Vaikea tilanne

viimeaikoina olemme olleet enemmän tekemisissä ja hänen käyttäytymisensä on viestittänyt minulle että tahtoo olla lapsen takia kanssani enemmän tekemisissä kuin aikaisemmin. olen myös ymmärtänyt että hän ei seurustele enää. minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan enkä voi ajatuksilleni mitään että tämä kaikki saa minut kuvittelemaan että hän tahtoisi muutakin vaikka ei olisikaan niin sanonut tai viestittänyt. tieto siitä että hän hakee kuitenkin läheisyyden jostain muualta satuttaa minua koska minulla on vieläkin tunteita pelissä ja kaikki mitä hänelle teen, teen edelleen rakkaudesta. jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen että kaikki on tosiaan mahdollista. joten se että ollaan joskus yhdessä, on olemassa. tahdon olla häneen enempi tekemisissä itsekin myös lapsen takia mutta olen huomannut että satutan itseäni. toisaalta jos puren hammasta yhteen enkä näytä sitä että minuun sattuu niin mahdollisuuteni paranevat. tai ne eivät ainakaan huonone. toisaalta tämä saattaa vaikuttaa minuun katkerasti ja siten tulevaisuutta ajatellen huonontaa mahdollisuuksiani. jos sitten taas päätän kertoa tunteistani niin hän alkaa käyttäytymään varovaisemmin jolloin ei ole niin avoin minua kohtaan joka huonontaa mahdollisuuksiani. jos sitten taas käyttäydyn välinpitämättömästi, teen pakolliset näkemiset lapsen kannalta ja kieltäydyn kohteliaasti näkemästä muulloin niin en satuta itseäni niin paljon mutta hän käyttää sen ajan jonkun muun näkemiseen joka siten taas huonontaa mahdollisuuksiani. Tietenkään nämä eivät ole maailman ainoat vaihtoehdot. miten minun kuuluisi toimia tai käyttäytyä?