Huolimatta siitä mitä mieltä hallituksen leikkauslistasta on, lakkoilu on tässä tapauksessa huonoin tapa vaikuttaa asioihin. Miksi näin?

Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli

Tällä kertaa lakkoilulla ei yritetä vaikuttaa työnantajiin vaan maan demokraattisesti valittuun hallitukseen, jonka toimintaan lakkoilulla ei ole merkittävää suoraa vaikutusta. Poliitikot ovat tottuneet siihen, että vaikka miten tekisi, niin aina on joku menossa barrikadeille kiukuttelemaan. Vaalitkin ovat kolmen ja puolen vuoden päässä, joten tuleva perjantai ei niihin merkittävästi vaikuta. Aina voi tietysti toivoa sellaista epätodennäköistä ihmettä, että lakkoilu vaikuttaa työnantajaosapuoliin niin paljon, että EK kääntyy painostamaan hallitusta luopumaan suunnitelmistaan. Tosin EK puoltaa hallituksen tavoitetta tuottavuuden parantamisesta, joten sillä ei ole merkittävää kannustinta asettua hallituksen kanssa vastahankaan.

Lakkoilemalla häviävät kaikki muut paitsi lakkoilun kohde

AY-pomot, kansanedustajat tai hallitus eivät häviä lakkoilun myötä mitään. Hakaniemessä sauna lämpiää perjantaina aivan samaan tapaan kuin aikaisemminkin, eikä kansanedustajien työedut karsiudu pätkän vertaa vaikka kuinka perjantaina huutaisi banderolli kourassa. Mutta lakkoilijoiden tulot laskevat, Suomen bruttokansantuote kärsii, verotulot kärsivät, yritysten tulos ja työllistämismahdollisuudet heikkenevät, lasten koulutus kärsii, työntekijöiden työnteko vaikeutuu, jne. Laskun tästä merkityksettömästä mielenilmauksesta maksavat kaikki muut paitsi he, joita vastaan mielenilmaus on suunnattu tai he, jotka mielenilmauksen ovat masinoineet.

Oikeudenmukaiset työmarkkinat joustavat molempiin suuntiin

Nousukaudella etuja neuvotellaan paremmiksi, koska työntekijöillä on enemmän vipuvartta korkean työllisyysasteen myötä ja työnantajilla pienempi insentiivi vastustaa esimerkiksi palkkojen korotuksia tai työehtojen parannuksia, koska yritysten talous on hyvä. Jotta työmarkkinat eläisivät talouden syklien mukaisesti, tulisi laskusuhdanteessa myös karsia saavutettuja etuja. Näin ei kuitenkaan ole tehty, vaan AY-liike on vaatinut kategorisesti parannuksia työehtoihin jopa laman aikana.

Mitä perjantaina sitten kannattaisi tehdä?

Tee töitä, jos mahdollista

Ainakaan ei kannata lakkoilla, vaan tehdä töitä, jos siihen on suinkin mahdollisuus. Se on erittäin hyvä tapa vastata esimerkiksi sellaisiin keskeisiin ongelmiin kuin kestävyysvaje ja alentunut kilpailukyky.

Suuntaa työtaistelutoimet ammattiliittoasi vastaan

Jos ehdottomasti haluaa osoittaa mieltään tai lakkoilla, niin AY-liittojen jäsenten kannattaisi osoittaa mieltänsä ammattiliittonsa ovien edessä ja uhata lopettaa jäsenmaksun maksaminen. Kuten eilen pääministeri Sipilän puheesta, ja jälkikeskustelussa EK:n Jyri Häkämiehen, suusta kuultiin, hallitus ja työnantajaosapuoli ovat valmiita edelleen sopimaan työmarkkinaratkaisusta, kunhan 5 %:n tavoite tuottavuuden kasvussa saavutetaan. SAK:n Lauri Lylyn suusta taas kuultiin, että neuvotella voidaan vaikka ensi vuoden puolelle asti, mutta eduista ei tulla tinkimään. Jorvin sairaalasta oli valittu pari satunnaista sairaanhoitajaa kommentoimaan asiaa ja heiltä tuli välittömästi loistava kompromissiehdotus; leikataan lomarahoja, jotta leikkaukset osuvat progressiivisesti kaikkiin työntekijöihin. Tätäkin oli kuulemma neuvottelupöydissä jo pohdittu, mutta ei ollut ilmeisesti AY-jäärille kelvannut.

Kaikki muut ovat halukkaita nopeaan kompromissiin, paitsi ne työntekijäliitot, jotka vielä epätoivoisesti puolustavat asemiaan teollistumisen ajan poteroissa. Perjantain mielenosoitusta ei kasvojen menetyksen pelossa muutenkaan enää haluta perua vaikka ovi neuvottelupöytiin on ollut ammattiliitoille koko ajan auki. Lakkoileva työntekijä maksaa AY-jyrien jääräpäisyydestä jälleen kerran kovan hinnan. Pisteet kuitenkin Akavalle ja STTK:lle siitä, että ovat tarttuneet hallituksen kädenojennukseen.

Paranna yrityksesi tuottavuutta

Henkilökohtaisesti päätin työllistää itseäni ylimääräisellä tehtävällä. Työpaikkani pääluottamusmies on velvollisuuksiensa mukaisesti kannustanut koko firman sähköpostijakelun kautta työntekijöitämme osallistumaan perjantain mielenilmaukseen. Vastasin samaiseen sähköpostiin ja pyysin kollegoitani lakkoilun sijaan käyttämään muutaman minuutin lounas- tai kahvitauostaan listaamalla ylös keinoja parantaa yrityksemme työpaikkaviihtyvyyttä ja tuottavuutta. Aion koota työntekijöidemme ideoista listan, jonka toimitan yritysjohdollemme firmamme kannattavuutta ylläpitävän ja lisäävän päätöksenteon tueksi. Jo saadut palautteen perusteella tätä pidetään parempana keinona taistella hyvän puolesta kuin yhteisiin muroihin kusemista.

Uskon vilpittömästi, että tällaisella ratkaisukeskeisellä lähestymistavalla saadaan aikaan parempia ja pitkäkestoisempia tuloksia kuin lakoilla tai mielenosoituksilla.