ja sitte ne löi

sitä, uurestansa ja uurestansa.
Vissihin sen takia ku se puhuu niin kummallisesti, tai sitte vain ku se oli niin kiltti.
Ei se ollu sen vika jotta se oli kiltti, se oli vain sillä lailla kasvatettu.
Se on sitte eri asia jotta se ei siitä päässy erohon, vaikka olis ollu aikaki :( Mutta ei se ikinä päässy. Ja maksaa se siitä viäki, joka päivä...
Mutta ne vain löi ja löi, ja se yritti päästä pakohon ku niitä oli niin monta, aina niitä oli liika monta ;(
Se kiipes sellaasehen kiipeilytankohon, sieltä ylähältä pystyy eres vähä puolustautumahan.
Eikä ne tarhan tärit sitte välittäny vaikka niitä huusiki apuhun, ei ne ehtiny ku ne poltti tupakkia siä portairen vieres.
Sieltä kiipeelytangosta se sitte yritti huitoa niitä sellaasella lentäjänlakilla, ja tietysti kans potkia jottei ne päässy vetämähän sitä alaha hakattavaksi.
Muttei ne tarhantärit siitä ehtiny välittää ku niillä oli se tupakkitauko, tai jotaki muuta tärkiämpää ku minä.

Mä en ikinä anna kenenkää lyörä toista sillä lailla. En vaikka se toinen oliski kauhian isoo. En, en anna.

Vittu mä en luovuta, en ikinä.

en ikinä.