No lähtihän se kulkemaan

vaikka ensin tuntuikin vaikealta. En sitten päässyt eilisen puolella ulos asti, toisaalta eihän se mulla ole tapanakaan, yöjuoksuista kun on kyse.
Mutta lähti se kulkemaan, ekaa kertaa juoksin yli puolet matkasta. Ja se oli alkupuoli, piti siirtyä takaisin reippaseen kävelyyn kun pelkäsin etten huomenna jaksa ollenkaan lenkille.
Lenkis aikana näin taas kuinka Alepan yötäydennys saapui, lehdenjakaja hoiti hommiaan ja pitkäsäärinen puputyttöni kiroili häiriköintiäni.
Ja tuli valoisaa. Melkein siedettävä olo. Melkein.
Otakkonä salamiakkia? Olis tarjolla.