Viikonloppuna kuhistiin paljon "shorttaamisen", eli arvopapereiden lyhyeksimyynnin kieltämisestä, kun muutamat euromaat päättivät kieltää lyhyeksimyynnin toistaiseksi. Taaleritehtaan toimitusjohtaja, Juhani Elomaa ehdotti jopa lyhyeksimyynnin maailmanlaajuista kieltämistä.
Elomaa, kuten monet muutkin pitävät lyhyeksimyyntiä epäilyttävänä keinotteluna, joka pilaa rehellisen osakesijoittajan maineen. Mutta todellinen kysymys onkin, että miten lyhyeksimyynti eroaa periaatteellisella tasolla mistään muusta sijoittamisesta? Jos se pitäisi kieltää, niin pitäisikö muutakin sijoittamista rajoittaa? - No ei tietenkään.
Shorttaamisessa, kuten muussakin sijoittamisessa on lähtökohtaisesti kysymys tuoton hakemisesta markkinoilla, joilla esiintyy epävarmuutta. Tarkoitan tällä sitä, että koska kenelläkään ei ole täydellistä tietämystä tulevasta, on osakesijoittaminen viimekädessä vedonlyöntiä siinä missä lyhyeksimyyminenkin, riskit vain usein ovat pienemmät.
Vaikka kuinka analysoi, ei arvopaperimarkkinoilla yleensä voida tehdä yhtä aukottomia johtopäätöksiä kuin vaikkapa luonnontieteissä. Osake ei nimittäin ole mikään kasvi, jonka kasvu riippuu suoraan tarjolla olevan auringonvalon määrästä, eli tässä tapauksessa tulevaisuuden kassavirroista.
Osakkeen hinta määräytyy kulloisenakin hetkenä aina ennen kuin nuo tulevaisuuden kassavirrat realisoituvat ja täten siis varmistuvat. Osakemarkkinoilla hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella. Nämä taas perustuvat sijoittajien subjektiivisiin näkemyksiin sijoituskohteen tulevaisuudesta.
Toisin sanoen yhdelläkään osakesijoittajalla ei voi olla täyttä varmuutta sijoituskohteensa tulevaisuuden tuotosta, eli hän joutuu alistumaan valistuneeseen veikkaamiseen, mitä Elomaa tuttavallisemmin kutsuu analyysiksi. Niin kauan kuin näistä tulevaisuuden tuotoista ei ole täyttä varmuutta, on kaikki osakesijoittaminen enemmän tai vähemmän spekulointia.
Toki lyhyeksimyynti saattaa nopeuttaa kuplien puhkeamista ja täten "ennenaikaistaa" talouskriisejä, mutta on vaikea uskoa sen yksinomaan aiheuttavan niitä. Uskon, että paljon merkittävämpi tekijä talouden ja kurssien epätasaisuuksille löytyy meidän omasta käytöksestämme.
Olemme laumaeläimiä, joiden on helppo lähteä fiiliksellä hypeen mukaan, vaikka loogisesti ajateltuna päätös olisikin typerä. Kun ihmiset alkavat raivokkaasti uskoa johonkin alaan, yritykseen tai tuotteeseen, heijastuu tämä voimakkaasti kursseihin. Tämä kasvu ruokkii helposti itseään, kun yhä useamman tuttu on hyötynyt hypetyksen aiheuttamasta noususta. Samaa ilmiötä esiintyy muuallakin kuin arvopaperimarkkinoilla ja joku käyttäytymistieteilijä varmasti osaa avata ilmiön taustoja paremmin.
Tämä laumaeläinsekoilu ei ole varmasti ainoa syy talouden heilahteluille, mutta sitä on esiintynyt useissa talousmyllerryksiä edeltäneissä kuplissa ja siksi siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Ennen kuin lähdemme fiiliksellä kieltämään kaikkea epäilyttävää tai sellaista, jossa emme itse menesty, tulisi meidän kunnolla pohtia tekojemme mahdollisia seurauksia ja arvioida ajattelumme johdonmukaisuutta. Elomaa wink, wink.
Maailmaa ei kielloilla ja rajoituksilla vakauteta, varsinkaan kun noiden kieltojen taustalla on niin epävakaa olento kuin ihminen. Tämän sanottuani toivon, että euromaissa laitetaan valot päälle, eikä niitä ainakaan Suomessa koskaan sammuteta.