Blogi

Minä söin värikkäitä namuja tänään ja

tajusin, että on olemassa paljon asioi-

ta vaikka niitä varmaankin nähdään melko

usein...Nyt vasta tajuan että minäolen moni

minäpäinen joka on yksi pienen

pieni ja vielä vähän pienempikin osa suun-

nattomassa joukkokohtauksessa jolla ei ole

alkua eikä loppuakaan.

Silti reaalinen ja lineaarinen ajattelutapa elää

vahvasti mediassa....etenkin viihteessä -jenkkien

filkat ovat oiva esimerkki kaavoihin kangistuneesta

orjallisesta saman protokolan käytöstä. Paradok-

saalista kylläkin on se, että jenkit joogaavat ja meditoi-

vat....minkä helvetin takia ne ei sit saa siitä to-

taalista muutosta joka näkyisi jotenkin heidän

Chaplininaikaisessa takaa-ajofarsseissa. No ehkä

filmiyhtiöt ovat liian suuria lukuisine tsuppareineen,

avustajan asistentteineen, lukuisine tuottajineen

ja niin pois päin. Sitä vaan, että joukossa se tyhmyys

pääsee tiivistymään varsin usein.

Nää namut ovat aluksi miedon makuisia, mutta...mmmmm...mm.mm..

ja nam..mmm...aaah..mmmm´/;:""~_##``~^# ja nammmmm..

tunnin päästä jo ymmärrän asiat järkevän yhdeksänulot-

teisesesti - olen tänään aamulla ollut teatteritreeneissä

ja sit mä jäin korjaan valo- ja äänentoistolaitteita siivottuani

ensin koko mestan yhden Marin kanssa.

Pakko syödä yx namu vielä....ne onkin jo käyneet vähiin

-niin kuin aikakin. Nukkuminen on oikeastaan typerää ajan

tuhlausta; sillä aina löytyy jotain tehtävää. Mäkään en

muuten oo ihan täydellinen...mä mokasin tänään yhden kerran:

No mun näpit oli vähän liukkaat ja Lingren pääsi yllättään pakit

ja vetään kauheen lämärin ylänurkkaan. No, vittu sit mua otti

niin paljon pattiin, et mä korjasin vuotavanlämpöpatterin

ja imuroin itselleni semmosen trendikkäimmän irkuttimen

jolla saa yhteyden aina ulkoavruuteen asti...maaimani supistui

selkeäksi ja helposti käsiteltäväksi -musta tuli siis tosi kätsy.

No eilen en syönyt namuja ja eksyin koiran kanssa metsään

kahdeksi tunniksi tarppomaan umpihangessa...sit koirakin alkoi hyy-

tyymään ja sitä sai alkaa vetäämään perässä. Se ei enää sit jaksanut juosta

ku kaksi kilsaa ja oli vielä seitsemän kilsaa matkaa jäljellä.

Oikeeestaan mun olisi pitänyt ottaa Suharto (nopeampi koira)

mukaan niin olisimme eksyneet huomattavasti nopeammin ja pi-

temmälle -eilen siis tuli siellä metsän siimeksessä jäniksen jälkiä

seuraillessa melkein 25 kilsaa liikuttua. Sit kun saavuin koiran kanssa kotiin,

makasin lattialla melkein puolituntia , koska ilmeisesti veri oli pak-

kaantunut jalkoihini -mä olin siis vähän aikaa puujalka.

Näitä namuja myydään muuten Tampereen tullintorilla, joka on lä-

hellä Legioona teatteria. Se on ihan siinä mistä mä ostin tinaa joka mak-

soi 80 senttiä: Annoin italialaiselle myyjälle euron ja sain takaisin

10 senttiä. Sit mä pyysin kuitin ja sanoin et "vittuu piip ja piuip ja vielä

vitukseen piippejä ja se yx kymmenen senttiä tänne". No vittu sitten se siirtyi

italiaan joka ei ole ihan vahvimpia kieliäni....joten lähdin kaupasta vihaisesti

kaataen matkalla hyllyn jossa oli tinakolveja, kaiuttimia sun muuta sälää..

No mullahan olikin sit kahvitunnin paikka ja menin herttaisen mummon

kioskille ostamaan näitä värikkäitä namuja. Näissä on ilmeisesti jotain E 173,

E 385 ja E241 lisäaineita väriä ja makua antamassa, mutta tässä namurasias-

sa pitäisi mainita myös haitallisten lisäaineitten mahdolliset terveysriskit

-olemmehan me sentään euronormeja orjallisesti totteleva kansa...siis

Nokia...se on ihan lähellä Tamperetta ja sielä on enemmän kumisaappai-

ta kuin kännyköitä.

Nysse lähti viis yli kolme ja mä olin Tamperetalonkohdalla just siihen aikaan.

Siis mun piti juosta pysäkille vittu puolitoista kilsaa. Ja kun saavuin pysäkille

jouduin venaan sitä dösaa vielä seitsemän minuuttia -Bussi siis nysse lähti

viis yli kolme Pyynikintorilta (sieltä saa kans muuten näitä namuja) ja se on

saman verran kuin matkani Tamperetalolta pysäkille. Mä siis olen vituxeen no-

peampi kuin linjuri....sit soi puhelin ja Krisse sano et se on ostanut mulle Si-

wasta litran bissee...et mä saisin nukuttua edes tänään...kellohan on pyöreä

-niin ja ajattomuus on aika trendikästä nykyään....siis, miksi nukkuisin jos ei

nukuta tai muutenkaan; kun voi tehdä paljon asioita. Mulla on kaksi romaania

pahasti kesken, koska mun pitää kirjoittaa tätä , syödä välillä, pestä

pyykit, korjata katkennut kaiuttimen piuha...se lämpöpatteri tulikin jo

korjattua jo, mutta televisio vaatii kanssa säätöä...kuva on oudon poreileva ja

strobomaisen labiili.

Sitä vaan , että naivina on hullumpi ja hulluuden saa kun alkaa maaniseksi...sitä voi kasvattaa

juomalla kaakaota, kahvia runsaan sokerin ja kerman kanssa...niin ja

nämä namut ovat myös hyvin sokeripitoisia -mä taidan olla sokerihumalassa.

Sokerihumala on lapselle kuin alkoholi tai muu päihde, ja voi täten rikastut-

taa mieklikuvitusta ja antaa potkua jaksaa viikon kerrallaan...niin mä kun

meen huomenna teatteriin niin matkalla vois poiketa ostamaan näitä värikkäitä

namuja lisää. Monikanavaisuus ohjelmoituu helposti jäsennettäväksi kokonai-

suudeksi.....ja taantuumista ei tapahdu vaan ajassa voi kulkea eteen ja taakse päin niin kuin

huvittaa...sen takia mä kai olin sitä linjuriakin huomattavasti nopeampi.

Ainoa todellinen ystäväsi
hajottaa särkien mielesi.
Tuska on unohdettava
vaikka pillunpäreiksi hajoisi.

Valittaminen ei kannata
unohdus täyttää mielesi.
Pakkoliikkeet ohjaavat
sinut pitämään pintasi.

Elät taiteen nimissä
-kaikkien huulilla oot itsesi.
Et oo pelkkä ulkokuori
-sä oot taivas ja helvetti.

Itselleen voi anteeksi antaa
-itselleen saa nauraa
Itselleen voi rimaa nostaa
itseään pitää arvostaa.

Joutilaisuus on murha ja synti.
Ihmettely on tyhmyyden anti
-toinen sormi suusssa ja toinen perseessä
merkkinä on, et maailma ei pyöri.

Itselleen anteeksi antaa
on niin vaikeaa.

No, Jup! Ja jåå, jåå ja jåå mä oon
mallinukke kolaroituun testiautoon.
Mä unta näen, et sain lommon;
lommon testiautoon ja otsalohkoon.

Mä oon jees, jees ja joojoo-mies
sekä koekaniinina oon oon , oon.
Mulla ei todellisuutta oo,
Mut mä kestän myöskin sen sen sen.

Ja mä myöskin kestän mitä vaan
- taikavoimaa voin vaikka muille jakaa.
Mulla ei oo mitään turhaa kamaa
- ei oo rahaa eikä untakaan.

Sun peltisen auton mä testasin;
ajoin seinää betonista päin
ja auton turvan takasin
kun lasaretissa makasin.

Ei testarina aina helppoo oo,
mut siinä pärjää kun sanoo joojoo joo.
Ei testarin elämä pitkä oo
kun joutuu joojoota aina sanoon.

Tie tähtiin ei aina käy niin helposti, vaan on monta tapaa… Voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan – ja kaiken lisäksi se oikea ihminen olemaan siellä – vähän niin kuin lottovoitto tai salaman isku. Sitten on mutkaisia polkuja, joita saa rämpiä pitkään… on jyrkkää ja kaltevaa – sekä myös irtokiviä… kiivet siinä sitten – aina voi tippua. Mutta sisukkuus, ja se palo sekä vahva usko asiaansa/unelmiinsa auttavat jaksamaan sen kaiken pilkan, paskan, kateuden sun muut vaikeudet.

Se tunne joka tulee kun on saapunut huipulle on ainutlaatuinen, mitä yksikään orgasmi tai sanat eivät pysty kuvailemaan – ja vain sinä joka olet nyt huipulla tiedät sen… tiedät, että olet sen tuskalla ja verellä ansainnut… huipulla on vaikea pysyä nahoissan, ja halu jakaa tai kertoa tämä tunne kaikille on voimakas – kannattaa olla varuillaan kelle kertoo, sillä kateus, kilpailu sun muu on armotonta… pitää kestää.

Mutta jossain vaiheessa väistämättä sinut huomataan ja lumipallona lähdet kierimään huipulta alas ottaen kiitoksia… pokaaleja… puita… metsiä… glamouria… mainetta… taloja – olet lumivyöry syöden kaiken eteen tulevan. Mitään ei ole tehtävissä – petyt… halusit ja odotit jotain muuta, mutta sitä tuhoa jonka muut kustannuksellasi saavat kärsiä, on tuskallista seurata – voit liittyä greenpeaceen ja pelastaa Amazonin viidakoita sun muuta, mutta mikään ei enään riitä… .talot tuhoutuvat… sähköt katkeavat… ihmisiä kuolee sinun nimesi huulillaan.

Katastrofi ja kaaos. Olet saapunut kylään ja kaikki tulevat siitä sinua kiittämään, ja hurraamaan paparazien kuvatessa – itket, ja sen syytä kukaan muu ei pysty ymmmärtämään kuin se joka on myös käynyt huipulla.

Kamaa vaan
Tolkuttomaan känniin, ränniin
uppoo mitä vaan.
Tajuttomaan tyhjäkäyntiin
itseni mä saan.

Ei oo mitään raja-aitaa
mitä voisi enää kaataa.
Tyhjäää, tylsää, ikävää
on mun pihalla.

Esineitten väriloisto
runsaudellaan turhauttaa
-estetiikan harhaluulo
on mulle rihkamaa.

Kamaa, kamaa, kamaa vaan
-alan turhautumaan.
Kamaa,kamaa, kamaa vaan.
Turhat luulot multa otetaan.

kamaa, kamaa, kamaa vaan
ja jonkin verran kamaa.

Kaikki on täynnä
- elämä on valmis.
Saastetta, roinaa
tehdä mun ei tarvis.

Mikään ei riitä
ja aika loppuu.
Kiire on tärkeillä
- mä haluun jo kohtuun.

Lopettakaa työnne
tyhmät ja kalliit.
Nukkukaa yönne,
sillä maailma on jo valmis.

Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu.
En enään kestä
petoksen huntua.

Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
en enään kestä
petoksen huntua.
Katso mua silmiin
- tää ei oo elokuvaa.
Ole tänään läsnä
ilman filmi rullaa.

Turhaan sä rakennat
turvattua vanhuutta,
kun et osaa elää
- elää ees nuoruuttas.

Otetaaan lainaa
ja poltetaan rahaa.
Mökille rannalle
autot asfaltilla kaahaa.

Aika on valmis
ja unelmia palaa.
Ne haihtuvat ilmaan,
kun arki taas alkaa.

Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
Katso mua silmiin
- katso mua silmiin, järven sinisiin.

Tänä vuonna ollut krapulatta, yes !
Eilenkin dokasin taitavasti ja silti
onnistuttiin kaverin kans lentään kahdesta mestasta pihalle -se yx tarjoilija varmaan luuli, et kukaan täysjärkinen istus jossain persehomeessa juoden niitten paskakaljaa ilman et vois sauhutella -mä en taju näitä savuttomia hihhuleita. Sitä paits luomusauhuissa ei oo nikotiiniäkään myrkkynä. Vittu, eikä siitä tuu krapula.On se hyvä,et tommonenkin gubbe löyty.
mä luulin, et moraalinen rappio on jo ihan kaikkialla, mut on täällä näemmä vielä sentäänvielä jossain ripaus puhtautta ja hyvyyttä ja arvomaailmaa kunnioitettavasti.
Periaatteetteellinen äijä -olis vetänyt turpaan meitä , eikä alkanut haisteleen sitä' röökiä ja kyseleen tyhmiä. Joutu nauraan sille päin naamaa kaverin kans -kun ei viitti hävetä, kun ei hävetä. Mut ennakkoluuloja pitääkin olla kaikkee tuntematonta vastaan -oli siinä hyvä patu tarjoilijax. Joo, sen olis pitänyt antaa meille selkään. Niinku faija tapas antaa vyön solkipäällä ku oli ollut tuhma:) Se ukko varmaa luuli, meitä jokskin pennuiks, et me muututaan suolapatsaax ja mennään kiltisti poliisille vasikoimaan kaikki pahuudet ja anneettu niille kaikki mun sauhut ihan tosta vaan -kai niilläkin on parempaa tekemistä niillä poliisiseilla kun ihmetellä miks me ei polteta normaaeja malboroita vaan luomua -olis kai pitänyt muka jotenki salassa polttaa, mut sillohan sitä häpeis jotain mitä ei häpee, ja se olis väärin.

Onkohan ravintolatyöntekijöilllä monellakin joku hitlerkomplesi -mä ainakin saisin jos joutus kaikille sekopäille myymään alkoholia josta tulee vitun tyhmäks. Siinä vois tulla mieleen, et löiskö tota vaihteex vasurilla vai jakkaralla päähän.

Vittu, miksei enää retuuta poispotkittavia silleen ,et ne lentäs kaaressa kadulle pokun saattelemina. Mäkkärissä oli jotain ukkoja syväunessa ja mustalaiset yhtä herätteli -se si heräs ja veti niitä turpaan ja pöydät lenteli -hienointa shoWta en oo nähny aikoihin. Sekopäissäni söin jenkkipaskaa ja sit siell ei ollut ees sukslaapirtelöö......pähkinäankka oli parempaa päivällä kuin tää valmiikspureskeltu.

Vittu , tosta hyvästä olis pitänyt herätä putkasta hakattuna tai jotain, mut ei wee mitään.

Mihin tää yhteiskunta on menossa jos kaikki ovat EVVK. Individuaalikaaoksessahan tässä leijjutaan taas kyberhuorana. Ja koitetaan keksiä minkä hintalapun sitä vois laittaa päälleensä saadakseen jotain. Valtiot ja yhteiskunta eivät sanele juurikaan mitään, koska nettimaailma ei oo mikään valtio tai edes yhteiskunta. Ja jos on joku laki tai sääntöm jostain, sekin kierretään, muutetaan tai
kräkkäilään omiin tarkoituksiin sopivammaksi. Tää netti pitäs laittaa kolmiolääkkeksi -niinku telkku ja kännytkin.

Mites siinä toisessa paikaassa lennettiin,
ainiin mulle vittuili joku etten kävele enää suorassa -mut on vittu teatterissa opetettu kävelemään täydellisesti, ja sit miten kävellään juovuksissa -se ulostusmies oli aiemmin sanoinut, et se tietää mut ja oli nähnyt mun jonkun näyttelijän kans joskus sen jossain baarissa.Sen olis pitänyt hiffata, et emmä oikeesti puhu mitään mottipäisiä ja näyttelen muutenki juoppoo sujuvasti -se olikin joku hippien pilviluola jossa kaikki on muuten katveessa eikä dokannu siihen tahtiin kuin me.

Seuraavax vois dokata kesällä joskus saaressa ehkä -ihan sama -pääasia, et oppis rentoutuu joskus toistekkin. Mä kun oon oikeestaa aika kontrollifriikki (tunnevammainen), rentoudun parhaiten tekemällä jotain "taidetta" tai sit pimua silotellessa. Paikallaan istuminen on vähän kuin olis jossain koulussa -yhtää typerää ja turhaa kun ei pysty ajattelemaan omilla aivoillaan, vaan aivopeseytyy nopeesti kuunnelessa jotain ihme pulinaa ja teorioita.

Kun jotain kirjoittaa parantaakseen maailmaa,

se voi vaikuttaa propakandalta.

Se salataan tai ajatuksien virrassa tiedotetaan.

Aatteen, liikkeen vuoksi teen mitä tarvitaan

-en itseäni säästää haluakkaan.

On aika sanoja muuttuvia toteuttaa;

tajuta kuinka paljon vastuuta voikaan yksinään kantaa.

Ei aikaa kannata rahalla mitata

ja ajatuksiaan hukata peloillaan -häpeämme turhaan.

Ja on hävytön rajattomuus -se tulee aikanaan

hajottamaan suhteellisuuta ahneella vallanhimollaan.

Epäilen jatkuvasti itseäni ja kaikkea -mikä on todellisuuta.

Ja sitä asiaa on - pääsäni soittoaan jatkaa

´

Kaikki voi mahdollista olla, ja mun pitää osata elää sen kanssa

-en saa olla voimaton, vaan levoton.

Ja tajuan jonkun haluavan kuunnella kaikkea tätä mitä kannan

-en yksin ookaan, vaan osa joukkomme tajunnassa.

Ja sitä asiaa on -täytyy kirjoittaa.

Onko tämäkään mitään todellista, vai luulenko vaan.

Mun tarvii olla valveilla; oon osa liikettä,

joka voi Jumalalta muistuttaa -vai luulenko vaan.

Kuka saisi minut värään väriin uskomaan -pakko ei oo uskoa.

Voin olla uskomatta vailla toivoa

-elää sääliin sairastuneena.

Ja sitä toivoa saan jakaa joukossa,

pysyä nöyränä harmaassa massassa

tai uskoa tiedon julistaa, tatuoida aivoja toimimaan -tuntea vastuunsa,

ja osata se suhteuttaa -mitata tajunnan voimaa.

Ja sitä voimaa on, ja en saa liikaa huolestuttaa -leikkiä Jumalaa.

Siksi epäilen uskoani kasvavaa -turhaksi voi joku muuttua.

Elän ajan virrassa ja piirrän tulevaisuutta

-se ei koskaan loppunutkaan.

Ja se saa mut yhä uudestaan kuvittamaan tulevaisuuksia.

Mun on jatkettava matkaa.

En saa pelätä, en saa itseänikään pettää -tai muutun turhaksi.

Seison sanojeni takana tai jauhan paskaa, se velvoittaa mut tajuamaan,

että yksin saa kuolla ja joukossa teoksi asiat muuttuvat.

Mun on tajuttava, kanavoida patoja tai hajottaa -hajottaa ja paremmin suoriutua.

Tarvii kerätä voimaa, propakandaa kirjoittaa -saada muita uskomaan

kaiken olevan mahdollista -ei oo varaa aikaa tuhlata.

Täytyy delegoida; viisasti voimia ottaa ja antaa

-olla valittamatta tai kissa pöydälle nostaa

Rakastaa elämää ; tehdä kuolemalla oikealle silti tilaa

-ei ole varaa miellyttää tai olla epävarma.

Hetkensä on kaikilla -asioilla oma paikkansa.

Jos haluaa antaa; se jostain täytyy ottaa -turhuutta karsia.

Arvomaailma pitää olla kohdallaan joukossa suuressa;

elää osata arkea, maailman ääntä kuunnella,

olla nöyränä osa harmaassa massassa.

Mun tehtävä on liikuttaa ja toimia joukossa karttana.

En odotta maailmalta liikoja, vaan elän joukon voimasta.

Kolektiivinen tajunta on mulla kotina

-osata rakastaa ja vihata;

oikeeta haluta.

Mä tarvin toivoa kestää onnea; ja osata ottaa

jotain mulle oikeeta.

Sä oot mulle tärkeä ja kuljet joukon mukana

-mun oma osani.

Toista ei voi omistaa;

voin vain toivoa, että kestät mukana.

Me voidaan kuolla matkalla

-unelma onnesta voi kadota.

On matkaa jatkettava.

Herään ja tajuan välähdyksenomaisesti kaiken seitsenulottoisessa maailmassa. Näen visiona 2002 jälkeen kristuksen syntymän reaaliajassa todetakseni järkyttyneenä ihmisen naiivin monotonisuuden heidän kolmiulotteisessa maailmassaan. Voiko ihminen tosiaan lyhytnäköisesti vailla suurempaa visiota toimia keksimänsä aikakoneen (kellon) mukaan; kiertää ja toistaa samoja hieman eri väreihin naamioituja virheitä kuin jotain mandraa.

Ihmiset ovat täydellisesti psyykattuja kirjoituksiin, uskomuksiin, tapoihin, kännykkään, moraaliin, ravintoon, keksimiinsä laitteisiin, kulttuureihin, ääneen, hajuun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, järjestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan… täydellinen psykoosi – liika tieto on liikaa ihmisaivoille.

Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa enään kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin – ajatukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kävellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan – mietin. Vessapaperia ei ole – ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä helvetin asunnossa minä olen?

Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. Olenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapaperi! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessasta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän riepeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven. Ei ketään, mutta näen vastasataneessa lumessa lenkkitossun jäljet – suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivan samanlaiset jäljet – en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskimmäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppunut ja katson kirkasta tähtitaivasta – olen yksin ja minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi – enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.

Havahdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan; "ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta". Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen. Taidan seota ellen saa ammatti apua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni kehää kiertävät ajatukseni.

Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jähmettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilannut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni – käm meni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.

Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan käsissä
–tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan, ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osastolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tutut kasvot. Nauran.

Yhdeltä aamuyöllä join viinesen kaupungilla...nyt päivän puolel en kyl mee dokaan...jotain menthyylkivihreetä sauhua vois pikkasen polttaa...joo, mielummin luomuu ku täydellinen roolin- ja muodonmuutos .musta tulee täys idiootti kännissä ja hyvä niin nyt oon vaan idiootti. nainesenikin oli sitä mieltä-ihme et ollaan jossain asiassa samaa mieltä. Naisen takia sitä koittaa olla skarppina vaikka mieli tekis kaiken maailman vip-douppeja ku ollut melki kuukauden selväpäisenä erakoituneen koktrollifriikkinä (tunnevamma) sääätämäs ja säveltämässä omiaan.

"saat heti kun sul pupillit on jotenkin normaalimmin" -eihän wee koskaan oo´! Vaikee olla muutenkin olematta tälleen keväällä maaninnen siis. pitäs muka olla jotenkin rauhallisempi vaikkei ookkaan -ei voi ku hakata päätä seinään... kyl se halkee -tänään en ota paineita vaan reen niinku yleensä ja mieli saa viedä.