Elämäni on Jane Austenin kirjasta

Eilen
mies tuli meille, kaverini. Olin jännittynyt hänen tulostaan, kokkailin ruokaa. Ruoka meni pieleen, ainakin osittain. Söimme. Katsoimme leffaa. Leffan aikana oli jännittettä, mutta koska olemme kavereita niin olemme kavereita. Mies oli lähdössä kotiin. Selailimme bussiaikataulua lähekkäin. En tiedä, kosketinko häntä vahingossa vai mitä. Hän kumartui suudellakseen minua. Käänsin pääni pois, se oli liian kova yllätys. Olin kuolemanvaivaantunut ja aloin puhua diibadaabaa. Mies jatkoi. Puhuimme diibadaabaa bussipysäkille asti. Kun pääsin kotiin, tärisin edelleen vaivaantuneena ja järkyttyneenä.