Blogi

Vaikka et osaakaan lukea vielä niin kirjoitan silti. Ajatus on tärkein.
Olen ollut kokematon. Olen ollut nuori. Tehnyt äitille pahaa. Olemme olleet pahempi toistaan.
Valehdeltu. Unohdettu mikä on tärkeää. Eletty hetkessä, välillä liian pilvissä.
Korvaamattomia tekoja.
Eräs entinen ystäväni Veera oli oikeassa. Olen myös manipuloinut omaa etua ajatellen.
Näistä kaikista teoista huolimatta haluan hyvää kaikille. Tahdon pyrkiä auttamaan muita ja itseäni.
Tahdon pyrkiä olemaan parempi ihminen kaikin puolin. Haluan että kaikkilla ympärilläni olevilla ihmisillä olisi hyvä olla.
Tahdon pyrkiä ajattelemaan muista vain hyvää, sillä ajatus on se mistä kaikki saa alkunsa.
Sekä hyvät että pahat teot. Siksi Olen kiitollinen kaikille niille jotka ovat minua satuttaneet.
Näiden ikävien tapahtumien ansiosta olen tietoinen miltä se tuntuu. Se on ainoa tie ymmärtää ja sitä kautta olla vahvempi ihminen tehdäkseen oikeita ja parempia valintoja.
Olen pahoillani että en ymmärtänyt tuolloin. En ollut tarpeeksi kokenut ymmärtämään. Nyt tiedän paremmin.
Tulet ymmärtämään vielä miksi näin kävi.

Rakkaudella,
isäsi

Tunnelin päässä on ehkä sittenkin valoa. Asiat Eivät ole niin huonosti kuin mitä itselleni annan ymmärtää.
Onhan se niin että asiat ovat juuri niin hyvin kuin itselleen antaa käsittää. Ja sama myös toisinpäin paitsi että... positiivisuus voittaa kuitenkin ja sen voima on mahtavempi kuin pimeys.
Voit olla täysin pimeässä huoneessa ja ei tarvitse kuin pienen pieni valo niin se pimeys katoaa. Kynttilä riittää. Et voi kuitenkaan mennä täysin valaistuun huoneeseen ja täyttää sitä pimeydellä... vaikka veisit kaikki maailman pimeydet niin ei auta. Valo voittaa ja aurinko paistaa aina vaikka sitä ei näy.
Ehkä minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea. Riittää että annan anteeksi enkä mieti asiaa sen kummemmin. Mielenrauha on suuri tavoite ja siihen olisi pyrittävä. Tiedän että kyseinen asia järjestyy ja kääntyy parhain päin.
Tapahtui mitä hyvänsä.

Muista rakastaa myös itseäsi sillä joskus se on hyvä mittari siitä kuinka paljon sinua rakastetaan. Ketä jaksaa rakastaa sinua jos vihaat itseäsi.
Joskus tuntuu siltä että olen kadottanut tärkeimmät elämän asiat ja arvot joita pidin niin tärkeinä.

Mitenkäs antaa itselleen anteeksi teot jotka eniten mietityttävät? Jos ratkaisu olisi helppo niin kertoisin sen nyt tässä.
Nyt juuri tuntuu siltä että aina kun olen paalamassa takaisin jaloilleni niin lähinnä olevat ihmiset kaataa minut takaisin maahan. Tunne on sanoinkuvaamaton ja tästä on tullut ikään kuin kierre joka on jatkunut jo kuukausia. Ehkä otan asiat liian henkilökohtaisesti tai otan asiat itseeni koska olen niin herkässä tilassa ja oma suhtautumiseni voisi vaikuttaa asiaan suuresti. Tiedän vain sen että sattuu. Tällä hetkellä olen heikoimmillani kuten muutaman kuukauden ollut jo ja elämä vain rankasee kerta toisensa jälkeen. Ikuinen piina ei ole ottanut loppuakseen.
Koitan ymmärtää mutta todellisuudessa minulla ei ole hajuakaan mistä on kyse.
En toivoisi näin käyvän.
Silmänsä voi sulkea asioilta mutta sydäntä ei.

Näkemiin taas jälleen ystäväiseni. <3