"Jokainen meistä kätkee
sekä hyvät että pahat sanat,
sinne missä on se herkin kohta."
elämä on siis täynnä kätkettäviä sanoja, ja miettikääpä paljon niitä sanoja vuosien mittaan kertyy...kuinka suuri pitääkään sen herkimmän kohdan olla...vai tyhjeneeköhän se silloin kun sanomme toisille niitä hyviä tai pahoja sanoja?!!
...tuntuu keväiseltä, maistuu mansikalle...vaikken oo vielä saanut maistaakkaan...haihtuu kauas koskemattomiin...saapuu odottamatta, muttei tarpeeksi lähelle...vaikka kurkottaisin...en saa kii...kiihottavan kaukana...silti hengitys on katkeilevaa, jännittynyttä...hermostuneesti haron tukkaani, pyörin ja höpötän...mutten uskalla...uskallanko ?!!
ehkä se pian selviää...
Tosin uhmasin sinnikkäästi flunssan pahenemista ja uskaltauduin vauhdin hurmaan :) Kun kerrankin tarjottiin takatarikka-paikkaa prätkän kyydissä :)
Olikin ihan hauskaa vaihtelua ja mukavia maalaismaisemia matkan varrella :)
IHANAA...NYT SE KEVÄT TUNTUU KEVÄÄLTÄ :)
viime yöltä :)
Ei hitto mua pännii
kun mun sydän on niin sokee
miks helvetissä
just sen täytyy
kaikki paskat jutut kokee
voispa joskus kelata
elämänsä alkuun siis
ees päästä takasin
kesään vuonna kakstuhattaviis
törmäisin toisenlaiseen
ihmiseen, jolla ois
halua,kykyä enempään
kuin pelkkään valheeseen
ja säälittävään ylimieliseen
käytökseen
antaisi mun olla mä
eikä tuhoisi kaikkea sitä
minusta
naiivia uskoani
ihmisten hyvyyteen
ikuiseen rakkauteen
olisin siten
tälläkin hetkellä
onnellinen
enkä näin hajalla
rikkirevittynä kuin nyt!!
SENKIN SIKA!!!
niin se kai menee, vuodet vähenee ja kohtalo koettelee, valitettavan usein vain kielteisessä merkityksessä :(
Näissä Irinan biisin sanoissa on paljon sitä mikä on nyt päällimäisenä mielessäni...toivottavasti kaikki on paremmin kun kevään aurinko pilkistää pilvien raosta ja lämpö hellii minusta valon lailla jotain hyvääkin esiin...
"Kauas on tultu siitä, mihin piti tän tien johtaa
Se kaikki minkä varaan me laskettiin, siruina jalkojen alla
On jotain mitä tekisin toisin, jos voisin palata alkuun
Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti vai enkö tarpeeksi
Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään kelata alkuun
tahdon sitä vaikken mä siihen pystykkään
jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä
kuin hyväksyy et meistä ei ollut enempään
Matkalla oppii paljon, etenkin itsestään
Mä huomaan nyt mun virheitä monta, ne näyttää niin itsestään
selviltä
Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti
ja katsonut silmiin
Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan
Se ois ollut paljon
Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään kelata alkuun
tahdon sitä vaikken mä siihen pystykkään
jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä
kuin hyväksyy et meistä ei ollut enempään..."
Osuvasti voisi kiteyttää tähän lausahdukseen keräämäni oivalluksen viikonlopulta...
"Valtaosa ihmisistä saa jossain vaiheessa kokonaiskuvan asioista ja oivaltaa ettei heidän osanaan ole suudella hymyilevää kohtaloa suulle, vaan että elämä panee heidät nielemään lääkkeen, joka maistuu katkeralta"
(Ote Stephen Kingin kirjasta Buick 8)
Mun kultani lähti Saksaan opintomatkalle...ja vasta ens viikolla tulee takasin :(
nyt on sitten ihan sanaton olo...
"Niinä aikoina kun minusta ei mitään kuulu
Olen minä omilla teilläni.
Mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli
on varattu sinulle Ystäväni"
Mielestäni tähän, jostain poimimaani ajatukseen sisältyy se kaikki mitä on todellinen ystävyys :) Se on rajaton, vaikka joskus kadotamme ystävän-olemme silti erottamattomat ja toistemme ajatuksissa :)
Otsikon keksiminen niin, ettei toistaisi itseään on vaikeaa...siispä turvauduin helpoimpaan vaihtoehtoon.
Viikonloppu meni nopeasti taas kerran!!!
Kohokohtana oli pojan lätkämatsit ja niitä olikin seuraamassa ja kannustamassa melkein koko suku...
Matsit menikin upeasti, joukkueet oli jaettu 2 osaan eli kaukalossa pelasi siis 4 kentällistä samaan aikaa(vastakkain Vaps97-Hokkarit97 ja nuoremmat )
Tulokset meni meidän osalta kivasti, kumpikin puoli voitti!!!
Toinen peli päättyi 0-27
ja toinen 1-4, jossa poikani pelasi tehden 2 maalia :)
Peli on kaikinpuolin vauhdikasta ja maalipaikkoja oli runsaasti, vaikka vain 4 osumaa tulikin...Joukkueen toisen puolen peli taas oli aikamoista maali-iloittelua, ja en sitä peliä paljoa ehtinytkään seuraamaan.
Kyllä oli kaikilla pojilla suut korvissa pelien jälkeen, eikä syyttä. Edellinen turnaus kun pojilla meni huonommin, niin tästä saatiin sitten taas lisää itseluottamusta ja peli-intoa mahdollisiin tuleviin peleihin :)
Muutoin viikonloppu sujui ihan kotosalla rauhallisesti kullan kainalossa, kun poitsukin sitten meni pelin jälkeen isälleen :)
Mahtavaa!!! Oli taas pojan ryökäle sitten tehny pahojansa, jumankekka kun ei ymmärrä puhetta!! Reissuvihkossa luki taas tarinaa, kuinka on äidin kultapoika tapellut ja keksinyt omia tarinoitaan tapahtumista ja niiden seurauksista !!
Huippua siinä on se, että ilmoitti jo ennen kuin pääsin kotiin että ettet sitten äiti oo vihanen, mutta tänään oli vähän huono päivä koulussa ja mulla lukee reissuvihossa sitten jotain...oli sitten taas nin mukavaa mennä kotiin ja väsyneenä alkaa selvittään miksei saa tehdä niin, ja miksi täytyy olla näin!! Asioita, joita saat selittää useita kertoja kuussa...mikä ihme se on ettei ne asiat mene noilla naperoilla tonne korvien väliin kerrasta (ihan niinkuin ne menis sit aikuisilla) :)
Mukavaa oli silti eilen illalla, kaveri tuli kyläilemään, juoruiltiin kahvia siemaillen ja sitten päätettiin uudistaa mun kuvagalleriaa kerralla vähän toisenlaisilla kuvilla..niin ettei kaikki ala kyllästyyn mun pärstään ja typeriin samoihin ilmeisiin :) En ole itsekeskeinen eheeen ;) Sitä ninkun säästää kuvissakin, ei malta poistaa vanhoja ja raaasti korvata vain uusilla...tai jos tekeekin toisin päin, korvaa uudet vanhoilla-jotain 10 vuotta vanhoilla, missä näyttää hehkeältä ja kauniilta :)
ja eikun taas jatketaan...töitä
