Blog Heiskane_

Tulipa eräänä päivänä mieleen kumma ajatus siitä, onko muurahaisten joukossa laiskottelijoita tai jopa lakkoilijoita? Nuo pienehköt ahkeruuden perikuvat ovat kuuluisia ilmeisesti kaikissa kulttuureissa sekä niiden kulttuurien monissa sanonnoissa ja vertauskuvissa juuri työteliäisyydestään,... mahtaisiko joukkoon mahtua laiskottelijoita tai jopa lakkoilijoita?

Muurahaisten elämässä yhteiskunta on keskeinen yksikkö. Työläisten uskollisuus sille on miltei täydellistä. Kenties tästä syystä samaan lajiin kuuluvien yhteiskuntien välinen järjestäytynyt taistelu on paljon yleisempää kuin ihmisten sota. Lajista riippuen muurahaiset käyttävät vihollistensa kukistamiseen propagandaa, petoksia, tarkkaa havaintotekniikkaa ja massahyökkäyksiä joko erikseen tai niiden yhdistelminä. Ääritapauksissa jotkut lajit pudottavat vastustajiensa päälle kiviä ja toiset kaappaavat orjia kasvattaakseen työ- ja taisteluvoimaansa. Muurahaisille on tavanomaista myös itsekäs käyttäytyminen, varsinkin lisääntymisoikeuksista kamppailtaessa.

( Bert Hölldobler & Edward O. Wilson: Journey to the Ants, A story of Scientific Exploration (1994), suomentanut Kimmo Pietiläinen: Muurahaiset, (1996). Art House )

Muurahaisia siis oli jo dinosaurusten aikaan 100 miljoonaa vuotta sitten!

Mistäköhän ihminen on kepulikonstinsa keksinyt, eli sodankäynnit, petokset, propagandat, orjakaupat, kivien heitot sekä vimeisenä muttei vähäisimpänä.. itsekkään käyttäytymisen lisääntymisoikeuksista kamppailtaessa. Ettei vaan olisi muurahaisilla osuutta asiaan?

Niin, ja se lakko. Siitä ei tutkijat maininneet sanallakaan. Ilmeisesti mahdolliset vastarannankiisket eliminoidaan* tai karkoitetaan?

Blogi, muistiinpanomerkintä jostakin asiasta tai sitten muu kirjoitus tietystä tapahtumasta tiettynä ajankohtana.
Meillä kaikilla on omat tarpeemme tai mielihalumme kirjoittaessamme blogia, joku haluaa kuvailla päivän tapahtumia, toinen taas vuodattaa tekstiä mistä tahansa aiheesta joka on saanut liikautettua kirjoittajan sydäntä tai aivomassaa.

Ei kai ole oikeita tai vääriä blogeja, on vain väärin ymmärtäviä blogien lukijoita ja vääränlaisella huumorintajulla tai moraalilla varustettuja blogien seuraajia? No oli miten oli, itse uskoisin ettei ketään kiinnosta söinkö tänään nakkeja ja joinko kaksi lasia maitoa. Mielenkiintoisimmat blogien aiheet varmasti seuraavat samaa kaavaa kuin iltapäivälehtien lööpit ja etusivujen jutut: juoruja, negatiivisia ja kenties positiivisiakin tapahtumia. Usein kiinnostavimpia ovat aiheet joissa joku menettää talonsa, rakkautensa tai rahansa. Ne eivät aiheuta ilmeisesti kauheasti kateutta (ruotsalainen perisynti). Jos joku voittaa lotossa tai löytää missistä uuden rakkaan itselleen, saattaa lukija harvemmin kokea mielihyvää toisen onnen puolesta. Sellaisia me ihmiset kai olemme? ;-)

Ei ole vääriä tai oikeita blogeja, usein paljon kommentoitu blogi saa lukijan joko osallistumaan keskusteluun tai sitten kirjoitus saa lukijan antamaan ohjeita onnettomalle bloggarille jolla ei riitä rahat eikä rakkaus, tai pää on hajalla ja kaikki päin helevettiä, tässäkin (huomaa*) negatiivisuus saa lukijan vaistot toimimaan ja joku outo auttaja-syndrooma iskee suureen osaan meistä. Toisaalta jos joku sattuisi kertomaan kaiken maailman onnistumisista ja parisuhteensa tai perhe-elämänsä ihanuuksista, voisi olla että vain muutama todella kade kommentoi merkintää sanomalla: "voi kuinka onnellinen olen puolestasi" tai "ihanaa että voitit lotossa sen 8 miljoonaa euroa, soitellaan!". Ei ole aitoa suomalaista käytöstä tuommoinen, eihän?

Bloggareilla on kullakin omat tarpeensa kertoa muille rakkaudesta, rahattomuudesta, iloista, suruista, peloista, nuorisotyöttömyyden prosenteista tai perhesosiologisista muutoksista viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana... kaikki aiheet ovat hyviä, lukijat vain saattavat olla vääriä, tai huonotuulisia ja epäempaattisia perus-suomalaisia tai perushoitajia!

Tämäkin blogi, edustaa sitä suunnatonta luomisen vimmaa jota meissä kaikissa vielä kai on rippeinä sydämen eteiskammioissa ja aivojen kurkiaisen välisessä harmaan-melankolisessa välitilassa, oikeastaan mukavaa, huomenna on lauantai ja kaikki on taas paremmin kuin joskus. Älä välitä en ymmärtänyt itsekään tuota edellistä lausetta, mukavaa olla inhimillinen ihminen, erehtyväinen ja niin hauras kuin sudenkorennon koko elämä, perkele_!

ps. Olin jo kirjoittanut aiemmin vastaavan blogin, mutta kadotin sen yhdellä napin harhapainalluksella! Opetus: hiilestäkin tulee kaunis timantti vain saduissa! Jos jaksoit lukea tämän loppuun, haluan sanoa sinulle vain: pienempi kuin kolme! ;-)