Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat tehneet työtä rakentaakseen lapsilleen paremman maailman kuin mihin itse syntyivät. Niin suomalaisissa toimistoissa ja tehdashalleissa kuin kolmannen maailman maiden hikipajoissakin työskentelee miljardeja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka haluavat omalla työllään antaa lapsilleen mahdollisuuden elää parempaa elämää. Lapsilleen paremman tulevaisuuden luomista pidetään universaalisti vanhempien moraalisena velvollisuutena ja tinkimättömänä hyveenä, paitsi tietysti Suomessa, missä varhaiskasvatus- ja perintöverokeskustelusta päätellen jälkikasvustaan huolehtivia vanhempia pidetään yhteiskunnan pahimpina vihollisina.
Keskustelu perintöverotuksesta sai jälleen tuulta allensa taannoin, kun perintöveron poistoa ajava kansalaisaloite sai vaadittavat allekirjoitukset täyteen. Yllätyksettömästi puoluekentän vasen laita heräsi huutamaan eriarvoisuudesta ja vaatimaan tuloerojen tasaamista. Tälläkin kertaa vuoden tai parin välein framille nouseva perintöverokeskustelu oli sitä saman vanhan jankuttamista, jota se on aina ollut.
Perintöveron kannattajat esimerkiksi vetoavat perinteisesti siihen, että perintö on ansiotta saatua tuloa, mikä saattaa hyvinkin olla totta, jos ajattelee, ettei lapsista ole vanhemmilleen ja perheelleen muuta kuin haittaa. Onneksi sain itse kasvaa perheessä perheessä, jossa meitä lapsia ei pidetty hyödyttöminä, vaan meitä opetettiin ja kannustettiin esimerkiksi tekemään töitä perheyrityksen ja perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen.
Ja jos ansiottomuutta käytetään argumenttina perintöverotuksen puolesta, niin muistuttaisin, että myös valtion perintöveroista saamat verotulot ovat ansiottomia, samoin sosiaalituet ja muut vastaavat tulonsiirrot. Saadun hyödyn näennäinen ansiottomuus voi toki olla verotuksen peruste esimerkiksi silloin, kun veronmaksajien rahoilla rakennettu infrastruktuuri nostaa vieressä olevan maan ja kiinteistöjen arvoa. Mutta perintöverokeskustelussa se ei ole alkuunkaan kestävä argumentti, koska perillinen ei ole taakka muille veronmaksajille, vaan lienee useimmissa tapauksissa jopa itse työskennellyt kertyneen omaisuuden eteen.
Sinällään ymmärrän korkean verotuksen kannattajien huolen liiasta eriarvoistumisesta ja hyväksyn maltillisen tuloerojen tasaamisen. Mutta kaikkien tulisi pitää mielessä, että vähäosaisten kyykytyksestä, työttömien kurittamisesta ja muusta tunteisiin vetoavasta ontosta jankuttamisesta huolimatta, Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita ja täällä ilmeisesti asuu planeetan onnellisin kansa. Meillä siis on varaa löysätä nyöriä veronmaksajien kaulojen ympärillä luisumatta mekanisoitujen nahkaniittinomadien hallitsemaksi, orjien ja orjakauppiaiden, yhteiskunnaksi.
Perintöveron höhlimpiin klassikoihin kuuluu tietysti ikivihreä: “No mutta sinä olet saanut tarhat, koulut, terveydenhuollon ja kaiken muunkin merkityksellisen elämässäsi valtiolta”. Toki verorahalla tehdään myös paljon hyvää, josta kaikesta minäkään en haluaisi luopua.
Silti, on mielestäni keneltä tahansa aikuiselta on äärimmäisen vastenmielistä esittää, että Suomeen syntyvän lapsen tulisi alistua julkishallinnon ja vanhempiensa panttivangiksi hänelle annettujen hyvinvointipalveluiden takia, aivan niin kuin lapsemme olisivat päättäneet syntyä tänne ja pakottaa meidät vanhemmat kustantamaan itselleen palveluita. En minä ainakaan katso oman lapseni olevan minulle mitään velkaa siitä hyvästä, että hänet on tähän maailmaan tehty ja hänestä on pidetty huolta, kuten vanhempien tehtävä oletusarvoisesti on.
Vastoin yleistä luuloa, suomalaisen sielunmaiseman synkimmät sopukat eivät näyttäydy melankoliana, mustana huumorina ja viinanjuontina lieveilmiöineen, vaan niin, että täällä nuoremman sukupolven ajatellaan olevan velvollisia vetämään nurisematta vanhempiensa täyteen lastaamaat kivireet. Meidän nuorempien sukupolvien maksettavaksi on jätetty romahtava eläkejärjestelmä ja kasvava eläkeverotus, valtava infrastruktuurin korjausvelka, liitoksissaan natiseva sote-järjestelmä sekä ennätyksellinen julkinen velka. Tuota karhunpalvelusta ei todellakaan kuitata toteamalla, että "Me ollaan teidän koulut maksettu”, enkä ainakaan minä aio olla tuota epätervettä perinnettä jatkamassa.
Ja kirsikkana perintöverokakussa, tälläkin kertaa kuultiin puheenvuoro perintöveron nostamisesta sataan prosenttiin. Sinällään kirjoituksessa esitettiin aivan perustellusti, että ideaali mahdollisuuksien tasa-arvosta riitelee perimisen kanssa, koska osalle ihmisistä jää perintöjen myötä enemmän varallisuutta ja näin paremmat mahdollisuudet selvitä itsestään riippumattomien elämänpolun töyssyjen yli. Näin toki on, mutta ajatus siitä, että jokaisen suomalaisen olisi jotenkin hyvä aloittaa mahdollisimman pohjalta ja persaukisena, on aivan älyvapaa ja haitallinen meille kaikille.
Mahdollisuuksien tasa-arvo muutenkin tarkoittaa mielestäni ennemminkin sitä, että kaikilla on mahdollisuus yrittää ja niin tehdessään vieläpä epäonnistua joutumatta lohduttomaan velkaloukkuun, katuojaan tai muuten vain yhteiskunnan ulkopuolelle. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ainakaan minulle ole mikään kommunistinen visio siitä, kuinka jokaisen kolhoosiasukkaan yllään pitämässä juuttisäkissä on yhtä monta reikää ja kaikilla keripukki. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmilta tulisi evätä oikeus ja velvollisuus auttaa tekemään lastensa elämästä parempaa.
Mutta leikitäänpä, että perintövero nostettaisiin 100 %:iin. Silloin verosuunnittelun ehkäisemiseksi myös lahjavero pitäisi asettaa samaan tasoon ja suomalaiset pitäisi eristää niin fyysisesti kuin digitaalisestikin kaikista niistä maista, esimerkiksi Ruotsista ja Virosta, joihin meillä on edes teoriassa mahdollista siirtää pääomia verokarhulta piiloon. Pitäkää mielessä, että ensimmäinen itseään kunnioittavaan dystopiaan rakennettava asia on muurit, joiden yli verellään, hiellään ja kyyneleillään ihannevaltion rattaita voiteleva työmuurahainen ei pääse karkaamaan.
Iso osa varallisuudesta, koulutetusta väestöstä ja yritystoiminnasta siirtyisi ulkomaille heti, kun tällaista lainsäädäntöä alettaisiin valmistella, minä ja perheeni mukaan lukien. Ne onnettomat, jotka eivät pääsisi uljaasta, ja eittämättä väkivallattomasta, vero-dystopiastamme karkuun, joutuisivat luovuttamaan koko omaisuutensa valtiolle viimeistään elämänlankansa katkettua. Asunnot, yritykset, pankkitilit ja kaikki muukin yksityinen omaisuus sosialisoitaisiin valtiolle, ja hyvää tarkoittavat poliitikot sitten tuhlaisivat “jakovaran” ennätysvauhtia erilaisiin tuikitarpeellisiksi mainostettuihin eturyhmähankkeisiin.
Ja kuten olemme Venezuelan, Zimbabwen, Kuuban sekä muiden sosialistisen kärkihankkeiden kohdalla nähneet, ennen pitkää hupenevia resursseja aletaan investoida sisältä käsin romahtavan sosialistisen järjestelmän kulissien ylläpitämiseen. Tässä vaiheessa yleensä ollaan jo hyperinflaatiossa, poliitikot asuvat korkeiden muurien takana ja mielenosoituksissa yleensä kuolee ihmisiä.
Hopeareunuksena voitaisiin varmaankin nähdä se, että Suomi lakkaisi olemasta EU:n nettomaksaja samalla, kun Unicefin, Punaisen Ristin, Lääkärit Ilman rajoja-järjestön ja muiden kehitysmaahankkeiden kassavirta kääntyisi Suomelle positiiviseksi. Saisimme myös elintasosairauksien tilalle nälkää, länsimaista jo hävitettyjä sairauksia sekä köyhyyttä, jollaista näkee enää historiankirjoissa tai maailman kurjimmissa kehitysmaissa.
Samalla loppuisivat narinat tietokonepelien ja kännyköiden laiskistamista nuorista, kun iso osa mökkisaunassa syntyneistä lapsista kuolisi jo ennen tarhaikää. Vain kovimmat, luonnonvalinnan kautta karaistuneet lapset, kasvaisivat aikuisiksi, joiden aika menisikin sitten päivisin perunapellolla tai kaatopaikoilla poliojaloilla kinkatessa. Iltaisin aika kuluisi leikkimällä sosialismia. Siinä pelissä muita kyttäämällä varmistetaan, ettei kukaan muu ole varastanut kolhoosin pellolta perunaa henkensä pitimiksi, löytänyt mistään kenkiä jalkoihinsa tai parsinut juuttisäkistään reikiä umpeen. Tuloerojen tasaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen, nääs. Sosialismi-pelin voittaa se, joka saa viran Puolueen sisältä, tai nälkään kuollessaan muistaa kirota porvarin ahneutta.
Mutta fantasiointi sikseen! Ajatus perintöveron säilyttämisestä tai jopa nostamisesta tuntuu perustuvan masentavalle ajatukselle siitä, että me suomalaiset kilpailisimme toisiamme vastaan tässä globalisoituvassa maailmassa. Tosiasiassa tilanne on se, että valtiovallan pitäisi antaa suomalaisille mahdollisuus kerätä pääomia ja vaurastua nimenomaan verrattuna niihin muihin, yli 7 miljardiin ihmiseen, jotka eivät asu täällä. Tähän tavoitteeseen päästään leikkaamalla tarpeetonta julkishallintoa, järkeistämällä hallintojärjestelmäämme ja poistamalla niin perintövero kuin muutenkin madaltamalla tulojen hankkimiseen tai omistamiseen liittyvää verotusta.
Vastoin yleistä luuloa, perintöveron poisto ei jätä budjettiin perintöveron tuoton kokoista aukkoa, vaan dynaamiset vaikutukset paikkaavat osan laskennallisesta, noin 700 miljoonan euron, alijäämästä. Esimerkiksi luovutusvoittoveron kertymä paisuisi ja kansalaisten lisääntyneen vaurauden myötä myös ostovoima, kulutus ja työpaikkojen määrä kasvaisi. Tästä seuraa korkeampi verokertymä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kulujen pieneneminen. Jos perintöveron poistosta jääkin aukko budjettiin, niin meillä on edelleen rajusti velkaantuva julkinen sektori, joka kustantaa miljardeilla euroilla vuosittain esimerkiksi yritystukia, turhia TE-toimistoja ja sitä rataa.
Perintöjen verottamisen kannattajat ovat yrittäneet jankuttaa jankuttamasta päästyään, kuinka perintöveron poistaminen kasvattaa eriarvoisuutta ja sellaiseen johtopäätökseen on toki intuitiivisesti helppoa päätyä. Mutta ainakaan Ruotsissa vuonna 2016 julkaistu perintöverotusta koskeva tutkimus ei anna tukea moiselle hypoteesille. Tutkimuksessa esitetty analyysi pohjautui Ruotsin julkisen sektorin koko kansasta keräämään dataan ja johtopäätökseksi saatiin, että perintöveron poisto itse asiassa laski tulonjaon epätasaisuutta mittaavaa gini-kerrointa 5-10 %, sekä nosti perillisten liikkuvuutta tuloluokkien välillä.
Eli perintöveron poisto ei pelkästään kavenna taloudellista epätasa-arvoa, vaan parempi mahdollisuus varallisuuden kasautumiselle myös vähentää todennäköisyyttä köyhyyden periytymiselle. Tässä valossa eriarvoisuuden kasvamisesta neuroottisesti jankuttavan poliittisen vasemmiston pitäisi kampanjoida äänekkäästi nimenomaan perintöveron poistamiseksi, sen vaikutus kun olisi eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi dramaattisesti positiivisempi kuin mitään, mitä esimerkiksi vasemmistopuolueilta on kuultu viimeisen useamman vuosikymmenen aikana.
Vapaisiin demokratioihin ja ihmisoikeuksiin leimallisesti kuuluvan omistusoikeuden keskeinen ajatus on juuri se, että yksilöllä tulee olla oikeus päättää omaisuudestaan, jolla hänen odotetaan mm. huolehtivan itsestään ja perheestään. Jos lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen taas katsotaan ensisijaisesti julkishallinnon tehtäväksi, voidaan yksilön edellytyksiä huolehtia perheestään toki rajoittaa, mutta silloin erkaannumme vapaan demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteesta. Toivoisin vero-dystopiaa ja holhousvaltiopainajaista lobbaavien poliitikkojen pohtivan tätä asiaa samalla innolla kuin he jaksavat muistuttaa meitä liberalisteja esimerkiksi perinnön ja mahdollisuuksien tasa-arvon välisestä suhteesta.
Ikävä kyllä, tässä fiskaalisesti lukutaidottomien vasemmistofilosofien ylläpitämässä ummehtuneessa ilmapiirissä suomalaiset on onnistuttu vakuuttamaan siitä, että toisen suomalaisen vauraus on suoraan itseltä pois. Se ajatus on yksinkertaisesti väärin. Meidän suomalaisten pitäisi kannustaa toisiamme menestymään ja iloita vilpittömästi toistemme onnistumisista. Sellaisessa ilmapiirissä ei kasvaa toinen toistaan tukevia, menestystä, ahkeruutta ja kekseliäisyyttä arvostavia yksilöitä, jotka ymmärtävät, että kansakuntaa ei voi verottaa vauraaksi.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-perintovero-lepomaki-kllle-aiheuttaa-lahinna-kaytannon
https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistuttaa-ketka-hyotyisivat-perintoveron-poistamisesta/
https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Korjausvelka/
http://www.findikaattori.fi/fi/44
http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf
https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elakevaroja-on-181-miljardia-euroa-vastuita-639-miljardia-63967/
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html
https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191
http://ftp.iza.org/dp9839.pdf