Kun olet jonkun tossun alla ja elät tarpeeksi kauan toisen elämää niin kadotat itsesi. Kaikki alkaa siitä kun aluksi tahtoo miellyttää toista. Myöhemmin siitä tulee tapa.
Jos kumppanilla on vielä tapana syyllistää kaikesta niin se on paha yhdistelmä. Eihän sitä tahallaan välttämättä syyllistä toista mutta ei sitä kumpikaan välttämättä huomaakaan. Sulle tulee semmoinen olo että mikään ei riitä hänelle ja tunnet syyllisyyttä samalla kun olet tossun alla. Kaikki tapahtuu huomaamattomasti. Tapahtumasarja jatkuu ja paisuu kunnes unohdat täysin omat intressit, arvot ja omistat mielesi täysin toiselle.
On vaikeaa rakentaa itseään alusta kun mikään itsessä ei enää kiinnosta. Sitä jää tavaksi vain tahto miellyttää toista mutta kun ei ole enää eron jälkeen sitä toista kenen elämää eläisi niin ei voi muuta kuin tutkia itseään ja aloittaa alusta.
Olisin tällä hetkellä erittäin helppo hyväksikäytön kohde.
En toivoisi kenellekään ystävälleni kyseistä kohtaloa ja toivon että jokainen huomaisi jottei tämmöistä tapahtuisi. Jokaisella ihmisellä on oma elämä ja haaveet vaikka rakastaakin toista niin niistä omista haaveista tulisi pitää kuitenkin kiinni.
Jos kumppani on haaveesi tiellä niin kannattaako heittää koko elämänsä mäkeen sen toisen takia? Sinun elämäsi kestää vain murto-osan siitä mitä elämässäsi olevien tuttujen ihmisten elämä yhteensä... aikasi ei yksinkertaisesti riitä elämään muiden elämää.