Tere Sammallahti

Eduskunnan alkoholilakia käsitelleen täysistunnon jälkeen on kysyttävä, että millaisia ajatuksia pitää liikkua siinä päässä, joka haluaa pikkutarkasti säädellä itselleen tuntemattomien ihmisten ainutkertaista elämää kuvitellen tietävänsä paremmin kuin yksilö itse? Millaisessa pimeässä mielessä ihminen nähdään valtiovaltaa palvelevana resurssina, tuotantoeläimenä, jolle kansanedustajien enemmistö ei halua antaa oikeutta päättää omista asioistaan?

Mutta eipä eturyhmäpoliitikkojen ja holhoajien sanomisilla ole mitään merkitystä, kun edes hallitus ei tunnu kannattavan prosenttirajan nostoa. Edes Kokoomuksen Sari Sarkomaa ei puhunut todellisen vapauttamisen puolesta, vaan tyytyi vain kehumaan naurettavan 0,8 prosenttiyksikön nostoa siinä, missä Kokoomuksen Pauli Kiuru juuttui prosenttilaskujen alkeisiin.

Todettakoon samalla myös se, että jokainen “limuviina”-termiä alkoholipoliittisessa keskustelussa vakavissaan käyttävä on täydellinen riemuidiootti, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa suureen saliin käyttämään ylintä lainsäädäntövaltaa.

Käymisteitse valmistettujen juomien ja juomasekoituksien ero on se, että käymisteitse valmistettu kiljunlitku pistetään suoraan tölkkiin siinä, missä juomasekoitusten kohdalla se kiljunlitku ensin tislataan ja sitten lantrataan esanssilla takaisin kiljuksi. Jos ei perkele limuviinoista houriva kansanedustaja tämän vertaa viitsi ottaa asioista selvää, niin ei ole mitään uskottavuutta puhua mistään asiantuntijoista, tieteestä tai tutkimuksesta. Turpa kiinni kaikki, jotka ei tällaisia perusasioita tajua.

Surkuhupaisinta on ollut seurata Vihreiden rimpuilua alkoholilain suhteen. Monet Vihreiden kansanedustjaat ilmoittivat vaalikoneissa kannattavansa alkoholilain merkittävää liberalisointia, mutta lain muutoksen alla mielipiteet muuttuivat. Selityksenä tälle äänestäjien kusettamiselle Vihreiden kansanedustajat tarjosivat puolueensa nykyistä markkinointistrategiaa, eli asiantuntijatietoon vetoamista, aivan niin kuin alkoholipolitiikassa olisi julkaistu merkittävää uutta tietoa viime vaalien ja tämän täysistunnon välillä.

Kyseessä onkin populisti- ja opportunistipoliitikoille ominainen silmänkääntötemppu. Ensin vaalien alla suitsutetaan liberaaliutta äänten kalastelemiseksi, mutta vaalien jälkeen yritetään saada kannatusta vastustamalla kategorisesti hallituksen tekemiä esityksiä vaikka sitten asettumalla omia vaaliteemoja vastaan. Ainuttakaan alkoholilain merkittävää liberalisointia kannattanutta puheenvuoroa ei Vihreiden edustajilta kuultu. Paljon puhuvaa on se, että esimerkiksi Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto ei pitänyt näin merkittävää asiaa käsitelleessä täysistunnossa puheenvuoroa vaikka on eduskunnan olutkerhon perustajajäsen ja vaalien alla kalasteli äänet kannattamalla prosenttirajojen nostoa.

Touko Aalto ja Outi Alanko-Kahiluoto ovatkin, monien muiden Vihreiden tavoin, pesunkestäviä kvasiliberaaleja, joiden mielestä riittää, että heillä itsellään on helppo pääsy laadukkaiden oluiden kuluttajiksi sekä tarpeeksi rahaa niiden ostamiseen. Tyhmiä hallintoalamaisia ei kvasiliberaalin mielestä kuitenkaan sovi päästää rikastumaan ja nauttimaan länsimaisista vapauksista, rahvas kun ei osaa hänen korkeutensa mielestä käyttäytyä kunnolla.

Jos ei logiikka pidä vettä oppositiossa, niin eipä pidä hallituksessakaan, kuten äskeisistä puheenvuoroista nähtiin. Hallitushan päätti nostaa alkoholiveroa huolimatta siitä, että sen kanssa ollaan painuttu jo kauas yli hyvän maun rajojen kohti laskevaa rajahyötyä. On erittäin epätodennäköistä, että hallitus saisi alkoholiveroa nostamalla kasaan kaavailemansa 100 miljoonaa euroa, kun alkoholin kokonaiskulutus vähenee ja kiristyvän verotuksen luomat kannustimet suuntaavat suomalaisten alkoholiostoja ulkomaille sekä kulutusta pois kotimaisista ravitsemusliikkeistä.

Mitä muuta tästä asiasta enää voi sanoa? Alkoholiveron nostosta koituva haitta kansantaloudelle ja kotimaiselle ravintola- ja panimoalalle on ilmiselvä, mutta se ei vain mene Arkadianmäellä ymmärrykseen. Mihin tarvitaan yksilönvapauksien päälle kusevaa vasemmisto-oppositiota, kun hallituskin on fiskaalisesti sisälukutaidoton?

Toki pitää muistaa, että uusi alkoholilaki typerine prosenttirajoineekin on selkeä parannus vallitsevaan tilanteeseen, mutta se olisi voinut olla niin paljon parempikin, jos kansanedustajiemme enemmistö ymmärtäisi vapauden olemuksesta yhtään mitään. Uusi laki ylläpitää edelleen merkittävän määrän tarpeetonta sääntelyä ja suojelee valtion alkoholimonopolia, josta niin moni entinen, nykyinen ja tulevakin kansanedustaja tulee saamaan merkittävät tulot eläkevirkojen, hallituspaikkojen ja suojatyöpaikkojen muodossa. Hinnan tästä näkyvästä ja häpeilemättömästä korruptiosta maksaa veronmaksaja eli me, joita eduskunnassa huseeraavat verenimijät väittävät holhoamisella suojelevansa.

Keskustelussa hoettiin aktiivisesti mantraa alkoholin tai liberaalimman alkoholilain aiheuttamista kuolemista ja vedottiin siksi tiukkojen prosenttirajojen tarpeellisuuteen. Tuo mantra on vahingollinen eritoten alkoholin ongelmakäyttäjille, koska sillä siirretään vastuu yksilöltä kemialliseen yhdisteeseen ja sitten lainsäädännön kautta kollektiivisesti meidän kaikkien syyksi. Samalla suomalaisen alkoholikulttuurin ei anneta tervehtyä vaikka tilastot näyttävät eritoten nuorempien sukupolvien osaavan elää vapauden tuoman vastuun kanssa.

Alkoholi on neste, se ei aiheuta yhtään mitään, vaan syyt kaikkiin päihdeongelmiin ovat muualla kuin itse päihteessä. Monestako kuolemasta veronkorotuksia, työmarkkinakiristyksiä, älyvapaita tulonsiirtohimmeleitä ja laajaa julkista sektoria kannattavat kansanedustajat ottavat vastuun, kun nuo kaikki aiheuttavat taloudellista haittaa, työttömyyttä ja syrjäytymistä?

Muutenkin vetoaminen kollektiiviseen kansanterveyteen ja julkishallinnon kustannuksiin voidaan argumenttina hyväksyä vasta sitten, kun hyväksymme sen premissin, etteivät suomalaiset ole itsestään vastuussa olevia vapaita yksilöitä, vaan valtio-nimisen kollektiivin omaisuutta, joita vallanpitäjä voi mielivaltaisesti kyykyttää yksilönvapauteen kajoavin rajoittein. Minä en sellaista premissiä hyväksy, eikä pitäisi sinunkaan.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_100+2017.aspx
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_89+2017+3.aspx
https://twitter.com/panimoliitto/status/910131097295577088
https://www.alko.fi/alko-oy/yritys/hallinto-ja-johto/hallintoneuvosto
https://www.alko.fi/vuosikertomus/hallinnointi/johdon-palkitseminen
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
http://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_2016/Myymalamaarat_myymalatyypin_mukaan_2016.pdf
http://www.oil.fi/fi/tilastot-4-huoltoasemat/41-huoltoasemien-maara
https://mara.fi/toimiala/tilastoja-ja-tutkimuksia/yrittamista-koskevat-tilastot/ravintoloiden-maaran-kehittyminen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230606-timo-heinonen-aikamoista-aanestajien-sumuttamista-alkoholikelkka-kaantyi-monella
https://www.verkkouutiset.fi/nama-vihreat-vaihtoivat-taysin-kantansa-alkoholilaista/
https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/10155858629022427
https://www.facebook.com/touko.aalto/photos/a.10152048298747427.1073741825.56139632426/10153289228302427/?type=3&theater
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/561492-sari-tanus-ehdottaa-lisaa-alkoholittomia-juomia-ravintoloihin
https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/paihteet-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholijuomien-kulutus
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/228862-nyt-se-varmaa-alkoholivero-kiristyy-100-miljoonalla
https://twitter.com/panimoliitto/status/910109949644218370

Suomessa on tämän hallituskauden aikana puhuttu poikkeuksellisen paljon alkoholista, koska hallituksella on ainakin juhlapuheissa ollut vakaa aikomus vapauttaa alkoholilainsäädäntöä. Aiheesta käyty keskustelu kuitenkin on todistanut oivasti, kuinka Suomessa kansalaisia ei pidetä vapautensa ansainneina täysivaltaisina yksilöinä, vaan tilastojen kautta jäsenneltynä kasvottomana resurssina, jonka elämäntehtävä on työllään ja kuuliaisuudellaan maksaa syntymässään automaattisesti ottama kiitollisuudenvelka valtiovallalle. Useiden keskushallintofetisistien mielestä tuo jalo tavoite oikeuttaa rajoittamaan meidän tuotantoeläimiksi alistettujen villi-ihmisten vapauksia ja oikeuksia aina, kun niiden vapaus ja henkilökohtaiset valinnat uhkaavat julkishallinnon niille asettamia tuotantotavoitteita.

Tuttu mantra alkoholilainsäädännön vapauttamista vastustavien suusta on, että hinnan halventuessa ja saatavuuden parantuessa kulutus, ja sitä myöten haitat, kasvavat. Siltä se varmasti näyttää tässä körttikepulaisten, pekkapuskien ja THL:n terveysfasistien ylläpitämässä yksisilmäisessä narratiivissa, jossa alkoholitutkimus ja alkoholipolitiikka keskittyy vain ja ainoastaan alkoholihaittojen neuroottiseen ylikorostamiseen samalla, kun kaikki muut alkoholipolitiikan nyanssit unohdetaan aktiivisesti. Vai milloin olette nähneet alkoholin sosiaalisiin hyötyihin, vaikutuksiin turismin suhteen tai kansalaisen vapauden tuottamaan onnellisuuskokemukseen keskittyvän alkoholitutkimuksen?

En hetkeäkään epäile, etteikö hinta ja saatavuus vaikuttaisi alkoholin kulutukseen, mutta raittiusliikkeen edustajat unohtavat aina mainita, etteivät ne ole ainoita tekijöitä. Ja vaikka Suomessa ylläpidetyt tilastot osoittavat korrelaatioita, ehkä jopa kausaliteetteja, niin ne eivät ole läheskään niin yksiselitteiset ja vahvat, kuin propaganda antaa ymmärtää.

Tarkastellaan esimerkiksi kulutustilastoja, joiden sisältöä ei hämmästyttävää kyllä tunnu kukaan analysoineen muutoin kuin raittiusliikkeen antamissa raameissa. Esimerkiksi vuonna 1995 sallittiin mietojen alkoholijuomien mainostaminen, tuontirajoituksia purettiin maltillisesti ja lonkerot sekä siiderit tuotiin päivittäistavarakauppoihin. Käppyröiden mukaan näillä muutoksilla ei ollut käytännössä mitään vaikutusta tilastoituun kulutukseen, mutta helpompi saatavuus kotimaasta räjäytti tilastoimattoman kulutuksen, eli kotivalmistuksen ja matkustajatuonnin valtavaan nousuun!

Vuonna 2004 alkoholiveroa laskettiin, mikä näkyi tilastoidun kulutuksen kasvuna, mutta myös samansuuruisena tilastoimattoman kulutuksen nousuna. Tilastoitu kulutus laski vuoden 2003 tasolle vasta nostamalla alkoholiverotusta merkittävästi enemmän kuin veroja aikoinaan alennettiin. Toisaalta tilastoimaton kulutus laski heti veronalennuksen jälkeen tasolle, jolla se on pysynyt sitkeästi jatkuvista veronkorotuksista huolimatta.

Kertokaapa minulle miten voi olla mahdollista, että saatavuuden parantuessa ja hinnan laskiessa kotimaassa tilastoimaton kulutus, eli tässä tapauksessa kotipolttaminen ja matkustajatuonti, räjähtävät käsiin? Miten voi olla, että veronalennus kasvattaa matkustajatuontia, mutta veronkorotus ei vaikuta siihen mitenkään? En näissä puitteissa näe mitään syytä pitää tilastoimatonta kulutusta muuna kuin äärimmäisen epäluotettavana ja tilastotieteellisesti epärelevanttina mittarina.

Tarkastelua voidaan jatkaa myös pidemmälle, päihdetilastollisen vuosikirjan esittämään dataan. Alkoholin käyttöön liittyvien kuolemien taulukosta voidaan katsoa, että kaikissa muissa kuolinsyissä ollaan alitettu vuoden 2000 taso jopa 50 %:lla, paitsi maksasairauksissa, jotka ovat nimenomaan alkoholin pitkäaikaisten ongelmakäyttäjien sairauksia. Myös monilla muilla mittareilla mitattuna korrelaatio alkoholiverotuksen ja alkoholihaittojen välillä ei ole suora tai itsestään selvä.

Nuorilla on käytössään rahaa todennäköisesti enemmän kuin koskaan, mutta heidän humalahakuinen juomisensa sekä heille aiheutuneet alkoholihaitat ovat marginaalisia. Ongelmat ovat selkeästi kasautuneet keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien pitkäaikaisille ongelmakäyttäjille.

Tilastoheittoja ei voida selittää pelkästään hinnalla ja saatavuudella, vaan merkittävä tekijä on muuttunut alkoholikulttuuri, jonka veturina toimivat nuoremmat sukupolvet siinä, missä pääosin vanhempien sukupolvien päihdeongelmaiset vastaavat saatavuuden ja hintatason aiheuttamista tilastoheilahteluista. Siksi ihmettelen, miksi alkoholipoliittisessa tutkimusessa käsitellään saatavuutta ja hintaa, niin kuin ne olisivat ainoat tai edes merkittävimmät tekijät.

Ja toisekseen, vaikka olisivatkin, niin mitä sitten? Yksilönvapauden vinkkelistä vänkääminen alkoholisääntelyn ja alkoholihaittojen välisestä suhteesta on merkityksetöntä, koska ei ole oikein rangaista nuhteettomia kansalaisia ongelmia aiheuttavan vähemmistön takia. Tämä logiikka kyllä tunnustetaan esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa, mutta kollektiivinen vastuu ja rangaistukset jostain syystä katsotaan perustelluksi lähtökohdaksi alkoholipolitiikassa, miksi? Miksi nuoria ja fiksuja sukupolvia tulisi rangaista heitä 40-50 vuotta vanhempien sukupolvien päihdeaddiktien takia? Miksi maltillinen alkoholinkäyttäjä alistetaan raittiusliikkeen orjaksi, kun se ei kuitenkaan ole oikea tapa ratkaista päihdeongelmia?

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa on myös muita outoja piirteitä. Suomen esimerkiksi valitetaan kulkevan väärään suuntaan alkoholipolitiikassa, jos verotusta lasketaan ja sääntelyä puretaan. Esimerkiksi hesarissa haastatellut pohjoismaiset viranomaiset pitävät Suomea varoittavana esimerkkinä vaikka esimerkiksi Ruotsin olutvero on yli 30 % Suomea matalampi ja Tanskassa vain viidesosan Suomen vastaavasta. Tanskassa ei myöskään ole alkoholimonopolia, kuten ei Saksassakaan, johon verrattuna Suomen olutvero on n. 17-kertainen, ja silti molemmat kansat osaavat elää aivan ihmisiksi.

Alkoholilainsäädäntöömme liittyy myös erikoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Alkon toivotaan keräävän mahdollisimman paljon veroja ja sääntelyn toivotaan rajoittavan myyntiä haittojen minimoimiseksi. Kuitenkin yksinkertaiset poliitikkomme ovat vielä yksinkertaisempien virkamiesten suosituksella päätyneet rakentamaan täysin päinvastaisen järjestelmän, jossa alkoholihaitat jäävät Suomeen, mutta verotuotto valuu enenevissä määrin ulkomaille. Samat ääliöt juhlivat Viron alkoholiveron korotusta, mutta analyysistä tuntuu unohtuvan se, että esimerkiksi nelosolut on veronkorotusten jälkeenkin Virossa puolet halvempaa ja lonkero vieläkin halvempaa kuin Suomessa. Kannustin alkoholiturismille ei ole kadonnut minnekään, sen toteaminen ei vaadi kuin peruskoulumatematiikan ymmärtämistä.

Raittiusliike myös hirttäytyy suosikketermiinsä “limuviina”, tuohon alkoholikeskustelun diskreettiin “eikö kukaan ajattele lapsia?”-hömppäargumettiin.

Yksinkertaisesti ei ole olemassa mitään mystistä “limuviinaa”, jonka alkoholilain muutos toisi kauppojen hyllyille, vaan käymisteitse valmistettuja lonkeroita, siidereitä ja muita makeita juomasekoituksia on myyty kaupoissa jo vuosikymmeniä. On olemassa eri tavalla valmistettuja ja erimakuisia alkoholijuomia, joiden sisältämä alkoholi on sitä samaa kemiallista yhdistettä huolimatta siitä, onko se päätynyt pulloon käymissammiosta vai tislaamon kautta.

Holhoavat virkamiehet, poliitikot ja muut oman elämänsä pikku Idi Aminit eivät tunnu tajuavan, etteivät varsinkaan alkoholihaitoista enimmäkseen vastaavat suomalaiset juo siksi, että viina olisi halpaa. Viina ei Suomessa todellakaan ole halpaa, vaan ihan saatanallisen absurdin kallista.

No miksi se Jeppe sitten juo? Ehkäpä siksi, koska tämä suomalainen kyttäys-, verotus- ja sääntelyhelvetti vituttaa aivan äärettömästi?

Jos olet keskituloinen palkkatyöntekijä, on työlläsi tuottamasta lisäarvosta verotettu yli puolet pois ennen kuin tilillä näkyy mitään. Kiitoksena kuuliaisuudesta keskushallinnolle saat Euroopan surkeimpiin kuuluvalla ostovoimallasi maksaa riistoverotuksen ja sääntelyn takia järjettömän kokoista auto- ja asuntolainaasi. Kaupantekijäisiksi sinulta riistetyillä rahoilla palkataan julkishallinnon virkoihin lisää ihmisiä, jotka eivät tuota mitään, vaan itse asiassa monen työnä on perustella sinulle kuinka kelvoton kansalainen olet, ja millaisilla itsemääräämisoikeuteesi kajoavilla uusilla rajoitteilla sinusta aiotaan luoda keskushallinnon visioiden mukainen ihannekansalainen. Raitis, nuhteeton ja kivulla kuulaiseksi piinattu, rodunjalostuskelpoinen työmuurahainen, joka onnen kyynel silmässä huutaa “KIITOS HYVINVOINTIVALTIO” aina, kun jonkun keskushallintofetisistin piiska läsähtää perseelle.

Onko se nyt kauhea ihme, että tällaisella oman tahdon omaavalla valtion vihollisella pullo saattaa nousta huulille ihan silkan vitutuksen takia? Koska alkoholi on kuin onkin portti rinnakkaistodellisuuteen, missä suomalaisen annetaan olla vapaa ja onnellinen.

Kaiken maailman pekkapuskat, kepun körttiläiset ja muut kukkahattutädit haluavat kitkeä pois kansalaisten itsemääräämisoikeuden, koska se johtaa potentiaalisesti liian aikaiseen kuolemaan. Ja ennenaikainen kuolemahan on kansalaistenkiusaamiskoneiston byrokraattien mielestä pahin mahdollinen synti, koska silloin voi käydä niin, että hallintoalamainen ei ehdi maksaa takaisin sitä kiitollisuudenvelkaa, johon jokainen suomalainen kysymättä asetetaan syntymästään lähtien.

Suurin osa meistä alkoholin kuluttajista on aivan kunnollisia ja normaalia arkeaan pyörittäviä ihmisiä, joilla ei ole aikaa juopotella yhtään määräänsä enempää vaikka alkoholi olisi ilmaista. Tietysti meillä on myös alkoholiongelmaisia ihmisiä, mutta moniko sairas ihminen paranee sillä, että terveitä kuritetaan? Uskallan väittää, ettei yksikään.

Minusta suomalaisten on aika alkaa arvostamaan itseään ja yksilönvapauksiaan. Alkoholipolitiikassa se tarkoittaa sitä, että keskustelu päivittäistavarakaupan myymien alkoholijuomien prosenteista, alkoholimonopolin suojelemisesta ja naurettavista anniskeluravintoloiden arkaaisista säännöistä tulee luopua. Ainoa oikea tapa siirtää suomalainen alkoholipolitiikka yksilönvapautta kunnioittavalle linjalle on purkaa Alkon monopoli, lopettaa myynti- ja anniskeluaikarajoitteet, antaa kaikille elintarvikkeita myyville yrityksille vapaus myydä haluamiaan alkoholijuomia, alentaa alkoholin verotus kilpailukykyiselle tasolle ja liberalisoida koko alkoholipolitiikka muutenkin kauttaaltaan.

Kukaan ei sano, että ensimmäiset askeleet olisivat kivuttomia, mutta ne pakko ottaa, jotta Suomi ja suomalaiset siirtyvät kohti terveemmäksi kehittyvää ja yksilönvapauksia kunnioittavaa alkoholikulttuuria.

http://www.laakarilehti.fi/site/assets/files/411663/33823-46001.1920x0.jpg
http://raitis.fi/raittiudenystavat2/wp-content/uploads/2017/03/alkoholin-juominen-suomessa-tilasto-1024x728.jpg
https://www.thl.fi/tilastoliite/paihdetilastollinen/Paihdetilastollinen_kuvina_2016.ppt
http://vm.fi/alkoholiverotus
https://www.facebook.com/panimoliitto/photos/a.708384972507650.1073741827.701891343157013/1589584814387657/?type=3&theater
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005265168.html
http://www.panimoliitto.fi/app/uploads/2017/04/panimoliitto-ilmoitus-web.jpg
https://www.slideshare.net/Panimoliitto/olutvero-taustafaktat

Poliisin Gestapo-henkinen ilmiantokampanja pizzeriayrittäjien kiusaamiseksi koki valtavan PR-tappion ymmärrettävistä syistä. Harva kuluttaja ymmärsi, mikä valmius, tai edes oikeus, poliisilla on määritellä mitä pizzan pitää kuluttajalle maksaa. Sen sijaan, että julkinen keskustelu olisi kohdistunut yrittäjät ja yritykset näännyttävän riistoverotuksen, sääntelyn ja kansalaistenkyttäämiskoneiston kritisointiin, yritti muutama populisti valjastaa yleisen närkästyksen voimaksi hakea syyllistä hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin kasvottomastaa "harmaasta taloudesta", lain puitteissa toimivista suuryrityksistä ja muista tällä vuosikymmenellä suosioon nousseista syntipukeista.

Vasemmistoliiton Pia Lohikosken muka-nokkelassa meemikuvassa kysytään, että "Kannattaisiko pitserioiden sijaan tutkia harmaan talouden salkkumiehiä, joiden rötösten vuoksi menetämme vuosittain miljardeja?". Myös vasemmistopopulistien pää-äänenkannattajan, journalismista mielipidemuokkaamiseen siirtyneen HS:n NYT-liitteen, artikkelissa todetaan: "Maailman suurin vero-ongelma eivät ole kuuden euron pitsat vaan veronmaksuun löysästi suhtautuvat suuryritykset. Ne kierrättävät rahansa veroparatiiseihin niin, että saamatta jää miljardeja". Molemmat aiheen tiimoilta käytyä julkista keskustelua osuvasti peilaavat lainaukset osoittavat, ettei niiden kirjoittaja ymmärrä, mikä suomalaisessa verotusjärjestelmässä todella on vikana. Heidän logiikallaan hyvinvointyhteiskunnan ongelmat eivät johdu sen epäterveistä rakenteista, vaan sen sääntöjä noudattavista yrityksistä.

Aluksikin, lain puitteissa tapahtuva verosuunnittelu ja pääomien siirtely ovat aivan eri asioita kuin veronkierto, mikä siis on implisiittisesti lainvastaista. Toisekseen, Suomen poliisi ei kampanjallaan ole ratkaisemassa "maailman suurinta vero-ongelmaa", vaan etsimässä Suomen lakia rikkovia yrittäjiä, niin naurettavaa kuin pizza-ravintoloitsijoiden kapeaan segmenttiin kohdistuva Gestapo-tyylinen ilmiantokampanja onkin. On erikoista, että eritoten poliittinen vasemmisto on pyrkinyt leimaamaan laillisen verosuunnittelun yhteiskuntamme pahimmaksi ongelmaksi yrittäen nyt kääntää huomion jopa lainrikkojien etsimisestä lainkuuliaisten ihmisten ja yritysten vainoamiseksi. Tästäkin keskustelusta tuli populistien temmellyskenttä ennen kuin analyyttistä keskustelua ehdittiin edes aloittaa.

Omituisin teesi suomalaisessa verokeskustelussa on se, että valtion väitetään "menettävän" jotain, jos kansalainen tai yritys kehtaa suojella omaisuuttaan joko suunnittelemalla verotustaan laillisesti tai kiertämällä veroja. Todellisuudessahan valtio ei menetä mitään, vaan kansalainen tai yritys vain menettää vähemmän kuin poliitikot olivat päättäneet niiden menettävän. Verottamatta jääneeet pääomat ovat valtiolle menetyksiä vain siinä todellisuudessa, missä kaikki varallisuus katsotaan lähtökohtaisesti valtion omaisuudeksi, ja jossa työtä tekemällä ansaitsemasi nettotulot ovatkin vain osoitus julkishallinnon laupeudesta ja valmiudesta uhrauksiin sinun pohjattoman itsekkyytesi ja ahneutesi tähden.

Naurettavin harmaan talouden vastainen propagandailmentymä on julkisella rahalla rakennettu Mustatulevaisuus.fi-kampanja, joka jatkaa mielikuvamarkkinoinnissa hyväksi koetulla linjalla; liivijengiläisten, ilkeän näköisen kommandopipotyypin ja jonkun sohvalla loikoilevan rouvan lisäksi yhteiskunnan pohjasakkaan lukeutuvat myös pukuihin pukeutuvat miehet. Kärsijöinä ovat tutut julkisrahoitteiset uhridemografit, kuten sairaat, lapset, opiskelijat ja koko julkinen sektori. Jatkossa pahisten puolelle lisättänee myös pizzeriayrittäjät.

Niin laajamittainen verosuunnittelu kuin veronkiertokin ovat merkkejä verotusjärjestelmämme kilpailukyvyttömyydestä ja siitä, kuinka suomalainen riistoverotus koetaan epäoikeudenmukaiseksi jopa tulonsiirroista hyötyvien pienituloisimpien kuluttajien taholta. Iso osa suomalaisten työllään luomasta lisäarvosta verotetaan ruokkimaan tolkuttoman kokoista julkista sektoriamme lukuisine eri eturyhmiä palvelevine tukihimmeleineen. Työpaikat, yritykset ja investointipääomat karkaavat ulkomaille pakoon sääntelyä ja verotusta samalla, kun ostovoimamme heikkenee, verotus kiristyy ja työttömyys lisääntyy. Silti syyttävät sormet osoittavat vuodesta toiseen suomalaisia veronmaksajia, sisältäen yrittäjät ja investoijat, jotka valtion tuottamassa propagandassa esitetään ahneina hyvinvointivaltion romuttajina.

Aukaiskaa nyt jumalauta silmänne! Suomen ongelma ei ole kansalaisten ja yritysten veronmaksuhaluttomuus, vaan tämä hyvinvointivaltioksikin kutsuttu savijaloillaan huojuva kolossi on nimenomaan rakennettu veronmaksuhalukkaiden suomalaisten pohjattoman sinisilmäisyyden varaan. Nyt on aika keventää kolossin painoa sen sijaan, että sen rahoittajista maalaillaan kuvia ahneina sortajina.