Itsenäisyyspäivän alla Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson ilmoitti jättävänsä linnanjuhlat tänä vuonna väliin. Moni netissä asiaa kommentoinut koki tämän loukkauksena ja kaivettiinpa median rakastama lausuntoautomaatti Kaarina Suonperäkin kommentoimaan asiaa. Kriitikoiden mielestä Li halveksuu Suomen itsenäisyyttä, ei kunnioita sotaveteraanien uhrauksia tai käyttäytyy muuten vain epäkunnioittavasti. Ja höpön löpön.
”Tapakouluttaja” Kaarina Suonperän näkemys näyttää olevan se, että Anderssonin tulisi elämässään toteuttaa itselleen täysin ulkopuolisten ihmisten asettamia vaatimuksia. Suonperä tietää ”…ettei elämä ole aina sellaista kuin minä itse haluan. Elämä on yhteispeliä kaikella lailla. Kohteliaisuussäännötkin ovat olemassa”. Nähtävästi Anderssonin elämän kuitenkin pitäisi olla sellaista kuin Suonperä haluaa ja kohteliaisuussäännöistä voi huomautella heitä, jotka eivät alistu tanssimaan norsunluutornissa istuvien näennäisauktoriteettien marionetteina.
Meilläpäin kohteliaisuutena pidetään sitä, ettei repostella asioilla, jotka eivät itselle millään tavalla kuulu. Ehkäpä Suonperä, ja muut itselleen tuntemattomien ihmisten yksityisasioiden jeesustelijat, jatkossa noudattavat myös tätä kultaista käyttäytymissääntöä?
Aika on jo ajanut itsensä ylentäneiden auktoriteettien sanelemien antiikkisten käyttäytymissääntöjen ohi. Anderssonin päätös koskee vain itseään eikä polje kenenkään toisen ihmisen vapauksia tai oikeuksia, joten kenelläkään meistä ei ole moraalista oikeutta painostaa häntä henkisesti tai yrittää saattaa häntä sosiaaliseen häpeään. Eikö jokainen meistä odota vastaavaa kohteliaisuutta itseään kohtaan?
Ennemminkin kyseenalaistan muiden vasemmistolaisten kansanedustajien osallistumisen vahvasti nationalismin värittämään juhlaan, jonka ydin Anderssoninkin kiistämättömän analyysin mukaan on jo vuosia ollut äärimmäisen pinnallinen.
Tiesittekö, että linnanjuhlien booliresepti on salainen? Siis veronmaksajien rahoilla boolireseptiä varjellaan heiltä itseltään, jotta harvat ja valitut voivat nauttia muiden rahoilla maksetusta elämyksestä, josta laskun maksajat eivät koskaan pääse nauttimaan. Tämä on ehkä pieni detalji sinällään, mutta se silti edustaa sellaista feodaaliajalta tuttua elitismiä, johon en katso yhdenkään tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputtavan suomalaisen voivan osallistua tuomatta esiin kaksinaismoraaliaan, puoluekannasta riippumatta.
Jos minä olisin päättävässä asemassa, määräisin kyseisen boolireseptin julkistettavaksi välittömästi. Miettikääpä, ympäri Suomea itsenäisyyttä juhlittaisiin nostamalla maljoja, joissa olisi sitä kuuluisaa itsenäisyyspäivän boolia. Mikä mahtava perinne, tarina ja yhteenkuuluvuudentunne!
Suomi on taantumassa ja velkaantuu kohta kahdeksatta vuotta peräkkäin. Siihen nähden tällaisen veronmaksajien rahoilla harvoille ja valituille kustannettu elitistinen juhla on lähinnä groteski mauttomuuden ooppera, ei suinkaan se tervettä kansallistunnetta inspiroiva juhla, jolla kunnioitetaan meidän kaikkien suomalaisten yhteiseksi hyväksi antamaa panosta.