Tere Sammallahti

Yhteiskuntamme on pikkuhiljaa poistumassa kulttuuriselta keskiajalta kohti valistuksen aikaa. Orjien pitoa ei Suomessa sallita eikä homoja laiteta linnaan. Kuolemantuomio ja muu fyysinen väkivalta on poistunut rangaistusvalikoimasta. Vanhakantaisimpien harmiksi edes vaimoaan ei saa enää raiskata eikä vanhemmilla ole oikeutta lyödä lapsiaan vaikka kuinka kuvittelisi heidät omistavansa.

Mutta yksi on ja pysyy sallittuna; poikien rituaalisilpominen, jota myös ympärileikkaamiseksi kutsutaan. Tätä takapajuisten heimoyhteiskuntien barbaarista perinnettä ei näköjään saada lopetettua Suomesta millään ilveellä. Kannattaa pitää mielessä, että tämä tapa aiheuttaa laajan kirjon jopa kuolemaan johtavia komplikaatioita, joita esiintyy vääjäämättä vielä steriileissä sairaalaolosuhteissa tehtynäkin. Pieni riski olisi tietysti hyväksyttävissä, jos toimenpiteestä olisi saatavissa mitään todistettavissa olevaa lääketieteellistä hyötyä, mutta kun ei ole.

Tämä brutaali ja hengenvaarallinen toimenpide nauttii edelleen valtiovallan hyväksyntää samalla, kun heimoyhteiskuntien edustajat vieläpä vaativat sen laajempaa hyväksymistä! Viimeisimpänä turkulainen Kokoomuksen kunnanvaltuutettu Muhis Azizi, joka vaatii operaation siirtämistä julkisen terveydenhuollon vastuulle. Tämä barbaarinen perinne onkin jalosti yhdistänyt muutoin keskenään nahistelevat muslimit ja juutalaiset puoltamaan poikalapsien rituaalisilpomista. Joten nostetaanpa kissa pöydälle ja käydään ympärileikkaamisen puolustajien argumentit läpi, kuten Azizi toivoo! Olen käynyt tätä keskustelua aktiivisesti kohta parikymmentä vuotta ja tunnistan poikien ympärileikkauksen puolustajilta neljä säännöllisesti toistuvaa vakioargumenttia.

Ensimmäinen on, että jos ympärileikkausta ei tehdä Suomessa valvotuissa oloissa, se tehdään jossain muualla puoskareiden toimesta. Suomalaiseen kansanperinteeseen, puhumattakaan erilaisista takapajuisemmista kulttuureista, on kuulunut vahvana osana myös perheenjäsenten pahoinpiteleleminen. Ehkäpä perheväkivaltakin voitaisiin sallia, kunhan perheenjäsenet vietäisiin asianmukaisesti lääkärin pieksettäviksi? Tulisi sekin homma hoidettua terveydenhuollon ammattilaisten toimesta mahdollisimman pienin riskein ja samalla saataisiin työllistävä vaikutus, eikö vain? Samaa perustelua voisi tietysti käyttää myös tyttöjen ympärileikkaamisen puoltamiseksi, koska tyttöjäkin kärrätään heimoalueille silvottaviksi.

Tämä logiikka tietysti koskee kaikkia yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia väkivaltaisia rituaaleja. Ei meillä saa sitoa lasten jalkoja, venyttää kauloja, asentaa puukiekkoja lasten huuliin, tatuoida heidän kasvojaan, pakottaa harrastamaan seksiä aikuisten kanssa tai altistaa heitä hengenvaarallisille aikuistumisriiteille vanhempien päätöksellä. Eikä pidä saadakaan. Kaikki edellämainitut asiat ovat lapsen oikeuksien loukkauksia huolimatta siitä, että niitä pidetään jossain päin maailmaa osana sikäläistä kulttuuria.

Toinen näennäisperustelu on se, että ympärileikkaus on tärkeää kyseistä tapaa vaaliviin kansanryhmiin kuuluville lapsille, koska muuten heitä kiusataan erilaisina tai he eivät koe kuuluvansa yhteisöönsä.

Vuonna 2014 juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky väläytti juuri tätä tekosyytä puoltaessaan poikien ympärileikkaamista. Bolotowsky siis kertoo, että jos hän ja uskonveljensä eivät pääse leikkelemään pikkupoikien pippeleitä, niin he eristävät nämä lapset johtamastaan yhteisöstä. Ihanan rakastavaa ja ymmärtäväistä, eikä ollenkaan sosiopaattinen tapa suhtautua yhteisönsä puolustuskyvyttömimpiin jäseniin!

Jutussa kerrotaan, voitteko kuvitella, että Suomessa ihan oikeasti on päiväkoti, jonka sisäänpääsykriteereihin kuuluu lapsen sukupuolielimen tarpeeton silpominen? Kuinka ainutlaatuisella tavalla täytyy olla sekaisin päästään työskennelläkseen sellaisen päiväkodin johtokunnassa, joka työkseen kyylää hoitoon tulevien lasten pippeleitä? Puhumattakaan nyt niistä vanhemmista, jotka vievät lapsensa tuollaisten sadistien hoidettavaksi?

3000 vuotta vanhoihin uskonkappaleisiin vetoava Bolotowsky toteaakin, että jos ympärileikkaus kielletään Suomessa, niin juutalaisyhteisön on pakko muuttaa pois sellaisesta antisemiittisestä maasta. Sanon tämän nyt silläkin uhalla, että joku alkaa märisemään rasismista tai antisemitismistä: Jos todella olet niitä ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä lastaan joko osaksi yhteisöään tai perhettään silpomatta häntä, niin kerää toki kimpsut ja kampsut, ja painu sitten helvettiin täältä. Yhteiskuntamme ei todellakaan tarvitse ihmisiä, joiden moraalifilosofia oikeuttaa ympärileikkauksen kaltaisen ihmisoikeusloukkauksen.

Kolmas tekosyy nimenomaan poikien ympärileikkaamisen puoltamiselle on se, ettei se ole verrattavissa tyttöjen ympärileikkaamiseen. Sinällään vertailu tyttöjen ja poikien ympärileikkausten välillä on minusta tarpeetonta, koska molemmissa tapauksissa loukataan tarpeetta lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Vaikka ympärileikkauksen fyysisesti brutaaleimmat muodot koskevatkin pääosin tyttöjä, eivät ne yksilönvapauden loukkauksina ole toinen toistaan vähäpätöisempiä. Mikä tahansa ilman lääketieteellistä syytä tehty ympärileikkaus, kohteestaan huolimatta, on loukkaus yksilön itsemääräämisoikeutta kohtaan ja pitäisi jo sillä perusteella olla kielletty.

Poikien ympärileikkaamista puoltavien näennäisargumenttien ekstramegabonus on erityisesti sosiaalisesta mediasta tuttu klassinen toteamus: “Sehän on vain pieni pala nahkaa”. Kuvittelisin, että yhtä typerää logiikkaa voisi käyttää vaikkapa vanhempi, joka aikoo leikata lapseltaan korvanlehdet irti. Teoriassa ne ovat toki vain pienet palaset nahkaa ja rustoa, mutta ne ovat kehittyneet evoluution seurauksena palvelemaan tiettyä hyvin tärkeää tarkoitusta, aivan kuten esinahkakin.

Suomalaista julkista keskustelua ympärileikkaamisesta on hallinnut toinen toistaan tyhmempien aikuisten kavalkadi, ja siinä keskustelussa vallitsee kummallisia kaksoisstandardeja. Esimerkiksi Sosiaali- ja Terveysministeriön tiedotteessa tyttöjen ja poikien ympärileikkaaminen asetetaan vastakkain, ja ilmoitetaan, että tyttöjen ympärileikkaaminen ilmentää sukupuolten epätasa-arvoa! Eikö kenen tahansa alaikäisen ihmisen sukupuolielinten silpominen ilmennä äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kaikkia sen uhreiksi joutuneita kohtaan? Nämä pienet ihmistaimet vieläpä lähes kyseenalaistamatta luottavat meidän aikuisten suojelevan heitä kaikelta pahalta. Mitä helvettiä siellä STM:n virkailijoiden päässä pyörii, kun lapset laitetaan kilpailemaan siitä, kenellä tulee olla sukupuolensa perusteella oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja kenet taas uhrataan jumalille?

Vaan osataan sitä muuallakin valtionhallinnossa, kuten Korkein oikeus todisti vuonna 2016. Ensimmäisessä ennakkotapauksessa nigerialainen isä oli ympärileikkauttanut 7- ja 12-vuotiaat poikansa. Tuomioistuin ei kuitenkaan nähnyt rangaistuksen arvoiseksi ongelmaksi, että lasten henki oli vaarannettu viemällä heidät puoskarille silvottaviksi. Vasta toista tapausta käsiteltäessä KKO linjasi rangaistuksen arvoista olevan se, että toisen vanhemman kielteinen mielipide ympärileikkaamiseen oli jätetty huomiotta. Kummassakin tapauksessa myös toimenpiteen suorittanut puoskari jäi ilman sanktioita.

Suomen Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan Suomessa asuvat poikalapset eivät siis nauti lain antamaa suojaa fyysistä väkivaltaa kohtaan, vaan he ovat omaisuutta, jota saa vanhempien yhteisellä päätöksellä silpoa ja vammauttaa!

Myös Keskustan Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko otti viime kesänä kantaa ympärileikkausten kieltämiseen. Siis tyttöjen ympärileikkaamisen kieltämiseen. Se on kyllä lausuntona ihan sieltä synkimmästä suolenmutkasta, kun ministeri antaa ymmärtää, että lasten oikeusturva riippuu sukupuolesta, ja että pojilla ei tule olla samoja oikeuksia kuin tytöillä. Hyvää työtä Annika, ihan A-luokan toimintaa ihmiseltä, joka yrittää aina tilaisuuden tullen edistää poliittista näkyvyyttään korostamalla tasa-arvon merkitystä poliittisessa päätöksenteossa!

Vuonna 2015 poikien ympärileikkauksen kieltämistä yritettiin tuoda eduskunnan käsiteltäväksi kansalaisaloitteen kautta. Kuten olemme jo huomanneet, median tuki kansalaisaloitteille on elintärkeää, mutta suomalaisessa mediakentässä ei jaksettu innostua jostain niinkin pliisusta jutusta kuin lasten oikeuksista. Lopputulokseksi saatiin n. 3400 aloitteen allekirjoitusta ja tasa-arvojargonissa marinoidun median haisevat terveiset yhteiskuntamme poikalapsille. Onneksi saamme kuitenkin säännöllisesti kuulla, mistä tyhjänpäiväisestä eri journalistien Twitter-kaverit ovat kulloinkin loukkaantuneet ja ketkä Viidakon tissit rantahotellilla-reality-tomppelit ovat edellisillan jaksossa hieroneet genitaalejaan yhteen.

Mutta osataan sitä kolmannellakin sektorilla. Ainakin vielä 2008 Ihmisoikeusliitto löysi järkisyyt aktiiviseen tyttöjen ympärileikkaamisen vastustamiseen, mutta kannatti poikien ympärileikkaamisen sallimista. Myös väestöliitto mietinnössä todetaan, että poikien ympärileikkaamiselle ei ole juridista estettä, mutta koska pikkupoikien pippeleitä silpovien barbaarien tunteita pitää ymmärtää, jää johtopäätökset toimenpiteen tuomittavuudesta tekemättä.

Ihan oma lukunsa ovat sitten ne lukuisat julkisella rahalla pyörivät tasa-arvolautakunnat, työryhmät, kolmannen sektorin järjestöt ja muut humppaorkesterit, joiden johdosta ja hallinnosta on käytännössä mahdotonta löytää miehiä. Haastan jokaisen katsojan etsimään minulle naisasiajärjestön, feministijärjestön tai muun tasa-arvosta juhlapuheissa jauhavan kolmannen sektorin porukan, joka olisi ottanut julkisesti kielteisen kannan poikien ympärileikkaamiseen. Ainoana poikkeuksena lienevät lapsiasiainvaltuutetut, jotka ovat johdonmukaisesti vastustaneet lasten ympärileikkaamista jo pitkään.

Poliittisten puolueiden kohdalla tilanne ei paljoa parane. Kysyin asiaa esimerkiksi Feministiseltä puolueelta Twitterissä, mutta vastauksena oli hiljaisuus. Ilahduttavana poikkeuksena Vihreiden poliittisesta ohjelmasta löytyi selkeä linjaus ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltämisestä, joskaan he eivät ole asiaa mitenkään näkyvästi edistäneet. Tosin muut puolueet eivät nopean vilkaisun perusteella ole edes ottaneet asiaan kantaa, joten pitkät paskat vain poikalapsille, toivoo suomalaiset ykkösrivin poliitikot. Näissä hiihtokisoissa kultamitali siis joudutaan jakamaan puolueelle, joka vaivautui edes voitelemaan sukset. Muita ei ikävä kyllä edes näy stadionilla.

Barbaaristen heimokulttuurien edessä nöyristelevät kansalaisjärjestöt eivät ikävä kyllä ole yksin, vaan ne voivat vedota Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 antamaan ohjeistuksen poikien ympärileikkaamisesta. Ohjeistuksessa valtiovalta antaa siunauksensa poikien silpomiseksi sillä reunaehdolla, että toimenpiteen tekee lääkäri, ja että lapselle on kerrottu hänen ikänsä ja ymmärryksensä edellyttämällä tavalla ympärileikkauksen vaikutuksista. Onneksi ministeriö jätti ohjeistukseen sellaisen takaportin, että jos lapsi ei ole tarpeeksi vanha esimerkiksi ymmärtämään puhetta, ei vanhemmilla ole velvollisuutta odottaa, että se ymmärrys siitä kehittyy, vaan silloin lapsi on vapaata riistaa aikuisten puukkoleikeille.

Avainasemassa tämän väkivaltaisen perinteen kitkemisessä ovat ympärileikatut itse. Olen useamman kerran keskustellut kulttuurisista syistä ympärileikatun ihmisen kanssa, ja vaikka he selkeästi ymmärtävät itsemääräämisoikeuden konseptin, niin ympärileikkauksen kritiikin kohdalla kognitiivinen dissonanssi iskee iskee munuaisiin ja lujaa. Osa jututtamistani henkilöistä on ollut äärimmäisen arvoliberaaleja ja tuominneet huonot tavat ja perinteet, poislukien sitä itseensä ja ikävä kyllä lapsiinsa kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kiirastulessa painiville haluan sanoa, että ympärileikkauksen kritiikki ei ole hyökkäys teitä kohtaan, vaan huuto tarpeettoman, riskialttiiin ja lapsen itsemäärämisoikeutta loukkaavan perinteen lopettamiseksi.

Ja jos mikään muu looginen päättely ei auta, niin ehkä voisimme kuulla asiantuntijoita? Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto on antanut kielteisen lausunnon ympärileikkauksiin. Samaa linjaa noudattelee tällä hetkellä suurin osa eurooppalaisista lääkäriliitoista sekä mm. American Pediatrics Association (APA) ja Canadian Pediatrics Association (CPA) todeten, ettei ympärileikkauksista koidu kuin korkeintaan fyysistä haittaa.

Lasten ympärileikkaaminen ei-lääketieteellisistä syistä on yksiselitteisesti väärin ja tulisi kieltää kovan rangaistuksen uhalla.

https://www.doctorsopposingcircumcision.org/for-professionals/complications/#anchor-07
https://www.turkulainen.fi/artikkeli/615657-kissa-on-nostettava-poydalle-turkulainen-valtuutettu-toivoo-keskustelua-halal
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709222200410760_u0.shtml
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b4/b5/31/b4b5315143c1c3008c9ad636adee6b82--neck-stretches-butches.jpg
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/10/09/1412836131177_wps_2_EXCLUSIVE_VIDEO_STILLS_Au.jpg
http://impakistani.net/old-chinese-practice-foot-binding-agonisingly-mutilates-toes-lotus-shape/
http://noisebreak.com/teeth-chiseling-terrible-traditions/
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hiv-positiivinen-mies-kutsuttiin-harrastamaan-seksia-lasten-kanssa/6004654#gs.IptjIbo
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparileikkauskielto-ajaisi-juutalaiset-pois-suomesta/3138052#gs.NB=uL2Y
http://www.islamopas.com/varden.html
http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naisten-ja-tyttojen-ymparileikkaus-ilmentaa-sukupuolten-epatasa-arvoa
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/03/korkeinoikeuslinjasipoikienymparileikkaamiseenliittyvaaoikeuskaytantoa.html
https://yle.fi/uutiset/3-9750776
https://twitter.com/STM_Uutiset/status/973593452947607552
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1309
https://yle.fi/uutiset/3-6129604
https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/52f4996ffe9bb1dbc3e8640635e71edf/1520531530/application/pdf/3818437/tiivistetty%20versio%20POIKIEN%20YMPA%CC%88RILEIKKAUKA%CC%88YTA%CC%88NTO%CC%88%20PERUS-1.pdf
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/545720-lapsiasiavaltuutettu-poikien-ei-laaketieteellisiin-ymparileikkauksiin-tulisi
https://yle.fi/uutiset/3-9752896
https://twitter.com/TereSammallahti/status/973289847245983744
https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf
http://stm.fi/documents/1271139/1367411/Ohje+poikien+ei+l%C3%A4%C3%A4ketieteellisest%C3%A4+ymp%C3%A4rileikkauksesta.pdf
https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/ymparileikkaus-altistaa-potilaan-aina-komplikaatioille/

Viime viikon perjantaina olin Pressiklubissa vieraana Talouselämän päätoimittajan Matti Virtasen ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kanssa. Paskamyrskyksihän se sitten meni ja leimallista heränneelle kritiikille on ollut Saara Särmän antaman esimerkin mukaisesti se, ettei siinä ole asiallista sisältöä, vaan se on ollut lähinnä “Vesa ei vaan tajuu”-tyylistä narinaa.

Esimerkiksi Suomen Kuvalehden toimittaja Aurora Rämö väitti artikkelissaan minun sanoneen, että “on Brunbergin tehtaan ansiota, että Suukkojen nimi vaihdettiin”, ja että ainakaan minulla ei ollut kokemusta kulttuurisesta omimisesta. Ilmeisesti hyvä kaksoisveljeni on ollut esiintymässä siinä Rämön katsomassa ohjelmassa, koska Pressiklubissa sanoin nimenomaan kuluttajien ja markkinamekanismin luoneen Brunbergille kannustimen tuotteen nimen vaihtamiseen. Ja toisekseen, mistäs Rämö tietää mitään identiteettiäni muokanneesta kulttuuriperinnöstä , kun ei viitsinyt vaivautua minulta edes kysymään?

Rämölle myös tiedoksi, että ohjelman aiheena ei ollut vähemmistöjen ohi puhuminen tai se, miksi saamelaiset ovat loukkaantuneet päähineistä. Ei, kyse on filosofisesta keskustelusta siitä, onko kulttuurien edustajilla yksinoikeutta muotoihin, väreihin tai muuhun estetiikkaan? Vastaus on yksiselitteinen “ei”, eikä sen toteaminen vaadi ihmiseltä vähemmistötaustaa.

Ensimmäinen tekosyy kulttuurisesta omimisesta valittamiselle on, että sulkapäähine muistuttaa liikaa intiaanien sotapäähinettä tai pilailupuotirääsy saamenpukua. Saanko minä karjalaisia sukujuuria omaavana suuttua siitä, että joku stadilainen leipoo karjalanpiirakoita, tai herra paratkoon, myy niitä tilittämättä kymmenyksiä minulle, viipurilaisen sotaorvon ja sorretun karjalaisevakon lapsenlapselle? Ilakoiko ei-karjalainen piirakanleipoja meidän karjalaissukujen kokemilla vääryyksillä? Ei, ajatuskin on pähkähullu. Isoäitini olisi nauranut tällaisille houreille, että leipokoot mitä lystäävät, hänen karjalanpiirakoidensa veroisia ne eivät kuitenkaan ole.

Se, että jokin muistuttaa jotain, ei vielä tarkoita yhtään mitään. Ja juuri siksi kreikkalaiset eivät itke verta nähdessään Eduskuntatalon korinttilaispylväät, suomenruotsalaiset eivät pistä pahakseen suomalaisen viettämiä rapujuhlia eikä pohjalaaset valita Jussi-paidasta tutun timanttikuvion eksymisestä ulkomailla valmistettuihin vaatekuoseihin. Minun sulkapäähineeni muistuttaa yhtä paljon natiiviamerikkalaisten kotkansulkapäähinettä kuin burqa muistuttaa roskasäkkiä tai pilailupuotiasuste aitoa saamenpukua. Saat toki itse valita, mutta jos luot kopion ja aidon välille yhteyden, jota niillä ei ole, niin se on sinun ongelmasi. Paskasta ei tule konvehtia vaikka sen käärisi kuinka hienoon kiiltopaperiin.

Toinen feministien argumentti on se, kuinka vähemmistöjä sorretaan ja loukataan “valtakulttuurin” ottaessa vaikutteita muista kulttuureista. Loukkaisiko japanilaisia, ja mistä ihmeen syystä, jos minä kävelisin ympäriinsä Geta-puukengissä? Pitäisikö mongolin repiä herneet nenään, jos seuraavan Pressiklubin alussa Ukkola vetää insertissä eeppiset kurkkulaulut?

Ihmettelen muutenkin tätä feminististä logiikkaa, jonka mukaan naisia alistavan patriarkaalisen kulttuurin ilmentymänä niqab tai burqa ei sorra suomalaista musliminaista, mutta sulkapäähine minun päässäni automaattisesti sortaa jollain toisella mantereella asuvaa ihmistä?

Entäs me armeijan käyneiden miesten vähemmistö, pitäisikö meidän suuttua niille naisille, jotka ovat tulleet vapaaehtoisesti inttiin ja käyttävät tätä etuoikeutettua asemaansa hankkiakseen niitä arvomerkkejä, mitaleita ja muita asepalveluksen symboleita, jotka ovat vuosikymmeniä, jos ei vuosisatoja, kuuluneet miehille? Puhumattakaan nyt naisista, jotka voivat tilata nämä samat symbolit netistä ja käyttää niitä ilman ymmärrystä siitä, mitä asepalvelus oikeasti tarkoittaa ja millainen rasite vähintään puolen vuoden pakkotyö suomalaiselle miehelle on? Rehellisesti sanottuna, aivan se ja sama, minun puolestani voitte vaikka rakentaa talonne ruusukkeista ja kulmaraudoista.

Sama koskee mustaa homo-Mannerheimia, Suomen lippua, etnistä ruokaa, itämaisia taistelulajeja, rastoja tai vaikkapa tätä sinibarettiystäväni Eritreasta minulle tuomaa Afar-kansan puukkoa, guilea, jolla ei kyllä kiehisiä vuole, mutta jonka kanssa varmasti pärjää aavikolla paimentolaishommissa. Minkään kulttuurille tyypillisen symbolin pitäminen tai esitteleminen sen enempää Youtubessa kuin televisiossakaan ei todellisuudessa sorra ketään tai ole keneltäkään muulta pois.

Kolmas puolestaloukkaantujan nolla-argumentti on se, kuinka puheena oleva kulttuurin ilmentymä X on niin kovin tärkeä ja jopa pyhä. Tässä asiassa kristilliskonservatiivisuuden kehitys Suomessa osoittaa oivasti, mikä arvo subjektiivisella kokemuksella pyhyydestä tulee olla.

Esimerkiksi katoliselle kirkolle miehen ja naisen välinen avioliitto on sakramentti, pyhä toimitus, jota säätelevää lakia muutettiin tänä vuonna vedoten nimenomaan kansalaisten tasavertaisiin oikeuksiin. Mitkään vetoomukset avioliiton pyhyydestä, kristittyjä loukkavista homoliitoista, perinteisistä arvoista, miesten ja naisten rooleista tai ydinperhemallin tärkeydestä eivät käyneet argumenteista, vaan konservatiivikristittyjen narinoille naurettiin avoimesti ja niitä pilkattiin häpeilemättä, kuten oikein onkin.

Suomessa uskonnot ovat maallistuneet ja yhteiskunta muuttunut paremmaksi juuri sen takia, että ihmisten pyhyyskäsityksiä on kritisoitu avoimesti välittämättä siitä, millaisia pukamia kritiikki on kulloinkin aiheuttanut. Jos yhdessä asiassa ihmisten pyhinä pitämille asioille voi vapaasti irvailla ja toisessa se johtaa häpeä-, tai jopa vankeusrangaistukseen, niin länsimaisille demokratioille tyypillinen periaate kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta on hävinnyt, ja totalitaristisille yhteiskunnille tyypillinen eugeniikkaan sekä rotuerotteluun perustuva identiteettipolitikointi on voittanut. Siinä maailmassa Helsingin Sanomat voi, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista, toimia äänitorvena fantasialle valkoisten heteromiesten tuhosta samalla, kun natsismista, rasismista ja alkuperäiskansojen sorrosta niin huolissaan olevat vasemmistofeministit hurraavat vieressä kuola suupielistä roiskuen.

Ja mihin asti historiaan kulttuurisen omimisen kanssa palataan ja millä perusteella? Riittääkö viimeinen sata vuotta vai mennäänkö aivan kampakeraamiselle kaudelle asti? Voimmeko syyttää filippiiniläistä savenvalajaa kulttuurisesta omimisesta ja haukkua hänet suomalaisten sortohistoriaa ymmärtämättömäksi kusipääriistäjäksi, jos hän koristelee tekemänsä astiat pistoilla, vetää niiden kylkiin viiruja pienellä kammalla tai valaa tekemänsä ruukun suippopohjaiseksi?

Muutenkin saamelaisten ja suomalaisten välinen suhde on vähintäänkin outo. Saamelaisilla on sinällään perusteltu huoli oman kulttuurinsa ja perinteidensä säilymisestä, mutta lääkkeenä tähän ongelmaan he eristäytyvät kulttuurisesti. Suomalaisille on jäänyt enää rooli maksaa alkukantaisten elinkeinojen tekohengittäminen ja kuunnella loputonta jankuttamista menneisyydessä tapahtuneesta sorrosta, johon varsinkaan nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät missään tapauksessa ole kollektiivisesti syyllisiä.

Muutenkin tämä vasemmistolaisten ja feministien huoli kulttuurisesta omimisesta osoittaa lähinnä kaksinaismoraali. Esimerkiksi vapaan markkinatalouden luomassa yltäkylläisyydessä kylpevät vasemmistolaiset kantavat rasistisen ja homofobisen murhaajan, Che Guevaran naamalla koristeltuja paitoja, neukkulippuja ja muuta kommunisti-sosialisti-memorabiliaa noteeraamatta millään tavalla näiden aatteiden kymmeniämiljoonia uhreja ja tragedioita, joista viimeisimpinä öljyrikkaan teollisuusvaltion, Venezuelan, totaalinen romahtaminen sosialistisen reformin seurauksena. Li Andersson voi käydä televisiossa valittamassa sulkapäähineistä ja saamenpuvuista, mutta ei noteeraa kollegansa Hanna Sarkkisen rastoista tai vasemmistoräppäri Palefacen musiikkityylistä, joista molempia pidetään feministisessä filosofiassa malliesimerkkeinä kulttuurisesta omimisesta.

Se Ukkolan pitämä ja puolestaloukkaantujien kuplassa kohun nostanut, sulkapäähine muuten oli tämä sama, joka on tilattu balilaisilta natiivikäsityöläisiltä. Balin bruttokansantuote on vain 9 % Suomen vastaavasta ja se kasvoi viime vuonna reilun 6 %, kiitos vapaan markkinatalouden. Olenko siis häpeissäni kulttuurisen omimisen, eksotisoinnin, kolonialismin tai rasismin takia? En todellakaan. Mutta olen kyllä turhautunut siitä, että minun täytyy selittää maailman korkeimmin koulutetu vasemmistointelligentsialle, miksi markkinatalous vahvistaa kulttuureja ja nostaa ihmisiä köyhyydestä, mutta kulttuurinen eristäytyminen ja puolestaloukkaantuminen taas ei.

Kyse kulttuurisen omimisen konseptin kritisoinnissa on siitä, ettei yhdelläkään kulttuurilla tule olla yksinoikeutta sanoihin, muotoihin, väreihin, ääniin, kuviin tai muuhunkaan immateriaaliin. Jos minä olisin kulttuuristani huolissaan oleva saamelainen, niin haluaisin, että mahdollisimman moni pitäisi kansani päähinettä ja perinnepukuja levittäen samalla kansani tarinaa ja pitäen kulttuuriani hengissä. Ne nunnuka-höpötykset ja muut saamelaisille naureskelut loppuisivat sillä sekunnilla, kun Helsingin katukuvassa näkisi yhtä usein pohjolan vähemmistökulttuurien luomia kuoseja kuin ulkomaisten vaateketjujen sieluttomia rättejä.

Vaihtoehtona on tietysti rakentaa nationalistien ja konservatiivien hengessä muurit kulttuurinsa ympärille, loukkaantua jokaisesta pienestäkin rasauksesta ja katsoa, kun oma kulttuuri pikkuhiljaa näivettyy muun maailman mennessä eteenpäin. Minä en sellaista halua, mutta siihen alkuperäiskansoilla tietysti on oikeus.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/inkkariraivoa-sananvapautta-ja-eri-keeperia-pressiklubi-kohu-paisui-kuin-aasinhattu/
https://twitter.com/EvaBiaudet/status/916352804675117056
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154997151335949
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalanpiirakka
https://fi-seiska-cdn-prod.seiska.fi/files/styles/article_page_image_770px_wide/s3/styles/web/2013/03/11/1362986249_0.jpg?itok=v4LDaRkj
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0c/Jussipaita.svg/350px-Jussipaita.svg.png
http://www.freakingnews.com/pictures/14000/Geronimo-George-14302.jpg
http://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/c0.135.1080.1080/13741496_1148715415200082_433483144_n.jpg?ig_cache_key=MTI5NTAyMTExMjEyODUwMjYwOA%3D%3D.2.c
http://s.newsweek.com/sites/www.newsweek.com/files/styles/full/public/2014/07/30/1280px-groupofwomenwearingburkas.jpg
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/46/Niqab.jpg/1200px-Niqab.jpg
https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/sajoksessa_vierekkain_feikkitakki_ja_oikea_saamenpuku/7320627
https://en.wikipedia.org/wiki/Geta_(footwear)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afarit
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/02/12/article-2555821-1B5A59C600000578-803_964x638.jpg
http://katolinen.fi/?page_id=420
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005395907.html
https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m2/2_3.htm
https://www.ouka.fi/oulu/luuppi/kierikkikeskus
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Ceramic_from_Kierikki.jpg/1200px-Ceramic_from_Kierikki.jpg
https://demokraatti.fi/wp-content/uploads/2016/01/J101582Y-1200x675.jpg
http://www.tamperelainen.fi/sites/default/files/styles/article/public/neo/files/1010242.JPG?itok=1460UsIG
http://www.antaranews.com/en/news/109277/balis-economy-grew-by-624-percent-in-2016
https://tradingeconomics.com/indonesia/gdp-per-capita
https://data.oecd.org/finland.htm
https://www.youtube.com/watch?v=DY1pcEtHI_w

Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.

Käytännössä “valta-asema” tarkoittaa yksiselitteisesti valkoisia ihmisiä ja “alisteisuus” kaikkia muita etnisyyksiä. Esimerkiksi rastat, rap- ja rock-musiikin tekeminen, kimonon, intiaanien sotapäähineen ja ponchon käyttö, pikkuletit, tietyt kasvomalaukset, tatuoinnit, erilaiset naamiaisasut, aasialaisten taistelulajien harrastaminen ja jopa mustasta ihmisestä kuvan maalaaminen valkoisen ihmisen toimesta on keksitty leimata kulttuuriseksi omimiseksi feministi-ideologien toimesta.

Viimeisimmät “kohut” pyörivät Miss Suomi-kandidaattien ja Postin mainosvideon ympärillä. Missifinalistit pitivät lehtikuvauksissa “natiiviamerikkalaisten sotapäähinettä”, eli kansankielisesti “inkkaripäähinettä”. Asiasta raportoi luonnollisesti kolmannen aallon feministisen filosofian pää-äänenkannattaja, Helsingin Sanomien Nyt-liite, joka heti seuraavana päivänä raportoi myös Postin “rasistisesta” mainoskampanjasta.

Todellisuudessa kyseessä oli vain mainos, jossa tutkimusmatkailija etsi viisauksia ympäri maailmaa ymmärtäen, että kaikki vain haluavat olla lunkisti ja elää helpompaa elämää. Epäilen, että Posti osui, tahallaan tai tahattomasti, mainoksensa sisällöllä maaliin ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Mutta rasismia ja rotuerottelua vastustavat feministit eivät ajatelleet mainoksessa esiintyneiden ihonväriä pidemmälle ja niinpä asiaa päiviteltiin somessa sellaisten saatesanojen, kuin “kulttuurinen appropriaatio”, “kolonialismi”, “eksotisointi” ja “rasismi”, kanssa. Todellisuudessa kyseessä oli parin hengen feministiklikin Twitter-kerho, jonka kommenttien, tykkäysten ja jakojen määrän perusteella kohu oli korkeintaan artikkelin kirjoittaneiden toimittajien lähipiirissä.

Mitä tulee suomalaisen missin, tai vaikkapa minun, pitämään intiaanipäähineeseen, niin millä logiikalla suomalainen olisi sortavassa asemassa jenkkinatiiveihin nähden ja millä ihmeen oikeudella Suomen Saamelaisnuoret Ry puhuu Pohjois-Amerikan natiiviheimojen suulla?

Kun tiedämme, että feministisen teorian mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, eikä esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä tai sukuelimistä voi päätellä hänen sukupuoltaan, jos yksilö on toisin päättänyt. Jos hylkäämme ajatuksen siitä, että sukuelimet tai kromosomisto kuvastaisi kantajansa sukupuolta, eikä asialla sinällään ole minulle mitään väliä, niin miten ihmeessä päähineelle voidaan antaa asema pyhänä ikonina vain siksi, että se sattuu näyttämään sellaiselta? Tai miten jostain pilailupuodista ostettu paska kansallispuvun kopio voisi edustaa saamelaista kulttuuria?

Tämä minun päähineeni ehkä näyttää intiaanien sotapäähineeltä, mutta ehkä se onkin perinteinen sammallahtelainen jekunjuontimyssy? Ja jos näin on, niin millä logiikalla minua voidaan syyttää minkään kulttuurin halventamisesta tai omimisesta sen enempää kuin transsukupuolista voidaan sanoa sukupuolihuijariksi, eikö vain?

Entäs sitten, jos valkoinen heteromies meikkaa tai käyttää hametta? Entä lyhyet hiukset naisella tai nainen ilman hametta. Eikö tuollainenkin käytös riko perinteisiä kulttuurisia tabuja tavalla, joka loukkaa konservatiivia aivan samalla tavalla kuin kulttuurinen omiminen ehkä jotakuta feministiä?

Ihmettelen muutenkin tällaiseen pyhyyskokemukseen ja muihin vastaaviin abstraktioihin vetoamista. Se on yhtä älyvapaata kuin jonkin profeetan kuvan piirtämisestä, Jumalan nimen ääneen sanomisesta, kansallisvaltion lipun pyyhkeenä käyttämisestä, mustasta Mannerheimista tai muusta vastaavasta pillastuminen. Pyhyyden kokemus on subjektiivista, yksilökohtaisesta tulkinnasta kumpuavaa. Siihen vedoten on luotu esimerkiksi sananvapautta rajoittavat jumalanpilkkalait  ja käytännössä kaikkien maailmanhistorian hirmuvaltojen lainsäädäntö on perustunut ajatukselle jonkin eturyhmän suojelemisesta mielipahalta vankeusrangaistuksen tai jopa kuoleman uhalla.

Tämän modernin feministisen näennäisfilosofian ydinajatus on se, että uskonnon tai kultin  oppijärjestelmän kritisoiminen yritetään kieltää vedoten kokemukseen aiheen pyhyydestä tai subjektiivisesta tärkeydestä itselle. Samanlaiseen taktiikkaan turvaudutaan yleensä ekstremismiin taipuvissa ideologioissa, kuten esimerkiksi skientologiassa ja jihadismissa, joiden edustajat ovat yrittäneet vaientaa kriitikoita niin lakiteitse, terrorilla kuin murhaamallakin.

En ole kova menneiden vuosikymmenien fiilistelijä, mutta muistatteko ne menneet vuosikymmenet, kun elokuva sai kriitikolta huonot arvostelut sen takia, että se oli huono elokuva? Huono elokuva ei tavoittanut suurta yleisöä, koska siinä ei ehkäpä ollut uskottavaa tarinaa, samaistuttavia hahmoja, hyviä erikoistehosteita, jännitystä, draamaa, tragediaa tai jotain muuta kuluttajien etsimää elementtiä. Onneksi esimerkiksi Hesarin kulttuuritoimituksella on nykyään eri standardit avohoitopotilaiden palvelemiseksi.

Kun länsimainen näyttelijä on fantasiaelokuvassa itämaisen itsepuolustuslajin salainen mestari, niin valitetaan kulttuurisesta omimisesta. Mutta jos rooliin olisi palkattu aasialainen näyttelijä, olisi valitettu rasistisesta rotustereotypioiden vahvistamisesta. Sama kirjoittaja valittaa siitä, kuinka supersankarihahmot Bruce Wayne ja Bruce Banner löytävät sisäisen rauhansa idästä, mutta valittaa siitäkin, kuinka Iron Fist ei löydä traumoilleen helpotusta itäisestä mystiikasta. Varmaa on ainoastaan se, että kolmannen aallon feminismin filosofia antaa omaksujalleen työkalut loukkaantua mistä tahansa, jopa fantasiasta ja fiktiosta.

Ongelma ei olekaan sen enempää kulttuurinen omiminen, kulttuurirasismi tai mikään muukaan näennäisintellektuellin analyysin sisältö vaan se, että toimittajan feministisen maailmankuvan reunaehtoja on mahdotonta täyttää tavalla, joka tekisi hänet tyytyväiseksi. Yhtä hyvin kirjoittaja voisi itkeä siitä, että jossain elokuvassa aasialainen syö Big Macin, arabi käy saunassa tai latino heittää saapasta.

Pitää myös kysyä, kuka oikeasti on vähemmistö ja millä kriteerillä? Esimerkiksi meitä suomalaisia on n. 5,5 miljoonaa ja valkoisia ihmisiä noin miljardi koko maailman väestön ylittäessä jo seitsemän miljardin rajapyykin. Pelkästään kiinalaisia on lähes puolitoista miljardia, samoin intialaisia, ja ihonväriltään mustia yli miljardi. Pelkästään USA:ssa asuu natiiviamerikkalaista sukujuurta olevia ihmisiä n. 5,2 miljoonaa. Kun siihen lasketaan koko Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt, niin heitä on takuuvarmasti enemmän kuin meitä suomalaisia. On aivan pähkähullua väittää, että globaalilla tasolla suomalainen, saati edes valkoinen ihminen, edustaisi jotain valtakulttuuria.

Ja jos näitä kulttuurialueita lähdetään pilkkomaan täysin mielivaltaisesti, niin miksi pysähtyä kansallisvaltioiden tasolle, miksei tarkastelua vietäisi vaikka kaupunkikohtaiseksi? Tällä rotuerotteluun nojaavalla logiikalla minä olin Pennsylvanian Chesterissä asuessani sorrettu, kun kaupungin musta enemmistö ajoi autoilla, tuolla valkoisen keskiluokan pyhällä symbolilla.

Kyseessä onkin feministisen teorian luoma etuoikeusbingo, jossa tolppia tarkkaan siirtämällä ja pisteet tarkasti laskemalla, etukäteen valitut uhridemografit saadaan näyttämään juuri niin sorretuilta kuin halutaan. Ja kuten kaikki tietävät, sorrettuja ei voida pelastaa kuin feminismillä.

Suurin osa maailmanhistorian kulttuureista on ajan saatossa unohtunut tai muuttunut kulttuurivaihdon seurauksena, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on onneksi muuttunut sadan vuoden takaisesta merkittävästi ja suurin syy siihen on nimenomaan aktiivinen kulttuurivaihto, ulkomailta tänne tulleet vaikutteet. Eivät tasa-arvo, sekularismi, demokratia, mielipiteenvapaus ja muut nykyään kulttuuriimme olennaisesti kuuluvat elementit ole mitään suomalaista alkuperää, vaan niistä on tullut osa kulttuuriamme nimenomaan vaikutusvaltaisempien kulttuurien leviämisen seurauksena.

Tuo kulttuurivaihto on omalta osaltaan siivittänyt Suomen alle sadassa vuodessa kehitysmaasta jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Jos suomalainen kulttuuri ei olisi altistunut niille vaikutteille, joilta nykyisiä vähemmistöjä yritetään suojella, niin Suomi olisi rutiköyhä takapajula. Silloin täällä ei olisi kenelläkään varaa maksella saamelaisille poronhoitoharrastajille petoeläintuhoista ja siirtää globaalin markkinatalouden ehdoilla elävän kansantalouden tuottamaa hyvää susirajan taakse itseään hengiltä syövän saamelaiskulttuurin tekohengittämiseksi.

Paradoksaalisesti vanhoillisuutta ja rotuerottelua filosofiansa mukaan vastustava moderni feministinen liike nimenomaan vaatii eri etnisyyksien ja kulttuurien eristämistä toisistaan suojellakseen niille tyypillisiä käyttäytymistapoja. Perinteisesti tällainen agenda on tunnistettu stereotypisoivaksi, rasistiseksi ja äärinationalistiseksi, mutta omasta aatteellisesta puhtaudestaan vakuuttuneet feministit yrittävät markkinoida rotuerottelua ja patavanhoillista konservatismia edistyksellisyytenä.

Ja kuten aina, kun fasismista huolissaan olevat feministiset ammattiloukkaantujat sotkeutuvat keskusteluun, päättyy se vaatimuksiin yksilönvapauksien juridiseen rajoittamiseen. Näin tapahtui esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa, kun alkuperäiskansojen asianajajat jättivät YK:n Henkisen omaisuuden suojelujärjestölle, WIPOlle, vaatimuksen kulttuurisen omimisen kieltämisestä lailla. Ilmeisesti saamelaisilla ja muilla natiivikansoilla on jokin maaginen oikeus järjestellä muotoja, kankaita tai värejä tavoilla, jotka pitää kieltää meiltä muilta vapaudenmenetyksen uhalla.

Miettikääpä sitä uljasta “rasismista vapaata” maailmaa, missä rajoitettaisiin eleiden, tanssien, sanojen ja aineettomien hyödykkeiden käyttöä IHMISEN ETNISEN TAUSTAN PERUSTEELLA. Ajatus on umpirasistisuudessaan pähkähullu, eikä alkuperäiskulttuureiden kuoleminen ole mikään ihme, eikä edes sääli, jos ne muun maailman globalisoituessa käpertyvät tiukemmin ja tiukemmin omiin pieniin poteroihinsa vaatimaan itselleen erioikeuksia muiden vapauksien rajoittamisen kustannuksella.

Modernin feminismin filosofisen perustan laajempi tutkiskelu paljastaa sen vain näennäis-intellektuelliksi hömppäfilosofiaksi., jonka yksi ilmentymä on rasismiin, rotuerotteluun ja syrjiviin stereotypioihin perustuva kulttuurisen omimisen konsepti. Ajatus kulttuurisesta omimisesta ei ole enempää eikä vähempää kuin sosiokulttuurista totalitarismia, jossa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan uhalla yritetään nostaa feministien arvostamat ajatukset ja ihmisryhmät perustellun kritiikin yläpuolelle. Sellaiselle ideologialle ei tule antaa tuumaakaan periksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_appropriation
https://www.spectator.co.uk/2017/04/the-mad-bad-crusade-against-cultural-appropriation/
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005386705.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005383918.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002870259.html
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005143884.html
http://www.complex.com/pop-culture/2012/05/the-50-most-racist-movies/star-wars-episode-1-the-phantom-menace
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_United_States#Population_and_distribution
https://www.gloria.fi/artikkeli/muoti/mika-ihmeen-kulttuurinen-omiminen-tasta-kyse-ilmiossa-johon-sinakin-olet-saattanut
https://suburbanstats.org/population/pennsylvania/how-many-people-live-in-chester
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/indigenous-advocates-call-on-un-to-make-cultural-appropriation-illegal-a7791851.html

Tämä ns. hesegate lähinnä vitutti kaikilta kanteilta. Ei vähiten sen takia, että niin ko. työntekijä, hänen yksityistietonsa julkaisseet nettinyymit, asiasta pöyristyneet poliitikot ja kansalaisaktiivit kuin Hesburgerkin kaikki toimivat enemmän tai vähemmän moraalittomasti/typerästi, vaan sen takia, että ammattiloukkaantuminen vaikuttaa juurtuneen pysyväksi osaksi suomalaista keskustelukulttuuria.

Nämä tapaukset ovat ennakkotapauksia tulevalle ja nyt näyttää siltä, että olemme menossa siihen jenkkilästä tuttuun malliin, missä pienikin harkintakyvyn pettäminen kostautuu yksilölle irtisanomisena ja julkisena teloituksena.

Kenen mielestä tällainen sosiaalisen kanssakäymisen tapa oikeasti on mielekästä? Jos joku nyt möläyttääkin jotain, niin eikö asiasta voisi keskustella asiallisesti ja antaa möläyttäjän selittää sanomisiaan ja mielellään vielä toinen mahdollisuus? Vai toimiiko joku omissa henkilökohtaisissa sosiaalisissa suhteissaan niin, että kun joku kämmää, niin heti välit poikki ja soitto työnantajalle, että tälle pitää saada potkut välittömästi?

Suomalaiset ovat vinkeitä otuksia. Ne matkustelevat paljon ympäri maailmaa etsimässä uusia kokemuksia ja avartamassa maailmankuvaansa. Lähipubissa, illanistujaisissa, kahvipöydissä ja nettipalstoilla ylistetään, aivan aiheesta, kuinka hienoa ulkomailla on käydä katsomassa eri kulttuureita. Samalla manataan sitä, kun Suomessa kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Siitä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.

Ulkomailla käydessään suomalaiset ovat nauttineet ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua tai mojiton rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä, kyllä kelpasi rentoutua. Tippiäkin antoi ihan mielellään, kun palvelu oli niin hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.

Hotellissa ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin humalassa sunnuntaiaamulle asti ja sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.

Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa rumpu-, torvi- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette uskokaan.

Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi. Kaikkia edellä mainittuja asioita säännellään, kielletään, rajoitetaan tai pakotetaan Suomessa. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kaduilla saisikin myydä vapaasti ruokaa, terassilla istua myöhään yöllä, käydä hiustenleikkuulla, kaupassa tai kaljalla silloin kun haluaa, myydä panimolta olutta tai kananmunia kanalasta suoraan asiakkaalle.

Myös turistit ja muut ulkomaalaiset ymmärtävät, että tämä poliitikkojen ja virkamiesten kakkumuotista puristama, elämäniloa rotan lailla järsivä, harmaa ja tasapaksu yhteiskunta on itse asiassa paras paikka tässä maailmassa. Niin, ei se tietysti katukuvassa, kulttuurissa saati palvelu- tai vientiyritysten katteissa näy, mutta pakkohan sen on olla totta, kun lakitiukennuksia puoltanut kansanedustaja TV:ssä sanoi tämän olevan meidän omaksi parhaaksemme.

Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.

Vaalien alla eduskuntapuolueet sekä ammattipoliitikot jälleen markkinoivat itseään norminpurkajina ja tarpeettoman sääntelyn vastustajina. Me kaikki olemme nähneet, kuinka nämä vaalipuheet ovat unohtuneet joka kerta viimeistään hallitusohjelmaa sorvattaessa ja niin tulee käymään tälläkin kerralla. Nykyiset eduskuntapuolueet ovat näyttäneet meille kerta toisensa jälkeen, että ne ovat valmiita myymään minkä tahansa periaatteensa pitääkseen saavutetuista eduistaan kiinni.

Haluatko vähemmän holhousta?

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

146, Uusimaa