Oh no, this is the

road to hell, jälleen kerran joudun toteamaan riittämättömyyteni.
Nyt ei ole kysymys yöjuoksuista vaan paljon tärkeämmistä elementeistä elämäni kannalta.
No, jokaisella on puutteensa, joko niille täytyy (itse) tehdä jotain, tai sitten tyytyä itseensä sellaisenaan.
On outo olo, ehkäpä joskus löydän itseni, toivottavasti auringonpaisteesta.
Ai niin, taas vähän pidemmälle ja hiukan nopeammin.