Tere Sammallahti

Kuluva vuosi on tarjonnut politiikan seuraajille runsaasti klassista poliittista teatteria, kun talous on kymmenen taantumavuoden jälkeen lähtenyt nousuun ja vaalit häämöttävät muutaman kuukauden päässä. Odotetusti hallitus on rohkeasti ottanut talouskasvusta kunnian siinä, missä oppositio on kieltänyt mitään parannusta edes tapahtuneen, tai hallituksen ainakaan vaikuttaneen asiaan positiivisesti.

Osa hallituksen toimista markkinoiden vapauttamiseksi ja sääntelyn vähentämiseksi varmasti edesauttaa työllisyys- ja talouskehitystä, mutta toisaalta fakta on sekin, että Suomen talous on kiinni myös maailmantalouden kehityksessä. Niin oppositio kuin hallituskin siis on väitteineen oikeassa, mutta molempien markkinointia on ehostettu reilulla värikynällä.

Kaikesta huolimatta istuvan hallituksen hatussa sulkana on se, että se on pärjännyt paljon paremmin kuin pari edellistä hallitusta yhteensä. Vasemmisto-oppositionkin olisi viisaampaa pitää enimmät mölyt mahassaan ottaen huomioon, että monet ulkomaiset kansantaloudet vahvistuivat jo vuosia ennen kuin Suomessa edes nähtiin valoa tunnelin päässä. Pirkanmaalainen yrittäjä Jocka Träskbäckin laati myös kuvaajam. josta näkee, kuinka työllisyyskehitys on muuttunut kuin veitsellä leikaten hallitusten vaihtuessa. Katsokaa sitä ja kertokaa minulle, että kyseessä on tosiaan sattuma, kuten epätoivoisina vaaleihin valmistautuvien ei-puolueiden räyhääjät yrittävät väittää.

Kahdella edellisellä hallituksella, eli Vanhasen kakkosella (ba-dum-tsihh) sekä sateenkaarihallituksella, oli maailmantalouden kehitykseen nähden kaikki eväät repiä Suomen kansantalous nousuun jo 2010-luvun alussa. Silti, vasta nykyisen hallituksen aikana työllisyys on lähtenyt reiluun nousuun johtaen n. 120 000 uuden työpaikan syntyyn. Tähän peilaten muistuttaisin, että esimerkiksi SDP on ottanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa jokaisella tämän vuosituhannen vaalikaudella. Kertaakaan ei olla oltu edes lähellä, ei siellä päinkään.

Näin ollen täytyy olla todella hyvä valehtelija, jos saa uskoteltua itselleen, että nykyinen hallitus olisi epäonnistunut edellisiin hallituksiin verrattuna tai olisi vieläpä “huonoin hallitus ikinä”, kuten opposition vakiomantra on kuulunut jo vuosien ajan. Vasemmistopuolueilta on saatu kuulla jatkuvaa naputusta köyhyyden, eriarvoisuuden ja kurjuuden lisääntymisestä, vaikka kaikki mittarit näyttävät täysin päinvastaista: Työttömyys ja köyhyys on vähentynyt, työllisyysprosentti kasvanut, eriarvoisuus ei ole kasvanut ja niin edespäin. Suomesta on tullut kuluvalla hallituskaudella jopa maailman onnellisin kansa! Aikamoinen saavutus hallitukselta, jonka “epäinhimillinen ja ihmisvihamielisen kurjistamispolitiikka leikkaa heikoimmassa asemassa olevilta”, kuten vasemmistosta on totuttu kuulemaan.

Onkin todella hämmästyttävää, että eräät opposition edustaja ja kansalaisjärjestöt kieltävät jopa faktisten talouden tunnuslukujen merkityksen ja keskittyvät mieluummin kyynelehtimään nykyhallituksen loputonta pahuutta. En haluaisi keksiä toisille motiiveja, mutta väkisinkin herää kysymys, onko media- ja vaalipaniikki vasemmistossa todella niin kova, että heidän täytyy turvautua jopa ilmiselvään valehteluun pelotellakseen äänestäjiä? Toisaalta, miksipä ihmisten kurjuudella uraa tekevät poliitikot ja etujärjestöt myöntäisivät, että asiat muuttuivat paremmiksi poliittisen vastustajan keinoilla? Silloin joutuisi myöntämään, ettei oma politiikka olekaan niin autuaaksi tekevää, kuin on itselleen uskotellut.

Kuten jo todettua, monet porvarihallituksen onnistumista pelkäävät vasemmistopoliitikot ovat väittäneet, ettei maan hallitus voi vaikuttaa merkittävällä tavalla vientivetoisen talouden kehitykseen, ja että positiivinen kehitys johtuu vain maailmantaloudesta. Edustaa tällaisen väitteen tekijä mitä tahansa aatetta, niin kysymykseni kuuluu, että miksi kukaan äänestäisi puoluetta tai poliitikkoa, joka ei usko voivansa vaikuttaa talouspolitiikkaan merkittävillä tavoilla? Poliitikolle, joka ei usko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa talouteen positiivisesti, ei jää oikein muuta annettavaa kuin verorahojen jakeleminen ympäriinsä. Yhtään sellaista Suomi ei enää eduskuntaan tarvitse.

Todellisuudessa hallituksella on erittäin hyvät keinot vaikuttaa kansantalouden kehittymiseen. Siksi onkin ikävää, ettei nykyinen hallitus ei ole toiminut läheskään mahdollisuuksiensa ylärajoilla, eikä tietyistä leikkauksista huolimatta julkisen sektorin kuluja ja velkaantumista ei ole saatu loppumaan edes nousukaudella.

Sipilällä meni jostain syystä sisu kaulaan työmarkkinajärjestöjen kanssa ja niinpä työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen korvattiin työmarkkinajärjestöjen sorvaamalla kilpailukykysopimuksella. Eläkejärjestelmää ei ole uudistettu, työmarkkinajärjestelmä on edelleen todella jäykkä, perustili- tai perustulomallit ovat vaiheessa, verojärjestelmän reformointi etenee tipuaskelin ja yritystukityöryhmä epäonnistui katastrofaalisesti. Kun julkinen sektori paisuu edelleen, eikä talouden huippusuhdanteesta huolimatta velkaantumista ole saatu lopetettua, niin kauppojen aukiolot ja A-oluet ruokakaupoissa ovat aika laiha lohtu.

Suomen kansantalous on pienistä parannuksista huolimatta henkitoreissaan maailmantalouden savannilla makaava ruho, jonka yläpuolella poliittiset raadosyöjät kaartelevat raakkuen jakovarasta ja vaalisatasista. Edessä on vaalivuosi, eivätkä puolueet enää halua myydä kansalaisille ajatusta vaikeista rakenteellisista muutoksista tai merkittävästi tiukemmasta talouskurista, kaikesta muusta niukkuudesta nyt puhumattakaan. Vaikka kaikki tietävät asioiden todellisen tilan, niin harva uskaltaa vaalien alla todeta, että Suomen lamatalkoot eivät todellisuudessa ole ehtineet vielä alkaakaan. Itse asiassa näyttää todennäköiseltä, etteivät ne alakaan ennen kuin lähitulevaisuudessa häämöttävä kuiva kausi runnoo kansantaloutemme lopullisesti polvilleen.

Tuntuuko siltä, että Tere se taas kohtuuttomasti roimii vasemmistoa? Voi olla, mutta yrittäkääpä huviksenne etsiä siitä suunnasta konkreettisia ja realistisia esityksiä siitä, miten julkinen talous saatetaan tasapainoon, miten heikkenevä huoltosuhde hoidetaan kuntoon, miten ennätysvelat maksetaan pois, tai miten miljardien eurojen korjausvelka kurotaan umpeen? Jos löydätte, niin ilmoittakaa toki minullekin.
Liian monen puolueen politiikka perustuu nyyhkytarinoille siitä, kuinka juuri omien vaalivankkureiden eteen valjastetuille äänestäjille ei muka ole annettu riittävästi sitä, tätä tai tuota toisten maksamaa kivaa. Hulluinta on suomalaiseen talousajatteluun pesiytynyt jälkikeynesiläinen ajattelutapa, jonka mukaan taantuman aikana julkista sektoria pitää kasvattaa velkaelvyttämällä, mutta nousukaudella ei saa leikata mistään.

Esimerkiksi Vihreistä huudetaan jo hometta kasvavaa mantraa vähäosaisista, varhaiskasvatuksesta ja eriarvoistumisesta. Järkevätkin tavoitteeet, kuten yritystukien karsiminen, valuvat hiekkaan, kun säästetty raha halutaan siirtää saman tien budjetin menopuolelle.

Vasemmistoliitosta kuuluu sama laulu ja kylkiäisiksi vaaditaan hallituksen tekemien säästöjen ja lähes kaikkien muidenkin päätösten peruuttamista. Li Andersson vastustaa aktiivisesti työn verotuksen laskemista samalla, kun kannattaa palkkatuen resurssien kasvattamista. Näinkö ne työnteon kannustimet todella korjataan, verottamalla työntekijä ensin köyhäksi ja sitten jalomielisesti tarjoamalla hänelle omat, tulipunaiseen lahjapaperiin käärityt, rahansa takaisin erilaisina tukina?

Demareiden Antti Rinne valittaa, kun hallitus ei suostu tekemään SDP:n poliittisiin ohjelmiin kirjattuja miljardien eurojen menonlisäyksiä. Timo Harakalla taas ei vieläkään riitä ymmärrys veronalennusten voimaan kansantalouden tervehdyttäjänä, kuten autoveron kanssa nähtiin, vaan hän kuvittelee, että ongelmat voidaan ratkaista vain koventamalla riistoverotusta entisestään.

Kaikesta huolimatta, pelottavinta on se, mitä on jätetty sanomatta. Puoluekantaan katsomatta, yksikään puolue ei ole ottanut määrätietoisesti kantaa sen puolesta, että meidän on todellakin pakko leikata julkiselta sektorilta miljarditolkulla menoja tai seuraava talousnotkahdus vie meidät aivan ennen näkemätömään liemeen. Talouskuri, budjetin aggressiivinen tasapainottaminen, työmarkkinareformi ja julkisen sektorin leikkaaminen ovat jääneet suomalaisen talouskeskustelun marginaaliin, kun sen pitäisi olla nimenomaan keskiössä.

Jokaisen suomalaisen poliitikon täytyy muistaa, että kestävä kansantalous on hyvinvointivaltion tärkein kivijalka. Ikävä kyllä se kivijalka on murentunut kovaa vauhtia jo vuosia, ja jos se pettää, niin tätä populistien toimesta eriarvoisuuden ja kurjistamisen vuosikymmeneksi maalailemaa vuosikymmentä tullaan vielä kaipaamaan kaiholla. Siksi meidän äänestäjien täytyy nyt unohtaa kaikki poliitikkojen lupailema naminami, vaalisataset sekä kyynelsilmin luvatut tulonsiirrot, ja pitää huoli, että ensi vaaleissa Arkadianmäelle lähetetään poliitikkoja, jotka ovat valmiita kaatamaan kitkerää lääkettä kansantalouden kurkkuun.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004122796.html
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074182273/Sdp+laventaisi+tyottomyysturvaa+ja+kouluttaisi+tyottomista+lahihoitajia
https://yle.fi/uutiset/3-5673045
https://demokraatti.fi/tassa-on-sdpn-odotettu-talouspaketti-arvailut-voi-lopettaa/
http://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/uutiset/tilastojen-takana-tyollisyys-kovassa-kasvussa.html
https://yle.fi/uutiset/3-10323486
http://tilastokeskus.fi/tietotrendit/blogit/2018/tyollisyys-kasvoi-ihan-oikeasti/
https://www.iltalehti.fi/talous/201805242200965500_ta.shtml
https://twitter.com/JuhanaBrotherus/status/1031783921753706496
https://s3.amazonaws.com/happiness-report/2018/WHR_web.pdf
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3936737-pro-pohjanmaa-kesan-lammittamaa-tilastoharhaa-tyollisyydesta
http://www.tvy.fi/tyottomien-keskusjarjesto-vaatii-oikeat-numerotilastot-tyollisyyskeskusteluun/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/226562-juha-sipilalle-varoitus-radiossa-petos-puhua-jakovarasta-nyt-tehtava-muutama-rankka
https://sdp.fi/fi/blog/haatainen-vaatii-talouskasvun-hedelmat-kuuluvat-lapsille-perhevapaat-kuntoon/
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-hallituksen-leikkaukset-pysyvat-kysyy-li-andersson
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3880744-vasemmistoliitto-lahetti-terveiset-kehysriiheen-kun-talous-ja-tyollisyys-vihdoin-kasvavat-on-oikeudenmukaisen-politiikan-aika
https://twitter.com/liandersson/status/1026842473224658949
https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/08/touko-aalto-hallituksen-kannettava-vastuuta-ymparistosta-oikeudenmukaisuudesta-tulevaisuudesta#.W2r4yL5a220.twitter
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/orpon-budjettiesitys-ei-tuo-helpotusta-pienituloisille/
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4045805/SDPn+Rinne+ruoskii+budjettiehdotusta+Puhditon+esitys+joka+lisaa+eriarvoistumista++Ei+viitettakaan+valttamattomista+tulevaisuusinvestoinneista
https://sdp.fi/fi/blog/timo-harakka-kommentoi-vaalibudjetin-valmistelua-orpon-budjetti-on-koyhille-kirea-rikkaille-loysa/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/sipil%C3%A4-arvioi-velaksi-el%C3%A4minen-loppuu-2021-1.203889

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen järjesti pari päivää sitten pienen shown Finnairin Berliiniin lennolla. Pennasen oman kuvauksen mukaan hän näki ulkona poliisisaattueen ja lentohenkilökunnalta kysyttyään oli saanut tietää, että kyseessä on käännytystilanne. Näillä tiedoilla Pennanen teki muutamassa sekunnissa äärimmäisen pitkälle viedyt johtopäätökset varmaan kuolemaan käännytettävästä turvapaikanhakijasta ja antoi selkäydinreaktion viedä mukanaan, niin kuin ideologiansa sokaisemille fundamentalisteille on tyypillistä.

Kyseessä olisi tietysti voinut olla vangin siirto tai luovutus ulkomaille, tai kenties Dublin-sopimuksen velvoittama turvapaikanhakijan palautus Saksaan, minne lento oli menossa. Ehkäpä meneillään oli entisen ISISin kurkunleikkaajan tai vauvojen räjäyttelijän karkotus? Olisin Pennasena varmaankin miettinyt, että miksiköhän kyseisellä henkilöllä oli neljä saattajaa, raajat nippusiteissä ja kuljetusasento sellainen, että siitä on mahdollisimman vaikeaa vahingoittaa vieressä olevia vartijoita? Yleensä käännytyksiä ei tehdä tällaisin turvatoimin, mutta nyt Hannibal Lecter-kohtelusta ei puuttunut enää kuin kuonokoppa ja nokkakärryt. Ehkei tuo käännytettävä olekaan paennut väkivaltaa, vaan onkin se henkilö, jonka väkivaltaa joku täällä Suomessa on joutunut pakenemaan?

Dublin-sopimuksesta puheenollen muistuttaisin, että Vihreät muiden vasemmistopuolueiden kanssa ovat olleet äänekkäimmin vaatimassa kansainvälisiin pakolaissopimuksiin sitoutumista. Nyt, kun Suomi on niihin sitoutunut ja toimii sovituissa raameissa, vertaa vasemmistoaktivistit hallituksen toimia apartheidiin ja natsi-Saksaan. Kahden viime hallituskauden perusteella Vihreiden maahanmuuttopoliittinen linja vaikuttaisi olevan se, että hallituksessa ollessaan he ymmärtävät maahanmuuttopolitiikan realiteetit, mutta oppositiossa sitten huudetaan avoimia rajoja ottamatta kantaa kysymyksiin sisäisestä turvallisuudesta, kustannuksista tai niistä pakolaissopimuksista, joihin vielä hetki sitten oli tärkeää sitoutua.

Oma lukunsa on sitten Vihreiden puoluejohtaja ja valtakunnantuuliviiri Touko Aalto, jolla on aikamoisia ongelmia olla edes itsensä kanssa samaa mieltä. Aalto ylisti Pennasen rohkeutta ja puolusti tämän toimintaa, vaikkei ollut sen paremmin tietoinen palautuksen taustoista kuin puoluetoverinsakaan. Maailmanmestaruustason jossittelun päätteeksi Aalto kuitenkin loihe lausumahan, että Pennanen yritti estää “virhettä tapahtumasta”. Erittelemättä vain jäi, mikä se virhe tässä tapauksessa mahtoi olla?

Aallon mukaan Pennasen temppu oli ihailtavaa kansalaistottelemattomuutta, mutta tässä asiassa eduskunnan olutkerhon entisellä puheenjohtajalla takki kääntyy alkoholilain käsittelyn tuomalla rutiinilla. Vuonna 2013, silloinen sisäministeri ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Päivi Räsänen sanoi omantunnon voivan mennä maallisen lain edelle. Aalto ripitti blogissaan Räsästä fundamentalistien kanssa flirttailijaksi ja sanoi modernin demokratian olevan uhattuna, jos tällaisella kansalaistottelemattomuudella rikotaan lakeja uskontoon, kulttuuriseen taustaan tai poliittiseen mielipiteeseen vedoten. Don’t you say?

Aallon mielestä Räsäsen filosofia toteutuessaan tarkoittaisi, “että kuka tahansa voisi poimia raamatusta mitä tahansa ja toimia sen mukaisesti piittaamatta lainsäädännöstä”. Siis vähän niin kuin Aallon ylistämä Pennanen nyt pohjasi oman kapinansa vasemmistofundamentalistien ja maahanmuuttoidealistien uskonkappaleille, ei suinkaan faktoille saati yhdessä sovituille säännöille.

Jos Touko “politiikan sillanrakentaja” Aalto ei olisi jo blokannut minua kaikissa sosiaalisissa medioissa, niin kysyisin häneltä, että miksi vielä viisi vuotta sitten lainsäädäntömme noudattamatta jättäminen oli ehdoitta demokratiaa murentava asia, mutta nykyään oikein kansalaisvelvollisuus? Näin heikoilla eväilläkö gallupien neljänneksi suurinta puoluetta oikeasti johdetaan?

Paljon Aaltoa puhtaampia papereita ei saa myöskään Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jonka mielestä suomalaiset eivät voi enää luottaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen. Sinisen Tulevaisuuden Tiina Elovaara sanoi jotain, mikä ei oikeastaan edes kiinnosta ketään ja RKP:n Adlercreutz totesi, ettei tiedä asian taustoja, mutta on silti hakannut näkemyksensä kiveen. Näistä puheista päätellen maailman koulutetuimpiin, onnellisimpiin, vähiten korruptoituneisiin ja vapaimpiin kuuluva kansa, eli me suomalaiset, elämmekin totalitaristisessa diktatuurissa. Tai sitten kyse on vain poliittisten irtopisteiden kalastelusta, mene ja tiedä

Näiden draaman kaarien myötä Stop deportations-porukka on jälleen keskittynyt vaatimaan palautusten keskeyttämistä, kunnes maahanmuuttoviraston menetelmät saadaan aukottomiksi. Samalla logiikalla voisimme keskeyttää Poliisin ja tuomioistuinten toiminnan, kunnes virkavirheiden tai väärien tuomioiden mahdollisuus on poistettu. Ehkä sairaalat on syytä pitää suljettuina, kunnes valelääkärit ja hoitovirheet on varmasti saatu seulottua pois? Ja tietysti Rajat kiinni-porukka voisi samaan argumenttiin vedoten vaatia rajojen sulkemista, kunnes rikollisten ja muiden integroitumishaluttomien ulkomaalaisten tulo maahan loppuu.

On selvää, että maahanmuuttovirastonkin toimintaa pitää jatkuvasti hioa paremmaksi, mutta jos vain jäämme odottamaan tuollaisen lapsellisen utopian valmistumista, niin odottaminen ei lopu koskaan. Puhumattakaan nyt siitä, että palautusten keskeyttäminen loisi käytännössä tilanteen, jossa kuka tahansa rajojemme sisäpuolelle päässyt lunastaisi itselleen oikeuden jäädä pysyvästi maahan. Tällainen skenaario ei maahanmuuttoidealistien piireissä tietenkään nostata kulmakarvoja, mutta laskutaitoisten keskuudessa kyllä.

Pennasen puolustajat, Aalto mukaan lukien, ovat perustelleet kantaansa vetoamalla myös siihen, että Apartheid, holokausti ja orjuus olivat aikoinaan laillisia. (Natsi-kortti) Jos nyt unohdamme Godwinin lain, niin tarkoitus lienee muistuttaa, ettei kaikki lakikirjaan kirjoitettu ole automaattisesti oikeudenmukaista. Siitä on tietysti äärimmäisen helppoa olla samaa mieltä. Pitää kuitenkin muistaa, että protestit rotuerottelua, juutalaisvainoja ja orjuutta vastaan ovat olleet helposti perusteltavissa, koska todisteet niiden epäoikeudenmukaisuudesta ovat olleet näkyvästi esillä. Tässä Pennasen tapauksessa moista mielivallan ja epäoikeudenmukaisuuden osoittavaa faktatietoa ei ollut, vaan koko hässäkkä perustui pelkkiin ideologiasta kumpuaviin ennakko-oletuksiin vähän samaan tapaan kuin kuin myös natsien teoriat juutalaisten salaliitosta arjalaisen herrakansan pään menoksi.

Tällainen arvailujen varaan rakentuva törttöily ei ole mitään Rosa Parksin tyylistä uraa uurtavaa kansalaistottelemattomuutta, vaan ideologiansa sokaisemien ihmisten huonosti perusteltua perseilyä. Se on juuri sellaista henkisestä kypsymättömyydestä kumpuavaa räyhäämistä, joka toteutuu näyteikkunoihin lentävinä pyörätelineinä, poliisihevosen hakkaamiseen jääkiekkomailalla ja ulkopuolisten ihmisten omaisuuden tuhoamiseen vain siksi, että itsellä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan paha mieli. Aino Pennasta tukijoineen ei tulevaisuudessa juhlita ihmisoikeussankareina, vaan heidät kirjoitetaan historiaan omien ennakkoluulojensa vangeiksi jääneinä hyödyttöminä hölmöinä, aivan niin kuin ne Rautatientorilla aikoinaan häiriköineet Suomi Ensin-ääliötkin.

Tapauksen ympärillä pyörineestä epälogiikasta huolimatta haluan silti puolustaa kansalaistottelemattomuutta poliittisena työkaluna. Mielestäni vastuullisella kansalaisella on velvollisuus suhtautua valtiovaltaan lähtökohtaisesti epäillen ja kriittisesti, jotta vallanpitäjät pysyvät jatkuvasti varpaillaan ja punnitsevat päätöstensä seurauksia tarkasti. Niinpä kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävä poliittisen protestoinnin muoto silloin, kun julkishallinto käyttää todistettavasti valtaansa esimerkiksi rajoittaen ihmisten vapauksia mielivaltaisesti tai kohdellen ihmisiä muuten epäoikeudenmukaisella tavalla.

Kansalaistottelemattomuuteen turvautuvan yksilön täytyy kuitenkin pystyä perustelemaan toimintansa uskottavasti saadakseen oikeutuksen toiminnalleen, sekä sen moraalisen vipuvarren, jolla vallanpitäjien päät saadaan kääntymään. Tässä tapauksessa toiminta ei selkeästikään ollut perusteltua.

Erityistä ihmetystä minussa herättää se, että yleensä lisää valtiota vaativat vasemmistolaiset eivät tunnu koskaan olevan tyytyväisiä, kun saavat lisää valtiota. Julkishallinnon kuulemma pitäisi kieltää milloin minkäkin poliittisen vastustajan sananvapaus, työllistää tyhjänpäiväisiä kynänpyörittäjiäihan työllistämisen takia ja hoitaa kaikki hommat kansalaisen pyllyn pyyhinnästä pianon virittämiseen. Ja sitten kun tämä verorahoilla lihotettu hirviö vääjäämättä talloo myös valtiouskovaisten varpaille, niin välittömästi alkaa narina epäinhimillisyydestä ja fasismista. Milloinkohan vasemmistolle valkenee, että jatkuvasti kasvava valtio päätyy poliittisen ja taloudellisen epästabiiliuden kasvaessa väkisin totalitarismiin ennemmin tai myöhemmin, kuten historia on meille niin monesti näyttänyt? Monesti tuntuu, että vasemmiston ainoa ongelma tällaisessa kehityksessä on mahdollinen päätyminen tuijottelemaan asetta etutähtäimen puolelta.

Kansallisvaltion oikeutus valvoa sisäistä turvallisuuttaan verrattuna korruptoituneen julkishallinnon vastustamiseen on yksi vapausaatteen kannattajan isommista dilemmoista: Milloin ylitetään raja, jolloin kansalaistottelemattomuus on moraalisesti hyväksyttyä? Ja erityisen iso kysymys on se, milloin ylitetään se raja, jolloin väkivalta vallanpitäjiä kohtaan muuttuu perustelluksi? Tämän asian filosofinen puiminen julkisen keskustelun kautta olisi aivan oikeasti tärkeä asia, toisin kuin tällaiset omien harhakäsitysten pohjalta toteutetut lapselliset protestit.

https://www.facebook.com/aino.pennanen?hc_ref=ARTSarFBlUKdURtuHFJwRA794MPFZ3NF0G1dkkeFzS8u-4JNFfoIbRl2_AnavELd9OU
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005775585.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005775661.html
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005768909.html
https://yle.fi/uutiset/3-10330803
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/vihreiden-poliitkko-poistettiin-lentokoneesta-touko-aalto-pitaa-pennasen-toimintaa-perusteltuna-kunnioitettavaa-rohkeutta/7013918#gs.8EkhV9A
http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255184-kova-ulostulo-pakkopalautuksista-suomalaiset-eivat-enaa-voi-luottaa
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomessakin-syyton-voi-saada-oikeudessa-tuomion-niin-kavi-mikolle/?shared=929390-e98525eb-999
https://twitter.com/ToukoAalto/status/1024245622424129536

Ammattiyhdistysliike sekä sen eduskunnassa majailevat kätyrit ovat viime vuosina äänekkäästi valittaneet, kuinka moraalitonta on kuitata isoja osinkoja tai varjella omaisuuttaan verosuunnittelulla. On oltu niin huolissaan korruptiosta ja eritoten siitä, millaiseen pimeyteen Suomi vajoaisi, jos joku yksityisen sektorin edustaja voisi tehdä vähänkin voittoa sosiaali- ja terveyspalveluilla. Eikä mielikuvitusta ole säästelty, kun nämä moraalisaarnaajat ovat yrittäneet keksiä nykyiselle hallitukselle hurjia piilomotiiveja häikäilemättömänä suuryritysten, sukulaistensa ja veroparatiisiyhtiöiden edunvalvojana.

Mediassa näihin epäilyihin on tartuttu herkästi, toki ihan hyvästä syystäkin. Mutta toisaalta, kun ammattiyhdistysjärjestöjen nukkemestarit poliittisine marionetteineen suhmuroivat veronmaksajien rahoja omiin taskuihinsa, ja vieläpä täysin avoimesti, ei se tunnu kiinnostavan oikein ketään. Silloin ei näy päiväkausia raivoavia mediakohuja, puhumattakaan mielenosoituksista, joihin kärrätään maakunnista bussilasteittain ammattiyhdistysaktiiveja rähisemään kameroiden eteen.

Esimerkiksi AY-liikkeen lypsylehmäksi muodostuneen kiinteistöyhtiö VVO:n ällistyttäviä talouslukuja ja kytköksiä vasemmistopuolueisiin pohdittiin vuosi sitten, mutta nopeasti kuollut kansalaiskeskustelu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Toki VVO:n ryvettynyt maine pestiin muuttamalla yhtiön nimi Kojamoksi, mutta muuten touhu jatkuu entiseen malliin.

Tämä yrittäjiä ja hyvätuloisia halveksuvan sosialistiklikin kupletti toimii seuraavalla tavalla: Muka “sosiaalista asuntotuotantoa” tekevä Kojamo kiristävää vuokriaan jatkuvasti. Näin vasemmistopoliitikot saavat syyn vaatia korotuksia asumistukeen pienituloisten taloudelliseen hätään vedoten. Samalla eduskunnassa vasemmistopuolueet puolustavat niin AY-liikkeen kuin Kojamonkin asemaa verovapauksista nauttivina yleishyödyllisinä järjestöinä. Kojamo tilittää voittojaan omistajilleen AY-järjestöissä, jotka taas siirtävät rahat verovapaina eri vippaskonstein vasemmistopuolueille ja -poliitikoille. Korruptiorahoilla vasemmisto ostaa itselleen lisää näkyvyyttä sekä vaikutusvaltaa, ja niin korruptio kierre on valmis.

Korruptiolle tyypilliseen tapaan ilmaisia lounaita ja hallituspalkkioita pääsee kuittaamaan oikealla puoluekirjalla sekä oikeaa väriä tunnustamalla, kuten esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ovat aktiivisesti tehneet. Aatteelleen uskollisena Aalto vielä vuonna 2015 ehdotti yritysten johtajien bonusten jäädyttämistä sekä yhtiöiden hallitusten palkkioiden puolittamista. Ääni kellossa on sittemmin vaihtanut nuottia, aivan niin kuin jotain olisi muuttunut. Olisiko Aallon mielipiteeseen voinut vaikuttaa esimerkiksi pesti juurikin Kojamon hallituksen puheenjohtajan, sekä luottamustehtävän mukanaan tuoma 60 000 euron vuosipalkkio? Aalto ja Lehtonen saivat myös kuin ihmeen kaupalla hillittyä ahneiden porvareiden kritisointiaan vuoden 2017 lopulla, kun Teollisuusliitto korotti molempien palkkioita tuhansilla euroilla. Jännä juttu.

“Sosiaalinen asuntotuotantohan on köyhiä varten, ja valtion tukemana varmasti halvempaa kuin vapaiden markkinoiden tarjonta?”, aprikoi valistunut kansalainen. Ei välttämättä. Sattumoisin juuri VVO, eli nykyinen Kojamo, jäi vuonna 2012 kiinni vuokrien törkeästä ylihinnoittelusta siinä, missä Kuluttajaliiton vuonna 2016 julkaisemassa vuokra-asuntovertailussa monissa vertailutapauksissa ARA-asuntojen vuokrat olivat korkeampia kuin vapaarahoitteisesti rakennetuissa asunnoissa.

Kirsikkana korruptiokakussa on Kojamon uskomattoman hyvä kannattavuus ja liikevoittoprosentti, jollaiset ovat Suomen kymmenilletuhansille yrityksille ja yrittäjille yhtä realistisia tavoitteita kuin kävellä hengitystä pidättäen Kuuhun ja takaisin. Mutta korruptio se on mikä kannattaa, ja niinpä jättiosingoista ja epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta huolissaan olevan vasemmiston lemppariyrityksen liikevoitto on ollut säännönmukaisesti yli 30 %, kasvaen viime vuodet hurjin harppauksin.

Vuositasolla puhutaan kymmenienmiljoonien eurojen siirtämisestä jo valmiiksi miljardiomaisuuden päällä istuvien AY-järjestöille sekä kätyreilleen vasemmistopuolueissa. Ei siis liene vaikeaa arvata, miksi ehdotukset AY-järjestöille myönnetyn yleishyödyllisyyden purkamisesta tai kahden miljardin euron vuotuisten asumistukien vähentämisestä torjutaan vasemmiston suunnalta aina ääriretoriikkaan perustuvalla vastahyökkäyksellä? Kuvottavinta tässä teatterissa on se, että nämä täysin moraalittomat huijarit jaksavat naukua tuloerojen kasvamisesta, eriarvoistumisesta, veronkierrosta ja riistoyrittäjien ahneudesta samalla, kun kuppaavat rahansa nimenomaan muka puolustamiltaan duunareilta, köyhiltä ja vähäosaisilta.

Toinen vähälle huomiolle jäänyt tapaus on vasemmistopoliitikkojen ja osuuskunta Tradekan väliset kytkökset. Käytännössä Tradekassa vaikuttaa kolme poliittista ryhmittymää: SDP, Vasemmistoliitto ja kommunistit, joista demareita ja vasemmistoliittoa Tradeka tukee vaalirahoituksella. Sen hallituksen puheenjohtajana toimii SDP:n entinen puoluesihteeri Markku Hyvärinen, joka oikean puoluekirjan omaavana luonnontieteiden ylioppilaana on eittämättä ollut pätevyydeltään juuri oikea valinta myös Eläke-Sampon toimitusjohtajaksi sekä valtion sijoitusyhtiö Solidiumin hallitukseen. Tradekan hallituksessa istuu myös Paavo Lipposen EU-asiantuntijana ja Antti Rinteen valtiosihteerinä aikoinaan toiminut Markku Luoma, sekä sellainen pehmeiden arvojen kova puolustaja, kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo.

Tradekan edustajistossa taas vaikuttaa varsin mielenkiintoisia nimiä, kuten Li Andersson, Antti Rinne, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Aino-Kaisa Pekonen, Jukka Gustafsson, Sirpa Paatero ja pitkä, pitkä liuta muita vasemmistovaikuttajia. Kaikkien Tradekan luottamustehtävissä toimivien henkilöhistoriaa on turha penkoa, jokainen heistä kun on jäsenkirjalla edustava demari tai vasemmistoliittolainen, muiden puolueiden edustajilla ei näihin suhmurointikarkeloihin ole asiaa.

Nimenomaan vasemmistopoliitikot ovat kyllästymiseen asti jankuttaneet siitä, millaiseen dystopiaan sote-markkinoiden pienikin avaaminen johtaa, mutta kaikista näistä tuomiopäivän visioista huolimatta Tradeka hyppäsi kaikessa hiljaisuudessa sote-bisnekseen mukaan ostamalla Med Groupin koko osakekannan. Juhlapuheissaan kapitalismin pahuudesta huolissaan olevien vasemmistolaisten hallinnoima Tradeka on aikaisemmin tehnyt edustajiensa kavahtamaa bisnestä mm. hotelli- ja pikaruokabisneksessä sekä osakemarkkinoilla. Yritysoston myötä valikoimaan on tulossa myös vanhus- ja lääkäripalveluita, sekä liuta muita sote-palveluita, joilla on ilmeisesti tarkoitus tehdä voittoa ja näin riistää vähäosaisia, kuten vasemmistoretoriikka on meille vuosikausia opettanut.

Huomasiko kukaan tämän tapauksen tiimoilta päiväkausien some- ja mediakohuja, mielenosoituksia tai mitään muutakaan dramaattista julkisuudessa? Ei tietenkään, koska tällainen selkärangaton kaksinaismoraali ei ole Suomessa mikään uutinen, ja se on itse asiassa oikeiden puolueiden edustajille jopa täysin hyväksyttyä. Propsit tosin Li Anderssonille, joka sentään myönsi olevansa pettynyt Tradekan hallituksen päätökseen. Aivan niin paljoa ei kuitenkaan harmittanut, että olisi seissyt selkä suorana kapitalistisen sortokoneiston edessä ja irtisanoutunut koko puljusta. Tosin eipä spolioosin, eli poliittisen skolioosin, korkkiruuviksi runnoma selkä taipunut suoraksi muillakaan ahneutta ja voitontavoittelua vastustavilla tradekalaisilla.

Ja nämä kaksi tapausta ovat vain jäävuoren huippu poliittiseen järjestelmäämme pesiytyneestä korruptiosta ja moraalisesta selkärangattomuudesta. Jos Suomessa olisi kunnollista tutkivaa journalismia, niin saisimme lukea joka viikko, tai todennäköisemmin lähes joka päivä, erilaisten yhdistysten, liittojen ja muiden hömppäprojektien kytköksistä eri puolueisiin ja niissä vaikuttaviin poliitikkoihin.

Suomalaisten yhdistysten ja järjestöjen hallitukset ovat täynnä tällaisia veronmaksajien rahoilla loisivia samppanjasosialisteja, joiden huoli johtajien epäoikeudenmukaisista palkkioista ja ylisuurista osingoista lähtee kuin kulakki kuopan reunalta heti, kun rahaa alkaa kilistä omalle tilille. Eikä pidä erehtyä, tämä maan tapa läpäisee takuuvarmasti koko puoluekentän, vaikka nämä ajankohtaiset esimerkit keskittyivätkin vain vasemmistopuolueisiin.

On sanomattakin selvää, että tällainen korruptioon taivuteltu järjestelmä rakentajineen tulee murskata armottomasti, eikä siihen ole muuta keinoa kuin paljastaa väärinkäytöksiä sekä äänestää vaaleissa ehdokkaita, joiden tekemiset kestävät päivänvalon. Vain niin voidaan vähentää suomalaista korruptiota, palauttaa veronmaksajille heille kuuluvaa omaisuutta sekä vahvistaa äänestäjien luottamusta poliittisen järjestelmämme oikeudenmukaisuuteen.

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001909726.html
https://twitter.com/TurjaL/status/1004075718488281088
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005709402.html
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005144631.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250434-ay-vaelle-satoja-miljoonia-kojamosta-riku-aallon-palkkioksi-60-000-eu
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448047.html
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/metalliliiton-aalto-jaadyttaisi-yritysjohdon-palkkiot-pariksi-vuodeksi/5306662#gs.bz3qAVk
https://www.rakennuslehti.fi/2012/03/vvo-joutui-pudottamaan-kohukohteen-vuokraa/
https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/01/Vuokravertailuraportti2_Kuluttajaliitto_2016.pdf
https://www.tradeka.fi/tradeka-yhtiot-oy
https://www.tradeka.fi/tradekan-hallinto
https://www.tradeka.fi/sites/default/files/tradeka-vaalit-2016-tulokset.pd
https://www.is.fi/yritys/kojamo-oyj/helsinki/0116336-2/
https://www.solidium.fi/fi/hallinto/hallitus/
https://yle.fi/uutiset/3-7267588
http://www.saramo.net/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601566.html
https://www.tradeka.fi/uutiset/tradeka-ostaa-med-groupin-onni-hoivan-ensihoidon-ja-julkisen-terveyden-palvelut
https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-yhtio-lahti-mukaan-sote-bisnekseen-is-li-andersson-ei-kommentoi-vaalirahoja/
https://www.talouselama.fi/uutiset/punaisen-paaoman-uusi-alku/22ee641e-82ad-3a27-9484-a6b76bf86081f
https://yle.fi/uutiset/3-9252179

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa edelleen romantisoidaan kommunismia, tuota maailman murhaavimpiin kuuluvaa ideologiaa? Neuvostoliittoa, Karl Marxia, Che Guevaraa ja muita reaalisosialismin airueita täällä ihaillaan kritiikittä, vaikka niihin liittyy hirvittävä määrä samoja piirteitä, ja vielä enemmän väkivaltaa, kuin vaikkapa kansallissosialismiin, tuohon täysin aiheellisesti halveksittuun aatesuuntaukseen.

Ei kansallissosialismia, kommunismia, sosialismia tai muitakaan kollektivistisia aatteita tulisi erityisemmin helliä tai katsella hiljaa vierestä, jos arvostaa vapautta tai demokratiaa. Siksi julkisessa keskustelussa kaikille tulee olla samat säännöt: Jos fiilistelet ja symppailet totalitarismia, niin tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole.

Huvfudstadsbladetin haastattelussa Vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson tiesi kertoa olevansa marxilainen, kun analysoidaan työn ja pääoman ristiriitaa, joka kuulemma määrittää nykyajankin työmarkkinoita. Tämä reilun sadan vuoden takaa pölähtänyt raikas tuulahdus ei herättänyt sen enempää lehdistössä kuin muuallakaan käytännössä minkäänlaisia väreitä.

Vain kaksi päivää Anderssonin jälkeen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että “Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita” ja yritti heti seuraavassa lauseessa tehdä pesäeroa reaalisosialismin uhrien ja itse ideologian välille. Vapaasti mukaillen Aallon logiikka kuuluu, että “kommunismi on hyvä juttu, mutta jätkät pilas”, aivan niin kuin reaalisosialistiset kokeilut eivät olisi joka kerta päätyneet joukkomurhiin, totalitarismiin ja mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Moni tätä lausuntoa parhain päin itselleen ja muille selitellyt sanoi, että Aaltohan on aikoinaan hypännyt pois kommunistisen nuorisoliiton järjestötoiminnasta tajuttuaan kommunismin käytännön sovellusten ongelmat, eikä näin ollen enää symppaisi kommunismia. Mutta jos Aallon sanomisia luetaan ihan tarkasti, niin Aalto vain irtisanoutui itselleen assosiaatioriskin aiheuttavista väkivalta- ja vallankumousfantasioissa piehtaroivista räyhääjistä, mutta pitää edelleen kommunismin aatetta kauniina. Se on sanatarkka sitaatti, jota on mielestäni syytä toistaa sen uskomattoman luonteen takia.

Mutta mitä se Aallon kauniina pitämä kommunistinen aate tai Anderssonin fiilistelemä marxilainen työn ja pääoman ristiriita sitten on?

Jos katsotaan esimerkiksi Karl Marxin kirjoittaman Kommunistisen manifestin toista osaa, niin siinä proletariaatin poliittisiksi tavoitteiksi asetetaan mm. maaomaisuuden pakkoluovutus, korkea progressiivinen vero, perintöoikeuden lakkauttaminen, maastamuuttajien ja hallintoa vastaan kapinoivien ihmisten omaisuuden takavarikointi, tuotantovälineiden ja kulkulaitosten sosialisointi valtion hallintaan, työvelvollisuus kansalaisille sekä tuotannon keskusohjaus valtion toimesta.

Marxilainen työn ja pääoman ristiriita tarkoittaa typistettynä pelkoa siitä, että pääoman keskittyminen veisi työläiseltä mahdollisuuden elättää itsensä palkkatyöllä sekä mahdollisuuden vapauttaa itsensä palkkatyöstä ahneen kapitalistin hallitessa pääomia. Suomalaisiin vasemmistopuolueisiin, eli Vihreisiin, demareihin ja Vasemmistoliittoon, tiukasti kytkeytyvän marxilaisen talousteorian suurin ristiriita onkin mielestäni se, että siinä ajatellaan kaiken työllä tuotetun lisäarvon kuuluvan työntekijälle.

Iloinen poikkeus työläisen oikeuksiin tehdään vain, kun valtiokoneisto tarvitsee rahaa ja alkaa verottaa sitä työläisen tuottamaa lisäarvoa. Silloin työläisen, ja kaikkien muidenkin, oikeudet lakkaavat painamasta vaakakupissa. Muistutan vielä, että suomalaiset sosialistit, eritoten Anderssonin johtama Vasemmistoliitto, kannattavat korkeampaa verotusta keskushallintoihanteensa toteuttamiseksi. Nämä puolueet ja poliitikot löydät sieltä, mistä kuuluu isoin mölinä eriarvoisuudesta, epäinhimillisestä oikeistolaispolitiikasta, uusliberalismista tai aina, kun julkisen sektorin kulurakennetta halutaan tervehdyttää.

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina mainittakoon, että Karl Marxin kirjoittamassa “Palkkatyö ja pääoma”-kirjasessa ainoa maininta verotuksesta on se kohta, jossa verotusta verrataan orjuuteen.

Jos haluatte piinata itseänne, niin lukekaa alla olevasta linkistä Friedrich Engelsin ja Karl Marxin järkeilyä työn ja pääoman ristiriidasta, jossa pelätään kehruu-Jennyä, tehdään kaikki väärät oletukset tuottavuuden nousun seurauksista, eikä oteta huomioon edes työmarkkinoilla toimivaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Teksti vaikuttaa lähinnä alakouluikäisen aivoituksilta, jotka ovat varmaankin vedonneet lähes kaksisataa vuotta sitten teollistumisen ajan alun kouluttamattomiin työläisiin. Se, miten tällainen aapistason epäfilosofia voi edes etäisesti vedota maailman parhaaksi mainostetusta peruskoulusta valmistuneeseen ihmiseen, puhumattakaan modernin ajan tietotyöläisistä, on minulle täysi mysteeri. Mutta silti moni puolue elää toistelemalla näitä pian kaksisataa vuotta vanhoja epätosia kliseitä.

Kommunismiin siis kuuluu olennaisena osana markkinatalouden vastustaminen sekä luopuminen niin omistusoikeudesta kuin muistakin keskushallinnon haitallisiksi katsomista yksilönvapauksista, jotka taas on länsimaisten vapaiden ja liberaalien demokratioiden vankimpia aatteellisia kivijalkoja. Vaikka sosialistit ja kommunistit yrittävätkin pukea aatteilleen vapauden kaapua, on molemmissa kyse ihmisten henkisestä ja fyysisestä orjuuttamisesta.

Vaikka niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin puheenjohtajiensa suulla markkinoivat väitettyä liberaaliuttaan, ovat marxilaisuus ja kommunismi, kaikkien sosialististen keskushallintoutopioiden tavoin, yksilönvapauden vankimpia vihollisia. Niihin molempiin kuuluu hatara, kuperkeikkaa pyörivä teoria, tavan kansalaisen mahdollisuudesta lunastaa itselleen todellinen vapaus vain alistumalla keskushallintojärjestelmän kuuliaiseksi orjaksi.

Vaikken minä usko Aallon tai Anderssonin haaveilevan porvarin taluttamisesta kuopan reunalle tai vankileirien saaristosta, niin kommunismin tai marxilaisuuden aatteellinen ihannointi ei voi olla vaikuttamasta kannattajiensa politiikkaan. Näitä aatteita seuratessa lopputulos on joka ikinen kerta ollut tismalleen sama, eikä se fakta muutu vaikka kuinka etukäteen irtisanoutuisit reaalisosialismin eriarvoistavasta politiikasta, vähemmistöryhmien sortamisesta, vankileirien saaristoista ja keskushallinnon aiheuttamista nälänhädistä.

Vaan näkyykö paheksuvia kolumneja lehdissä, "järkyttyneitä" lausuntoja Aallon ja Anderssonin "kylmäävistä ja ihmisyydelle vieraista" ajatuksista, tai somessa raivoavien vasemmistoaktiivien kolonnia? Näkyykö räikeää tekopyhyyttä analysoivia kolumneja siitä, kuinka eriarvoisuudesta ja vähemmistöistä poliittisen markkinointikärjen tehneen puolueen PJ:t symppailevat ideologiaa, jonka saavutukset eriarvoisuuden kasvattajana ja vähemmistöjen sortajana ovat aivan omassa luokassaan? Ei näy, koska jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa kommunismia pidetään edelleen vain harmittomana ja väärin ymmärrettynä halipusipörröpupu-ideologiana.

On aivan päivänselvää, mitä tapahtuisi, jos joku puoluejohtaja toteaisi kansallissosialistisen aatteen ja utopian olevan kauniita, tai kehuisi olevansa Adolf Hitlerin kehittämien filosofisten houreiden päälinjoista samaa mieltä. Millainen poliittinen myrsky nousisi, jos jonkun kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa laulettaisiin reippaita Sturmabteilungin marssilauluja, vähän niin kuin Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronica Honkasalon vaalitilaisuudessa vuonna 2015 laulettiin stalinistien omakseen ottamia taistolaisralleja?

Kuvitelkaapa sitä hulabaloota, jos persunuoret olisivat lanseeranneet Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa varten paidan, johon olisi sommiteltu Huhtasaaren kuva tyylillisesti mukaillen jonkun kuolleen fasistijohtajan ikonista kuvaa. Siis aivan kuten demarinuoret tekivät Tarja Halosesta Che-paidan vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Entä, jos jonkun oikeistopuolueen kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa soittaisi Joseph Göbbels-niminen bändi, kuten Vasemmistoliiton puolueaktiivin, Dan Koivulaakson, vaalitilaisuudessa vuonna 2011 soitti Che Guevara-niminen yhtye?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa voi huoletta fanittaa viime vuosisadan verisintä ideologiaa tuosta noin vain, palkinnoksi erityisesti medialta tulee hiljainen hyväksyntä tai selkääntaputuksia. Mutta auta armias, jos haluaisit purkaa kotimaisia kartelleja ja monopoleja, tasapainottaa julkisen sektorin budjettia tai vapauttaa työmarkkinoita keskussääntelyn ikeestä, niin saat kuulla olevasi epäinhimillinen, kylmä ja eriarvoistava köyhien vihaaja, naisvihamielinen äärioikeistolainen ja kaikki ne muut kliseet, joita vasemmistopuolueiden some-tileiltä voi käydä ihastelemassa.

Jotta se nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin kommunismi, marxilaisuus ja kansallissosialismi ovat totalitaristisia ja äärimmäisen murhaavia ideologioita. Kaikki ne ovat kahlanneet historiankirjojen sivut läpi kädet veressä, mutta vain yhtä niistä pidetään Suomessa haitallisena, muita enemmänkin kannattajansa kunniamerkkeinä. Näitä kaikkia totalitarismiin vääjäämättä johtavia aatteita tulisi vastustaa aktiivisesti, ja niin vapauksiaan arvostavan kansalaisen kuin mediankin tulisi haastaa niiden puolestapuhujat julkisessa keskustelussa aina tilaisuuden tullen.

Näin tekemällä Suomi-neito voisi vihdoin astua vapauden valoon totalitarismin varjoista, ja pääsisimme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, jossa vapaus on jakamaton, yhteiskuntamme tärkein, arvo.

https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-kylla-olen-marxilainen/
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200847525_u0.shtml
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.230613
https://www.verkkouutiset.fi/tarja-halonen-verot-pitaa-kerata-elina-lepomaki-leipa-pitaa-saada-poytaan/
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4076244/Distressing-photos-1920s-Russian-famine-turned-hopeless-peasants-cannibals-five-million-people-starved-death.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2008/08/manifestiwww.pdf
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1849/palkkatyo-ja-paaoma.htm

Monilta osin viimeinen kuukausi on ollut virkistävin pätkä politiikkaa vuosikausiin. On nähty vertaansa vailla olevia takinkääntöjä, suhmurointia, härskiä populismia, opportunismia ja tietysti kulisseissa on tapahtunut paljon sellaista, mistä me emme vielä tiedäkään.

Tietysti viime kuun alussa startanneen tivolin pääesiintyjät olivat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joilta nähtiin trapetsiesitys, miekannielentää ja henkeäsalpaava kahtiasahaus. Vaikka esityksen aikana yleisön huomio kiinnittyi itse vetonauloihin, hääri areenan laitamilla myös pitkä liuta pellejä viihdyttämässä yleisöä, heistä lisää tuonnempana.

Vaikka perussuomalaiset ovat paikallisyhdistysten tasolla käyneet avointa valtapeliä jo vuosia, niin Tim Il Soinin yksinvaltiaana johtaman puolueen aktiivit eivät ole koskaan saaneet opetella käymään puheenjohtajavaaleja ilman Suuren Johtajan suunnittelemaa koreografiaa. Persujen historian ensimmäinen oikea PJ-kamppailu nähtiin vasta nyt, ja se oli juuri sellaista tuhertamista kuin neitsyiltä saattoi odottaakin.

Puolue-eliittiä vastustaneiden Halla-aholaisten naiivia intoa ja sokeaa aatteenpaloa alleviivaa uusi varapuheenjohtajisto, poliittisesti varsin ryvettyneet Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola, joka voitti paikkansa silmiinpistävän isoilla marginaaleilla vain yhden äänestyksen mennessä toiselle kierrokselle. Vaikka minusta Kokoomuksen ja Keskustan olisi edelleen ollut parempi vain leikkiä kiltisti hallitusta Halla-ahon persujen kanssa, niin ymmärrän kyllä, miksi hallituksessa säikähdettiin Perussuomalaisten tuoretta puheenjohtajistoa.

Toisaalta soinilaisilta on vuosien saatossa unohtunut, mistä Perussuomalaiset ovat kannatuksensa saaneet. Puolueen alkuajoista lähtien sen aatteen ytimessä on Soinin johdolla ollut EU -ja maahanmuuttokriittisyys, kansallismielinen työväenaate sekä herravihaan tukeutuva populismi. Äänestäjät, joihin nämä teemat vetosivat, ovat pieneksi osaksi myös äärilaitaa, muukalaisvihaajia, kansallissosialisteja ja Bilderbergeistä horisevia kylähulluja, joiden äänet ovat vuosikausien ajan kelvanneet niin yksinvaltias Tim Il Soinille kuin esikunnalleenkin.

Jokaisessa persujen aiemmassa puoluekokouksessa puheenjohtajistoon on masinoitu soinilaisten sisäpiiriä. Siihen nähden soinilaisten ja eritoten Soinin reaktiot vallanvaihdokseen ovat olleet lähinnä naurettavia, ja ennen niin uhmakkaat puheet ovat muuttuneet lähinnä lapselliseksi kiukutteluksi.

Esimerkiksi puheet Perussuomalaisten kaappaamisesta ovat käsittämättömiä. Jos puolueen puheenjohtajisto vaihtuu sääntöjen puitteissa, niin silloinhan demokratia on tapahtunut eikä voida puhua mistään poliittisesti erityisen nokkelasta manööveristä. Riitti, kun saapui paikalle ja muisti hengittää samalla, kun tuhersi oikeat nimet äänestyslaitteeseen. Vihreät äänestivät myös jäsenvaalilla, mutta puhutaanko kaappauksesta, kun Niinistön opetuslapsi ja ehdoton ennakkosuosikki Emma Kari ei voittanutkaan?

Myös Soinin menneet uhot ministeriautoista, eliitin ja herrojen suhmuroinneista sekä Juudas-analogioista romuttuivat yhden iltapäivän aikana Uusi Vaihtoehto-ryhmän erotessa persuista. En ole näin dramaattiselle ja paniikinomaiselle takinkäännölle keksinyt kuin kuin yhden ilmeisen selityksen, mutta jääköön spekuloimatta sen pidemmälle. Tähän saatanee vastaus sitten, kun nähdään mitä veronmaksajien rahoilla pystytettyä hillotolppaa Soini lähtee hallituskauden päätteeksi nuolemaan.

Ihmettelen myös sitä mieletöntä moraalipaniikkia niin omassa puolueessani Kokoomuksessa kuin myös kepulaisten keskuudessa. Halla-ahon ehtoa hallitusohjelman noudattamisesta oli vaikeaa pitää kohtuuttomana, mutta siitä huolimatta porukka reagoi niin kuin itse Saatana olisi laskeutunut maan päälle. Kreationistihömppää ja konservatismia löytyy kyllä kaikista hallituspuolueista siinä, missä satunnaisen BDSM-musavideon aiheuttaman imagotappion kanssa hallituspuolueet olisivat varmasti pystyneet elämään, kun ovat eläneet tähänkin asti.

Sen verran on myös sanottava, että kukaan ei nouse hallitusvastuuseen ymmärtämättä suunnitelma B:n merkitystä, eikä hallituksen nokkamiehille takuuvarmasti ole ollut hetkeäkään epäselvää, mitä missäkin perussuomalaisten puoluekokouksen toteutuneessa skenaariossa tehdään. Vaikka pidänkin persujen työntämistä oppositioon typeränä tapana vahvistaa Halla-ahon henkilökulttia ja Perussuomalaisten kannatusta, osoittaa hallituksen vaihtoehtoinen toimintasuunnitelma ja sen läpi vieminen poliittista pelinlukutaitoa Sipilältä ja Orpolta. Samalla soinilaiset saatiin syömään kädestä ja tekemään haluttuja temppuja, ainakin hetkeksi.

Vaikka Kokoomuksen, Kepun ja persujen välinen konflikti oli toki tämän tivolin jännittävin näytös, niin perinteitä kunnioittaen myös pellet näyttelivät spektaakkelissa pientä, joskin huvittavaa, roolia. Totuttuun tapaan oppositiosta yritettiin näytelmän aikana kerätä irtopisteitä mielipiteillä, joita klovnien ja kuplavolkkareiden symbioosin tavoin, mahtuu yhteen tusinaan enemmän kuin voisi kuvitellakaan.

Suomen ykköspopulistit, Vihreiden Ville Niinistö ja Emma Kari, hyökkäsivät luonnollisesti apajille heti persujen PJ-kisan ratkettua. Parissa päivässä molempien seinä täyttyi lukuisista päivityksistä, joissa jankutettiin heidän omaa loputonta hyvyyttään ja hallituksen loputonta pahuutta. Eipä näiden tyyppien jutuista substanssia ole paljoa löytynyt aikaisemminkaan, mutta nyt jutut olivat kiihkeitä kuin natsilla Nürnbergissa.

Opposition selkäydinreaktio oli se, ettei Suomi voinut pitää Halla-ahon perussuomalaisia hallitusvastuussa, koska natsit, äärioikeisto, ja kaikki ne muut tutut mantrat. Ja kun näitä toiveita mukaillen Halla-ahon persut sitten suljettiin ulos hallituksesta, niin sekään ei kelvannut, vaan hallitus oli antamassa persuille marttyyrin viittaa. Sitä voidaan toki kysyä, millaisen marttyyrin viitan Halla-aho olisi saanut, jos olisimme järjestäneet uudet vaalit ensimmäistä kertaa yli neljäänkymmeneen vuoteen osoittaen samalla sormella Perussuomalaisia, jotka vain halusivat pitää hallitusohjelmasta kiinni?

Niinpä viimeiseinä oljenkortenaan identiteettipolitiikkaan nojaava opposition populistiprikaati alkoi vaatia uusia vaaleja. Keppihevosena käytettiin esimerkiksi sitä, että uuden hallituksen kannatus on alle 50 %. Tosin hallitusta ei muodosteta gallup-kannatusten perusteella ja toki moinen skenaario on muutenkin ollut aina mahdollinen, kiitos suhteellisen vaalitavan, josta myös nykyiset oppositiopuolueet ovat halunneet pitää tiukasti kiinni.

Oiva esimerkki Vasemmistoliiton ja Vihreiden häikäilemättömästä Putin-kaliiperin propagandasta oli se, että ne vaativat uusia vaaleja vedoten muiden vallanhimoon samalla, kun ne, vaatimuksensa toteutuessa, itse saisivat lisää paikkoja eduskunnassa. Eivätpä vaatineet Vihreät ja Vasemmistoliitto uusia vaaleja viime vaalikaudella luistettuaan hallitusvastuusta kesken kaiken. Molemmilla puoluetoimistoilla takuuvarmasti laskeskeltiin, että melodramaattinen siirtyminen oppositioon antaa helpon keinon kasvattaa kannatusta ennen seuraavia vaaleja.

Tämä vasemmistopuolueiden opportunistinen tolppien siirtely ja uhriutuminen on yhtä naurettavaa kuin, jos Suomen jääkiekkojoukkue valittaisi Kanadan joukkueesta olympia-turnauksien välillä, että “No on se nyt ihan tyhmää, että saavat olla mestareita aina neljä vuotta kerrallaan vaikka maajoukkueen kokoonpanokin on jo vaihtunut! Kyllä meidän pitää saada kultamitalit, jos me halutaan, koska me edustamme ihmisläheistä jääkiekkoa, jota pelataan löysin rantein taklaamatta ja kohottamatta kiekkoa, se olisi voitto Kanadan epäinhimillisestä, voitonhimoisesta ja kovasta jääkiekkopelistä”. Tai jos Suomen Yleisurheiluliiton dirikat valittaisivat, että “Usain Boltille voitto on selvästikin tärkeämpää kuin urheiluhenki. Meidän piirimestarit viettää yli 15 sekuntia satasella, heidän kauttaan huippu-urheiluun tuodaan enemmän ihmisyyttä ja kaikki pelaa-asennetta”.

Persujen kriisi jopa sytytti Vihreiden Ozan Yanarin rakkauden SMP:n perintöä kohtaan samalla, kun liberaalidemokratiasta loputtomalla jankuttamisella irtopisteitä keränneen Emma Karin mielestä oli jopa häpeällinen päivä demokratialle Sipilän “epädemokraattisesti” kootun hallituksen saadessa äänienemmistöllä eduskunnan luottamuksen. Ei se toki uutta ole, että vasemmistolle demokratia on jotain sellaista, jossa vain oma tahto saa tapahtua, mutta onhan tuo naukuminen jo aivan älyvapaata.

Hassua on myös se, että vielä muutama kuukausi sitten Mauno Koiviston kuollessa, jopa poliittisesti aivan eri laidan puolueiden kellokkaat suitsuttivat suu poliittisista irtopisteistä vaahdoten Manun loputonta viisautta ja sitä hyvinvointivaltiota, jossa “satamajätkästä voi tulla presidentti”. Kun sitten tukkijätkästä tuli Suomen toiseksi suurimman puolueen varapuheenjohtaja, loppuivat maireat lässytykset hyvinvointivaltion tarjoamista mahdollisuuksista siihen paikkaan.

Joku vääräleuka voisi pitää jopa ironisena sitä, että siinä, missä suomalainen vasemmisto ei antanut satoja ihmisiä ympäri Eurooppaa tappaneiden muslimiekstremistien edessä pelolle valtaa, onnistui viitasaarelainen sahuri ja demokraattisesti valittu Suomen eduskunnan hallitus lietsomaan ennen näkemättömän paniikin vain noudattamalla suomalaisen parlamentarismin sääntöjä.

Oppositio on viime aikoina tykännyt vedota perustuslain pyhyyteen ja horjumattomuuteen kerta toisensa jälkeen, vaikka vasemmistopuolueet ovat itse häpäisseet lainsäädäntömme kivijalan alistamalla sen halpahintaisen populisminsa ponnahduslaudaksi. Tällä kertaa perustuslaki unohtui heti, kun tarjolla olisi ollut lisää paikkoja eduskunnassa.

Perustuslain tulkinnassa lähtökohta on se, että uudet vaalit ovat vasta se viimeinen ja dramaattisin keino saattaa eduskunta taas toimintakykyiseksi. Ennen sitä yritetään neuvotella toimiva enemmistöhallitus, eikä asiaan liity mitään ehtoja gallupien luovasta tulkinnasta, hallituksen linjan muuttumisesta, hallituspuolueiden puheenjohtajien persoonista tai arvioista hallituksen vallanhimosta.

Perustuslain pykälässä 26 todetaan, että uusiin vaaleihin vaaditaan perusteltu syy ja presidentin lupa. Perustelluksi syyksi ymmärtääkseni riittäisi se, että pääministeri ei pysty muodostamaan toimivaa hallitusta ja tästähän ei nykyhallituksen kohdalla ole kyse. Perustuslain 26:een pykälään on tarkoituksella leivottu turvakytkin, jolla estetään mahdollisesti hallitukseen päätyviä, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kaltaisia puolueita, jatkuvasti kiristämästä hallituskumppaneitaan saadakseen tavoitteitaan läpi ilman suomalaiseen parlamentarismiin kuuluvaa neuvottelemista.

Perustuslain yli käveleminen oman agendan ja oman kannatuksen nostamiseksi, kuten oppositiolta on nyt monesti nähty, se on sitä todellista sokeaa vallanhimoa ja poliittista opportunismia, jota suomalaisten äänestäjien tulisi karttaa kuin ruttoa.

Oppositio on nyt kaksi vuotta itkenyt, kuinka hallituksen arvot ovat kovia, oikeistolaisia, epäinhimillisiä, ihmisyydelle vieraita, koulutusvihamielisiä ja mitä lie kaikkea. Mutta nyt kun hallitus sulki opposition toiveiden mukaisesti Persut hallituksen ulkopuolelle, se opposition mielestä samalla hylkäsi kovat oikeistolaiset arvonsa jatkaakseen oikeistolaista kovien arvojen politiikkaansa? Näitä kognitiivisen dissonanssin kärrynpyöriä ja loogisia kuperkeikkoja isompi mysteeri minulle on enää se, kuka näitä pellejä vielä äänestää?

http://timosoini.fi/2017/06/antaa-padan-porista/
https://www.suomenuutiset.fi/laura-huhtasaaresta-1-varapuheenjohtaja/
https://www.suomenuutiset.fi/teuvo-hakkarainen-juho-eerola-varapuheenjohtajiksi/
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1575182205833829
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577185848966798
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1577430975608952
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1578551365496913
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154665701590949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154666723575949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671430855949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154671564175949
https://www.facebook.com/emmakari1/photos/a.10150539262375949.378840.70955745948/10154672392840949/?type=3&theater
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674252340949
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154674411230949
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1564206553614214
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1561805307187672
https://twitter.com/liandersson/status/873491573568401410
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253162.html?ref=rss
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874666175086678016
https://twitter.com/VilleNiinisto/status/874667589607333889
https://twitter.com/yanarozan/status/873579697455718400
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154694270165949
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P26
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154618953485949

AY-liike ja vasemmistopuolueet ovat viime aikoina kovaan ääneen kritisoineet verosuunnittelua, osingonjakoa ja irtisanomisia. Tosiasia kuitenkin on se, että ne itse nauttivat verovapaudesta ja jakavat sekä vastaanottavat osinkoja irtisanomisten aikaan. Ne vieläpä kierrättävät pääomia VVO:n kautta, jolle ovat myöntäneet verovapauden siitä huolimatta, että VVO toimii markkinoilla kuin mikä tahansa yksityisyritys.

AY-liikkeen, vasemmistopuolueiden ja VVO:n kytkös on varmasti yksi ilmiselvimpiä korruption, veronkierron ja epäoikeudenmukaisuuden ilmentymiä tässä maassa, mutta lopullista totuutta puhalluksen suuruudesta on vaikeaa saada selville, koska esimerkiksi AY-liikkeen kirjanpito ei ole julkista.

Kyse on miljardeista euroista, mutta avoimuus, oikeudenmukaisuus ja tasavertainen verokohtelu eivät ole sosialistien agendalla, kun kyse on oman kultapossukerhon sikailusta.

Ennen juhannusta noussut kohu ja suomalaisen vasemmiston pöyristyminen Olli Immosen vierailusta Eugen Schaumannin muistotilaisuudessa seurassa, josta joku täysin ulkopuolinen ei pitänyt, ei voisi tahattomassa kaksinaismoraalissaan olla parempi osoitus kriitikoiden täydellisestä itsetutkiskelun ja itsekritiikin puutteesta.

Suomessa natsi-saksalainen kansallissosialismi on käytännössä olematonta muutamaa nettiagitaattoria ja paria poliittisesti täysin merkityksetöntä kansalaisaktiivien yhdistystä lukuun ottamatta. Vasemmiston Kokoomukseen, kepuun ja perussuomalaisiin lyömä fasistisen äärioikeiston leima ei oikein tahdo tarttua, koska niiden toimintaan ei liity ekstremismiä tai väkivaltaa. Persuistakin jytkyn mukanaan tuomat sivuosumat on paljolti kiilloteltu sieviksi salonkikelpoisiksi kikkareiksi tai harjattu pois vaalipöntön reunasta aiheuttamasta kiusallisia kysymyksiä.

Meno vasemmistossa on uhkaavuudessaan ja symbolismissaan aivan toista luokkaa. Vieläkö muistatte demarinuorten vuoden 2006 presidentinvaaleihin lanseeraaman Tarja-Che-paidan? Che Guevarahan oli kovan luokan murhaaja, rasisti ja väkivallassaan häikäilemätön, aivan kuten aatteelliset esikuvansa Neuvostoliitossa. Sattumoisin Vasemmistoliiton kärkkäin Olli Immos-kriitikko Dan Koivulaakso järjesti vuoden 2011 eduskuntavaalibileisiinsä Che Guevara-nimisen yhtyeen. Voitteko kuvitella sitä pöyristymisen määrää, jos Alexander Stubb käyttäisi natsi-symboliikkaa vaalikampanjassaan, tai jos Olli Immosen vaalitilaisuudessa esiintyisi Benito Mussolini-niminen yhtye?

Vuonna 2006 vasemmistolaiset kansalaisaktiivit järjestivät Helsingissä Smash-ASEM-mielenosoituksen, johon osallistuneet mm. särkivät keskustassa liikkeiden ikkunoita, töhrivät julkisia paikkoja ja toivat ”rauhanomaiseen” mielenosoitukseen ennakkoon tehtyä kehotusta noudattaen pitkän liudan aseita, joita myös käytettiin. Kaikesta tästä huolimatta Vasemmistoliiton nykyinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki osallistui Smash-ASEMiin sen sijaan, että olisi käyttänyt arvovaltaansa väkivaltaisuuksien hillitsemiseen tai irtisanoutunut väkivaltaan yllyttävästä mielenosoituksesta perumalla osallistumisensa. Jos joku perussuomalainen tai kokoomuslainen marssisi oikeistoradikaalien järjestämässä mielenosoituksessa, johon osallistuvia olisi avoimesti kannustettu väkivaltaan aatteellista oppositiota kohtaan, niin lööpit kirkuisivat vertauksia Kristalliyöhön viikkotolkulla.

Kirsikkana kakussa on vuosittain juhlittava työn sankareiden juhlapäivä ja sen mukanaan tuomat vappukulkueet, joille SDP ja Vasemmistoliitto ovat ilomielin toivottaneet tervetulleeksi niin kommunistit kuin kerta toisensa jälkeen väkivaltaiseen riehumiseen syyllistyvät vasemmistolaiset ääriryhmätkin. Vasemmiston Neuvosto-sympatiat, kaipuu äiti-Venäjän syleilyyn ja julkisuomettuneisuus ovat edelleen salonkikelpoista kamaa, joka ei aiheuta pahennusta tai ylitä uutiskynnystä.

Vähättelemättä natsien mustaa terroria, se kuitenkin kalpenee julmuudessa, kestossa ja uhrien määrässä kommunistien punaterrorille. Neuvostoliitossa kärrättiin tekaistujen syytteiden nojalla ihmisiä kuolemaan Siperian pakkotyöleireille vielä 1950-luvulla ja etnisiä vähemmistöjä pakkosiirrettiin 1970-luvulla. En näe tarpeelliseksi pitää sen pidempää luentoa kommunismin ja sosialismin globaalista väkivaltaisesta perinnöstä, oletan jokaisen peruskoulusta valmistuneen tietävän Kiinan kommunistisen puolueen, NKVD, vankileirien saariston, Juchen ja muiden kommunistisen aatteen synnyttämien ilmiöiden historian. Myös modernimmat ajat ovat näyttäneet meille, että puhuttaessa väkivallasta ja terrorista, äärioikeisto häviää 10-0 niin iskujen määrässä kuin body countissakin äärivasemmistolle, joka ideologioineen vastaa valtaosasta eurooppalaista terrorismia.

Vapautta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta rajoittavan kansallissosialismin kulttuurinen tukahduttaminen on jokaisen suomalaisen tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, mutta niin on myös kommunismin suitsiminen tismalleen samoista syistä. Pidänkin erikoisena, että siinä missä Hitlerin aatteellista perintöä perustellusti pidetään vastenmielisenä, on Leninin ja Stalinin aatteellisen perinnön romantisointi ja julkinen promotointi yleisesti hyväksyttyä niiden ohjatessa avoimesti jopa kymmenien kandanedustajien päivittäistä päätöksentekoa.

Yleisesti ottaen ihmisiä tulisi tarkastella heidän tekojensa kautta, ei heidän kavereidensa kautta, se koskee meitä kaikkia puoluekantaan ja ideologiaan katsomatta. Ja myös Vasemmistoliitossa tulisi ymmärtää, että valokuvissa esiintyminen ei vielä ole fasismia, mutta Dan Koivulaakson vaatimus Immosen erottamiseksi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on lähempänä totalitarismia kuin parlamentarismia.

Toisin kuin kannattajansa yrittävät meille vakuuttaa, kommunismi ja kansallissosialismi eivät ole toistensa vastakohtia. Ne ovat identtiset kaksoset, joista toisella on käsissään punaiset ja toisella mustat hanskat. Kun ne riisuvat hanskansa, seisoo edessämme edelleen kaksi identtistä murhanhimoista psykopaattia, joiden kädet ovat veressä olkapäitä myöten. On perusteltua odottaa myös poliittisen kentän vasemman laidan tarkastelevan omaa käytöstään johdonmukaisesti tämän faktan valossa.