Blogi

Viikonloppuna kuhistiin paljon "shorttaamisen", eli arvopapereiden lyhyeksimyynnin kieltämisestä, kun muutamat euromaat päättivät kieltää lyhyeksimyynnin toistaiseksi. Taaleritehtaan toimitusjohtaja, Juhani Elomaa ehdotti jopa lyhyeksimyynnin maailmanlaajuista kieltämistä.

Elomaa, kuten monet muutkin pitävät lyhyeksimyyntiä epäilyttävänä keinotteluna, joka pilaa rehellisen osakesijoittajan maineen. Mutta todellinen kysymys onkin, että miten lyhyeksimyynti eroaa periaatteellisella tasolla mistään muusta sijoittamisesta? Jos se pitäisi kieltää, niin pitäisikö muutakin sijoittamista rajoittaa? - No ei tietenkään.

Shorttaamisessa, kuten muussakin sijoittamisessa on lähtökohtaisesti kysymys tuoton hakemisesta markkinoilla, joilla esiintyy epävarmuutta. Tarkoitan tällä sitä, että koska kenelläkään ei ole täydellistä tietämystä tulevasta, on osakesijoittaminen viimekädessä vedonlyöntiä siinä missä lyhyeksimyyminenkin, riskit vain usein ovat pienemmät.

Vaikka kuinka analysoi, ei arvopaperimarkkinoilla yleensä voida tehdä yhtä aukottomia johtopäätöksiä kuin vaikkapa luonnontieteissä. Osake ei nimittäin ole mikään kasvi, jonka kasvu riippuu suoraan tarjolla olevan auringonvalon määrästä, eli tässä tapauksessa tulevaisuuden kassavirroista.

Osakkeen hinta määräytyy kulloisenakin hetkenä aina ennen kuin nuo tulevaisuuden kassavirrat realisoituvat ja täten siis varmistuvat. Osakemarkkinoilla hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella. Nämä taas perustuvat sijoittajien subjektiivisiin näkemyksiin sijoituskohteen tulevaisuudesta.

Toisin sanoen yhdelläkään osakesijoittajalla ei voi olla täyttä varmuutta sijoituskohteensa tulevaisuuden tuotosta, eli hän joutuu alistumaan valistuneeseen veikkaamiseen, mitä Elomaa tuttavallisemmin kutsuu analyysiksi. Niin kauan kuin näistä tulevaisuuden tuotoista ei ole täyttä varmuutta, on kaikki osakesijoittaminen enemmän tai vähemmän spekulointia.

Toki lyhyeksimyynti saattaa nopeuttaa kuplien puhkeamista ja täten "ennenaikaistaa" talouskriisejä, mutta on vaikea uskoa sen yksinomaan aiheuttavan niitä. Uskon, että paljon merkittävämpi tekijä talouden ja kurssien epätasaisuuksille löytyy meidän omasta käytöksestämme.

Olemme laumaeläimiä, joiden on helppo lähteä fiiliksellä hypeen mukaan, vaikka loogisesti ajateltuna päätös olisikin typerä. Kun ihmiset alkavat raivokkaasti uskoa johonkin alaan, yritykseen tai tuotteeseen, heijastuu tämä voimakkaasti kursseihin. Tämä kasvu ruokkii helposti itseään, kun yhä useamman tuttu on hyötynyt hypetyksen aiheuttamasta noususta. Samaa ilmiötä esiintyy muuallakin kuin arvopaperimarkkinoilla ja joku käyttäytymistieteilijä varmasti osaa avata ilmiön taustoja paremmin.

Tämä laumaeläinsekoilu ei ole varmasti ainoa syy talouden heilahteluille, mutta sitä on esiintynyt useissa talousmyllerryksiä edeltäneissä kuplissa ja siksi siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Ennen kuin lähdemme fiiliksellä kieltämään kaikkea epäilyttävää tai sellaista, jossa emme itse menesty, tulisi meidän kunnolla pohtia tekojemme mahdollisia seurauksia ja arvioida ajattelumme johdonmukaisuutta. Elomaa wink, wink.

Maailmaa ei kielloilla ja rajoituksilla vakauteta, varsinkaan kun noiden kieltojen taustalla on niin epävakaa olento kuin ihminen. Tämän sanottuani toivon, että euromaissa laitetaan valot päälle, eikä niitä ainakaan Suomessa koskaan sammuteta.

Suomessa toimivien rahapelimonopolien (Veikkaus, RAY ja Fintoto) erityisasemaa on perusteltu sillä, että näin voidaan turvat tuki kulttuurille, liikunnalle ja nuorisotoiminnalle. Onko tämä kuitenkaan paras tapa kerätä varoja näiden kohteiden tukemiseen? En usko.

Kilpailun kieltäminen mainontaa rajoittamalla on arveluttavaa

Monopolit ovat saaneet Suomessa kyseenalaisen aseman viime aikoina, kun ulkomaisten kilpailijoiden mainostaminen kiellettiin. Kyse ei ole pelkästään kilpailun estämisestä, vaan pohjimmiltaan kyseessä on myös sananvapausrikkomus.

Aikaisemmin ajaessani Tuusulanväylää oli tienvarressa valtava Unibetin mainos. Nyt tällainen markkinointi on muilta kielletty, mutta silti pääpostin seinään saa edelleen ripustaa valtavan lottomainoksen, jossa hymyilee Jokeri-hahmo.

Tilanteen ongelmallisuus aukeaa paremmin esimerkillä: olisiko hyväksyttävää, että Express-bussien mainonta kiellettäisiin, mutta VR saisi edelleen mainostaa missä sitä huvittaa?

Kilpailu on kuluttajan paras kaveri

Vapaa kilpailu varmistaa sen, että pelejä tarjoavat yritykset vetävät mahdollisimman vähän välistä ja valinnanvapaus pelikohteissa on mahdollisimman suuri.

Esimerkiksi Veikkaus tarjoaa suomalaisille valitsemiaan pelikohteita valitsemillaan kertoimilla. Veikkaus siis päättää, kuinka paljon mistäkin pelistä voi enimmillään voittaa. Rahapelimonopoleilla olisi varaa tarjota huomattavasti nykyistä parempiakin kertoimia, eiväthän he muuten tahkoisi nykyisen kaltaisia voittoja. Tämä ei missään tilanteessa koidu pelaajan hyödyksi.

Muiden pelifirmojen pääsy Suomen markkinoille nostaisi kilpailun tuloksena Veikkauksenkin kertoimia ja mahdollistaisi näin ollen pelaajille nykyistä paremmat voitot ja laajemman pelikohteiden valikoiman.

Kärsivätkö nuoret, liikunta ja kulttuuri?

Monopoleista on perinteisesti haittaa kuluttajille, mutta rahapelimonopoleista on itse asiassa haittaa myös niiden edunsaajille, kulttuuri- liikunta- ja nuorisotoimen toimijoille.

Yleinen ajatusvirhe on, että purkamalla monopolin, katkaisemme liikunnan ja kulttuurin rahavirrat. Näin ei kuitenkaan ole. Voisimme sallia ulkomaisten pelintarjoajien tulon Suomen markkinoille maksullisia lupia vastaan. Näillä lisenssimaksuilla rahoitettaisiin helposti veikkauksen ja kumppaneiden tämän hetkinen tuotto. Näinhän toimitaan jo mm. Maltalla ja Iso-Britanniassa.

Varojen turvaamiseksi riittää, että lisenssien kokonaismyyntihinta vastaa nykyisten rahapelimonopolien voittoja. Jos haluamme nykyistä enemmän varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin, voimme yksinkertaisesti nostaa lisenssien kokonaismyyntihintaa.

Usein väitetään, että päästessään markkinoillemme ulkomaiset pelitalot veisivät asiakkaat RAY:ltä ja Veikkaukselta. Näin saattaisikin käydä, mutta mitä väliä sillä on, jos yleishyödyllisiin kohteisiin tarkoitetut varat olisivat edelleen turvattuina?

Välillä kuulee myös argumentteja sen puolesta, etteivät ulkomaiset peliyhtiöt ole kiinnostuneita Suomen markkinoista. Peliyhtiöiden kommenttien valossa tätä on vaikea uskoa. Ei ole valtion tehtävä sanella, mitä ja missä saamme veikata, se oikeus kuuluu meille pelaajille itsellemme.

Kansainvälinen lainsäädäntökin haraa monopoleja vastaan

Kaiken lisäksi Suomen rahapelimonopoli on vielä EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun vastainen. Tuomioistuimen mukaan vain sellaiset rahapelimonopolit ovat oikeutettuja, joiden tehtävänä on rajoittaa ihmisten pelaamista.

Onko Veikkauksen ja RAY:n massiivisten mainoskampanjoiden perimmäinen tarkoitus suomalaisten pelaamisen hillitseminen? Tuskinpa.

Kilpailua korruption sijaan!

Rahapelimonopolit ovat yksinkertaisesti haitaksi meille pelaajille, meille urheilun ja teatterin harrastajille, oikeastaan koko yhteiskunnalle. Ilman monopoleja yleishyödyllisiin tarkoituksiin voitaisiin kerätä nykyistä enemmän varoja. Eikä lähtökohtaisesti ole järkevää toimia kansainvälisen lainsäädännön vastaisesti.

On vaikea ymmärtää, miksi järjestelmää ylläpidetään Suomessa, kunnes mieleen muistuu RAY:n tuet Nuorisosäätiölle, jotka lopulta päätyivät pääministerin vaalikampanjaa.

Me ansaitsemme kilpailua korruption sijaan.