...aamulla oli myrsky jo rauhoittunut...

Jäljellä oli vain kuurainen ruohikko.
Päivä kului töiden parissa mukavasti. Kotiinpaluu saa alkaa, pitää muistaa ajella varovasti. Voi h...etti, ainainen jonotus ja liian varovaiset ajelijat!! Siis eihän mulla minnekkään kiire ole, kunhan vaan oon nopeesti perillä :)

Pikaisesti pojalle lätkävermeet niskaan ja treeneihin. Haukkaan yhen leivän samalla kun valmistaudun lähtemään salille.

Fyysinen rääkkäys on ihanaa, vaikka välillä tuntuu että kaikki voimat on kulutettu ja homma on enemmän kuin turhanpäiväistä.

Muutamia litroja hikeä valutettuani, kipeiden lihasten kera kipaisen hakemaan junioria treeneistä. On se mahtavaa millainen energiamäärä noilla pienillä "miehillä" onkaan :) Ei väsymyksestä tietoakaan-samaa ei voi sanoa itsestä.

Illan loppuhuipennuksena pientä napostelua ja tv:n tuijotusta, sitten alkaakin olla "nappulan" unille meno aika..*huokaus*.

Rentouttava iltahetki yksin ajatellen maailmanmenoa-välillä haukaten happea filtterin läpi ja lopulta unen tuo BB:n (mistä tullut pakkomielle) katsominen tv:stä.

Seikkailut jatkuvat unimaassa, nukahdan melko huolettomasti ja heräilen seuraavaan jännittävään päivään...