Blogi

viimeaikoina olemme olleet enemmän tekemisissä ja hänen käyttäytymisensä on viestittänyt minulle että tahtoo olla lapsen takia kanssani enemmän tekemisissä kuin aikaisemmin. olen myös ymmärtänyt että hän ei seurustele enää. minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan enkä voi ajatuksilleni mitään että tämä kaikki saa minut kuvittelemaan että hän tahtoisi muutakin vaikka ei olisikaan niin sanonut tai viestittänyt. tieto siitä että hän hakee kuitenkin läheisyyden jostain muualta satuttaa minua koska minulla on vieläkin tunteita pelissä ja kaikki mitä hänelle teen, teen edelleen rakkaudesta. jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen että kaikki on tosiaan mahdollista. joten se että ollaan joskus yhdessä, on olemassa. tahdon olla häneen enempi tekemisissä itsekin myös lapsen takia mutta olen huomannut että satutan itseäni. toisaalta jos puren hammasta yhteen enkä näytä sitä että minuun sattuu niin mahdollisuuteni paranevat. tai ne eivät ainakaan huonone. toisaalta tämä saattaa vaikuttaa minuun katkerasti ja siten tulevaisuutta ajatellen huonontaa mahdollisuuksiani. jos sitten taas päätän kertoa tunteistani niin hän alkaa käyttäytymään varovaisemmin jolloin ei ole niin avoin minua kohtaan joka huonontaa mahdollisuuksiani. jos sitten taas käyttäydyn välinpitämättömästi, teen pakolliset näkemiset lapsen kannalta ja kieltäydyn kohteliaasti näkemästä muulloin niin en satuta itseäni niin paljon mutta hän käyttää sen ajan jonkun muun näkemiseen joka siten taas huonontaa mahdollisuuksiani. Tietenkään nämä eivät ole maailman ainoat vaihtoehdot. miten minun kuuluisi toimia tai käyttäytyä?

Siitä onkin tovi kun viimeksi kirjoitellut. Se on hyvä asia sillä kirjoitan yleensä vain silloin kun jokin painaa mieltä. Asiat muuttuneet paremmaksi. Nyt on ollut paljon ihmisiä ympärillä ja hyvä niin sillä ne ovat vieneet ajatukset muualle.
Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa tilanne jolloin vietän aikaa yksin ja huomaan miten kaikki asiat palaavat mieleeni. Sellaiset asiat tai lähinnä ajatukset joista olen yrittänyt päästä eroon.
Toivon edelleen syvästi etten olisi koskaan eronnut suhteesta jossa rakastin aidosti. Annoin kaikkeni. Vaikka minulla on ollut hauskaa viimeiakoina niin olen tarvinnut siihen aina muita ympärilleni jotta unohtaisin huonot ajatukset.
Olen tajunnut yhden asian. Jos rakastaa jotakuta aidosti niin siitä ihmisestä ei pääse koskaan eroon. Jotkin asiat vain juurtuvat niin syvälle pysyvään muistiin ettei niitä pysty unohtamaan. Tämän asian kanssa on näköjään vain elettävä ja on annettava asian olla vain yksi muiden joukossa. Kokemus siinä missä muutkin. Ihmiset kertovat tilanteita joissa vielä kymmenien vuosienkin jälkeen kuulevat tietyn yhteisen kipaleen soivan tai näkevät tietyn tilanteen toistuvan aiheuttaen itkun purskahduksia tai vahvoja tunteita joille ei voi mitään. Näitä samoja kokemuksia olen nähnyt ystävissänikin. Varsinkin eräässä naisessa jonka kanssa tunnun olevan auttamattomasti samalla aaltopituudella tapahtui mitä hyvänsä.
Alan uskomaan että rakkaus on todellakin ikuista. Sanonnassa on mielestäni perää.
Näyttää siltä että aina kun ajatukset painaa kirjoitan siitä. Siitä onkin jo aikaa ja se kertoo jo kohentuneesta tilasta ja voin olla onnellinen siitä.
Kun katson peiliin niin näen elämäni mahdollisuudet edessä. Näen yritystä ja kehitystä. Kun katson läheisempiä kavereitani näen itseni vahvempana kuin koskaan. Näen tukiverkoston joka tekisi mitä tahansa jotta minun olisi hyvä olla. Nyt jos koskaan on paras aika astua seuraavalle tasolle listassani. Uskon ja luotan että kaikki järjestyy niinkuin haluan. Kyse on enemmänkin suhtautumisesta asioihin. Tuntuu siltä että olen jälleen askeleen lähempänä suurinta unelmaani.