Eduskuntavaalien alla olemme taas saaneet kuulla eri puoluejohtajilta mitä villeimpiä visioita siitä, kuinka monta työpaikkaa Suomeen luodaan, kunhan muistaa äänestää sitä samaa porukkaa, jonka valtakaudella Suomessa työttömyys ja veroaste on räjähtänyt käsiin. Äänestäjänä ja erityisesti yksityisen sektorin työntekijänä sinun tulisi karttaa kuin ruttoa jokaista puoluetta ja kansanedustajaehdokasta, joka lupaa luoda Suomeen uusia työpaikkoja. Työpaikkojen luomisesta puhuva poliitikko osoittaa puheillaan vain sen, ettei ymmärrä miten työ ja työpaikat syntyvät.

Näiden vaalien hurjimmista katteettomista lupauksista vastaavat Keskusta 200 000 uudella mielikuvitustyöpaikalla, sekä Vihreät, jotka niinikään bluffaavat 200 000 uuden työpaikan panoksella. Maltillisempaa, mutta silti täysin hatusta vedettyä, linjaa edustaa SDP:n Antti Rinteen 100 000 tukityöpaikkaa. Myös Perussuomalaisissa tapaillaan rahannälkäisiltä etujärjestöiltä opittuja iskulauseita ilman lähdekritiikin hiventäkään.

Keskustan tavoite pohjaa siihen toiveeseen, että puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla Suomeen syntyy "yhteiskuntasopimus", ja että talous kääntyy kahden prosentin nousuun. Tästä "yhteiskuntasopimuksesta" olisivat neuvottelemassa kaikki poliittiset vastustajat AY-jyriä myöten siinä, missä ylioptimistiset talousennusteet ovat murskautuneet yksi toisensa jälkeen talouskriisin alettua. Vihreident vaaliohjelmassa puhutaan esimerkiksi kotitalousvähennyksen kasvattamisesta, rahan ohjaamisesta valtion taseesta uusiutuvan energian rahastoon, syöttötariffien laajentamisesta sekä muista tulonsiirtomekanismeista. Antti Rinteen johtama SDP verottaisi keski- ja hyvätuloisia enemmän ja velvoittaisi 100 000 pitkäaikaistyötöntä matalapalkka-aloille töihin. Rinnettä ei näytä huolettavan se, että sadantuhannen TES:n minimipalkalla pakkotyöntekijän ilmaantuminen työmarkkinoille aiheuttaisi massairtisanomisia matalapalkka-aloilla.

Nämä lupaukset eivät ole työpaikkojen luontia, vaan kuluttajien rahojen siirtämistä poliitikon valitsemille eturyhmille. Sitä voi sitten jokainen tykönään miettiä, miltä aloilta näiden puolueiden puheenjohtajat ovat tukea saaneet ja mille alalle he haluavat lisää rahoitusta.

Todellisuudessa työ muodostuu siitä, että yksityishenkilö X tarvitsee tuotetta tai palvelua. Työtä voi olla esimerkiksi tarve ikkunan pesemiseen, moottorilohkon CNC-jyrsintään tai kirjanpitoon. Työpaikka kuitenkin syntyy vasta, kun työntekijän ja työn teettäjän välille syntyy yhteisymmärrys siitä, millaista korvausta vastaan työ voidaan tehdä. Jos työntekijän pyytämä korvaus työstä on isompi kuin se arvo, jonka asiakas kokee työn teettämisestä saavansa, ei työpaikkaa synny vaikka työ on edelleen olemassa.

Tästä seurauksena on se, että työn tai työllistämisen korkea hinta estää työpaikkoja syntymästä vaikka työlle olisikin tarvetta. Vastavuoroisesti esimerkiksi ministeriön pumpatessa rahaa yritystukiin tai tuulivoimakuplaan, syntyy näille aloille työpaikkoja, joiden säilymisen ehto on tukien jatkuminen.

Kuvitteellinen esimerkki: Tienaat nettona 2 000 €/kk, josta pakollisten menojen jälkeen jää 700 €/kk vapaasti kulutettavaksesi. Työtä olet luonut päättämällä, että hiuksesi pitää leikata toisinaan. Työpaikan olet luonut sillä, että olet ostanut parturi-kampaajalta hiustenleikkuun kerran parissa viikossa. Vaalien jälkeen suurilla lupauksilla ääniä ostanut poliitikko tulee kukkarollesi ja nettotulosi tipahtavat 100 euroa. Joudut leikkaamaan menojasi, joten karsit käyttämistäsi kampaamopalveluista, jolloin parturi-kampaajan mahdollisuus työllistyä heikkenee. Kun sama tehdään kymmenilletuhansille veronmaksajille, kertautuu palveluyrityksiin kohdistuva vaikutus miljooniin euroihin aiheuttaen väistämättä irtisanomisia. Näin tuhoutuu työpaikka alalta, jolla olisi töitä.

Kun koventuneen verotuksen myötä sinulta ja kampaajaltasi verotettu raha siirretään esimerkiksi tuulivoiman tukemiseen, syntyy uusi työpaikka alalle, jolla ei ole työtä, tai jolla työstä ei oltu valmiita maksamaan niin korkeaa hintaa kuin nyt tukieurojen myötä on varaa. Pahimmassa tapauksessa sinulta verotettu raha siirtyy vain yrityksen katteeseen tuottamatta sen enempää työtä kuin työpaikkaakaan.

Poliitikot eivät siis luo työtä eivätkä työpaikkoja, vaan ne syntyvät yksityishenkilöiden tarpeista ja mahdollisuuksista kuluttaa. Poliitikkojen ainoa kestävä työkalu työttömyyden hoidossa on siis vaikuttaa työllistämisen kannustimiin, joista tärkein on työn hinta ja verotus.

Tässä maailmassa on yllin kyllin työtä, mutta se pitää saada realisoitua työpaikoiksi. Valtiovallan ainoa keino tukea tällaista kehitystä on laskea työn hintaa keventämällä työn verotusta, oli se sitten tuloverotusta, työn sivukuluja tai työnantamaksuja. Rahaa pitää kierrättää vähemmän poliitikkojen käsien kautta luomassa kuplataloutta, ja palauttaa se kiertämään kuluttajalta toiselle. Vain aito markkinaehtoinen kysyntä synnyttää työpaikkoja, joiden olemassaolo ei riipu poliitikkojen kannustimista ostaa verorahoilla itselleen kannatusta.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146