Tere Sammallahti

Muistatteko, kun viime viikolla Helsingin Sanomien artikkelissa Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen ylenkatsoi huolia miesten sananvapauden kaventumisesta leimaamalla ne "miesjurnutukseksi"? Sanomattakin oli selvää, että niin moni oman elämänstä tasa-arvoaktiivi riemuitsi uudesta seksistisestä ja alentuvasta sanasta, ja yltyi ivallisesti kyselemään, että missä sitä miesten sananvapautta muka olisi kavennettu? Kuka muka on estänyt miehiä sanomasta mitään?

Ja pari päivää myöhemmin Åbo Akademi sitten tarttui tuumasta toimeen näyttäen esimerkkiä siitä, miten tämä akatemian eräillä osa-alueilla muhiva totalitaristinen liikehdintä todella uhkaa tuhota kampuksilta niin sananvapauden kuin akateemisen vapaudenkin, erityisesti miehiltä.

Kyse on Åbo Akademin kampuksella kansallisena miestenpäivänä järjestettävästä seminaarista nimeltään Tasa-arvo miesnäkökulmasta – provosoiva itsestäänselvyys. Seminaarin nimen todenperäisyyttä ei olisi voinut paljon räikeämmin alleviivata kuin kieltämällä miesten tasa-arvoseminaari liian provosoivana ja laitoksen arvojen vastaisena. Tapahtumaan oli kutsuttu laajalla skaalalla väkeä mm. feministijärjestöistä sekä yksi männävuosien kuumimmista homoikoneista, Army of Loversin Alexander Bard. Samassa tapahtumassa aiottiin näyttää Cassie Jayen dokumenttielokuva, The Red Pill movie, joka kertoo miesten tasa-arvoliikkeestä Yhdysvalloissa.

Muutaman opiskelijan ja henkilökunnan edustajan muodostama porukka vaati tilavuokran ja tapahtuman peruuttamista. Syinä oli mm. se, että Bard on vaatinut #metoo-kampanjan aktiiveja noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta, jottei syyttömiä miehiä tuomittaisi ilman todisteita. Samoin karvoja oli nostattanut Red Pill-elokuvan väitetty feminismivastaisuus ja rahoituskytkökset äärioikeistoon, vaikka Jaye itse on tunnustava feministi ja maksoi projektinsa omista rahoistaan sekä joukkorahoituksella.

Seminaarin juontajaksi ja moderaattoriksi oli kutsuttu Yle Svenskan toimittaja Bettina Sågbom, joka ei ottanut uutista peruutuksesta ilomielin vastaan. Itse asiassa Sågbom paljasti, että tähän miesten tasa-arvoa käsittelevään tapahtumaan oli kutsuttu keskustelijoiksi myös feministejä, joista maltillisimmat olivat luvanneet osallistua, mutta sittemmin peruuttaneet tulonsa, kun äärifeministinen Geheime Campuspolizei oli herännyt ja alkanut masinoida tapahtuman kieltämistä. Sågbomin mukaan Åbo Akademin ajatuspoliiseille ei kuitenkaan ollut ongelma esittää miesten tasa-arvoa käsittelevän paneelin osallistujaksi ruotsalaista äärifeministiä, joka on julkisesti sanonut miesten olevan sairaus. Sågbom myös sanoi, että Ylen journalisteja on häiriköity feministiaktivistien toimesta. Aika erikoista ottaen huomioon, että nettihäiriköintiä on kolmannen aallon feministien juhlapuheissa pidetty yhtenä patriarkaalisen sorron julmimmista työkaluista.

Ajallemme tyypillisesti Åbo Akademin johto alistui näiden parin äänekkään valehtelijan edessä lähettäen ympäri maailmaa signaalin, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, akateeminen väittely sekä tutkiva journalismi ovat niin suuria uhkatekijöitä, että niiden pääsy oppilaitoksen tiloihin on estettävä. Toki, yksityisellä toimijalla tulee edelleenkin olla oikeus valita, millaiseen toimintaan tilojaan antaa käyttöön, mutta Åbo Akademi on julkista rahoitusta saava oppilaitos. Sillä ei tule olla oikeutta estää akateemista keskustelua tiloissaan nyt esitetyillä perusteilla. Toki, jos Åbo Akademilta vedetään kaikki julkinen rahoitus pois, niin siinäpähän sitten syrjivät sukupuolen perusteella sen minkä haluavat.

Tiedän, että näiden aktivistien joukko on marginaalisen pieni ja niinpä toivonkin, että akatemian edustajat ottavat nyt näkyvästi kantaa tähän asiaan. Åbo Akademin johdolta voisi esimerkiksi vaatia täsmennystä siitä, mikä miesten tasa-arvossa on niin halventavaa ja loukkaavaa, että asiasta keskusteleminenkin pitää kieltää kampusalueella?

Sen valtavan akateemisen enemmistön, joka vielä arvostaa totuuden etsimistä avoimen keskustelun kautta, on nyt viimeistään herättävä todellisuuteen ja estää akatemian valuminen näiden kolmannen aallon feministiaktivistien ja muiden fasistien käsiin. Koska jos asialle ei tehdä mitään, ja akatemia politisoituu Yhdysvalloista nähdyllä tavalla, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään muuta kuin ajatuspoliisi, joka tuhoaa akateemisen vapauden ja sananvapauden. #terestroika

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005885577.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005890098.html?ref=rss
https://minedu.fi/documents/1410845/3992590/%C3%85bo+Akademi+avtal+2017-2020
https://minedu.fi/yliopistot-sopimukset
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005890343.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005890784.html?ref=rss

Tällä hetkellä käydystä perhevapaakeskustelusta jää lähinnä sellainen kuva, etteivät suomalaiset osaa tehdä elämässään oikeita valintoja ilman kansanedustajien apua, ja että vanhemmat ovat suurin uhka lastensa tulevaisuudelle pilttien ainoan pelastuksen ollessa julkishallinnon tarjoama kasvatuslaitos. Tämä jo pari vuotta käyty debatti on edustanut lähes täydellisesti nykyistä poliittista keskustelukulttuuria, jossa laput silmillä samaa mantraa jankuttamalla yritetään tehdä omasta mielipiteestä fakta. Käsillä olleen perhevapaauudistuksen puoltajien kuin vastustajienkaan argumentit eivät pääosin pidä vettä. Ja juuri siksi uudistuksesta oli, ja on edelleen, tulossa suomalaiselle politiikalle ominainen surkea kompromissi, josta ei ole kenellekään hyötyä, ja johon kukaan ei ole tyytyväinen.

Julkisessa keskustelussa on vedottu tutkimuksiin, jotka kuulemma todistavat, että tulevaisuutensa kannalta lapselle paras paikka on keskushallinnon järjestämä varhaiskasvatuslaitos, suomeksi sanottuna lastentarha. Esimerkiksi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vetosi taannoisessa mielipidekirjoituksessaan perhevapaauudistuksen kannattajien kovasti rummuttamiin OECD:n Education at Glance-raporttiin ja Home Sweet Home?-tutkimusraportteihin.

Tosin OECD:n Education at Glance-raportin Grahn-Laasonen mainitsee vain osoittaakseen, että Suomessa lapset viedään tarhaan monia verrokkimaita myöhemmin. Tämä ei ole uutta tietoa eikä tietenkään mikään argumentti itsessään. Argumentiksi hän nostaa Karhulan, Erolan ja Kilpi-Jakosen vuonna 2016 julkaiseman Home Sweet Home?-paperin, joka ei edes ole tutkimus, vaan vain muutaman sivun mittainen alustava tutkimusraportti. Siinä itsessään jo todetaan, että näitä alustavia tuloksia pitää tulkita varovaisesti, ja ettei tutkimusasetelman epätäydellisyyden takia selkeää kausaliteettia, eli syy-seuraus-suhdetta, voida tunnistaa.

Home Sweet Home?-raportissa kerrotaan, että kun dataa tarkastellessa kontrolloidaan vanhempien työllisyystilannetta saman vuoden lopussa, kun lapsi täyttää kolme, sekä vanhempien koulutustasoa lapsen syntymävuonna, niin koulutuserot eri ikävuosina tarhaan menneiden lasten kohdalla käytännössä häviävät. Suomeksi sanottuna: Tämän datan mukaan lasten koulutustasoon vaikuttaa nimenomaan vanhempien koulutustaso ja työllisyystilanne, ei se, onko lapsi viety tarhaan yksi- vai kolmevuotiaana.

Kyseinen tutkimus siis ei ole valmis, ei läpäissyt vertaisarviointia, ei ole sisällöltään vielä luotettava eikä siinä esitetty data edes tue yleisesti esitettyä johtopäätöstä alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksesta saamista hyödyistä. Sen käyttäminen vipuvartena lapsien kampeamiseksi väkisin tarhoihin ei siis ole perusteltua, vaan osoittaa lähinnä sen, ettei näin tekevä ole edes tutustunut koko raporttiin.

Myös opetushallituksen vuonna 2016 julkaisemaan "Vaikuttava varhaiskasvatus"-raporttiin on viitattu ahkerasti varhaiskasvatuksen merkityksestä puhuttaessa. Siinä viitataan kymmeniin tutkimuksiin, mutta varhaiskasvatuksen hyödyistä puhuvassa kappaleessa vain neljään. Niiden sisältö on aivan liian laaja täikammalla läpikäytäväksi ihmiselle, jolle ei makseta faktantarkistuksesta, mutta tsekkasin kuitenkin pääkohdat läpi.

Yksikään näistä tutkimuksista ei tarkastele varhaiskasvatuksen vaikutuksia alle 3-vuotiaisiin, joista kotihoidontukea käsittelevässä keskustelussa on paljolti kyse. Ainoa merkittävä yleishavainto löytyy Heckmanin lyhyestä meta-analyysistä, jossa todetaan, että huono-osaisten perheiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen aikaisella iällä nostaa heitä kohti muiden perheiden lasten keskiarvoja koulutustasossa ja sen mukanaan tuomassa elintasossa. Ei liene kenellekään vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi mielenterveysongelmaisten, päihdeongelmaisten tai muista sosiaalisista ongelmista kärsivien vanhempien lapsille on hyödyllistä päästä turvallisempaan ja tasapainoisempaan ympäristöön mahdollisimman aikaisin?

Mutta kenen mielestä, ja millä perusteilla, tavallisessa rakastavassa, turvallisessa ja muutenkin vakaassa perheessä kasvava lapsi jäisi elämän kilpajuoksussa takamatkalle vain siksi, ettei hän käy päivisin tarhassa? Ainakaan perhevapaakeskustelussa siteeratut tutkimukset eivät tuollaista johtopäätöstä tue vaikka moni onkin sellaiseen selkeästi halunnut päätyä.

Perhevapaakeskustelussa siteeratut tutkimustulokset eivät siis tue väitettä siitä, että alle 3-vuotiaana tarhaan menolla olisi ainakaan mitään tilastotieteellisesti merkittävää syy-seuraussuhdetta lapsen myöhemmän menestyksen tai hyvinvoinnin kannalta. Niinpä minusta on äärimmäisen huolestuttavaa, että lukuisat kansalaisaktiivit, puoluejohtajat, kansanedustajat ja jopa ministerit toistelevat papukaijan tavoin tieteellisesti lukutaidottomien toimittajien älyvapaita johtopäätöksiä lukematta niitä tutkimuksia, joilla muka perustelevat politiikkaansa. Se ikävä kyllä luo mielikuvan, ettei tätä maata edes yritetä johtaa tieteelliseen metodiin tai tutkimustietoon luottaen, vaan jopa aivan korkein poliittinen johtokin seuraa sokeasti ideologiaansa valikoimalla tarkkaan omasta kuplastaan ennakkoluulojaan tukevat hömppäuutiset.

Lasten hyvinvointiin vetoaminen on näiden tietojen valossa vain yksi ideologisen tavoitteen täyttämiseksi keksitty tekosyy. Toinen samanlainen on analyysit naisten ja miesten välisistä palkkaeroista sekä työllisyysasteista, jotka nekin sisältävät monta epäloogista nyanssia.

Ensinnäkin, mikään lakiin leivottu etuus ei anna naisille kannustinta jäädä kotiin miehiä merkittävästi pidemmäksi ajaksi. Äitiysrahan ja isyysrahan välillä maksetun etuuden ero on kolme viikkoa, se on ainoa juridinen ero äitien ja isien saamien kannustinten välillä. Kuitenkin, jos naiset vapaaehtoisesti jäävät kotiin pidemmäksi aikaa, niin ei kyseessä ole mikään “rakenteellisesta syrjinnästä” johtuva tasa-arvo-ongelma, vaan oikeustoimikelpoisten aikuisten tekemä vapaa päätös. Eivät kotona lastaan hoitavat naiset ole mitään keskussuunnitteluvapahtajaa tarvitsevia ääliöitä, jotka pitää pelastaa omalta tyhmyydeltään.

Otan tämän “syrjiviin rakenteisiin” vetoavan argumentin tosissani heti, kun naiset sankoin joukoin ilmoittavat olleensa lasten kanssa vastentahtoisesti pidempään kotona kuin olisivat oikeasti halunneet. Tällaiseen naiseen tuntuu kuitenkin olevan käytännössä mahdotonta törmätä vaikka kaikki meistä tietävät, miten pitkät vanhempainvapaat vaikuttavat palkka- ja urakehitykseen. Jos naiset todella omasta mielestään kärsisivät kotona viettämästään ajasta, niin opetusministeriö, naisjärjestöt ja muut humppaorkesterit olisivat takuuvarmasti julkaisseet aiheesta pitkän liudan tilastoja perhepolitiikan muutoksen tueksi. Mutta eivät ole, koska naisten ovat itse halunneet olla kotona hoitamassa lapsiaan, eivätkä vastaukset näin ollen tue narratiivia “sortavista rakenteista”.

Kukaan tai mikään ei estä modernia naista laittamasta lapsenteon ehdoksi sitä, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Enkä suoraan sanottuna keksi, miksi tällaisen hetero-oletetun ydinperheoletetun miesoletettukaan vaatisi mitään sen vähempää? Mutta toisaalta, minä en olekaan niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden puolesta, millainen järjestely heille on paras.

Toisekseen, pari viikkoa sitten Senaatintori täyttyi demareista, vasemmistoliittolaisista sekä vihreistä, jotka huusivat “naisvihamieliselle, epäinhimilliselle, heikompiosaisia kurittavalle ja eriarvoisuutta kasvattavalle” hallitukselle kuinka uhka työttömyystuen marginaalisesta leikkauksesta ei tuo lisää työpaikkoja. Samat henkilöt kuitenkin nyt ripittävät “naisvihamielistä” hallitusta antaen ymmärtää, että työpaikkoja tulee jostain lisää leikkaamalla naisten käyttämistä tuista merkittävästi enemmän. Useimpien poliitikkojen näkemys tukien kannustinvaikutuksista heittää loogista kuperkeikkaa riippuen lähinnä siitä, mitä mieltä poliitikon asiasta täytyy olla tullakseen ensi vaaleissa valituksi. Tällaisia poliitikkoja ei kenenkään tietysti pitäisi äänestää.

Puhuttaessa perhevapaauudistuksen vaikutuksista työuriin, verrataan suomalaisten naisten työllisyysastetta aina muihin pohjoismaihin. Mutta jos verrataan miesten ja naisten kokonaistyöllisyysasteita, niin Suomessa ero on itse asiassa EU-maiden pienin. Vastoin naisasianaisten, äijäfeministien ja muiden laput silmillä kaakattavien poliitikkojen kaanonia, sukupuolten väliset erot suomalaisilla työmarkkinoilla ovat täysin merkityksettömiä ongelmia tasa-arvon, kansantalouden ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta. Todellinen ongelma on se, että täällä kokonaistyöllisyysaste laahaa kymmenisen prosenttiyksikköä esimerkiksi Ruotsia jäljessä ja eläkeikää lähestyvien kohorttien kohdalla ero on jo yli 15 %-yks. Lainsäädännön mikromanagerointi sukupuolikeskiarvojen tasoittamiseksi on yksinkertaisesti merkityksettömään asiaan keskittymistä.

Sitäpaitsi, jos uudistuksen keskiössä oli parantaa nimenomaan naisten työmarkkina-asemaa naisten käyttämiä tukia leikkaamalla, niin miksi tyytyä leikkaamaan kotihoidontukea vain vähän loppupäästä? Miksei koko tukimuotoa lakkauteta ja lyhennetä samalla vanhempien käytettävissä olevia vanhempainvapaita vaikka kuuteen kuukauteen per perhe? Tai poisteta veronmaksajien rahoilla subventoituja vanhempainvapaita kokonaan? Tällöinhän kannustinvaikutukset paranisivat huimasti kaikilla sukupuoleen katsomatta ja useimmat piltit saataisiin jo parin kuukauden iässä kasvatuslaitoksiin turvaan vanhemmiltaan!

Todellisuudessa näin ei tehdä, koska jopa äänekkäin vasemmisto- ja feministipopulisti tietää, ettei työllisyysaste parane merkittävästi ilman aitoa työmarkkinareformia ja veroasteen laskemista. Naisten oikeudet ovat toki tärkeä asia, mutta ne tuntuvat olevan monelle niistä vaahtoavalle vain äänestäjien hämäämiseksi luotu savuverho, jottei tarvitsisi sanoa ääneen mitään sellaista, joka voisi suututtaa äänestäjät.

Tällä hetkellä esitys perhevapaamallin muuttamiseksi, sekä esityksen vastustaminen, on erittäin kunnianhimotonta tulonsiirtopyramidin kantilta toiselle pyörittelyä, jossa lähinnä siirretään veronmaksajien ja yritysten kustantamia etuisuuksia poliitikkojen valitsemille eturyhmille. Minusta on hurjaa, että valtakunnanpolitiikasta on haasteellista löytää edes puolikasta ideaa, jonka myötä suomalaiset saisivat ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Lyön vaikka vetoa, että suurin osa meistä haluaisi parantaa omaa ja perheensä elintasoa omalla työllään, mutta riistoverotus rampauttaa tavallisen palkansaajan ostovoiman, kun ääniä kalastelevat poliitikot ovat valmiita siirtämään kansalaisten pienimmätkin arjen murheet julkishallinnon harteille.

Suomessa pitäisitehdä kunnollinen perusturva- ja veroreformi, suitsia julkisen sektorin kuluja ja lanseerata perustilimalli, niin vanhemmilla voisi tulevaisuudessa olla varaa ottaa isompi vastuu perheensä elättämisestä. Ja jos täällä pidetäänkin yllä jotain valtion subventoimaa vanhempainvapaajärjestelmää, niin siitä tulisi koitua yrityksille mahdollisimman vähän kuluja ja perheiden pitäisi saada jakaa vapaansa omalla päätöksellään juuri niin kuin haluavat ilman mitään korvamerkkejä. Se olisi todellista vapautta, eikä sitä vapauden kaapuun puettua holhoamista, jonka kannattajat nostavat itsensä jalustalle samalla ajatellen muiden olevan niin tyhmiä, etteivät kykene päättämään omista asioistaan.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minä kannustan ehdottomasti kaikkia vanhempia ottamaan lomaa viettääkseen aikaa lapsensa kanssa. Sanon kaikille ihan sukupuoleen katsomatta, että kannattaa tarkkaan pohtia, haluatko taistella ajasta lapsen kanssa vai urakehityksestä työpaikalla? Tietysti on kivempaa kuolla varakkaampana kuin köyhempänä, mutta niitä vauvan tai taaperoikäisen kanssa vietettyjä ainutlaatuisia hetkiä ei saa millään rahamäärällä ostettua takaisin, kun ne kerran menevät ohi. Siinä luo sidettä lapseen, tutustuu häneen, saa opetella arjen rutiineita ja perheestä huolehtimiseen tarvittavia taitoja. Ne muutamat viikot tai kuukaudet menevät, ikävä kyllä, ohi yhdessä silmänräpäyksessä vaikka se taloudellisesti vähän kirpaiseekin.

Olemassa oleva perhevapaajärjestelmä, saati tämä esitys uudeksi sellaiseksi, ei kuitenkaan edusta mitään tasa-arvoa, vaan yksilönvapauden murskaamista ylhäältä määritellyn ihanteen saavuttamiseksi. Nykyinen systeemi luotiin tukemaan poliitikkojen ihannetta heteropariskunnan muodostamasta ydinperheestä, eivätkä ne itseään edistyksellisiksi liberaaleiksi kuvittelevat perhevapaauudistuksen kannattajat ole todellakaan purkamassa tätä järjestelmää, vaan vain muuttamassa niitä vahvistamaan omia ihanteitaan. Vapausaatteen kannattajana en voi hyväksyä sitä, että tasa-arvon käsitteen väärin ymmärtäneet keskushallintofetisistit käyvät sotaan perheiden sisäistä autonomiaa vastaan pakottaakseen meidät vapaat aikuiset suomalaiset oman ideologiansa mannekiineiksi.

http://www.hs.fi/paivanlehti/07102016/a1475724211284
http://www.msmt.cz/file/39129/download
http://www.oecd.org/edu/education-at-a-glance-19991487.htm
http://wpsei.utu.fi/wp-content/uploads/2016/04/WPSEI9.pdf
http://www.slideshare.net/titaresearch/erola-karhula-kilpijakonen-home-sweet-home-longterm-educational-outcomes-of-childcare-arrangements-in-finland
http://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf
http://heckmanequation.org/content/resource/case-investing-disadvantaged-young-children
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/CARE_WP3_D3_2_Professional_Development_and_its_Impact_on_Children.pdf
http://193.61.4.225/web-files/our-staff/academic/edward-melhuish/documents/2.RB351_-_Influences_on_students__social-behavioural_development_at_age_16_Brief.pdf
http://eppe.ioe.ac.uk/eppe/eppepdfs/RBTec1223sept0412.pdf
https://businessinsider.com/pisa-worldwide-ranking-of-math-science-reading-skills-2016-12?r=US&IR=T&IR=T
http://www.kela.fi/documents/10180/0/Koti_ja_perhe_esite_Kela.pdf/dd7579da-aff7-4689-87f5-862fb15742bd
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/li-andersson-mtv-n-kolumnissa-aktiivimalli-rankaisee-tyottomia-ihmisia-ei-voi-kohdella-miten-vain/6718794#gs.Ov40pFw
https://demokraatti.fi/todella-julmaa-ja-kylmaa-rinteen-viesti-tyottomille-sdp-tulee-muuttamaan-aktiivimallin/
https://www.verkkouutiset.fi/vihreat-haluaa-kumota-aktiivimallin-paastessaan-hallitukseen/
https://yle.fi/uutiset/3-10071991
https://m.iltalehti.fi/politiikka/201802122200737630_pi.shtml
http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/7240293/3-26042016-AP-EN.pdf/

“Naisen euro on 80 senttiä”-myytti on vuosikymmenien aktiivisen rummutuksen myötä muodostunut perustelemattomaksi totuudeksi ja fraasiksi, joka ei suostu kuolemaan edes faktojen edessä. “Naisen euron” laskeminen on helppoa: Tarvitsee vain unohtaa kaikki relevantit yksilön palkkaan vaikuttavat tekijät, kuten tehdyt työtunnit, työvuodet, työskentelyala tai vaikkapa työn tuottavuus, verrata sitten miesten sekä naisten keskipalkkoja toisiinsa, ja ananasa-vitun-käämä, naisen euro on 80 senttiä!

Haluan heti alkuun korostaa, että minusta eri sukupuolten, etnisyyksien tai muiden ihmisryhmien edustajia tulisi käsitellä yksilöinä, jotka eivät ole kollektiivisesti vastuussa edustamansa ryhmän muodostamista keskiarvoista. Myös julkishallinnon ja julkisen keskustelun tulisi heijastella tätä periaatetta: Ihmisen sukupuoli ei kuulu valtiovallalle, sen enempää ruskeat, valkoiset kuin muunkaan väriset ihmiset eivät oli vastuussa demografinsa rikollisten tekemisistä, eivätkä parikymppiset miehet kanna taakkaa eläkkeellä olevia ukkoja auttaneista sukupuolistereotypioista.

"Naisen euron", tämän naisjärjestöjen luoman eturyhmäkampanjan ovat omaksuneet myös AY-liike, “äijäfeministit” ja muut laajoista tulonsiirroista haaveilevat keskushallintofetisistit. “Naisen euro” on potentiaalisten tulonsiirtojen ja poliittisten irtopisteiden kannalta eritoten naisille niin houkuttelevat teema, että jopa patriarkaatin ja riistäjäkapitalistien kätyreinä pidetyt Kokoomusnaiset ovat ottaneet sen omakseen. Kokoomusnaiset nousivatkin otsikoihin pari vuotta sitten, juuri naistenpäivän alla, ehdottaessaan miesveroa “naisen euron” kompensoimiseksi. Mediakohun saattelemana ääliömäinen julkilausuma valkopestiin klassisella “vitsihän se vain oli”-selityksellä, mutta kannanoton olennaisesta väittämästä, “naisen eurosta”, ei Kokoomusnaisissakaan lipsuttu.

Tämän yksinkertaistuksen palkkatasa-arvosta valjasti toimitusjohtajansa Jukka Kurttilan suulla myös Finlayson vuoden 2017 syyskuussa. Kun Kurttilalta sitten kysyttiin Finlaysonin sisäisistä sukupuolten välisistä palkkaeroista, oli nurkkaan itsensä maalanneen toimitusjohtajan vastaus, että “[palkkoihin] vaikuttavat esimerkiksi sapatit ja toistenkin työnantajien palveluksessa tehdyt työt. Se on monimutkaisempi asia, eikä se selviä katsomalla firmassa töissä olevien miesten ja naisten palkkakuitteja.”

No nii-in! Ja juuri tästä tässä naurettavassa “naisen euro”-myytissä on kyse, eli syvällisemmän analyysin puutteesta ja siitä, että vertaillaan vain kahta mitäänsanomatonta keskiarvoa. Mutta johdonmukaisuus ja loogisesti kestävä argumentointi ei jostain syystä pilkahda sen enempää poliittisten irtopisteiden perässä juoksevien poliitikkojen kuin hyvesignaloinnilla markkinointia tekevien yritysjohtajienkaan mieleen ennen kuin logiikan liekit nuolevat omia jalkoja. Myös Audi teki taannoin saman virheen markkinoinnissaan ja palkkauspolitiikan nyanssit aukenivat heillekin vasta, kun sormi osoitti väärään suuntaan.

Mitä ne tilastot sitten oikeasti sanovat palkkaeroista? Totuus on tässä tapauksessa aikamoinen antikliimaksi. Elinkeinoelämän keskusliitto ja yleiseurooppalaiset tilastot tylsästi osoittavat, ettei myyttistä naisen euroa ole olemassakaan, vaan erot tasoittuvat, kun palkkatulot normeerataan tehtyjen työtuntien, ylitöiden ja muiden yksilön tienesteihin vaikuttavien mittarien funktiona. Tällöin selittämättömät palkkaerot ovat enää muutaman prosentin luokkaa ja nekin ovat nimenomaan selittämättömiä eroja, eivätkä naisvihaaja-illuminaatin katalaa juonittelua.

Myös markkinatalouteen kuuluva kysynnän ja tarjonnan laki sotii "naisen euro"-narratiivia vastaan: Jos naiset oikeasti olisivat viidenneksen miehiä halvempaa työvoimaa, revittäisiin naiset alalla kuin alalla käsistä ja naisten työttömyysprosentti olisi merkittävästi miehiä pienempi. Mutta kun ei ole.
Mutta nämäkään faktat eivät ole kelvanneet palkkaerokeskusteluun, vaan pitkä liuta uhripääomaansa rakastavia naisasianaisia kaivautuu aina koloistaan julistamaan palkkaerojen epäreiluutta ja toteamaan, että ainakin nämä selittämättömät erot menevät patriarkaatin sortorakenteiden piikkiin. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka miehet edustavat yli kahta kolmasosaa työtapaturmien uhreista, niin mölinä sukupuolentutkimuksen laitoksella, naisjärjestöissä ja muissa humppaosastoissa hiljeneekin kuin taikaiskusta. Tai siis jos tästä aiheesta koskaan puhuttaisiin. Mutta kun ei puhuta. Haastan teidät keksimään vuodesta sen päivän, jolloin miesten suhteellisesti vielä “naisen euroa” isommasta osuudesta työtapaturmissa kohistaan samalla tavalla kuin sukupuolten välisestä palkkaerosta. Koittakaa vaikka etsiä viime vuodelta edes yksi uutisartikkeli, tai “tasa-arvon” puolesta taistelevan feministisen järjestön kannanotto, jossa aihetta käsitellään. Onnea matkaan.

Miehet loukkaantuvat työtapaturmissa keskimäärin useammin ja kuolevat keskimäärin n. 6 vuotta naisia aikaisemmin, ja siihen on ihan helvetin hyvä syy, kuten alavalinnat työelämässä ja halukkuus ottaa riskejä, joita moni nainen on liian fiksu edes harkitakseen. Työelämässä noiden valintojen palkintona on keskimäärin korkeampi palkka, jonka tavoittelua ei naisiltakaan ole estetty, mutta silti naisia näkyy enemmän sairaaloissa ja sukupuolentutkimuksen laitoksella kuin kaivoskuiluissa ja insinööritoimistojen käytävillä.

Toki, moni modernin feministin sapluunavastaus tässä vaiheessa on, että myrkyllisen äijäkulttuurin luomat sukupuolistereotypiat ovat patriarkaatin työkalu istuttaa meihin ajatus sukupuolellemme sopivasta ammatista tai kyvykkyydestä, minkä takia naiset tahtomattaan hakeutuvat huonommin palkatuille aloille kuin miehet. Mutta kysykää itseltänne, että millä alalla työskentelisitte mieluummin kuin nyt ja miksette jo työskentele siellä? Ei esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan palkkaus ole ollut alalle hakeville mikään uutinen enää useampaan sukupolveen, mutta silti ala on naisvaltainen sinne hakeneiden omien valintojen takia. Sama koskee miesvaltaista turvallisuusalaa, mutta sillä vallitsevasta matalasta palkkatasosta ei ole tehty poliittista työkalua. Aivan niin kuin vain miehet olisivat täysivaltaisia aikuisia ja naiset vain tahdottomia patriarkaatin marionetteja.

Riskien ottamisesta puheen ollen voitaisiin anekdoottina todeta, että jostain syystä netistä löytyy hyvin vähän videoita, joissa naista lyödään palavalla kitaralla päähän. Ja uskallan väittää, että todennäköisesti suurin osa ilotulitteiden perseisiin aiheuttamista palovammoista on miesten pakaroissa siinä, missä kovinkaan moni nainen tuskin pystyy edes kuvittelemaan, mitä kukaan voisi saavuttaa sytyttämällä itsensä tuleen ennen palavalta kiveltä alas skeittaamista. Toisaalta joskus riskinotto kannattaa, ja siksi todennäköisesti lähes kaikki eeppiset roomankynttilä-minigunit on tyhjentänyt mies aivan samalla tavalla kuin miesten riskialttiimmat alavalinnat ja elintavat, muiden muuttujien lisäksi, näkyvät niin palkkatilastojen kuin elinajanodotteenkin keskiarvoissa.

Myytti naisen eurosta on johtanut täysin älyvapaaseen julkiseen keskusteluun, johon osallistuvat korkeakoulutetut aikuiset voivat kysyä esimerkiksi jotain niinkin typerää, kuin “Miksi lastentarhanopettaja häviää yli 1000 euroa palkassa sähköteknikolle?”. Siksi, että esimerikiksi varhaiskasvatusala, kuten niin moni muukin naisvaltainen ala, on massiivisen julkisrahoituksen ja sen mukanaan tuoman palkkapolitiikan kautta sosialisoitu keskushallinnon kynsiin siinä, missä suurin osa talotekniikkapuolen asentajista ja muista miesvaltaisten alojen edustajista työskentelee rajusti kilpaillulla yksityisellä sektorilla. Varhaiskasvatus on vieläpä ala, jossa kuka tahansa, jopa peruskoulusta valmistumaton, kotiin jäävä vanhempi voi syrjäyttää alalle kouluttautuneen maisterin.

Näistä syistä lastentarhanopettaja tienaa vähemmän kuin vapailla markkinoilla erikoisosaamisellaan kasvavaa kysyntää tyydyttävä sähköteknikko huolimatta siitä, miten me subjektiivisesti näitä ammatteja arvostamme. Jos naisvaltaisten alojen palkkoja halutaan nostaa, niin vastaus ei ole siirtää keskushallintokoneiston päätöksellä rahaa miesten taskuista naisten taskuihin, vaan oikea vastaus vapaa markkinatalous. Valtion osalta helpoin tapa vaikuttaa naisten keskipalkkoihin olisi purkaa naisvaltaisten alojen sosialistista palkkasääntelyä ja tehdä se työmarkkinareformi, jota tässä AY-liikkeen rampauttamassa TuPo-dystopiassa on odoteltu jo vuosikymmeniä.

Mitä tulee sukupuolirooleihin, niin en hetkeäkään epäile, etteikö osa lapsista edelleen kantaisi vanhempien sukupolvien taakkaa, mutta kannattaa muistaa, että opetus- ja varhaiskasvatusalan työntekijöistä ehdoton enemmistö on naisia siinä, missä meitä jaksetaan jatkuvasti muistuttaa naisten tekevän suurimman osan lastenkasvatustyöstä. Naiset siis ovat avainasemassa, kun uusille sukupolville siirretään arvoja ja roolimalleja.

Silti Suomessa edelleen kasvaa sukupolvia, joiden naispuoliset edustajat hakevat mieluummin matalan koulutuksen, matalan palkkatason ja matalan tuottavuuden aloille eivätkä esimerkiksi paremmin palkatuille luonnontieteellisille, teknisille tai matemaattisille aloille. Jos näitä faktoja tulkitaan palkkatasa-arvokeskustelusta tutulla logiikalla, niin voimme todeta, että nimenomaan naiset murskaavat seuraavan sukupolven naisten itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihinsä. Silti feministisessä filosofiassa kaikki on onnistuttu jollain loogisella kuperkeikalla pyöräyttämään miesten syyksi.

Ikävä kyllä palkkatasa-arvosta puhuttaessa tällainen kvasi-tieteily ei ole ollut pelkästään sallittua, vaan myös vaadittua eritoten asiaa tutkivan akatemian edustajilta. Näyttäkää minulle sukupuolentutkija tai humanisti, joka on asettunut tässä asiassa akatemiassa vallitsevaa paradigmaa vastaan, niin minä näytän teille tutkijan, jolla ei ole tutkimusrahoitusta.

Tragikoomisimpia esimerkkejä yksilön tekemien vapaiden valintojen seurauksista ovat nämä kaksi kuvaa ja niissä esiintyvät sukupuolijakaumat. Arvaatteko kummassa kuvassa edustaa Tampereen ja Turun yliopistojen sukupuolentutkimuksen tuore maisteriohjelma, ja kummassa Tampereen ammattikorkeakoulun ja teknillisen yliopiston kyberturvallisuuden erikoiskoulutusohjelma? Mitä luulette, kummasta porukasta tulee kymmenessä vuodessa massia takovia asiantuntijoita ja kummasta neuroottisesti omaa uhripositiotaan ylikorostavia EU-apurahatutkijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että pienituloisuutensa johtuu patriarkaatin sortorakenteista? No, ainakin me insinöörit olemme saaneet neuroosit ja pakkomielteet jo syntymälahjaksi.

On meillä tietysti se naisten enemmistö, joita ei vielä ole lannistettu, jota edustaa esimerkiksi Suomen BMW:n entinen toimitusjohtaja Mia Miettinen. Kun Miettinen kertoi Hesarin haastattelussa avoimen tyytyväisenä elämänvalinnoistaan ja työurastaan miesvaltaisella alalla tiellä kohti suomalaisen yritysjohdon arvostetuimpia paikkoja, niin eipä kelvannut sekään. Alle vuorokaudessa hesarin toimitus oli saanut kaivettua jostain sukupuolentutkimuksen laitoksen uumenista aatteellisen feministin, Paula Koskinen Sandbergin, lannistamaan ja vähättelemään Miettisen saavutuksia, joista hän selkeästi itse on ylpeä ja tyytyväinen.
Ehtipä tämä sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori vielä nälväistä Miettistä siitä hyvästä, että hän oli haastattelussa kertonut silittävänsä miehensä paidat. Koska parisuhteessa kotitöitä, tai hui kauhistus, miestään miellyttävä, nainen ei voi olla kuin sortokoneiston alistama tahdoton uhri? Minusta naisten emansipaatio on tärkeä saavutus tiellä kohti yksilönvapauksia korostavaa yhteiskuntaa ja siksi minua ihmetyttääkin, miksi juuri feministit yrittävät neuroottisesti säädellä sitä, mitä itsenäisiä päätöksiä naiselta sallitaan ja mitä ei.

Myös MTV3:n toimittaja Nina Rahkola kirjoitti vuoden 2016 lokakuussa, “naisten vuoden viimeisen palkkapäivän” kynnyksellä, että hänestä tuntuu kuin otsaansa olisi lyöty reppanan leima jatkuvalla epärehellisten tilastotulkintojen jankuttamisella. Suoraan sanottuna uskon, että ehdottomasti suurin osa naisista on Rahkolan ja Miettisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että ovat vapaasta tahdostaan tehneet perhesuunnittelua ja haluamansa uravalinnat, eivätkä halua uhriutuvia naisasianaisia ylenkatsomaan omia elämänvalintojaan.

Olen tehnyt koko työurani erilaisilla rakentamiseen liittyvillä miesvaltaisilla konsulttialoilla ja kokemukseni on se, että naiset ovat keskimäärin täsmällisiä, luotettavia ja mukavia työkumppaneita, ja tekevät erittäin laadukasta työtä. Toisaalta empiriani mukaan naiset eivät keskimäärin kilpailuta työnantajia käytännössä koskaan, eivät pyydä palkankorotuksia aktiivisesti, aliarvostavat omaa osaamistaan ja työpanostaan ja muutama on jopa ajanut itsensä työuupumukseen, kun eivät uskalla sanoa nakittajille "ei". Siksipä kannustaisinkin, kuten niin monesti aikaisemminkin, naispuolisia kollegoitani, ajamaan työelämässä rohkeammin omia etujaan ja röyhkeästikin etsimään muutosta asioihin, joihin olette tyytymättömiä. Te olette työssänne paljon parempia, ja paljon arvokkaampia, kuin uskallatte itsellenne myöntää.

Isoin ongelma tässä “naisen euro”-länkytyksessä on se, että se rampauttaa vapaita ja henkisesti täysin kykeneviä naisia debiileiksi valtion holhousta vaativiksi objekteiksi, jotka eivät kykene nousemaan naisasianaisten heille kaivamasta kuopasta oman elämänsä suunnannäyttäjiksi. En voi kuvitellakaan, millaista vahinkoa tekee ihmisen psyykelle, kun hänet aivopestään lapsesta asti uskomaan, ettei hänellä sukupuolensa takia koskaan ollutkaan mahdollisuuksia menestyä elämässä tai saavuttaa tavoitteitaan. Tämä feministien naisia uhriuttava retoriikka kuulostaa erehdyttävästi juuri siltä väheksymisen kulttuurilta, mistä he miehiä ja “patriarkaattia” tykkäävät syyttää.

Suoraan sanottuna minulle on ihan se ja sama, millaisia sukupuoleen sidonnaisia kampanjoita yksityisen sektorin toimijat järjestävät, he saavat puolestani valita asiakkaansa millä kriteerillä hyvänsä. Mutta tämä naisia uhriuttava “naisen euro”-narratiivi on johtanut perusteettomiin vaatimuksiin suosia naisia mm. työmarkkinapolitiikassa, rekrytoinneissa, palkankorotuksissa, julkishallinnon jakamissa tuissa ja muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Miehiä yritetään samalla syyllistää naisten itse tekemistä päätöksistä sekä pakottaa myös maksamaan viulut aina, kun joku uhripositiotaan syleilevä feministi keksii, ettei hän olekaan vastuussa omista valinnoistaan, vaan se onkin patriarkaatin sorto, kun aiheutti pahan mielen.

Tällaista seksistisen leimaamisen kautta juntattua härskiä eturyhmäpolitiikkaa ja perusteetonta syyllistämistä ei kenenkään tule sietää, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Lapsille ei tietenkään pidä opettaa jäykkiä sukupuolirooleja ja toivon ehdottomasti, että kaikkia lapsia sekä aikuisia kannustettaisiin tutkimaan maailmaa avaimoin mielin ja seuraamaan unelmiaan ennakkoluulottomasti. Muutos parempaan kuitenkin vaatii, ettemme kohtele ihmisiä minään sukupuolikollektiivien edustajina, vaan ymmärrämme jokaisen olevan vain omista tekemisistään vastuussa oleva ainutlaatuinen yksilö.

http://www.talouselama.fi/uutiset/sakn+lyly+huolissaan+naisen+eurosta+toimet+ovat+osoittautuneet+riittamattomiksi/a2236848
http://www.hs.fi/talous/a1477880394902
http://stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus
https://demokraatti.fi/rinne-emme-lepaa-ennen-kuin-naisten-euro-on-yhta-kuin-miesten-euro/
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/miesvero-vesitti-kokoomusnaisten-sanoman-pelkka- vitsi/4846500#gs.65Y5MuM
https://www.uudenmaankokoomusnaiset.fi/?x103997=654067
https://www.facebook.com/FinlaysonFI/photos/a.235798429984.131539.201736349984/10155474126429985/?type=3&theater
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005341301.html
https://twitter.com/TueborFrog/status/826861220900794369
https://twitter.com/Audi/status/826937589366001664
https://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2017/08/daily-chart
https://ek.fi/blogi/2015/02/10/naisen-euro-on-97-senttia/
http://www.talouselama.fi/uutiset/keskimaarainen+tyoviikko+miehilla+38+tuntia+naisilla+32+tuntia/a2243564
https://ek.fi/wp-content/uploads/naisetmiehet_maaliskuu2013.pdf
http://www.stat.fi/til/tyti/2017/07/tyti_2017_07_2017-08-22_tau_001_fi.html
http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_tie_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2010/ttap_2010_2012-11-30_kat_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ttap/2013/ttap_2013_2015-11-27_tau_003_fi.html
http://www.stat.fi/org/tilastokeskus/elinajanodote.html
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201600_2016_16132_net_p4.pdf
https://youtu.be/dEmIaYIPBZw?t=6m46s
https://youtu.be/OKG2tEnLFcY?t=7m31s
https://youtu.be/69AmeXLnRfk?t=15s
https://www.youtube.com/watch?v=AsnbvRZwEZE
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005117729.html
https://twitter.com/johanna_kantola/status/903214908409556993
https://www.tampere3.fi/uutiset/167/kyberturvallisuuden_koulutusta_tampere3-yhteistyona
https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/maisteri/sukupuolentutkimuksen-maisteriohjelma/opiskelu/tutustu-opettajiin#section-28538
http://www.hs.fi/elama/art-2000005140802.html
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005142615.html
https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/persons/paula-koskinen-sand(4caa88f5-bbbb-41ac-8726-ce96d191e404).html
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kommentti-puuduttava-palkkaerokeskustelu-tuntuu-kuin-otsaani-olisi-lyoty-reppanan-leima/6142652

Kolmannen aallon feminismille tasa-arvo on sisällöltään alati muuttuva termi, joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, mikä tukee feminististä agendaa lopputulosten “tasa-arvosta”, eli feministien suosimien uhridemografien erityisasemasta yhteiskunnassa. Ilman itseironian häivääkään rasismia ja seksismiä sanojensa mukaan vastustavat kolmannen aallon feministit ovat julistaneet syyllisiksi lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin valkoihoiset, miehet ja eritoten valkoihoiset miehet, koska nämä ihmisryhmät ovat feministisen teorian mukaan jossain maagisessa valta-asemassa. Feministiseen teoriaan on jopa sisällytetty ajatus siitä, ettei miehiä kohtaan voi olla seksisti eikä valkoisia kohtaan rasisti vaikka kumpaankaan termiin ei määritelmällisesti liity ajatusta sen enempää tekijän kuin kohteenkaan sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

Siksi feministisessä narratiivissa esimerkiksi miesten suhteellinen enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus veronmaksajien elättämällä julkisella sektorilla ei ole. Samoin miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on myös valtava ongelma, mutta naisenemmistö lukuisilla muilla koulutusaloilla tai koko korkeakoulujärjestelmässä taas ei. Samoin ongelma on etnisten vähemmistöjen vähäinen osuus julkisen sektorin työvoimasta, mutta miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski ei.

Tällaisista lähtökohdista ei saada aikaiseksi älyllisesti rehellistä keskustelua tasa-arvosta, kuten seuraavaksi käsittelemäni esimerkikit ikävä kyllä osoittavat. Niiden myötä jokaiselle käynee selväksi, kuinka rasismin, seksismin, syrjinnän ja niin monen muun käyttämänsä keppihevosen selässä itse asiassa istuvat feministit itse, ja kuinka kaksinaismoraalin läpitunkema feministinen teoria on.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on lanseerattu 100 tasa-arvotekoa-kampanja, jossa erilaisille yhteisöille annetaan mahdollisuus osallistua sadan tasa-arvoteon lanseeraamiseen ja toteuttamiseen. Kampanjan perustajat ja vetäjät ovat Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) sekä Naisjärjestöjen keskusliitto.

Ensimmäinen näistä on eduskunnan nimittämä hömppätoimikunta ja suojatyöpaikka, joka pitää mm. yllä myyttiä naisen eurosta ja myös muita kolmannen aallon feminismin teemoja. TANEn sisäisestä aatteellisesta dynamiikasta, verorahojen kuppaamiseen olennaisesti liittyvästä tuhlauksesta sekä korruptiosta on kirjoittanut mielenkiintoisesti blogissaan esimerkiksi TANEn toimintaa sen jäsenenä seurannut Jarmo Keto, linkki alla. Naisjärjestöjen keskusliitto taas on naisasialiitto, jonka hallitus, henkilökunta ja toimikuntien puheenjohtajat kaikki ovat naisia.

TANEn toimintakuvauksesta tutun tematiikan mukaisesti myös kampanjan kuvauksessa ylikorostetaan nimenomaan naisten oikeuksien toteutumista keskeisenä tavoitteena. Jos tarkoitus todella on edistää tasa-arvoa, niin miksei se riitä, vaan korostetaan sukupuolisegregaatiota ja nimenomaan naisten aseman parantamista kampanjan ykkösteemoina?

Tällä hetkellä kampanjan yhteistyökumppaneina on 38 järjestöä, joista 28 on naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei yhteistyökumppaneina ole ainuttakaan. Kampanjan listalle jo hyväksytyistä 50:sta teosta nopealla vilkaisulla ainakin 22 koskee aiheiltaan suoraan naisia tai naiseutta, neljä feminismiä ja vain yksi poikia. Ja kuin kirsikkana kakussa, kampanjan kunniatoimikunnan jäsenistä 31 on naisia ja vain viisi miehiä.

Puolustusvoimatkin olivat saaneet listalle oman tekonsa, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksia palvelusaikana. Vaikka asia tietysti sinällään on tärkeä, niin olisi ollut varmasti perustellumpaa tutkia esimerkiksi sukupuolensa takia pakkotyöhön määrättyjen miesten kokemuksia suomalaisen demokratian oikeudenmukaisuudesta. Puolustusvoimien tasa-arvoteon tekstissä vedotaan perustuslakiin, tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mikä tuntuu lähinnä mauttomalta vitsiltä niin kauan kuin vain miehiä koskeva asevelvollisuus on vallitseva käytäntö.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Monien muidenkin feminististä agendaa ajavien toimielimien ja järjestöjen toimintaa leimaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta löytyy hengästyttävä lista aiheeseen liittyviä vastuuviranomaisia: Tasa-arvoyksikkö, tasa-arvoasioiden neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön suojatyöpaikoissa työskentelee 13 ihmistä, kaikki heistä naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta näyttää STM:n sivuilta löytyvän linkin perusteella vaienneen joskus viime vuoden alkupuolella kokonaisen puolen vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen, mutta projektiin käytettyjä verorahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista muuten 15 on naisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2014 silloisen vähemmistövaltuutetun, nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun, toimistoon haettiin ylitarkastajaa määräaikaiseen virkaan. Kyseisestä työilmoituksesta käy ilmi, erikoista kyllä, että tasavertaisuuden toteutumista valvova viranomainen pitää esimerkiksi etnisyyteen perustuvaa syrjintää periaatteisiinsa sopivana rekrytointimetodina.

STM:n sivuilta linkki vie myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sen alaisuudessa toimivan Tasa-arvotiedon keskus Minnan nettisivuille. Vähemmän yllätyksellisesti Minnan kaikki neljä työntekijää ovat naisia. Samaa feministisen tasa-arvopyrkimyksen linjaa noudatellaan myös Helsingin Yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, missä työskentelee 16 naista ja vain yksi mies, dosenteista ja emeritoista 13 on naisia ja 2 miehiä, sekä tohtorikoulutettavista 16 on naisia ja 2 miehiä.

Eikä tarina muutu myöskään EU-tasolla, kun verorahoja tuhlataan hömppäfeministiseen agendaan European Institute for Gender Equalityn (EIGE) muodossa, jonka luottamustehtävissä toimii 18 naista ja yksi mies, ja henkilökunnastakin reilu enemmistö on naisia, jos nimilistoja oikein tulkitsin.

Jos näiden esimerkkien sukupuolijakaumaa käsiteltäisiin samanlaisista lähtökohdista, kuin feministit käsittelevät esimerkiksi sukupuolten välisiä tuloeroja, sukupuolijakaumaa pörssiyhtiöissä tai kotitöiden jakautumista, pitäisi edellä mainittujen lukujen olla jotain aivan muuta. Mitään reflektiota näistä asioista on turhaa etsiä setämiehistä, all male paneleista ja patriarkaatista näsäviisastelevien feministien kirjoituksista, mikä kertoo kaiken olennaisen modernin feminismin tasa-arvopyrkimyksistä.

Median edustajista kolmannen aallon feminismin tuputtamisessa on kunnostautunut eritoten Helsingin Sanomien toimitus NYT-liitteen kautta. NYT:n toimittajat ovat aikaisemmin ottaneet kantaa rasismia ja seksismiä vastaan, mutta kohteen ollessa valkoihoiset miehet, rasismi ja seksismi muuttuivatkin ylitsevuotavaa ylistystä ansaitseviksi yhteiskuntakritiikin muodoiksi, kuten NYT-liitteen toimittaja Ronja Salmi taannoisessa artikkelissaan yritti todistella.

Kolumnistin mukaan Princess Nokia-niminen rap-artisti oli pyytänyt naiset ja ei-valkoiset ihmiset lavan eteen osoittaakseen miehille ja valkoisille yhteiskunnallisia etuoikeuksiaan, joskin artistin omasta esiintymisestä päätellen hän itse ei ole aivan noin monimutkaisen analyysin kautta päätynyt käyttäytymään noin rasistisesti ja seksistisesti.

Sosiaalinen media tietysti räjähti Salmen kaksinaismoraalista, mutta NYT:n toimituksessa taipuu todellisuus ja vakiintuneet termit, eivät seulana vuotava logiikka tai harhainen ideologia. Kaksi päivää myöhemmin NYT jatkoi ristiretkeään rasismin ja seksismin puolesta, kun edellisen artikkelin valkopesemiseksi oli haastateltu kahta ideologisesti puhdasoppista auktoriteettia, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksista sekä, yllätys yllätys, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.

Artikkelissa Airaksinen on oikeassa siinä, ettei mitään käänteisrasismia tai käänteissyrjintää ole olemassakaan. On olemassa vain syrjintää ja rasismia huolimatta siitä, mihin sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun demografiin se kohdistuu. Feministisessä teoriassa poikkeuksen tekevät tietysti vain valkoiset miehet, joita ei kuulemma voi syrjiä millään tavalla. Airaksinen ilmoittautuu tämän älyvapaan ideologian kannattajaksi toteamalla, että: "rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää". Tätä logiikkaa noudatellen esimerkiksi asevelvollisuus ei syrji miehiä, mikä tietysti on aivan täyttä roskaa.

Muutenkin syrjinnän tarkastelu sukupuolidemografien kautta on naurettavaa. Yhtä järkevää olisi jakaa koko ihmiskunta tumma- ja vaaleahiuksisiin tai pihtipolvisiin ja länkisääriin, ja yrittää tehdä näitä demografeja koskettavien yleistysten kautta järkevää yhteiskunnallista analyysia ja politiikkaa.

Yllätyksettömästi feministisen narratiivin on hyväksynyt myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, jonka mielestä positiivisella erityiskohtelulla on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Tämä on kiertoilmaisu sille, että stereotypiat, ennakkoluulot ja yleistykset juhlapuheissa tuomitseva feministi jakaa esimerkiksi naiset, miehet, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tiukasti omiin lokeroihinsa, unohtaa tekemässääm analyysissä kaikki tarkasteltavien ryhmien välisiä eroja selittävät tekijät, kuten työtuntien määrä, kielitaito, työn vaativuus, koulutustaso, jne, ja julistaa sitten tuomionsa, jonka oli jo päättänyt etukäteen.

Sitten vain soitto naisjärjestöihin ja akateemisesti lahjattomille toimittajille, jotta päästään lehtiin julistamaan älyllisesti epärehellistä mantraa naisen eurosta tai siitä, kuinka maahanmuuttajien huono työllisyysaste on pelkästään rasististen suomalaisten vika. Moni tämän katsojista saattaa ajatella, että jutut naisen eurosta ovat totta, mutta tilastodata ei tue kyseistä myyttiä, jonka seuraava 3F-sarjan video tulee kumoamaan.

Pimiä on löytänyt palasen totuutta todetessaan, että "sillä, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Tämä on sinällään totta, onhan meillä esimerkiksi liikuntakyvyttömiä, joille on perusteltua rakentaa esteettömiä tiloja arjen sujuvoittamiseksi. Mutta artikkelin konteksti oli etnisen taustan ja sukupuolen perusteella stereotypioiduissa ja erotelluissa ihmisryhmissä, ei yksilökohtaisissa perustelluissa erityisvaatimuksissa. Ei sukupuoli tai etninen tausta ole mitään vammoja, joiden perusteella ihmisille pitää luoda juridisia erioikeuksia muiden demografien kustannuksella.

Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että vain viikkoa NYT:n artikkelien jälkeen Princess Nokia pahoinpiteli valkoihoisen mieskatsojan keikallaan Iso-Britannian Cambridgessa. Tämä väkivaltaa omien sanojensa mukaan vastustava artisti oli ilmeisesti kuullut väärin kyseisen katsojan huudot ja hyökkäsi välittömästi hänen kimppuunsa. Lavalle takaisin päästyään tämä rasismia ja seksismiä niin monilla nerokkailla tavoilla vastustava räppäri totesi, että "näin tehdään, kun valkoinen poika on epäkunnioittava!" Princess Nokian filosofisesta nerokkuudesta häikäistynyt NYT-liitteen toimitus, saati sen aikaisemmin haastattelemat asiantuntijat, eivät kuitenkaan palanneet tätä tapausta kommentoimaan.

Kolmannen aallon feminismin näkemys tasa-arvosta, kuten niin monesta muustakin asiasta, onkin tällaista käsittämätöntä kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman alkemiaa, jossa seksismi selitetään rohkeaksi kannanotoksi ja rasistinen stereotypisointi ihmisyyttä korostavaksi oikeudenmukaisuudeksi aina sen perusteella, kuka puhuu ja kuka on kohde. Niin etninen kuin sukupuoleenkin perustuva profilointi, lokerointi, stereotypiat ja kollektiiviset rangaistukset ikävä kyllä ovat feministisen politiikan tärkein työkalu ja siksi modernia intersektionaalista feminismiä ei missään tapauksessa voida pitää tasa-arvoaatteena.

Feministinen ideologia onkin eräänlaista sosiokulttuurista eugeniikkaa, jossa yksilön toiminnan tai mielipiteiden arvo lasketaan sen mukaan, millaiseksi hän on sattunut syntymään. Näiden yksilökohtaisten ominaisuuksien hyvyys tai huonous on etukäteen päätetty, kuten esimerkiksi feministiksi tunnustautuva Vihreiden Emma Kari taannoisessa Facebook-päivityksessään osoittaa. Kari pitää Jutta Urpilaisen kieltäytymistä presidenttiehdokkuudesta valitettavana, koska Jutta on nainen. Nykyisen hallituksen toimintaa Kari pitää tuomittavana, koska ministereistä tarpeeksi suuri osuus ei ole naisia.Helsingin pormestarikisasta Kari analysoi, että Vapaavuori on huono ehdokas, koska hän on mies ja Sinnemäki hyvä, koska hän on nainen. Samanlaista hömppää toistelevat useat muutkin feministeiksi tunnustautuneet poliitikot.

Näin ohutta, sisällötöntä ja seksististä poliittista analyysiä ruodittaisiin erovaatimusten kera päivätolkulla, jos joku miespoliitikko kääntäisi Karin kirjoituksessaan esittämät sukupuolistereotypiat toisin päin.

Edellä mainitut esimerkit paljastavat vääristymän suomalaisessa tasa-arvotyössä, joka käsittelee tasa-arvoa pääasiallisesti naisten ja feminismin näkökulmasta huolimatta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät oppivelvollisuusiässä olevien poikien heikkoon menestykseen lakisääteisessä koulussa ja vain miehille laissa säädettyyn asevelvollisuuteen. Myös muita lainsäädäntöön liittyviä tasa-arvo-ongelmia on, kuten vanhemmuuden kustannusten jakautuminen, mutta siitä enemmän tulevilla videoilla.

Haluan korostaa, että minulle henkilökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevat sukupuolten väliset suhdeluvut ovat merkityksettömiä, kunhan kenenkään oikeuksia ja mahdollisuuksia ei rajata asettamalla heitä perusteetta juridisesti eriarvoiseen asemaan. Miehille ei siis tarvita kiintiöitä opettajakoulutukseen sen enempää kuin naisille kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.

Julkisella sektorilla työpaikat on annettava pätevyysvaatimukset täyttäville parhaille hakijoille heidän sukupuolestaan tai etnisestä taustastaan riippumatta. Rahoitus kaiken maailman hömppätoimikunnille, akatemian luotettavuutta rapauttaville ideologisille koulutusohjelmille ja turhiin suojatyöpaikkoihin pitää lopettaa välittömästi. Jokainen edistäköön omaa ideologiaansa omilla rahoillaan.

Kuten jo todettua, uuden sukupolven tytöt pärjäävät kouluissa paremmin, naisilla on suhteellinen yliedustus korkeakouluissa ja sitä kautta todennäköisesti tulevaisuudessa myös merkittävä etulyöntiasema työmarkkinoilla ja palkkatilastoissa. Miehet johtavat itsemurhissa, väkivaltatilastoissa ja syrjäytymistilastoissa. Silti suomalaista tasa-arvokeskustelua dominoi moderni feminismi maalaten naisista kuvan loputtoman sorron uhreina ja siihen vedoten yrittää työntää poikia entistä enemmän marginaaliin vaikka iso osa tilastoeroistakin selittyy suurten ikäluokkien vaikutuksella. Ei uuden sukupolven pojista tule tehdä B-luokan kansalaisia vain isovanhempiemme hölmöyden takia.

Tällä hetkellä Suomessa tasa-arvotyön lähtökohdat ovat äärimmäisen epätasa-arvoiset ja epärehelliset, koska ne nojaavat vahvasti syrjivään, seksistiseen ja rasistiseen feministiseen ideologiaan. Siksi tasa-arvoa tavoitteleva yhteiskunta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa tavoitettaan kolmannen aallon feminismin kautta, vaan vastaus on egalitarismi ja vapausaate.

http://www.jarmoketo.fi/havaintoja-tanesta/
http://www.naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliitto/organisaatio-ja-hallitus/hallitus/
http://tane.fi/etusivu
http://tane.fi/tanen-kokoonpano
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/mista-on-kyse/
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/yhteistyokumppanit/
http://www.tasaarvo100.fi/client/naisjarjestot/userfiles/100-tasa-arvotekoa-kunniatoimikunnan-jasenet.pdf
http://stm.fi/tasa-arvo/vastuuviranomaiset
http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto
https://www.tasa-arvo.fi/katsaus-historiaan
https://www.syrjinta.fi/yhteystiedot
https://www.syrjinta.fi/web/fi/-/vahemmistovaltuutetun-toimistossa-on-haettavana-ylitarkastajan-maaraaikainen-virkasuhde-1-5-2014-31-5-2015
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/
http://eige.europa.eu/about-eige/eiges-structure
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html
https://youtu.be/8p1F5Spxfv0?t=8m21s
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html
http://www.tcs.cam.ac.uk/news/0036769-fashion-show-headliner-ends-set-early-after-hitting-audience-member.html
https://www.theguardian.com/music/2017/feb/21/princess-nokia-row-over-sexism-cambridge-university
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154357425310949

Moni itseään feministinä pitävä ihmettelee, miksi kaikki eivät pidä feminismistä. Julkisen keskustelun ongelma on se ,ettei siinä tunnisteta feminismin eri aaltoja ja niiden teemoja. Siksi moni järkevääkin tasa-arvopolitiikkaa kannattava saa osakseen kolmannen aallon radikaalifeministien aiheuttamia reaktioita.

Olen seuraillut kolmannen aallon feminisiä useamman vuoden niin Yhdysvalloista kuin Suomestakin käsin ja huomannut, että tämän vuoden lopulla aatteen kansainväliset teemat ovat saaneet vahvan jalansijan myös Suomessa perinteisen median välityksellä. Ajattelin, että aihetta vähemmän seuraavien on varmasti hyvä tietää, millaisia elementtejä tämä aate keskustelukulttuuriimme tuo, joten aloitin 3F-videosarjan.

Käsittelen tällä videolla hieman perusasioita sekä kolmannen aallon feministien ajankohtaisia ajatuksia lumenpoistosta sekä isänpäivästä. Jatkossa teen 3F-sarjan videot tulevat olemaan lyhyempiä ja keskittymään yhteen teemaan kerrallaan.