Tere Sammallahti

Ammattiyhdistysliike sekä sen eduskunnassa majailevat kätyrit ovat viime vuosina äänekkäästi valittaneet, kuinka moraalitonta on kuitata isoja osinkoja tai varjella omaisuuttaan verosuunnittelulla. On oltu niin huolissaan korruptiosta ja eritoten siitä, millaiseen pimeyteen Suomi vajoaisi, jos joku yksityisen sektorin edustaja voisi tehdä vähänkin voittoa sosiaali- ja terveyspalveluilla. Eikä mielikuvitusta ole säästelty, kun nämä moraalisaarnaajat ovat yrittäneet keksiä nykyiselle hallitukselle hurjia piilomotiiveja häikäilemättömänä suuryritysten, sukulaistensa ja veroparatiisiyhtiöiden edunvalvojana.

Mediassa näihin epäilyihin on tartuttu herkästi, toki ihan hyvästä syystäkin. Mutta toisaalta, kun ammattiyhdistysjärjestöjen nukkemestarit poliittisine marionetteineen suhmuroivat veronmaksajien rahoja omiin taskuihinsa, ja vieläpä täysin avoimesti, ei se tunnu kiinnostavan oikein ketään. Silloin ei näy päiväkausia raivoavia mediakohuja, puhumattakaan mielenosoituksista, joihin kärrätään maakunnista bussilasteittain ammattiyhdistysaktiiveja rähisemään kameroiden eteen.

Esimerkiksi AY-liikkeen lypsylehmäksi muodostuneen kiinteistöyhtiö VVO:n ällistyttäviä talouslukuja ja kytköksiä vasemmistopuolueisiin pohdittiin vuosi sitten, mutta nopeasti kuollut kansalaiskeskustelu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Toki VVO:n ryvettynyt maine pestiin muuttamalla yhtiön nimi Kojamoksi, mutta muuten touhu jatkuu entiseen malliin.

Tämä yrittäjiä ja hyvätuloisia halveksuvan sosialistiklikin kupletti toimii seuraavalla tavalla: Muka “sosiaalista asuntotuotantoa” tekevä Kojamo kiristävää vuokriaan jatkuvasti. Näin vasemmistopoliitikot saavat syyn vaatia korotuksia asumistukeen pienituloisten taloudelliseen hätään vedoten. Samalla eduskunnassa vasemmistopuolueet puolustavat niin AY-liikkeen kuin Kojamonkin asemaa verovapauksista nauttivina yleishyödyllisinä järjestöinä. Kojamo tilittää voittojaan omistajilleen AY-järjestöissä, jotka taas siirtävät rahat verovapaina eri vippaskonstein vasemmistopuolueille ja -poliitikoille. Korruptiorahoilla vasemmisto ostaa itselleen lisää näkyvyyttä sekä vaikutusvaltaa, ja niin korruptio kierre on valmis.

Korruptiolle tyypilliseen tapaan ilmaisia lounaita ja hallituspalkkioita pääsee kuittaamaan oikealla puoluekirjalla sekä oikeaa väriä tunnustamalla, kuten esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ovat aktiivisesti tehneet. Aatteelleen uskollisena Aalto vielä vuonna 2015 ehdotti yritysten johtajien bonusten jäädyttämistä sekä yhtiöiden hallitusten palkkioiden puolittamista. Ääni kellossa on sittemmin vaihtanut nuottia, aivan niin kuin jotain olisi muuttunut. Olisiko Aallon mielipiteeseen voinut vaikuttaa esimerkiksi pesti juurikin Kojamon hallituksen puheenjohtajan, sekä luottamustehtävän mukanaan tuoma 60 000 euron vuosipalkkio? Aalto ja Lehtonen saivat myös kuin ihmeen kaupalla hillittyä ahneiden porvareiden kritisointiaan vuoden 2017 lopulla, kun Teollisuusliitto korotti molempien palkkioita tuhansilla euroilla. Jännä juttu.

“Sosiaalinen asuntotuotantohan on köyhiä varten, ja valtion tukemana varmasti halvempaa kuin vapaiden markkinoiden tarjonta?”, aprikoi valistunut kansalainen. Ei välttämättä. Sattumoisin juuri VVO, eli nykyinen Kojamo, jäi vuonna 2012 kiinni vuokrien törkeästä ylihinnoittelusta siinä, missä Kuluttajaliiton vuonna 2016 julkaisemassa vuokra-asuntovertailussa monissa vertailutapauksissa ARA-asuntojen vuokrat olivat korkeampia kuin vapaarahoitteisesti rakennetuissa asunnoissa.

Kirsikkana korruptiokakussa on Kojamon uskomattoman hyvä kannattavuus ja liikevoittoprosentti, jollaiset ovat Suomen kymmenilletuhansille yrityksille ja yrittäjille yhtä realistisia tavoitteita kuin kävellä hengitystä pidättäen Kuuhun ja takaisin. Mutta korruptio se on mikä kannattaa, ja niinpä jättiosingoista ja epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta huolissaan olevan vasemmiston lemppariyrityksen liikevoitto on ollut säännönmukaisesti yli 30 %, kasvaen viime vuodet hurjin harppauksin.

Vuositasolla puhutaan kymmenienmiljoonien eurojen siirtämisestä jo valmiiksi miljardiomaisuuden päällä istuvien AY-järjestöille sekä kätyreilleen vasemmistopuolueissa. Ei siis liene vaikeaa arvata, miksi ehdotukset AY-järjestöille myönnetyn yleishyödyllisyyden purkamisesta tai kahden miljardin euron vuotuisten asumistukien vähentämisestä torjutaan vasemmiston suunnalta aina ääriretoriikkaan perustuvalla vastahyökkäyksellä? Kuvottavinta tässä teatterissa on se, että nämä täysin moraalittomat huijarit jaksavat naukua tuloerojen kasvamisesta, eriarvoistumisesta, veronkierrosta ja riistoyrittäjien ahneudesta samalla, kun kuppaavat rahansa nimenomaan muka puolustamiltaan duunareilta, köyhiltä ja vähäosaisilta.

Toinen vähälle huomiolle jäänyt tapaus on vasemmistopoliitikkojen ja osuuskunta Tradekan väliset kytkökset. Käytännössä Tradekassa vaikuttaa kolme poliittista ryhmittymää: SDP, Vasemmistoliitto ja kommunistit, joista demareita ja vasemmistoliittoa Tradeka tukee vaalirahoituksella. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii SDP:n entinen puoluesihteeri Markku Hyvärinen, joka oikean puoluekirjan omaavana luonnontieteiden ylioppilaana on eittämättä ollut pätevyydeltään juuri oikea valinta myös Eläke-Sampon toimitusjohtajaksi sekä valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hallitukseen. Tradekan hallituksessa istuu myös Paavo Lipposen EU-asiantuntijana ja Antti Rinteen valtiosihteerinä aikoinaan toiminut Markku Luoma, sekä sellainen pehmeiden arvojen kova puolustaja, kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo.

Tradekan edustajistossa taas vaikuttaa varsin mielenkiintoisia nimiä, kuten Li Andersson, Antti Rinne, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Aino-Kaisa Pekonen, Jukka Gustafsson, Sirpa Paatero ja pitkä, pitkä liuta muita vasemmistovaikuttajia. Kaikkien Tradekan luottamustehtävissä toimivien henkilöhistoriaa on turha penkoa, jokainen heistä kun on jäsenkirjalla edustava demari tai vasemmistoliittolainen, muiden puolueiden edustajilla ei näihin suhmurointikarkeloihin ole asiaa.

Nimenomaan vasemmistopoliitikot ovat kyllästymiseen asti jankuttaneet siitä, millaiseen dystopiaan sote-markkinoiden pienikin avaaminen johtaa, mutta kaikista näistä tuomiopäivän visioista huolimatta Tradeka hyppäsi kaikessa hiljaisuudessa sote-bisnekseen mukaan ostamalla Med Groupin koko osakekannan. Juhlapuheissaan kapitalismin pahuudesta huolissaan olevien vasemmistolaisten hallinnoima Tradeka on aikaisemmin tehnyt edustajiensa kavahtamaa bisnestä mm. hotelli- ja pikaruokabisneksessä sekä osakemarkkinoilla. Yritysoston myötä valikoimaan on tulossa myös vanhus- ja lääkäripalveluita, sekä liuta muita sote-palveluita, joilla on ilmeisesti tarkoitus tehdä voittoa ja näin riistää vähäosaisia, kuten vasemmistoretoriikka on meille vuosikausia opettanut.

Huomasiko kukaan tämän tapauksen tiimoilta päiväkausien some- ja mediakohuja, mielenosoituksia tai mitään muutakaan dramaattista julkisuudessa? Ei tietenkään, koska tällainen selkärangaton kaksinaismoraali ei ole Suomessa mikään uutinen, ja se on itse asiassa oikeiden puolueiden edustajille jopa täysin hyväksyttyä. Propsit tosin Li Anderssonille, joka sentään myönsi olevansa pettynyt Tradekan hallituksen päätökseen. Aivan niin paljoa ei kuitenkaan harmittanut, että olisi seissyt selkä suorana kapitalistisen sortokoneiston edessä ja irtisanoutunut koko puljusta. Tosin eipä spolioosin, eli poliittisen skolioosin, korkkiruuviksi runnoma selkä taipunut suoraksi muillakaan ahneutta ja voitontavoittelua vastustavilla tradekalaisilla.

Ja nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu poliittiseen järjestelmäämme pesiytyneestä korruptiosta ja moraalisesta selkärangattomuudesta. Jos Suomessa olisi kunnollista tutkivaa journalismia, niin saisimme lukea joka viikko, tai todennäköisemmin lähes joka päivä, erilaisten yhdistysten, liittojen ja muiden hömppäprojektien kytköksistä eri puolueisiin ja niissä vaikuttaviin poliitikkoihin.

Suomalaisten yhdistysten ja järjestöjen hallitukset ovat täynnä tällaisia veronmaksajien rahoilla loisivia samppanjasosialisteja, joiden huoli johtajien epäoikeudenmukaisista palkkioista ja ylisuurista osingoista lähtee kuin kulakki kuopan reunalta heti, kun rahaa alkaa kilistä omalle tilille. Eikä pidä erehtyä, tämä maan tapa läpäisee takuuvarmasti koko puoluekentän, vaikka nämä ajankohtaiset esimerkit keskittyivätkin vain vasemmistopuolueisiin.

On sanomattakin selvää, että tällainen korruptioon taivuteltu järjestelmä rakentajineen tulee murskata armottomasti, eikä siihen ole muuta keinoa kuin paljastaa väärinkäytöksiä sekä äänestää vaaleissa ehdokkaita, joiden tekemiset kestävät päivänvalon. Vain niin voidaan vähentää suomalaista korruptiota, palauttaa veronmaksajille heille kuuluvaa omaisuutta sekä vahvistaa äänestäjien luottamusta poliittisen järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen.

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html
https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk
https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/
https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf
https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy
https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto
https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd
https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/
https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/
https://yle.fi/uutiset/3-7267588
http://www.saramo.net/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html
https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut
https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/
https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f
https://yle.fi/uutiset/3-9252179

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa edelleen romantisoidaan kommunismia, tuota maailman murhaavimpiin kuuluvaa ideologiaa? Neuvostoliittoa, Karl Marxia, Che Guevaraa ja muita reaalisosialismin airueita täällä ihaillaan kritiikittä, vaikka niihin liittyy hirvittävä määrä samoja piirteitä, ja vielä enemmän väkivaltaa, kuin vaikkapa kansallissosialismiin, tuohon täysin aiheellisesti halveksittuun aatesuuntaukseen.

Ei kansallissosialismia, kommunismia, sosialismia tai muitakaan kollektivistisia aatteita tulisi erityisemmin helliä tai katsella hiljaa vierestä, jos arvostaa vapautta tai demokratiaa. Siksi julkisessa keskustelussa kaikille tulee olla samat säännöt: Jos fiilistelet ja symppailet totalitarismia, niin tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole.

Huvfudstadsbladetin haastattelussa Vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson tiesi kertoa olevansa marxilainen, kun analysoidaan työn ja pääoman ristiriitaa, joka kuulemma määrittää nykyajankin työmarkkinoita. Tämä reilun sadan vuoden takaa pölähtänyt raikas tuulahdus ei herättänyt sen enempää lehdistössä kuin muuallakaan käytännössä minkäänlaisia väreitä.

Vain kaksi päivää Anderssonin jälkeen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että “Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita” ja yritti heti seuraavassa lauseessa tehdä pesäeroa reaalisosialismin uhrien ja itse ideologian välille. Vapaasti mukaillen Aallon logiikka kuuluu, että “kommunismi on hyvä juttu, mutta jätkät pilas”, aivan niin kuin reaalisosialistiset kokeilut eivät olisi joka kerta päätyneet joukkomurhiin, totalitarismiin ja mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Moni tätä lausuntoa parhain päin itselleen ja muille selitellyt sanoi, että Aaltohan on aikoinaan hypännyt pois kommunistisen nuorisoliiton järjestötoiminnasta tajuttuaan kommunismin käytännön sovellusten ongelmat, eikä näin ollen enää symppaisi kommunismia. Mutta jos Aallon sanomisia luetaan ihan tarkasti, niin Aalto vain irtisanoutui itselleen assosiaatioriskin aiheuttavista väkivalta- ja vallankumousfantasioissa piehtaroivista räyhääjistä, mutta pitää edelleen kommunismin aatetta kauniina. Se on sanatarkka sitaatti, jota on mielestäni syytä toistaa sen uskomattoman luonteen takia.

Mutta mitä se Aallon kauniina pitämä kommunistinen aate tai Anderssonin fiilistelemä marxilainen työn ja pääoman ristiriita sitten on?

Jos katsotaan esimerkiksi Karl Marxin kirjoittaman Kommunistisen manifestin toista osaa, niin siinä proletariaatin poliittisiksi tavoitteiksi asetetaan mm. maaomaisuuden pakkoluovutus, korkea progressiivinen vero, perintöoikeuden lakkauttaminen, maastamuuttajien ja hallintoa vastaan kapinoivien ihmisten omaisuuden takavarikointi, tuotantovälineiden ja kulkulaitosten sosialisointi valtion hallintaan, työvelvollisuus kansalaisille sekä tuotannon keskusohjaus valtion toimesta.

Marxilainen työn ja pääoman ristiriita tarkoittaa typistettynä pelkoa siitä, että pääoman keskittyminen veisi työläiseltä mahdollisuuden elättää itsensä palkkatyöllä sekä mahdollisuuden vapauttaa itsensä palkkatyöstä ahneen kapitalistin hallitessa pääomia. Suomalaisiin vasemmistopuolueisiin, eli Vihreisiin, demareihin ja Vasemmistoliittoon, tiukasti kytkeytyvän marxilaisen talousteorian suurin ristiriita onkin mielestäni se, että siinä ajatellaan kaiken työllä tuotetun lisäarvon kuuluvan työntekijälle.

Iloinen poikkeus työläisen oikeuksiin tehdään vain, kun valtiokoneisto tarvitsee rahaa ja alkaa verottaa sitä työläisen tuottamaa lisäarvoa. Silloin työläisen, ja kaikkien muidenkin, oikeudet lakkaavat painamasta vaakakupissa. Muistutan vielä, että suomalaiset sosialistit, eritoten Anderssonin johtama Vasemmistoliitto, kannattavat korkeampaa verotusta keskushallintoihanteensa toteuttamiseksi. Nämä puolueet ja poliitikot löydät sieltä, mistä kuuluu isoin mölinä eriarvoisuudesta, epäinhimillisestä oikeistolaispolitiikasta, uusliberalismista tai aina, kun julkisen sektorin kulurakennetta halutaan tervehdyttää.

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina mainittakoon, että Karl Marxin kirjoittamassa “Palkkatyö ja pääoma”-kirjasessa ainoa maininta verotuksesta on se kohta, jossa verotusta verrataan orjuuteen.

Jos haluatte piinata itseänne, niin lukekaa alla olevasta linkistä Friedrich Engelsin ja Karl Marxin järkeilyä työn ja pääoman ristiriidasta, jossa pelätään kehruu-Jennyä, tehdään kaikki väärät oletukset tuottavuuden nousun seurauksista, eikä oteta huomioon edes työmarkkinoilla toimivaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Teksti vaikuttaa lähinnä alakouluikäisen aivoituksilta, jotka ovat varmaankin vedonneet lähes kaksisataa vuotta sitten teollistumisen ajan alun kouluttamattomiin työläisiin. Se, miten tällainen aapistason epäfilosofia voi edes etäisesti vedota maailman parhaaksi mainostetusta peruskoulusta valmistuneeseen ihmiseen, puhumattakaan modernin ajan tietotyöläisistä, on minulle täysi mysteeri. Mutta silti moni puolue elää toistelemalla näitä pian kaksisataa vuotta vanhoja epätosia kliseitä.

Kommunismiin siis kuuluu olennaisena osana markkinatalouden vastustaminen sekä luopuminen niin omistusoikeudesta kuin muistakin keskushallinnon haitallisiksi katsomista yksilönvapauksista, jotka taas on länsimaisten vapaiden ja liberaalien demokratioiden vankimpia aatteellisia kivijalkoja. Vaikka sosialistit ja kommunistit yrittävätkin pukea aatteilleen vapauden kaapua, on molemmissa kyse ihmisten henkisestä ja fyysisestä orjuuttamisesta.

Vaikka niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin puheenjohtajiensa suulla markkinoivat väitettyä liberaaliuttaan, ovat marxilaisuus ja kommunismi, kaikkien sosialististen keskushallintoutopioiden tavoin, yksilönvapauden vankimpia vihollisia. Niihin molempiin kuuluu hatara, kuperkeikkaa pyörivä teoria, tavan kansalaisen mahdollisuudesta lunastaa itselleen todellinen vapaus vain alistumalla keskushallintojärjestelmän kuuliaiseksi orjaksi.

Vaikken minä usko Aallon tai Anderssonin haaveilevan porvarin taluttamisesta kuopan reunalle tai vankileirien saaristosta, niin kommunismin tai marxilaisuuden aatteellinen ihannointi ei voi olla vaikuttamasta kannattajiensa politiikkaan. Näitä aatteita seuratessa lopputulos on joka ikinen kerta ollut tismalleen sama, eikä se fakta muutu vaikka kuinka etukäteen irtisanoutuisit reaalisosialismin eriarvoistavasta politiikasta, vähemmistöryhmien sortamisesta, vankileirien saaristoista ja keskushallinnon aiheuttamista nälänhädistä.

Vaan näkyykö paheksuvia kolumneja lehdissä, "järkyttyneitä" lausuntoja Aallon ja Anderssonin "kylmäävistä ja ihmisyydelle vieraista" ajatuksista, tai somessa raivoavien vasemmistoaktiivien kolonnia? Näkyykö räikeää tekopyhyyttä analysoivia kolumneja siitä, kuinka eriarvoisuudesta ja vähemmistöistä poliittisen markkinointikärjen tehneen puolueen PJ:t symppailevat ideologiaa, jonka saavutukset eriarvoisuuden kasvattajana ja vähemmistöjen sortajana ovat aivan omassa luokassaan? Ei näy, koska jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa kommunismia pidetään edelleen vain harmittomana ja väärin ymmärrettynä halipusipörröpupu-ideologiana.

On aivan päivänselvää, mitä tapahtuisi, jos joku puoluejohtaja toteaisi kansallissosialistisen aatteen ja utopian olevan kauniita, tai kehuisi olevansa Adolf Hitlerin kehittämien filosofisten houreiden päälinjoista samaa mieltä. Millainen poliittinen myrsky nousisi, jos jonkun kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa laulettaisiin reippaita Sturmabteilungin marssilauluja, vähän niin kuin Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronica Honkasalon vaalitilaisuudessa vuonna 2015 laulettiin stalinistien omakseen ottamia taistolaisralleja?

Kuvitelkaapa sitä hulabaloota, jos persunuoret olisivat lanseeranneet Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa varten paidan, johon olisi sommiteltu Huhtasaaren kuva tyylillisesti mukaillen jonkun kuolleen fasistijohtajan ikonista kuvaa. Siis aivan kuten demarinuoret tekivät Tarja Halosesta Che-paidan vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Entä, jos jonkun oikeistopuolueen kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa soittaisi Joseph Göbbels-niminen bändi, kuten Vasemmistoliiton puolueaktiivin, Dan Koivulaakson, vaalitilaisuudessa vuonna 2011 soitti Che Guevara-niminen yhtye?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa voi huoletta fanittaa viime vuosisadan verisintä ideologiaa tuosta noin vain, palkinnoksi erityisesti medialta tulee hiljainen hyväksyntä tai selkääntaputuksia. Mutta auta armias, jos haluaisit purkaa kotimaisia kartelleja ja monopoleja, tasapainottaa julkisen sektorin budjettia tai vapauttaa työmarkkinoita keskussääntelyn ikeestä, niin saat kuulla olevasi epäinhimillinen, kylmä ja eriarvoistava köyhien vihaaja, naisvihamielinen äärioikeistolainen ja kaikki ne muut kliseet, joita vasemmistopuolueiden some-tileiltä voi käydä ihastelemassa.

Jotta se nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin kommunismi, marxilaisuus ja kansallissosialismi ovat totalitaristisia ja äärimmäisen murhaavia ideologioita. Kaikki ne ovat kahlanneet historiankirjojen sivut läpi kädet veressä, mutta vain yhtä niistä pidetään Suomessa haitallisena, muita enemmänkin kannattajansa kunniamerkkeinä. Näitä kaikkia totalitarismiin vääjäämättä johtavia aatteita tulisi vastustaa aktiivisesti, ja niin vapauksiaan arvostavan kansalaisen kuin mediankin tulisi haastaa niiden puolestapuhujat julkisessa keskustelussa aina tilaisuuden tullen.

Näin tekemällä Suomi-neito voisi vihdoin astua vapauden valoon totalitarismin varjoista, ja pääsisimme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, jossa vapaus on jakamaton, yhteiskuntamme tärkein, arvo.

https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-kylla-olen-marxilainen/
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200847525_u0.shtml
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.230613
https://www.verkkouutiset.fi/tarja-halonen-verot-pitaa-kerata-elina-lepomaki-leipa-pitaa-saada-poytaan/
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4076244/Distressing-photos-1920s-Russian-famine-turned-hopeless-peasants-cannibals-five-million-people-starved-death.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2008/08/manifestiwww.pdf
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1849/palkkatyo-ja-paaoma.htm

Ottamatta nyt kantaa siihen, pitäisikö Katalonian voida itsenäistyä tietyin reunaehdoin vai ei (Totta helvetissä pitäisi voida), niin sunnuntainen Espanjan hallituksen reagointi katalaanien haluun äänestää itsenäisyydestään oli kaikilla mittareilla täysin ylimitoitettu, epäoikeudenmukainen ja tarpeeton.

Lähes tuhat ihmistä loukkaantui, kun poliisi väkivalloin sulki äänestyspaikkoja, takavarikoi äänestyslipukkeita ja pieksi äänestäjiä. En ymmärrä Espanjan hallituksen totalitaristista vallankäyttöä erityisesti siksi, että jos äänestyksen tulos ei kuitenkaan ole legitiimi ja johda itsenäistymiseen, niin miksi äänestys piti yrittää estää väkivalloin? Mitä ihmeen hyötyä kansalaisten kimppuun hyökkäämisestä voi saada tällaisessa tilanteessa?

Toivoin suomalaisten poliitikkojen reagoivan asiaan suoraselkäisesti ja sillä vakavuudella, johon oma historiamme pienenä kielivähemmistönä tyrannien varjossa meidät mielestäni velvoittaa. Tyylipisteitä ropisee niin Kokoomuksen Puheenjohtaja Petteri Orpolle kuin oppositionkin puheenjohtajille ja muille aktiiveille, mutta Suomen ulkopoliittisella johdolla on aika paljon petrattavaa.

Pääministeri Matti Vanhanen (EDIT: Elän näköjään vielä 2000-luvulla enkä osaa oikolukea) komppasi ulkoministeri Timo Soinia, ennen niin rehvakasta itsenäisyyssoturia, kun hän keskittyi keksimään tekosyitä sille, miksei selkä enää pysy suorassa. Soinin mielestä some-kommentoijilla on lähtenyt mopo keulimaan, vaikka tällaisen vapausaatetta kannattavan tavan kansalaisen mielestä se mopo on kyllä karannut rotkoon heiltä, joka pieksävät itsenäisyyttään demokratian ja parlamentarismin kautta havittelevia katalaaneja.
Siinä missä Vanhanen ei kyennyt edes tuomitsemaan kumiluotien käyttämistä äänestäjien paimentamisessa, lätisi Soini pehmeitä baskiterrorismista ja Skotlannin itsenäistymisäänestyksestä. Soinille muistutkseksi, että Skotlannissa poliisi ei summittaisesti pieksänyt äänestäjiä saati varastanut äänestyslipukkeita. Ja jos baskiterrorismista on huolissaan, niin mikähän mahtaisi olla nopein tapa saada niitä terroristeja aikaiseksi, jos ei maan sisällä asuvan kielivähemmistön järjestelmällinen kyykyttäminen?
Näyttääkin siltä, että Timo Soinista, entisestä EU-rakkikoirasta, on tullut EU-sylikoira, Jean-Claude Junckerin ja EU-komission kuohittu puudeli, jonka testosteronitasot riittävät enää vaanimaan eläkepäivien turvaksi luvattua palkintovirkaa. Meilläpäin tuollaisia tyyppejä sanotaan selkärangattomiksi paskahousuiksi.

Soinin, Vanhasen ja muiden Espanjan hallituksen väkivaltaisia toimia valkopesevien mielestä ei ole EU:n tehtävä puuttua sen jäsenmaiden sisäpoliittiseen turbulenssiin. Lausunto osoittaa typerryttävää kaksinaismoraalia ottaen huomioon, että EU puuttuu direktiivitulvan kautta suoraan jäsenmaidensa sisäiseen päätöksentekoon jatkuvasti. EU on myös tuominnut mm. Venezuelan hallituksen hyökkäykset demokratiaa vaativia kansalaisiaan kohtaan, ja EU:n johdolla sen jäsenmaat ovat asettaneet sanktioita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Millaisen kuvan EU-johtajat antavat itsestään ja edustamastaan järjestöstä, kun he nousevat puolustamaan EU:n ulkopuolista negatiivista demokratiakehitystä, mutta kohauttelevat olkapäitään EU-maan kurmottaessa omia kansalaisiaan?

Toki näitä erilaisia reaktioita on nyt nähty vähän joka suunnasta. Esimerkiksi Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä lähetti Espanjan suurlähettiläälle uhkailuviestin, jossa sanoi, että tulisi pitämään huolta viestin saajaan joutumisesta vastuuseen ellei viestissä esitettyä vaatimusta täytettäisi. Kyselin Kärnältä asiasta Facebookissa, missä hän ilmoitti, että kyseessä oli tahallinen provosointi toiveenaan suurlähettilään “primitiivireaktio”, jonka “maailma sai nähdä”. Myöhemmin Kärnä totesi, ettei kyseessä ollut uhkaus suurlähettilästä kohtaan, vaan koko Espanjan valtiota kohtaan, mikä saa viestin kuulostamaan vieläkin harkitsemattomammalta kaikessa suuruudenhulluudessaan.

Kärnän mielestä hänellä oli oikein kansalta saatu mandaatti tähän “or else”-uhkailuun, jolla suurlähettilään mukaan voi olla jopa turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Pitäisin tätä jo kohtuullisen vakavastiotettavana viestinä ottaen huomioon itäisen naapurimme aggressiivisen ulkopolitiikan ja kansainvälisen yhteisön tehottomuuden maailman kriisipesäkkeiden hoidossa.

On yksi asia puolustaa oikeudenmukaisuutta kertomalla oma mielipiteensä julkisesti, sellaiseen kansanedustajallakin tulee olla oikeus. Mutta jos yksinäinen kansanedustaja lähettää vieraan vallan diplomaatille “teet niin kuin käsken tai saat katua”-tyyppisen uhkauksen provosoidakseen, ja julkaisee vielä diplomaatin sähköposteja sosiaalisessa mediassa, niin on kyllä pakko kysyä, että onko ulkopolitiikan hoidossa presidentillä, valtioneuvostolla, ulkoministerillä tai edes hallituksella enää mitään merkitystä? Vai johtaako Suomen ulkopolitiikkaa joku satunnainen teinipojan lailla sentterit pystyssä uhoava julkisuudenkipeä kansanedustaja?

Kaikkein häiritsevintä tässä touhussa on se, että vaikka EU:ta kovasti markkinoidaan eurooppalaisena demokratiaa ja itsenäisyyttä korostavana rauhanprojektina, niin mikä sen uskottavuus on, jos se ei estä jäsenvaltioitaan hyökkäämästä rauhanomaisia kansalaisiaan kohtaan? Tällöin herää väkisinkin kysymys, onko EU oikeasti rauhanprojekti vai tie kohti uutta tyranniaa?

Ja mitä muita kansalaisiinsa kohdistuvia epäoikeudenmukaisia viranomaisväkivallan muotoja EU jäsenvaltioiltaan hyväksyy? Voivatko eurooppalaiset valtiokoneistot EU:n hiljaisella tuella hyökätä kansalaistensa kimppuun jostain ihan merkityksettömästäkin syystä vai onko se sallittua vain silloin, kun kansa janoaa itsenäisyyttä ja demokratiaa? Kirjataanko näistä EU-hallintoalamaisille sallituista demokratian ja yksilönvapauksien muodoista jossain EU-pamfletissa vai onko vallankäytön rajat vain vallanpitäjille tarkoitettua salaista tietoa?

Vaikka itsenäisten kansallisvaltioiden oikeus alueisiinsa on selkeä, niin onko realistista ajatella, että jonkin alueen EU-maasta irtautuminen ja itsenäistyminen pitäisi olla täysin mahdotonta tästä ikuisuuteen? Että EU:n rajojen sisään jäänyt alueellinen, etninen tai kielellinen ryhmittymä ei koskaan voisi lunastaa oikeutta omaan hallintoonsa demokratian ja rauhallisen neuvotteluprosessin kautta, vaan Euroopan alueella valtioiden rajat on nyt betonoitu siihen asti, että joku on taas valmis vuodattamaan verta oikeudenmukaisuuden puolesta?

Vaikka tämä Katalonian soppa heikentää erityisesti Espanjan hallituksen uskottavuutta , on sen välillinen vaikutus EU:n uskottavuuteen demokraattisena rauhanprojektina murskaava. Vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän siltä, että EU:sta on itse itseään varten olemassa oleva hallintokolossi, jonka virkailijoiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa heitä ruokkivan tulonsiirtohimmelin pystyssä pysyminen.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin toiveenaan olla lähempänä muuta Eurooppaa ja länsimaita. Monelta osalta tavoitteet ovat toteutuneetkin, mutta toisaalta hyvin talouttaan hoitaneista suomalaisista tehtiin ensin muiden maiden perseilyjen nettomaksaja ja nyt kun kansantaloutemme kyykkäsi vuosikymmeneksi, on riskinä joutua Fiat-rahalla velkaelvyttävän keskuspankin panttivangiksi. EU-päätöksentekoon isoimmille EU-maille sisään leivottu mahdollisuus edunvalvontaan pienempien EU-maiden kustannuksella johti meidät tilanteeseen, jossa meidän on vaikeaa voittaa, jos EU ajautuu sellaiseen kriisiin, jota kohti se on hiljalleen vuosikymmenien saatossa ajautunut.

Suomalaisten poliitikkojen, erityisesti EU-sellaisten, kesken tuntuu vallitsevan hellyyttävä yksimielisyys EU-liittovaltiokehityksen autuudesta ja siitä, kuinka suomalaisten tulee olla EU-integraation kärkimaa. Poikkeuksena tietysti jotkut perussuomalaiset ja paavoväyryset, joiden idealismi EU:sta, EMU:sta ja muista liitoista irtisanoutumisen suhteen on lapsenuskoista ottaen huomioon, millainen nouseva diktatuuri itänaapurinamme on, ja kuinka paljon Suomi hyötyy vapaakaupasta. Hyvin harva, jos yksikään, suomalainen poliitikko on ottanut kantaa muiden vaihtoehtojen kuin EU-integraation syventämisen tai EU:sta eroamisen välillä.

EU:lla on ollut jo pitkään identiteetti- ja imagokriisi, joka on esimerkiksi kulminoitunut jo Iso-Britannian EU-eroon ja jopa äärikansallismielisten puolueiden nousuun ympäri Eurooppaa. Kenen tahansa tällaista kehitystä vastustavan pitäisikin viimeistään nyt lopettaa kumbaijaan laulaminen sekä erilaisten hastagien takana unelmointi, ja todella pohtia, miten EU muuttuisi tästä eurooppalaisia kansoja hitaasti erilleen ajavasta voimasta meitä taas vahvasti yhdistäväksi vaikuttajaksi?

Tästä ränttäyksestä joku voi virheellisesti saada minusta kuvan EU-vastustajana, mutta en todellakaan ole sitä, haluan vain olla realistinen analysoidessani EU:n nykytilaa. En halua EU:n hajoavan, mutta näen sen välttämiseksi ainoana vaihtoehtona sen, että EU palaa alkuperäiseen muotoonsa vapaakauppa-alueena, jonka sisällä pääomat, tavarat ja työvoima voi liikkua esteettä. Näin saataisiin globaalin markkinatalouden ja vapaakaupan tuomat hyödyt samalla, kun eurooppalaisten kansallisvaltioiden itsenäisyyttä vahvistettaisiin ja EU-hallintokolossin kuluja saataisiin leikattua EU-veronmaksajien eduksi. Se on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin Euroopan Unionin mureneminen ulkoreunoilta ja lopulta koko projektin kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390411.html
https://yle.fi/uutiset/3-9862583?origin=rss
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710012200430373_pi.shtml
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-2224_en.htm
http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-17-3626_en.htm
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156283181479528&set=a.411439679527.194055.642679527&type=3&theater
https://www.facebook.com/mikko.karna/posts/10156288279319528?pnref=story
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/231492-suomalaiskansanedustaja-mikko-karna-kuumensi-espanjan-suurlahettilaan-katalaanit#.Wc6Wo8XHlUw.facebook

Minä ainakin olen väsynyt siihen, että Vihreät puoluejohtonsa äänellä saa mellastaa politiikassa kenenkään puuttumatta siihen ilmiselvään populismiin ja kaksinaismoraaliin, jotka ovat muodostuneen Vihreän politiikan tärkeimmiksi työkaluiksi Ville Niinistön puheenjohtajakaudella. Todellisuudessa Vihreät eivät ole mikään tulevaisuuteen katsova liberaali ympäristö- ja tiedepuolue, jollaisena puoluekoneistonsa sen haluaa esittää, vaan vasemmistopopulistinen herätysliike ja maltillisimmillaankin vain arvoliberaali sosialistipuolue, aivan kuten Vasemmistoliittokin. Sopii vaikka tarkastaa vaalidatasta tehdyt arvokartta-analyysit, PJ-ehdokkaiden arvot sekä Vihreiden häpeilemättömät vasemmistosympatiat. Siksi pidän termiä “vihervasemmisto” tarpeettomana, kun sana “vasemmisto” ajaa saman asian.

Reilu viikko sitten Vihreiden puheenjohtaja ja ykkösdemagogi Ville Niinistö avautui Facebook-sivullaan Kokoomuksesta ja väitti Kokoomuksen toimivan koulukiusaajan tavoin tuodessaan esille Vihreiden populismia. Niinistön ruikutus kiusaamisesta ja leimaamisesta saanee aikaan naurunpyrskähdyksiä kenessä tahansa, joka seuraa Vihreiden kärkipoliitikkojen julkisia esiintymisiä säännöllisesti. Esimerkiksi Niinistön omissa Facebook-päivityksissä yritetään säännönmukaisesti maalata hallituksesta mahdollisimman huonoa kuvaa toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla adjektiiveilla ja tunteisiin vetoavalla hutulla, substanssista viis.

Tällä kertaa Niinistö vetosi yhteen opposition lempiaiheista, koulutusleikkauksiin, vaikka on itse ollut edellisessä hallituksessa leikkaamassa koulutuksesta tätäkin hallitusta enemmän. Kunnon populistiretoriikan mukaisesti Vihreiden suorittamat leikkaukset ovat kipeitä, mutta tarpeellisia, sopeutustoimia siinä, missä muiden suorittamana ne ovat “lyhytnäköistä kurjistamispolitiikkaa”.

Samanlainen farssi nähtiin, kun pääministeri Sipilä vieraili Terrafamen fiaskokaivoksella ja antoi haastattelun Terrafamen vierailijavaatteissa. Tuolloin Niinistö väitti ministerin tehneen mainosvideon tappiolliselle kaivoshankkeelle samalla, kun “hallitus leikkaa koulutuksesta ja pienituloisilta”. Oli Villeltä päässyt unohtumaan, että hän itse oli vastaavassa tilanteessa vain paria vuotta aikaisemmin. Jokaiselle työssään työmaaolosuhteissa säännöllisesti vierailevalle on aivan selvää, että isännät lainaavat vierailijoille työmaalla tarvittavat suojavarusteet ja -vaatteet.

Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnusteluiden aikaan Niinistö sanoi, että kaikkien puolueiden kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja yritti nuolla Sipilän vakosta ylistämällä mm. kepun energiastrategiaa, perusturvatavoitteita ja yhteistyötä maakunnissa. Kun Vihreät eivät mahtuneetkaan “kylmäävää, pelottavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa leikkauspolitiikkaa” tekevään hallitukseen, muuttui mielipide kepulaisista ja avoimesta keskustelusta, kuten Vihreiden oppositiovuodet ovat meille osoittaneet.

Eduskuntavaalien alla Niinistö myös jalomielisesti vaati, että "Ei lähdetä leimaan puolueiden kannattajia ennakkoluulojen perusteella...”. Vaan eipä ollut Niinistö huolissaan leimaamisesta ainakaan silloin, kun Vihreiden äänenkannattaja Vihreä Lanka julkaisi jutun Tino Singhistä, joka lähti kunnallisvaaleihin tavoitteenaan “potkia natsit pois vallasta”. Eikä tietysti niinä lukemattomina kertoina, kun puoluetoverinsa ovat leimanneet hallitusta milloin äärioikeistolaiseksi, milloin suuryritysten käsikassaraksi, epäinhimilliseksi ja mitä muuta laitavasemmistolaisilta nyt on totuttu aina sisällissodan kynnykseltä asti totuttu kuulemaan.

“Inhimilliset” ja “humaanit” Vihreät arvot loistivat poissaolollaan myös MTV:n viimeisessä kuntavaalitentissä, jossa Niinistö populistisesti väitti SoTe-esityksen motiivin olevan se, että Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kavereiden lompakoihin saataisiin kaadettua lisää rahaa. Tämä ei millään tavalla erotu siitä riistoporvari-suurpääoma-lässytyksestä, jota änkyrävasemmistolta on kuultu jo vuosikymmeniä eikä myöskään Timo Soinin herravihaisesta populistisesta retoriikasta.

Tulipa samassa tentissä myös puhe afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista, jonka tiimoilta eritoten Vihreiden kärkipoliitikot levittivät sosiaalisessa mediassa vahvistamatonta toisen käden tietoa palautuslennolla olleista lapsista sekä raskaana olevista naisista. Ville Niinistö, Ozan Yanar, Touko Aalto, Emma Kari ja niin monet muut hyppäsivät hype-junaan, kun taas kerran oli mahdollisuus naukua hallituksen “kylmäävästä epäinhimillisyydestä”.

Touko Aalto jopa kannusti ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen lainvoimaisen palautuspäätöksen vastustamiseksi. Jos vaikkapa perussuomalaiset kannustaisivat ihmisiä vastustamaan poliisia, jauhettaisiin natseista, äärioikeistosta ja vallan kolmijako-opista vasemmistopoliitikkojen toimesta viikkotolkulla. Toki totuus palautuslennoista tuli sittemmin julki, mutta sen tiimoilta some-pöhinä oli näiden sankareiden toimesta hieman vaisumpaa eikä haastatteluihinkaan oikein ollut entistä intoa.

Laupeuden tuulet kuitenkin puhalsivat taas kaksi päivää kunnallisvaalien jälkeen, kun Niinistö julisti Twitterissä kuinka Vihreät eivät aseta ihmisiä vastakkain. Tuo toteamus olisi jo sinällään ollut varsin hupaisa, mutta lisää maustetta se sai jo samana iltana Niinistön julistaessa “inhimillisen” Vihreän puolueen haastavan “kovien arvojen” Kokoomuksen.

Huisia on myös se, että Niinistöllä on otsaa sanoa SoMe-kohuja vastenmielisiksi vaikka on itse ollut pääagitaattorina rakentamassa useampaakin moista. Palautuslentojen lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi vaikka taannoinen Alexander Stubbin nolo kompurointi prosenttien kanssa, josta Niinistö pilkkasi ja vittuili somessa päivätolkulla, ja loppujen lopuksi päätyi tekemään asiasta välikysymyksen Vasemmistoliiton kanssa.

Melkeinpä koko Vihreiden ykkösketju toimii aivan näiden samojen periaatteiden mukaan, sopii käydä tarkistamassa sosiaalisesta mediasta. Esimerkin vuoksi, tässä vielä Emma Karin tyylinäytteitä siitä, miten monimutkaiset ongelmat selvitetään tunteisiin vetoavilla yksinkertaistuksilla ja demagogisella lässytyksellä.

Kyseessähän ei ole muu kuin tarkoin laskelmoitu B-luokan herätyssaarna huolestuneine otsaryppyineen, hyppivine kulmakarvoineen, kenossa olevine päineen ja ylidramaattisine intonaatioineen. Johdonmukaista sisältöä näissä jutuissa ei tarvitse ollakaan, kunhan evankelista toistelee näytelmään kuuluvia avainsanoja, jotka kuullessa seurakunta tietää itkeä, nauraa ja sätkiä lattialla vaahto suupielistä roiskuen.

Toki Vihreissä on Osmo Soininvaaran, Lilja Tammisen, Atte Harjanteen ja Emil Sillanpään kaltaisia yhteistyökykyisiä pragmaatikkoja sekä Antero Vartian kaltaisia markkinaliberaaleja. Ja jos teitä on kuulolla, niin moniko teistäkään rehellisesti sanottuna uskaltaisi lyödä rahansa muun vaihtoehdon puolesta kuin, että tulevassa Vihreiden puoluekokouksessa teidät ajetaan taas marginaaliin ja niinistöläinen hurmosliike nostaa puheenjohtajaksi laitavasemmistolaisen Emma Karin tai jonkun muun politiikkaa Jouko Turkan näytelmänä pitävän suurten tunteiden tulkin? Ainakaan taannoinen puoluevaltuuston keskuudessa tehty kysely ja Outi Alanko-Kahiluodon avautuminen niinistöläisten sisäpiirijunttauksesta ei anna syytä olettaa muuta.

Siinä sitä taas ihmetellään vuosikausia, kun puoluejohtonne räkyttää suu vaahdossa ja vastustaa markkinataloutta samalla, kun se ei pysty vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin mm. velkaantumisen taittamisesta, kansantalouden tasapainottamisesta ja työmarkkinoiden reformoinnista kuin huutamalla Vasemmistoliiton kanssa kilpaa sitä samaa vanhaa virttä äärioikeistolaisista, velkaelvytyksestä ja leikkausten lopettamisesta.

Populisteille yhteistä on se, että he nostavat itsensä jalustalle julistaen edustavansa kaikkea hyvää samalla epäinhimillistäen muut. Myös niinistöläisten Vihreiden propaganda yrittää vedota ihmisten tunteisiin hokemalla mantranomaisesti avainsanoja kuten “inhimillisyys” ja “ihmisarvo” samalla maalaten muista kuvaa noiden asioiden vastustajina. Kylkiäisiksi luvataan kaikkea kivaa kaikille kertomatta miten utopia rahoitetaan tai välittämättä siitä, että jokainen velkaeuro on pois niiltä nuorilta, joista muka ollaan niin huolissaan.

Vihreät ovat yksiselitteisesti Niinistön johtamina profiloituneet vasemmistopopulistiseksi sosialistipuolueeksi, suomalaisen politiikan herätysliikkeeksi. Sen sanominen ei ole kiusaamista, vaan tosiasian ääneen toteamista. Toivottavasti asiaintilaan saadaan Vihreiden puoluekokouksessa muutos, mutta en jää pidättelemään hengitystäni.

https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1551821194836597
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123045.html
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10212486077125286&set=p.10212486077125286&type=3&theater
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005177123.html
http://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/tutkimusjulkaisu_103.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002818548.html
http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/tino-singh-l%C3%A4htee-kuntavaaleihin-%E2%80%93-tavoitteena-%E2%80%9Dpotkia-natsit-pois-vallasta%E2%80%9D
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001038/vaalit-2017/733296/kuntavaalien-puheenjohtajatentti
53:40-54:07
1:12:46-1:12:57
1:13:30-1:13:50
https://twitter.com/iinapalo/status/849157127918821376
https://twitter.com/yanarozan/status/848998222584565761
https://twitter.com/yanarozan/status/849010820222779392
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/touko%20aalto%202laki-63830
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005155233.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851705379167899648
http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005167129.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851896781860466690
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/672430510925332480
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671662553576169472
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671213476342333440
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154465488490949/ 0:24-0:34
https://www.youtube.com/watch?v=mtDxZEr0-qY 0:24-0:41
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154341408390949/ 4:47-loppuun
http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2011/img54378-previewImage.jpg
https://www.kirkkojakaupunki.fi/documents/20147/246755/82c62fbf0a304fc9bb33c6f3b46f35a0/a7954a68-9af3-5963-03d8-4ac3ddc3590f?imageThumbnail=3
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-emma-kari-ja-touko-aalto-vihreiden-puoluevaltuuston-suosikit-uudeksi-puheenjohtajaksi/6387290?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005022028.html

Kolmannen aallon feminismille tasa-arvo on sisällöltään alati muuttuva termi, joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, mikä tukee feminististä agendaa lopputulosten “tasa-arvosta”, eli feministien suosimien uhridemografien erityisasemasta yhteiskunnassa. Ilman itseironian häivääkään rasismia ja seksismiä sanojensa mukaan vastustavat kolmannen aallon feministit ovat julistaneet syyllisiksi lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin valkoihoiset, miehet ja eritoten valkoihoiset miehet, koska nämä ihmisryhmät ovat feministisen teorian mukaan jossain maagisessa valta-asemassa. Feministiseen teoriaan on jopa sisällytetty ajatus siitä, ettei miehiä kohtaan voi olla seksisti eikä valkoisia kohtaan rasisti vaikka kumpaankaan termiin ei määritelmällisesti liity ajatusta sen enempää tekijän kuin kohteenkaan sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

Siksi feministisessä narratiivissa esimerkiksi miesten suhteellinen enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus veronmaksajien elättämällä julkisella sektorilla ei ole. Samoin miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on myös valtava ongelma, mutta naisenemmistö lukuisilla muilla koulutusaloilla tai koko korkeakoulujärjestelmässä taas ei. Samoin ongelma on etnisten vähemmistöjen vähäinen osuus julkisen sektorin työvoimasta, mutta miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski ei.

Tällaisista lähtökohdista ei saada aikaiseksi älyllisesti rehellistä keskustelua tasa-arvosta, kuten seuraavaksi käsittelemäni esimerkikit ikävä kyllä osoittavat. Niiden myötä jokaiselle käynee selväksi, kuinka rasismin, seksismin, syrjinnän ja niin monen muun käyttämänsä keppihevosen selässä itse asiassa istuvat feministit itse, ja kuinka kaksinaismoraalin läpitunkema feministinen teoria on.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on lanseerattu 100 tasa-arvotekoa-kampanja, jossa erilaisille yhteisöille annetaan mahdollisuus osallistua sadan tasa-arvoteon lanseeraamiseen ja toteuttamiseen. Kampanjan perustajat ja vetäjät ovat Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) sekä Naisjärjestöjen keskusliitto.

Ensimmäinen näistä on eduskunnan nimittämä hömppätoimikunta ja suojatyöpaikka, joka pitää mm. yllä myyttiä naisen eurosta ja myös muita kolmannen aallon feminismin teemoja. TANEn sisäisestä aatteellisesta dynamiikasta, verorahojen kuppaamiseen olennaisesti liittyvästä tuhlauksesta sekä korruptiosta on kirjoittanut mielenkiintoisesti blogissaan esimerkiksi TANEn toimintaa sen jäsenenä seurannut Jarmo Keto, linkki alla. Naisjärjestöjen keskusliitto taas on naisasialiitto, jonka hallitus, henkilökunta ja toimikuntien puheenjohtajat kaikki ovat naisia.

TANEn toimintakuvauksesta tutun tematiikan mukaisesti myös kampanjan kuvauksessa ylikorostetaan nimenomaan naisten oikeuksien toteutumista keskeisenä tavoitteena. Jos tarkoitus todella on edistää tasa-arvoa, niin miksei se riitä, vaan korostetaan sukupuolisegregaatiota ja nimenomaan naisten aseman parantamista kampanjan ykkösteemoina?

Tällä hetkellä kampanjan yhteistyökumppaneina on 38 järjestöä, joista 28 on naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei yhteistyökumppaneina ole ainuttakaan. Kampanjan listalle jo hyväksytyistä 50:sta teosta nopealla vilkaisulla ainakin 22 koskee aiheiltaan suoraan naisia tai naiseutta, neljä feminismiä ja vain yksi poikia. Ja kuin kirsikkana kakussa, kampanjan kunniatoimikunnan jäsenistä 31 on naisia ja vain viisi miehiä.

Puolustusvoimatkin olivat saaneet listalle oman tekonsa, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksia palvelusaikana. Vaikka asia tietysti sinällään on tärkeä, niin olisi ollut varmasti perustellumpaa tutkia esimerkiksi sukupuolensa takia pakkotyöhön määrättyjen miesten kokemuksia suomalaisen demokratian oikeudenmukaisuudesta. Puolustusvoimien tasa-arvoteon tekstissä vedotaan perustuslakiin, tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mikä tuntuu lähinnä mauttomalta vitsiltä niin kauan kuin vain miehiä koskeva asevelvollisuus on vallitseva käytäntö.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Monien muidenkin feminististä agendaa ajavien toimielimien ja järjestöjen toimintaa leimaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta löytyy hengästyttävä lista aiheeseen liittyviä vastuuviranomaisia: Tasa-arvoyksikkö, tasa-arvoasioiden neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön suojatyöpaikoissa työskentelee 13 ihmistä, kaikki heistä naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta näyttää STM:n sivuilta löytyvän linkin perusteella vaienneen joskus viime vuoden alkupuolella kokonaisen puolen vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen, mutta projektiin käytettyjä verorahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista muuten 15 on naisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2014 silloisen vähemmistövaltuutetun, nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun, toimistoon haettiin ylitarkastajaa määräaikaiseen virkaan. Kyseisestä työilmoituksesta käy ilmi, erikoista kyllä, että tasavertaisuuden toteutumista valvova viranomainen pitää esimerkiksi etnisyyteen perustuvaa syrjintää periaatteisiinsa sopivana rekrytointimetodina.

STM:n sivuilta linkki vie myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sen alaisuudessa toimivan Tasa-arvotiedon keskus Minnan nettisivuille. Vähemmän yllätyksellisesti Minnan kaikki neljä työntekijää ovat naisia. Samaa feministisen tasa-arvopyrkimyksen linjaa noudatellaan myös Helsingin Yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, missä työskentelee 16 naista ja vain yksi mies, dosenteista ja emeritoista 13 on naisia ja 2 miehiä, sekä tohtorikoulutettavista 16 on naisia ja 2 miehiä.

Eikä tarina muutu myöskään EU-tasolla, kun verorahoja tuhlataan hömppäfeministiseen agendaan European Institute for Gender Equalityn (EIGE) muodossa, jonka luottamustehtävissä toimii 18 naista ja yksi mies, ja henkilökunnastakin reilu enemmistö on naisia, jos nimilistoja oikein tulkitsin.

Jos näiden esimerkkien sukupuolijakaumaa käsiteltäisiin samanlaisista lähtökohdista, kuin feministit käsittelevät esimerkiksi sukupuolten välisiä tuloeroja, sukupuolijakaumaa pörssiyhtiöissä tai kotitöiden jakautumista, pitäisi edellä mainittujen lukujen olla jotain aivan muuta. Mitään reflektiota näistä asioista on turhaa etsiä setämiehistä, all male paneleista ja patriarkaatista näsäviisastelevien feministien kirjoituksista, mikä kertoo kaiken olennaisen modernin feminismin tasa-arvopyrkimyksistä.

Median edustajista kolmannen aallon feminismin tuputtamisessa on kunnostautunut eritoten Helsingin Sanomien toimitus NYT-liitteen kautta. NYT:n toimittajat ovat aikaisemmin ottaneet kantaa rasismia ja seksismiä vastaan, mutta kohteen ollessa valkoihoiset miehet, rasismi ja seksismi muuttuivatkin ylitsevuotavaa ylistystä ansaitseviksi yhteiskuntakritiikin muodoiksi, kuten NYT-liitteen toimittaja Ronja Salmi taannoisessa artikkelissaan yritti todistella.

Kolumnistin mukaan Princess Nokia-niminen rap-artisti oli pyytänyt naiset ja ei-valkoiset ihmiset lavan eteen osoittaakseen miehille ja valkoisille yhteiskunnallisia etuoikeuksiaan, joskin artistin omasta esiintymisestä päätellen hän itse ei ole aivan noin monimutkaisen analyysin kautta päätynyt käyttäytymään noin rasistisesti ja seksistisesti.

Sosiaalinen media tietysti räjähti Salmen kaksinaismoraalista, mutta NYT:n toimituksessa taipuu todellisuus ja vakiintuneet termit, eivät seulana vuotava logiikka tai harhainen ideologia. Kaksi päivää myöhemmin NYT jatkoi ristiretkeään rasismin ja seksismin puolesta, kun edellisen artikkelin valkopesemiseksi oli haastateltu kahta ideologisesti puhdasoppista auktoriteettia, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksista sekä, yllätys yllätys, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.

Artikkelissa Airaksinen on oikeassa siinä, ettei mitään käänteisrasismia tai käänteissyrjintää ole olemassakaan. On olemassa vain syrjintää ja rasismia huolimatta siitä, mihin sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun demografiin se kohdistuu. Feministisessä teoriassa poikkeuksen tekevät tietysti vain valkoiset miehet, joita ei kuulemma voi syrjiä millään tavalla. Airaksinen ilmoittautuu tämän älyvapaan ideologian kannattajaksi toteamalla, että: "rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää". Tätä logiikkaa noudatellen esimerkiksi asevelvollisuus ei syrji miehiä, mikä tietysti on aivan täyttä roskaa.

Muutenkin syrjinnän tarkastelu sukupuolidemografien kautta on naurettavaa. Yhtä järkevää olisi jakaa koko ihmiskunta tumma- ja vaaleahiuksisiin tai pihtipolvisiin ja länkisääriin, ja yrittää tehdä näitä demografeja koskettavien yleistysten kautta järkevää yhteiskunnallista analyysia ja politiikkaa.

Yllätyksettömästi feministisen narratiivin on hyväksynyt myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, jonka mielestä positiivisella erityiskohtelulla on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Tämä on kiertoilmaisu sille, että stereotypiat, ennakkoluulot ja yleistykset juhlapuheissa tuomitseva feministi jakaa esimerkiksi naiset, miehet, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tiukasti omiin lokeroihinsa, unohtaa tekemässääm analyysissä kaikki tarkasteltavien ryhmien välisiä eroja selittävät tekijät, kuten työtuntien määrä, kielitaito, työn vaativuus, koulutustaso, jne, ja julistaa sitten tuomionsa, jonka oli jo päättänyt etukäteen.

Sitten vain soitto naisjärjestöihin ja akateemisesti lahjattomille toimittajille, jotta päästään lehtiin julistamaan älyllisesti epärehellistä mantraa naisen eurosta tai siitä, kuinka maahanmuuttajien huono työllisyysaste on pelkästään rasististen suomalaisten vika. Moni tämän katsojista saattaa ajatella, että jutut naisen eurosta ovat totta, mutta tilastodata ei tue kyseistä myyttiä, jonka seuraava 3F-sarjan video tulee kumoamaan.

Pimiä on löytänyt palasen totuutta todetessaan, että "sillä, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Tämä on sinällään totta, onhan meillä esimerkiksi liikuntakyvyttömiä, joille on perusteltua rakentaa esteettömiä tiloja arjen sujuvoittamiseksi. Mutta artikkelin konteksti oli etnisen taustan ja sukupuolen perusteella stereotypioiduissa ja erotelluissa ihmisryhmissä, ei yksilökohtaisissa perustelluissa erityisvaatimuksissa. Ei sukupuoli tai etninen tausta ole mitään vammoja, joiden perusteella ihmisille pitää luoda juridisia erioikeuksia muiden demografien kustannuksella.

Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että vain viikkoa NYT:n artikkelien jälkeen Princess Nokia pahoinpiteli valkoihoisen mieskatsojan keikallaan Iso-Britannian Cambridgessa. Tämä väkivaltaa omien sanojensa mukaan vastustava artisti oli ilmeisesti kuullut väärin kyseisen katsojan huudot ja hyökkäsi välittömästi hänen kimppuunsa. Lavalle takaisin päästyään tämä rasismia ja seksismiä niin monilla nerokkailla tavoilla vastustava räppäri totesi, että "näin tehdään, kun valkoinen poika on epäkunnioittava!" Princess Nokian filosofisesta nerokkuudesta häikäistynyt NYT-liitteen toimitus, saati sen aikaisemmin haastattelemat asiantuntijat, eivät kuitenkaan palanneet tätä tapausta kommentoimaan.

Kolmannen aallon feminismin näkemys tasa-arvosta, kuten niin monesta muustakin asiasta, onkin tällaista käsittämätöntä kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman alkemiaa, jossa seksismi selitetään rohkeaksi kannanotoksi ja rasistinen stereotypisointi ihmisyyttä korostavaksi oikeudenmukaisuudeksi aina sen perusteella, kuka puhuu ja kuka on kohde. Niin etninen kuin sukupuoleenkin perustuva profilointi, lokerointi, stereotypiat ja kollektiiviset rangaistukset ikävä kyllä ovat feministisen politiikan tärkein työkalu ja siksi modernia intersektionaalista feminismiä ei missään tapauksessa voida pitää tasa-arvoaatteena.

Feministinen ideologia onkin eräänlaista sosiokulttuurista eugeniikkaa, jossa yksilön toiminnan tai mielipiteiden arvo lasketaan sen mukaan, millaiseksi hän on sattunut syntymään. Näiden yksilökohtaisten ominaisuuksien hyvyys tai huonous on etukäteen päätetty, kuten esimerkiksi feministiksi tunnustautuva Vihreiden Emma Kari taannoisessa Facebook-päivityksessään osoittaa. Kari pitää Jutta Urpilaisen kieltäytymistä presidenttiehdokkuudesta valitettavana, koska Jutta on nainen. Nykyisen hallituksen toimintaa Kari pitää tuomittavana, koska ministereistä tarpeeksi suuri osuus ei ole naisia.Helsingin pormestarikisasta Kari analysoi, että Vapaavuori on huono ehdokas, koska hän on mies ja Sinnemäki hyvä, koska hän on nainen. Samanlaista hömppää toistelevat useat muutkin feministeiksi tunnustautuneet poliitikot.

Näin ohutta, sisällötöntä ja seksististä poliittista analyysiä ruodittaisiin erovaatimusten kera päivätolkulla, jos joku miespoliitikko kääntäisi Karin kirjoituksessaan esittämät sukupuolistereotypiat toisin päin.

Edellä mainitut esimerkit paljastavat vääristymän suomalaisessa tasa-arvotyössä, joka käsittelee tasa-arvoa pääasiallisesti naisten ja feminismin näkökulmasta huolimatta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät oppivelvollisuusiässä olevien poikien heikkoon menestykseen lakisääteisessä koulussa ja vain miehille laissa säädettyyn asevelvollisuuteen. Myös muita lainsäädäntöön liittyviä tasa-arvo-ongelmia on, kuten vanhemmuuden kustannusten jakautuminen, mutta siitä enemmän tulevilla videoilla.

Haluan korostaa, että minulle henkilökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevat sukupuolten väliset suhdeluvut ovat merkityksettömiä, kunhan kenenkään oikeuksia ja mahdollisuuksia ei rajata asettamalla heitä perusteetta juridisesti eriarvoiseen asemaan. Miehille ei siis tarvita kiintiöitä opettajakoulutukseen sen enempää kuin naisille kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.

Julkisella sektorilla työpaikat on annettava pätevyysvaatimukset täyttäville parhaille hakijoille heidän sukupuolestaan tai etnisestä taustastaan riippumatta. Rahoitus kaiken maailman hömppätoimikunnille, akatemian luotettavuutta rapauttaville ideologisille koulutusohjelmille ja turhiin suojatyöpaikkoihin pitää lopettaa välittömästi. Jokainen edistäköön omaa ideologiaansa omilla rahoillaan.

Kuten jo todettua, uuden sukupolven tytöt pärjäävät kouluissa paremmin, naisilla on suhteellinen yliedustus korkeakouluissa ja sitä kautta todennäköisesti tulevaisuudessa myös merkittävä etulyöntiasema työmarkkinoilla ja palkkatilastoissa. Miehet johtavat itsemurhissa, väkivaltatilastoissa ja syrjäytymistilastoissa. Silti suomalaista tasa-arvokeskustelua dominoi moderni feminismi maalaten naisista kuvan loputtoman sorron uhreina ja siihen vedoten yrittää työntää poikia entistä enemmän marginaaliin vaikka iso osa tilastoeroistakin selittyy suurten ikäluokkien vaikutuksella. Ei uuden sukupolven pojista tule tehdä B-luokan kansalaisia vain isovanhempiemme hölmöyden takia.

Tällä hetkellä Suomessa tasa-arvotyön lähtökohdat ovat äärimmäisen epätasa-arvoiset ja epärehelliset, koska ne nojaavat vahvasti syrjivään, seksistiseen ja rasistiseen feministiseen ideologiaan. Siksi tasa-arvoa tavoitteleva yhteiskunta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa tavoitettaan kolmannen aallon feminismin kautta, vaan vastaus on egalitarismi ja vapausaate.

http://www.jarmoketo.fi/havaintoja-tanesta/
http://www.naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliitto/organisaatio-ja-hallitus/hallitus/
http://tane.fi/etusivu
http://tane.fi/tanen-kokoonpano
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/mista-on-kyse/
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/yhteistyokumppanit/
http://www.tasaarvo100.fi/client/naisjarjestot/userfiles/100-tasa-arvotekoa-kunniatoimikunnan-jasenet.pdf
http://stm.fi/tasa-arvo/vastuuviranomaiset
http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto
https://www.tasa-arvo.fi/katsaus-historiaan
https://www.syrjinta.fi/yhteystiedot
https://www.syrjinta.fi/web/fi/-/vahemmistovaltuutetun-toimistossa-on-haettavana-ylitarkastajan-maaraaikainen-virkasuhde-1-5-2014-31-5-2015
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/
http://eige.europa.eu/about-eige/eiges-structure
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html
https://youtu.be/8p1F5Spxfv0?t=8m21s
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html
http://www.tcs.cam.ac.uk/news/0036769-fashion-show-headliner-ends-set-early-after-hitting-audience-member.html
https://www.theguardian.com/music/2017/feb/21/princess-nokia-row-over-sexism-cambridge-university
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154357425310949

AY-liike ja vasemmistopuolueet ovat viime aikoina kovaan ääneen kritisoineet verosuunnittelua, osingonjakoa ja irtisanomisia. Tosiasia kuitenkin on se, että ne itse nauttivat verovapaudesta ja jakavat sekä vastaanottavat osinkoja irtisanomisten aikaan. Ne vieläpä kierrättävät pääomia VVO:n kautta, jolle ovat myöntäneet verovapauden siitä huolimatta, että VVO toimii markkinoilla kuin mikä tahansa yksityisyritys.

AY-liikkeen, vasemmistopuolueiden ja VVO:n kytkös on varmasti yksi ilmiselvimpiä korruption, veronkierron ja epäoikeudenmukaisuuden ilmentymiä tässä maassa, mutta lopullista totuutta puhalluksen suuruudesta on vaikeaa saada selville, koska esimerkiksi AY-liikkeen kirjanpito ei ole julkista.

Kyse on miljardeista euroista, mutta avoimuus, oikeudenmukaisuus ja tasavertainen verokohtelu eivät ole sosialistien agendalla, kun kyse on oman kultapossukerhon sikailusta.

Elina Lepomäen ilmoittautuminen Kokoomuksen puheenjohtajakisaan nosti populistisen öyhötyksen ”oikeistolaisesta markkinaliberalismista” jälleen muotiin. Suomessa ollaan oltu viime aikoina kovasti huolissaan siitä, miten toisten perusteeton leimaaminen voi johtaa jopa väkivaltaan arvosteltua ihmisryhmää kohtaan. Tämä huoli tuntuu kuitenkin unohtuvan aina, kun omaa pahaa oloa päästään purkamaan lyömällä ”oikeistolaisia” tai ”markkinaliberaaleja” leimakirveellä.

Vasemmistohenkinen bloggaaja ja armoton nationalistisen retoriikan kriitikko, Saku ”Uuninpankkopoika” Timonen, valotti ajatuksiaan Lepomäestä ja hänen politiikastaan blogissaan. Tekstissä ei ollut ensimmäistäkään lähdeviitettä, joilla hän olisi voinut perustella lohduttoman negatiivista analyysiään Lepomäen tavoitteista ja motiiveista todeksi. Kirjoitus onkin Timosen henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin pohjautuvaa yleistävää populistista ja uhkakuvia luovaa propagandaa eli juuri sitä, mistä hän on aktiivisesti kritisoinut äärikansallismielisiä, viimeksi perussuomalaisten Terhi Kiemunkia.

”Suomeen ja koko Eurooppaan rantautuu kulttuuri, uskonto ja laki jolle julmuus vääräuskoisia kohtaan on itsestäänselvyys. Se alistaa häikäilemättömästi kaiken alleen. Se vaatii vaan ei suvaitse. Ei ole maltillista islamia, on vain yksi islam. On vain yksi Koraani jonka mukaan jokaisen muslimin tulee elää.” – Terhi Kiemunki (ps.) MV-lehden blogissa

”Jos teidän mielestänne suurin itsekkyys ja ahneus ovat suurinta vapautta, niin Lepomäen johtama kokoomus on teidän puolueenne. Se valtio [missä Lepomäki on valtiovarainministeri] sitten olisikin yövartijavaltio, jossa valtion tehtäviin kuuluisi vain armeija, poliisi ja tuomioistuinlaitos. Kun sosiaalipolitiikka on ajettu alas, niin niitä kaikkia varmasti tarvitaan suojelemaan vähälukuista pärjääjien joukkoa osattomien massoilta.” – Saku Timonen Imagen blogissa

Yritin herätellä Timosen Facebook-julkaisun kommenttikentässä kirjoittajaa huomaamaan kaksoisstandardinsa, enkä ollut ainoa. Timonen ei kuitenkaan alentunut dialogiin vastaamalla kritiikkiin, vaan poisti kommenttini ja sen alle kertyneen keskustelun, sekä blokkasi minut. Toki hänellä on moiseen täysi oikeus ja ymmärrän kyllä, että selkääntaputukset ovat kritiikkiä mieluisampaa palautetta. Mutta on Timoselta aika paksua esiintyä jonain erehtymättömänä faktiseen tiedonvälitykseen vihkiytyneenä solidaarisuuden messiaana ja kansalaiskeskustelun tulkkina, kun toivottaa alla olevan kaltaiset viestit tervetulleiksi keskusteluun samalla, kun vaientaa asiallisen kritiikin delete-napilla.

Jääkin nähtäväksi tekeekö esimerkiksi Imagen päätoimitus bloggaajansa Timosen kirjoituksesta mitään johtopäätöksiä vai jyrääkö päätoimituksen ideologinen linja yli niiden faktojen, joita Lepomäki ehti vastineessaan Timoselle täsmentää. Timosen lukuisia perusteettomia väittämiä on oiottu niin Facebookin keskustelussa kuin itse blogauksen allakin, mutta hyvin argumentoidun kritiikin kohdalla hän vaikenee tai yrittää siirtää tolppia saadakseen alkuperäisen tekstinsä näyttämään muka asialliselta kritiikiltä.

Kun vahinko Lepomäen imagolle oli jo tehty, kopioi Timonen Lepomäen vastineen blogiinsa. Oikaisu tosin oli lähinnä symbolinen ele; mustamaalaavaa blogausta on jaettu ja tykätty Facebookissa yli 3000 kertaa siinä, missä Timonen ei postannut alle sata jakoa saanutta oikaisua ehdottomasti tärkeimmässä jakelukanavassaan eli Facebook-seinällään. Näyttää siltä, ettei kritiikkiä delete-napilla vaientava Uuninpankkopoika kykene edes myöntämään olleensa väärässä saati, että yrittäisi korjata virhettään suoraselkäisesti.

Julkisesta keskustelusta päätellen moni suomalainen kuvittelee, että kokoomuslaiset ja markkinaliberaalit ovat häikäilemättömiä ihmishirviöitä, joiden suurin unelmien täyttymys on kyykyttää vähäosaisia. Markkinaliberaalina kokoomuslaisena kerron teille nyt salaisuuden.

Minä en talousliberaalina ja kokoomuslaisena halua:

1. Kenenkään kuolevan nälkään tai parannettavissa oleviin tauteihin, tai kenenkään jäävän ilman hoivaa ja huolenpitoa, vaikka kannatankin SoTe-palveluiden järjestämistä eri tavalla.
2. Kenenkään jäävän ilman koulutusta, vaikken kannatakaan ihmisten kouluttamista aloille, joilla ei ole töitä.
Kenenkään elävän köyhyydessä, vaikken vastustakaan tuloeroja tai jopa niiden maltillista kasvua.
3. Antaa kenenkään tuhota biodiversiteettiä tai vaarantaa luonnon kantokykyä voitontavoittelun nimissä, sitä varten meillä on jopa termi ”negatiivinen ulkoishaitta”.
4. Kenenkään olevan työtön, syrjäytynyt tai yksinäinen, vaikken pidäkään verotuksen nostamista ja tulonsiirtojen lisäämistä ratkaisuna kyseisiin ongelmiin.
5. Korporatistista suuryritysten tai muiden vastaavien eturyhmien vahvassa ohjauksessa tehtyä politiikkaa.

Eikä moista halua kukaan muukaan tuntemani kokoomuslainen tai talousliberaali. Ei kai kukaan mene iltaisin nukkumaan miettien, miten voisin tehdä jonkun toisen elämästä kurjaa tai kurjempaa, kuului mihin tahansa puolueeseen?

Minä ajattelen, paljon pelättynä ja vihattuna talousliberaalina, että paras keino hoitaa työttömyyttä on antaa työmarkkinoiden toimia vapaammin sen sijaan, että fokus olisi työttömyyden lieveilmiöiden hoidossa sosiaalipolitiikalla. Minä haluaisin, että asiansa huonosti hoitaneiden pankkien, yritysten ja jopa valtioiden annettaisiin mennä konkurssiin jatkuvan velkaelvytyksen, tulonsiirtojen ja lainantakauksien sijaan. Ja minä uskon aivan vilpittömästi siihen, että suomalaisen julkisen sektorin tulot ja menot voidaan tasapainottaa järkevillä leikkauksilla tärkeiden palveluiden samalla tehostuessa ja parantuessa.

Se, että me kokoomuslaiset tai talousliberaalit olemme monien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisukeinoista eri mieltä kuin vaikkapa vasemmistoliittolaiset sosialistit, ei tee meistä mitään empatiaan kykenemättömiä ihmishirviöitä, vaikka moista valheellista stereotypiaa jaksetaan ylläpitää varsinkin poliittisen spektrin vasemmanpuoleisilla aallonpituuksilla.

Itsenäisyyspäivän alla Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson ilmoitti jättävänsä linnanjuhlat tänä vuonna väliin. Moni netissä asiaa kommentoinut koki tämän loukkauksena ja kaivettiinpa median rakastama lausuntoautomaatti Kaarina Suonperäkin kommentoimaan asiaa. Kriitikoiden mielestä Li halveksuu Suomen itsenäisyyttä, ei kunnioita sotaveteraanien uhrauksia tai käyttäytyy muuten vain epäkunnioittavasti. Ja höpön löpön.

”Tapakouluttaja” Kaarina Suonperän näkemys näyttää olevan se, että Anderssonin tulisi elämässään toteuttaa itselleen täysin ulkopuolisten ihmisten asettamia vaatimuksia. Suonperä tietää ”…ettei elämä ole aina sellaista kuin minä itse haluan. Elämä on yhteispeliä kaikella lailla. Kohteliaisuussäännötkin ovat olemassa”. Nähtävästi Anderssonin elämän kuitenkin pitäisi olla sellaista kuin Suonperä haluaa ja kohteliaisuussäännöistä voi huomautella heitä, jotka eivät alistu tanssimaan norsunluutornissa istuvien näennäisauktoriteettien marionetteina.

Meilläpäin kohteliaisuutena pidetään sitä, ettei repostella asioilla, jotka eivät itselle millään tavalla kuulu. Ehkäpä Suonperä, ja muut itselleen tuntemattomien ihmisten yksityisasioiden jeesustelijat, jatkossa noudattavat myös tätä kultaista käyttäytymissääntöä?

Aika on jo ajanut itsensä ylentäneiden auktoriteettien sanelemien antiikkisten käyttäytymissääntöjen ohi. Anderssonin päätös koskee vain itseään eikä polje kenenkään toisen ihmisen vapauksia tai oikeuksia, joten kenelläkään meistä ei ole moraalista oikeutta painostaa häntä henkisesti tai yrittää saattaa häntä sosiaaliseen häpeään. Eikö jokainen meistä odota vastaavaa kohteliaisuutta itseään kohtaan?

Ennemminkin kyseenalaistan muiden vasemmistolaisten kansanedustajien osallistumisen vahvasti nationalismin värittämään juhlaan, jonka ydin Anderssoninkin kiistämättömän analyysin mukaan on jo vuosia ollut äärimmäisen pinnallinen.

Tiesittekö, että linnanjuhlien booliresepti on salainen? Siis veronmaksajien rahoilla boolireseptiä varjellaan heiltä itseltään, jotta harvat ja valitut voivat nauttia muiden rahoilla maksetusta elämyksestä, josta laskun maksajat eivät koskaan pääse nauttimaan. Tämä on ehkä pieni detalji sinällään, mutta se silti edustaa sellaista feodaaliajalta tuttua elitismiä, johon en katso yhdenkään tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputtavan suomalaisen voivan osallistua tuomatta esiin kaksinaismoraaliaan, puoluekannasta riippumatta.

Jos minä olisin päättävässä asemassa, määräisin kyseisen boolireseptin julkistettavaksi välittömästi. Miettikääpä, ympäri Suomea itsenäisyyttä juhlittaisiin nostamalla maljoja, joissa olisi sitä kuuluisaa itsenäisyyspäivän boolia. Mikä mahtava perinne, tarina ja yhteenkuuluvuudentunne!

Suomi on taantumassa ja velkaantuu kohta kahdeksatta vuotta peräkkäin. Siihen nähden tällaisen veronmaksajien rahoilla harvoille ja valituille kustannettu elitistinen juhla on lähinnä groteski mauttomuuden ooppera, ei suinkaan se tervettä kansallistunnetta inspiroiva juhla, jolla kunnioitetaan meidän kaikkien suomalaisten yhteiseksi hyväksi antamaa panosta.

Viimeisen vuoden aikana suomalainen politiikka, eritoten maahanmuuttopolitiikka, ja sen ympärillä pyörivä debatointi, ovat saavuttaneet poikkeuksellisen matalan tason. Ratkaisukeskeisyys ja asiallinen argumentointi loistavat poissaolollaan, kun keskustelun ääripäät yrittävät väärinymmärtää toisiaan mahdollisimman paljon ja käyvät toistensa kimppuun leimakirveet aseinaan. Ääripäiden välissä oleva poliitikko tai kansalainen ei enää uskalla koskea esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluun pitkällä tikullakaan, koska natsifasistin tai punavihermokuttajasuvakin leima on valmiina myös heitä varten, jotka yrittävät oikeasti keskittyä ratkaisemaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia.

Viimeisin käsittämätön paskamyrsky lähti liikkeelle Olli Immosen taannoisesta Facebook-kirjoituksesta, joka sisällöttömyydessään oli poliittisten vastustajien vapaasti tulkittavissa, ja niinhän sitä sitten tulkittiinkin. Tunteisiin vetoavana argumenttina Immosen väitettiin julkaisseen kirjoituksensa Utoyan vuosipäivänä vaikka todellisuudessa Utoyan vuosipäivä oli kolme päivää aikaisemmin. Lisäpontta oppositio sai Immosen kirjoituksen vertaamisesta Breivikin manifestiin samalla, kun ne ilmiselvät erot Immosen ja Breivikin välillä unohdettiin, koska mielikuvituksellisella mustamaalaamisella sai kivasti palstatilaa. Kirjoitusta väitettiin myös poikkeuksellisen sotaisaksi taisteluretoriikkoineen, ja kun lihamylly oli saatu käyntiin, leimattiin samalla koko Perussuomalainen puolue natseiksi, fasisteiksi, rasisteiksi ja rotusortajiksi.

Pöyristyjillä pääsi kuitenkin unohtumaan, että taisteluretoriikkaa ovat käyttäneetmuutkin: Keskusta on [url=http://www.keskusta.fi/news/Vayrynen-Lammin-kiitos---taistelu-jatkuu/0wvyojio/9d564c3b-b6eb-4757-97d1-39aa18091af5[/url] ja Maaseudun tulevaisuuden sivuilla. Immos-kohun myötä osoittelusormensa vetreyttänyt SDP:n Eero Heinäluoma julisti taistelua Perussuomalaisia vastaan ja SDP:n pää-äänenkannattaja on myös julkaissut puolueen jäsenen taisteluretoriikkaa. Kokoomuksen Alexander Stubb kävi taistoon Keskustaa vastaan siinä, missä Kokoomuksessa on myös taisteltu oikeudesta maanpuolustukseen. Vihreät ovat käyneet taistelua mm. avoimuuden ja kohtuuden puolesta sekä avioliiton puolesta siinä, missä Ville Niinistö käytti taisteluretoriikkaa avioliittolakialoitteen puolesta. Vasemmistoliitto on taistellut vasemmistolaisemman yhteiskunnan puolesta. Li Andersson on suitsuttanut vasemmiston märkää unta luokkataistelusta ja Dan Koivulaaksoa on Kansan Uutisissa tituleerattu ”työväen taistelijaksi” artikkelissa, johon liitetyssä kuvassa Koivulaakso harjoittelee fyysisen väkivallan käyttämistä.

Immosen kärkevääkin, mutta asiallista, kritiikkiä ansainnut kirjoitus on ääripöyristyjien asiattoman yleistämisen ja leimaamisen myötä kääntymässä voitoksi perussuomalaisille. Meillä on unelma-tapahtuman selityksiä vaatineille osanottajille selityksiä tuonut perussuomalaisten Matias Turkkila sai osakseen kiihtyvää buuausta ja vaientamiseen tähtäävää huutamista, mikä sai joukkohurmoksessaan tapahtuman näyttämään Nürnbergin puoluepäivien kaltaiselta joukkosuggestiotapahtumalta. Vaikka poliisi ei löytänyt Immosen kirjoituksesta rikosta, jatkoi, ja jatkaa, osa kärkkäimmistä persuvihaajista mustamaalaamista typerine natsiretoriikkoineen avaten persuille tien lehtien palstoille uhriutumaan. Nyt vuorostaan pöyristyneet Perussuomalaiset kokosivat omasta mielestään kansankiihotukseen syyllistyneiden nimiä ylös ja vastapuolen pöyristyjille oli taas irtopisteitä tiedossa.

Termi ”musta lista” lanseerattiin vain hetkeä Perussuomalaisten tiedotustilaisuuden jälkeen ja Twitter täyttyi poliittisten vastustajien ”mustat listat” tuomitsevista viesteistä. Pöyristyneiden etujoukkoa johtanut Vihreiden Ville Niinistö sattui kuitenkin unohtamaan, että Vihreä Lanka julkaisi 2011 vaalien alla kirjaimellisesti mustaksi listaksi nimeämänsä listan ilmastonmuutosdenialisteista. Ääripöyristyjien reaktiot jäivät myös laimeiksi, kun IS vuosi sitten julkaisi listan avioliittolakia vastustavista kansanedustajista tai, kun Kansan Uutiset julkaisi listan Kazakstanin markkinoille pyrkivistä yrityksistä. Erilaisia listoja ihmisten poliittisista kannoista, verotiedoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, julkaistaan aivan jatkuvalla syötöllä niin poliittisten toimijoiden kuin mediankin toimesta. Pöyristyjien kaksinaismoraali otti jälleen niskalenkin järkiargumenteista.

Tämän kaksoisstandardeja, irrationaalisuutta, tahallista väärinymmärtämistä, uhriutumista ja poliittisen vastustajan neuroottista mustamaalaamista korostavan keskustelutyylin seurauksena monesta tärkeästä poliittisesta aiheesta on tullut Pandoran irtopisteautomaatteja, joista muutama ääripäitä edustava puolue ja poliitikko elävät, ja joihon muut eivät voi koskea pitkällä tikullakaan leimakirveen pelossa.

Kaikilla julkisen keskustelun osapuolilla on tässä petrattavaa. Median tulisi siirtyä click-bait-journalismista ja epäluotettavasta mielipidevaikuttamisesta aidoksi viestinviejäksi, joka kertoo tarinoita värittämättä ja niihin mitään lisäämättä tai niistä poistamatta vain sen, mitä on tapahtunut. Maahanmuuttokriitikoiden tulee vihdoin tajuta imagonhallinnan merkitys ja opetella keskustelemaan ilman inhoreaktioita herättävää yleistämistä, rasismia ja muuta provosointia. Monikulttuurisuusadvokaattien taas tulee antaa rehellisiä vastauksia maahanmuuton todellisista kustannuksista, Suomen julkisen talouden kantokyvystä pakolaisten suhteen, keinoista toimivampaan kotoutumiseen sekä noteerata huoli maahanmuuttopolitiikan seurauksista esimerkiksi Ruotsin ongelmalähiöissä.

Jatkuvalla pöyristymisellä ja uhriutumisella maahanmuuttokeskustelu on ohjattu henkilökohtaiseen nokitteluun, eikä ratkaisua pakolaisongelmaan tai maahanmuuton ongelmiin ole edes mietitty enää aikoihin. Viimeaikainen järjetön riitely on lähinnä tehnyt meistä kaikista hieman tyhmempiä ja syventänyt poteroita, joista käsin muuttuvassa maailmassa ei ongelmia ratkaista.

PS. Tämä teksti on alunperin julkaistu toisaalla 27.8.2015. Kuin alleviivatakseen kirjoitukseni ydinsanomaa, MTV, Verkkouutiset, Helsingin Sanomat ja Iltalehti ilmoittivat 1.9. rajoittavansa nettifoorumeidensa kommentointimahdollisuuksia. Jokaisen lienisi nyt korkea aika ruveta miettimään omaa panostaan suomalaisen keskustelukulttuurin tervehdyttämiseksi.

Ennen juhannusta noussut kohu ja suomalaisen vasemmiston pöyristyminen Olli Immosen vierailusta Eugen Schaumannin muistotilaisuudessa seurassa, josta joku täysin ulkopuolinen ei pitänyt, ei voisi tahattomassa kaksinaismoraalissaan olla parempi osoitus kriitikoiden täydellisestä itsetutkiskelun ja itsekritiikin puutteesta.

Suomessa natsi-saksalainen kansallissosialismi on käytännössä olematonta muutamaa nettiagitaattoria ja paria poliittisesti täysin merkityksetöntä kansalaisaktiivien yhdistystä lukuun ottamatta. Vasemmiston Kokoomukseen, kepuun ja perussuomalaisiin lyömä fasistisen äärioikeiston leima ei oikein tahdo tarttua, koska niiden toimintaan ei liity ekstremismiä tai väkivaltaa. Persuistakin jytkyn mukanaan tuomat sivuosumat on paljolti kiilloteltu sieviksi salonkikelpoisiksi kikkareiksi tai harjattu pois vaalipöntön reunasta aiheuttamasta kiusallisia kysymyksiä.

Meno vasemmistossa on uhkaavuudessaan ja symbolismissaan aivan toista luokkaa. Vieläkö muistatte demarinuorten vuoden 2006 presidentinvaaleihin lanseeraaman Tarja-Che-paidan? Che Guevarahan oli kovan luokan murhaaja, rasisti ja väkivallassaan häikäilemätön, aivan kuten aatteelliset esikuvansa Neuvostoliitossa. Sattumoisin Vasemmistoliiton kärkkäin Olli Immos-kriitikko Dan Koivulaakso järjesti vuoden 2011 eduskuntavaalibileisiinsä Che Guevara-nimisen yhtyeen. Voitteko kuvitella sitä pöyristymisen määrää, jos Alexander Stubb käyttäisi natsi-symboliikkaa vaalikampanjassaan, tai jos Olli Immosen vaalitilaisuudessa esiintyisi Benito Mussolini-niminen yhtye?

Vuonna 2006 vasemmistolaiset kansalaisaktiivit järjestivät Helsingissä Smash-ASEM-mielenosoituksen, johon osallistuneet mm. särkivät keskustassa liikkeiden ikkunoita, töhrivät julkisia paikkoja ja toivat ”rauhanomaiseen” mielenosoitukseen ennakkoon tehtyä kehotusta noudattaen pitkän liudan aseita, joita myös käytettiin. Kaikesta tästä huolimatta Vasemmistoliiton nykyinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki osallistui Smash-ASEMiin sen sijaan, että olisi käyttänyt arvovaltaansa väkivaltaisuuksien hillitsemiseen tai irtisanoutunut väkivaltaan yllyttävästä mielenosoituksesta perumalla osallistumisensa. Jos joku perussuomalainen tai kokoomuslainen marssisi oikeistoradikaalien järjestämässä mielenosoituksessa, johon osallistuvia olisi avoimesti kannustettu väkivaltaan aatteellista oppositiota kohtaan, niin lööpit kirkuisivat vertauksia Kristalliyöhön viikkotolkulla.

Kirsikkana kakussa on vuosittain juhlittava työn sankareiden juhlapäivä ja sen mukanaan tuomat vappukulkueet, joille SDP ja Vasemmistoliitto ovat ilomielin toivottaneet tervetulleeksi niin kommunistit kuin kerta toisensa jälkeen väkivaltaiseen riehumiseen syyllistyvät vasemmistolaiset ääriryhmätkin. Vasemmiston Neuvosto-sympatiat, kaipuu äiti-Venäjän syleilyyn ja julkisuomettuneisuus ovat edelleen salonkikelpoista kamaa, joka ei aiheuta pahennusta tai ylitä uutiskynnystä.

Vähättelemättä natsien mustaa terroria, se kuitenkin kalpenee julmuudessa, kestossa ja uhrien määrässä kommunistien punaterrorille. Neuvostoliitossa kärrättiin tekaistujen syytteiden nojalla ihmisiä kuolemaan Siperian pakkotyöleireille vielä 1950-luvulla ja etnisiä vähemmistöjä pakkosiirrettiin 1970-luvulla. En näe tarpeelliseksi pitää sen pidempää luentoa kommunismin ja sosialismin globaalista väkivaltaisesta perinnöstä, oletan jokaisen peruskoulusta valmistuneen tietävän Kiinan kommunistisen puolueen, NKVD, vankileirien saariston, Juchen ja muiden kommunistisen aatteen synnyttämien ilmiöiden historian. Myös modernimmat ajat ovat näyttäneet meille, että puhuttaessa väkivallasta ja terrorista, äärioikeisto häviää 10-0 niin iskujen määrässä kuin body countissakin äärivasemmistolle, joka ideologioineen vastaa valtaosasta eurooppalaista terrorismia.

Vapautta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta rajoittavan kansallissosialismin kulttuurinen tukahduttaminen on jokaisen suomalaisen tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, mutta niin on myös kommunismin suitsiminen tismalleen samoista syistä. Pidänkin erikoisena, että siinä missä Hitlerin aatteellista perintöä perustellusti pidetään vastenmielisenä, on Leninin ja Stalinin aatteellisen perinnön romantisointi ja julkinen promotointi yleisesti hyväksyttyä niiden ohjatessa avoimesti jopa kymmenien kandanedustajien päivittäistä päätöksentekoa.

Yleisesti ottaen ihmisiä tulisi tarkastella heidän tekojensa kautta, ei heidän kavereidensa kautta, se koskee meitä kaikkia puoluekantaan ja ideologiaan katsomatta. Ja myös Vasemmistoliitossa tulisi ymmärtää, että valokuvissa esiintyminen ei vielä ole fasismia, mutta Dan Koivulaakson vaatimus Immosen erottamiseksi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on lähempänä totalitarismia kuin parlamentarismia.

Toisin kuin kannattajansa yrittävät meille vakuuttaa, kommunismi ja kansallissosialismi eivät ole toistensa vastakohtia. Ne ovat identtiset kaksoset, joista toisella on käsissään punaiset ja toisella mustat hanskat. Kun ne riisuvat hanskansa, seisoo edessämme edelleen kaksi identtistä murhanhimoista psykopaattia, joiden kädet ovat veressä olkapäitä myöten. On perusteltua odottaa myös poliittisen kentän vasemman laidan tarkastelevan omaa käytöstään johdonmukaisesti tämän faktan valossa.