Poliisin Gestapo-henkinen ilmiantokampanja pizzeriayrittäjien kiusaamiseksi koki valtavan PR-tappion ymmärrettävistä syistä. Harva kuluttaja ymmärsi, mikä valmius, tai edes oikeus, poliisilla on määritellä mitä pizzan pitää kuluttajalle maksaa. Sen sijaan, että julkinen keskustelu olisi kohdistunut yrittäjät ja yritykset näännyttävän riistoverotuksen, sääntelyn ja kansalaistenkyttäämiskoneiston kritisointiin, yritti muutama populisti valjastaa yleisen närkästyksen voimaksi hakea syyllistä hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin kasvottomastaa "harmaasta taloudesta", lain puitteissa toimivista suuryrityksistä ja muista tällä vuosikymmenellä suosioon nousseista syntipukeista.

Vasemmistoliiton Pia Lohikosken muka-nokkelassa meemikuvassa kysytään, että "Kannattaisiko pitserioiden sijaan tutkia harmaan talouden salkkumiehiä, joiden rötösten vuoksi menetämme vuosittain miljardeja?". Myös vasemmistopopulistien pää-äänenkannattajan, journalismista mielipidemuokkaamiseen siirtyneen HS:n NYT-liitteen, artikkelissa todetaan: "Maailman suurin vero-ongelma eivät ole kuuden euron pitsat vaan veronmaksuun löysästi suhtautuvat suuryritykset. Ne kierrättävät rahansa veroparatiiseihin niin, että saamatta jää miljardeja". Molemmat aiheen tiimoilta käytyä julkista keskustelua osuvasti peilaavat lainaukset osoittavat, ettei niiden kirjoittaja ymmärrä, mikä suomalaisessa verotusjärjestelmässä todella on vikana. Heidän logiikallaan hyvinvointyhteiskunnan ongelmat eivät johdu sen epäterveistä rakenteista, vaan sen sääntöjä noudattavista yrityksistä.

Aluksikin, lain puitteissa tapahtuva verosuunnittelu ja pääomien siirtely ovat aivan eri asioita kuin veronkierto, mikä siis on implisiittisesti lainvastaista. Toisekseen, Suomen poliisi ei kampanjallaan ole ratkaisemassa "maailman suurinta vero-ongelmaa", vaan etsimässä Suomen lakia rikkovia yrittäjiä, niin naurettavaa kuin pizza-ravintoloitsijoiden kapeaan segmenttiin kohdistuva Gestapo-tyylinen ilmiantokampanja onkin. On erikoista, että eritoten poliittinen vasemmisto on pyrkinyt leimaamaan laillisen verosuunnittelun yhteiskuntamme pahimmaksi ongelmaksi yrittäen nyt kääntää huomion jopa lainrikkojien etsimisestä lainkuuliaisten ihmisten ja yritysten vainoamiseksi. Tästäkin keskustelusta tuli populistien temmellyskenttä ennen kuin analyyttistä keskustelua ehdittiin edes aloittaa.

Omituisin teesi suomalaisessa verokeskustelussa on se, että valtion väitetään "menettävän" jotain, jos kansalainen tai yritys kehtaa suojella omaisuuttaan joko suunnittelemalla verotustaan laillisesti tai kiertämällä veroja. Todellisuudessahan valtio ei menetä mitään, vaan kansalainen tai yritys vain menettää vähemmän kuin poliitikot olivat päättäneet niiden menettävän. Verottamatta jääneeet pääomat ovat valtiolle menetyksiä vain siinä todellisuudessa, missä kaikki varallisuus katsotaan lähtökohtaisesti valtion omaisuudeksi, ja jossa työtä tekemällä ansaitsemasi nettotulot ovatkin vain osoitus julkishallinnon laupeudesta ja valmiudesta uhrauksiin sinun pohjattoman itsekkyytesi ja ahneutesi tähden.

Naurettavin harmaan talouden vastainen propagandailmentymä on julkisella rahalla rakennettu Mustatulevaisuus.fi-kampanja, joka jatkaa mielikuvamarkkinoinnissa hyväksi koetulla linjalla; liivijengiläisten, ilkeän näköisen kommandopipotyypin ja jonkun sohvalla loikoilevan rouvan lisäksi yhteiskunnan pohjasakkaan lukeutuvat myös pukuihin pukeutuvat miehet. Kärsijöinä ovat tutut julkisrahoitteiset uhridemografit, kuten sairaat, lapset, opiskelijat ja koko julkinen sektori. Jatkossa pahisten puolelle lisättänee myös pizzeriayrittäjät.

Niin laajamittainen verosuunnittelu kuin veronkiertokin ovat merkkejä verotusjärjestelmämme kilpailukyvyttömyydestä ja siitä, kuinka suomalainen riistoverotus koetaan epäoikeudenmukaiseksi jopa tulonsiirroista hyötyvien pienituloisimpien kuluttajien taholta. Iso osa suomalaisten työllään luomasta lisäarvosta verotetaan ruokkimaan tolkuttoman kokoista julkista sektoriamme lukuisine eri eturyhmiä palvelevine tukihimmeleineen. Työpaikat, yritykset ja investointipääomat karkaavat ulkomaille pakoon sääntelyä ja verotusta samalla, kun ostovoimamme heikkenee, verotus kiristyy ja työttömyys lisääntyy. Silti syyttävät sormet osoittavat vuodesta toiseen suomalaisia veronmaksajia, sisältäen yrittäjät ja investoijat, jotka valtion tuottamassa propagandassa esitetään ahneina hyvinvointivaltion romuttajina.

Aukaiskaa nyt jumalauta silmänne! Suomen ongelma ei ole kansalaisten ja yritysten veronmaksuhaluttomuus, vaan tämä hyvinvointivaltioksikin kutsuttu savijaloillaan huojuva kolossi on nimenomaan rakennettu veronmaksuhalukkaiden suomalaisten pohjattoman sinisilmäisyyden varaan. Nyt on aika keventää kolossin painoa sen sijaan, että sen rahoittajista maalaillaan kuvia ahneina sortajina.