Hallintarekisteröinnin vapauttaminen ja tehokkaan katumisen malli veropetosten suhteen on synnyttänyt suomalaiseen poliittiseen keskusteluun jälleen yhden pölhöpopulistien ja väärinymmärtäjien trombin, joka lakaisee voimallaan kaiken järjellisen keskustelun tieltään. Mielikuvien maalailu veronkierrolla omaisuutensa ansainneiden riistoporvareiden piilotetusta omaisuudesta ja hallituksen salajuonesta vapauttaa rikkaat rötösherrat rikosvastuusta lietsoo julkisen keskustelun seuraajia ennen näkemättömään kiihkoon, vaikka faktojakin olisi tarjolla.

”Hallintarekisteröinnin vapauttaminen johtaa pääomien piilottamiseen ja korruptioon”

Mikään ei estä suomalaista piilottamasta omaisuuttaan ulkomaisten hallintarekisterien taakse jo nyt; siihen tarvitaan vain pankkitili ulkomaisessa pankissa, ja se ovi on ollut aina ollut avoin, varsinkin nyt EU:n aikana. Hallintarekisteröinnin nykyinen sääntely on pohjimmiltaan samanlaista suomalaisten kuluttajien tarpeetonta kiusaamista kuin EU-alueelta tuotujen ajoneuvojen ajoneuvoverot tai alkoholille asetetut tuontirajoitukset. Hallintarekisteröinnin vapauttamista voidaan verrata Alkon monopolin purkamiseen; se ei estä tietenkään pimeän viinan trokaamista, mutta se luo kilpailua, alentaa hintoja ja antaa kuluttajille enemmän vaihtoehtoja.

Ymmärrän monien huolen esimerkiksi poliittisten päättäjien mahdollisuudesta siirtää pääomiaan ulkomaisten hallintarekisterien taakse, mikä taas voisi vaikeuttaa esimerkiksi jääviyden toteamista julkishallinnon päätöksentekijöille. Mutta kuten todettua, se mahdollisuus on aina ollut olemassa. Suomen lainsäädäntö tuskin sallii ulkomaisen finanssitoiminnan eväämistä poliittisia luottamustehtäviä tai julkisia virkoja pitäviltä, joten ainoa vaihtoehto on korostaa median ja äänestäjien vastuuta vahdittaessa hallinnon läpinäkyvyyttä.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että jos eurooppalaisten osakkeenomistajien tietoja halutaan avoimuuden nimissä julkisiksi, kuten osaltaan pitäisikin, niin se päätös tehdään EU-parlamentissa, ei Arkadianmäellä. On turhaa kiusata suomalaisten sijoittajien enemmistöä sääntelyllä vain sen takia, että jonkun epäillään tekevän moraalittomuuksia tai jopa rikoksia tulevaisuudessa. Huonosti toimiva järjestelmä pitää korjata sen sijaan, että kaikki suomalaiset sijoittajat leimataan rikollisiksi ja heidän kätensä kahlitaan varmuuden vuoksi.

”Rikkaita veronkiertäjiä ollaan armahtamassa”

Tehokkaan katumisen laki antaisi hallituksen esityksen mukaan veropetoksen tehneelle mahdollisuuden tunnustaa rikoksensa vuoden 2016 aikana. Tällainen henkilö joutuisi maksamaan välttelemänsä verot sekä saisi ylimääräisen veronkorotuksen hallinnollisena sanktiona. Rästissä olevat rahat siis saataisiin lunastettua, mutta ero nykyjärjestelmään olisi se, ettei poliisia, syyttäjänvirastoa ja vankeinhoitolaitosta tarvitsisi kuormittaa.

Tehokkaan katumisen lain suhteen ensimmäinen vaihtoehto on, ettei lakia aseteta voimaan edes määräajaksi. Tällöin ulkomaille piilotetut, veronkierrolla saadut, pääomat myös pysyvät siellä ja ne piilotetaan jatkossa entistä paremmin. Jos rikoksen tunnustaessa saa saman tuomion kuin siitä kiinni jäädessä, niin kannustinta tunnustamiselle ei ole. Toinen vaihtoehto on, että asetetaan esityksen mukaisesti katumiselle vuoden määräaika ja annetaan veronkiertäjille insentiivi maksaa veronsa ilman pelkoa vapaudenmenetyksestä. Veronkiertonsa ilmoittamatta jättänyt olisi edelleen rikollinen, mutta veronkierron tunnustaneet aiheuttaisivat kansalaistenkyttäämiskoneistolle vähemmän töitä ja veronmaksajille vähemmän kuluja.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa viranomaisten työtaakka kasvaa, potentiaaliset verotulot piilotetaan entistä paremmin ja vankeinhoitolaitos kuormittuu siinä, missä toisessa saadaan pääomia palaamaan Suomeen sekä lisää verotuloja viranomaisten työtaakan samalla pienentyessä

Helsingin Sanomien haastattelemien oikeustieteilijöiden konsensus näyttää olevan se, että tehokkaan katumisen määräaikainen laki rikkoisi yhdenvertaisuutta. Ihmettelen näitä lausuntoja, kun niin [url=https://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Tiedotteet/Tehokas_katuminen_tulossa_verotukseen_vu(38397)]verottajan[/url] kuin Valtioneuvostonkin tiedotteiden mukaan tehokkaan katumisen laki tulee koskemaan kaikkia suomalaisia. Ei siis vain ulkomailla varoja piilottelevia veronkiertäjiä tai rikkaita, niin kuin esityksen vastustajien propaganda toitottaa.

Pidän huolestuttavana, että näitä tuulesta temmattuja väitteitä toistellaan häpeilemättä skandaalihakuisen median ja varsinkin oppositiopoliitikkojen toimesta. Esimerkiksi Vihreiden Ville Niinistö väitti Facebook-sivuillaan, että veronkiertäjä voisi ilmoittaa pienen veropetoksen ja saada samalla anteeksi törkeitä veropetoksia. Luin hallituksen esityksen enkä löytänyt sieltä perusteita moiselle väitteelle, joten kysyin Niinistöltä perusteluita väittämälleen, mutta hän väisti kysymykseni lähes absurdilla taidokkuudella. Faktat toki olisivat selvinneet Eduskunnan ja Valtioneuvoston tiedotteista, mutta niiden myötä poliittisten irtopisteiden poimuri olisi varmasti juuttunut faktojen varvikkoon.

”Harmaan talouden resurssien leikkaaminen suosii rötösherroja”

Harmaan talouden torjumisen resurssien leikkaaminen tuntuu tietysti intuitiivisesti väärältä, mutta se ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole automaattisesti huono asia. Ymmärrän toki esimerkiksi Vasemmistoliiton Li Anderssonin pointin, jonka mukaan yksi harmaan talouden torjuntaan sijoitettu euro laskennallisesti tuottaa 1,45-kertaisen määrän euroja. Noin yksioikoisella logiikalla voisimme vain satsata vaikka velkarahaa harmaan talouden torjuntaan, kunnes se Lin antaman harmaan talouden 5,5-13,7 %:n osuus Suomen BKT:sta olisi kitketty kokonaan pois. Viime vuoden 204 miljoonan euron BKT:lla harmaan taloude osuus olisi enimmillään 28 miljardia euroa, jota verottamalla voitaisiin kattaa koko kestävyysvaje ja karkkirahaa jäisi rutkasti ylikin.

Lin siteeraamissa arvioissa on muuten 2,5-kertainen heitto jo ennen virhemarginaaleja, mitä tilastotieteessä tuskin pidetään luotettavana lähtöarvojen tarkkuutena. Lukujen valossa on ilmiselvää, ettei harmaan talouden torjuntaan käytetyt resurssit tuota lineaarisesti ja sellaisen ehdottaminen onkin täyttä populismia. Siksi leikkaukset määrärahoihin eivät automaattisesti tiputa palvelun tasoa merkittävästi, kuten eivät muillakaan aloilla, missä toimintaa voidaan tehostaa.

Harmaan talouden torjumisessa pelimerkit kannattaisikin laittaa porsaanreikien tilkitsemiseen verojärjestelmäämme yksinkertaistamalla sen sijaan, että kasvattaisimme kansalaistenkyttäyskoneiston budjettia loputtomiin. Suomessa tyypillisesti keskitytään siihen, miten saataisiin verotettua ja rangaistua vieläkin enemmän, kun olisi mielekkäämpää keskittyä tekemään verojärjestelmästä yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa. Se rajoittaisi mahdollisuuksia veronkiertoon ja kannustaisi veronmaksuun.

Näiden lainsäädännöllisten muutosten ympärillä pyörivä julkinen keskustelu ei näytä nojaavan millään tavalla siihen, mitä hallitus on itse asiassa esittänyt. Kritiikki ei myöskään ota huomioon, että hallitus on tuonut pöytään vasta esityksen, jota voidaan vielä tarvittaessa viilata. Hallituksen isoin PR-ongelma onkin se, että se joutuu kommunikoimaan seikkaperäisen tylsästi ministeriöiden kautta siinä, missä oppositio ja muut hysteeristet räyhääjät voivat huudella netissä mitä tahansa, koska poliitikon ei nykyään ilmeisesti tarvitse olla perillä asioissa saati oikeassa ollakseen äänessä. Tästäkin yhteiskunnallisesta keskustelusta ikävä kyllä huomaa, kumpi metodi vetoaa vahvistusvinoumalleen tukea haluaviin ihmisiin. On helpompi suuttua parin rivin Facebook-päivityksestä tai lehtiartikkelista kuin käyttää 30 minuuttia aiheeseen perehtyen ennen mielipiteen muodostamista.

Hallintarekisteröinnistä ja tehokkaan katumisen laista liikkuu tällä hetkellä julkisuudessa uskomaton määrä niin mielettömiä väitteitä, etten ihmettele miksi niin moni on päätynyt uskomaan hallituksen pohjattomaan pahuuteen. Siksi suosittelenkin kaikkia lukemaan Valtiovarainministeriön UKK:n aiheen tiimoilta, sekä aikaisemmin linkkaamani Eduskunnan ja Valtioneuvoston tiedotteet. Lupaan, että tilanne ei näytä ollenkaan niin pahalta ne lukeneen silmin.