Virtaa riittää ja stimmungi on mitä mainioin. Vihollislinjojen takaa on komiata huudella kun into on pinkeenä. Ei näissä sepostuksissa taasen mitään järkeä ole, mutta aiwan sama, siis kertkaikkiaan aiiiwan sama.
Tää viikko onneksi viuhahtaa ohi niin että tukka hulmuaa, mutta ei senkään väliä, kun taasen viikonloppuna pääsee nauttimaan elämästä oikein isolla kädellä (joku tietysti voi tosta repiä mitä huumoria sitten haluaakaan).
Tajusin aamulla suihkussa (että toinenkin kives on vihdoin laskeutunut), että kohtahan on Joulu. En kyl yhtään osannut fiillistellä että olenko ollut tuhma tahi kiltti. Toivottavasti pukki pitää mut valkohattuisten listalla ja muistaa mua vaikka `96 Dompalla.
Ja poreilu jatkuu...