sataa
yhtä aikaa kaikki on saamarin synkkää
kiivettävänä taas ihan pirun pitkä matka
valoon ja aurinkoon
muttei saa lannistua, parempi olla vaatimaton
ei kaunista, vaikka niin sanotaan
ei myöskään lyö näpeille, siten että sattuu
sataa
yhtä aikaa kaikki on saamarin synkkää
kiivettävänä taas ihan pirun pitkä matka
valoon ja aurinkoon
muttei saa lannistua, parempi olla vaatimaton
ei kaunista, vaikka niin sanotaan
ei myöskään lyö näpeille, siten että sattuu
...se soi päässä ja tuntuu mahtavalle... :)
We can’t cry the pain away
We can’t find a need to stay
I slowly realized there’s nothing on our side
Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we can’t deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they’re bad
Tell them it’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad
Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right
Find a new one to fool
Leave and don’t look back. I won’t follow
We have nothing left. It’s the end of our time
We can’t cry the pain away
We can’t find a need to stay
There’s no more rabbits in my hat to make things right
Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we can’t deny
We need to swallow all our pride
And leave the mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they’re bad
Tell them it’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad
armoton väsy ja kankkunen...tarvi sitten mennä eilen ottamaan nolla-kännit, nyt on harvinaislaatuisen mahtava olotila :( Ainoa plussapuoli on ettei oo morkkista mistään typeristä teoista, osasin kuitenkin olla ihmisiks...vaikka kotiin tullessa ei jalkakäytävä meinannut riittää:)
...taidan mennä nukkumaan...
Surullinen...haikea...olotila, mutta mitä muuta se voisi ollakkaan.
Yksi elämäni rankimmista päätöksistä takana...luopuminen on vaikeaa...unohtaminen vielä vaikeampaa...elämä kuitenkin jatkuu ja toivon että jäljelle jäisi ystävyys, niin että voisimme vielä antaa tukea toisillemme kun epätoivo ja ongelmat ahdistaa...
ilmeisen onnettomien tähtien alle syntynyt...
juhannuksesta alkoi kaikki mennä päin persettä, noh miksei se sit jatkuis edelleen...
maanantaina polkupyörästä oli rengas rikkunu...
tänä aamuna auton rengas tyhjänä...
eikun sitten rimpauttelemaan kyytiä töihin...prkl ja koko päivä meni sählätessä ja koittaessa saada miehistä apua...mutta ei kait ne nyt kukaan voineet auttaa..
onneks sitten naapurin mies jelppi sen renkaan paikalleen ja pääsin isukille asti, jonka vaihtoi loputkin renkaat-oli kyllä aikakin, vanhat ihan sakkorenkaat...
tässä sitten odotellaan kauhulla..mitä seuraavaksi?!!
Oiskos välillä jotain mukavaakin tai positiivisesti yllättävää tiedossa-tuskin...mutta elän siinä toivossa kuitenkin :)
Siis jos se koskaan katosikaan...yhdellä pienellä soitolla voi saada takaisin paljon, kunhan uskaltaa antaa periksi itsepäisyydelleen :)
Oppiiko ihminen ymmärtämään yksinäisyydessään, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin ja mitä korjaisi jos saisi uuden mahdollisuuden?!
Ihminen ei muutu, mutta oppii joka kerta toisesta jotain uutta-onneksi niin, sitten on helpompi varautua tulevaan...uskaltaa ymmärtää toista-olla parempi ihminen toiselle.
tuli taas käytyä salilla vetämässä kunnon rääkki-treeni, viikko ehti jo kulua edellisestä kerrasta...liian pitkään siis!!
toisaalta ihan hyvä, että kävin...nyt niin väsy ettei jaksa vaivautua taas ajatteluun sen enempää kuin seuraavan päivän murheisiin...
Ainoa mikä tänään laittaa pohtimaan on suhteet...ja miks niin usein eksyy hankalaan väliin toisen elämässä. Mä niin haluaisin että mun elämä ei ois täynnä hankalia päätöksiä ja turruttavia heittäytymisiä hetkeen...minkä seurauksena sitten lentää taas turvalleen..plääh, paskat mitä mä tällasia kelaan!!
Ei taida olla mun paras päivä kuitenkaan :)
milloin tai missä vaiheessa elämää alamme oppia häviämisen jalon taidon....ei kait koskaan :)
Miten opettaa lapselleen, että häviäminenkin kuuluu elämään.
Juniorilla kun ei oikein tuo häviäminen ole parhaimpia valtteja, taas ollaan kiukuteltu ja itketty kun fudispeli ei mennyt ihan niin kuin ois toivottu. Harmittaa sinänsä, koska poika pelas todella hyvin, ja kaikkensa antoi...ei vaan itse taida ymmärtää, ettei hyvin pelattu pelikään aina pääty voittoon ja niiden maalien teko ei ole helppoa.
Vanhempien on helppo selittää kentän laidalta, ja olla rauhallisia...voihan pieni "miehen" alkukin olla yhtä adrenaliinia ja tosissaan pelissä-samoin kuin aikuisetkin...
Toisaalta hävettää, kun oma lapsi näyttää kuinka tunteet ovat pinnassa-itkien poistuu kentältä ja vannoen ettei enää koskaan pelaa...toisin kuin toiset lapset käyttäytyvät ihan kuin tappiolla ei olisi mitenkään suurta merkitystä.
Liika kunnianhimo ja onnistumisen tarve liekö syynä moiseen käytökseen?
Millainen on unelma, toteutuva-jo huomennako?
Väsyneenä...valvottujen kevät-öiden sumentamaa ajatusta vaalien-mietin, onko kaikki taas vain petollisen totuuden odotusta. Kärsinkö taas tunteiden kuohuissa, ja turhaan odotan onnistumista?
Miksei kaikki voisi olla ihanan lupaavaa ja yksinkertaista, jatkuvaa ja täynnä rakkautta-joka hetki-sekunti...ikuisuuden kestävää :)
2.5.2006
"Usko, että tarpeesi täyttyvät tänä vuonna - ja niin myös tapahtuu. Viime vuoden "suuri" kysymys muuttuu vähemmän suureksi, kun löytyy asiantuntija ratkaisemaan se. Muutto lokakuussa voi koskea joko asuinpaikkaa, työtä tai koulua - mutta se tuo joka tapauksessa uusia ystäviä. Kalat ja rapu jumaloivat sinua. Onnennumerosi ovat 13, 25, 18, 34 ja 29."