Tere Sammallahti

Kaikki aktiivisesti mediaa seuraavat tietävät Julkisen sanan neuvoston (JSN), joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesäätelyelin, ja joka valvoo hyvää journalistista tapaa suomalaisella mediakentällä. Sen pitäisi olla poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton, mikä mielestäni vaatisi neuvoston jäsenyyden sulkemista esimerkiksi puolueaktiiveilta ja poliitkoilta. En ole varma, onko tällaiseen periaatteeseen aikaisemmin sitouduttu, mutta ainakaan pariin viime vuoteen ei ole ja parin viime vuoden aikana JSN näyttäisi politisoituneen ennätysvauhtia.

Toimittajakunnasta kuuluvien huhujen mukaan JSN:n nykyisen puheenjohtaja Elina Grundströmin aloitettua toimikautensa neuvoston eettinen integriteetti olisi alkanut murentua. Silmiinpistävää Grundströmin taustassa on se, että hän on entinen Vihreiden puolueaviisin, Vihreän Langan, päätoimittaja. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni puoluelehden päätoimittajaa on vaikeaa pitää oikeana valintana johtamaan suomalaisen journalismin sisäistä omaatuntoa ja valvomaan puolueettomuutta. Nimiä mainitsematta satun myös tietämään, että moni toimittaja ajattelee samalla tavalla.

JSN:ssä jäsenenä toimii myös Vihreiden presidenttiehdokkaan, Pekka Haaviston, kampanjavastaavana toiminut Maria Swanljung. Ja niin kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi vakava JSN:n seilatessa Grundströmin johdolla PR-katastrofista toiseen, teki neuvosto juuri päätöksen ottaa jäsenekseen Tuomas Rantasen ja Nitin Soodin.

Teille, jotka ette seuraa politiikkaa ja mediaa tarkalla silmällä, Tuomas Rantanen on umpivasemmistolaiseen Voima-lehteen kirjoittava toimittaja sekä Voima Kustannus Oy:n osakas yhdessä mm. Suomen rauhanpuolustajien, Luonto-Liiton ja Maan Ystävien, sekä Heikki Hiilamon kanssa. Kaikki näistä tunnetaan kytköksistään mm. kommunisteihin, Vasemmistoliittoon, Vihreisiin ja muihin puoluepoliittisiin projekteihin sekä ääriaatteisiin.

Mitä taas tulee Nitin Soodiin, hän on Vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan entinen avustaja ja vaikuttanut pitkään Vihreiden aatteelliseen työhön. Twitteristit tuntevat Soodin lähinnä vasemmistoaatteen ja feminismin värjäämästä nettiräyhäämisestään, sekä vähintäänkin kulmakarvoja kohottavista rotuteorioistaan, joissa valkoihoiset, ja erityisesti valkoiset miehet, edustavat kaikkea maailmassa tapahtuvaa pahaa.

Kerrataanpa siis: Vihreiden puoluelehden Vihreän langan entinen päätoimittaja johtaa Julkisen sanan neuvostoa, joka nyt valitsi varajäsenekseen kaksi aktiivista Vihreän puolueen kannattajaa. Kun vieläpä tiedetään, että neuvosto valitsee varajäsenet itse, niin on vaikeaa olla uskomatta, etteikö Grundström itse olisi esittänyt Soodia neuvoston varajäseneksi. Toki tämä viimeisin menee arvuutteluksi, koska kaikki JSN:n toiminta ei ole julkista, mikä ei tietenkään ole ollenkaan arveluttavaa, kun sen tehtävä kuitenkin on valvoa sananvapauden ja lehdistönvapauden toteutumista.

Minusta on ilmiselvää, että yhdelläkään näistä henkilöistä ei tulisi olla roolia riippumattomassa ja poliittisesti sitoutumattomassa median itsesääntelyelimessä. Mediaa kuluttavan kansalaisen, saati muiden journalistien, on mahdotonta vakuuttua JSN:n poliittisesta neutraaliudesta, jos sen jäsenistöön otetaan puoluepoliittisesti sitoutuneita ihmisiä ja aatteensa sokaisemia nettiagitaattoreita. Kun soppaan vielä lisätään Grundströmin julkisuuteen vuotaneet johtamismetodit, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kytkeä tehtävänsä vaatimaan lahjomattomaan etiikkaan ja moraaliin, niin voi vain kysyä, miksei asiasta puhuta julkisuudessa enempää? Eikö journalisteja ja medioita kiinnosta Julkisen sanan neuvoston korruptoituminen?

Jos Julkisen sanan neuvosto kyllästetään puoluepoliittisesti sitoutuneella ja aatteellisten ääripäiden edustajilla, olemme menettäneet sen tahon, joka vahtii vallan vahtikoiraa. Nyt tehtyjen linjausten puitteissa Julkisen sanan neuvostoon voitaisiin valita myös pääministerin henkilökohtainen avustaja, Kokoomuksen puoluelehden päätoimittaja tai vaikkapa minut, Kokoomuksen kansanedustajaehdokas. Jokainen voi tykönään kysyä, uskoisitteko tällaisessa tapauksessa JSN:n kykenevän puolueettomaan ja objektiiviseen päätöksentekoon?

Jokaisen journalistin, poliitikon ja valveutuneen kansalaisen tulisi nousta vastustamaan tällaista kehitystä, joka syö lehdistönvapautta ja ja suomalaisen median uskottavuutta rotan lailla. Puoluepolitiikalla tulee olla journalismiin tai journalisteihin mahdollisimman pieni vaikutus, jotta äänestäjät saavat mahdollisimman todenmukaista tietoa siitä, miten tätä maata hallitaan ja johdetaan, se on yksi avoimen ja toimivan demokratian kulmakivistä.

http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu-2/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Rantanen
https://www.vihreat.fi/tyoryhmat-2014-2015
https://www.marmai.fi/uutiskommentti/vyoryiko-jsn-aan-vihreiden-hyokyaalto-6751745
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/julkisen-sanan-neuvosto-napertaa-eika-kykene-puuttumaan-oikeasti-isoihin-asioihin-onko-jsn-rikki/
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/valemedia-vai-mediavale-korjaako-valtamedia-omat-virheensa-enta-mita-siihen-sanoo-jsn
https://www.rapport.fi/static/attachment/Kulissien-takana.pdf
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005800513.html
http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-10
https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/elina-grundstrom-pyytaa-anteeksi-virheitaan-johtamisessa/

Kuluva vuosi on tarjonnut politiikan seuraajille runsaasti klassista poliittista teatteria, kun talous on kymmenen taantumavuoden jälkeen lähtenyt nousuun ja vaalit häämöttävät muutaman kuukauden päässä. Odotetusti hallitus on rohkeasti ottanut talouskasvusta kunnian siinä, missä oppositio on kieltänyt mitään parannusta edes tapahtuneen, tai hallituksen ainakaan vaikuttaneen asiaan positiivisesti.

Osa hallituksen toimista markkinoiden vapauttamiseksi ja sääntelyn vähentämiseksi varmasti edesauttaa työllisyys- ja talouskehitystä, mutta toisaalta fakta on sekin, että Suomen talous on kiinni myös maailmantalouden kehityksessä. Niin oppositio kuin hallituskin siis on väitteineen oikeassa, mutta molempien markkinointia on ehostettu reilulla värikynällä.

Kaikesta huolimatta istuvan hallituksen hatussa sulkana on se, että se on pärjännyt paljon paremmin kuin pari edellistä hallitusta yhteensä. Vasemmisto-oppositionkin olisi viisaampaa pitää enimmät mölyt mahassaan ottaen huomioon, että monet ulkomaiset kansantaloudet vahvistuivat jo vuosia ennen kuin Suomessa edes nähtiin valoa tunnelin päässä. Pirkanmaalainen yrittäjä Jocka Träskbäckin laati myös kuvaajam. josta näkee, kuinka työllisyyskehitys on muuttunut kuin veitsellä leikaten hallitusten vaihtuessa. Katsokaa sitä ja kertokaa minulle, että kyseessä on tosiaan sattuma, kuten epätoivoisina vaaleihin valmistautuvien ei-puolueiden räyhääjät yrittävät väittää.

Kahdella edellisellä hallituksella, eli Vanhasen kakkosella (ba-dum-tsihh) sekä sateenkaarihallituksella, oli maailmantalouden kehitykseen nähden kaikki eväät repiä Suomen kansantalous nousuun jo 2010-luvun alussa. Silti, vasta nykyisen hallituksen aikana työllisyys on lähtenyt reiluun nousuun johtaen n. 120 000 uuden työpaikan syntyyn. Tähän peilaten muistuttaisin, että esimerkiksi SDP on ottanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa jokaisella tämän vuosituhannen vaalikaudella. Kertaakaan ei olla oltu edes lähellä, ei siellä päinkään.

Näin ollen täytyy olla todella hyvä valehtelija, jos saa uskoteltua itselleen, että nykyinen hallitus olisi epäonnistunut edellisiin hallituksiin verrattuna tai olisi vieläpä “huonoin hallitus ikinä”, kuten opposition vakiomantra on kuulunut jo vuosien ajan. Vasemmistopuolueilta on saatu kuulla jatkuvaa naputusta köyhyyden, eriarvoisuuden ja kurjuuden lisääntymisestä, vaikka kaikki mittarit näyttävät täysin päinvastaista: Työttömyys ja köyhyys on vähentynyt, työllisyysprosentti kasvanut, eriarvoisuus ei ole kasvanut ja niin edespäin. Suomesta on tullut kuluvalla hallituskaudella jopa maailman onnellisin kansa! Aikamoinen saavutus hallitukselta, jonka “epäinhimillinen ja ihmisvihamielisen kurjistamispolitiikka leikkaa heikoimmassa asemassa olevilta”, kuten vasemmistosta on totuttu kuulemaan.

Onkin todella hämmästyttävää, että eräät opposition edustaja ja kansalaisjärjestöt kieltävät jopa faktisten talouden tunnuslukujen merkityksen ja keskittyvät mieluummin kyynelehtimään nykyhallituksen loputonta pahuutta. En haluaisi keksiä toisille motiiveja, mutta väkisinkin herää kysymys, onko media- ja vaalipaniikki vasemmistossa todella niin kova, että heidän täytyy turvautua jopa ilmiselvään valehteluun pelotellakseen äänestäjiä? Toisaalta, miksipä ihmisten kurjuudella uraa tekevät poliitikot ja etujärjestöt myöntäisivät, että asiat muuttuivat paremmiksi poliittisen vastustajan keinoilla? Silloin joutuisi myöntämään, ettei oma politiikka olekaan niin autuaaksi tekevää, kuin on itselleen uskotellut.

Kuten jo todettua, monet porvarihallituksen onnistumista pelkäävät vasemmistopoliitikot ovat väittäneet, ettei maan hallitus voi vaikuttaa merkittävällä tavalla vientivetoisen talouden kehitykseen, ja että positiivinen kehitys johtuu vain maailmantaloudesta. Edustaa tällaisen väitteen tekijä mitä tahansa aatetta, niin kysymykseni kuuluu, että miksi kukaan äänestäisi puoluetta tai poliitikkoa, joka ei usko voivansa vaikuttaa talouspolitiikkaan merkittävillä tavoilla? Poliitikolle, joka ei usko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa talouteen positiivisesti, ei jää oikein muuta annettavaa kuin verorahojen jakeleminen ympäriinsä. Yhtään sellaista Suomi ei enää eduskuntaan tarvitse.

Todellisuudessa hallituksella on erittäin hyvät keinot vaikuttaa kansantalouden kehittymiseen. Siksi onkin ikävää, ettei nykyinen hallitus ei ole toiminut läheskään mahdollisuuksiensa ylärajoilla, eikä tietyistä leikkauksista huolimatta julkisen sektorin kuluja ja velkaantumista ei ole saatu loppumaan edes nousukaudella.

Sipilällä meni jostain syystä sisu kaulaan työmarkkinajärjestöjen kanssa ja niinpä työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen korvattiin työmarkkinajärjestöjen sorvaamalla kilpailukykysopimuksella. Eläkejärjestelmää ei ole uudistettu, työmarkkinajärjestelmä on edelleen todella jäykkä, perustili- tai perustulomallit ovat vaiheessa, verojärjestelmän reformointi etenee tipuaskelin ja yritystukityöryhmä epäonnistui katastrofaalisesti. Kun julkinen sektori paisuu edelleen, eikä talouden huippusuhdanteesta huolimatta velkaantumista ole saatu lopetettua, niin kauppojen aukiolot ja A-oluet ruokakaupoissa ovat aika laiha lohtu.

Suomen kansantalous on pienistä parannuksista huolimatta henkitoreissaan maailmantalouden savannilla makaava ruho, jonka yläpuolella poliittiset raadosyöjät kaartelevat raakkuen jakovarasta ja vaalisatasista. Edessä on vaalivuosi, eivätkä puolueet enää halua myydä kansalaisille ajatusta vaikeista rakenteellisista muutoksista tai merkittävästi tiukemmasta talouskurista, kaikesta muusta niukkuudesta nyt puhumattakaan. Vaikka kaikki tietävät asioiden todellisen tilan, niin harva uskaltaa vaalien alla todeta, että Suomen lamatalkoot eivät todellisuudessa ole ehtineet vielä alkaakaan. Itse asiassa näyttää todennäköiseltä, etteivät ne alakaan ennen kuin lähitulevaisuudessa häämöttävä kuiva kausi runnoo kansantaloutemme lopullisesti polvilleen.

Tuntuuko siltä, että Tere se taas kohtuuttomasti roimii vasemmistoa? Voi olla, mutta yrittäkääpä huviksenne etsiä siitä suunnasta konkreettisia ja realistisia esityksiä siitä, miten julkinen talous saatetaan tasapainoon, miten heikkenevä huoltosuhde hoidetaan kuntoon, miten ennätysvelat maksetaan pois, tai miten miljardien eurojen korjausvelka kurotaan umpeen? Jos löydätte, niin ilmoittakaa toki minullekin.
Liian monen puolueen politiikka perustuu nyyhkytarinoille siitä, kuinka juuri omien vaalivankkureiden eteen valjastetuille äänestäjille ei muka ole annettu riittävästi sitä, tätä tai tuota toisten maksamaa kivaa. Hulluinta on suomalaiseen talousajatteluun pesiytynyt jälkikeynesiläinen ajattelutapa, jonka mukaan taantuman aikana julkista sektoria pitää kasvattaa velkaelvyttämällä, mutta nousukaudella ei saa leikata mistään.

Esimerkiksi Vihreistä huudetaan jo hometta kasvavaa mantraa vähäosaisista, varhaiskasvatuksesta ja eriarvoistumisesta. Järkevätkin tavoitteeet, kuten yritystukien karsiminen, valuvat hiekkaan, kun säästetty raha halutaan siirtää saman tien budjetin menopuolelle.

Vasemmistoliitosta kuuluu sama laulu ja kylkiäisiksi vaaditaan hallituksen tekemien säästöjen ja lähes kaikkien muidenkin päätösten peruuttamista. Li Andersson vastustaa aktiivisesti työn verotuksen laskemista samalla, kun kannattaa palkkatuen resurssien kasvattamista. Näinkö ne työnteon kannustimet todella korjataan, verottamalla työntekijä ensin köyhäksi ja sitten jalomielisesti tarjoamalla hänelle omat, tulipunaiseen lahjapaperiin käärityt, rahansa takaisin erilaisina tukina?

Demareiden Antti Rinne valittaa, kun hallitus ei suostu tekemään SDP:n poliittisiin ohjelmiin kirjattuja miljardien eurojen menonlisäyksiä. Timo Harakalla taas ei vieläkään riitä ymmärrys veronalennusten voimaan kansantalouden tervehdyttäjänä, kuten autoveron kanssa nähtiin, vaan hän kuvittelee, että ongelmat voidaan ratkaista vain koventamalla riistoverotusta entisestään.

Kaikesta huolimatta, pelottavinta on se, mitä on jätetty sanomatta. Puoluekantaan katsomatta, yksikään puolue ei ole ottanut määrätietoisesti kantaa sen puolesta, että meidän on todellakin pakko leikata julkiselta sektorilta miljarditolkulla menoja tai seuraava talousnotkahdus vie meidät aivan ennen näkemätömään liemeen. Talouskuri, budjetin aggressiivinen tasapainottaminen, työmarkkinareformi ja julkisen sektorin leikkaaminen ovat jääneet suomalaisen talouskeskustelun marginaaliin, kun sen pitäisi olla nimenomaan keskiössä.

Jokaisen suomalaisen poliitikon täytyy muistaa, että kestävä kansantalous on hyvinvointivaltion tärkein kivijalka. Ikävä kyllä se kivijalka on murentunut kovaa vauhtia jo vuosia, ja jos se pettää, niin tätä populistien toimesta eriarvoisuuden ja kurjistamisen vuosikymmeneksi maalailemaa vuosikymmentä tullaan vielä kaipaamaan kaiholla. Siksi meidän äänestäjien täytyy nyt unohtaa kaikki poliitikkojen lupailema naminami, vaalisataset sekä kyynelsilmin luvatut tulonsiirrot, ja pitää huoli, että ensi vaaleissa Arkadianmäelle lähetetään poliitikkoja, jotka ovat valmiita kaatamaan kitkerää lääkettä kansantalouden kurkkuun.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004122796.html
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074182273/Sdp+laventaisi+tyottomyysturvaa+ja+kouluttaisi+tyottomista+lahihoitajia
https://yle.fi/uutiset/3-5673045
https://demokraatti.fi/tassa-on-sdpn-odotettu-talouspaketti-arvailut-voi-lopettaa/
http://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/uutiset/tilastojen-takana-tyollisyys-kovassa-kasvussa.html
https://yle.fi/uutiset/3-10323486
http://tilastokeskus.fi/tietotrendit/blogit/2018/tyollisyys-kasvoi-ihan-oikeasti/
https://www.iltalehti.fi/talous/201805242200965500_ta.shtml
https://twitter.com/JuhanaBrotherus/status/1031783921753706496
https://s3.amazonaws.com/happiness-report/2018/WHR_web.pdf
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3936737-pro-pohjanmaa-kesan-lammittamaa-tilastoharhaa-tyollisyydesta
http://www.tvy.fi/tyottomien-keskusjarjesto-vaatii-oikeat-numerotilastot-tyollisyyskeskusteluun/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/226562-juha-sipilalle-varoitus-radiossa-petos-puhua-jakovarasta-nyt-tehtava-muutama-rankka
https://sdp.fi/fi/blog/haatainen-vaatii-talouskasvun-hedelmat-kuuluvat-lapsille-perhevapaat-kuntoon/
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-hallituksen-leikkaukset-pysyvat-kysyy-li-andersson
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3880744-vasemmistoliitto-lahetti-terveiset-kehysriiheen-kun-talous-ja-tyollisyys-vihdoin-kasvavat-on-oikeudenmukaisen-politiikan-aika
https://twitter.com/liandersson/status/1026842473224658949
https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/08/touko-aalto-hallituksen-kannettava-vastuuta-ymparistosta-oikeudenmukaisuudesta-tulevaisuudesta#.W2r4yL5a220.twitter
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/orpon-budjettiesitys-ei-tuo-helpotusta-pienituloisille/
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4045805/SDPn+Rinne+ruoskii+budjettiehdotusta+Puhditon+esitys+joka+lisaa+eriarvoistumista++Ei+viitettakaan+valttamattomista+tulevaisuusinvestoinneista
https://sdp.fi/fi/blog/timo-harakka-kommentoi-vaalibudjetin-valmistelua-orpon-budjetti-on-koyhille-kirea-rikkaille-loysa/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/sipil%C3%A4-arvioi-velaksi-el%C3%A4minen-loppuu-2021-1.203889

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen järjesti pari päivää sitten pienen shown Finnairin Berliiniin lennolla. Pennasen oman kuvauksen mukaan hän näki ulkona poliisisaattueen ja lentohenkilökunnalta kysyttyään oli saanut tietää, että kyseessä on käännytystilanne. Näillä tiedoilla Pennanen teki muutamassa sekunnissa äärimmäisen pitkälle viedyt johtopäätökset varmaan kuolemaan käännytettävästä turvapaikanhakijasta ja antoi selkäydinreaktion viedä mukanaan, niin kuin ideologiansa sokaisemille fundamentalisteille on tyypillistä.

Kyseessä olisi tietysti voinut olla vangin siirto tai luovutus ulkomaille, tai kenties Dublin-sopimuksen velvoittama turvapaikanhakijan palautus Saksaan, minne lento oli menossa. Ehkäpä meneillään oli entisen ISISin kurkunleikkaajan tai vauvojen räjäyttelijän karkotus? Olisin Pennasena varmaankin miettinyt, että miksiköhän kyseisellä henkilöllä oli neljä saattajaa, raajat nippusiteissä ja kuljetusasento sellainen, että siitä on mahdollisimman vaikeaa vahingoittaa vieressä olevia vartijoita? Yleensä käännytyksiä ei tehdä tällaisin turvatoimin, mutta nyt Hannibal Lecter-kohtelusta ei puuttunut enää kuin kuonokoppa ja nokkakärryt. Ehkei tuo käännytettävä olekaan paennut väkivaltaa, vaan onkin se henkilö, jonka väkivaltaa joku täällä Suomessa on joutunut pakenemaan?

Dublin-sopimuksesta puheenollen muistuttaisin, että Vihreät muiden vasemmistopuolueiden kanssa ovat olleet äänekkäimmin vaatimassa kansainvälisiin pakolaissopimuksiin sitoutumista. Nyt, kun Suomi on niihin sitoutunut ja toimii sovituissa raameissa, vertaa vasemmistoaktivistit hallituksen toimia apartheidiin ja natsi-Saksaan. Kahden viime hallituskauden perusteella Vihreiden maahanmuuttopoliittinen linja vaikuttaisi olevan se, että hallituksessa ollessaan he ymmärtävät maahanmuuttopolitiikan realiteetit, mutta oppositiossa sitten huudetaan avoimia rajoja ottamatta kantaa kysymyksiin sisäisestä turvallisuudesta, kustannuksista tai niistä pakolaissopimuksista, joihin vielä hetki sitten oli tärkeää sitoutua.

Oma lukunsa on sitten Vihreiden puoluejohtaja ja valtakunnantuuliviiri Touko Aalto, jolla on aikamoisia ongelmia olla edes itsensä kanssa samaa mieltä. Aalto ylisti Pennasen rohkeutta ja puolusti tämän toimintaa, vaikkei ollut sen paremmin tietoinen palautuksen taustoista kuin puoluetoverinsakaan. Maailmanmestaruustason jossittelun päätteeksi Aalto kuitenkin loihe lausumahan, että Pennanen yritti estää “virhettä tapahtumasta”. Erittelemättä vain jäi, mikä se virhe tässä tapauksessa mahtoi olla?

Aallon mukaan Pennasen temppu oli ihailtavaa kansalaistottelemattomuutta, mutta tässä asiassa eduskunnan olutkerhon entisellä puheenjohtajalla takki kääntyy alkoholilain käsittelyn tuomalla rutiinilla. Vuonna 2013, silloinen sisäministeri ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Päivi Räsänen sanoi omantunnon voivan mennä maallisen lain edelle. Aalto ripitti blogissaan Räsästä fundamentalistien kanssa flirttailijaksi ja sanoi modernin demokratian olevan uhattuna, jos tällaisella kansalaistottelemattomuudella rikotaan lakeja uskontoon, kulttuuriseen taustaan tai poliittiseen mielipiteeseen vedoten. Don’t you say?

Aallon mielestä Räsäsen filosofia toteutuessaan tarkoittaisi, “että kuka tahansa voisi poimia raamatusta mitä tahansa ja toimia sen mukaisesti piittaamatta lainsäädännöstä”. Siis vähän niin kuin Aallon ylistämä Pennanen nyt pohjasi oman kapinansa vasemmistofundamentalistien ja maahanmuuttoidealistien uskonkappaleille, ei suinkaan faktoille saati yhdessä sovituille säännöille.

Jos Touko “politiikan sillanrakentaja” Aalto ei olisi jo blokannut minua kaikissa sosiaalisissa medioissa, niin kysyisin häneltä, että miksi vielä viisi vuotta sitten lainsäädäntömme noudattamatta jättäminen oli ehdoitta demokratiaa murentava asia, mutta nykyään oikein kansalaisvelvollisuus? Näin heikoilla eväilläkö gallupien neljänneksi suurinta puoluetta oikeasti johdetaan?

Paljon Aaltoa puhtaampia papereita ei saa myöskään Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jonka mielestä suomalaiset eivät voi enää luottaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen. Sinisen Tulevaisuuden Tiina Elovaara sanoi jotain, mikä ei oikeastaan edes kiinnosta ketään ja RKP:n Adlercreutz totesi, ettei tiedä asian taustoja, mutta on silti hakannut näkemyksensä kiveen. Näistä puheista päätellen maailman koulutetuimpiin, onnellisimpiin, vähiten korruptoituneisiin ja vapaimpiin kuuluva kansa, eli me suomalaiset, elämmekin totalitaristisessa diktatuurissa. Tai sitten kyse on vain poliittisten irtopisteiden kalastelusta, mene ja tiedä

Näiden draaman kaarien myötä Stop deportations-porukka on jälleen keskittynyt vaatimaan palautusten keskeyttämistä, kunnes maahanmuuttoviraston menetelmät saadaan aukottomiksi. Samalla logiikalla voisimme keskeyttää Poliisin ja tuomioistuinten toiminnan, kunnes virkavirheiden tai väärien tuomioiden mahdollisuus on poistettu. Ehkä sairaalat on syytä pitää suljettuina, kunnes valelääkärit ja hoitovirheet on varmasti saatu seulottua pois? Ja tietysti Rajat kiinni-porukka voisi samaan argumenttiin vedoten vaatia rajojen sulkemista, kunnes rikollisten ja muiden integroitumishaluttomien ulkomaalaisten tulo maahan loppuu.

On selvää, että maahanmuuttovirastonkin toimintaa pitää jatkuvasti hioa paremmaksi, mutta jos vain jäämme odottamaan tuollaisen lapsellisen utopian valmistumista, niin odottaminen ei lopu koskaan. Puhumattakaan nyt siitä, että palautusten keskeyttäminen loisi käytännössä tilanteen, jossa kuka tahansa rajojemme sisäpuolelle päässyt lunastaisi itselleen oikeuden jäädä pysyvästi maahan. Tällainen skenaario ei maahanmuuttoidealistien piireissä tietenkään nostata kulmakarvoja, mutta laskutaitoisten keskuudessa kyllä.

Pennasen puolustajat, Aalto mukaan lukien, ovat perustelleet kantaansa vetoamalla myös siihen, että Apartheid, holokausti ja orjuus olivat aikoinaan laillisia. (Natsi-kortti) Jos nyt unohdamme Godwinin lain, niin tarkoitus lienee muistuttaa, ettei kaikki lakikirjaan kirjoitettu ole automaattisesti oikeudenmukaista. Siitä on tietysti äärimmäisen helppoa olla samaa mieltä. Pitää kuitenkin muistaa, että protestit rotuerottelua, juutalaisvainoja ja orjuutta vastaan ovat olleet helposti perusteltavissa, koska todisteet niiden epäoikeudenmukaisuudesta ovat olleet näkyvästi esillä. Tässä Pennasen tapauksessa moista mielivallan ja epäoikeudenmukaisuuden osoittavaa faktatietoa ei ollut, vaan koko hässäkkä perustui pelkkiin ideologiasta kumpuaviin ennakko-oletuksiin vähän samaan tapaan kuin kuin myös natsien teoriat juutalaisten salaliitosta arjalaisen herrakansan pään menoksi.

Tällainen arvailujen varaan rakentuva törttöily ei ole mitään Rosa Parksin tyylistä uraa uurtavaa kansalaistottelemattomuutta, vaan ideologiansa sokaisemien ihmisten huonosti perusteltua perseilyä. Se on juuri sellaista henkisestä kypsymättömyydestä kumpuavaa räyhäämistä, joka toteutuu näyteikkunoihin lentävinä pyörätelineinä, poliisihevosen hakkaamiseen jääkiekkomailalla ja ulkopuolisten ihmisten omaisuuden tuhoamiseen vain siksi, että itsellä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan paha mieli. Aino Pennasta tukijoineen ei tulevaisuudessa juhlita ihmisoikeussankareina, vaan heidät kirjoitetaan historiaan omien ennakkoluulojensa vangeiksi jääneinä hyödyttöminä hölmöinä, aivan niin kuin ne Rautatientorilla aikoinaan häiriköineet Suomi Ensin-ääliötkin.

Tapauksen ympärillä pyörineestä epälogiikasta huolimatta haluan silti puolustaa kansalaistottelemattomuutta poliittisena työkaluna. Mielestäni vastuullisella kansalaisella on velvollisuus suhtautua valtiovaltaan lähtökohtaisesti epäillen ja kriittisesti, jotta vallanpitäjät pysyvät jatkuvasti varpaillaan ja punnitsevat päätöstensä seurauksia tarkasti. Niinpä kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävä poliittisen protestoinnin muoto silloin, kun julkishallinto käyttää todistettavasti valtaansa esimerkiksi rajoittaen ihmisten vapauksia mielivaltaisesti tai kohdellen ihmisiä muuten epäoikeudenmukaisella tavalla.

Kansalaistottelemattomuuteen turvautuvan yksilön täytyy kuitenkin pystyä perustelemaan toimintansa uskottavasti saadakseen oikeutuksen toiminnalleen, sekä sen moraalisen vipuvarren, jolla vallanpitäjien päät saadaan kääntymään. Tässä tapauksessa toiminta ei selkeästikään ollut perusteltua.

Erityistä ihmetystä minussa herättää se, että yleensä lisää valtiota vaativat vasemmistolaiset eivät tunnu koskaan olevan tyytyväisiä, kun saavat lisää valtiota. Julkishallinnon kuulemma pitäisi kieltää milloin minkäkin poliittisen vastustajan sananvapaus, työllistää tyhjänpäiväisiä kynänpyörittäjiäihan työllistämisen takia ja hoitaa kaikki hommat kansalaisen pyllyn pyyhinnästä pianon virittämiseen. Ja sitten kun tämä verorahoilla lihotettu hirviö vääjäämättä talloo myös valtiouskovaisten varpaille, niin välittömästi alkaa narina epäinhimillisyydestä ja fasismista. Milloinkohan vasemmistolle valkenee, että jatkuvasti kasvava valtio päätyy poliittisen ja taloudellisen epästabiiliuden kasvaessa väkisin totalitarismiin ennemmin tai myöhemmin, kuten historia on meille niin monesti näyttänyt? Monesti tuntuu, että vasemmiston ainoa ongelma tällaisessa kehityksessä on mahdollinen päätyminen tuijottelemaan asetta etutähtäimen puolelta.

Kansallisvaltion oikeutus valvoa sisäistä turvallisuuttaan verrattuna korruptoituneen julkishallinnon vastustamiseen on yksi vapausaatteen kannattajan isommista dilemmoista: Milloin ylitetään raja, jolloin kansalaistottelemattomuus on moraalisesti hyväksyttyä? Ja erityisen iso kysymys on se, milloin ylitetään se raja, jolloin väkivalta vallanpitäjiä kohtaan muuttuu perustelluksi? Tämän asian filosofinen puiminen julkisen keskustelun kautta olisi aivan oikeasti tärkeä asia, toisin kuin tällaiset omien harhakäsitysten pohjalta toteutetut lapselliset protestit.

https://www.facebook.com/aino.pennanen?hc_ref=ARTSarFBlUKdURtuHFJwRA794MPFZ3NF0G1dkkeFzS8u-4JNFfoIbRl2_AnavELd9OU
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005775585.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005775661.html
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005768909.html
https://yle.fi/uutiset/3-10330803
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/vihreiden-poliitkko-poistettiin-lentokoneesta-touko-aalto-pitaa-pennasen-toimintaa-perusteltuna-kunnioitettavaa-rohkeutta/7013918#gs.8EkhV9A
http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255184-kova-ulostulo-pakkopalautuksista-suomalaiset-eivat-enaa-voi-luottaa
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomessakin-syyton-voi-saada-oikeudessa-tuomion-niin-kavi-mikolle/?shared=929390-e98525eb-999
https://twitter.com/ToukoAalto/status/1024245622424129536

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa edelleen romantisoidaan kommunismia, tuota maailman murhaavimpiin kuuluvaa ideologiaa? Neuvostoliittoa, Karl Marxia, Che Guevaraa ja muita reaalisosialismin airueita täällä ihaillaan kritiikittä, vaikka niihin liittyy hirvittävä määrä samoja piirteitä, ja vielä enemmän väkivaltaa, kuin vaikkapa kansallissosialismiin, tuohon täysin aiheellisesti halveksittuun aatesuuntaukseen.

Ei kansallissosialismia, kommunismia, sosialismia tai muitakaan kollektivistisia aatteita tulisi erityisemmin helliä tai katsella hiljaa vierestä, jos arvostaa vapautta tai demokratiaa. Siksi julkisessa keskustelussa kaikille tulee olla samat säännöt: Jos fiilistelet ja symppailet totalitarismia, niin tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole.

Huvfudstadsbladetin haastattelussa Vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson tiesi kertoa olevansa marxilainen, kun analysoidaan työn ja pääoman ristiriitaa, joka kuulemma määrittää nykyajankin työmarkkinoita. Tämä reilun sadan vuoden takaa pölähtänyt raikas tuulahdus ei herättänyt sen enempää lehdistössä kuin muuallakaan käytännössä minkäänlaisia väreitä.

Vain kaksi päivää Anderssonin jälkeen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että “Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita” ja yritti heti seuraavassa lauseessa tehdä pesäeroa reaalisosialismin uhrien ja itse ideologian välille. Vapaasti mukaillen Aallon logiikka kuuluu, että “kommunismi on hyvä juttu, mutta jätkät pilas”, aivan niin kuin reaalisosialistiset kokeilut eivät olisi joka kerta päätyneet joukkomurhiin, totalitarismiin ja mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Moni tätä lausuntoa parhain päin itselleen ja muille selitellyt sanoi, että Aaltohan on aikoinaan hypännyt pois kommunistisen nuorisoliiton järjestötoiminnasta tajuttuaan kommunismin käytännön sovellusten ongelmat, eikä näin ollen enää symppaisi kommunismia. Mutta jos Aallon sanomisia luetaan ihan tarkasti, niin Aalto vain irtisanoutui itselleen assosiaatioriskin aiheuttavista väkivalta- ja vallankumousfantasioissa piehtaroivista räyhääjistä, mutta pitää edelleen kommunismin aatetta kauniina. Se on sanatarkka sitaatti, jota on mielestäni syytä toistaa sen uskomattoman luonteen takia.

Mutta mitä se Aallon kauniina pitämä kommunistinen aate tai Anderssonin fiilistelemä marxilainen työn ja pääoman ristiriita sitten on?

Jos katsotaan esimerkiksi Karl Marxin kirjoittaman Kommunistisen manifestin toista osaa, niin siinä proletariaatin poliittisiksi tavoitteiksi asetetaan mm. maaomaisuuden pakkoluovutus, korkea progressiivinen vero, perintöoikeuden lakkauttaminen, maastamuuttajien ja hallintoa vastaan kapinoivien ihmisten omaisuuden takavarikointi, tuotantovälineiden ja kulkulaitosten sosialisointi valtion hallintaan, työvelvollisuus kansalaisille sekä tuotannon keskusohjaus valtion toimesta.

Marxilainen työn ja pääoman ristiriita tarkoittaa typistettynä pelkoa siitä, että pääoman keskittyminen veisi työläiseltä mahdollisuuden elättää itsensä palkkatyöllä sekä mahdollisuuden vapauttaa itsensä palkkatyöstä ahneen kapitalistin hallitessa pääomia. Suomalaisiin vasemmistopuolueisiin, eli Vihreisiin, demareihin ja Vasemmistoliittoon, tiukasti kytkeytyvän marxilaisen talousteorian suurin ristiriita onkin mielestäni se, että siinä ajatellaan kaiken työllä tuotetun lisäarvon kuuluvan työntekijälle.

Iloinen poikkeus työläisen oikeuksiin tehdään vain, kun valtiokoneisto tarvitsee rahaa ja alkaa verottaa sitä työläisen tuottamaa lisäarvoa. Silloin työläisen, ja kaikkien muidenkin, oikeudet lakkaavat painamasta vaakakupissa. Muistutan vielä, että suomalaiset sosialistit, eritoten Anderssonin johtama Vasemmistoliitto, kannattavat korkeampaa verotusta keskushallintoihanteensa toteuttamiseksi. Nämä puolueet ja poliitikot löydät sieltä, mistä kuuluu isoin mölinä eriarvoisuudesta, epäinhimillisestä oikeistolaispolitiikasta, uusliberalismista tai aina, kun julkisen sektorin kulurakennetta halutaan tervehdyttää.

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina mainittakoon, että Karl Marxin kirjoittamassa “Palkkatyö ja pääoma”-kirjasessa ainoa maininta verotuksesta on se kohta, jossa verotusta verrataan orjuuteen.

Jos haluatte piinata itseänne, niin lukekaa alla olevasta linkistä Friedrich Engelsin ja Karl Marxin järkeilyä työn ja pääoman ristiriidasta, jossa pelätään kehruu-Jennyä, tehdään kaikki väärät oletukset tuottavuuden nousun seurauksista, eikä oteta huomioon edes työmarkkinoilla toimivaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Teksti vaikuttaa lähinnä alakouluikäisen aivoituksilta, jotka ovat varmaankin vedonneet lähes kaksisataa vuotta sitten teollistumisen ajan alun kouluttamattomiin työläisiin. Se, miten tällainen aapistason epäfilosofia voi edes etäisesti vedota maailman parhaaksi mainostetusta peruskoulusta valmistuneeseen ihmiseen, puhumattakaan modernin ajan tietotyöläisistä, on minulle täysi mysteeri. Mutta silti moni puolue elää toistelemalla näitä pian kaksisataa vuotta vanhoja epätosia kliseitä.

Kommunismiin siis kuuluu olennaisena osana markkinatalouden vastustaminen sekä luopuminen niin omistusoikeudesta kuin muistakin keskushallinnon haitallisiksi katsomista yksilönvapauksista, jotka taas on länsimaisten vapaiden ja liberaalien demokratioiden vankimpia aatteellisia kivijalkoja. Vaikka sosialistit ja kommunistit yrittävätkin pukea aatteilleen vapauden kaapua, on molemmissa kyse ihmisten henkisestä ja fyysisestä orjuuttamisesta.

Vaikka niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin puheenjohtajiensa suulla markkinoivat väitettyä liberaaliuttaan, ovat marxilaisuus ja kommunismi, kaikkien sosialististen keskushallintoutopioiden tavoin, yksilönvapauden vankimpia vihollisia. Niihin molempiin kuuluu hatara, kuperkeikkaa pyörivä teoria, tavan kansalaisen mahdollisuudesta lunastaa itselleen todellinen vapaus vain alistumalla keskushallintojärjestelmän kuuliaiseksi orjaksi.

Vaikken minä usko Aallon tai Anderssonin haaveilevan porvarin taluttamisesta kuopan reunalle tai vankileirien saaristosta, niin kommunismin tai marxilaisuuden aatteellinen ihannointi ei voi olla vaikuttamasta kannattajiensa politiikkaan. Näitä aatteita seuratessa lopputulos on joka ikinen kerta ollut tismalleen sama, eikä se fakta muutu vaikka kuinka etukäteen irtisanoutuisit reaalisosialismin eriarvoistavasta politiikasta, vähemmistöryhmien sortamisesta, vankileirien saaristoista ja keskushallinnon aiheuttamista nälänhädistä.

Vaan näkyykö paheksuvia kolumneja lehdissä, "järkyttyneitä" lausuntoja Aallon ja Anderssonin "kylmäävistä ja ihmisyydelle vieraista" ajatuksista, tai somessa raivoavien vasemmistoaktiivien kolonnia? Näkyykö räikeää tekopyhyyttä analysoivia kolumneja siitä, kuinka eriarvoisuudesta ja vähemmistöistä poliittisen markkinointikärjen tehneen puolueen PJ:t symppailevat ideologiaa, jonka saavutukset eriarvoisuuden kasvattajana ja vähemmistöjen sortajana ovat aivan omassa luokassaan? Ei näy, koska jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa kommunismia pidetään edelleen vain harmittomana ja väärin ymmärrettynä halipusipörröpupu-ideologiana.

On aivan päivänselvää, mitä tapahtuisi, jos joku puoluejohtaja toteaisi kansallissosialistisen aatteen ja utopian olevan kauniita, tai kehuisi olevansa Adolf Hitlerin kehittämien filosofisten houreiden päälinjoista samaa mieltä. Millainen poliittinen myrsky nousisi, jos jonkun kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa laulettaisiin reippaita Sturmabteilungin marssilauluja, vähän niin kuin Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronica Honkasalon vaalitilaisuudessa vuonna 2015 laulettiin stalinistien omakseen ottamia taistolaisralleja?

Kuvitelkaapa sitä hulabaloota, jos persunuoret olisivat lanseeranneet Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa varten paidan, johon olisi sommiteltu Huhtasaaren kuva tyylillisesti mukaillen jonkun kuolleen fasistijohtajan ikonista kuvaa. Siis aivan kuten demarinuoret tekivät Tarja Halosesta Che-paidan vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Entä, jos jonkun oikeistopuolueen kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa soittaisi Joseph Göbbels-niminen bändi, kuten Vasemmistoliiton puolueaktiivin, Dan Koivulaakson, vaalitilaisuudessa vuonna 2011 soitti Che Guevara-niminen yhtye?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa voi huoletta fanittaa viime vuosisadan verisintä ideologiaa tuosta noin vain, palkinnoksi erityisesti medialta tulee hiljainen hyväksyntä tai selkääntaputuksia. Mutta auta armias, jos haluaisit purkaa kotimaisia kartelleja ja monopoleja, tasapainottaa julkisen sektorin budjettia tai vapauttaa työmarkkinoita keskussääntelyn ikeestä, niin saat kuulla olevasi epäinhimillinen, kylmä ja eriarvoistava köyhien vihaaja, naisvihamielinen äärioikeistolainen ja kaikki ne muut kliseet, joita vasemmistopuolueiden some-tileiltä voi käydä ihastelemassa.

Jotta se nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin kommunismi, marxilaisuus ja kansallissosialismi ovat totalitaristisia ja äärimmäisen murhaavia ideologioita. Kaikki ne ovat kahlanneet historiankirjojen sivut läpi kädet veressä, mutta vain yhtä niistä pidetään Suomessa haitallisena, muita enemmänkin kannattajansa kunniamerkkeinä. Näitä kaikkia totalitarismiin vääjäämättä johtavia aatteita tulisi vastustaa aktiivisesti, ja niin vapauksiaan arvostavan kansalaisen kuin mediankin tulisi haastaa niiden puolestapuhujat julkisessa keskustelussa aina tilaisuuden tullen.

Näin tekemällä Suomi-neito voisi vihdoin astua vapauden valoon totalitarismin varjoista, ja pääsisimme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, jossa vapaus on jakamaton, yhteiskuntamme tärkein, arvo.

https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-kylla-olen-marxilainen/
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200847525_u0.shtml
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.230613
https://www.verkkouutiset.fi/tarja-halonen-verot-pitaa-kerata-elina-lepomaki-leipa-pitaa-saada-poytaan/
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4076244/Distressing-photos-1920s-Russian-famine-turned-hopeless-peasants-cannibals-five-million-people-starved-death.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2008/08/manifestiwww.pdf
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1849/palkkatyo-ja-paaoma.htm

Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.

Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.

Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.

Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.

Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.

Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.

Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.

Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?

Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.

Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.

Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.

Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.

Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.

Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.

Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553

Monilta osin viimeinen kuukausi on ollut virkistävin pätkä politiikkaa vuosikausiin. On nähty vertaansa vailla olevia takinkääntöjä, suhmurointia, härskiä populismia, opportunismia ja tietysti kulisseissa on tapahtunut paljon sellaista, mistä me emme vielä tiedäkään.

Tietysti viime kuun alussa startanneen tivolin pääesiintyjät olivat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joilta nähtiin trapetsiesitys, miekannielentää ja henkeäsalpaava kahtiasahaus. Vaikka esityksen aikana yleisön huomio kiinnittyi itse vetonauloihin, hääri areenan laitamilla myös pitkä liuta pellejä viihdyttämässä yleisöä, heistä lisää tuonnempana.

Vaikka perussuomalaiset ovat paikallisyhdistysten tasolla käyneet avointa valtapeliä jo vuosia, niin Tim Il Soinin yksinvaltiaana johtaman puolueen aktiivit eivät ole koskaan saaneet opetella käymään puheenjohtajavaaleja ilman Suuren Johtajan suunnittelemaa koreografiaa. Persujen historian ensimmäinen oikea PJ-kamppailu nähtiin vasta nyt, ja se oli juuri sellaista tuhertamista kuin neitsyiltä saattoi odottaakin.

Puolue-eliittiä vastustaneiden Halla-aholaisten naiivia intoa ja sokeaa aatteenpaloa alleviivaa uusi varapuheenjohtajisto, poliittisesti varsin ryvettyneet Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola, joka voitti paikkansa silmiinpistävän isoilla marginaaleilla vain yhden äänestyksen mennessä toiselle kierrokselle. Vaikka minusta Kokoomuksen ja Keskustan olisi edelleen ollut parempi vain leikkiä kiltisti hallitusta Halla-ahon persujen kanssa, niin ymmärrän kyllä, miksi hallituksessa säikähdettiin Perussuomalaisten tuoretta puheenjohtajistoa.

Toisaalta soinilaisilta on vuosien saatossa unohtunut, mistä Perussuomalaiset ovat kannatuksensa saaneet. Puolueen alkuajoista lähtien sen aatteen ytimessä on Soinin johdolla ollut EU -ja maahanmuuttokriittisyys, kansallismielinen työväenaate sekä herravihaan tukeutuva populismi. Äänestäjät, joihin nämä teemat vetosivat, ovat pieneksi osaksi myös äärilaitaa, muukalaisvihaajia, kansallissosialisteja ja Bilderbergeistä horisevia kylähulluja, joiden äänet ovat vuosikausien ajan kelvanneet niin yksinvaltias Tim Il Soinille kuin esikunnalleenkin.

Jokaisessa persujen aiemmassa puoluekokouksessa puheenjohtajistoon on masinoitu soinilaisten sisäpiiriä. Siihen nähden soinilaisten ja eritoten Soinin reaktiot vallanvaihdokseen ovat olleet lähinnä naurettavia, ja ennen niin uhmakkaat puheet ovat muuttuneet lähinnä lapselliseksi kiukutteluksi.

Esimerkiksi puheet Perussuomalaisten kaappaamisesta ovat käsittämättömiä. Jos puolueen puheenjohtajisto vaihtuu sääntöjen puitteissa, niin silloinhan demokratia on tapahtunut eikä voida puhua mistään poliittisesti erityisen nokkelasta manööveristä. Riitti, kun saapui paikalle ja muisti hengittää samalla, kun tuhersi oikeat nimet äänestyslaitteeseen. Vihreät äänestivät myös jäsenvaalilla, mutta puhutaanko kaappauksesta, kun Niinistön opetuslapsi ja ehdoton ennakkosuosikki Emma Kari ei voittanutkaan?

Myös Soinin menneet uhot ministeriautoista, eliitin ja herrojen suhmuroinneista sekä Juudas-analogioista romuttuivat yhden iltapäivän aikana Uusi Vaihtoehto-ryhmän erotessa persuista. En ole näin dramaattiselle ja paniikinomaiselle takinkäännölle keksinyt kuin kuin yhden ilmeisen selityksen, mutta jääköön spekuloimatta sen pidemmälle. Tähän saatanee vastaus sitten, kun nähdään mitä veronmaksajien rahoilla pystytettyä hillotolppaa Soini lähtee hallituskauden päätteeksi nuolemaan.

Ihmettelen myös sitä mieletöntä moraalipaniikkia niin omassa puolueessani Kokoomuksessa kuin myös kepulaisten keskuudessa. Halla-ahon ehtoa hallitusohjelman noudattamisesta oli vaikeaa pitää kohtuuttomana, mutta siitä huolimatta porukka reagoi niin kuin itse Saatana olisi laskeutunut maan päälle. Kreationistihömppää ja konservatismia löytyy kyllä kaikista hallituspuolueista siinä, missä satunnaisen BDSM-musavideon aiheuttaman imagotappion kanssa hallituspuolueet olisivat varmasti pystyneet elämään, kun ovat eläneet tähänkin asti.

Sen verran on myös sanottava, että kukaan ei nouse hallitusvastuuseen ymmärtämättä suunnitelma B:n merkitystä, eikä hallituksen nokkamiehille takuuvarmasti ole ollut hetkeäkään epäselvää, mitä missäkin perussuomalaisten puoluekokouksen toteutuneessa skenaariossa tehdään. Vaikka pidänkin persujen työntämistä oppositioon typeränä tapana vahvistaa Halla-ahon henkilökulttia ja Perussuomalaisten kannatusta, osoittaa hallituksen vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma ja sen läpi vieminen poliittista pelinlukutaitoa Sipilältä ja Orpolta. Samalla soinilaiset saatiin syömään kädestä ja tekemään haluttuja temppuja, ainakin hetkeksi.

Vaikka Kokoomuksen, Kepun ja persujen välinen konflikti oli toki tämän tivolin jännittävin näytös, niin perinteitä kunnioittaen myös pellet näyttelivät spektaakkelissa pientä, joskin huvittavaa, roolia. Totuttuun tapaan oppositiosta yritettiin näytelmän aikana kerätä irtopisteitä mielipiteillä, joita klovnien ja kuplavolkkareiden symbioosin tavoin, mahtuu yhteen tusinaan enemmän kuin voisi kuvitellakaan.

Suomen ykköspopulistit, Vihreiden Ville Niinistö ja Emma Kari, hyökkäsivät luonnollisesti apajille heti persujen PJ-kisan ratkettua. Parissa päivässä molempien seinä täyttyi lukuisista päivityksistä, joissa jankutettiin heidän omaa loputonta hyvyyttään ja hallituksen loputonta pahuutta. Eipä näiden tyyppien jutuista substanssia ole paljoa löytynyt aikaisemminkaan, mutta nyt jutut olivat kiihkeitä kuin natsilla Nürnbergissa.

Opposition selkäydinreaktio oli se, ettei Suomi voinut pitää Halla-ahon perussuomalaisia hallitusvastuussa, koska natsit, äärioikeisto, ja kaikki ne muut tutut mantrat. Ja kun näitä toiveita mukaillen Halla-ahon persut sitten suljettiin ulos hallituksesta, niin sekään ei kelvannut, vaan hallitus oli antamassa persuille marttyyrin viittaa. Sitä voidaan toki kysyä, millaisen marttyyrin viitan Halla-aho olisi saanut, jos olisimme järjestäneet uudet vaalit ensimmäistä kertaa yli neljäänkymmeneen vuoteen osoittaen samalla sormella Perussuomalaisia, jotka vain halusivat pitää hallitusohjelmasta kiinni?

Niinpä viimeiseinä oljenkortenaan identiteettipolitiikkaan nojaava opposition populistiprikaati alkoi vaatia uusia vaaleja. Keppihevosena käytettiin esimerkiksi sitä, että uuden hallituksen kannatus on alle 50 %. Tosin hallitusta ei muodosteta gallup-kannatusten perusteella ja toki moinen skenaario on muutenkin ollut aina mahdollinen, kiitos suhteellisen vaalitavan, josta myös nykyiset oppositiopuolueet ovat halunneet pitää tiukasti kiinni.

Oiva esimerkki Vasemmistoliiton ja Vihreiden häikäilemättömästä Putin-kaliiperin propagandasta oli se, että ne vaativat uusia vaaleja vedoten muiden vallanhimoon samalla, kun ne, vaatimuksensa toteutuessa, itse saisivat lisää paikkoja eduskunnassa. Eivätpä vaatineet Vihreät ja Vasemmistoliitto uusia vaaleja viime vaalikaudella luistettuaan hallitusvastuusta kesken kaiken. Molemmilla puoluetoimistoilla takuuvarmasti laskeskeltiin, että melodramaattinen siirtyminen oppositioon antaa helpon keinon kasvattaa kannatusta ennen seuraavia vaaleja.

Tämä vasemmistopuolueiden opportunistinen tolppien siirtely ja uhriutuminen on yhtä naurettavaa kuin, jos Suomen jääkiekkojoukkue valittaisi Kanadan joukkueesta olympia-turnauksien välillä, että “No on se nyt ihan tyhmää, että saavat olla mestareita aina neljä vuotta kerrallaan vaikka maajoukkueen kokoonpanokin on jo vaihtunut! Kyllä meidän pitää saada kultamitalit, jos me halutaan, koska me edustamme ihmisläheistä jääkiekkoa, jota pelataan löysin rantein taklaamatta ja kohottamatta kiekkoa, se olisi voitto Kanadan epäinhimillisestä, voitonhimoisesta ja kovasta jääkiekkopelistä”. Tai jos Suomen Yleisurheiluliiton dirikat valittaisivat, että “Usain Boltille voitto on selvästikin tärkeämpää kuin urheiluhenki. Meidän piirimestarit viettää yli 15 sekuntia satasella, heidän kauttaan huippu-urheiluun tuodaan enemmän ihmisyyttä ja kaikki pelaa-asennetta”.

Persujen kriisi jopa sytytti Vihreiden Ozan Yanarin rakkauden SMP:n perintöä kohtaan samalla, kun liberaalidemokratiasta loputtomalla jankuttamisella irtopisteitä keränneen Emma Karin mielestä oli jopa häpeällinen päivä demokratialle Sipilän “epädemokraattisesti” kootun hallituksen saadessa äänienemmistöllä eduskunnan luottamuksen. Ei se toki uutta ole, että vasemmistolle demokratia on jotain sellaista, jossa vain oma tahto saa tapahtua, mutta onhan tuo naukuminen jo aivan älyvapaata.

Hassua on myös se, että vielä muutama kuukausi sitten Mauno Koiviston kuollessa, jopa poliittisesti aivan eri laidan puolueiden kellokkaat suitsuttivat suu poliittisista irtopisteistä vaahdoten Manun loputonta viisautta ja sitä hyvinvointivaltiota, jossa “satamajätkästä voi tulla presidentti”. Kun sitten tukkijätkästä tuli Suomen toiseksi suurimman puolueen varapuheenjohtaja, loppuivat maireat lässytykset hyvinvointivaltion tarjoamista mahdollisuuksista siihen paikkaan.

Joku vääräleuka voisi pitää jopa ironisena sitä, että siinä, missä suomalainen vasemmisto ei antanut satoja ihmisiä ympäri Eurooppaa tappaneiden muslimiekstremistien edessä pelolle valtaa, onnistui viitasaarelainen sahuri ja demokraattisesti valittu Suomen eduskunnan hallitus lietsomaan ennen näkemättömän paniikin vain noudattamalla suomalaisen parlamentarismin sääntöjä.

Oppositio on viime aikoina tykännyt vedota perustuslain pyhyyteen ja horjumattomuuteen kerta toisensa jälkeen, vaikka vasemmistopuolueet ovat itse häpäisseet lainsäädäntömme kivijalan alistamalla sen halpahintaisen populisminsa ponnahduslaudaksi. Tällä kertaa perustuslaki unohtui heti, kun tarjolla olisi ollut lisää paikkoja eduskunnassa.

Perustuslain tulkinnassa lähtökohta on se, että uudet vaalit ovat vasta se viimeinen ja dramaattisin keino saattaa eduskunta taas toimintakykyiseksi. Ennen sitä yritetään neuvotella toimiva enemmistöhallitus, eikä asiaan liity mitään ehtoja gallupien luovasta tulkinnasta, hallituksen linjan muuttumisesta, hallituspuolueiden puheenjohtajien persoonista tai arvioista hallituksen vallanhimosta.

Perustuslain pykälässä 26 todetaan, että uusiin vaaleihin vaaditaan perusteltu syy ja presidentin lupa. Perustelluksi syyksi ymmärtääkseni riittäisi se, että pääministeri ei pysty muodostamaan toimivaa hallitusta ja tästähän ei nykyhallituksen kohdalla ole kyse. Perustuslain 26:een pykälään on tarkoituksella leivottu turvakytkin, jolla estetään mahdollisesti hallitukseen päätyviä, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kaltaisia puolueita, jatkuvasti kiristämästä hallituskumppaneitaan saadakseen tavoitteitaan läpi ilman suomalaiseen parlamentarismiin kuuluvaa neuvottelemista.

Perustuslain yli käveleminen oman agendan ja oman kannatuksen nostamiseksi, kuten oppositiolta on nyt monesti nähty, se on sitä todellista sokeaa vallanhimoa ja poliittista opportunismia, jota suomalaisten äänestäjien tulisi karttaa kuin ruttoa.

Oppositio on nyt kaksi vuotta itkenyt, kuinka hallituksen arvot ovat kovia, oikeistolaisia, epäinhimillisiä, ihmisyydelle vieraita, koulutusvihamielisiä ja mitä lie kaikkea. Mutta nyt kun hallitus sulki opposition toiveiden mukaisesti Persut hallituksen ulkopuolelle, se opposition mielestä samalla hylkäsi kovat oikeistolaiset arvonsa jatkaakseen oikeistolaista kovien arvojen politiikkaansa? Näitä kognitiivisen dissonanssin kärrynpyöriä ja loogisia kuperkeikkoja isompi mysteeri minulle on enää se, kuka näitä pellejä vielä äänestää?

http://timosoini.fi/2017/06/antaa-padan-porista/
https://www.suomenuutiset.fi/laura-huhtasaaresta-1-varapuheenjohtaja/
https://www.suomenuutiset.fi/teuvo-hakkarainen-juho-eerola-varapuheenjohtajiksi/
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577185848966798
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577430975608952
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1578551365496913
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671430855949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671564175949
https://www.facebook.com/emmakari1/photos/a.10150539262375949.378840.70955745948/10154672392840949/?type=3&theater
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674252340949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674411230949
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1564206553614214
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1561805307187672
https://twitter.com/liandersson/status/873491573568401410
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253162.html?ref=rss
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874666175086678016
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874667589607333889
https://twitter.com/yanarozan/status/873579697455718400
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154694270165949
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P26
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154618953485949

Minä ainakin olen väsynyt siihen, että Vihreät puoluejohtonsa äänellä saa mellastaa politiikassa kenenkään puuttumatta siihen ilmiselvään populismiin ja kaksinaismoraaliin, jotka ovat muodostuneen Vihreän politiikan tärkeimmiksi työkaluiksi Ville Niinistön puheenjohtajakaudella. Todellisuudessa Vihreät eivät ole mikään tulevaisuuteen katsova liberaali ympäristö- ja tiedepuolue, jollaisena puoluekoneistonsa sen haluaa esittää, vaan vasemmistopopulistinen herätysliike ja maltillisimmillaankin vain arvoliberaali sosialistipuolue, aivan kuten Vasemmistoliittokin. Sopii vaikka tarkastaa vaalidatasta tehdyt arvokartta-analyysit, PJ-ehdokkaiden arvot sekä Vihreiden häpeilemättömät vasemmistosympatiat. Siksi pidän termiä “vihervasemmisto” tarpeettomana, kun sana “vasemmisto” ajaa saman asian.

Reilu viikko sitten Vihreiden puheenjohtaja ja ykkösdemagogi Ville Niinistö avautui Facebook-sivullaan Kokoomuksesta ja väitti Kokoomuksen toimivan koulukiusaajan tavoin tuodessaan esille Vihreiden populismia. Niinistön ruikutus kiusaamisesta ja leimaamisesta saanee aikaan naurunpyrskähdyksiä kenessä tahansa, joka seuraa Vihreiden kärkipoliitikkojen julkisia esiintymisiä säännöllisesti. Esimerkiksi Niinistön omissa Facebook-päivityksissä yritetään säännönmukaisesti maalata hallituksesta mahdollisimman huonoa kuvaa toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla adjektiiveilla ja tunteisiin vetoavalla hutulla, substanssista viis.

Tällä kertaa Niinistö vetosi yhteen opposition lempiaiheista, koulutusleikkauksiin, vaikka on itse ollut edellisessä hallituksessa leikkaamassa koulutuksesta tätäkin hallitusta enemmän. Kunnon populistiretoriikan mukaisesti Vihreiden suorittamat leikkaukset ovat kipeitä, mutta tarpeellisia, sopeutustoimia siinä, missä muiden suorittamana ne ovat “lyhytnäköistä kurjistamispolitiikkaa”.

Samanlainen farssi nähtiin, kun pääministeri Sipilä vieraili Terrafamen fiaskokaivoksella ja antoi haastattelun Terrafamen vierailijavaatteissa. Tuolloin Niinistö väitti ministerin tehneen mainosvideon tappiolliselle kaivoshankkeelle samalla, kun “hallitus leikkaa koulutuksesta ja pienituloisilta”. Oli Villeltä päässyt unohtumaan, että hän itse oli vastaavassa tilanteessa vain paria vuotta aikaisemmin. Jokaiselle työssään työmaaolosuhteissa säännöllisesti vierailevalle on aivan selvää, että isännät lainaavat vierailijoille työmaalla tarvittavat suojavarusteet ja -vaatteet.

Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnusteluiden aikaan Niinistö sanoi, että kaikkien puolueiden kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja yritti nuolla Sipilän vakosta ylistämällä mm. kepun energiastrategiaa, perusturvatavoitteita ja yhteistyötä maakunnissa. Kun Vihreät eivät mahtuneetkaan “kylmäävää, pelottavaa ja ihmisoikeuksia polkevaa leikkauspolitiikkaa” tekevään hallitukseen, muuttui mielipide kepulaisista ja avoimesta keskustelusta, kuten Vihreiden oppositiovuodet ovat meille osoittaneet.

Eduskuntavaalien alla Niinistö myös jalomielisesti vaati, että "Ei lähdetä leimaan puolueiden kannattajia ennakkoluulojen perusteella...”. Vaan eipä ollut Niinistö huolissaan leimaamisesta ainakaan silloin, kun Vihreiden äänenkannattaja Vihreä Lanka julkaisi jutun Tino Singhistä, joka lähti kunnallisvaaleihin tavoitteenaan “potkia natsit pois vallasta”. Eikä tietysti niinä lukemattomina kertoina, kun puoluetoverinsa ovat leimanneet hallitusta milloin äärioikeistolaiseksi, milloin suuryritysten käsikassaraksi, epäinhimilliseksi ja mitä muuta laitavasemmistolaisilta nyt on totuttu aina sisällissodan kynnykseltä asti totuttu kuulemaan.

“Inhimilliset” ja “humaanit” Vihreät arvot loistivat poissaolollaan myös MTV:n viimeisessä kuntavaalitentissä, jossa Niinistö populistisesti väitti SoTe-esityksen motiivin olevan se, että Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kavereiden lompakoihin saataisiin kaadettua lisää rahaa. Tämä ei millään tavalla erotu siitä riistoporvari-suurpääoma-lässytyksestä, jota änkyrävasemmistolta on kuultu jo vuosikymmeniä eikä myöskään Timo Soinin herravihaisesta populistisesta retoriikasta.

Tulipa samassa tentissä myös puhe afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista, jonka tiimoilta eritoten Vihreiden kärkipoliitikot levittivät sosiaalisessa mediassa vahvistamatonta toisen käden tietoa palautuslennolla olleista lapsista sekä raskaana olevista naisista. Ville Niinistö, Ozan Yanar, Touko Aalto, Emma Kari ja niin monet muut hyppäsivät hype-junaan, kun taas kerran oli mahdollisuus naukua hallituksen “kylmäävästä epäinhimillisyydestä”.

Touko Aalto jopa kannusti ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen lainvoimaisen palautuspäätöksen vastustamiseksi. Jos vaikkapa perussuomalaiset kannustaisivat ihmisiä vastustamaan poliisia, jauhettaisiin natseista, äärioikeistosta ja vallan kolmijako-opista vasemmistopoliitikkojen toimesta viikkotolkulla. Toki totuus palautuslennoista tuli sittemmin julki, mutta sen tiimoilta some-pöhinä oli näiden sankareiden toimesta hieman vaisumpaa eikä haastatteluihinkaan oikein ollut entistä intoa.

Laupeuden tuulet kuitenkin puhalsivat taas kaksi päivää kunnallisvaalien jälkeen, kun Niinistö julisti Twitterissä kuinka Vihreät eivät aseta ihmisiä vastakkain. Tuo toteamus olisi jo sinällään ollut varsin hupaisa, mutta lisää maustetta se sai jo samana iltana Niinistön julistaessa “inhimillisen” Vihreän puolueen haastavan “kovien arvojen” Kokoomuksen.

Huisia on myös se, että Niinistöllä on otsaa sanoa SoMe-kohuja vastenmielisiksi vaikka on itse ollut pääagitaattorina rakentamassa useampaakin moista. Palautuslentojen lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi vaikka taannoinen Alexander Stubbin nolo kompurointi prosenttien kanssa, josta Niinistö pilkkasi ja vittuili somessa päivätolkulla, ja loppujen lopuksi päätyi tekemään asiasta välikysymyksen Vasemmistoliiton kanssa.

Melkeinpä koko Vihreiden ykkösketju toimii aivan näiden samojen periaatteiden mukaan, sopii käydä tarkistamassa sosiaalisesta mediasta. Esimerkin vuoksi, tässä vielä Emma Karin tyylinäytteitä siitä, miten monimutkaiset ongelmat selvitetään tunteisiin vetoavilla yksinkertaistuksilla ja demagogisella lässytyksellä.

Kyseessähän ei ole muu kuin tarkoin laskelmoitu B-luokan herätyssaarna huolestuneine otsaryppyineen, hyppivine kulmakarvoineen, kenossa olevine päineen ja ylidramaattisine intonaatioineen. Johdonmukaista sisältöä näissä jutuissa ei tarvitse ollakaan, kunhan evankelista toistelee näytelmään kuuluvia avainsanoja, jotka kuullessa seurakunta tietää itkeä, nauraa ja sätkiä lattialla vaahto suupielistä roiskuen.

Toki Vihreissä on Osmo Soininvaaran, Lilja Tammisen, Atte Harjanteen ja Emil Sillanpään kaltaisia yhteistyökykyisiä pragmaatikkoja sekä Antero Vartian kaltaisia markkinaliberaaleja. Ja jos teitä on kuulolla, niin moniko teistäkään rehellisesti sanottuna uskaltaisi lyödä rahansa muun vaihtoehdon puolesta kuin, että tulevassa Vihreiden puoluekokouksessa teidät ajetaan taas marginaaliin ja niinistöläinen hurmosliike nostaa puheenjohtajaksi laitavasemmistolaisen Emma Karin tai jonkun muun politiikkaa Jouko Turkan näytelmänä pitävän suurten tunteiden tulkin? Ainakaan taannoinen puoluevaltuuston keskuudessa tehty kysely ja Outi Alanko-Kahiluodon avautuminen niinistöläisten sisäpiirijunttauksesta ei anna syytä olettaa muuta.

Siinä sitä taas ihmetellään vuosikausia, kun puoluejohtonne räkyttää suu vaahdossa ja vastustaa markkinataloutta samalla, kun se ei pysty vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin mm. velkaantumisen taittamisesta, kansantalouden tasapainottamisesta ja työmarkkinoiden reformoinnista kuin huutamalla Vasemmistoliiton kanssa kilpaa sitä samaa vanhaa virttä äärioikeistolaisista, velkaelvytyksestä ja leikkausten lopettamisesta.

Populisteille yhteistä on se, että he nostavat itsensä jalustalle julistaen edustavansa kaikkea hyvää samalla epäinhimillistäen muut. Myös niinistöläisten Vihreiden propaganda yrittää vedota ihmisten tunteisiin hokemalla mantranomaisesti avainsanoja kuten “inhimillisyys” ja “ihmisarvo” samalla maalaten muista kuvaa noiden asioiden vastustajina. Kylkiäisiksi luvataan kaikkea kivaa kaikille kertomatta miten utopia rahoitetaan tai välittämättä siitä, että jokainen velkaeuro on pois niiltä nuorilta, joista muka ollaan niin huolissaan.

Vihreät ovat yksiselitteisesti Niinistön johtamina profiloituneet vasemmistopopulistiseksi sosialistipuolueeksi, suomalaisen politiikan herätysliikkeeksi. Sen sanominen ei ole kiusaamista, vaan tosiasian ääneen toteamista. Toivottavasti asiaintilaan saadaan Vihreiden puoluekokouksessa muutos, mutta en jää pidättelemään hengitystäni.

https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1551821194836597
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123045.html
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10212486077125286&set=p.10212486077125286&type=3&theater
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005177123.html
http://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/tutkimusjulkaisu_103.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000002818548.html
http://www.vihrealanka.fi/uutiset-kotimaa/tino-singh-l%C3%A4htee-kuntavaaleihin-%E2%80%93-tavoitteena-%E2%80%9Dpotkia-natsit-pois-vallasta%E2%80%9D
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001038/vaalit-2017/733296/kuntavaalien-puheenjohtajatentti
53:40-54:07
1:12:46-1:12:57
1:13:30-1:13:50
https://twitter.com/iinapalo/status/849157127918821376
https://twitter.com/yanarozan/status/848998222584565761
https://twitter.com/yanarozan/status/849010820222779392
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/touko%20aalto%202laki-63830
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005155233.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851705379167899648
http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005167129.html
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/851896781860466690
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/672430510925332480
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671662553576169472
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/671213476342333440
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154465488490949/ 0:24-0:34
https://www.youtube.com/watch?v=mtDxZEr0-qY 0:24-0:41
https://www.facebook.com/emmakari1/videos/10154341408390949/ 4:47-loppuun
http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2011/img54378-previewImage.jpg
https://www.kirkkojakaupunki.fi/documents/20147/246755/82c62fbf0a304fc9bb33c6f3b46f35a0/a7954a68-9af3-5963-03d8-4ac3ddc3590f?imageThumbnail=3
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uutissuomalainen-emma-kari-ja-touko-aalto-vihreiden-puoluevaltuuston-suosikit-uudeksi-puheenjohtajaksi/6387290?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005022028.html

Tiedättekö, kun on sanonta, että politiikka on rikki? Viime viikon lopulla nähtiin ainakin kolme malliesimerkkiä siitä, miksi näin on. Helsingin Vihreät ja SDP:n ykkösketju demonstroivat, miten vallanhimo, pyrkyryys ja niistä seuraava moraalittomuus voi rikkoa politiikan. Samoin YLE Kioski näytti meille, miten journalistisen etiikan unohtavat toimittajat voivat osallistua politiikan rikkomiseen käyttämällä media oman ideologiansa levittämiseen.

Kävin kaikki keissit läpi ja esitän muutaman keinon, joilla tätä politiikkaa vaivaavaa ongelmaa voidaan lieventää.

Suomalaisessa politiikassa yhdistyy puolitotuuksista rakennetut mielikuvat, korruptio, omien virheiden kieltäminen, epärehellisyys ja mustasukkainen omista etuoikeuksista kiinnipitäminen. Meillä on poliittisia virkanimityksiä, puoluetukea jaetaan vähintäänkin kyseenalaisin perustein, vaalitapamme suosii jo vallassa olevia puolueita, julkisrahoitteinen YLE on jälleen antanut eduskuntapuolueille huomattavasti enemmän palstatilaa ja ruutuaikaa kuin eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja ehdokkaille, gallupeissa tilan vievät eduskuntapuolueet. Istuvat kansanedustajat saavat meidän eduskunnan ulkopuolistenkin haastajien maksamana pitkän vaaliloman sekä kulukorvauksia maakuntakierroksilleen.

Viimeisin osoitus harkitusti rajatusta totuudesta on Vihreiden julkistama vaalirahoitusilmoituksia kuvaava graafi, jossa Vihreiden ehdokkaat esitettiin ainoina vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset kokonaisuudessaan täyttäneenä joukkona. Kuin alleviivatakseen alentuvaa asennettaan eduskunnan ulkopuolisiin vaikuttajiin, jo 31.3.2015 kaikki vaalirahoitusilmoitukset palauttanut Piraattipuolue sai ”kunniamaininnan”, kun oli tehnyt saman kuin Vihreät vain puolisentoista viikkoa aikaisemmin. Ilmeisesti Vihreiden viestintäosaston mielestä heidän peräänkuuluttamansa avoimuus on on aidosti noteeraamisen arvoista vain heidän itsensä toteuttamana. Vain totuutta sopivasti rajaamalla kuvalla pystyi antamaan vaikutelman, että nimenomaan Vihreät ovat palauttaneet vaalirahoituksen ennakkoilmoituksensa, tosin hekin vasta ennakkovaalien alkamisen jälkeen.

Vihreiden viestintä kertoi, että ”Kaikkien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja vaalilistojen sisällyttäminen ei ole mitenkään mahdollista niin, että samalla kuvan luettavuus säilyy”. En suostunut uskomaan, että maailmasta olisivat pikselit loppuneet kesken ja niinpä tartuin haasteeseen. Kuvankäsittelytaidoillani en koskaan uskaltaisi kehuskella, mutta ainakaan digitaalinen kanvaasi ei vielä ollut Photoshopista loppunut toisin kuin Vihreistä annettiin ymmärtää.

En hoksannut, että vaalirahoituksia käsittelevällä nettisivustolla on ihan dataakin jaossa, joten minun graafissani ei näy muiden pienten puolueiden tai valitsijayhdistysten ehdokkaiden ilmoitusprosentteja. Onneksi on minua nokkelampiakin ihmisiä, jotka tekevät parempia kuvia kuin minä. Tässä Jasmin Syrjälän tyylinäyte.

Kuten näemme, ei sellaisten varsin universaalisti kannatettavien arvojen kuin avoimuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kannattaminen ja toteuttaminen ole kiinni pikseleiden määrästä, vaan nimenomaan viitseliäisyydestä ja vilpittömästä halusta toimia oikein. Ennen niin puhtoisella ja vilpittömällä imagolla edenneistä Vihreistäkin näyttää viimein kuoriutuneen poliittinen termiitti, joka oman kannatuksensa eteen on valmis nakertamaan kansalaisten uskoa suomalaiseen politiikkaan ja poliitikoihin.

”Maan tapaa” ja häikäilemätöntä oman edun tavoittelua edustavien pyrkyrien sijaan Suomeen tarvitaan aidosti avoimia, rehellisiä ja oikeudenmukaisia poliitikkoja. He kannattavat vaalitavan muuttamista paremmaksi ja vastustavat poliitikoille ja virkamiehille myönnettyjä erityisoikeuksia, puoluetukijärjestelmää, poliittisia virkanimityksiä, julkisen palvelutuotannon valjastamista ammattipoliitikkojen sanansaattajiksi sekä kaikkea muuta epäoikeudenmukaisuutta.

Eduskuntapuolueet, ja varsinkin nykyiset kansanedustajat, lähtevät näihin vaaleihin sellaisella etumatkalla, ettei sitä voi aivan sisäistää ennen kuin asettuu itse kilpailemaan puoluekoneistojen, eturyhmäpoliitikkojen ja kymmenientuhansien eurojen vaalibudjettien kanssa. Mikä vetoapu vaalityölleni olisi ollutkaan, kun olisin saanut naamani pariksi tunniksi YLEn suoraan lähetykseen. Kuinka paljon mille tahansa eduskunnan ulkopuoliselle taholle olisi ollut apua siitä, että olisimme saaneet satojatuhansia tai miljoonia euroja toimintamme pyörittämiseksi. Kuinka paljon helpompaa vaaleihin olisi lähteä vajaalla ehdokaslistalla ja ilman julkkisehdokkaita, jos käytössä olisi mikä tahansa muu kuin suhteellinen vaalitapa.

Älkää ymmärtäkö väärin, en halua Piraattipuolueelle miljoonia veroeuroja, vaalibusseja ja TV-mainoksia. Toivon ennemminkin, ettei kukaan pääsisi eturyhmänsä tai veronmaksajien kustannuksella ostamaan itselleen julkisuutta, ääniä ja vaikutusvaltaa. Toivon, että jokainen ehdokas kilpailisi aidosti osaamisellaan ja käytännössä antamillaan esimerkeillä siitä, että hän osaa olla avoin, rehellinen ja oikeudenmukainen. Se muutos voidaan kuitenkin tulla näkemään vain äänestäjien valintojen kautta.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-
146, Uusimaa