Blogi

Edellinen

hiljaisuus...7 vuoden...  1

tyhjyys...

kun taas kerran tajusi miten paljon antoi itsestään ja toivoi toiselta samanlaista vastavuoroisuutta, olla osana arkea ja juhlaa...alussa kaikki on niin, vai oliko? oliko sittenkään...jos toivoin niin kovasti, että luulin olevan niin?

Elin päivät vain odottaen iltaa, kuljin kuin unessa...suljin melkein kaiken muun ulkopuolelle-turhaan!

Mitä me oikeasti olemme? Mikä oikeasti on tärkeää? Voiko keneenkään enää luottaa? Paljonko sä voit antaa itsestäsi muille, jottet kuluta itseäsi loppuun?

...olen jumalauta aikuinen ihminen, enkä vieläkään tiedä sitä-miksi kaiken täytyy aina mennä toisin kuin toivoo ja miksi kaikissa asioissa on tehtävä päätöksiä, kun ei voi tietää mikä päätös on väärä ja mikä oikea-niin että tietäisit tulevasi vieläkin onnellisemmaksi?! Kummalla tavalla on edullisempaa olla itsekäs...antamalla periksi vai pitämällä kiinni toisesta, odottaen...?

...syksy on aina luopumisen aikaa...lämpö vaihtuu kylmyydeksi...silloin kuin sitä toisen ihmisen lämpöä kaipaisi eniten, huokuukin meistä vain viimaa ja sadetta sanoina, eleinä..

...pisarat...poskella...pettyneenä...


...yötön yö...

kaipaus
otin sen mukaani
vaikka toisen puolen jätin sinulle

kahvihetki kanssasi
piti olla harmiton tapaaminen

vaan toisin kävi

tunne välillämme oli väistämätön,
utuinen,voimakas,hämmentäväkin...

kilometrit erottavat
silti olemme lähellä

ajatuksissa, sydämessä

voi miten odotankaan
yöttömän yön taikaa
olet täällä...minun...


so long...  1

Jahas, pitäisköhän pitkästä aikaa tuunata tätäkin blogia :)

Vuosi on sitten vaihtunut ja kiirettä tuntuu vaan jatkuvan, töissä tosin menee lunkisti-harrastukset sen sijaan vievät aikaa. Toisinaan tuntuu, että työt jopa häiritsevät harrastuksia :)

Ihana huomata jo kuinka aamuisin on valoisaa ja tuntuu että kevät tulee liiankin nopeaan-kropan muokkaus pitäis kai aloittaa, ennen kuin on liian myöhäistä..siis ajatellen kesän upeita biitsikelejä :)

Ah...perjantai ja aamukahvi odottaa juomistaan. Tänään on tulossa mahtava päivä, toivottavasti-siltä ainakin tuntuu :) Aion illalla juosta kevyen lenkin ja venytellä lihakset rennoiksi. Lepäilen ja lataudun henkisesti huomista lätkäturnausta varten.

Ai hitsit, tänäänhän on se karkauspäiväkin...pitäisköhän kosia?! Ehkä mä kuitenkin jätän tänä vuonna väliin, ja toivon että josko 4 vuoden päästä ois sopiva kosinnan kohdekkin jo löytyny :)



Veskarina...  1

Olipas rankkaa, ihan piruuttani koitin miltä se ne veskarin hommat oikeesti tuntuu!!...mutta oli kyllä tosi kovaa, liikkuminen ei ollutkaan niin helppoa miltä se näyttää, noh tuli siinä kuitenkin fifty-fifty torjuntoja ja tietty helppoja imaisuitakin-mutta suotaneen anteeksi ekakertalaiselle..hiki virtasi, mutta silti oli hauskaa :)

lopputuloksena voin sanoa, etten mä kyllä hyökkääjän paikkaa veskariks vaihtais...kuitenkin mulle sopii paremmin yrittää tehdä maaleja kuin torjua niitä :)



ihan...  2

paskana...

tässä on pakollinen reenitauko meneillään...toinen lääkekuuri jo keuhkoputkentulehdukseen :( Ei uskalla mennä ees kevyelle lenkille, lääkäri pakotti mut sairaslomalle pariks päivää ja pelkkää lepoa..höh!!

toivottavasti menee tällä ohi, sillä ens viikolla on jo pakko päästä jäälle ja salille reenaan..ihan pakko!!


mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin...  1

Onko keksitty parannusta rakkaudenkaipuuteen??!!

Epäilen, ei kukaan enää osaa tai uskalla tuntea ihastusta/rakkautta...
taitaa olla pois muodista!!?

Läheisyys ja saatu hellyys saa helposti uskomaan mahdollisuuksiin, joita kuitenkaan ei ole todellisuudessa...mutta onko väärin antaa tunteiden olla mukana, vaikka toinen ei samoin tunnekkaan?! Samallahan sisäinen rakkaudentuska tyhjenee verrannollisesti eikä jää tukahduttavaksi ahdistukseksi-kuplaksi, mikä ei koskaan tyhjene?!! Onko se kuitenkin epätoivoista itsensä huijaamista, vai tahallista itsekidutusta?!

Kuinka paljon meissä olisikaan sisällä rakkautta jota jakaa toiselle sitä kaipaavalle/tarvitsevalle, mutta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa koskaan täydellisesti!!

Kumpi on parempi vaihtoehto kylmyys ja kyynisyys vai halu tuntea ja toivoa parempaa??!!


Ihana arki...  1

Kesä alkaa sitten olla ilmoineenkin aikas lopuillaan ja vihdoinkin alkoi koulutkin. Mulla se tarkoittaa elämänrytmin palaamista takaisin, eli rakas poikani on taas viikot mun seuranani-päivänpaisteena ja välillä hermoja raastaen :)

Ensi kesänä mä olen sitten jo ansainnu kauan kaipaamani kesäloman, ja saamme viettää sitä pojan kanssa yhdessä. Vaikeinta kai viime kesässä oli se, että pojan olisi kuulunut olla mun luona...mutta minkäs teet, kun poitsu on kuitenkin niin pieni että yli 8 tunnin aika yksin kotona ilman valvontaa on liian paljon sillä välin kun olen töissä. Syyllisyys ja huono omatunto vaivasivat aikas paljon, ja muutenkaan ei ollut mukavaa mennä yksin nukkumaan...mietinkin kuinka onnellinen olenkaan kun mulla on tuo pikku-miehen alku pitämässä mut liikkeessä ja laittaa mut tekemään parhaani hänen vuokseen!

Ilman häntä olisin onneton ja elämäni haasteeton.

Onneksi kuitenkin meillä oli mukavia viikonloppuja yhdessä, käytiin rokkailemassa ja särkänniemessä :) Sellaista perus-laatuaikaa.

Meillä yhdessä harrastaminen, kiinnostus jalkapalloon ja jääkiekkoon on meidän juttumme. Voimme puhua tai höntsätä innoissamme yhdessä. Tiedä sitten kuinka kauan poika haluaa niitä mun kanssa harrastaa, ehkä mä kohta oon auttamattomasti jo niin huono, ettei ole tarpeeksi vastusta :)

Tänään pojalla on jalkapalloturnaus "kesä-kodin"(eli isän luona)joukkueen paidassa, 3 peliä tänään ja 2 peliä huomenna. Huomenna kun menen hakemaan poikaa kotiin pääsen minäkin tsemppaamaan kentän laidalle :)

Jalkapalloilua pojalla kestää tonne syyskuun loppupuolelle, ja kohta alkaa sitten lätkän sarjapelit, eka kausi pojalla nyt niin että pelaavat koko kentällä. Meidän omatkin lätkäreenit ja pelit varmaan tuossa syksyn mittaan alkavat ja innoissaan me kumpikin odotellaan jäille pääsyä!!

Vapaata aikaa tuskin löytyy syyskuusta tuonne ens vuoden huhtikuun loppuun todella vähän, viikonloput menee mahdollisesti mun tai pojan peleissä/turnauksissa...Joulun aikaan hetkeks päästään rauhoittumaan ja sitten taas jatketaan innoissaan :)

Pääasia on että meillä on hauskaa vaikka välillä sitä kyllä tulee harrastettua otsa kurtussakin!

Harrastukset on hyvää vastapainoa työlle ja koulunkäynnille, etenkin joukkuelajit-kaverit ja yhdessäolo on mukavaa!! :)


Huvittelua...  1

Että voikin väsyä 7 tunnissa, kun kiertää huvilaitteita koko päivän...Kaiken kaikkiaan erittäin hauska päivä pojan kanssa Särkänniemessä on nyt ohi, tuli kaikki aikuisten laitteet koitettua ja eläintarhan eläimiinkin tutustuttiin...eniten mä kuitenkin tykkäsin delfinaariossa käynnistä-on ne niin ihania ja viisaita eläimiä, tietty koskiseikkailukin oli aika kivaa :)

Nyt sitten kotona kahvia nautiskellen ja tvtä tuijotellen. Luulen että unikin tulee aikas aikasin tänään meillä kummallakin :)

Edellinen