Viime kuukausina useampaakin julkisuuden henkilöä on riepoteltu mediassa ja somessa milloin minkäkin yksityiselämään liittyvän kohun takia. Viimeisin paljastus tapahtui pari päivää sitten, kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto paljasti vaimonsa hakevan eroa. Rivien välistä ei ole vaikeaa lukea, että Aalto oli jäänyt kiinni pettämisestä ja suhde kariutui siihen.
Nyt olisi tietysti helppoa kurmottaa Aaltoa samalla tavalla, kuin muitakin parisuhdesotkuissa ja tekstarikohuissa ryvettyneitä poliitikkoja ja julkkiksia on ryöpytetty. Houkutus nälväistä puhtoisten arvojen puoluetta johtavaa Aaltoa tai hänen radikaalisfeministiä syrjähyppyään, on äärimmäisen suuri ja moni on siihen houkutukseen jo langennutkin. Molemmilta löytyy sosiaalisesta mediasta tavaraa, joiden avulla heitä voisi repiä kölin alta viimeisen päälle huolella, jos haluaisi.
Mutta asiapa ei minulle kuulu, eikä se kuulu sinullekaan. Heidän yksityiselämänsä parisuhdekiemuroineen ei kuulu minulle sen enempää kuin minun yksityisasiani heille. Olen itse asiassa lopen kyllästynyt siihen, että toisten ihmisten yksityiselämää ruoditaan skandaalinnälkäisten ihmisten loputtoman mielenkiinnon ruokkimana mediassa ja muutenkin julkisesti. Yksikään poliitikko tai julkkis ei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen, jossa luovuttaisivat yksityisasiansa koko kansan ruodittaviksi, eikä ole oikein pakottaa heitä yksityisen likapyykin julkiseen pesemiseen, joka todennäköisesti murskaisi henkisesti suurimman osan meistä tavallisista sukankuluttajista.
Sen verran tosin on noteerattava, kuinka vähällä mediamyllytyksellä Aalto on päässyt, jos verrataan vaikka Ilkka Kanervan tekstarikohuun tai Halla-ahon syrjähyppyyn. Ei, vaikka kyseessä on tismalleen verrattavissa oleva tapaus, jossa ei ole tapahtunut rikosta, kaikki tapausten aktiiviset osapuolet ovat olleet oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaasta tahdostaan.
Toki voi olla, että journalismin laatu kautta mediakentän on muuttunut pysyvästi ja tulevaisuuden kohuja käsitellä samalla periaatteella. Jos näin on, niin hieno juttu! Toivotaan, että linja pitää jatkossakin. Ikävä kyllä pari viime vuotta ei anna paljoa toivoa siitä, että toimittajakunta keskimäärin pystyisi neutraaliin tiedonvälitykseen, muutamaa ammattieettisesti ylivertaista toimittajaa lukuun ottamatta.
Yllätyksettömästi Vihreiden kenttäväki sekä puolueaktiivit ovat nyt yllättävän ymmärtäviä puheenjohtajaansa kohtaan. Yhtäkkiä sympatiaa on löytynyt poliitikkojen yksityiselämän suhteen varsin paljon, vaikka viime vuodet omia ylivertaisia arvojaan ja puhtoista moraalista ylemmyyttään ylikorostanut Vihreät on ryöpyttänyt kilpailevien puolueiden poliitikkoja pienimmästäkin rasahduksesta. Ei kuulu Vihreiden nuorten ja muiden niinistöläisten some-huutoa arvoista tai mitään muutakaan hyvesignalointia, kun oma kultapoika maalasi itsensä nurkkaan. Eikä tietysti pidäkään, ei Vihreiltä eikä keneltäkään muultakaan.
Ei näkynyt malttia saati kunnioitusta yksityisyyttä kohtaan myöskään silloin, kun vasemmistolaisten ja feministien kolonnat raivosivat seksismistä ja naisvihasta Haippirinki- ja Sisäpiiri 2.0-kohujen aikaan. Samat ihmiset kuitenkin muistavat naukua yksityisyyden perään aina, kun esimerkiksi feministien suljetuista FB-ryhmistä vuotaa kuvakaappauksia netin keskustelufoorumeille anonyymien ruodittaviksi.
Haippiringin kohdalla roviot sytytettiin välittömästi ja liekeissä paloi myös syyttömiä, kun journalisteilla oli kiireempi raatelemaan haaskaa kuin tarkastamaan, mitä itse asiassa on tapahtunut. Sisäpiiri 2.0 taas oli joidenkin julkkisten viestiryhmä, josta oli vuotanut yksityiseksi tarkoitettuja viestejä medialle. Ja taas oli Totenkopf-feministeillä kiire polttomerkitsemään sosiokulttuurisia ali-ihmisiä miettimättä tippaakaan sitä, olisiko meillä kaikilla sittenkin oikeus yksityisyyteen vaikka ajatuksemme eivät välttämättä miellyttäisikään näitä oikeamielisiä?
Kukaan meistä ei ole aina ole poliittisesti korrekti tai toteuta jotain feministisen eugeniikan tai filosofian ihannetta täydellisestä zen-mutantista, jonka sanomisista ei kukaan voisi koskaan ottaa itseensä, tai jonka tekemisiä kaikki pitäisivät ihailtavina. Ihmisillä tulee olla oikeus purkaa tuntojaan yksityisesti ja touhuta omiaan ilman pelkoa siitä, että kuolemanpartiot tulevat ja tuhoavat kyseisen henkilön uran ja elämän. Kuka meistä haluaisi kaikki asiansa julkisuuteen riepoteltaviksi ja väärintulkittaviksi, yhteiskunnallisesta statuksesta huolimatta? Ei takuuvarmasti kukaan. Eri asia sitten on ne julkisesti ääneen lausutut mielipiteet, joita kaikilla on oikeus kritisoida.
Vanhempien sukupolvien väistyessä politiikasta areenalle astuvat ne sukupolvet, jotka kasvoivat digi- ja kännykkäkameroiden sekä kymmenien erilaisten viestipalveluiden aikana. Lokitiedostoissa on takuuvarmasti meidän kaikkien kirjoittamia älyvapaita juttuja, jotka oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle juuri sen takia, etteivät ne loukkaisi ketään ulkopuolista. Ja jokaisen kovalevyllä lienee vähintään kuva tai pari, joita eivät halua julkisuuteen, koska ne ovat meidän yksityisiä, itsellemme tärkeitä, muistoja elämiemme varrelta.
Meikäläinenkin saa jatkuvasti kuulla omista sanomisistani ja tekemisistäni, koska pikkuhiljaa on alkanut tulla nimeä poliittisissa ympyröissä. “Ei tuollainen sovi poliitikkolle, ei noin voi sanoa, kannattaakohan tuota nyt laittaa julkiseksi?” Mutta tosiasia on se, että olen aina ollut tällainen, enkä todellakaan aio peitellä persoonaani äänten kalastelemiseksi tai mistään muustakaan syystä. Mukaillen erästä suomalaista filosofia, tämä on politiikkaa ja jos ei Sammallahti kelpaa, niin voi painua vittuun. Toki, aina toisinaan tulee kämmättyä, mutta virheistä pitää oppia, pyytää anteeksi, jos siihen on syytä ja jatkaa sitten elämää normaalisti. Sama oikeus tulisi olla meillä kaikilla ilman pelkoa inkivisition kidutuskammioista.
Vielä joku kaunis päivä jonkun julkkiksen tietokone, puhelin tai anonyymiksi tarkoitettu nimimerkki kräkätään ja sitten nähdään, ovatko suomalaiset oikeasti laskeutuneet jo puusta. Ikävä kyllä luulen, että näemme, kun ihmiseltä, hänen perheeltään ja muilta läheisiltä viedään kaikki yksityisyys samalla, kun moraalipuritaanien kuolemanpartio raahaa uhrin mediatorille mestattavaksi. Jos kulttuurimme jatkaa tulevaisuudessakin sillä linjalla, jossa toisten yksityiselämä on vapaata riistaa, tulemme vielä lannistamaan näiden kohujen uhreja tavoilla, joita ihmiskunta ei ole aikaisemmin nähnytkään.
Toivon, että poliitikot ja muut julkkikset lakkaisivat pyytelemästä anteeksi sitä, että ovat aivan tavallisia ihmisiä vahvuuksine ja heikkouksineen, vaan tylyttäisivät näitä skandaaleja kärkkyviä shakaaleja kunnolla. Vain sillä tavalla saadaan rikottua niin moniin juurtunut illuusio siitä, että heillä on oikeus saada tirkistellä toisten makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Politiikan sisältö on se, minkä politiikassa pitää ratkaista, ei se, kenellä on kiiltävin kilpi.
Minusta Touko Aallon linjaus siitä, ettei kommentoi yksityiselämäänsä paria olennaisinta faktaa pidemmälle, on hyvä ja perusteltu, koska myös poliitikoilla ja julkisuuden henkilöillä saa olla yksityiselämä, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Touko Aallolle ja samankaltaisten kohujen syyttömille sivullisille minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että tsemppiä ja koittakaa kestää, ajan kanssa helpottaa. Toivon vilpittömästi, että nämä sinällään varmasti henkisesti äärimmäisen raskaat tapahtumat johtavat tulevaisuudessa johonkin parempaan, elämään johon olette entistä tyytyväisempiä.
Kaikille tirkistelijöille sellaisia terveisiä, että muiden yksityiselämä ei teille kuulu, pitäkää huolta omista asioistanne.
http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/05/04/seksiakteja-arvosteleva-fb-ryhma-paljastui-mukana-cheek-elastinen-uniikki-arman-alizad/
https://www.voice.fi/viihde/a-140553