminen yritetään kieltää vedoten kokemukseen aiheen pyhyydestä tai subjektiivisesta tärkeydestä itselle. Samanlaiseen taktiikkaan turvaudutaan yleensä ekstremismiin taipuvissa ideologioissa, kuten esimerkiksi skientologiassa ja jihadismissa, joiden edustajat ovat yrittäneet vaientaa kriitikoita niin lakiteitse, terrorilla kuin murhaamallakin.

En ole kova menneiden vuosikymmenien fiilistelijä, mutta muistatteko ne menneet vuosikymmenet, kun elokuva sai kriitikolta huonot arvostelut sen takia, että se oli huono elokuva? Huono elokuva ei tavoittanut suurta yleisöä, koska siinä ei ehkäpä ollut uskottavaa tarinaa, samaistuttavia hahmoja, hyviä erikoistehosteita, jännitystä, draamaa, tragediaa tai jotain muuta kuluttajien etsimää elementtiä. Onneksi esimerkiksi Hesarin kulttuuritoimituksella on nykyään eri standardit avohoitopotilaiden palvelemiseksi.

Kun länsimainen näyttelijä on fantasiaelokuvassa itämaisen itsepuolustuslajin salainen mestari, niin valitetaan kulttuurisesta omimisesta. Mutta jos rooliin olisi palkattu aasialainen näyttelijä, olisi valitettu rasistisesta rotustereotypioiden vahvistamisesta. Sama kirjoittaja valittaa siitä, kuinka supersankarihahmot Bruce Wayne ja Bruce Banner löytävät sisäisen rauhansa idästä, mutta valittaa siitäkin, kuinka Iron Fist ei löydä traumoilleen helpotusta itäisestä mystiikasta. Varmaa on ainoastaan se, että kolmannen aallon feminismin filosofia antaa omaksujalleen työkalut loukkaantua mistä tahansa, jopa fantasiasta ja fiktiosta.

Ongelma ei olekaan sen enempää kulttuurinen omiminen, kulttuurirasismi tai mikään muukaan näennäisintellektuellin analyysin sisältö vaan se, että toimittajan feministisen maailmankuvan reunaehtoja on mahdotonta täyttää tavalla, joka tekisi hänet tyytyväiseksi. Yhtä hyvin kirjoittaja voisi itkeä siitä, että jossain elokuvassa aasialainen syö Big Macin, arabi käy saunassa tai latino heittää saapasta.

Pitää myös kysyä, kuka oikeasti on vähemmistö ja millä kriteerillä? Esimerkiksi meitä suomalaisia on n. 5,5 miljoonaa ja valkoisia ihmisiä noin miljardi koko maailman väestön ylittäessä jo seitsemän miljardin rajapyykin. Pelkästään kiinalaisia on lähes puolitoista miljardia, samoin intialaisia, ja ihonväriltään mustia yli miljardi. Pelkästään USA:ssa asuu natiiviamerikkalaista sukujuurta olevia ihmisiä n. 5,2 miljoonaa. Kun siihen lasketaan koko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt, niin heitä on takuuvarmasti enemmän kuin meitä suomalaisia. On aivan pähkähullua väittää, että globaalilla tasolla suomalainen, saati edes valkoinen ihminen, edustaisi jotain valtakulttuuria.

Ja jos näitä kulttuurialueita lähdetään pilkkomaan täysin mielivaltaisesti, niin miksi pysähtyä kansallisvaltioiden tasolle, miksei tarkastelua vietäisi vaikka kaupunkikohtaiseksi? Tällä rotuerotteluun nojaavalla logiikalla minä olin Pennsylvanian Chesterissä asuessani sorrettu, kun kaupungin musta enemmistö ajoi autoilla, tuolla valkoisen keskiluokan pyhällä symbolilla.

Kyseessä onkin feministisen teorian luoma etuoikeusbingo, jossa tolppia tarkkaan siirtämällä ja pisteet tarkasti laskemalla, etukäteen valitut uhridemografit saadaan näyttämään juuri niin sorretuilta kuin halutaan. Ja kuten kaikki tietävät, sorrettuja ei voida pelastaa kuin feminismillä.

Suurin osa maailmanhistorian kulttuureista on ajan saatossa unohtunut tai muuttunut kulttuurivaihdon seurauksena, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on onneksi muuttunut sadan vuoden takaisesta merkittävästi ja suurin syy siihen on nimenomaan aktiivinen kulttuurivaihto, ulkomailta tänne tulleet vaikutteet. Eivät tasa-arvo, sekularismi, demokratia, mielipiteenvapaus ja muut nykyään kulttuuriimme olennaisesti kuuluvat elementit ole mitään suomalaista alkuperää, vaan niistä on tullut osa kulttuuriamme nimenomaan vaikutusvaltaisempien kulttuurien leviämisen seurauksena.

Tuo kulttuurivaihto on omalta osaltaan siivittänyt Suomen alle sadassa vuodessa kehitysmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Jos suomalainen kulttuuri ei olisi altistunut niille vaikutteille, joilta nykyisiä vähemmistöjä yritetään suojella, niin Suomi olisi rutiköyhä takapajula. Silloin täällä ei olisi kenelläkään varaa maksella saamelaisille poronhoitoharrastajille petoeläintuhoista ja siirtää globaalin markkinatalouden ehdoilla elävän kansantalouden tuottamaa hyvää susirajan taakse itseään hengiltä syövän saamelaiskulttuurin tekohengittämiseksi.

Paradoksaalisesti vanhoillisuutta ja rotuerottelua filosofiansa mukaan vastustava moderni feministinen liike nimenomaan vaatii eri etnisyyksien ja kulttuurien eristämistä toisistaan suojellakseen niille tyypillisiä käyttäytymistapoja. Perinteisesti tällainen agenda on tunnistettu stereotypisoivaksi, rasistiseksi ja äärinationalistiseksi, mutta omasta aatteellisesta puhtaudestaan vakuuttuneet feministit yrittävät markkinoida rotuerottelua ja patavanhoillista konservatismia edistyksellisyytenä.

Ja kuten aina, kun fasismista huolissaan olevat feministiset ammattiloukkaantujat sotkeutuvat keskusteluun, päättyy se vaatimuksiin yksilönvapauksien juridiseen rajoittamiseen. Näin tapahtui esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat jättivät YK:n Henkisen omaisuuden suojelujärjestölle, WIPOlle, vaatimuksen kulttuurisen omimisen kieltämisestä lailla. Ilmeisesti saamelaisilla ja muilla natiivikansoilla on jokin maaginen oikeus järjestellä muotoja, kankaita tai värejä tavoilla, jotka pitää kieltää meiltä muilta vapaudenmenetyksen uhalla.

Miettikääpä sitä uljasta “rasismista vapaata” maailmaa, missä rajoitettaisiin eleiden, tanssien, sanojen ja aineettomien hyödykkeiden käyttöä IHMISEN ETNISEN TAUSTAN PERUSTEELLA. Ajatus on umpirasistisuudessaan pähkähullu, eikä alkuperäiskulttuureiden kuoleminen ole mikään ihme, eikä edes sääli, jos ne muun maailman globalisoituessa käpertyvät tiukemmin ja tiukemmin omiin pieniin poteroihinsa vaatimaan itselleen erioikeuksia muiden vapauksien rajoittamisen kustannuksella.

Modernin feminismin filosofisen perustan laajempi tutkiskelu paljastaa sen vain näennäis-intellektuelliksi hömppäfilosofiaksi., jonka yksi ilmentymä on rasismiin, rotuerotteluun ja syrjiviin stereotypioihin perustuva kulttuurisen omimisen konsepti. Ajatus kulttuurisesta omimisesta ei ole enempää eikä vähempää kuin sosiokulttuurista totalitarismia, jossa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan uhalla yritetään nostaa feministien arvostamat ajatukset ja ihmisryhmät perustellun kritiikin yläpuolelle. Sellaiselle ideologialle ei tule antaa tuumaakaan periksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_appropriation
https://www.spectator.co.uk/2017/04/the-mad-bad-crusade-against-cultural-appropriation/
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002870259.html
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005143884.html
http://www.complex.com/pop-culture/2012/05/the-50-most-racist-movies/star-wars-episode-1-the-phantom-menace
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_United_States#Population_and_distribution
https://www.gloria.fi/artikkeli/muoti/mika-ihmeen-kulttuurinen-omiminen-tasta-kyse-ilmiossa-johon-sinakin-olet-saattanut
https://suburbanstats.org/population/pennsylvania/how-many-people-live-in-chester
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/indigenous-advocates-call-on-un-to-make-cultural-appropriation-illegal-a7791851.html

Ottamatta nyt kantaa siihen, pitäisikö Katalonian voida itsenäistyä tietyin reunaehdoin vai ei (Totta helvetissä pitäisi voida), niin sunnuntainen Espanjan hallituksen reagointi katalaanien haluun äänestää itsenäisyydestään oli kaikilla mittareilla täysin ylimitoitettu, epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

Lähes tuhat ihmistä loukkaantui, kun poliisi väkivalloin sulki äänestyspaikkoja, takavarikoi äänestyslipukkeita ja pieksi äänestäjiä. En ymmärrä Espanjan hallituksen totalitaristista vallankäyttöä erityisesti siksi, että jos äänestyksen tulos ei kuitenkaan ole legitiimi ja johda itsenäistymiseen, niin miksi äänestys piti yrittää estää väkivalloin? Mitä ihmeen hyötyä kansalaisten kimppuun hyökkäämisestä voi saada tällaisessa tilanteessa?

Toivoin suomalaisten poliitikkojen reagoivan asiaan suoraselkäisesti ja sillä vakavuudella, johon oma historiamme pienenä kielivähemmistönä tyrannien varjossa meidät mielestäni velvoittaa. Tyylipisteitä ropisee niin Kokoomuksen Puheenjohtaja Petteri Orpolle kuin oppositionkin puheenjohtajille ja muille aktiiveille, mutta Suomen ulkopoliittisella johdolla on aika paljon petrattavaa.

Pääministeri Matti Vanhanen (EDIT: Elän näköjään vielä 2000-luvulla enkä osaa oikolukea) komppasi ulkoministeri Timo Soinia, ennen niin rehvakasta itsenäisyyssoturia, kun hän keskittyi keksimään tekosyitä sille, miksei selkä enää pysy suorassa. Soinin mielestä some-kommentoijilla on lähtenyt mopo keulimaan, vaikka tällaisen vapausaatetta kannattavan tavan kansalaisen mielestä se mopo on kyllä karannut rotkoon heiltä, joka pieksävät itsenäisyyttään demokratian ja parlamentarismin kautta havittelevia katalaaneja.
Siinä missä Vanhanen ei kyennyt edes tuomitsemaan kumiluotien käyttämistä äänestäjien paimentamisessa, lätisi Soini pehmeitä baskiterrorismista ja Skotlannin itsenäistymisäänestyksestä. Soinille muistutkseksi, että Skotlannissa poliisi ei summittaisesti pieksänyt äänestäjiä saati varastanut äänestyslipukkeita. Ja jos baskiterrorismista on huolissaan, niin mikähän mahtaisi olla nopein tapa saada niitä terroristeja aikaiseksi, jos ei maan sisällä asuvan kielivähemmistön järjestelmällinen kyykyttäminen?
Näyttääkin siltä, että Timo Soinista, entisestä EU-rakkikoirasta, on tullut EU-sylikoira, Jean-Claude Junckerin ja EU-komission kuohittu puudeli, jonka testosteronitasot riittävät enää vaanimaan eläkepäivien turvaksi luvattua palkintovirkaa. Meilläpäin tuollaisia tyyppejä sanotaan selkärangattomiksi paskahousuiksi.

Soinin, Vanhasen ja muiden Espanjan hallituksen väkivaltaisia toimia valkopesevien mielestä ei ole EU:n tehtävä puuttua sen jäsenmaiden sisäpoliittiseen turbulenssiin. Lausunto osoittaa typerryttävää kaksinaismoraalia ottaen huomioon, että EU puuttuu direktiivitulvan kautta suoraan jäsenmaidensa sisäiseen päätöksentekoon jatkuvasti. EU on myös tuominnut mm. Venezuelan hallituksen hyökkäykset demokratiaa vaativia kansalaisiaan kohtaan, ja EU:n johdolla sen jäsenmaat ovat asettaneet sanktioita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Millaisen kuvan EU-johtajat antavat itsestään ja edustamastaan järjestöstä, kun he nousevat puolustamaan EU:n ulkopuolista negatiivista demokratiakehitystä, mutta kohauttelevat olkapäitään EU-maan kurmottaessa omia kansalaisiaan?

Toki näitä erilaisia reaktioita on nyt nähty vähän joka suunnasta. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä lähetti Espanjan suurlähettiläälle uhkailuviestin, jossa sanoi, että tulisi pitämään huolta viestin saajaan joutumisesta vastuuseen ellei viestissä esitettyä vaatimusta täytettäisi. Kyselin Kärnältä asiasta Facebookissa, missä hän ilmoitti, että kyseessä oli tahallinen provosointi toiveenaan suurlähettilään “primitiivireaktio”, jonka “maailma sai nähdä”. Myöhemmin Kärnä totesi, ettei kyseessä ollut uhkaus suurlähettilästä kohtaan, vaan koko Espanjan valtiota kohtaan, mikä saa viestin kuulostamaan vieläkin harkitsemattomammalta kaikessa suuruudenhulluudessaan.

Kärnän mielestä hänellä oli oikein kansalta saatu mandaatti tähän “or else”-uhkailuun, jolla suurlähettilään mukaan voi olla jopa turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Pitäisin tätä jo kohtuullisen vakavastiotettavana viestinä ottaen huomioon itäisen naapurimme aggressiivisen ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteisön tehottomuuden maailman kriisipesäkkeiden hoidossa.

On yksi asia puolustaa oikeudenmukaisuutta kertomalla oma mielipiteensä julkisesti, sellaiseen kansanedustajallakin tulee olla oikeus. Mutta jos yksinäinen kansanedustaja lähettää vieraan vallan diplomaatille “teet niin kuin käsken tai saat katua”-tyyppisen uhkauksen provosoidakseen, ja julkaisee vielä diplomaatin sähköposteja sosiaalisessa mediassa, niin on kyllä pakko kysyä, että onko ulkopolitiikan hoidossa presidentillä, valtioneuvostolla, ulkoministerillä tai edes hallituksella enää mitään merkitystä? Vai johtaako Suomen ulkopolitiikkaa joku satunnainen teinipojan lailla sentterit pystyssä uhoava julkisuudenkipeä kansanedustaja?

Kaikkein häiritsevintä tässä touhussa on se, että vaikka EU:ta kovasti markkinoidaan eurooppalaisena demokratiaa ja itsenäisyyttä korostavana rauhanprojektina, niin mikä sen uskottavuus on, jos se ei estä jäsenvaltioitaan hyökkäämästä rauhanomaisia kansalaisiaan kohtaan? Tällöin herää väkisinkin kysymys, onko EU oikeasti rauhanprojekti vai tie kohti uutta tyranniaa?

Ja mitä muita kansalaisiinsa kohdistuvia epäoikeudenmukaisia viranomaisväkivallan muotoja EU jäsenvaltioiltaan hyväksyy? Voivatko eurooppalaiset valtiokoneistot EU:n hiljaisella tuella hyökätä kansalaistensa kimppuun jostain ihan merkityksettömästäkin syystä vai onko se sallittua vain silloin, kun kansa janoaa itsenäisyyttä ja demokratiaa? Kirjataanko näistä EU-hallintoalamaisille sallituista demokratian ja yksilönvapauksien muodoista jossain EU-pamfletissa vai onko vallankäytön rajat vain vallanpitäjille tarkoitettua salaista tietoa?

Vaikka itsenäisten kansallisvaltioiden oikeus alueisiinsa on selkeä, niin onko realistista ajatella, että jonkin alueen EU-maasta irtautuminen ja itsenäistyminen pitäisi olla täysin mahdotonta tästä ikuisuuteen? Että EU:n rajojen sisään jäänyt alueellinen, etninen tai kielellinen ryhmittymä ei koskaan voisi lunastaa oikeutta omaan hallintoonsa demokratian ja rauhallisen neuvotteluprosessin kautta, vaan Euroopan alueella valtioiden rajat on nyt betonoitu siihen asti, että joku on taas valmis vuodattamaan verta oikeudenmukaisuuden puolesta?

Vaikka tämä Katalonian soppa heikentää erityisesti Espanjan hallituksen uskottavuutta , on sen välillinen vaikutus EU:n uskottavuuteen demokraattisena rauhanprojektina murskaava. Vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän siltä, että EU:sta on itse itseään varten olemassa oleva hallintokolossi, jonka virkailijoiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa heitä ruokkivan tulonsiirtohimmelin pystyssä pysyminen.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin toiveenaan olla lähempänä muuta Eurooppaa ja länsimaita. Monelta osalta tavoitteet ovat toteutuneetkin, mutta toisaalta hyvin talouttaan hoitaneista suomalaisista tehtiin ensin muiden maiden perseilyjen nettomaksaja ja nyt kun kansantaloutemme kyykkäsi vuosikymmeneksi, on riskinä joutua Fiat-rahalla velkaelvyttävän keskuspankin panttivangiksi. EU-päätöksentekoon isoimmille EU-maille sisään leivottu mahdollisuus edunvalvontaan pienempien EU-maiden kustannuksella johti meidät tilanteeseen, jossa meidän on vaikeaa voittaa, jos EU ajautuu sellaiseen kriisiin, jota kohti se on hiljalleen vuosikymmenien saatossa ajautunut.

Suomalaisten poliitikkojen, erityisesti EU-sellaisten, kesken tuntuu vallitsevan hellyyttävä yksimielisyys EU-liittovaltiokehityksen autuudesta ja siitä, kuinka suomalaisten tulee olla EU-integraation kärkimaa. Poikkeuksena tietysti jotkut perussuomalaiset ja paavoväyryset, joiden idealismi EU:sta, EMU:sta ja muista liitoista irtisanoutumisen suhteen on lapsenuskoista ottaen huomioon, millainen nouseva diktatuuri itänaapurinamme on, ja kuinka paljon Suomi hyötyy vapaakaupasta. Hyvin harva, jos yksikään, suomalainen poliitikko on ottanut kantaa muiden vaihtoehtojen kuin EU-integraation syventämisen tai EU:sta eroamisen välillä.

EU:lla on ollut jo pitkään identiteetti- ja imagokriisi, joka on esimerkiksi kulminoitunut jo Iso-Britannian EU-eroon ja jopa äärikansallismielisten puolueiden nousuun ympäri Eurooppaa. Kenen tahansa tällaista kehitystä vastustavan pitäisikin viimeistään nyt lopettaa kumbaijaan laulaminen sekä erilaisten hastagien takana unelmointi, ja todella pohtia, miten EU muuttuisi tästä eurooppalaisia kansoja hitaasti erilleen ajavasta voimasta meitä taas vahvasti yhdistäväksi vaikuttajaksi?

Tästä ränttäyksestä joku voi virheellisesti saada minusta kuvan EU-vastustajana, mutta en todellakaan ole sitä, haluan vain olla realistinen analysoidessani EU:n nykytilaa. En halua EU:n hajoavan, mutta näen sen välttämiseksi ainoana vaihtoehtona sen, että EU palaa alkuperäiseen muotoonsa vapaakauppa-alueena, jonka sisällä pääomat, tavarat ja työvoima voi liikkua esteettä. Näin saataisiin globaalin markkinatalouden ja vapaakaupan tuomat hyödyt samalla, kun eurooppalaisten kansallisvaltioiden itsenäisyyttä vahvistettaisiin ja EU-hallintokolossin kuluja saataisiin leikattua EU-veronmaksajien eduksi. Se on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin Euroopan Unionin mureneminen ulkoreunoilta ja lopulta koko projektin kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html
https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&set=a.411439679527.194055.642679527&type=3&theater
https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook