sain pylvässängyn lahjax. testattiin ´se yhden irmelin kans se ...ja hyvä on. hanna vittuuntu mulle jostain ja se oli waihtanu numeroo -se ei kai haluu olla si mun kaveri, mut silti sille hyvää joulua js uusiaVuosia -jos joku sen kamu sattuu lukeen taas tätä.
nyt meen mummollaan pukkeileen.
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
K L E P T O M A N I A
Syöksyn uhmakkaasti tavarataloon näpistelemään jotain
pientä taskuun sopivaa. Päivän pakonomaisuus näkyy ruo-
katunnin apaattisessa kaaoksessa. Adrealiinitasoni kohoaa
kohti huippuaan. Pian on saatava jotain mielihyvää tuot-
tavaa tavaraa. Silmäni iskeytyvät kullattuun Ronsson-merk-
kiseen savukkeen sytyttimeen -pakkoliike on jo suunniteltu.
Kuin huomaamatta käteni näppärästi noukkii lasivitriinistä
sytyttimen... ilmeenkään värähtämättä sujautan sytyttimen
vaivihkaa popliinitakkini taskuun - helppoa ! Kukaan ei tajun-
nut tapahtumasta mitään.
Siirryn tavaratalon vaateosastolle huokaisemaan nautinnosta
ja tasoittamaan kiivasta pulssiani -sillä varastamisennälkäni on
kasvamassa. Siirryn osastolta toiselle kahmien almanakkoja,
kyniä, lompakoita, , muistivihkoja, korvakoruja ja meik-
kitarvikkeita kunnes huomaan, että kaikki taskuni ja laukkuni
ovat vihjaavan täyteen ahdetut. Pahin himoni on laantumassa
ja astelen jännittyneenä tavaratalosta ulos odottaen kiihtyneenä,
että joku koputtaisi minun olkapäätäni ( minua myymäläetsivien
painajaista ) edes tänään. Mutta mitään ei taaskaan tapahtunut,
ja halveksin ihmisten rehellisyyttä ja sokeutta yhä enemmän.
heebo metallimies viilailee ja naputtelee jalometalleja swekä rikastettua ureenia tossa -olemnme awaruuskeskuksessa melki selvin päin, muttei sinne päinkään olosuhteet huomioon ottaen.
P S Y K O O S I A
Herään ja tajuan välähdyksenomaisesti kaiken seitsenulottoisessa maailmassa. Näen visiona 2002 jälkeen kristuksen syntymän reaaliajassa todetakseni järkyttyneenä ihmisen naiivin monoto-nisuuden heidän kolmiulotteisessa maailmassaan.Voiko ihminen tosiaan lyhytnäköisesti, vailla suurempaa visiota, toimia keksimänsä aikakoneen (kellon) mukaan, kiertää ja toistaa samoja hieman eri väreihin naamioituja virheitä kuin jotain mandraa.
XXX
Ihmiset ovat täydellisesti psyykattuja kirjoituksiin, uskomuksiin, tapoihin, moraaliin, ravintoon, keksimiinsä laitteisiin, kulttureihin, ääneen, hajuun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, järjestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan...täydel-linen psykoosi -liika tieto on liikaa ihmisaivoille.
XXX
Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa enään kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin -ajatukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kävellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan -mietin. Vessapaperia ei ole -ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä helvetin asunnossa minä olen?
XXX
Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. Olenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapaperi! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessasta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän ripeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven. Ei ketään ! Mutta näen vastasataneessa lumessa lenkkitossun jäljet -suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivansamanlaiset jäljet -en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskimmäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppunut ja katson kirkasta tähtitaivasta -olen yksin ja minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi -enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.
XXX
Havahdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan; "ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta". Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen. Taidan seota ellen saa ammatti apua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni kehää kiertävät ajatukseni.
XXX
Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jähmettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilannut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni -kämmeni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.
XXX
Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan käsissä -tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan, ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osastolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tututkasvot. Nauran.
Elämme maailmassa, joka on tehty kakaroita varten. Mitä vaan voi tehdä hetken mielijohteesta ilman, että tarvitsee kantaa huolta seurauksista, sillä Systeemi huolehtii siitä, että kaikilla on hyvä olla. Riippumatta siitä, onko heillä itsellään mitään myötävaikutusta asiaan.
Infantilisaatio tarkoittaa sitä, että ihmisellä on koko ajan oikeus elää lapsen lailla. Kaikilla oikeuksilla mutta ilman vastuuta.
Jos haluat lapsen, voit kyllä tehdä lapsen. Sinun ei tarvitse olla kyvykäs kasvattaja tai edes kykenevä elättämään, kyllä yhteiskunta huolehtii.
Jos haluat elää tekemättä töitä, onnistuu se kyllä. Sinun ei tarvitse mennä töihin, sillä on sossu, joka kyllä maksaa ja huolehtii. Saat luonnollisesti myös oman asunnon, jonka yhteiskunta maksaa.
Sosiaalivaltio myös riisti isältä paikkansa perheen elättäjänä. Samalla se vei länsimaalaisen miehen itsetunnon, ja (yhä) kasvava osa elää edelleen lapsuutensa epärealistisia fantasioita koska ne ovat rakkaita eikä niistä tarvitse luopua. Pelottavan harva tuntee enää kantavansa vastuuta perheensä tai maansa turvallisuudesta. Ihmisille, joilta on viety elämän merkitykselliset asiat pois, jää vain hedonismi ja nihilismi. Omasta egosta kaikki alkaa ja siihen myös loppuu.
Vastuun vieminen ihmisiltä on mahdollisesti suurin saatana, jonka olen kohdannut (pääasiassa siksi, että se mahdollistaa osapuilleen kaikki muut päättömyydet). Koska mistään ei tarvitse huolehtia, voi kaiken vetää lekkeriksi. Tulos? Helvetinmoinen määrä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita, halukkaita tai kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään saati toisten.
Vastuunkanto, perheen luominen ja aikuisuuteen tähtääminen on poissa muodista. Lapsuutta jatketaan (usein ennenaikaiseen) hautaan asti.
Milloin ja miksi infantilismi syntyi? Ketkä ovat vastuussa? Ja, kaikkein tärkeimpänä, millä helvetillä siitä pääsee eroon?
PUHEENJOHTAJA
HARMAAT
http://groups.msn.com/imuttft67s4b0h1nve547rcon0/_whatsnew.msnw
Katso ulos taivaalle, he ovat tulossa pelastamaan
meidät. Kuuletko kuulokkeista samaa hurinaa
kuin minä ? Ne on laskeutumassa tänne Pohjois-
navalle ydintalvelta säästyneelle siirtokunnallem-
me. Meidän ei tarvikkaan syödä pahoin jäätynyttä
Mattia nyt papujen loputtua. Me ei kuollakkaan nälkään.
Tuttu hoitaja aukaisee oven tuoden meille päivälääkkeemme. Alkoi oleenkin aika ahdistavaa.
Se kyselee, et missäs Matti. Me vastaamme hiljaisuudella. Sitten minä saan sanottua,"se kai
se kai se kaise meni vessaan". Minua ei uskota;
kaikihan sen arvaa, että me ollaan syöty se jo
kuukausi sitten - siitä vaan ei puhuta...se kai johtuu ruoasta jota meille syötetään...siinä on kaikkia kiellettyjä lisäaineita.
Oikeastaan meidän osastomme on virallisesti lakkautettu, sillä me tiedämme aivan liikaa. Meil-
lä teetetään mitä hirveämpiä ihmiskokeita tieteen nimissä; syötetään erilaisia lääkkeitä jotta pystyisimme saamaan katkenneen yhteyden ulkoavaruuteen takaisin. Matti kuoli pyydystäes-
sään jääkarhua - niin pahaa meille syötetty ruoka on; se sisältää venäjän mafialta ostettua totuussee-
rumia sekä karmeita valveunia tuottavia lääkkeit-
tä.
Meiltä kysellään erilaisista salatieteistä, ja meidän on vastattava hoitajien haluamalla tavalla.
Olen harjaantunut näkemään aluksi tyhjältä
valkoiselta paperiarkilta selvittämättömiä tapah-
tumia.
MIELETÖN AVARUUS
Ei oo avaruutta olemassakaan
-meille paskaa puhutaan.
Kaikki on tässä ja nyt
ja mieli tuulta puhaltaa.
Cyberaddiktoitunut nettihuoraa ja stimmailee vanhoilla holoilta näyttävillä konstruktoiduilta visioilla muka jotain staraa, mutta tosi asiassa se on jakattu
piisolukkeeseen ja se muodostaa ihan eri matriisiin ku reaaliaikainen normi stimmi.
Oikeastaan on vain kaksi matriisia jokka eivät vaikuta toisiinsa edes stimmeinä -ainoastaan holoina.
Ja näin meitä sumutetaan häikäilemättömästi
jättimäisten skenaarioitten häikäistessä yhtiöjättien nimiin.
Mutta kummassa matriisissa me todella olemme? Tämä ympärillämme vallitseva konstruktio voi ollakkin totta!
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
joku ween idiootti piripää soitti ja kyselityhmiä
-eli ei oo enää mun kaweri.
mä taidan mennä wasta yällä kaupungille tai siis naisiin.
irmekli soitti ja mä sanoin sille, et
oon haaaparannassa:) kiva valehdella ku kumminki kiinni jään:D
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
avanto teki muuten hyvää
täyty herätä ku piti nukkuu uniwelkoja taas.
aamulla mutsini krisse toi mun postia joka
oli erehtyny sen osoitteeseen (oon kirjoilla eripaikassa ku asun)
niitä kirjekuoria oli viis kavereilta ja niisä oli kaiken kokosta paperirahaa. mutsi kysy kiinnostaiskos mua lähtee tänään kylpylään
sen seurax. sovittiin et mentäis semmoseen mestaan jos voi pulahtaa saunan jälkeen avantoon , sillä olono on warsin sekava ja takkuinen
ja wiututtaa ku hukkailen rahoja , esineitä ja kaikkee
-enkä löydä niitä millään. käskin mutsin ottaa sixbaggi mukaan mulle ja muistin ettei me willee voida ottaa mukaan ku se meni laivalla stokikseen
shoppailee -vois mennä sinne joulun jälkeen.
yhen kaverin pitäs soittaa ja antaa mulle lahjuksia,
mut se on vissiin hieman myöhemmässä ku se on jossain
haaparannassa:)
tekis myöhemmin mieli jotain virampaa naista semmosta jouluenekeliä:)
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
Hetki ei kestänyt kau'aa sillä isäntä oli huomannut katseemme. "Sergei, heti siivoamaan huussi !", hän huusi pilkallisesti hymyillen. Myrtyneenä astelin huussin taakse ja avasin luukun. Vaikuttava pilvi kärpäsiä pöllähti rei'ästä typerryttävän hajun saattelemana. Aloin tyhjentää sontaa mietteissäni. En lainkaan huomannut että joku oli astunut koppiin ja pytyn kansi aukesi.Pidätin hengitystäni, se oli Neiti Andrejev, suloinen neiti Andrejev. Minä kapinen palveluspoika en olisi koskaan voinut edes kuvitella että kohdalleni olisi voinut käydä mitään tällaista.
Silmieni eteen aukesi kaunis maisema kuin suoraan runoilijoiden unista. Neidin takapuoli oli kuin täydellinen valkea kuu jonka jokin muinainen jumala oli lyönyt kahtia miekallaan. Hän pieraisi sievästi ja jostakin ylhäältä kuului hurmaava ähkäisy. Hänen pyllynreikänsä supisteli kuin jonkin kauniin eläimen silmä ja kakka pusertui ulos ylväästi kuin nahkaansa luova käärme. Henkäisin kiihkeästi sisään lämmintä tuoksua ja hiljainen humina pörisytti sieraimiani.
Neiti hyppäsi ylös kirkaisten: "Kuka kummassa !" Hän näki hölmistyneet kasvoni huussinreiässä ja naurahti: "Sergei, rakas hölmö ! Tule tänne, olen kunniallinen tyttö enkä voi antaa kaltaisesi palveluspojan tirkistellä minua tarpeillani. Tule heti tänne niin saat ansiosi mukaan."
Astuin polvet vetelänä huussin ovesta. Kasvojani kuumotti ja jalkovälini sykki pahaenteisesti salamoita vatsani läpi. Ilja istuutui takaisin reiän päälle, nojautui hieman eteenpäin, huokaisi mietteliäästi ja nosti kasvonsa minua kohti. Hänen silmänsä tuntuivat polttavan reiän minun päähäni ja luulin jo melkein kaatuvani kuolleena maahan. Hän sanoi: "Minä olen hieno lady, voitko antaa ikinä anteeksi että yllätit minut näin häpeällisestä tilasta ?" Hän painoi kasvonsa alas ja puristi huulensa yhteen kuin pahanteosta yllätetty lapsi. Minä sanoin: "Kyllä hienotkin ladyt käyvät kakalla ja sitäpaitsi se oli kauneinta mitä olen kuunaan nähnyt." Hänen silmänsä kirkastuivat: "Ihanko totta! Etkö sinä halveksukaan minua?". "Minäkö halveksuisin sinua ?",sanoin: "En ole koskaan rakastanut ketään niinkuin rakastan sinua. Rakastan sinua niinkuin kulkuri rakastaa kuuta tai janoinen koira vesiputousta, rakastan sinun silmiäsi, suutasi, peppureikääsi ja jokaista tuumaa ihollasi ja sielusi sinisiä meriä!"
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään ja ainoat äänet olivat meidän hengityksemme ja hänen suoltensa toiminta. Hän katsoi minua ujosti ja kysyi halusinko pyyhkiä hänen takapuolensa. Sanoin tekeväni sen mielelläni. Hän nousi ylös, käänsi takapäänsä ja nosti pitsimekkoaan. Hänen pähkinäsilmänsä katsoivat minua hänen olkansa yli. "Minä olen likainen" ,hän sanoi. Pyyhkiessäni hän köyristi selkäänsä kuin jalosyntyinen kauris ja hieroi peräaukkoaan kättäni vasten. "Minä puhdistan sinut" sanoin ja painoin huuleni hänen täyteläisen pyöreiden pakaroidensa väliin ja suutelin hänen sopukkaansa. Hänen pyllynsä aukeni ja sulkeutui rytmikkäästi kuin henkeään haukkova kala. "Oi Sergei, kukaan ei ole rakastanut minua näin paljon!" ,hän huokasi.
Nuolin hänen peppureikäänsä kiihkeästi ja Iljan kakkamuruset sulivat kielelleni. Hän alkoi kiihkeästi kiskoa housujani pois ja kivikovaksi paisunut miehuuteni pullahti ulos. Neiti Andrejev veti pyllynsä pois suultani ja otti rakkauden miekkani suuhunsa. Samalla hetkellä koko kivesteni sisältö pursui kuin pato yli äyräittensä ja siemeneni valui hänen poskillaan kuin maito. Huudahdin nautinnosta. Ilja puristi minut syliinsä ja piti minua kauan. Tunsin itseni onnelliseksi, kokonaiseksi mieheksi.
"Ilja, kukaan ei ole rakastanut minua niinkuin sinä. Ei kukaan... Ikinä...En ole koskenut naista ennen." ,sanoin :"Toivottavasti annat anteeksi."
Hän katsoi minua pähkinäsilmillään, silitti poskeani ja kuiskasi : "Se oli taivaallista. Tule keskiyöllä ikkunani alla. Otamme Tuiskuharjan ja ratsastamme sypressipuiden alle kukkuloille ja rakastelemme vain tähdet kattonamme Jumalan silmien alla."
#####
Avasin silmäni levottoman unen keskellä. Varjo laskeutui päälleni. Silmänräpäyksen aikana mieleeni tuli kuva Neiti Andrejevistä ja minusta. Istuisimme vierekkäin kuistilla neljän lapsemme keskellä. Ja hän ottaisi minua kiinni kädestä ja katsoisi minua ruskeilla silmillään; sanoisi että rakastaa minua ikuisesti, ettei koskaan hylkäisi minua.
Sitten hikiset kourat puristuivat kaulani ympärille. Pystyin haistamaan kaiken ihmeellisen yksityiskohtaisesti. Miehen hien, valtavan määrän kölninvettä sekä ukon hengityksestä huokuvan konjakin, tupakan, sipulin, ientulehduksen ja kaikkien maailman katuojien löyhkän.
"Haluan että kuolet",hän huohotti korvaani "sinä olet häpäissyt minut!" Sylkipisarat roiskuivat kasvoilleni ja maistoin veren metallisen maun suussani. Hän istui hajareisin rintani päällä, käteni lukittuna hänen polviensa väliin. Kuun valossa hänen silmänsä näyttivät pääkallon silmäkuopilta, mielipuolisilta kuiluilta, joihin pelkäsin putoavani.
Yritin kiemurrella pakoon hänen altaan. Hän painoi rintaani yhä lujemmin kähisi löyhkäänsä naamalleni. Sormet löystyivät kaulallani. "Minä en ole mikään mies. En pysty edes tappamaan sinua", hän sanoi. ja hänen veltto, lihava kehonsa painoi minut syvälle patjan sisään.
Yhtäkkiä hän hellitti otteensa, kierähti yltäni ja vapisi: "Anna anteeksi, hyvä luoja, voitko antaa minulle anteeksi" Minä en saanut sanotuksi sanaakaan, haukoin henkeäni, tuijotin pahoinvoivasti tuota säälittävää pikku miestä. Hän nyyhkytti: "Minun pieni Iljani...Suloinen pieni Iljani. En halunnut koskaan satuttaa häntä." Veri alkoi kiertää päässäni. En kuullut muuta kuin suonteni huminaa, sietämätöntä valkoista melua; miten niin et halunnut satuttaa häntä. Mitä hän tarkoitti. Missä Ilja oli, minun suloinen Iljani.
Sysäsin ukon hajamielisesti syrjään ja kiiruhdin kylmään yöhön. Hevoset liikehtivät levottomasti tallissa ja ilma kihelmöi raskaana keuhkoissa. Matka ulkorakennuksen luota kartanon kuistille oli liian pitkä. Liian pitkä kun kaipuu poltti minun nuorissa polvissani. Lähdin juoksemaan kaikella sillä tarmolla jota minulla oli. Harpoin kuistin rappuset tuskin koskettamatta maata ja etsin tieni yläkertaan, missä Iljan huone oli.
Ovi oli raollaan. Kuulin hiljaista nyyhkytystä ja veden lorinaa. "Ilja, oletko kunnossa, Ilja rakas, kuuletko", huusin pimeästä. Hän ei vastannut ja astuin varovasti ovenraosta. Minun ihana Iljani, pieni nymfettini, kyykötti haarat levällään pesuvadin yllä repaleiset yöpuvun riekaleet vielä yllään, yksi polvisukka jalassa. Näin hänen 14-vuotiaan vatsansa jota lapsen untuvainen karva vielä peitti. Mustat hiukset roikkuivat sekavasti kasvoilla, silmät punaisina ja turvonneina itkemisestä, nenä räkää valuen. Pestessään veristä alapäätään hän ei ollut enää sama viaton pieni Ilja, joka aiemmin oli astunut hevosvaunuista kauniina kuin sysimusta tähtiyö, eläen lapsuutensa viimeistä, loputonta kesää.
Hänen häpykumpunsa oli tumman, tuuhean kiharan peitossa. Öljylampun valo heitti suloisia prismoja vesipisaroista, jotka kiilsivät kuin kaste hänen mättäällään. Hänen häpäistyt, loukatut häpyhuulensa pilkehtivät kirkkaanpunaisina, arvoituksellisina minun silmissäni. Sieluni silmissä Iljan herkin ja salaisin kohta kasvoi mittaamattoman suureksi, jumalaisen suureksi, suuremmaksi kuin elämä. Hänen pillunsa oli kaikkien pillujen prototyyppi: vittu, pimppi, tussu, salattu puutarha. Minä nostin hänet sängylle, otin hänet keskellä rikospaikkaa, veristen lakanoiden ja kärpäsenpaskan sokaiseman öljylampun valossa. Tahdoin hukkua häneen, tahdoin kuolla hänen syliinsä, kermanvalkeiden reisien puristuessa ympärilleni.
"Sergei, ole varovainen.", hän kuiskasi."Isä...hän satutti minua", tuskin kuuluvasti. Suutelin hänen kaareutuvia poskipäitään ja tulikuumaa kaulaa, jolle yksi ohut, sysimusta hiushiehkura levittäytyi. Hän oli minun nyt ja ikuisesti. Ei ollut tulevaisuutta, menneisyytä, toivoa pelastuksesta. Me palaisimme iloisesti intohimomme roviolla."Ilja pieni, älä pelkää. Minä pidän huolta sinusta.",sanoin ja painoin kyrpäni hänen huuliaan vasten. Hetken pelkäsin että en löytäisi hänen sisäänsä, mutta hän otti minua kalusta pienellä, pehmeällä kädellään. Tuntui kuin ihmeellinen, salattu maisema olisi levittäytynyt silmieni eteen. Painoin lanteeni syvemmälle hänen syliinsä. Minun sieluni hajosi kuin pieniksi rasvapisaroiksi jotka tihkuivat kyrpäni kärjestä hänen märkään vittuunsa ja sekoittuivat hänen vereensä. Jumala katseli meitä, vanha mielipuoli merimies.
uusia naikkosia jokunen ukko on taas tullut bitbity visdioniin kyseleen näyttelijän ja tanssijan hommia...kuvien perusteella taidan soittaa ainakin kolmelle:)
z-galleryn huoltaja yms. soitti ja sano, et se voi mainostaa
myös uusia JUP-TUOTTEITAMME sekä tulevaa nahka aluste kataloogia (sitävarten mä tarvin ainakin näitä bitbit vision filmssin hakemuksen tehneitä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
JOS TÄHÄN TILILLE LATTAA RAHAA, VOI SAADA JUPPIA
zombie
nordea
149235-7163
hyvä shouuu
Elämäni mainosmaailman ja showbisneksen huolettmuudessa
luonnotonta liikettä on kuvattu ja harjoiteltu 10 tuntia tänään apunamme mustiin pukeutuneita roudareita kuusikappaletta -pyörimme ja sätkimme psyykelääkeitten sivuvaikutuksesta nykivin liikein vapaasta tahdosta ei oo enää tietoakaan. nyt on pakko pitää tauko ja venytellä, mennä suihkuun ja syödä, sit aune tulee antaan lisää nuotteja joista vois ollakkin apua -ja kahveeta-pullaa.
kulissien pyörityksesä perspektiivin muutuessa siirtyessämme metrinilmassa sätkivästä lainausmerkkitanssista huoltoaseman yläpouolelle on rakenettava isommat kammet...laskeutuminen shellin keltapunaisen simpukan päältä juomaan diesseliä pumpusta
valot vaihtuvat kullanruskeiksi ja paris, paris vaihtuu
Let`s find outttiin ja roudarit ovat muutuneet haalarimannekiineiksi jokka maalavat työkseen ruosteisia vasaroita, jakoavaimia ja porakoneita keltaiskiksi ja yksi (valo kirkastuu 200O wattiin (onneks on kolme hyvää tuuletinta, homma näyttää seppälän rennolta ja raukeelta
-kuin orgasmin jälkeen.keltamustan porakonekitaran soolo valkoharmaissa sekä pölynimuri sooloa soittava nainen kirkuu ja fanittaa lopussa yleisöä (viedään sit valkotakkien toimesta hoitoon)
näitä kikkoja voi bändikin käyttää lavashousdsaan:D
http://www.youtube.com/watch?v=-dcmDscwEcI
hirveetä treenii vaan ja pitää olla roudalreilla/stunteilla papua:D
http://www.youtube.com/watch?v=-dcmDscwEcI
tää ei oikeei toimi festareilla kesällä, mut muuten yees
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
zombie gallery
http://groups.msn.com/zombiegallery
