Surullinen...haikea...olotila, mutta mitä muuta se voisi ollakkaan.
Yksi elämäni rankimmista päätöksistä takana...luopuminen on vaikeaa...unohtaminen vielä vaikeampaa...elämä kuitenkin jatkuu ja toivon että jäljelle jäisi ystävyys, niin että voisimme vielä antaa tukea toisillemme kun epätoivo ja ongelmat ahdistaa...
ilmeisen onnettomien tähtien alle syntynyt...
juhannuksesta alkoi kaikki mennä päin persettä, noh miksei se sit jatkuis edelleen...
maanantaina polkupyörästä oli rengas rikkunu...
tänä aamuna auton rengas tyhjänä...
eikun sitten rimpauttelemaan kyytiä töihin...prkl ja koko päivä meni sählätessä ja koittaessa saada miehistä apua...mutta ei kait ne nyt kukaan voineet auttaa..
onneks sitten naapurin mies jelppi sen renkaan paikalleen ja pääsin isukille asti, jonka vaihtoi loputkin renkaat-oli kyllä aikakin, vanhat ihan sakkorenkaat...
tässä sitten odotellaan kauhulla..mitä seuraavaksi?!!
Oiskos välillä jotain mukavaakin tai positiivisesti yllättävää tiedossa-tuskin...mutta elän siinä toivossa kuitenkin :)
