Perjantai..
Megasuperihana viikonloppu odotettavissa...näen taas oman kullan parin viikon odotuksen jälkeen !!!!! :)
Kyllä varmaan pusutan ja halin ihan rikki...enkä aio nousta sängystä kuin ehkä syömään, juomaan, suihkuun ja välttämättömille tarpeille :)
kivasti, oli siis onnistunut jalkatreeni eilen :)
Muutenkin eilinen meni ihan mukavasti, poitsu oli pelailemassa lätkää sillä välin kun mä rehkin salilla :)
Tänä aamuna oli sitten niin virkeä heräillä, viikonlopun univelatkin on kohta kuitattu ja arkinen aherrus alkaa maistua :)
Oon miettinyt, että elänkö todella tylsää elämää loppuviimeksi...Päivät on useimmiten aika lailla saman kaavan mukaisia, harvoin tulee mitään yllättävää-toisaalta hyvä, sillä en pidä mistään mikä ei ole ennalta suunniteltua :)
Olisko elämä erilaista, jos mulla ei olisi lasta? Tekisinkö asioita erilailla, kuluttaisinko aikaani enemmän vapaammin-ilman arkirutiineja:(Herätys klo 6, aamupala, pojan herätys klo 7, töihin lähtö, työt 8-16, kotiinpaluu, pojan läksyjen tarkistus, salille/poika harkkareihin tai ulos pelailemaan/,iltapalat, poika nukkumaan klo 20,ite unille joskus klo 22)
Viikonloput sitten menee vaihdellen: siivousta, nukkumista, löhöilyä, kyläilyä, bailausta ja pojan sekä kullan kanssa oleilua...
Että tämmösiä ajatuksia tänään...
takana :)
Ihan kivasti meni, vaikka nukkuminen jäi vähälle...Oli tosi kivaa pitkästä aikaa päästä likkakaverin kanssa kahdestaan hurvittelemaan ja höpöttelemään, joten hauskaa riitti =) ja vaikka välillä iskikin ikävä oman kullan luo...osasin sen peittää, niin ettei se pilannut reissuja :)
Nyt sitten on niin väsynyt olo, vaikka eilinen menikin miltei nukkuessa...oisin voinut jäädä aamulla ihan hyvin lokoilemaan sänkyyn koko päiväksi!!
Kahvia on menny jo ainakin 3 kuppia ja kohta täytyis lähteä tankkaamaan masu täyteen jotain ruokaa :)
viikkoa eteenpäin..hurjaa :)
en ymmärrä mikä vaivaa, oon yleensä tosi sikeä uninen...viimeaikoina kuitenkin oon heräilly joka yö 3-4 aikoin ja ihan pirteenä..kuitenkin kun laittaa pään uudestaan tyynyyn tulee uni nopeaan ja sitten kun ois aamulla oikean herätyksen aika...väsyttää niin s**tanasti!!
Varmaan joku ennenaikaiset vaihdevuodet tai sisäinen kello heittänyt raiteiltaan...
Siis tästä syystä meni tämänkin aamu ihan persiilleen...enkä mä usko, että eilinen salirääkki ois syynä tämän aamun jähmeyteen...
Millä ihmeellä sais itestään pirteämmän aamulla, haluis polkea jo aamusti heti kuntopyörää tai käydä pienellä lenkillä...mutta millä ihmeellä, kun ei jaksa nousta tarpeeks aikasin!!
Pääsin mä kuitenkin aamupalan jälkeen taas vauhtiin...Työmatkaa ajaessani, juniori soittaa itku kurkussa...että missä sen siniset hanskat on??!! No mistä hitosta mä sen tiedän, kun pojalla on tapana heitellä ja unohdella tavaroitansa muutenkin...Neuvoin ottamaan jotkut toiset, jos ei näitä sinisiä juuri nyt sitten löydy laatikosta!!! Mutta ei, siis juniori vänkää ettei suostu lähtemään kouluun muilla käsineillä, kun ne ei oo niin hyviä kuin just nää siniset!! Voi hemmetti, ja sitten alkaa palaa pinna niin mulla kuin toisessa päässä luuriakin!!
loppuviimeks kait sieltä jotkut hanskat löytyi, ja toivottavasti poitsukin sitten lähti kouluun!! Hemmetin vaikeeta aina joskus tuo ehdottomuus noissa vaateasioissa ja en usko että tulee äitiinsä ;)
Huh...joskos tästä nyt rauhoittuis näiden töidensä pariin taas :)
nam nam...
iso pussillinen lojuu työpöydällä ja välillä huomaan rouskuttavani innolla noita mustia ja maukkaita nameja..
kohta pitäis mennä ruokikselle ja saada jotain ihan terveellistäkin sapuskaa tonne masuunsa..salmiakki kun tahtoo turvottaa ja siitähän en tykkää!!
Muistelin tässä, että koska viimeks olen sortunut ostamaan salmiakki-pussukan, on siitä monta kuukautta varmaan...viimeaikoina lähinnä suklaata on huomaamatta eksynyt ostoskoriin, vaikka linjat ja iho ei kestäis yhtään herkuttelua..
taitaa nyt jo olla morkkis tästä salmiakinhimosta...kuitenkin *rouskuttaa jo uutta namia suussaan* :)
elämä ois niin pirun helppoo, kun olis samaan aikaan kuuro, mykkä ja sokea :/
ajatteleppa tilannetta, mikään ei loukkaisi sua ja et itse pystyisi loukkaamaan toista..säästyttäisiin monilta suruilta sekä riidoilta :)
no enhän mä tosissaan haluis kuitenkaan, mutta silloin kun ajatukset saavat mitä monitahoisempia visioita toisen sanomista asioista, katseista tai hiljaisuudesta tulee vaan mieleen tuollainenkin mahdollisuus...
tänään on kait vuoden pimein/masentavin päivä...
laitetaan sen piikkiin...
<3 <3 <3 tosin mun kullalle voisin lähettää liudan suukkoja ja haleja kun on kestäny mun kiukuttelua sekä sekavia ajatuksia 7 kuukautta <3 <3 <3
joskohan tää päivä silleen tulis aurinkoisemmaks :)
on todettava, että kaiketi pitää vaan osata suhtautua oman lapsen kasvavan myös :) Ei se ikuisesti voi olla äidin pikku kulta...vaikka niin mielellään haluaisinkin, koska on ainoa lapsi ja tulee olemaan aina rakkain ihminen mun elämässäni :)
Ja kyllähän lapsilla pitää olla omat ihastuksen tunteensa, pitäähän se meidät aikuisetkin virkeinä ja hyvällä mielellä :)
No eilen mä sitten näin tän pojan "ihastuksen", ihan kivan tuntuinen tyttö se vaan oli :)
tai jäänyt vain jotenkin nykyajan menosta jälkeen...siis luulin ainakin, että jotenkin olisin ajantasalla!!
mutta herrankiesus...ei mun lapsuudessani kai...kun en muista tarkkaan...:)
Oon miltei järkyttynyt, mun pikkuinen 7-vuotias poikani on onnistunut saamaan itelleen "tyttöystävän"...ja samalla myös vaikeuksia!!
Ekana koulupäivänä oli jo saanut kahdelta isommalta pojalta (4.-5. luokkalaiset) aikas löylytyksen, kun kuulemma poikani oli yrittänyt vokotella jotain heidän tyttöystäväänsä...siis oikeasti!! Tapeltiinko 20 vuotta sitten tytöistä?!!
Asiakin selvisi siinä jutellessa asiasta, että siinä olikin jotain perää, tosin ei mun poikani siihen paljoa ollut vaikuttanut...kun tää tyttö siis on ilmeisen ihastunut mun poikaani!!...
No tässä sitten eilen paljastui, että poikani oli antanut juuri tälle tytölle puhelinnumeronsakin..voi samperi!! Pimu sitten soitti eilen ainakin 5 kertaa ja lähetteli jotain "pusi pusi kulta"-viestejä sekä pyysi heille kylään!! Ja siis todellakin tää likka on vuoden mun poikaani vanhempi..eikä siinä mitään pahaa jos ollaan kavereita ja leikitään tai pelaillaan yhdessä, mutta kun pyydellään treffeille tai kinastellaan kenen kaa ollaan..-onko lapsistakin tulossa varhaisteinejä jo ala-asteiässä?!!
Toinen asia mua jäi askarruttaan, että eikö tuon ikäisen lapsen kännykän käyttöä valvota!! Itse ainakin olen rajoittanut pojan puhelimen käytön niin, ettei ole lupaa soitella tai tekstailla muille kuin vanhemmille/isovanhemmille sekä joillekkin kavereille, mutta ei mitään turhia viestejä/soittoja!!
Olenko mä nyt sitten niinkuin liian tiukkapipoinen tjtn?!!
olkoon parempi vuosi kuin edellinen
*lupaan "kasvaa" kärsivällisemmäksi
*elää sovussa kaikkien kanssa
(vaikka hampaita kiristellen,jos pakko :))
*auttaa ja kuunnella enemmän läheisiäni
*oppia uusia asioita
*selvittää kaiken mikä sisälläni aiheuttaa
ahdistusta
*poistaa ongelmat, vaikka se vaatisi kipeitäkin ratkaisuita
*jakaa onnen ja ilon hetkiä rakkaitteni kanssa
*helpottaa läheisten surua ja pettymyksiä,mikäli on tarvetta
*hymyillä ainakin kerran päivässä
*itkeä, silloin kun on paha mieli...kyyneleet ovat kauniita
*nauraa itselleni
*nauttia elämästä, joka päivästä :)
Toivottavasti edes jotain näistä lupauksista pystyn toteuttamaan, niin voin vuoden viimeisinä päivinä huokaista tyytyväisenä vuoden menneen ainakin kohtalaisen hyvin :)
*
Kaikki mihin kosken muuttuu tuhkaksi
tuuleen katoaa
miksi?!
eikös sen pitänyt olla niin
että kosketuksen sekä hymyn voimasta
me jaksamme eteenpäin
miksi?!
silti kaikki onni kalpenee
mitä teen väärin
olenko koskaan oikeassa
life sucks...
