Tere Sammallahti

Yle on päättänyt lopettaa suositun Herra Heinämäki-lastenohjelman esittämisen Yle Areenassa ja arkistoida kaikki jaksot, koska Twitterissä joku väitti ohjelman olevan rasistinen Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjä kohtaan. Näin, verorahoin kustannettu Suomen suurin mediakolossi taipuu parin some-kiukuttelijan edessä, joiden tärkein argumentti on se, että jonkun sukulaiset olivat asiasta jotain mieltä!

Kritiikin kirjoitti saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti, joka on tullut tunnetuksi siitä, että hän löytää syyn loukkaantua asiasta kuin asiasta, ja saa journalistien lempisaamelaisena pähkähulluimmatkin ajatuksensa jakeluun valtavirtamedian kautta. Laiti puhuu natiiviamerikkalaisten äänellä, vaikka yhdeltäkään niin sanotulta intiaanilta asiaa ei ole kysytty. Mutta sillähän ei jo totutun kaavan mukaisesti ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä on päästä luomaan draaman kaarta.

Ehkäpä eniten minua huolestuttava asia tässä koko tapauksessa on se, että tiedonvälityksen avoimuutta ja kansalaiskeskustelua edistävä Yle teki hätiköidyt johtopäätökset ilman syvempää kriittistä analyysiä saati minkäänlaista kansalaiskeskustelua. Avoimuuden nimissä poliittisesti aktiivinen ja selkeästi ääriajattelua edustava Laiti on itse muuttanut Twitter-profiilinsa yksityiseksi niin, ettei kukaan pääse seuraamaan hänen twiittailujaan ilman hänen erillistä hyväksyntäänsä. Laiti siis käsin valitsee samanmielisiä vahvistamaan kuplaansa ja sulkee kategorisesti kaikki muut, erityisesti erimieliset, ulos keskustelusta.

Päätöksellään siirtää kyseinen lastenohjelma pois Areenasta yhden ihmisen valituksen seurauksena, Yle antoi vahvan symbolisen signaalin siitä, että Suomen suurin mediatalo on valmis sensuuriin vain siksi, että joku on päättänyt loukkaantua. En minä sitä sano, että jokaista palautetta tai päätöstä pitäisi julkisesti puida, mutta nyt kyseessä on vakiintuneiden journalististen käytäntöjen, sekä koko kulttuurimme, alistamisesta hyvin perustavanlaatuiselle muutokselle, jonka ajava voima on äärimmäisen kiistanalaista aatetta kannattava, pieni radikalistien, vähemmistö.

Minä en verorahoitteista ja valtiollisessa ohjauksessa olevan median tarpeellistuutta ymmärrä muutenkaan. Mutta jos verorahoitteisesta, Suomen suurimmasta mediakolossista, tehdään tällaisen kulttuuritotalitarismin työkalu, niin Ylen lakkauttamisella on paljon isompi kiire kuin aikaisemmin on ymmärretty.

Ylen vastaus päätöstä seuranneeseen kritiikkiin on vähintään yhtä typerryttävä kuin itse päätöskin. Aivoon sattuu aivan erityisellä tavalla, kun julkisrahoitteisen ja Suomen suurimman mediatalon johtaja tiedotteessaan selkeästi tiedostaa rasismin olevan väärin, mutta heti seuraavassa lauseessa kertoo, ettei suurimmalla osalla suomalaisista tule olla ääntä vähemmistöjä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ETNISYYTEMME TAKIA.

Laitin ja muiden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien vakiovastaus tässä kohtaa on, ettei valkoisia kohtaan voi olla rasisti, mikä ei väitteenä kestä loogista tarkastelua. Rasismin määritelmä ei sulje ulos ainuttakaan etnistä ryhmää missään sopimuksessa, laissa tai sanakirjamääritelmässä. Sen sanominen, ettei johonkin etniseen ryhmään voi kohdistua rasismia, on kuitenkin itsessään rasistinen lausunto, koska sillä yritetään riisua toisilta ihmisoikeuksia nimenomaan etnisyyteen perustuen.

Toisekseen, Ylen Areenassa ohjelman kotisivuilla lukee nyt, että ohjelma on poistettu, koska “ohjelman alkuperäiskansaa edustavan sivuroolin hahmoa voidaan pitää loukkaavana”. Voidaan pitää loukkaavana! Mitä tahansa voidaan pitää loukkaavana, kun tahtotila on olemassa!

Esimerkiksi CNN:n toimittaja otti pari kuukautta sitten väitti Ryhmä Haun ja Tuomas Veturin olevan fasistisia lastenohjelmia. Toimittaja summasi Tuomas Veturin yhteiskunnan olevan seksistinen luokkayhteiskunta ja korporatistis-totalitaristinen dystopia. Ryhmä Hau on kuulemma myös seksistinen siinä, missä sarjan ihmishahmoa, Rikua, toimittaja piti jumaluuskompleksisena hahmona, jolta lapset oppivat valkoista ylivaltaa hänen delegoidessaan tehtäviä muka alempiarvoisilleen.

Nyt sitten kaikki kuulolla olevat aikuisen, kättä ylös, jos tällainen kritiikki tuntuu kohtuulliselta eikä pikemminkin täysin harhaiselta ylianalysoinnilta? Sattumoisin Ryhmä Hau löytyy Yle Areenasta edelleen, ja fasistinen Tuomas Veturi ainakin Ruudun ja Katsomon nettipalveluista, vaikka niiden muka ongelmallisesta luonteesta on huomautettu jo kuukausia sitten. Eikö suomalaisella mediakentällä ajatella yhtään, mitä lapset näistä sarjoista oppivat?

Jos lastenohjelmien hahmojen pitää todellakin olla irrallaan kaikista mahdollisista pahantahtoisista tulkinnoista, niin vaihtoehto loogisesti on olla brutaalin todenmukainen. Tässä tapauksessa Herra Heinämäen orkesterin intiaanista olisi kenties pitänyt tuoda ilmi, että hän on työtön ja sosiaalisten ongelmien riskiryhmässä, ovathan jenkkilän natiivit kaikista vähemmistöryhmistä huonoiten työllistyneitä, mikä tietysti altistaa heidät myös muille sosiaalisille ongelmilla. Tai ehkäpä intiaanihahmo oltaisiin voitu esittää rikkaana kasinon omistajana, onhan natiivi-amerikkalaisille myönnetty erivapauksia uhkapelien pyörittämisen suhteen. Tai sitten voisimme, kypsien ja henkisesti vakaiden aikuisten tavoin todeta, että kyseessä on lastenohjelma, joka ei oikeasti loukannut yhtään ketään.

Minuun on näiden sulkapäähine- ja muiden kohujen tiimoilta ottanut useampikin saamelainen yhteyttä ja selittänyt, kuinka heitä ärsyttää, että käytännössä kaksi stadilaistunutta saamelaista ovat saaneet jo vuosia puhua mediassa kaikkien, myös edelleen pohjoisessa asuvien sekä erimielisten, saamelaisten äänellä. Saamani palautteen ja julkisesta keskustelusta muodostamani empirian perusteella uskallan sanoa, että suurinta osaa saamelaisista ei kiinnosta pätkän vertaa jotkut pilailupuoti-rääsyt, sulkapäähineet lastenohjelmissa tai 80-luvun sketsiohjelmat. Jossain Pulttiboisissa esitetyt saamelaiskarikatyyrit eivät näiden kuluneiden vuosikymmenien aikana ole luoneet lähellekään niin haitallisia stereotypioita saamelaisista kuin nämä pari helsinkiläistynyttä saamelaista ovat parin viime vuoden aikana onnistuneet räyhäämisellään rakentamaan.

Jos mediakenttämme polvistuu parin rasistileimaa heiluttavan häirikön edessä, niin kohta meillä ei ole sitä vapaata mediaa, jota vielä toistaiseksi Suomessa on pidetty yhtenä ylpeyden aiheena ja yhteiskunnan tukipilarina. Jos parin kiukuttelijan tarkkaan valituilla avainsanoilla höystetty, perusteeton ja loogisen tarkastelun edessä murentuva, kritiikki saa suomalaiset journalistit peloteltua näin hätiköityyn sensuuriin, niin on turha ihmetellä, miksi osa suomalaisista etsii vaihtoehtoa valemedioista. Jos edes Ylen kaltaisen instituution ei voida luottaa tekevän loogisesti perusteltuja ja hätiköimättömiä päätöksiä, niin mikä sen arvo meille enää on?

Jos kaikki, mitä voidaan pitää loukkaavana, kielletään, niin lopputulos on, että kaikki kielletään. Koska pakonomaisesti elämäänsä draamaa etsivät ihmiset kyllä pystyvät loukkaantumaan aivan mistä tahansa, kuten nämäkin esimerkit osoittavat. Minusta meidän ei tule alistua tällaiseen taantumuksellisuuteen, vaan meidän tulee päättäväisesti pysäyttää Suomen luisuminen kohti kulttuuritotalitarismia ja tehdä Suomesta jälleen kypsien aikuisten hallitsema yhteiskunta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005660030.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/28/yle-vastaa-miksi-herra-heinamaen-lato-orkesteri-siirtyy-ylen-elavaan-arkistoon
https://twitter.com/samipkoivisto/status/990157222280822784
https://en.oxforddictionaries.com/definition/racism
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700037
https://www.eirasismille.fi/mita-on-rasismi
https://areena.yle.fi/1-3823283
https://edition.cnn.com/2017/12/22/health/thomas-tank-engine-paw-patrol-fascist-cartoon-strauss/index.html
https://areena.yle.fi/1-2213829
https://www.usnews.com/news/articles/2014/11/27/native-americans-left-behind-in-the-economic-recovery

Työmarkkinareformissa epäonnistunut Juha Sipilän johtama hallitus otti vihdoin härkää sarvista ja päätti aloittaa työmarkkinasääntelyn keventämisen lapsen askelin. Uudistuksen myötä henkilöperusteista irtisanomista helpotetaan alle 20:n hengen yrityksissä ja alle 30-vuotiaiden, yli kolme kuukautta työttömänä olleiden, kohdalla vaatimus työsopimuksen määräaikaisuuden perusteelle puretaan. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjien riski virherekrytointiin pienenee ja samalla kannustin palkata pitkäaikaistyöttömyyteen ajautumassa oleva alle kolmekymppinen nousee rutkasti.

Silti, nuorista ja pitkäaikaistyöttömistä vaalipuheissaan huolissaan olleiden vasemmistopuolueiden, ja teollistumisen ajan poteroissaan lymyilevän AY-liikkeen vastaisku oli ällistyttävä.

Vihreät ovat vuosia vaatineet nuorten tukemista velkaelvyttämällä julkista sektoria, mutta nyt Vihreistä kuultiin vaikerrusta talouskurimuksen maksattamisesta nuorilla, sekä tietysti jankutettiin jo kyllästymiseen asti kuultua mantraa “hallituksen epäinhimillisestä politiikasta”. Vasemmistoliitosta maalailtiin uhkakuvia kymmenien vuosien määräaikaisuusketjutuksista sekä oltiin huolissaan siitä, kuinka nyt työnantajat potkivat kaikki työntekijänsä tuosta noin vain pihalle, aivan niin kuin kapitalisti pystyisi riistämään proletariaattia teettämättä sillä työtä.

Demareiden Antti “#suklaatayrittäjille” Rinne taas tiesi kertoa, että yrittäjänä, ja satojen ihmisten työllistäjänä, miljoonaomaisuuden takonut pääministeri Sipilä ei muka ymmärrä työelämästä yhtään mitään. Ilmeisesti herrahississä elämänsä suhannut AY-politrukki sitten ymmärtää? Sellaisesta puheenollen, AY-liikkeen edustajat alentuivat retoriikassaan jo erään videoblogeja tekevän harrastelijapoliitikon tasolle, sellaisia ei uskalla edes ääneen lukea.

Mielestäni on todella huolestuttavaa, että suomalaisen puolue- ja työmarkkinapolitiikan kirkkaimmat sekä vaikutusvaltaisimmat nimet eivät kykene edes alkeellisten loogisten päättelyketjujen rakentamiseen.

Voin yrittäjäperheestä tulevana laskutaitoisena ihmisenä kertoa teille sen saman, mitä yrittäjät ja markkinoiden toimintaa ymmärtävät ihmiset ovat yrittäneet jo vuosikymmeniä sanoa: Työllistäminen on Suomessa valtava riski. Suuryrityksille toki pienempi riski kuin keskisuurille yrityksille, mutta molemmissa tapauksissa huono rekrytointi on tarpeeton kuluerä ja yrityksen kasvua, työilmapiiriä sekä taloudellista vakautta uhkaava riski.

Pienyrityksille, joita irtisanomisoikeuden keventäminen nyt koskee, huono rekrytointi on koko yrityksen vakautta dramaattisella tavalla uhkaava, tai koko yrityksen kaatava riski. Jos Suomessa oikeasti kuunneltaisiin yrittäjiä niin paljon kuin vaalipuheissa lupaillaan, saattaisivat päättäjät tietää, millaisia absurdin rajamailla liikkuvia tarinoita yrittämiseen liittyy.

Oletteko koskaan kuulleet työntekijästä, joka heitti hanskat tiskiin heti koeajan päätyttyä ja hakeutui toistuville sairaslomille lähes vuoden ajan, kunnes kirstun pohjaa raapiva työnantaja irtisanoi hänet. Hätiin kutsuttiin liiton juristit ja asiaa entisen työnantajan toimistolla selvitettäessä ex-työntekijällä oli vieläpä pokkaa virnistellä yrittäjälle tietäen, ettei yrittäjällä ole muuta mahdollisuutta kuin niellä kiukkunsa ja maksaa. Yrittäjä päätyi sovintomenettelyn kautta korvaamaan työntekijälle useamman kuukauden palkan perusteettomasta irtisanomisesta, koska oikeusasteisiin lähteminen olisi tiennyt potentiaalisesti vielä isompia tappioita, jopa koko yritystoiminnan kaatumista.

Oletteko koskaan kuulleet syrjäkylän yksinäisestä kahvilayrittäjästä, joka palkkasi nuorukaisen samalta kylältä keventämään yrittäjän yli 80-tuntiseksi venyviä työviikkoja? Pian koeajan päätyttyä työntekijä ilmoitti olevansa raskaana ja jäi pari vuotta kestävälle äitiyslomalle. Tyhjenevässä kylässä yrittäjä pyörittää edelleen kahvilaansa yksin, mutta joutui maksamaan myös työntekijänsä kulut. Vastaan rimpuilu johti AY-juristin välittömään yhteydenottoon ja uhkaukseen viedä asia käräjille.

Jostain syystä iso osa poliitikoistamme tukee tällaista korporatismia samalla, kun pelkäävät Monsanton kaltaisten korporaatioiden ja TTIP:n kaltaisten vapaakauppasopimusten ajavan pienyrittäjät, tai jopa kokonaiset valtiot, orjikseen vastaavien oikeusmenettelyjen kautta.

Tiukan työmarkkinasääntelyn kannattajat jaksavat aina muistuttaa siitä, että sääntelyn purkaminen pakottaa työntekijän, pienen ihmisen, ottamaan isomman riskin globaalin talouden heilahteluista ja työmarkkinatilanteen muutoksista. Mutta ihminen se yrittäjäkin on, ja pienyrittäjien tapauksessa he useimmiten vastaavat yritystoimintansa riskeistä koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Sen omaisuuden, eli vuosikymmenien aikana maksetun kodin, perheen toimeentulon ja hyvinvoinnin, voi tällä hetkellä tuhota yksi huono rekrytointipäätös. Yksi välinpitämätön tai pahantahtoinen ihminen voi tuhota yrittäjän elämäntyön, ja pahimmillaan koko elämän, yhdessä silmänräpäyksessä. Ainoa mihin yrittäjä voi tuolloin luottaa on se, että AY-juristit ovat varmistamassa kaiken kaatumisen yrittäjän harteille, vaikka yrittäjä olisi painanut niska limassa töitä ja maksanut palkat säntillisesti vuosikymmenien ajan.

Kaikki tämä on mahdollista siksi, että Suomessa työntekijällä ajatellaan olevan lähinnä oikeuksia ja työnantajalla velvollisuuksia. Pienikin ehdotettu muutos työmarkkinajärjestelmään johtaa aina vasemmistopuolueiden ja AY-liikkeen taholta valtavaan pelottelukampanjaan siitä, kuinka koko hyvinvointivaltio sortuu, jos me aikuiset sittenkin kantaisimme vastuun elämään toisinaan kuuluvista pettymyksistä.

Vastoin kriitikoiden kuvitelmia, jo vuosikymmeniä vanhaan työmarkkinamalliin takertumalla ei saavuteta vakaampia, pitkäaikaisempia tai useampia työsuhteita, vaan se johtaa harvempiin työsuhteisiin, korkeampaan työttömyyteen sekä kiihtyvään syrjäytymiseen. Jotta työsuhde voisi edes päättyä, on sellainen ensin oltava olemassa. Työsuhteen päättyminenkin on parempi asia kuin se, ettei koskaan edes päässyt töihin, kuten niin monille, eritoten nuorille, on menneisyyden työmarkkinaratkaisuihin takertuvassa Suomessa käynyt.

Toki työmarkkinapolitiikan jarrumiehet sanovat, että oravanpyörästä tippumassa olevia pitäisi kouluttaa, tukityöllistää tai sosiaalistaa lisää, veronmaksajien rahoilla tietysti. Tosiasia kuitenkin on se, että jos et pari vuosikymmentä koulua käytyäsi ja kymmeniä tai satoja työhakemuksia lähetettyäsi vetoa työnantajiin, niin lisäkoulutus tuskin muuttaa tilannetta olennaisesti.

Jos minä olisin alle 30-vuotias pitkäaikaistyötön tai työelämän rattailta tippumassa oleva nuori, niin kiljuisin riemusta tällaisen hallituksen luoman etuoikeuden saatuani. Jos työelämään ei pääse kiinni, koska osaaminen, työkokemus, sosiaaliset taidot tai jokin muu rekryä helpottava ominaisuus ei ole riittävällä tasolla, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää tinkiä esimerkiksi palkasta tai muista työehdoista, kunnes vaatimukset täyttyvät työkokemuksen myötä.

Ja juuri sellaisen mahdollisuuden tämä uudistus luo, eli antaa pahnan pohjimmaisillekin paremmat mahdollisuudet päästä työelämään kiinni, kun nuorille työntekijöille annettu mahdollisuus ei ole yrityksen tulevaisuutta uhkaava riski.

Ainoa, mistä tätä hallituksen uudistusta voi kritisoida on tosiaankin se, että se pistää työntekijät eriarvoiseen asemaan. Siksi sama reformi pitäisi ulottaa koskemaan kaikkia suomalaisia, ei vain alle 30-vuotiaita ja pienyrityksiä. Ja jos oikein toden teolla haluttaisiin kasvattaa työllisyysprosenttia sekä leipoa sitä poliitikkojen joka kääntessä lupailemaa kakkua, niin työehtosopimusten yleissitovuus poistettaisiin sekä työllistämisen että työnteon verotusta laskettaisiin. Kuvitelkaapa millaista olisi elää Suomessa, jossa kestävyysvajeesta puhumisen sijaan voisimme keskustella julkisen talouden ylijäämästä ja hyvinvoinnin kasvusta?

https://www.verkkouutiset.fi/hallitus-paatti-alle-30-vuotiaan-maaraaikaisuuden-perusteet-poistetaan/
https://www.vihreat.fi/blogit/veli-liikanen/2018/04/hallitus-jatkaa-nuorten-kampittamista-nyt-tyomarkkinoilla
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1891010354251011
https://blogit.kansanuutiset.fi/ole-se-muutos-jonka-haluat-maailmassa-nahda/tyontekija-sinut-on-irtisanottu
http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/hallitukselta-jaakylmaa-vetta-tyontekijoiden-ja-nuorten-niskaan/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246250-antti-rinne-perkaa-sipilan-esimerkin-ei-ymmarra-yhtaan-mitaan-tyoelamasta
https://demokraatti.fi/sdpn-europarlamentaarikolta-madonluvut-ei-auta-kuin-ihmetella-kuinka-pihalla-ministerit-ovat-olleet-esityksia-tehdessaan/
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246351-entinen-tyoministeri-potkujen-helpottamisesta-en-olisi-kuuna-paivana-uskonut
https://www.pam.fi/uutiset/2018/04/hallituksen-kehysriihi-lahes-puoli-miljoonaa-ihmista-uhkaa-joutua-irtisanotuksi-kevennetyin-perustein.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246810-ay-pomo-arahtaa-ei-voi-kuin-ihmetella-maaratietoisuutta-jolla-hallitus-palkansaajia
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3884089-tyomarkkinapomolla-paloi-pinna-hallituksen-uusista-tyoelamapaatoksista-harhaista-aivopieruja-uusin-oksennus
http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/allekirjoita-kansalaisaloite-ttipt-vastaan/
https://www.vihreat.fi/blogit/kasvi-jyrki/2014/03/ttip-310-miljardin-euron-sopimus

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa edelleen romantisoidaan kommunismia, tuota maailman murhaavimpiin kuuluvaa ideologiaa? Neuvostoliittoa, Karl Marxia, Che Guevaraa ja muita reaalisosialismin airueita täällä ihaillaan kritiikittä, vaikka niihin liittyy hirvittävä määrä samoja piirteitä, ja vielä enemmän väkivaltaa, kuin vaikkapa kansallissosialismiin, tuohon täysin aiheellisesti halveksittuun aatesuuntaukseen.

Ei kansallissosialismia, kommunismia, sosialismia tai muitakaan kollektivistisia aatteita tulisi erityisemmin helliä tai katsella hiljaa vierestä, jos arvostaa vapautta tai demokratiaa. Siksi julkisessa keskustelussa kaikille tulee olla samat säännöt: Jos fiilistelet ja symppailet totalitarismia, niin tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole.

Huvfudstadsbladetin haastattelussa Vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson tiesi kertoa olevansa marxilainen, kun analysoidaan työn ja pääoman ristiriitaa, joka kuulemma määrittää nykyajankin työmarkkinoita. Tämä reilun sadan vuoden takaa pölähtänyt raikas tuulahdus ei herättänyt sen enempää lehdistössä kuin muuallakaan käytännössä minkäänlaisia väreitä.

Vain kaksi päivää Anderssonin jälkeen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että “Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita” ja yritti heti seuraavassa lauseessa tehdä pesäeroa reaalisosialismin uhrien ja itse ideologian välille. Vapaasti mukaillen Aallon logiikka kuuluu, että “kommunismi on hyvä juttu, mutta jätkät pilas”, aivan niin kuin reaalisosialistiset kokeilut eivät olisi joka kerta päätyneet joukkomurhiin, totalitarismiin ja mittaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Moni tätä lausuntoa parhain päin itselleen ja muille selitellyt sanoi, että Aaltohan on aikoinaan hypännyt pois kommunistisen nuorisoliiton järjestötoiminnasta tajuttuaan kommunismin käytännön sovellusten ongelmat, eikä näin ollen enää symppaisi kommunismia. Mutta jos Aallon sanomisia luetaan ihan tarkasti, niin Aalto vain irtisanoutui itselleen assosiaatioriskin aiheuttavista väkivalta- ja vallankumousfantasioissa piehtaroivista räyhääjistä, mutta pitää edelleen kommunismin aatetta kauniina. Se on sanatarkka sitaatti, jota on mielestäni syytä toistaa sen uskomattoman luonteen takia.

Mutta mitä se Aallon kauniina pitämä kommunistinen aate tai Anderssonin fiilistelemä marxilainen työn ja pääoman ristiriita sitten on?

Jos katsotaan esimerkiksi Karl Marxin kirjoittaman Kommunistisen manifestin toista osaa, niin siinä proletariaatin poliittisiksi tavoitteiksi asetetaan mm. maaomaisuuden pakkoluovutus, korkea progressiivinen vero, perintöoikeuden lakkauttaminen, maastamuuttajien ja hallintoa vastaan kapinoivien ihmisten omaisuuden takavarikointi, tuotantovälineiden ja kulkulaitosten sosialisointi valtion hallintaan, työvelvollisuus kansalaisille sekä tuotannon keskusohjaus valtion toimesta.

Marxilainen työn ja pääoman ristiriita tarkoittaa typistettynä pelkoa siitä, että pääoman keskittyminen veisi työläiseltä mahdollisuuden elättää itsensä palkkatyöllä sekä mahdollisuuden vapauttaa itsensä palkkatyöstä ahneen kapitalistin hallitessa pääomia. Suomalaisiin vasemmistopuolueisiin, eli Vihreisiin, demareihin ja Vasemmistoliittoon, tiukasti kytkeytyvän marxilaisen talousteorian suurin ristiriita onkin mielestäni se, että siinä ajatellaan kaiken työllä tuotetun lisäarvon kuuluvan työntekijälle.

Iloinen poikkeus työläisen oikeuksiin tehdään vain, kun valtiokoneisto tarvitsee rahaa ja alkaa verottaa sitä työläisen tuottamaa lisäarvoa. Silloin työläisen, ja kaikkien muidenkin, oikeudet lakkaavat painamasta vaakakupissa. Muistutan vielä, että suomalaiset sosialistit, eritoten Anderssonin johtama Vasemmistoliitto, kannattavat korkeampaa verotusta keskushallintoihanteensa toteuttamiseksi. Nämä puolueet ja poliitikot löydät sieltä, mistä kuuluu isoin mölinä eriarvoisuudesta, epäinhimillisestä oikeistolaispolitiikasta, uusliberalismista tai aina, kun julkisen sektorin kulurakennetta halutaan tervehdyttää.

Aiheeseen liittyvänä anekdoottina mainittakoon, että Karl Marxin kirjoittamassa “Palkkatyö ja pääoma”-kirjasessa ainoa maininta verotuksesta on se kohta, jossa verotusta verrataan orjuuteen.

Jos haluatte piinata itseänne, niin lukekaa alla olevasta linkistä Friedrich Engelsin ja Karl Marxin järkeilyä työn ja pääoman ristiriidasta, jossa pelätään kehruu-Jennyä, tehdään kaikki väärät oletukset tuottavuuden nousun seurauksista, eikä oteta huomioon edes työmarkkinoilla toimivaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Teksti vaikuttaa lähinnä alakouluikäisen aivoituksilta, jotka ovat varmaankin vedonneet lähes kaksisataa vuotta sitten teollistumisen ajan alun kouluttamattomiin työläisiin. Se, miten tällainen aapistason epäfilosofia voi edes etäisesti vedota maailman parhaaksi mainostetusta peruskoulusta valmistuneeseen ihmiseen, puhumattakaan modernin ajan tietotyöläisistä, on minulle täysi mysteeri. Mutta silti moni puolue elää toistelemalla näitä pian kaksisataa vuotta vanhoja epätosia kliseitä.

Kommunismiin siis kuuluu olennaisena osana markkinatalouden vastustaminen sekä luopuminen niin omistusoikeudesta kuin muistakin keskushallinnon haitallisiksi katsomista yksilönvapauksista, jotka taas on länsimaisten vapaiden ja liberaalien demokratioiden vankimpia aatteellisia kivijalkoja. Vaikka sosialistit ja kommunistit yrittävätkin pukea aatteilleen vapauden kaapua, on molemmissa kyse ihmisten henkisestä ja fyysisestä orjuuttamisesta.

Vaikka niin Vihreät kuin Vasemmistoliittokin puheenjohtajiensa suulla markkinoivat väitettyä liberaaliuttaan, ovat marxilaisuus ja kommunismi, kaikkien sosialististen keskushallintoutopioiden tavoin, yksilönvapauden vankimpia vihollisia. Niihin molempiin kuuluu hatara, kuperkeikkaa pyörivä teoria, tavan kansalaisen mahdollisuudesta lunastaa itselleen todellinen vapaus vain alistumalla keskushallintojärjestelmän kuuliaiseksi orjaksi.

Vaikken minä usko Aallon tai Anderssonin haaveilevan porvarin taluttamisesta kuopan reunalle tai vankileirien saaristosta, niin kommunismin tai marxilaisuuden aatteellinen ihannointi ei voi olla vaikuttamasta kannattajiensa politiikkaan. Näitä aatteita seuratessa lopputulos on joka ikinen kerta ollut tismalleen sama, eikä se fakta muutu vaikka kuinka etukäteen irtisanoutuisit reaalisosialismin eriarvoistavasta politiikasta, vähemmistöryhmien sortamisesta, vankileirien saaristoista ja keskushallinnon aiheuttamista nälänhädistä.

Vaan näkyykö paheksuvia kolumneja lehdissä, "järkyttyneitä" lausuntoja Aallon ja Anderssonin "kylmäävistä ja ihmisyydelle vieraista" ajatuksista, tai somessa raivoavien vasemmistoaktiivien kolonnia? Näkyykö räikeää tekopyhyyttä analysoivia kolumneja siitä, kuinka eriarvoisuudesta ja vähemmistöistä poliittisen markkinointikärjen tehneen puolueen PJ:t symppailevat ideologiaa, jonka saavutukset eriarvoisuuden kasvattajana ja vähemmistöjen sortajana ovat aivan omassa luokassaan? Ei näy, koska jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa kommunismia pidetään edelleen vain harmittomana ja väärin ymmärrettynä halipusipörröpupu-ideologiana.

On aivan päivänselvää, mitä tapahtuisi, jos joku puoluejohtaja toteaisi kansallissosialistisen aatteen ja utopian olevan kauniita, tai kehuisi olevansa Adolf Hitlerin kehittämien filosofisten houreiden päälinjoista samaa mieltä. Millainen poliittinen myrsky nousisi, jos jonkun kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa laulettaisiin reippaita Sturmabteilungin marssilauluja, vähän niin kuin Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronica Honkasalon vaalitilaisuudessa vuonna 2015 laulettiin stalinistien omakseen ottamia taistolaisralleja?

Kuvitelkaapa sitä hulabaloota, jos persunuoret olisivat lanseeranneet Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa varten paidan, johon olisi sommiteltu Huhtasaaren kuva tyylillisesti mukaillen jonkun kuolleen fasistijohtajan ikonista kuvaa. Siis aivan kuten demarinuoret tekivät Tarja Halosesta Che-paidan vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Entä, jos jonkun oikeistopuolueen kansanedustajaehdokkaan vaalitilaisuudessa soittaisi Joseph Göbbels-niminen bändi, kuten Vasemmistoliiton puolueaktiivin, Dan Koivulaakson, vaalitilaisuudessa vuonna 2011 soitti Che Guevara-niminen yhtye?

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa voi huoletta fanittaa viime vuosisadan verisintä ideologiaa tuosta noin vain, palkinnoksi erityisesti medialta tulee hiljainen hyväksyntä tai selkääntaputuksia. Mutta auta armias, jos haluaisit purkaa kotimaisia kartelleja ja monopoleja, tasapainottaa julkisen sektorin budjettia tai vapauttaa työmarkkinoita keskussääntelyn ikeestä, niin saat kuulla olevasi epäinhimillinen, kylmä ja eriarvoistava köyhien vihaaja, naisvihamielinen äärioikeistolainen ja kaikki ne muut kliseet, joita vasemmistopuolueiden some-tileiltä voi käydä ihastelemassa.

Jotta se nyt ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin kommunismi, marxilaisuus ja kansallissosialismi ovat totalitaristisia ja äärimmäisen murhaavia ideologioita. Kaikki ne ovat kahlanneet historiankirjojen sivut läpi kädet veressä, mutta vain yhtä niistä pidetään Suomessa haitallisena, muita enemmänkin kannattajansa kunniamerkkeinä. Näitä kaikkia totalitarismiin vääjäämättä johtavia aatteita tulisi vastustaa aktiivisesti, ja niin vapauksiaan arvostavan kansalaisen kuin mediankin tulisi haastaa niiden puolestapuhujat julkisessa keskustelussa aina tilaisuuden tullen.

Näin tekemällä Suomi-neito voisi vihdoin astua vapauden valoon totalitarismin varjoista, ja pääsisimme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, jossa vapaus on jakamaton, yhteiskuntamme tärkein, arvo.

https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-kylla-olen-marxilainen/
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200847525_u0.shtml
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.230613
https://www.verkkouutiset.fi/tarja-halonen-verot-pitaa-kerata-elina-lepomaki-leipa-pitaa-saada-poytaan/
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4076244/Distressing-photos-1920s-Russian-famine-turned-hopeless-peasants-cannibals-five-million-people-starved-death.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2008/08/manifestiwww.pdf
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1849/palkkatyo-ja-paaoma.htm