Tere Sammallahti

Vaikka aktiivimalli on minusta lähinnä laastaria työvoimapolitiikan avomurtumaan, niin SAK:n poliittinen lakkoilu pesee typeryydessään hallituksen pahimmatkin virheet mennen, tullen ja palatessa.

Nyt pääkaupunkiseudun julkista liikennettä ollaan SAK:n johdolla ajamassa perjantaiksi alas ja teollisuus sekä vienti pysäytetään protestiksi laillisesti valitun eduskunnan tekemään päätöksen protestoimiseksi. Huomattavaa on, että ehdotus aktiivimallista tuli toimihenkilöliitto STTK:n vasemmistolaiselta pääekonomistilta, Ralf Sundilta. Lakkoja perjantaiksi organisoiva SAK taas marssi itse aktiivimallia koskevista neuvotteluista ulos. Paljon puhuvaa on, että mölinä alkoi vasta, kun AY-liikettä ohjailevat vasemmistopuolueet saivat lain säätämisen jälkeen valjastettua sen poliittiseksi aseeksi valtavan mediakampanjan tukemana.

Lakkokenraalit ja vasemmistopopulistit jaksavat jankuttaa, kuinka lakosta aiheutuva haitta kansantaloudelle ja lakon ulkopuolisille on nimenomaan hallituksen vika. Kuinka sosiopaatti tuollaisen logiikan kehittämiseksi täytyy oikein olla? Vertauskuvallisesti tämä lakko on yhtä oikeutettua toimintaa kuin se, että vaikkapa Espoon kaupunginvaltuusto tekisi mielestäni huonon päätöksen ja minä protestiksi kävisin kivittämässä naapureiden ikkunat ja ajaisin autoni poikittain keskelle länsiväylää. Sitten kertoisin ylpeänä tiedotusvälineille, kuinka Espoon kaupunki on vastuussa aiheutuneesta haitasta, josta päästään heti, kun valtuusto peruu päätöksensä.

Tällainen toiminta ei ole mikään länsimaiseen demokratiaan kuuluva poliittinen protesti, vaan verrattavissa ennemminkin terroristijärjestöjen käyttämiin ihmiskilpiin tai diktatuureista tuttuun poliittisten vastustajien vaientamiseen heiän perhdeitään uhkaamalla. SAK on luomassa poliittista kulttuuria, jossa mikä tahansa viattomille sivullisille aiheutettu voidaan oikeuttaa pyhän sodan nimissä. Mikä johtopäätös tästä muka pitäisi vetää?

Yksi hulluimmista lausunnoista on Teollisuusliiton antama julkilausuma, jossa kerrotaan lakkoon osallistuvien työntekijöiden oikeuksista, mutta samalla ilmoitetaan, että liitto velvoittaa myös siihen kuulumattomat työntekijät lakkoilemaan. Kuinka vallanhuuruisessa megalomaniassa siellä liitoissa tätä propagandaa kirjoitetaan, kun muka työntekijöiden oikeuksia ajavaan liittoon kuulumattomia työntekijöitä painostetaan osallistumaan tällaisiin mielenilmauksiin omalla vieläpä kustannuksellaan? Töihin pakottamista ei sallita, ja hyvä niin, mutta ilmeisesti töistä voidaan pakottaa jättäytymään pois. Millä ihmeen logiikalla tämä on muka oikeudenmukaista ja eettisesti hyväksyttävää? Ja mitä siellä Teollisuusliitossa aiotaan lakosta kieltäytyville liiton ulkopuolisille sitten tehdä? Aiotteko uhkailla heidän lapsiaan, laitetaanko hevosen pää sänkyyn vai talutetaanko dissidentit kenties suoraan kuopan reunalle heidän oikeuksiensa puolustamiseksi?

AY-järjestöt ovat jo näyttäneet tuhovoimansa lukuisia kertoja, eivätkä liittojen jäsenet tunnu vieläkään tajuavan, kuka heidän työpaikkojaan oikeasti uhkaa. Esimerkiksi vuoden 2014 maaliskuussa AY-liike näytti mädännäisen moraalinsa Uudessakaupungissa. AY-aktiivit saivat agitoitua Finnprotein Oy:n Uudenkaupungin soijatehtaan työntekijät viikkokausia kestäneeseen laittomien lakkojen kierteeseen uskottelemalla heille, että on parempi lakkoilla juuri allekirjoitettujen TES:n mukaisten työsopimusten muuttamiseksi, kuin tehdä töitä käynnistysvaiheessa olevan tehtaan saattamiseksi kannattavaksi. Tämän ideologisen hurmoksen saattelemana Finnprotein Oy hakeutuikin yrityssaneeraukseen ja koko paska meni konkurssiin pari vuotta myöhemmin.

Tämä sama kohtalo on vielä edessä useilla perjantaina lakkoilevilla työntekijöillä. Aiotteko sitten olla vihaisia herroille, porvareille, suurpääomalle, kapitalisteille, hallitukselle, työnantajille vai jollekin muulle AY-liikkeen viholliseksi nimeämälle mielikuvitusviholliselle?

Vasemmistopoliitikot ja AY-liike jaksavat jankuttaa loputtomiin yritysten yhteiskuntavastuusta, mutta satojen miljoonien eurojen, ja potentiaalisesti satojen tai tuhansien työpaikkojen, tuhoamisesta ne eivät itse ota vastuuta vaikka ovat omalla toiminnallaan sen aiheuttamassa.

Perjantain poliittinen lakko on askel kohti Suomea, jossa AY-liitot ulkoparlamentaarisina toimijoina yrittävät pakottaa demokraattisilla vaaleilla valitun eduskuntamme omaan tahtoonsa. Jos hallitus taipuu tässä asiassa, antaa se AY-järjestöille signaalin, että ne voivat ohjailla Suomen lainsäädäntökoneistoa mielensä mukaan aiheessa kuin aiheessa. Hallitus on kerta toisensa jälkeen perääntynyt työmarkkinalainsäädännön reformoimisesta, mutta nyt on aika laittaa stoppi näiden terroristijärjestojen riehumiselle. Nyt on yksinkertaisesti katsottava kaikki kortit, laitettava kova kovaa vastaan ja lopetettava neuvottelut terroristien kanssa.

Yhdenkään suomalaisen ei tule antaa tällaiselle ulkoparlamentaariselle toiminnalle tukeaan. Yhdenkään itseään kunnioittavan työntekijän ei tule osallistua tähän pelleilyyn, vaikka aktiivimalli kuinka kismittäisi. Sille löydetään kyllä vaihtoehdot, mutta niitä ei löydetä kusemalla sen enempää työnantajien kuin kansantaloudenkaan päälle.

Te lakkoon osallistuvat olette nyt maksattamassa liittopomojenne ja heidän poliitikkokavereidensa suuruudenhulluudesta hintaa omilla työnantajillanne, ja kaikilla muillakin suomalaisilla, joilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa eduskunnan tekemään päätökseen. Minä en sääli ainuttakaan tähän lakkoon osallistuvaa, kun työnne siirretään johonkin toiseen maahan tai robottien tehtäväksi, itsepähän oksanne sahasitte.

https://twitter.com/paavoarhinmaki/status/958302737774596097
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1809733159045398
https://www.teollisuusliitto.fi/2018/01/teollisuusliiton-poliittinen-lakko-koskee-kaikkia-liiton-sopimusalojen-tyontekijoita/
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/605713/Ugin+soijatehtaan+laittomasta+lakosta+tuhansien+sakot
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/609795/Finnprotein+Oyn+soijatehtaalla+Uudessakaupungissa+alkaa+taas+uusi+lakko
http://www.ts.fi/uutiset/talous/631273/Ugin+soijatehdas+yrityssaneeraukseen
https://yle.fi/uutiset/3-7301029

Huolimatta siitä mitä mieltä hallituksen leikkauslistasta on, lakkoilu on tässä tapauksessa huonoin tapa vaikuttaa asioihin. Miksi näin?

Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli

Tällä kertaa lakkoilulla ei yritetä vaikuttaa työnantajiin vaan maan demokraattisesti valittuun hallitukseen, jonka toimintaan lakkoilulla ei ole merkittävää suoraa vaikutusta. Poliitikot ovat tottuneet siihen, että vaikka miten tekisi, niin aina on joku menossa barrikadeille kiukuttelemaan. Vaalitkin ovat kolmen ja puolen vuoden päässä, joten tuleva perjantai ei niihin merkittävästi vaikuta. Aina voi tietysti toivoa sellaista epätodennäköistä ihmettä, että lakkoilu vaikuttaa työnantajaosapuoliin niin paljon, että EK kääntyy painostamaan hallitusta luopumaan suunnitelmistaan. Tosin EK puoltaa hallituksen tavoitetta tuottavuuden parantamisesta, joten sillä ei ole merkittävää kannustinta asettua hallituksen kanssa vastahankaan.

Lakkoilemalla häviävät kaikki muut paitsi lakkoilun kohde

AY-pomot, kansanedustajat tai hallitus eivät häviä lakkoilun myötä mitään. Hakaniemessä sauna lämpiää perjantaina aivan samaan tapaan kuin aikaisemminkin, eikä kansanedustajien työedut karsiudu pätkän vertaa vaikka kuinka perjantaina huutaisi banderolli kourassa. Mutta lakkoilijoiden tulot laskevat, Suomen bruttokansantuote kärsii, verotulot kärsivät, yritysten tulos ja työllistämismahdollisuudet heikkenevät, lasten koulutus kärsii, työntekijöiden työnteko vaikeutuu, jne. Laskun tästä merkityksettömästä mielenilmauksesta maksavat kaikki muut paitsi he, joita vastaan mielenilmaus on suunnattu tai he, jotka mielenilmauksen ovat masinoineet.

Oikeudenmukaiset työmarkkinat joustavat molempiin suuntiin

Nousukaudella etuja neuvotellaan paremmiksi, koska työntekijöillä on enemmän vipuvartta korkean työllisyysasteen myötä ja työnantajilla pienempi insentiivi vastustaa esimerkiksi palkkojen korotuksia tai työehtojen parannuksia, koska yritysten talous on hyvä. Jotta työmarkkinat eläisivät talouden syklien mukaisesti, tulisi laskusuhdanteessa myös karsia saavutettuja etuja. Näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan AY-liike on vaatinut kategorisesti parannuksia työehtoihin jopa laman aikana.

Mitä perjantaina sitten kannattaisi tehdä?

Tee töitä, jos mahdollista

Ainakaan ei kannata lakkoilla, vaan tehdä töitä, jos siihen on suinkin mahdollisuus. Se on erittäin hyvä tapa vastata esimerkiksi sellaisiin keskeisiin ongelmiin kuin kestävyysvaje ja alentunut kilpailukyky.

Suuntaa työtaistelutoimet ammattiliittoasi vastaan

Jos ehdottomasti haluaa osoittaa mieltään tai lakkoilla, niin AY-liittojen jäsenten kannattaisi osoittaa mieltänsä ammattiliittonsa ovien edessä ja uhata lopettaa jäsenmaksun maksaminen. Kuten eilen pääministeri Sipilän puheesta, ja jälkikeskustelussa EK:n Jyri Häkämiehen, suusta kuultiin, hallitus ja työnantajaosapuoli ovat valmiita edelleen sopimaan työmarkkinaratkaisusta, kunhan 5 %:n tavoite tuottavuuden kasvussa saavutetaan. SAK:n Lauri Lylyn suusta taas kuultiin, että neuvotella voidaan vaikka ensi vuoden puolelle asti, mutta eduista ei tulla tinkimään. Jorvin sairaalasta oli valittu pari satunnaista sairaanhoitajaa kommentoimaan asiaa ja heiltä tuli välittömästi loistava kompromissiehdotus; leikataan lomarahoja, jotta leikkaukset osuvat progressiivisesti kaikkiin työntekijöihin. Tätäkin oli kuulemma neuvottelupöydissä jo pohdittu, mutta ei ollut ilmeisesti AY-jäärille kelvannut.

Kaikki muut ovat halukkaita nopeaan kompromissiin, paitsi ne työntekijäliitot, jotka vielä epätoivoisesti puolustavat asemiaan teollistumisen ajan poteroissa. Perjantain mielenosoitusta ei kasvojen menetyksen pelossa muutenkaan enää haluta perua vaikka ovi neuvottelupöytiin on ollut ammattiliitoille koko ajan auki. Lakkoileva työntekijä maksaa AY-jyrien jääräpäisyydestä jälleen kerran kovan hinnan. Pisteet kuitenkin Akavalle ja STTK:lle siitä, että ovat tarttuneet hallituksen kädenojennukseen.

Paranna yrityksesi tuottavuutta

Henkilökohtaisesti päätin työllistää itseäni ylimääräisellä tehtävällä. Työpaikkani pääluottamusmies on velvollisuuksiensa mukaisesti kannustanut koko firman sähköpostijakelun kautta työntekijöitämme osallistumaan perjantain mielenilmaukseen. Vastasin samaiseen sähköpostiin ja pyysin kollegoitani lakkoilun sijaan käyttämään muutaman minuutin lounas- tai kahvitauostaan listaamalla ylös keinoja parantaa yrityksemme työpaikkaviihtyvyyttä ja tuottavuutta. Aion koota työntekijöidemme ideoista listan, jonka toimitan yritysjohdollemme firmamme kannattavuutta ylläpitävän ja lisäävän päätöksenteon tueksi. Jo saadut palautteen perusteella tätä pidetään parempana keinona taistella hyvän puolesta kuin yhteisiin muroihin kusemista.

Uskon vilpittömästi, että tällaisella ratkaisukeskeisellä lähestymistavalla saadaan aikaan parempia ja pitkäkestoisempia tuloksia kuin lakoilla tai mielenosoituksilla.

Yksi pahimpia uhkia Suomen taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on suomalainen ammattiyhdistysliike. Se on mm. jäsenmaksujensa verovähennysoikeuksilla ja työttömyyskassamaksuilla lihotettu, saavutettuja etujaan mustasukkaisesti puolustava hyvä veli-kerho, jonka toiminta vaikeuttaa kansantaloutemme kehitystä ja aiheutta näin valtavan määrän inhimillistä kärsimystä kasvaneena työttömyytenä.

AY-pösöjen uusin älynväläys on pysäyttää suomalainen laivaliikenne käskyttämällä Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton tukilakkoon juuri ennen pääsiäistä painostaakseen työnantajia jäänmurtajien työehtosopimuksesta, jonka yleissitovuutta yritetään laajentaa kaikkiin alalla työskenteleviin henkilöihin. Toteutuessaan TES:n muutos koskisi n. 20-30 henkilöä, jotka eivät ole ainoankaan asiasta lukemani uutisen perusteella edes vaatineet alan TES:n ulottamista omiin työsopimuksiinsa. Itse asiassa työtaistelun tarkoitus on pakolla hakkauttaa alan palkat kiveen, jolloin työnantajalla ei ole enää mahdollisuutta kilpailla palkoilla. Tästä seuraa väistämättä suomalaisten yritysten kilpailuedellytysten heikkeneminen.

Suomen lipun alla toimivien laivojen kuljettamien tavaroiden arvo on n. 80 miljoonaa, ja kaikkien laivojen n. 240 miljoonaa, euroa päivässä. Laivaliikenteen pysähtymisen seurauksena olisi raskaat, kymmenienmiljoonien eurojen, menetykset mm. vientiteollisuudellemme, varustamoille ja niiden tukitoiminnoille. Pitkällä aikajänteellä varustamot siirtäisivät laivoja Viron ja Ruotsin lippujen alle minimoidakseen jatkuvien lakkojen haittavaikutuksen ulottumisen omaan liiketoimintaansa ja osa suomalaisyritysten liiketoiminnasta siirtyisi työmarkkinoiltaan stabiileimpiin maihin. Monien yritysten kannattavuus heikkenisi johtaen väistämättä YT-neuvotteluihin tilanteessa, jossa Suomeen ei tarvita enää ainuttakaan uuta työtöntä.

AY-pamput siis aikovat aiheuttaa massiivista vahinkoa eritoten vientiteollisuudellemme ja varustamoille, joilla ei ole osaa eikä arpaa jäämurtajien työehtosopimuksiin. Silti AY-liike pitää nimenomaan yrittäjiä ja yrityksiä syyllisinä , kun ne yrittävät suojella liiketoimintansa edellytyksiä muuttamalla ulkomaille, tai joutuvat irtisanomaan ihmisiä pystyäkseen pitämään liikentoimintansa kannattavana ja työllistämään edes osan entisistä työntekijöistään.

Kun jäänmurtajien työntekijöitä on n. 200, ja jos lakon potentiaaliseksi haitaksi oletetaan hyvin varovaisesti vaikkapa 20 miljoonaa euroa, tarkoittaisi se sadantuhannen euron kustannusta per työntekijä. Summa on niin suuri, että työnantajien kannattaisi irtisanoa nämä lakkoilijat vaikka laittomasti, kuitata sakot hävikkiin ja palkata tilalle uudet työntekijät, jotka pystyvät arvostamaan työpaikkaansa näinä vaikeina aikoina. Samaa menettelytapaa olisi tässä tapauksessa syytä käyttää erityisesti Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton lakkoileviin jäseniin. Vaihtoehtoisesti voimme odottaa, että AY-pösöt ajavat suuruudenhulluudessaan koko taloutemme romahdukseen, jolloin AY-liike ja työehtosopimukset menettävät merkityksensä.

Taloudellisia menetyksiä tässä lakossa kärsivät lakkoilijat, palveluita ostaneet kuluttajat, vientiteollisuus ja muut laivaliikenteestä riippuvaiset alat samalla, kun kansantalous heikkenee ja verotulot pienenevät. Vain lakkokäskyn antaneet AY-politrukit eivät kärsi lakosta millään tavalla, se kannattaisi lakkoilijoidenkin ymmärtää. Päinvastoin, norsunluutorneissaan istuvien ”edunvalvojien” asema hyvä veli-kerhossa paranee joka kerta, kun he onnistuvat aiheuttamaan kansantaloudellisen katastrofin tai heikentämään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia työllistää ja tehdä tulosta. Ainoankaan AY-pösön ei tarvitse miettiä asuntolainansa lyhentämistä, ensi kuun kauppalaskua tai lastensa harrastuksista tinkimistä vaikka kaikki muut kärsivät.

Haluaisin vilpittömästi tietää, millä AY-patruunat ja lakkoilijat perustelevat itselleen moraalisesti tällaisen vahingon aiheuttamisen koko Suomelle ja kaikille suomalaisille? Onko viimeinenkin AY-liikkeen suhteellisuudentajun ripe kuollut häikäilemättömän oman edun tavoittelun ja suuruudenhullujen ideoiden puristuksessa? AY-liike on viime vuosina demonstroinut, että mitä isompi taloudellinen katastrofi on käsillä, sitä tiukemmin se vetäytyy poteroonsa vaalimaan omia etujaan muiden suomalaisten kustannuksella. AY-liike elää vielä esiteollistumisen aikaa jäykkine mielikuvineen proletariaattia sortavista patruunoista, kun me muut elämme dynaamisessa ja nopeasti muuttuvassa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa.

Minusta AY-liikkeellä ei tule olla oikeutta ottaa kaikkien suomalaisten hyvinvointia panttivangiksi varsinkaan talouskriisin ja kasvavan työttömyyden jatkuessa jo kuudetta vuotta. Meidän pitäisi ennemminkin olla valmiita tinkimään jo saavutetuista eduista, jos aiomme saada yskivän kansantaloutemme kuntoon ja kasvattaa työllisyysastetta. Siksi työnantajille tulee antaa oikeus reagoida lakkoiluun erottamalla osa lakkoilijoista ja palkata tilalle motivoituneempia työtenkijöitä, jotta yritykset voivat huolehtia edellytyksistään pitää liiketoimintansa kannattavana ja työllistää sellaisia suomalaisia, jotka vielä haluavat tehdä töitä oman elintasonsa ja kansakuntamme paremman tulevaisuuden puolesta.

Muista äänestää viisaasti.