Energiapoliittisessa keskustelussa tyhjät iskulauseet ja tunteisiin vetoavat fraasit ovat nousseet faktojen yläpuolelle. Ympäristöidealistit ehdottavat sellaista energiapolitiikan toimintamallia, että otetaan veronmaksajan taskusta aimo tukku rahaa ja poltetaan se aattellisen vihreyden polttouunissa puhtaaksi omaksitunnoksi. Kun yhtälöön lisätään ydinvoiman aatteellinen vastustaminen, tämän mekanismin sivutuotteena suomalaisten veroaste nousee, ostovoima laskee ja kilpailukyky heikkenee samalla, kun riippuvuus ympäristöämme pilaavista fossiilisista polttoaineista ei vähenny tai pahimmillaan jopa kasvaa.

Uusiutuvan energian puolestapuhujat maalaavat skenaarioita päästöttömästä yhteiskunnasta, jossa on kaikille yllin kyllin puhdastaenergiaa. Eikä tämä maksa meille mitään, itse asiassa se luo lisää työpaikkoja siivittäen koko taloutemme uuteen kasvuun. Mielikuva on todella lumoava enkä siksi ihmettelekään, miksi monet ovat valmiita kannattamaan sitä suuremmitta varauksitta. Minäkin haluaisin elää siinä todellisuudessa, missä kaikki nuo lupaukset ovat totta. Mutta kun jokin on liian hyvää ollakseen totta…

Kun puhutaan Suomen siirtymisestä kokonaan uusiutuvaan energiantuotantoon, on tiedettävä, että Suomen kokonaisenergiankäyttö vuonna 2013 oli n. 386 TWh, josta muilla kuin uusiutuvilla tuotettiin 274 TWh . Tästä saadaan skaala, johon uuden energiantuotannon on venyttävä.

Tuulivoima

Vuonna 2013 Suomen 209:stä tuulivoimalasta saatava kokonaisteho oli 447 MW ja toteutunut tuotanto 771 GWh, jolloin suomalaisen tuulivoiman vuosihyötysuhde on 19,7 %. Jos edes 10 % maan kokonaisenergiantarpeesta haluttaisiin kattaa tuulivoimalla, tulisi meidän nostaa tuulivoiman kokonaisteho 22 379 MW:iin, mikä vaatisi n. 10 300 uutta tuulivoimalaa. 2 MW tuulivoimala [url=http://www.vindkraft.fi/~medvind/public/index.php?cmd=smarty&id=37_lfi&PHPSESSID=47tqi2fkbec8ptnvd6vh48k2h7]maksaa n. 1,2 M€[/url], joten pelkästään investointikustannus olisi 13,4 miljardia euroa. Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, jos laskua ei yritettäisi maksattaa veronmaksajilla. Tuulivoiman epäluotettavasta tuotantoprofiilista johtuen sitä jouduttaisiin vieläpä tukemaan rakentamalla uutta säätövoimaa.

Anekdoottien toistelu Saksan tai Tanskan asennetusta tuulivoimakapasiteetista on epäolennaista, kun energiantuotannossa on olennaista huomioida myös tuotetun energian määrä, hyötysuhteet sekä tuotantoprofiilit.

Aurinkoenergia

Hyvä esimerkki aurinkoenergian kannattavuudesta on HELENin (Helsingin Energia) uusi 3 000 neliömetrin aurinkovoimala Helsingin Suvilahdessa, jonka kokonsa puolesta pitäisi olla kannattavammasta päästä näitä laitoksia. Aurinkopaneelin vuokraaminen maksaa kuluttajalle 3,40 €/kk, joten HELENin arvioimalla 230 kWh:n vuosituotannolla paneelin tuottaman sähkön kuluttajahinnaksi muodostuu 177,4 €/MWh sähkön kuluttajahinnan ollessa Eurostatin mukaan 156 €/MWh. Ei ihme, että HELEN suunnittelee uutta voimalaitosta, kun propagandakoneiston uhrien hyväntahtoisuus näkyy 9 %:n korotuksena katteessa. Teollisuus ja isot yritykset tosin ostavat sähköä huomattavasti kuluttajia halvemmalla, mikä selittää yritysten heikon halun investoida tuulivoimaan.

Jos Suomen energiantarpeesta haluttaisiin kattaa 10 % aurinkopaneeleilla, pitäisi samanlaisia 3 000 neliömetrin laitoksia rakentaa n. 141 300 kpl, jotka kattaisivat 423,8 neliökilometriä katto- tai maapinta-alaa. Vertailun vuoksi, Helsingin kattojen paneelirakentamiseen soveltuva kattopinta-ala on n. 17,6 neliökilometriä. Kun yhtälöön lasketaan mukaan sen fakta, että yhteiskunta ei voi pysähtyä öisin, pilvisinä päivinä tai talven pimeinä kuukausina, on selvää, että idealistien aurinkoenergialle asettamat odotukset ovat epärealistisia. Kaikista suitsutuksista huolimatta Saksassakin aurinkoenergialla tuotetaan vuosittain vain 6,8 % sähköstä ja 0,9 % kokonaisenergiantarpeesta.

Bioenergia

Ympäristöministeriön tilaaman ja [url=http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/D63221D46DD9F4CCC22572B100424FE9/$file/284642006.pdf]vuonna 2007 julkaistun raportin[/url] mukaan bioenergian lisäysmahdollisuudet energiantuotannossa ovat teoriassa n. 201 TWh. . Vaikuttaa lupaavalta, mutta tuon kapasiteetin hyödyntäminen vaatisi kaikkien Suomessa syntyvien lantojen, maatalousjätteiden, biojätteiden ja hakkuutähteiden, kuten oksien ja kantojen hyödyntämistä. Myös biomassan tuontia pitäisi kasvattaa, metsiemme koko ylimääräinen vuosikasvu pitäisi viedä polttolaitoksille, peltoja pitäisi metsittää ja siirtää biopolttoainekasvien viljelyyn, sekä metsienhoitoa pitäisi optimoida puumassan kasvun kiihdyttämiseksi.

Näihin toimiin kuluneen fossiilisen polttoaineen ja rahallisten investointien määrää voi vain arvailla, mutta jos se olisi taloudellisesti kannattavaa, niin näitä keinoja hyödynnettäisiin jo nyt. Veikkaan, että taloudellisesti kannattavat keinot rajoittuvat lähinnä runkopuun ja hakkuutähteiden polton lisäämiseen, mutta esimerkiksi WWF:n mukaan metsien hakkuita ei kuitenkaan voida enää lisätä vaarantamatta metsäluontomme monimuotoisuutta. Suo siellä, vetelä täällä.

Vesivoima

Suomessa tuotetaan jo nyt n. 29 % kaikesta tarvittavasta energiasta uusiutuvilla energiamuodoilla, pääosin puulla ja vesivoimalla. Vesivoiman potentiaali on käytännössä loppuun rakennettu ja sen seuraus on lähes kaikkien Suomen jokien ekosysteemien tuhoutuminen. Kollajan ja Vuotoksen tekoaltaat, investoinnit olemassa oleviin voimaloihin sekä Suomen viimeisten koskien patoaminen voisivat tuoda marginaalista lisäystä vesivoiman kapasiteettiin, mutta toistaiseksi ympäristötuhoista sekä investoinneista vastuun ottavia tahoja on ilmoittautunut harvinaisen vähän.

Työpaikat

Uusiutuvien energiamuotojen rahallisen tukemisen perusteluksi tarjotaan yleisesti uusien työpaikkojen luomista. Valtion ohjatessa pääomia markkinaehtoisesti toimivilta aloilta kannattamattomille aloille, ei työpaikkoja synny ainuttakaan, vaan niitä vain siirtyy kannattavalta alalta kannattamattomalle alalle.

Muutenkin puheet cleantech-työpaikkojen määrästä kielivät joko ymmärryksen puutteesta tai tahallisesta harhaanjohtamisesta. Esimerkiksi Vaconin taajuusmuuttajien säästämä energiamäärä valjastettiin propagandatarkoituksiin vaikka taajuusmuuttajat eivät ole mitään uutta cleantechia, vaan ne ovat olleet markkinoilla jo vuosikymmeniä ja täysin markkinaehtoinen ratkaisu modernissa rakentamisessa. Samalla verukkeella esimerkiksi rakennusten seinien eristeitä tai ulko-ovia voisi väittää cleantechiksi.

Tuet ja kannattavuus

Uusiutuvien investointi- ja tuotantotukia perustellaan sillä, että kyseisten energiamuotojen kehitys vauhdittuu. Jos kehitystä halutaan vauhdittaa, niin panostukset tulisi tehdä suoraan T&K-toimintaan eikä tuulivoimayhtiöiden katteisiin investointi- ja tariffitukien kautta. Nykyinen tukijärjestelmä ei vauhdita muuta kuin tuulivoimayhtiöiden osakkeenomistajien siirtymistä varhaiseläkkeelle.

Usein myös kuulee, että aurinko- ja tuulivoiman rakentaminen on jo nyt kannattavaa. Jos näiden energiamuotojen rakentaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, niin niitä rakennettaisiin ilman tukeakin. Mutta kun ei rakenneta. Eräät vetoavat hintojen kehitykseen ulkomailla, mutta esimerkiksi Saksan tai Tanskan harjoittamaan energiapolitiikkaan vetoaminen asettuu perspektiiviin, kun ymmärtää, että molemmissa maissa sähkön hinta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Kuluttahinnoissa ei tietenkään näy investointi- ja tuotantotukien osuutta, jotka eivät näy sähkölaskussa, vaan verotuksessa.

Johtopäätös

Faktojen valossa ikävä tosiasia on se, että uusiutuvat energiamuodot eivät pysty lunastamaan niitä lupauksia, joita Vihreät, Energiaremontit, Peterlundit, Anterovartiat, Satuhassit, Tuulivoimayhdistykset ja muut eturyhmilleen lobbaajat niiden puolesta antavat. Nämä tahot kuitenkin kirjoittavat ja levittävät pamflettejaan työkseen, joten tavallisella työssä käyvällä kansalaisella ei välttämättä ole aikaa saati uskallusta kyseenalaistaa tätä valtavaa tarkasti rajattujen puolitotuuksien ja väärinymmärrysten vyörytystä.

Energiapolitiikka on yksi merkittävimpiä kokonaisuuksia Suomen tulevaisuuden kannalta. Iso osa ympäristöidealistien esittämistä keinoista ei lukujen valossa täytä näitä kriteereitä ja siksi jääräpäinen tavoite nimenomaan uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisestä onkin lähinnä aatteellisesti sokeaa vouhotusta. Uusiutuvat energiamuodot toivottavasti kehittyvät ja nousevat tulevaisuudessa varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi joskus tulevaisuudessa. Hyödynnetään niitä sitten, kun ne ovat järkeviä vaihtoehtoja.

On äärimmäisen tärkeää, että energiapolitiikkamme antaa luotettaville, tehokkaille, taloudellisesti kannattaville ja ympäristöystävällisille energiantuotantomuodoille ja energiansäästömetodeille tilaa kukoistaa. Tämän päivän energiapolitiikan tulee perustua teknologioihin, jotka täyttävät nuo kriteerit.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146