Viimeisen vuoden aikana suomalainen politiikka, eritoten maahanmuuttopolitiikka, ja sen ympärillä pyörivä debatointi, ovat saavuttaneet poikkeuksellisen matalan tason. Ratkaisukeskeisyys ja asiallinen argumentointi loistavat poissaolollaan, kun keskustelun ääripäät yrittävät väärinymmärtää toisiaan mahdollisimman paljon ja käyvät toistensa kimppuun leimakirveet aseinaan. Ääripäiden välissä oleva poliitikko tai kansalainen ei enää uskalla koskea esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluun pitkällä tikullakaan, koska natsifasistin tai punavihermokuttajasuvakin leima on valmiina myös heitä varten, jotka yrittävät oikeasti keskittyä ratkaisemaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia.

Viimeisin käsittämätön paskamyrsky lähti liikkeelle Olli Immosen taannoisesta Facebook-kirjoituksesta, joka sisällöttömyydessään oli poliittisten vastustajien vapaasti tulkittavissa, ja niinhän sitä sitten tulkittiinkin. Tunteisiin vetoavana argumenttina Immosen väitettiin julkaisseen kirjoituksensa Utoyan vuosipäivänä vaikka todellisuudessa Utoyan vuosipäivä oli kolme päivää aikaisemmin. Lisäpontta oppositio sai Immosen kirjoituksen vertaamisesta Breivikin manifestiin samalla, kun ne ilmiselvät erot Immosen ja Breivikin välillä unohdettiin, koska mielikuvituksellisella mustamaalaamisella sai kivasti palstatilaa. Kirjoitusta väitettiin myös poikkeuksellisen sotaisaksi taisteluretoriikkoineen, ja kun lihamylly oli saatu käyntiin, leimattiin samalla koko Perussuomalainen puolue natseiksi, fasisteiksi, rasisteiksi ja rotusortajiksi.

Pöyristyjillä pääsi kuitenkin unohtumaan, että taisteluretoriikkaa ovat käyttäneetmuutkin: Keskusta on [url=http://www.keskusta.fi/news/Vayrynen-Lammin-kiitos---taistelu-jatkuu/0wvyojio/9d564c3b-b6eb-4757-97d1-39aa18091af5[/url] ja Maaseudun tulevaisuuden sivuilla. Immos-kohun myötä osoittelusormensa vetreyttänyt SDP:n Eero Heinäluoma julisti taistelua Perussuomalaisia vastaan ja SDP:n pää-äänenkannattaja on myös julkaissut puolueen jäsenen taisteluretoriikkaa. Kokoomuksen Alexander Stubb kävi taistoon Keskustaa vastaan siinä, missä Kokoomuksessa on myös taisteltu oikeudesta maanpuolustukseen. Vihreät ovat käyneet taistelua mm. avoimuuden ja kohtuuden puolesta sekä avioliiton puolesta siinä, missä Ville Niinistö käytti taisteluretoriikkaa avioliittolakialoitteen puolesta. Vasemmistoliitto on taistellut vasemmistolaisemman yhteiskunnan puolesta. Li Andersson on suitsuttanut vasemmiston märkää unta luokkataistelusta ja Dan Koivulaaksoa on Kansan Uutisissa tituleerattu ”työväen taistelijaksi” artikkelissa, johon liitetyssä kuvassa Koivulaakso harjoittelee fyysisen väkivallan käyttämistä.

Immosen kärkevääkin, mutta asiallista, kritiikkiä ansainnut kirjoitus on ääripöyristyjien asiattoman yleistämisen ja leimaamisen myötä kääntymässä voitoksi perussuomalaisille. Meillä on unelma-tapahtuman selityksiä vaatineille osanottajille selityksiä tuonut perussuomalaisten Matias Turkkila sai osakseen kiihtyvää buuausta ja vaientamiseen tähtäävää huutamista, mikä sai joukkohurmoksessaan tapahtuman näyttämään Nürnbergin puoluepäivien kaltaiselta joukkosuggestiotapahtumalta. Vaikka poliisi ei löytänyt Immosen kirjoituksesta rikosta, jatkoi, ja jatkaa, osa kärkkäimmistä persuvihaajista mustamaalaamista typerine natsiretoriikkoineen avaten persuille tien lehtien palstoille uhriutumaan. Nyt vuorostaan pöyristyneet Perussuomalaiset kokosivat omasta mielestään kansankiihotukseen syyllistyneiden nimiä ylös ja vastapuolen pöyristyjille oli taas irtopisteitä tiedossa.

Termi ”musta lista” lanseerattiin vain hetkeä Perussuomalaisten tiedotustilaisuuden jälkeen ja Twitter täyttyi poliittisten vastustajien ”mustat listat” tuomitsevista viesteistä. Pöyristyneiden etujoukkoa johtanut Vihreiden Ville Niinistö sattui kuitenkin unohtamaan, että Vihreä Lanka julkaisi 2011 vaalien alla kirjaimellisesti mustaksi listaksi nimeämänsä listan ilmastonmuutosdenialisteista. Ääripöyristyjien reaktiot jäivät myös laimeiksi, kun IS vuosi sitten julkaisi listan avioliittolakia vastustavista kansanedustajista tai, kun Kansan Uutiset julkaisi listan Kazakstanin markkinoille pyrkivistä yrityksistä. Erilaisia listoja ihmisten poliittisista kannoista, verotiedoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, julkaistaan aivan jatkuvalla syötöllä niin poliittisten toimijoiden kuin mediankin toimesta. Pöyristyjien kaksinaismoraali otti jälleen niskalenkin järkiargumenteista.

Tämän kaksoisstandardeja, irrationaalisuutta, tahallista väärinymmärtämistä, uhriutumista ja poliittisen vastustajan neuroottista mustamaalaamista korostavan keskustelutyylin seurauksena monesta tärkeästä poliittisesta aiheesta on tullut Pandoran irtopisteautomaatteja, joista muutama ääripäitä edustava puolue ja poliitikko elävät, ja joihon muut eivät voi koskea pitkällä tikullakaan leimakirveen pelossa.

Kaikilla julkisen keskustelun osapuolilla on tässä petrattavaa. Median tulisi siirtyä click-bait-journalismista ja epäluotettavasta mielipidevaikuttamisesta aidoksi viestinviejäksi, joka kertoo tarinoita värittämättä ja niihin mitään lisäämättä tai niistä poistamatta vain sen, mitä on tapahtunut. Maahanmuuttokriitikoiden tulee vihdoin tajuta imagonhallinnan merkitys ja opetella keskustelemaan ilman inhoreaktioita herättävää yleistämistä, rasismia ja muuta provosointia. Monikulttuurisuusadvokaattien taas tulee antaa rehellisiä vastauksia maahanmuuton todellisista kustannuksista, Suomen julkisen talouden kantokyvystä pakolaisten suhteen, keinoista toimivampaan kotoutumiseen sekä noteerata huoli maahanmuuttopolitiikan seurauksista esimerkiksi Ruotsin ongelmalähiöissä.

Jatkuvalla pöyristymisellä ja uhriutumisella maahanmuuttokeskustelu on ohjattu henkilökohtaiseen nokitteluun, eikä ratkaisua pakolaisongelmaan tai maahanmuuton ongelmiin ole edes mietitty enää aikoihin. Viimeaikainen järjetön riitely on lähinnä tehnyt meistä kaikista hieman tyhmempiä ja syventänyt poteroita, joista käsin muuttuvassa maailmassa ei ongelmia ratkaista.

PS. Tämä teksti on alunperin julkaistu toisaalla 27.8.2015. Kuin alleviivatakseen kirjoitukseni ydinsanomaa, MTV, Verkkouutiset, Helsingin Sanomat ja Iltalehti ilmoittivat 1.9. rajoittavansa nettifoorumeidensa kommentointimahdollisuuksia. Jokaisen lienisi nyt korkea aika ruveta miettimään omaa panostaan suomalaisen keskustelukulttuurin tervehdyttämiseksi.