Tere Sammallahti

Vaalit ovat parin päivän päässä ja kilpailu äänestäjien liehittelemiseksi kiihtyy. Ikävä kyllä monet ovat valmiita kalastelemaan suosiota muuttamalla mielipidettään aina sen mukaan, mitä kulloinkin kuulolla oleva yleisö haluaa kuulla. Ehdokkaat joiden sanomiset ja tekemiset ovat ristiriidassa keskenään, eivät todennäköisesti ole parhaita valintoja päättäjiksi. Alla muutama esimerkki:

Keskustan Juha Sipilä sanoi viime vuoden alussa, että kokonaisveroastetta ei ole varaa kiristää ja vuoden lopussa, että haluaa kiristää ylempien tuloluokkien verotusta. EK:n vaalitentissä tammikuussa Sipilä sanoi, ettei tuloverotusta ole varaa laskea ja heti perään YLEn vaalikoneessa, että tuloverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa. Sipilä haluaa myös lisätä puurakentamista, puun teollista käyttöä ja puun polttamista energiaksi siitä huolimatta, että puun arvioidun kestävän maksimikäytön ja nykyisten hakkuumäärien väliin ei jää varaa kaikkien tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisähakkuut myös loogisesti johtaisivat metsien biodiversiteetin kapenemiseen, joten sitä ei kannata vaalimateriaalissa mainita. Mutta mitäs näistä, uppoaa äänestäjiin kuin häkä.

Perussuomalaiset jaksoivat pitkään kehua sillä, ettei puolueessaan ole puoluekuria, kunnes eduskunnassa oltiin päättämässä tasavertaisesta avioliittolaista. Perussuomalaisten yksinvaltiaan, Timo Soinin, aatemaailmaan tämä ei sopinut ja niinpä Soinin vallanhimo ja henkilökohtainen arvomaailma ottivat niskalenkin demokratiasta.

Vasemmistoliitto haluaa kieltää nollatuntisopimukset työntekijän oikeuksia polkevana riistona. Vasemmistonuorten Keski-Suomen konttorille haetaan kuitenkin piirisihteeriä määräaikaiseen työhön kymmenellä viikkotunnilla. Eihän se tietysti nollatuntisopimus ole, mutta puheet pienten palkkojen riittämättömyydestä ja pätkätöistä näyttävät lähinnä kaksinaismoraalilta. Vasemmistoliitto on tullut tunnetuksi julkishallinnon, suomalaisen virkamiesarmeijan ja byrokratiakoneistomme vankkana kannattajana. Vaalien alla puoluetoimistolla oli todennäköisesti kuitenkin laskettu, että sääntelyn vastaista trendiä kannattaa käyttää vaalimainonnassa ja ottaa kantaa hallintorakenteiden purkamisen puolesta.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun pitkän linjan AY-jyrä ja yrittäjän vihollinen numero 1, Antti Rinne, lanseerasi puolueineen taannoin ”Suklaata yrittäjälle”-kampanjan ja jälkikäteen hämmästeli, kun yrittäjät kimpaantuivat populistisesta kampanjasta. Viime vuoden lopulla Rinne sanoi, ettei Kreikan velkoja anneta anteeksi, mutta jo paria kuukautta myöhemmin totesi, että on valmis antamaan Kreikan velkoja anteeksi.

Kokoomus äänesti lähes yksimielisesti alkoholilain kiristämisen puolesta, mutta se ei estänyt tekemästä vaalimainosta, jossa vaaditaan näpit irti keppanasta ja holhousta kuriin. Kokoomuksen ykkösmies Alexander Stubb soitti taannoin yllätyspuhelun Radio Suomipopin aamulähetykseen lehdessä julkaistujen vakuuttavien selitysten kera. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli lavastettu promotempaus. Stubb myös julisti konservatiivisen ”koti uskonto, isänmaa”-mantran olevan pohja Kokoomuksen politiikalle. Vaikeaa kuvitella, etteikö kyseessä olisi ollut varsin laskelmoitu temppu Kokoomuksen liberaaleimmalta ykkösvitjan pelaajalta.

Vihreiden harmaan talouden työryhmässä istunut kehitysministeri Heidi Hautala pohti työkseen keinoja harmaan talouden kitkemiseksi, mutta käytti itse pimeää urakoitsijaa kotinsa remontoinnissa. Keskustan lisäksi myös Vihreät haaveilevat biopolttoaineiden käytön lisäämisestä. Vihreidenkin arvostama järjestö WWF Suomi ilmoitti juuri tutkimuksessaan, ettei metsäluonnon hyödyntämistä teollisuudessa voida enää kasvattaa olennaisesti biodiversiteetin kärsimättä. Puolueen johtohahmot ovat toistaiseksi välttäneet vastaamasta sosiaalisessa mediassa aiheesta esitettyihin kysymyksiin.

Mielipidettään pitää voida tietysti muuttaa, mutta jos niin tehdessään täytyy myös perustella miksi näin tapahtui. Meidän on myös perusteltua odottaa poliitikoiltamme luotettavaa ja johdonmukaista käytöstä. Takin jatkuva kääntäminen ei murenna ihmisten uskoa pelkästään takinkääntäjään, vaan kaikkiin poliitikoihin ja mahdollisuuteen vaikuttaa maamme asioihin poliittisen päätöksenteon kautta. Jokainen poliitikko ja puolue, joka muotoilee mielipiteensä aina tapauskohtaisesti kuulijakunnan mukaan, on liikaa. Heidän kohtalonsa näissä vaaleissa ovat onneksi meidän äänioikeutettujen käsissä.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146

Suomalaisessa politiikassa yhdistyy puolitotuuksista rakennetut mielikuvat, korruptio, omien virheiden kieltäminen, epärehellisyys ja mustasukkainen omista etuoikeuksista kiinnipitäminen. Meillä on poliittisia virkanimityksiä, puoluetukea jaetaan vähintäänkin kyseenalaisin perustein, vaalitapamme suosii jo vallassa olevia puolueita, julkisrahoitteinen YLE on jälleen antanut eduskuntapuolueille huomattavasti enemmän palstatilaa ja ruutuaikaa kuin eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja ehdokkaille, gallupeissa tilan vievät eduskuntapuolueet. Istuvat kansanedustajat saavat meidän eduskunnan ulkopuolistenkin haastajien maksamana pitkän vaaliloman sekä kulukorvauksia maakuntakierroksilleen.

Viimeisin osoitus harkitusti rajatusta totuudesta on Vihreiden julkistama vaalirahoitusilmoituksia kuvaava graafi, jossa Vihreiden ehdokkaat esitettiin ainoina vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset kokonaisuudessaan täyttäneenä joukkona. Kuin alleviivatakseen alentuvaa asennettaan eduskunnan ulkopuolisiin vaikuttajiin, jo 31.3.2015 kaikki vaalirahoitusilmoitukset palauttanut Piraattipuolue sai ”kunniamaininnan”, kun oli tehnyt saman kuin Vihreät vain puolisentoista viikkoa aikaisemmin. Ilmeisesti Vihreiden viestintäosaston mielestä heidän peräänkuuluttamansa avoimuus on on aidosti noteeraamisen arvoista vain heidän itsensä toteuttamana. Vain totuutta sopivasti rajaamalla kuvalla pystyi antamaan vaikutelman, että nimenomaan Vihreät ovat palauttaneet vaalirahoituksen ennakkoilmoituksensa, tosin hekin vasta ennakkovaalien alkamisen jälkeen.

Vihreiden viestintä kertoi, että ”Kaikkien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja vaalilistojen sisällyttäminen ei ole mitenkään mahdollista niin, että samalla kuvan luettavuus säilyy”. En suostunut uskomaan, että maailmasta olisivat pikselit loppuneet kesken ja niinpä tartuin haasteeseen. Kuvankäsittelytaidoillani en koskaan uskaltaisi kehuskella, mutta ainakaan digitaalinen kanvaasi ei vielä ollut Photoshopista loppunut toisin kuin Vihreistä annettiin ymmärtää.

En hoksannut, että vaalirahoituksia käsittelevällä nettisivustolla on ihan dataakin jaossa, joten minun graafissani ei näy muiden pienten puolueiden tai valitsijayhdistysten ehdokkaiden ilmoitusprosentteja. Onneksi on minua nokkelampiakin ihmisiä, jotka tekevät parempia kuvia kuin minä. Tässä Jasmin Syrjälän tyylinäyte.

Kuten näemme, ei sellaisten varsin universaalisti kannatettavien arvojen kuin avoimuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kannattaminen ja toteuttaminen ole kiinni pikseleiden määrästä, vaan nimenomaan viitseliäisyydestä ja vilpittömästä halusta toimia oikein. Ennen niin puhtoisella ja vilpittömällä imagolla edenneistä Vihreistäkin näyttää viimein kuoriutuneen poliittinen termiitti, joka oman kannatuksensa eteen on valmis nakertamaan kansalaisten uskoa suomalaiseen politiikkaan ja poliitikoihin.

”Maan tapaa” ja häikäilemätöntä oman edun tavoittelua edustavien pyrkyrien sijaan Suomeen tarvitaan aidosti avoimia, rehellisiä ja oikeudenmukaisia poliitikkoja. He kannattavat vaalitavan muuttamista paremmaksi ja vastustavat poliitikoille ja virkamiehille myönnettyjä erityisoikeuksia, puoluetukijärjestelmää, poliittisia virkanimityksiä, julkisen palvelutuotannon valjastamista ammattipoliitikkojen sanansaattajiksi sekä kaikkea muuta epäoikeudenmukaisuutta.

Eduskuntapuolueet, ja varsinkin nykyiset kansanedustajat, lähtevät näihin vaaleihin sellaisella etumatkalla, ettei sitä voi aivan sisäistää ennen kuin asettuu itse kilpailemaan puoluekoneistojen, eturyhmäpoliitikkojen ja kymmenientuhansien eurojen vaalibudjettien kanssa. Mikä vetoapu vaalityölleni olisi ollutkaan, kun olisin saanut naamani pariksi tunniksi YLEn suoraan lähetykseen. Kuinka paljon mille tahansa eduskunnan ulkopuoliselle taholle olisi ollut apua siitä, että olisimme saaneet satojatuhansia tai miljoonia euroja toimintamme pyörittämiseksi. Kuinka paljon helpompaa vaaleihin olisi lähteä vajaalla ehdokaslistalla ja ilman julkkisehdokkaita, jos käytössä olisi mikä tahansa muu kuin suhteellinen vaalitapa.

Älkää ymmärtäkö väärin, en halua Piraattipuolueelle miljoonia veroeuroja, vaalibusseja ja TV-mainoksia. Toivon ennemminkin, ettei kukaan pääsisi eturyhmänsä tai veronmaksajien kustannuksella ostamaan itselleen julkisuutta, ääniä ja vaikutusvaltaa. Toivon, että jokainen ehdokas kilpailisi aidosti osaamisellaan ja käytännössä antamillaan esimerkeillä siitä, että hän osaa olla avoin, rehellinen ja oikeudenmukainen. Se muutos voidaan kuitenkin tulla näkemään vain äänestäjien valintojen kautta.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-
146, Uusimaa